KUOPIOLAISTEN 7–13-VUOTIAIDEN LASTEN RUOKAILUTOTTUMUKSET JA RAVINNONSAANTI
IÄN JA SUKUPUOLEN MUKAAN
Nevalainen Elisa Pro gradu –tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Toukokuu 2018
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede
NEVALAINEN, ELISA A.: Kuopiolaisten 7–13-vuotiaiden lasten ruokailutottumukset ja ravinnonsaanti iän ja sukupuolen mukaan
Pro gradu -tutkielma, 69 s.
Ohjaajat: FT, vieraileva tutkija Outi Nuutinen ja Dosentti, yliopistonlehtori Kirsi Laitinen Toukokuu 2018
Avainsanat: Alakouluikäiset lapset, ruoankäyttö, ravinnonsaanti, ikä, sukupuoli
KUOPIOLAISTEN 7–13-VUOTIAIDEN LASTEN RUOKAILUTOTTUMUKSET JA RAVINNONSAANTI IÄN JA SUKUPUOLEN MUKAAN
Tausta. Lapsuudessa omaksutut ruokailutottumukset ovat yhteydessä lasten hyvinvointiin ja ne luovat myös perustan aikuisiän ruokavalinnoille ja terveydelle. Ruokailutottumuksia ja ravinnonsaantia tutkimalla voidaan tunnistaa kohteita lasten ravitsemuksen ja terveyden edistämiseksi.
Tavoitteet. Poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää Kuopion alueella asuvien 7–13-vuotiaiden lasten ruokailutottumuksia ja ravinnonsaantia iän ja sukupuolen suhteen.
Toteutus. Tutkimus toteutettiin osana Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston Alakoululaisen ravinto (AKORA) -tutkimusta. Sisäänottokriteerit olivat 7–13-vuoden ikä, koulu Kuopion alueella, riittävä suomen kielen taito ja halukkuus osallistua tutkimukseen. Poissulkukriteerit olivat vaikea sairaus, monia ruoka-aineallergioita tai erityisruokavalio. Tutkimukseen osallistui 83 lasta ajalla 5/2017–1/2018. Ruoankäytön tutkimusmenetelmänä käytettiin ruokapäiväkirjaa (5 vrk). Goldbergin menetelmää käyttäen aineistosta poistettiin 9 lasta ruoankäytön aliraportoinnin vuoksi. Lopullinen aineistokoko oli 74 lasta. Ruokavalion ravintosisältöä tarkasteltiin energian, energiaravintoaineiden, kuidun, D-vitamiinin, folaatin, C-vitamiinin, kalsiumin, raudan ja sinkin päivittäisenä saantina ja suhteessa suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. Sukupuolten välisiä eroja verrattiin Fisherin tarkalla testillä ja Mann Whitney U -testillä kahdessa ikäryhmässä (7–9- ja 10–13-vuotiaat).
Tulokset. Tytöt ruokailivat keskimäärin 5,4 ja pojat 5,1 kertaa päivässä. Miltei kaikki lapset (97 %) söivät aamupalan päivittäin. Tyttöjen ja poikien ruoankäyttötottumuksissa oli havaittavissa eroja.
7–9-vuotiaat tytöt söivät makeita viljavalmisteita enemmän kuin saman ikäryhmän pojat (p<0,05).
10–13-vuotiaat pojat söivät vihanneksia, juureksia ja rasvaisia hapanmaitovalmisteita enemmän kuin saman ikäryhmän tytöt (p<0,05), kun taas 10–13-vuotiaat tytöt käyttivät enemmän suklaata ja kaakaota kuin saman ikäryhmän pojat (p<0,05). Molemmissa ikäryhmissä pojat joivat enemmän tuoremehua kuin tytöt (p<0,05). Suomalaisiin ravitsemussuosituksiin verrattuna sakkaroosin (11 E%) ja tyydyttyneiden rasvahappojen (12 E%) keskimääräinen saanti oli suosituksia suurempaa ja D-vitamiinin (8,3 µg) ja raudan (7,6 mg) keskimääräinen saanti suosituksia pienempää molemmilla sukupuolilla molemmissa ikäryhmissä (n=74). 7–9-vuotiaiden poikien ruokavalion ravintoainetiheys oli kuidun osalta suurempi kuin saman ikäryhmän tytöillä (p<0,05), mutta 10–13-vuotiaiden ryhmässä ei sukupuolten välillä ollut eroa.
Johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella Kuopion alueella asuvien 7–13-vuotiaiden tyttöjen ja poikien ruokailutottumuksissa ja ravinnonsaannissa on eroja. Lasten ravinnonsaanti oli pääosin suositusten mukaista lukuun ottamatta sakkaroosin, tyydyttyneiden rasvahappojen, D-vitamiinin ja raudan saantia. Jatkotutkimukset on tarpeen kohdistaa maantieteellisesti eri alueille ja laajemmalle kohderyhmälle.
School of Public Health and Clinical Nutrition Nutrition
NEVALAINEN, ELISA A.: Age and gender differences in dietary habits and nutrient intakes of 7–13 years old children living in the area of Kuopio, Finland
Master’s thesis, 69 s.
Supervisors: Ph.D Outi Nuutinen and Ph.D, Docent, Kirsi Laitinen May 2018
Keywords: children, dietary habits, nutrition, age, gender
AGE AND GENDER DIFFERENCES IN DIETARY HABITS AND NUTRIENT INTAKES OF 7–13 YEARS OLD CHILDREN LIVING IN THE AREA OF KUOPIO, FINLAND
Background. Healthy dietary habits in childhood are important for the growth and well-being of children. Dietary habits in childhood creates also strong basement for the habits and well-being in adulthood. It is therefore important to know more about children’s dietary habits to be able to promote them.
