voi säädellä tämän roolia ja merkitä puhe- toiminnan vaihtumista.
Keskustelunanalyjsin perusteet on erin- omainen keskustelunanalyysin perusteos, innostava ja hauskakin. Kunnioitettavaa on kaikkien käytettyjen käsitteiden kääntämi- nen sujuvalle suomen kielelle. Mikään vas- ta-alkajan teos Keskustelunaıı cilyysinperus- teet ei kuitenkaan ole, mutta opetuksessa se toiminee hyvin luentosarjan tai keskustelu- piirin tuella. Perusteoksessa ei voine ottaa esille alan tulevaisuudennäkymiä, jotka saattavat vaihdella nopeastikin. Silti olisi ollut mielenkiintoista kuulla kirjoittajien näkemyksiä siitä, mihin kysymyksiin kes- kustelunanalyysissa ei ole tähän mennessä riittävästi pureuduttu.I
HANNA LEHTl-EKLUND Polı joisnı aistenkielten laitos, PL 4, 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti:
Hanna.Lehti-Eklund@Helsinki.Fi
LÄHTEET
HAKuuNEN, AuLı(toim.) 1989: Suomalaisen keskustelun keinoja I. Kieli 4. Helsin- gin yliopiston suomen kielen laitos.
(toim.) 1996: Suomalaisen keskuste-
lun keinoja II. Kieli 10. Helsingin yli- opiston suomen kielen laitos.
LABov, WtLLı AM1972: Language in the in- ner city: studies in the Black English vernacular. University of Pennsylva- nia Press, Philadelphia.
LoNDEN, ANNE-MARIE 1993: Svenska sam- tal i Helsingfors. Presentation av ett pågående projekt. - Veikko Muittari
& Matti Rahkonen (toim.), Svenskan i Finland 2 s. 133-136. Meddelanden från institutionen för nordiska språk vid Jyväskylä universitet 9. Jyväsky- lä.
OCHs, ELıNoR- ScHEGLoFF, EMANUEL A. - THoMPsoN, SANDRA A. (toim.) 1996:
Interaction and grammar. Cambridge University Press, Cambridge.
KESKUSTELU NANALYYSIN TOINEN AALTO
Suomalaisen keskustelun keinoja ll. Toimittanut Auli Hakulinen. Kieli IO. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Helsinki 1996. 292 s. ISBN 951-45-7405-2.
uonna 1989 Helsingin yliopiston V suomen kielen laitoksen sarjassajul- kaistiin Auli Hakulisen toimittama Suoma- laisen keskustelun keinoja l. Tuo kirja toi julkisuuteen suomen kielen laitoksen tuo- reen arkipuhetta käsitelleen tutkimusohjel- man ensimmäisiä tuloksia. Seitsemän vuo- den kuluttua on ilmestynyt Suomalaisen keskustelun keinoja 11.
Suomen kielen laitoksen keskustelun- tutkimuksen kehitys näkyy selvästi, kun vertaa seitsemän vuoden takaista julkaisua ja nyt ilınestynyttä kirjaa. Suonı alc ı isekes-ıı
@
kusteluıikeinoja 1 analysoi useimmissa ar- tikkeleissa erityyppisten sanojen käyttöta-
poja keskustelussa (modaaliverbit, palaute- ilmaukset, vuoronalkuiset partikkelit ja konnektorit). Suonı alaise keskustelun kei-ıı noja 11 -kirjan tekijät sen sijaan lähtevät enemmän liikkeelle sosiaalisen interaktion kategorioista: kysymisestä. huumorista, kertomisesta. sosiaalisista normeista. Kie- lenja vuorovaikutuksen suhteita tarkastel- laan molemmissa kirjoissa. mutta lähtökoh- tana olevat kysymykset on asetettu erilaisis- ta näkökulmista.
i>
VIRlTTÄlÅ 4/1997
Kirjan avaa AULıHAkuLı sENinformatii- vinen johdantoartikkeli, jossa hän lyhyesti esittelee keskustelunanalyysin historiaa Suomessa ja pohtii keskustelunanalyysin metodologisia lähtökohtia korostaen muun muassa sen induktiivista, tiukan aineisto- lähtöistä luonnetta. Hakulinen myös kom- mentoi sitä, missä määrin ja millä tavoin keskustelunanalyysi on marginaalinen, epä- tavallinen tutkimusote lingvistiikan piiris- sä. Hän ei esitä voimakkaita vaateita kentän hallitsemisesta vaan asettuu odottavalle kan- nalle: ››aika näyttäköön, miten kielitieteen kenttä milloinkin rajataan ja lohkotaan».
