120 virittäjä 1/2017
kielitieteen kentiltä
Suomen kielen lehtorina Amsterdamin ja Groningenin yliopistoissa pitkään toimi- nut Lili Ahonen kuoli Amsterdamissa 26.
huhtikuuta 2016 lyhyen sairauden jälkeen.
Ahonen valmistui filosofian kandidaa- tiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1978, mutta jo sitä ennen, vuonna 1974, hän oli muuttanut osittain Hollantiin. Jo ennen valmistumistaan hän alkoi opettaa suo- mea yliopistotasolla. Lukuvuonna 1977–
78 Ahonen toimi osa-aikaisena opetta- jana Groningenin yliopistossa, ja vuonna 1978 hän alkoi työskennellä vakituisesti Amsterdamin yliopiston skandinaavisten kielten ja kulttuurien osastossa. Amster- damissa hän aluksi jakoi suomen kielen lehtoraatin Päivi Schott-Saikun kanssa, ja tämän jäätyä eläkkeelle Ahonen jatkoi yliopiston ainoana suomen kielen opet- tajana. Suomen kielellä oli Amsterdamin yliopistossa tuolloin sivuaineen asema.
Lili Ahonen 1950–2016
Kun Hollannin yliopistomaailman raken- teita uudistettiin, varsinainen aineenope- tus loppui Amsterdamin yliopistossa, ja suomen kielen opetus keskitettiin Gro- ningenin yliopiston suomalais- ugrilaiseen laitokseen. Sinne Ahonen siirtyi vuonna 2002 ja toimi siellä suomen kielen lehto- rina aina siihen asti, kunnes laitos lakkau- tettiin vuonna 2014 – Ahosen ollessa juu ri eläkeiän kynnyksellä. Sidos Amsterdamin yliopistoon ei kuitenkaan katkennut Gro- ningeniin siirtymisen myötä, vaan hä- nellä oli edelleen työpiste myös Amster- damissa. Hän jatkoi aluksi suomen kielen etäopiskelijoiden ohjausta ja toimi myö- hemmin vierailevana opettajana ja va- paana tutkijana skandinaavisten kielten ja kulttuurien osastossa.
Kuten monet oman ikäpolvensa suomi vieraana kielenä -alan pioneerit, Lili Aho- nen päätyi opettamaan suomen kieltä ja
Kuva: Henk Steegstra.
121
virittäjä 1/2017
kulttuuria osin sattumienkin kautta. Hä- nen omina opiskeluaikoinaan Suomen yliopistoissa ei vielä ollut alalle suuntaa- via koulutusohjelmia. Niinpä hän kehitti omat opetusnäkemyksensä pitkälti konk- reettisen työn kautta: sekä oman opetus- kokemuksensa pohjalta että verkostoitu- malla määrätietoisesti ja innokkaasti alan muiden toimijoiden kanssa.
Ahoselle oli ominaista entusiasti- nen tarmokkuus. Jos hän työssään kai- pasi opetusmateriaalia, jollaista ei ollut saatavissa, hän alkoi heti pohtia sellai- sen luomista. Hän laatikin monipuolista materiaa lia, osan siitä hollanniksi, yli- opistojensa sisäiseen käyttöön. Suomen- kielisinä ilmestyivät sanaston oppimista tukeva lukemisto Monta sataa suomen sanaa (yhdessä Leila Whiten kanssa v.
1995), Opettajan opas (1997) Olli Nuuti- sen Suomea suomeksi 1 -kirjaan sekä Aho- sen suurin panos oppi materiaalien teki- jänä: opetusmateriaalikokonaisuus Kuu- lostaa hyvältä (2005), joka käsittää oppi- kirjan, kielioppi- ja sanasto- osan sekä video materiaalia.
Sanaston oppimista kehittävän lu- kemiston taustatarina kuvastaa hyvin Lili Ahosen otetta työhönsä. Sanaston omaksuminen on tunnetusti yksi suu- rimpia haasteita suomen kielen oppimis- prosessissa. Jonkin oppituntikeskustelun yhteydessä eräs opiskelija oli kertonut lukemastaan artikkelista, joka esitteli sa- naston opettamisen metodeja erään toi- sen kielen kohdalla. Ahonen tutustui ar- tikkeliin ja sen innostamana muihin teks- teihin, joissa käsiteltiin tutkimustulok- sia sanaston oppimisen tehokkuudesta eri menetelmillä, ja päätti oitis sovel- taa vastaavia metodeja suomen oppimi- seen ja opettamiseen. Hän etsi yhteistyö- kumppanin Suomesta ja ryhtyi työhön.
Suomea suomeksi -kirjan Opettajan op- paan Ahonen laati Nuutisen pyynnöstä.