Aim. The aim of this cross-sectional study was to investigate dietary habits and nutrient intake of 7–13 years old children living in the area of Kuopio, Finland.
Methods. This study was a part of the AKORA-study (Nutrition of elementary school pupils) conducted in cooperation between University of Eastern Finland and University of Turku. Inclusion criteria were age from 7 to 13 years, attending school in the area of Kuopio, sufficient skills in Finnish language to complete the study and willingness to participate in study. Exclusion criteria were a serious illness, multiple food allergies and special dietary requirements. Population of the study consisted of 83 7–13 years old children who attended the AKORA-study from the May 2017 to Jan 2018. 9 children were excluded from the study by the Goldberg’s methods because of the under reporting. 74 children were classified as plausible reporters to the study. Children were divided into two groups; 7–9 and 10–13 years old children to study potential gender differences. Food consumption, nutrient intake, eating frequency and regularity of breakfast were assessed by 5-days diet records. Energy, energy yielding nutrients, dietary fibre, vitamin D, folate, vitamin C, calcium, iron and zinc were assessed to the daily intake and compared with Finnish dietary recommendations.
Records were analyzed by Fisher’s Exact and Mann Whitney U -tests.
Results. Girls ate an average of 5,4 and boys 5,1 times per day. Almost all children (97 %) ate breakfast daily. Gender differences in food consumption were found. 7–9 years old girls consumed more sweet pastries than boys in the same age group (p<0,05). 10–13 years old boys consumed more non-root vegetables, root vegetables and sour milk products than girls in the same age group (p<0,05) whereas 10-13 years old girls consumed more chocolate and hot chocolate powder than boys in the same age group (p<0,05). Boys in both age group consumed more fruit juices than girls (p<0,05). Intakes of sucrose (11 %) and SFA (12 %) were generally higher and intake of vitamin D (8,3 µg) and iron (7,6 mg) lower than recommended among all the children (n=74). 7–9 years old boys had higher densities of dietary fibre than girls in the same age group (p<0,05), but among the 10–13 years there were no differences in genders.
Conclusions. This study indicates that that there are differences in dietary habits and nutrient intakes between 7–13 years old girls and boys living in the area of Kuopio. Nutrient intakes are mainly in accordance with nutrition recommendations, expect with sucrose, SFA, vitamin D and iron. Further research in different geographical areas and with a bigger population is needed.
Haluan kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita perheitä, sillä heidän ansiostaan tämän tutkimuk- sen tekeminen oli mahdollista. Suuri kiitos ohjaajilleni FT Outi Nuutiselle ja dosentti Kirsi Laitiselle, joilta olen saanut kannustavaa palautetta ja arvokkaita neuvoja koko prosessin ajan. On ollut ilo työs- kennellä osana AKORA-tutkimusryhmää, ja kiitos siitä kuuluu jokaiselle tutkimusryhmän jäsenelle.
Kiitos FT Taisa Venäläiselle Nutrican käytön opastamisesta. Kiitos dosentti Ari Voutilaiselle, do- sentti Matti Estolalle ja LT Antti Saarelle avusta aineiston käsittelyssä. Kiitos myös graduni toiselle tarkastajalle ETM Henna Vepsäläiselle. Lopuksi, kiitos läheisilleni tuesta ja kannustuksesta tämän matkan varrella.
Toukokuu 2018 Elisa Nevalainen
1 JOHDANTO ... 7
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 8
2.1 Lasten ravitsemussuositukset ... 8
2.1.1 Ruoka-ainetason suositukset ... 8
2.1.2 Ravintoainetason suositukset ... 11
2.1.3 Suositukset ruokailutottumuksille ... 15
2.2 Lasten ravitsemustutkimukset ... 16
2.2.1 Ruoankäyttö ja ravintoaineiden saanti ... 16
2.2.2 Ateriatottumukset ... 21
2.2.3 Ravitsemustutkimusten tiivistelmä pro gradu –tutkimuksen viitekehyksessä... 26
2.3 Ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin yhteydessä olevat tekijät ... 27
2.3.1 Iän ja sukupuolen yhteys ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin ... 27
2.3.2 Tiivistelmä iän ja sukupuolen yhteydestä ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin pro gradu –tutkimuksen viitekehyksessä ... 33
3 TAVOITTEET ... 34
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 35
4.1 Aineiston muodostuminen ... 35
4.2 Tutkimusmenetelmät ... 36
4.2.1 Taustatietojen kerääminen ... 36
4.2.2 Ruoankäyttötietojen kerääminen ... 37
4.3 Tilastolliset menetelmät ... 41
4.4 Eettiset kysymykset ... 42
5 TULOKSET ... 43
5.1 Aineisto ... 43
5.2 Ruokailukertojen lukumäärä ja aamupalan syöminen... 45
5.4 Energian ja ravintoaineiden saanti ... 52
6 POHDINTA ... 59
6.1 Menetelmälliset näkökohdat... 59
6.1.1 Aineiston koko ja yleistettävyys ... 59
6.1.2 Tutkimusmenetelmät ... 60
6.2 Ruokailutottumukset ... 62
6.3 Ravinnonsaanti ... 64
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 65
LÄHTEET ... 66
1 JOHDANTO
Lapsuudessa omaksutut ruokailutottumukset ovat yhteydessä lasten hyvinvointiin ja normaaliin kas- vuun ja kehitykseen (Corkins ym. 2016, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016), ja ne luovat myös perustan aikuisiän ruokavalinnoille ja terveydelle (Mikkilä ym. 2005, Singh ym. 2008). Tutkimalla las- ten ruokailutottumuksia ja ravinnonsaantia sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä voidaan tunnistaa koh- teita lasten ravitsemuksen ja terveyden edistämiseen.