Kielitieteen ulkopuolelta katsoen ajatus sellaisen tutkimusotteen marginaalisuudes- ta, johon merkittävä osa alan johtavista tut- kijoista sekä jatko-opiskelijoista on sitou- tunut, vaikuttaa hieman yllättävältä,jos toki kokemuksella lienee omat perusteensa.
Kirjan artikkeleista kaksi perustuu Hel- singin yliopiston suomen kielen laitokses- sa hyväksyttyihin lisensiaatintöihin, joiden kirjoittajat esiintyivät jo Suomalaisen kes- kustelun keinoja I -kokoelmassa. LıısARAE- vAARA käsittelee kysymysten paikkaa ja tulkintaa keskustelussa, ennen kaikkea suh- teessa puheen aiheen kehittelyyn. Hän jä- sentää ilmiökentän elegantisti kolmeen:
kysymykset voivat olla topiikkijaksoa aloit- tamassa, ne voivatjatkaa puheenaihetta tai ne voivat olla ››toisen position kysymyk- siä››, jotka poimivat keskustelukumppanin edeltävästä vuorosta jotain lisäkäsittelyä edellyttävää. LıısATAıNıopuolestaan käsit- telee kannanottoja arkikeskustelussa. Eng- lanninkielisessä tutkimuksessa kannanotot ovat olleet yksi niistä aiheista, joista on teh- ty ilmaisuvoimaisimpia ja ahkerimmin si- teerattuja analyysejä. Tainion artikkeli on mielenkiintoinen mm. sen vuoksi, että hän vertaa englanninkielisestä keskustelusta tehtyjä havaintoja suomalaiseen keskuste- luun. Hän toteaa muun muassa sen, että suomenkielisessä keskustelussajälkimmäi-
nen puhuja voi sitoutua edeltävän puhujan esittämiin kannanottoihin sellaisilla keinoil- la, jotka englanninkielisessä keskusteluis- sa tulkittaisiin ilmaukseksi siitä, ettäjälkim- mäinen ei sitoudu kannanottoon.
Loput kirjan artikkeleista perustuvat suomen kielen laitoksessa viime vuosina tehtyihin pro gradu -tutkielmiin. KATRI OLı Nı Nartikkelissa tarkastellaan haastatte- lutilannetta. Olin tutkii sitä yhteyttä, joka vallitsee toisaalta kysymysten rakennepiir- teiden (kuten kysymyksen kehystäminen tiiättekö te mikä -tyyppisillä aloituksilla tai kieltomuotoisuus tyyppiä ei sill ooınittään nimmee) ja toisaalta niiden vaatimusten välillä, joita haastattelutilanne asettaa vuo- rovaikutukselle. TUıJASıvısENartikkeli, jos-
sa käsitellään verbiloppuisia lauseita kes- kustelupuheessa, on ehkä eniten ankkuroi- tunut perinteisempään kielentutkimukseen:
Sivinen vertailee puhutun kielen sanajärjes- tyskonventioita siihen, mitä kirjoitetun kie- len sanajärjestyksestä tiedetään.
MARKKU HAAKANAN artikkeli käsittelee huumorin ja vakavan suhdetta keskustelus-
sa. Eritellessään sitä, miten puhujien asen- ne (humoristinen tai vakava) muovautuu interaktiosekvenssien kulussa, Haakana korostaa huumorin ja vakavan kategorioi- den neuvottelunvaraisuutta. Kirjoittaja ei ole voinut juurikaan tukeutua valmiisiin kielitieteellisiin käsitteisiin eikä kovin vah- vasti edes aiempaan keskustelunanalyytti- seen tutkimukseen. Tämän myötä hän on joutunut sietämään ehkä enemmän tulkin- nan kontingenttisuutta kuin kokoelman muut kirjoittajat. Kaikkinensa artikkeli on erinomaisella tavalla eksploratiivinen, uutta maaperää kartoittava. Mı AHALosEN aihee- na on kolme kielellistä keinoa - se-prono- minirakenne, liitepartikkeli -han sekä eiks- kysymys -joiden avulla puhujat voivat merkitä puheen referentin tunnistettavaksi.