Ahonen oli aiem min käyttänyt Amster- damin yliopiston kursseillaan eräänlaista hollannin kielistä ”opiskelijan opasta”, joka
selitti opiskelijan äidin kielellä Suomea suomeksi 1 -kirjan kappaleiden kielioppi- sisältöä pragmaattisesti ja valiten selitys- ten painopisteet opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Keskeisiä periaatteita sekä opis- kelijan oppaassa että suomenkielisessä julkaisussa oli sen pohtiminen, mitä on hyvä tietää, jotta kykenee sisäistämään opitun, ja toisaalta mitä ilman selviää.
Kuulostaa hyvältä -oppikirja toteutui Amsterdamin yliopiston suomen kielen yksikössä yhteishankkeena Helsingin yli- opiston suomen kielen laitoksen kanssa.
Kaikkiaan työ kesti useita vuosia, sillä jo videomateriaalin suunnitteleminen ja to- teuttaminen vaativat suurta panostusta.
Helsingin yliopiston kollegoiden lisäksi työhön osallistuivat avustajina myös useat Cimon opetuspisteiden harjoittelijat, jotka toivat materiaaliin oman ikäluok- kansa kokemus maailmaa ja näkökulmaa.
Kuulostaa hyvältä -oppikirja kuvas- taa sitä opetusnäkemystä, joka Aho- selle kehittyi työvuosien mittaan. Erit- täin tärkeä lähtökohta hänelle oli se, että suomi vieraana kielenä -opetuksen haas- teet ovat varsin toisenlaisia kuin opetet- taessa suomea toisena kielenä. Amster- damin ja Groningenin yliopistoissa Aho- nen opetti pienehköjä ryhmiä, joilla oli jo kokemusta vieraiden kielten oppimi- sesta ja joiden opiskelijat olivat päämäärä- tietoisia. Näillä opiskelijoilla ei kuiten- kaan ollut juuri mahdollisuuksia oppia kieltä kurssin ulko puolella, spontaanisti ja ikään kuin vaivihkaa. Kirjan kulma- kiviä ovatkin kieli opin täsmällinen opet- taminen tarkoin harkitun progression mukaan ja sanaston nopea kartuttami- nen. Kirjan keskiössä on vaihto- opiskelija Jutta, joka tutustuu suomalaiseen elämään ja kulttuuriin, niin vapun viettoon, Seura- saaren ulkomuseoon kuin Kalevalaan- kin. Sivuun jäävät tietoisesti kaikkein ar- kisimmat tilanteet, kuten soitto huolto- miehelle tai kenkien korjauttaminen. Ju- tan rooli vaihto-opiskelijana on myös pe- rustelu sille Ahosen valitsemalle ratkai-
122 virittäjä 1/2017
sulle, että kaikki puheosuudet videoilla- kin ovat kirja kielisiä. Ahonen laati kirjan silmällä pitäen sitä, että yliopistojen pien- ryhmien lisäksi sitä voisivat käyttää itse- opiskelijat, ja siksi pitäytyminen yhdessä rekisterissä oli loogista ja luontevaa. Kir- jan sanasto- osa käsittää noin 2 000 sanaa, joista on annettu käännöksen lisäksi myös taivutustiedot (kuusi teemamuotoa) sekä käyttö esimerkkejä, jotka ulottuvat oppi- kirjan tekstien ulkopuolelle.
Vaikka puhekielinen rekisteri puut- tuu oppikirjasta, Ahonen kiinnitti käy- tännön opetustyössään paljon huomiota myös puhe kielen opettamiseen ja käytti tähän tarkoitukseen esimerkiksi elokuv a- ja video materiaalia. Hän hyödynsi hyvin aktiivisesti oppimisalustojen mahdolli- suuksia, ja hänen vastuullaan oleviin yli- opistollisiin opinto kokonaisuuksiin kuului myös runsaasti audiovisuaalisen materiaa- lin itsenäistä käyttöä erilaisissa oppimis- ympäristöissä sekä materiaalin elaboroin- tia. Jo ennen eläkkeelle siirtymistään Aho- nen alkoi kehitellä uutta hanketta, jonka päämääränä oli antaa uuden laisia työ- kaluja nimenomaan puhe kielen opetta- miseen myös Suomen ulkopuolella. Yh- dessä Katja Peltolan kanssa hän valmisti Tuplatekstitys- pilottimateriaalin. Tässä materiaalissa käytettiin aineistona kahta suomalaisen tv-sarjan jaksoa, joissa sarjan henkilöt puhuvat pääkaupunki seudun pu- hekieltä, jota ulkomailla suomea opiskele- van saattaa olla vaikea seurata. Jaksot va- rustettiin kahdella tekstityksellä: toisessa oli puhekielinen repliikki hieman tiivis- tetyssä muodossa, toisessa sama lause tai ilmaus yleis kielisenä käännöksenä. Aho- sen kuollessa materiaali oli vielä testaus- vaiheessa, mutta se oli jo ehtinyt herättää paljon kiinnostusta ulkomaan lehtorien piirissä.