Lapsen terveyttä edistävän ja monipuolisen ruokavalion periaatteet on kuvattu kansallisessa Syödään yhdessä -ruokasuosituksissa lapsiperheille (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Suositus perus- tuu pohjoismaisiin (Nordic Council of Ministers 2012) ja suomalaisiin ravitsemussuosituksiin (Val- tion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Suosituksessa painotetaan ruokavalion kokonaisuuden ja arjen valintojen merkitystä. Keskeisiksi laadukkaan ruokavaliokokonaisuuden osiksi on nostettu muun mu- assa säännöllinen ateriarytmi, kasvisten, hedelmien ja marjojen syömien päivän jokaisella aterialla, täysjyväviljavalmisteiden suosiminen ja säästeliäs sokerin käyttö erityisesti juomien ja naposteltavien osalta. Lapsen perheellä ja kouluympäristöllä on tärkeä merkitys ruokavalintojen ja ateriatottumuk- sien muodostumisessa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016)
Kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on tähän mennessä kerätty suhteellisen niukasti tietoa alakouluikäisten lasten ruokailutottumuksista ja ravinnonsaannista (Eloranta ym. 2011, Andersen ym.
2015, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Nuorten ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin yh- teydessä olevia tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä ja sosioekonominen tausta (Story ym. 2002), joiden yhteyttä ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin on selvitetty niukasti myös alakouluikäisillä lapsilla (Eloranta ym. 2011, Andersen ym. 2015, Inchley ym. 2016). Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että ikä ja sukupuoli olisivat yhteydessä kasvisten ja hedelmien, sekä energiatiheiden ruokien ja juomien käyttöön, sekä aamupalan syömisen säännöllisyyteen.
Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa alakouluikäisten lasten ruokailutottumuksista ja ravinnon- saannista sekä tarkastella mahdollisia eroja iän ja sukupuolen suhteen. Tutkimalla iän ja sukupuolen yhteyttä ruokailutottumuksiin voidaan lisätä ymmärrystä lapsen ruokailutottumusten muodostumi- sesta. Tutkimus toteutettiin osana Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston Alakoululaisen ravinto (AKORA) –tutkimusta. AKORA-tutkimuksen päätavoitteena on kehittää lyhytmenetelmä lapsen ruo- kavalion laadun selvittämistä varten sekä lisäksi selvittää lapsen ravitsemuksen ja elintapojen yhteyttä painoon ja kehonkoostumukseen. Tämän tutkimuksen aineisto koostui AKORA-tutkimukseen Kuo- piossa toukokuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana osallistuneista 7–13-vuotiaista lapsista.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Lasten ravitsemussuositukset
Ravitsemussuositusten tarkoituksena on edistää väestön terveyttä ravitsemuksellisin keinoin (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Ravitsemussuositukset perustuvat tieteelliseen tutkimusnäyttöön ruokavalion ravintosisällön yhteydestä terveyteen pitkällä aikavälillä. Terveyden lisäksi suosituksissa on otettu huomioon kestävä kehitys. Suositukset ovat väestötasolle, aikuisille ja yli 2-vuotiaille lap- sille, laadittuja, mutta ne toimivat hyvänä suunnannäyttäjänä myös yksilön ruoankäytölle ja ravinto- aineiden saannille. Samankaltaiset ruokatottumukset ja yhtenevät ravitsemukseen liittyvät kansanter- veydelliset haasteet ovat kannustaneet Pohjoismaita tiiviiseen yhteistyöhön ravitsemussuositusten ke- hittämisessä (Nordic Council of Ministers 2012). Pohjoismaiset ravitsemussuositukset luovat perus- tan kansallisille suosituksille, joista esimerkkinä ovat Suomalaiset ravitsemussuositukset (Valtion ra- vitsemusneuvottelukunta 2014).
Ravitsemuksella on erityinen merkitys lapsuudessa, jolloin kudokset kasvavat ja kehittyvät sekä ruo- kamieltymykset muodostuvat (Ogata ym. 2017). Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille on nimensä mukaisesti suositus lasten, lapsiperheiden, raskaana olevien ja imettävien ravitsemuksesta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Suositus perustuu pohjoismaisiin (Nordic Council of Mi- nisters 2012) ja suomalaisiin ravitsemussuosituksiin (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Lasten ravitsemus- ja ruokasuositukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa
Ruotsissa Elintarvikevirasto on julkaissut raportin lapsille suositeltavista ruokavalinnoista ja ravinto- aineiden saannista (Eneroth & Björck 2015). Suositus pohjautuu Pohjoismaisiin ravitsemussuosituk- siin (Nordic Council of Ministers 2012). Yhdysvalloissa ravitsemussuositukset ovat suunnattu yli 2- vuotiaille lapsille ja aikuisille (USDA 2015). Elintarvike ja Maatalousjärjestön (FAO 2018) selvityk- sen mukaan Euroopan valtioista ainakin Belgiassa, Ranskassa ja Virossa on laadittu erillisiä ruoka- suosituksia lapsille. Viimeksi mainitut kansalliset suositukset on luonnollisesti esitetty maan viralli- sella kielellä, ja niitä ei ole tarkastelu tässä tutkielmassa.
