käsikirjan perustana olevat erilaisten ja eri- vahvuisten perinteiden kerrostumat antavat lukijalle mahdollisuuden muodostaa täyte- läinen kuva kielen käytöstäja sen tutkimuk- sesta sekä arvioida eri tutkimusperinteiden merkitystä myös aikaperspektiivistä.I
JYRKI KALLIOKOSKI Suomen kielen laitos.
PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: J_vrki. Kalliokoski@Helsinkı `.Fi
KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSTEOS
Keskuste/unanalyysin perusteet. Toimittanut LiisaTainio. VastapainQTampere I 997. 240 s. ISBN 95 I -768-0 I 3-9.
eskustelunanalyysista on viimeisten kymmenen vuoden aikana muodos- tunut keskusteluntutkimuksen tärkeä meto- di Suomessa. Etenkin Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa on panostettu keskustelunanalyysin opettamiseen ja tut- kimukseen (ks. Hakulinen (toim.) I989 ja Hakulinen (toim.) 1996). Nyt laitoksella on, ensimmäisenä Suomessa. kirjoitettu kes- kustelunanalyysin oppikirja, joka on suun- nattu korkeakoulujen opiskelijoille ja opet- tajille. Kirja perustuu laitoksella pidettyyn luentosarjaanja koostuu kymmenestä artik- kelista, joissa eri kirjoittajat käsittelevät keskustelunanalyysin keskeisiä käsitteitäja ilmiöitä. Kirjan loppuun on koottu harjoi- tustehtäviä olennaisimmista kysymyksistä.
Kirjan johdannossa AULı HAKUUNEN selvittää lyhyesti keskustelunanalyysin tär- keimpiä tavoitteitaja saatavilla olevia läh- teitä. Yksi kirjan tavoitteista on osoittaa, millä tavoin jäsentynyttä keskustelu on ja miten siinä koordinoidaan eri toimintoja.
Tärkeimpinä jäsennyksen muotoina kes- kustelunanalyysissä on pidetty vuorottelu- jäsennystä, sekvenssijäsennystäja korjaus- jäsennystä. Tälle rungolle rakentuu myös Keskustelunanalvvsin perusteet. mutta pe- rusteiden lisäksi kirjassa esitellään ansiok-
kaasti muitakin artikkelien kirjoittajia kiin- nostaneita ilmiöitä.
Metodisesti kirja on laadittu siten, että lukijalle muodostuu käsitys siitä, miten keskustelunanalyysissa työskennellään:
lähtökohtana eivät ole valmiit kategoriat, vaan aineisto. Kirjassa onkin runsaasti huo- lella analysoituja esimerkkejä. Analyysien ansiokkuutta kuvaa, että ne tarjoavat useita ahaa-elämyksiä arkisista ilmiöistä; lisäksi lukija saa nauttia useista hauskoista esimer- keistä. Suurin osa materiaalista on arkikes- kusteluja, mutta ANssıPERAKYLÄN artikkeli Institutioııaaliııeııkeskustelu tuo esiin kiin- nostavia piirteitä asiakkaiden ja ammatti- laisten keskusteluista.
Litteroinnilla on keskustelunanalyysis- sa keskeinen asema. Niinpä kirjan alkuun on sijoitettu EEvA-LEENA SEPPÄSEN artikke- li Vuorovaikutus paperilla, jossa selvitetään keskustelunanalyysin litterointia verrattuna muihin litterointijärjestelmiin. Seppänen esittelee myös katseiden ja eleiden litteroin- tia videonauhoituksista, mitä keskustelun- analyysissa pidetään tärkeänä.
Auli Hakulinen tarkastelee mielenkiin- toisessa artikkelissaan keskustelun vuorot- telujäsennystä. Vuorottelujäsennyksen ku- vaus on sikäli ongelmallista, että siinä ris-
D VIRITTÄIÅ 4/1997
teävät keskustelunanalyysin lähtökohdatja
perinteinen syntaksi, kaksi erilaista tarkas- telutapaa ja terminologiaa. Hakulisen esi- tys on perusteellinen, mutta sisällöllisesti niin tiivis, että se vaatii sekä kielitieteelli- siä että keskustelunanalyyttisia perustieto- ja. Perinteisen kielitieteen, etenkin syntak- sin yhdistäminen keskustelunanalyysiin on suhteellisen uusi, mutta ilmeisestikin hedel- mällinen tutkimuksen alue (ks. Ochs ym.
l996),jonka voi olettaa tuovan uutta sisäl- töä kielitieteeseen.
Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten laitoksessa on tutkittu helsinginruot- salaisia keskusteluja keskustelunanalyysin keinoin (ks. esim. Londen 1993). ANNE- MARı E LONDEN käsittelee artikkelissaan kahden- ja monenkeskisten keskustelujen välisiä eroja tämän aineiston pohjalta. Jos joillakin keskustelijoilla. muttei kaikilla, on ollut yhteinen kokemus tai heillä on tietoa jostakin tapahtumasta, he voivat tiiıniryiiıiii
kertoa tai selostaa kokemuksensa muille keskustelijoille. Dialogeissa tällaista mah- dollisuutta ei tietysti ole. Muistelemisessa on monenkeskisessä keskustelussa myös- kin oleellista. keillä on tietoa muisteltavas- ta tapahtumasta, keillä ei ja miten tämä seik- ka vaikuttaa esimerkiksi osallistumiskehik- koon.
Esimerkkinä sekvenssijäsennyksestä LıısARAEVAARA ruotii vierusparejaja eten- kin kysymyksiäja vastauksia. Sen mukaan missä kohtaa sekvenssiä tai ınillaisissa toi- mintajaksoissa kysymykset ja vastaukset esiintyvät. niillä saattaa olla hyvinkin eri- laisia tehtäviä: ne voivat esimerkiksi aloit- taa uutta topiikkia.
LıısA TAıNı okäsittelee artikkelissaan preferenssijíisennystíi. toisin sanoen vierus- pareja, joille on tyypillistä, että etujäsentä voi seurata kahdenlainen jälkijäseıı. Esi- merkkeinä mainittakoon kutsu, joka joko hyväksytään tai hylätään jälkijäsenessíLjıı pyyntö. jota voi seurata suostuminen tai
kieltäytyminen. Keskustelunanalyysissa on tähän mennessä varsin vähän kiinnitetty huomiota kulttuurisiin eroihin, johtuneeko tämä sitten tutkijoiden painottumisesta eng- lanninkieliseen maailmaan. Preferenssi- jäsennyksessä olisin toivonut kannanottoa siihen, saattavatko preferenssit olla kulttuu- risidonnaisia, tai mainintaa siitä, onko tätä seikkaa tutkittu. Intuitiivisesti voisi olettaa, että esimerkiksi kehujen vastaanottamises- sa ilmenisi preferensseissä erilaisia paino- tuksia.
MARJA-LEENA SoRJoNEN havainnollistaa keskustelun kolmatta perusrakennetta, kor- jausjäsennystä, monipuolisesti. Esimerkeis- tä käy ilmi, miten korjausjakso tunnistetaan, millainen se on rakenteeltaan ja millaisia keskustelun ongelmia korjausjaksoissa kä- sitellään. Sorjonen esittelee myös korjaus- jaksojen kielellisiäja kulttuurisia eroja.
SARA ROUTARı NNEyhdistää artikkelis- saan kertomuksen rakentamisesta keskus- telunanalyysin ja aiemman. mm. Labovin (1972) tutkimuksen kertomuksen raken- teesta. Koska kirjan aiheista kertomukset muodostavat selviınıninjahelpoimmin ra- jattavissa olevan käsitteen, Routarinteen artikkelista käy ehkä konkreettisimmin ilmi, kuinka paljon ınonipuolisempaa ja myös erilaista tietoa kielen jokapäiväises- tä käytöstä keskustelunanalyysissa saadaan verrattuna perinteiseen
orientoituneeseen kielitieteelliseen analyy- monologisesti sıın.