Aineistona Halosella on yksi perhekeskus- telu. Eritellessään systemaattisesti näitä
selvästi rajattuja puheenvuoron muodon piirteitä Halonen käsittelee samalla myös sosiaalisten suhteiden ydinkysymyksiä:
sosiaalisen identiteetin ja diskurssi-identi- teetin välisiä suhteita erityisesti tiedollisen asymmetrian hallinnan kannalta. Artikkeli avautuu siis sekä kielitieteen että sosiolo- gian näkökulmasta.
Myös Mı LLAKAJANNE käyttää aineisto- naan yksittäistä keskustelua, tässä tapauk- sessa naispuolisten ystävysten puhelinkes- kustelua; hänenkin artikkelinsa avautuu sekä kielentutkimuksen että sosiologian suunnasta. Kajanteen kontribuutio keskus- telun keinojen analyysiin on eräiden sellais- ten keinojen esittely,joilla kertoja voi erot- taa kertomuksen näyttämöllä tapahtuvat asiat itse kertomishetken tilanteesta. Tällai- sina ››liittiminä›› hän erittelee muun muas- sa kirjakielen käyttämistä, äänen muutta- mista, johtolauseita ja listojen esittämistä.
Sosiologisen tarkastelukulman motivoimaa Kajanteen artikkelissa on vallan pohdinta:
esimerkiksi miten kertomuksessa voidaan kumota ulkoisen maailman valtasuhteita.
Kirjan päättää SALLA KuRHıLANartikke- li, jossa eritellään erimielisyyden ilmauk- sia ja niiden vastaanottoa yliopiston opet- tajan ja ulkomaalaisen opiskelijan välisis- sä keskusteluissa. Näkökulmaa tarkastelul- le antaa tässä artikkelissa (kuten Tainionkin työssä) keskustelunanalyysissa paljon käy- tetty prefereıtssin käsite; toisaalta Kurhila
sitoo analyysiaan auktoriteetin, normin ja identiteetin käsitteisiin. Aineistonsa puoles- ta tämäkin on lähinnä tapaustutkimus, sillä aineistona on yhden opettajan kahden opis- kelijan kanssa käymät keskustelut.
Kokoelmassa esitetyt analyysit ovat kautta linjan korkeatasoisia. Hieman vai- keuksia kirjoittajille näyttää kuitenkin tuot- taneen tiettyjen sosiaalisen elämän kate- gorioiden - esimerkiksi valta ja normi - sitominen yhteen keskustelun yksityiskoh- tia koskevien havaintojen kanssa. Tulkinnat eivät aina ole varmalla pohjalla. Mutta kir- joittajat eivät ole vaikeuksineen yksin, pai- nivathan monet kieli- ja sosiaalitieteilijät samojen kysymysten kanssa. Toisaalta eräät muut sosiaalisen elämän kategoriat, kuten yhteinen tieto ja yhteisyys, ovat jo nyt an- tautuneet keskustelunanalyyttiselle tarkas- telulle.
Suonı alaise keskustelun keinoja ll an-ı t taa kuvan harvinaisen elinvoimaisesta, yh- tenäisestä tutkimusohjelmasta. joka tuottaa korkealaatuisia opinnäytteitä. Jälkikasvun toinen polvi on nyt sivuuttanut graduvai- heen. On aihetta olettaa, että tulevien vuo- sien kuluessa saamme kuulla lisää näistä tutkijoista.I
ANSSI PERAKYLÄ
Sosiologian laitos, PL 18 ( Unioninkatu 35), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: Anssi. Peräkylä @Helsinki. Fi
TERAPIAVUOROVAIKUTUSTA
Anssi PeräkyläAlDS Counselling. lnstitutional interaction and clinical practice. Studies in inter- actional sociolinguistics I I. Cambridge University Press. Cambridge |995. 364 s. ISBN O- 521-45463-8.
A
nssi Peräkylän väitöskirja ››AIDS Counselling» on ensimmäinen suo- malainen laaja institutionaalisen vuorovai- kutuksen tutkimus. Tutkimuksen metodina on etnometodologinen keskustelunanalyy-
si, jota Peräkylä onnistuneesti soveltaa uu- teen tutkimuskohteeseen, teoriapohjaiseen terapiavuorovaikutukseen. Tutkimus käsit-
telee rakentamista
AIDS-neuvonnoissa.
vuorovaikutuksen
I>
vıRıTTAıA 4/1997