2.1.1 Ruoka-ainetason suositukset
Terveydelle edullinen ruokavalio voi koostua erilaisista ruoka-aineista; suosituksissa korostetaankin ruokavalion kokonaisuuden ja arjen valintojen merkitystä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
Monipuolista, vaihtelevaa ja kohtuullista ruokavaliota havainnollistaa ruokakolmio (Kuva 1). Kol- mion alaosaan sijoitetut ruoka-aineet, eli kasvikset, marjat ja hedelmät, viljavalmisteet, maitovalmis- teet, ravintorasvat, kala ja siipikarjanliha, ovat päivittäisen terveyttä edistävän ruokavalion perusta, kun taas kolmion huipulle sijoitetut ruoka-aineet, eli punainen liha, lihavalmisteet ja kananmunat, sekä sattumat, kuten runsaasti sokeria sisältävät ruoka-aineet, kuuluvat vain harvoin käytettävinä ter- veyttä edistävään ruokavalioon (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Kuva 1. Ruokakolmio terveyttä edistävästä ruokavaliosta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
Lasten suosituksissa käydään läpi ruokakolmiossa esitetyt ruoka-aineet (Taulukko 1). Se sisältää ruoka-aineiden käyttömäärien ja ravintosisällön, kuten rasvan ja sokerin määrän, suosituksia. Suosi- tus on laadittu lasten ravitsemukseen liittyvät ominaispiirteet huomioiden ja siihen on koottu konk- reettisia esimerkkejä terveyttä edistävän ruokavalion toteuttamiseen arjessa. Esimerkiksi perheet voi- vat vaikuttaa lapsen sokerin saantiin huomioimalla pakkausmerkintöjä ja –kokoja (Terveyden ja hy- vinvoinnin laitos 2016).
Ruoka-ainetason suosituksissa pyritään huomioimaan maassa vallitseva ruokakulttuuri ja tarjolla oleva elintarvikevalikoima. Yhdysvaltalaissuosituksessa on laadittu ruoka-aineryhmien käyttömää- rien suositukset lasten ja aikuisten erilaiset energiantarpeet huomioiden (USDA 2015). Suosituksissa on esitetty 12 energiantarpeen arviota (1000–3200 kilokaloria), joista 1200–2600 kilokalorin vaihto- ehtoja voidaan yleensä soveltaa 7–13-vuotiaille lapsille. Suosituksessa on tuotettu suuntaa antavan käyttömääräsuosituksen lisäksi myös ruoka-aineryhmien ravitsemuksellisen sisällön valintasuosituk- set. Ruotsin Elintarvikeviraston julkaisemassa raportissa lapsille suositeltavat ruoka-ainevalinnat on käsitelty ravintoaine kerrallaan (Eneroth & Björck 2015).
Taulukko 1. Lasten ravitsemussuositukset ruoka-ainetasolla (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
Ruoka-aine Suositus Perustelut
Kasvikset, marjat ja hedel- mät
≥250-500g, mikä vastaa noin 5-6 oman kouran kokoista annosta
Hyvä nauttia tasaisesti joka aterialla
Hyviä kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä.
Viljavalmisteet Viljavalmisteet täysjyväisinä ja vähäsuolaisina
Vähintään 4-9 annosta1 viljavalmisteita päivässä
Leivän kuitupitoisuus vähintään 6g/100g
Murot ja myslit, joissa sokeria enintään 16g/100g
Keksit eivät kuulu päivittäiseen ruokavalioon
Täysjyvävilja hyvä kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde.
Murot, myslit ja keksit voivat sisältää runsaasti sokeria.
Peruna Perunaa suositellaan osaksi arkiruokavaliota
Keitettyjä perunoita on hyvä suosia rasvaisten perunaruokien ja jalos- teiden sijaan
Peruna sisältää kohtuullisesti kivennäisaineita ja C-vitamiinia.
Maitovalmisteet Nestemäisiä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita 5–6dl ja juustoa 2–3 viipaletta päivittäin
Jogurtti ja viilit maustamattomina
Käyttösuositus kattaa elimistön kalsiumin tarpeen.
Hyviä proteiinin lähteitä.
D-vitaminoidut valmisteet merkittäviä D-vitamiinin lähteitä.
Maustetut jogurtit ja viilit saattavat sisältää runsaasti sokeria.
Liha, kala, kananmuna ja pal- kokasvit
Punaisen lihan käyttö enintään 500g viikossa
Siipikarjan lihaa suositellaan ainakin 2–3 kertaa viikossa
Kalaa ainakin 2–3 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen
Kananmunia 2–3 kappaletta viikossa
Palkokasvit sopivat viikoittain käytettäväksi
Liha merkittävä proteiinin ja tyydyttyneiden rasvahappojen lähde.
Liha merkittävä kivennäisaineiden lähde (rauta ja sinkki).
Kala on hyvä proteiinin, tyydyttymättömien rasvahappojen ja D-vita- miinin lähde.
Kasviöljyt ja –margariinit, pähkinät ja siemenet
Näkyväksi rasvaksi 2–3 rkl kasviöljyä tai 6–8 tl margariinia päivässä
Leipärasvaksi vähintään 60 % rasvaa sisältävä kasvimargariini.
Suolaamattomia, sokeroimattomia tai kuorruttamattomia pähkinöitä, manteleita ja siemeniä voi nauttia noin 2 rkl (30g) päivässä. Pellavan- tai muiden öljykasvien siemenien käyttöä on hyvä rajoittaa 1–2 rkl päivässä niiden sisältämien maaperäisten raskasmetallien vuoksi.
Tyydyttymättömien rasvahappojen lähteitä.
D-vitaminoidut margariinit D-vitamiininlähde.