Eeva-Leena Seppänen käsittelee osallis- tumiskehikkoa (participation framework).
jokaisen keskustelijan jatkuvasti vaihtele- vaa roolia: kuka puhuu, kenelle puhe on suunnattuja millä keinoin. Osallistumiske- hikkoon liittyvät myös diskurssi-identitee- tit. esimerkiksi kertojaja kertomuksen vas- taanottajat. Seppänen havainnollistaa osal- listuıniskehikon käsitettä esitteleıníillä, kuinka keskustelija vaihtamalla toiseen osallistujaan viittavaa pronominia (vii/riiii)
voi säädellä tämän roolia ja merkitä puhe- toiminnan vaihtumista.
Keskustelunancılyysinperusteet on erin- omainen keskustelunanalyysin perusteos, innostava ja hauskakin. Kunnioitettavaa on kaikkien käytettyjen käsitteiden kääntämi- nen sujuvalle suomen kielelle. Mikään vas- ta-alkajan teos Keskustelunanalyysin perus- teet ei kuitenkaan ole, mutta opetuksessa se toiminee hyvin luentosarjan tai keskustelu- piirin tuella. Perusteoksessa ei voine ottaa esille alan tulevaisuudennäkymiä, jotka saattavat vaihdella nopeastikin. Silti olisi ollut mielenkiintoista kuulla kirjoittajien näkemyksiä siitä, mihin kysymyksiin kes- kustelunanalyysissa ei ole tähän mennessä riittävästi pureuduttu.I
HANNA LEHTI-EKLUND Pohjoismaisten kielten laitos, PL 4, 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti:
Hanna.Lehti-Eklund@Helsinki.Fi
LÄHTEET
HAKuLıNı-:rgAuLı(toim.) 1989: Suomalaisen keskustelun keinoja I. Kieli 4. Helsin- gin yliopiston suomen kielen laitos.
(toim.) 1996: Suomalaisen keskuste- lun keinoja II. Kieli 10. Helsingin yli- opiston suomen kielen laitos.
LABov, WILLı AM1972: Language in the in- ner city: studies in the Black English vernacular. University of Pennsylva- nia Press, Philadelphia.
LONDEN, ANNE-MARIE 1993: Svenska sam- tal i Helsingfors. Presentation av ett pågående projekt. - Veikko Muittari
& Matti Rahkonen (toim.), Svenskan i Finland 2 s. 133-136. Meddelanden från institutionen för nordiska språk vid Jyväskylä universitet 9. Jyväsky- lä.
OCHs, ELiNoR - SCHEGLOFF, EMANUEL A. - THOMPSON, SANDRA A. (toim.) 1996:
Interaction and grammar. Cambridge University Press, Cambridge.
KESKUSTELUNANALYYSIN TOINEN AALTO
Suomalaisen keskustelun keinoja IlToirnittanut Auli Hakulinen. Kieli IO. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Helsinki I996. 292 s. ISBN 95 I -45-7405-2.
uonna 1989 Helsingin yliopiston v suomen kielen laitoksen sarjassajul- kaistiin Auli Hakulisen toimittama Suoma- laisen keskustelun keinoja 1. Tuo kirja toi julkisuuteen suomen kielen laitoksen tuo- reen arkipuhetta käsitelleen tutkimusohjel- man ensimmäisiä tuloksia. Seitsemän vuo- den kuluttua on ilmestynyt Suomalaisen keskusteluıı keinoja 11.
Suomen kielen laitoksen keskustelun- tutkimuksen kehitys näkyy selvästi, kun vertaa seitsemän vuoden takaistajulkaisua ja nyt ilınestynyttä kirjaa. Siiomalaiseı ikes-
kustelun keinoja 1 analysoi useimmissa ar- tikkeleissa erityyppisten sanojen käyttöta- poja keskustelussa (modaaliverbit, palaute- ilmaukset, vuoronalkuiset partikkelit ja konnektorit). Suomalaisen keskustelun kei- noja 11 -kirjan tekijät sen sijaan lähtevät enemmän liikkeelle sosiaalisen interaktion kategorioista: kysymisestä. huumorista, kertomisesta, sosiaalisista normeista. Kie- len ja vuorovaikutuksen suhteita tarkastel- laan molemmissa kirjoissa, mutta lähtökoh- tana olevat kysymykset on asetettu erilaisis- ta näkökulmista.
>
VIRITTAJA 4/1097