Ahonen kirjoitti myös useita artik- keleita alan julkaisuihin. Ne käsittelivät paitsi varsinaisen kielen opettamisen di- daktisia kysymyksiä myös kulttuuri tiedon välittämistä, etenkin elokuvien ja kirjalli-
suuden asemaa opetus materiaalina. Kie- len opettamisen ohella Ahoselle oli tär- keää kehittää yhteyksiä kahden maan kir- jallisuuksien välillä. Hän suomensi itse- kin hollannin kielistä kirjallisuutta, mutta ennen kaikkea hän oli aktiivinen hollan- nintajien mentorina ja yhteistyökump- panina. Ahosella oli oma osuutensa usean hollanniksi ilmestyneen suomalaisen kau- nokirjallisen teoksen kääntämisproses- sissa, joko taustavaikuttajana tai nimeltä mainittuna toisena kääntäjänä. Erityi- sen tärkeä hänen roolinsa oli Filin koor- dinoimassa Kääntäjien mestariluokka -hankkees sa. Siinä Ahonen oli toinen kahdesta Suomen Benelux- instituutin mentorista kääntäjille, jotka kääntävät suomalaista kirjallisuutta hollanniksi.
Ahonen ehti olla aktiivinen myös muissa opettamiseen ja kääntämiseen liit- tyvissä tehtävissä. Hän esimerkiksi opetti Amsterdamin kansainvälisessä koulussa Suomen kirjallisuutta suomalaisille lu- kiolaisille, oli suomen ja hollannin kielten auktorisoitu kääntäjä ja toimi arvioijana auktorisoitujen kääntäjien tutkintolauta- kunnassa Suomessa.
Lili Ahosen toiminnan monipuoli- suus ja tulosten runsaus on hämmästyttä- vää, sillä hän toimi lähes koko työuransa puoli päiväisessä työsuhteessa. Toisaalta opetustehtävät eivät vieneet hänen kaik- kea energiaansa ja aikaansa, mutta toi- saalta vaaditaan paljon aitoa henkilö- kohtaista innostusta ja omistautumista Suomen kielen ja kulttuurin asialle, jotta työskentely monilla eri alueilla ei pirsta- loidu, vaan muuttuu kokonaisvaltaiseksi elämäntehtäväksi. Ahosen työ panos jo yksin yliopisto-opetuksen parissa ylitti työsuhteen asettamat vaatimukset monin- kertaisesti. Jos hänellä oli tavoite, hän työskenteli sen hyväksi kelloa tai kalente- ria katsomatta. Hänen moni puolisen toi- mintansa eri osa-alueet täydensivät toi- siaan hedelmällisellä tavalla. Esimerkiksi asiatekstien kääntäjänä hän sekä hyö- dynsi syvällistä näkemystään suomen ja
123
virittäjä 1/2017
hollannin kielistä että sai lisää kontrastii- visia näkökulmia, joita sitten puolestaan sovelsi kielitiedon opetuksessa. Kauno- kirjallisuuden kääntäjänä ja kääntäjien mentorina hän syvensi omaa kirjallisuu- den tuntemustaan, ja tämä toi jälleen lisä- arvoa myös opetukseen.
Lili Ahonen ei ollut tutkija vaan tietoi- sesti laaja-alainen ja korkeatasoinen so- veltaja. Luova ja asiantunteva soveltami- nen oli hänen panoksensa Suomen kielen ja kulttuurin alan hyväksi. Opettajana hän oli erittäin pidetty. Ulkomaan lehtorien vuosittaisiin koulutuspäiviin osallistu- neet kollegat muistavat hänen kykynsä sekä itse innostua että innostaa muita.
He myös muistavat lukuisat keskustelut, joissa luodattiin niin työn ydintä kuin sen ulottuvuuksia.
Eläkkeelle jääminen ei Ahosen koh- dalla millään muotoa merkinnyt, että työskentely hänelle itselleen tärkeiden
asioi den parissa olisi ollut ohi. Hänellä oli monta innostavaa hanketta meneillään, kun yllätyksenä tullut raskas diagnoosi pysäytti kaiken kevättalvella 2016.
Ahonen muutti jo nuorena Hollantiin, ja Amsterdam oli hänelle koti kaupunki, jonka hän oli valinnut elämänsä keski- pisteeksi. Mutta toinen koti ja tärkeä kiinto piste oli Savi taipaleella, josta hänen sukunsa on kotoisin. Viimeiselle mat- kalleen Suomeen Lili Ahonen hyvästel- tiin Amster damin Schipol-lentokentän Mortuarium- huoneeseen järjestetyssä ti- laisuudessa, johon osallistui myös run- sain määrin yllättävästä kuolemasta jär- kyttyneitä entisiä opiskelijoita. Ahonen haudattiin hänen oman toivomuksensa mukaisesti Savi taipaleelle.
Eva Buchholz etunimi.sukunimi@rz.hu-berlin.de