Juomat Täysmehuja ja tuoremehuja korkeintaan lasillinen päivässä
Vesi janojuomana
Rasvaton maito/piimä, suolaton kivennäisvesi tai vesi ruokajuomana
Sokeria sisältävät juomat merkittävä piilosokerin lähde.
1Yhdellä annoksella tarkoitetaan yhtä leipäviipaletta tai noin yhtä desilitraa puuroa tai keitettyä pastaa tai riisiä.
Suositukset terveyttä edistäville ruokailutottumuksille ovat monilta osin samankaltaiset suomalaisten, ruotsalaisten ja yhdysvaltalaisten kesken. Kasvikset ja hedelmät, täysjyväviljavalmisteet, maitoval- misteet, eläin- ja kasvikunnan proteiininlähteet sekä kasviöljyt muodostavat terveyttä edistävän ruo- kavalion perustan kaikissa suosituksissa. Myös joitakin eroja on havaittavissa. Suomalaisista ja ruot- salaisista suosituksista poiketen yhdysvaltalaissuosituksissa peruna lasketaan yhdeksi kasvisten ala- ryhmäksi (USDA 2015). Toisin kuin suomalaisissa ja yhdysvaltalaisissa suosituksissa, ruotsalaissuo- situksessa (Eneroth & Björck 2015) ei ole annettu yhtä tarkkaa linjausta maitovalmisteiden rasvatto- muudesta tai vähärasvaisuudesta. Leipälevitteiden osalta on mahdollista havaita eroja ruokakulttuu- reissa. Suomessa kasviöljypohjaiset rasvalevitteet ovat suositeltava osa ruokavaliota (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017), kun taas Yhdysvalloissa leipälevitteet ovat usein rasvan laadultaan tervey- den kannalta epäedullisempia vaihtoehtoja (USDA 2015).
2.1.2 Ravintoainetason suositukset
Energian ja energiaravintoaineiden suositukset
Ravintoaineperustaiset suositukset käsittävät energian, energiaravintoaineiden, vitamiinien ja kiven- näisaineiden saantisuositukset. Energiantarpeeseen vaikuttavat monet yksilölliset tekijät, kuten lap- sen perusaineenvaihdunta ja fyysinen aktiivisuus (Nordic Council of Ministers 2012). Koska energi- antarve on hyvin yksilöllistä, voidaan siitä esittää vain viitteellisiä arvoja (Taulukko 2).
Taulukko 2. Energiantarpeen viitearvot lapsille (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
Ikä (v) Paino (kg) PAV (kcal) Arvioitu energiantarve
(kcal)
6-9 25,2 1050 1650
10-13 tytöt 38,3 1195 2055
10-13 pojat 37,5 1290 2220
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten ravintoaineperustaiset suositukset luovat yhtäläisen perustan suomalaisten ja ruotsalaisten lasten suositeltavalle ravitsemukselle (Eneroth & Björck 2015, Tervey- den ja hyvinvoinnin laitos 2016). Siten voidaan tarkastella mahdollisia eroavaisuuksia pohjoismaisten ja yhdysvaltalaisten suositusten välillä (Taulukko 3). Energiaravintoaineiden saantisuositukset on esi- tetty energiaprosentteina, mikä tarkoittaa energiaravintoaineiden osuutta ruokavaliosta tai ruoasta saatavasta kokonaisenergiamäärästä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Pohjoismaiset ja yh- dysvaltalaiset suositukset ovat suurelta osin yhtenevät. Yhdysvaltalaisissa ravitsemussuosituksissa
lasten proteiinin ja hiilihydraattien saannin vaihteluvälit ovat kuitenkin suurempia kuin pohjoismai- sissa suosituksissa, kun taas rasvan saantisuositusten vaihteluväli on pienempi (USDA 2015). Sekä pohjoismaisissa että yhdysvaltalaissuosituksissa lisätyn sokerin saantia suositellaan rajoitettavan alle kymmeneen energiaprosenttiin. Lisätyllä sokerilla tarkoitetaan sakkaroosia, fruktoosia, glukoosia, tärkkelysperäisiä makeuttajia ja muita sokerivalmisteita, joita käytetään sellaisenaan tai lisätään elin- tarvikkeisiin valmistuksen yhteydessä (Nordic Council of Ministers 2012). Myös tyydyttyneiden ras- vahappojen saantia suositellaan rajoitettavan alle kymmeneen energiaprosenttiin. Toisin kuin poh- joismaisissa suosituksissa, yhdysvaltalaissuosituksissa ei ole annettu suositusta kerta- ja monityydyt- tymättömien rasvahappojen osuudesta kokonaisenergiansaannista.
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan yli 2-vuotiaiden lasten tulisi saada ravinnosta kuitua 2–3g/MJ, ja kouluikäisillä lapsilla kuidun saannin tulisi kasvaa aikuisten saantia vastaavaksi murros- ikään mennessä (Nordic Council of Ministers 2012). Hieman tästä poiketen yhdysvaltalaissuosituk- sissa on annettu erilliset suositukset 4–8- ja 9–13-vuotiaille tytöille ja pojille.
Taulukko 3. Energiaravintoaineiden saantisuositukset lapsille.
Energiaravintoaine Suositus
Pohjoismaiset ravitsemussuositukset2
Yhdysvaltalaiset ravitsemussuositukset3 Hiilihydraatit (E%)1
lisätty sokeri (E%)1
ravintokuitu (g/vrk)
45–60
<10
>2-vuotiaat: 15–20 (2-3g/MJ)
murrosikäiset: 25–35 (3g/MJ)
45–65
<10
4–8-vuotiaat: 17/204 (14g/1000kcal)
9–13-vuotiaat: 22/254 (14g/1000kcal) Rasvat (E%)1
SAFA (E%)1
25–40
<10
25–35
<10
MUFA (E%)1
PUFA (E%)1
10–20 5–10
Proteiini (E%)1 10–20 10–30
1 Energiaprosentti, 2Nordic Council of Ministers 2012, 3 USDA 2015, 4 tytöt/pojat
Energia ja energiaravintoaineet ja lapsen kasvu
Lapsi tarvitsee kasvuun yksilöllistä tarvetta vastaavan määrän energiaa, jotta ravinnon proteiini voi- taisiin hyödyntää kudosten rakennusaineeksi (Ogata ym. 2017). Kuitenkaan energiansaannin ei tulisi olla liian runsasta, jotta lapsen painonkehitys pysyisi terveydelle edullisena. Lisätyn sokerin saannin rajoittaminen vaikuttaa myönteisesti ruokavalion ravintoainetiheyteen eli suojaravintoaineiden ja ra- vintokuidun määrään edesauttaen terveydelle edullisten ruokailutottumusten toteuttamista (Nordic Council of Ministers 2012). Ruokavalion tyydyttyneiden rasvahappojen saannin rajoittaminen sekä ravintokuidun riittävä saanti ovat tärkeitä askeleita kroonisten sairauksien ehkäisyssä jo lapsuudessa (Ogata ym. 2017).
Vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuositukset
Kasvava lapsi tarvitsee kokoonsa nähden enemmän ravintoaineita kuin aikuinen (Nordic Council of Ministers 2012). Ravintoaineiden tarve riippuu lapsen iästä ja kehitysvaiheesta, ja myös sukupuolella on merkitystä joidenkin ravintoaineiden, kuten sinkin, tarpeen osalta jo lapsilla. Päivittäinen saanti- suositus on esitetty kymmenelle vitamiinille ja yhdeksälle kivennäisaineelle. Tämän tutkimuksen nä- kökulmasta niistä on valittu kirjallisuuteen perustuen lapsen kasvun ja kehityksen kannalta kolme keskeisintä vitamiinia; D-vitamiini, folaatti ja C-vitamiini ja kolme kivennäisaineitta; kalsium, rauta ja sinkki (Taulukko 4). Edellä lueteltujen vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuositukset eroavat pohjoismaisten (Nordic Council of Ministers 2012) ja yhdysvaltalaisten (USDA 2015) suositusten välillä. Suosituksissa on käytetty hieman toisistaan poikkeavia ikäryhmiä. D-vitamiinin, folaatin ja kalsiumin saantisuositukset ovat hieman suuremmat Yhdysvalloissa kuin Pohjoismaissa, kun taas C- vitamiinin ja sinkin saantisuositusten osalta tilanne on päinvastainen. Ravintoaineiden saantisuosi- tukset pääsääntöisesti suurenevat lapsen varttuessa.
Taulukko 4. Lapsen kasvulle keskeisten vitamiinien ja kivennäisaineiden iänmukaiset päivittäiset saantisuo- situkset.
Ravintoaine Suositus
Pohjoismaiset ravitsemussuositukset 1 Yhdysvaltalaiset ravitsemussuositukset 2 6-9-vuotiaat 10-13-vuotiaat 4–8-vuotiaat 9–13-vuotiaat Vitamiinit
D-vitamiini (μg) 10 10 15 15
Folaatti (μg) 130 200 200 300
C-vitamiini (mg) 40 50 25 45
Kivennäisaineet
Kalsium (mg) 700 900 1000 1300
Rauta (mg) 9 11 10 8
Sinkki (mg) 7 8/11 3 5 8
1 Nordic Council of Ministers 2012, 2 USDA 2015, 3 tytöt/pojat
Vitamiinit ja kivennäisaineet ja lapsen kasvu
Kasvu lisää useiden ravintoaineiden tarvetta (Brown ym. 2012, Nordic Council of Ministers 2012, Larson ym. 2017, Ogata ym. 2017). Kasvun ja kehityksen kannalta keskeisiksi ravintoaineiksi on kirjallisuudessa esitetty vitamiineista D-vitamiini, folaatti ja C-vitamiini ja kivennäisaineista kalsium, rauta ja sinkki (Brown ym. 2012, Larson ym. 2017, Ogata ym. 2017). Edellä mainittuja ravintoaineita tarvitaan erilaisten kudosten rakennusaineiksi sekä säätelytehtäviin. Esimerkiksi kalsium on tärkeä luuston ja C-vitamiini kollageenin rakennusaine, kun taas D-vitamiini osallistuu kalsiumin aineen- vaihdunnan säätelyyn (Ogata ym. 2017). Myös rautaa tarvitaan kudosten, kuten punasolujen valmis- tukseen. Sinkki vaikuttaisi olevan kasvun kannalta keskeinen ravintotekijä, sillä sen puutos voi il- mentyä lapsen kasvun hidastumisena. Folaatti osallistuu elimistössä DNA- ja proteiinisynteesiin, ja sen tarve korostuu lapsen tullessa murrosikään (Brown ym. 2012).
2.1.3 Suositukset ruokailutottumuksille
Säännöllinen ateriarytmi tukee terveyttä edistäviä ruokailutottumuksia. Syöminen 3–4 tunnin välein vaikuttaa myönteisesti ruokavalion monipuolisuuteen, sekä vähentää napostelun ja hallitsemattoman syömisen tarvetta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Aterioiden ajankohdan ja koostumuksen voi muokata yksilöllisesti (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Terveyttä edistäviin ateriatot- tumuksiin voi kuulua esimerkiksi aamupala, lounas, päivällinen sekä 1-2 välipalaa. Mikäli viikonlop- puisin lounas ja päivällinen yhdistyvät yhdeksi ateriaksi, on tasaisesta syömisestä hyvä huolehtia esi- merkiksi välipalojen avulla (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
Syödään yhdessä –ruokasuosituksissa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016) vanhempia kannuste- taan osallistamaan lasta ruoanvalmistukseen ja ruokailutilanteisiin. Lapsuuden ruokailukokemukset vaikuttavat siihen, millaiset tottumukset, mieltymykset ja asenteet lapselle ruokaa kohtaan kehittyvät.
Kodin lisäksi kouluympäristöllä on merkittävä rooli lapsen ravitsemuskasvatuksessa.
Perusopetuslain mukaan kaikille perusopetukseen osallistuville on päivittäin tarjottava maksuton ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen ateria (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017). Kouluruoka- suositusten mukaan täysipainoinen kouluateria pitää sisällään lämpimän pääruoan, pääruoan energia- lisäkkeen, kasvislisäkkeen, kasviöljypohjaisen salaatinkastikkeen, leivän, margariinin sekä ruokajuo- maksi maidon tai piimän. Suositusten mukainen kouluateria kattaa noin kolmasosan lapsen päivittäi- sestä energiantarpeesta, jolloin aamupalan, päivällisen ja välipalojen osuudeksi jää kaksi kolmasosaa.
Kouluruokasuosituksissa on myös annettu suositus koulussa mahdollisesti tarjottavien välipalojen laadusta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017). Laadukas välipala sisältää kasviksia, hedelmiä tai marjoja, täysjyväviljavalmisteita sekä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita. Runsaasti lisättyä sokeria, suolaa tai tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät tuotteet, kuten virvoitusjuomat ja ma- keiset, eivät ole sopivia koulussa tarjottavia välipaloja, eikä niitä tulisi myydä automaateista tai kou- luravintolasta.
2.2 Lasten ravitsemustutkimukset
Suomalaisten alakouluikäisten lasten ruoankäytöstä ja ravinnonsaannista löytyy suhteellisen niukasti seurantatietoa. Kansallisten ja kansainvälisten ravitsemustutkimusten kiinnostuksen kohteena ovat olleet niin ateriatottumukset, ruoankäyttö kuin ravinnonsaanti. Taulukossa 5 on esitetty lasten ja nuor- ten ravitsemustutkimuskooste viimeisen vuosikymmenen ajalta. Ateriarytmiä ja aterioiden koostu- musta selvittäneet tutkimukset on koottu taulukkoon 6.
2.2.1 Ruoankäyttö ja ravintoaineiden saanti
Koosteen tutkimukset ovat pääasiassa poikkileikkaustutkimuksia (Taulukko 5). Myös seuranta- ja interventiotutkimukset ovat yhden aikapisteen tarkastelun tuloksia (Eloranta ym. 2016, Inchley ym.
2016). Alakouluikäisistä suomalaislapsista löytyy vain niukasti seurantatietoa. Usein aineistoissa on tutkittu kouluikäisten, siis myös yläkouluikäisten lasten ruokavaliota (Hoppu ym. 2010, Mäki ym.
2010, Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on usein tarkasteltu sekä ala- että yläkouluikäisten lasten ravitsemusta (Rothausen ym. 2012, Inchley ym. 2016). Tutkimusten ai- neistokoko vaihteli suuresti 360 ja 219 460 välillä. Kouluterveyskysely oli aineistoltaan yli 90 000 alakoululaisen kattava tutkimus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017) ja WHO-koululaistutkimus selvitti jopa yli 200 000 lapsen ruokailutottumuksia (Inchley ym. 2016).
Lasten ruokavaliota on tutkittu vaihtelevin tutkimusmenetelmin. Monissa tutkimuksissa ravitsemusta on selvitetty erilaisten frekvenssikyselyiden avulla (Mäki ym. 2010, Inchley ym. 2016, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Niiden avulla voidaan kerätä tietoa ja arvioida esimerkiksi ravitsemussuo- situsten toteutumista sekä tietoa lapsen ravitsemustottumuksista, kuten ateriarytmistä tai ruokavalin- noista. Lasten ravintoaineiden, kuten energiaravintoaineiden, vitamiinien ja kivennäisaineiden, saan- nin selvittämiseksi on käytetty ruokapäiväkirjoja tai ruoankäyttöhaastatteluja (Eloranta ym. 2011, Lynch ym. 2014, Andersen ym. 2015).
Lasten ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia selvittäneissä tutkimuksissa on pantu merkille muutama kes- keinen ruokavalion haaste. Yksi keskeisistä haasteista on kasvisten ja hedelmien suositusta vähäi- sempi käyttö. Kyseinen ruoka-aineryhmä vaikuttaa olevan eräs tutkituimmista ruoka-aineryhmistä niin ruokavalion kokonaisuutta kuin yksittäisiä tekijöitä selvittäneissä tutkimuksissa. Kasvisten ja hedelmien vähäinen käyttö on havaittu kansainvälisessä PRO-GREENS-tutkimuksessa (Lynch ym.
2014). Tutkimuksen perusteella suomalaislapset söivät kasviksia ja hedelmiä vähemmän kuin muiden osallistujamaiden ikätoverit keskimäärin. Suomalaisessa Lasten liikunta ja ravitsemus –tutkimuk-
sessa 6–8-vuotiaista lapsista kasviksia, hedelmiä ja marjoja suositusten mukaisesti söi vain 4 % (Elo- ranta ym. 2011). Sama ilmiö havaittiin myös tanskalaisessa lasten ravitsemustutkimuksessa (Ander- sen ym. 2015).
Suomalaislasten kasvisten ja hedelmien käytössä on parantamisen varaa myös niiden käyttötiheyttä selvittäneiden tutkimusten mukaan. Suomalaislapset käyttivät hedelmiä päivittäin selvästi vähemmän kuin kansainväliseen WHO-koululaistutkimukseen osallistuneet lapset (Inchley ym. 2016). Kasvisten ja hedelmien päivittäinen käyttö havaittiin haasteeksi myös yläkoululaisten ravitsemusta selvittä- neessä tutkimuksessa, jossa vain noin kolmannes raportoi syövänsä kasviksia ja hedelmiä päivittäin (Hoppu ym. 2010). Kouluterveyskyselyyn vastanneista alakouluikäisistä hieman yli puolet raportoi syövänsä kasviksia tai hedelmiä ja marjoja päivittäin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
Kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisäksi kalan käyttö näyttää olevan lapsilla suosituksiin näh- den vähäistä (Eloranta ym. 2011, Andersen ym. 2015). Sitä vastoin sokerilla makeutettuja juomia suomalaiset ja tanskalaiset joivat yleisesti (Eloranta ym. 2011, Rothausen ym. 2012). Esimerkiksi suomalaislapsista neljännes raportoi juovansa sokerilla makeutettuja juomia päivittäin (Eloranta ym.
2011). Verrattuna muihin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan, suomalaislapsista ani harva käytti virvoitusjuomia tai makeisia päivittäin (Inchley ym. 2016). Lasten ruoankäyttö saattaa olla suositusten kannalta edullisempaa arkipäivinä kuin viikonlopun päivinä (Rothausen ym. 2012).
Tutkimusten valossa lasten ruokavaliossa olisi hyvä kiinnittää huomiota erityisesti muutamiin ravin- toaineisiin (Hoppu ym. 2010, Eloranta ym. 2011, Rothausen ym. 2012, Andersen ym. 2015). Erityi- sesti lisätyn sokerin ja tyydyttyneiden rasvahappojen saanti ruokavaliosta oli ravitsemussuosituksia suurempaa, kun taas ravintokuidun saanti jäi alle ravitsemussuositusten. Lisäksi joitakin havaintoja on saatu D-vitamiinin ja raudan suosituksia pienemmästä saannista (Eloranta ym. 2011, Andersen ym. 2015). Myös ravintoaineiden, erityisesti lisätyn sokerin ja kuidun, saannin osalta, ruokavalio on mahdollisesti suositusten kannalta edullisempi arkipäivinä kuin viikonlopun päivinä (Rothausen ym.
2012).
Suomalaislapsilla ruokavalion keskeisiä lisätyn sokerin lähteitä olivat sokerilla makeutetut juomat, tyydyttyneiden rasvahappojen lähteitä rasvaiset maitovalmisteet, kun taas keskeisiä kuidun lähteitä olivat runsaskuituiset viljavalmisteet ja hedelmät (Eloranta ym. 2016). Keskeisimpiä D-vitamiinin lähteitä olivat D-vitaminoidut maitovalmisteet ja levitteet, kun taas raudan tärkein lähde oli runsas- kuituiset viljavalmisteet.
(jatkuu) Taulukko 5. Tutkimuskooste: kouluikäisten lasten ruoankäyttö- ja ravinnonsaantitutkimukset.
Viite Aineisto (n) Maa Tutkimusasetelma ja
menetelmät
Keskeiset tulokset Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos 2017
4. ja 5.luokkalaiset (94 500)
Suomi Pitkittäistutkimus Frekvenssikysely
Lapsista noin 67 % söi hedelmiä tai marjoja ja 68 % kasviksia joka päivä.
Eloranta ym.
2016
6–8-vuotiaat (430)
Suomi Interventiotutkimus 4 vuorokauden ruokapäiväkirja
Yleisesti suositellut ruoka-aineet, kuten rasvaton maito, runsaskuituiset viljavalmis- teet, kasvikset, kasviöljyt ja -levitteet, olivat keskeisiä ravintoaineiden lähteitä.
Sokerilla makeutetut juomat olivat merkittävin yksittäinen lisätyn sokerin lähde.
Rasvaiset maitovalmisteet olivat merkittävimpiä tyydyttyneiden rasvahappojen läh- teitä.
Runsaskuituinen leipä ja hedelmät olivat merkittävimpiä kuidun lähteitä.
D-vitaminoidut maitovalmisteet ja levitteet olivat keskeisimpiä D-vitamiinin lähteitä.
Runsaskuituiset viljavalmisteet olivat keskeisin raudan lähde.
Inchley ym.
2016
11- 13- ja 15-vuotiaat (219 460)
46 Euroo- pan maata, Pohjois- Amerikka
Pitkittäistutkimus Frekvenssikysely
11-vuotiaista 39 % ja 13-vuotiaista 35 % raportoi syövänsä kasviksia päivittäin.
o suomalaisista 11-vuotiaista 31 % ja 13-vuotiaista 25 % söi kasviksia päivittäin.
11-vuotiaista 44 % ja 13-vuotiaista 37 % raportoi syövänsä hedelmiä päivittäin.
o suomalaisista 11-vuotiaista 24-3 1% söi hedelmiä päivittäin, ja 13-vuotiaista 16-30 %.
11-vuotiaista 15% ja 13-vuotiaista 18% raportoi juovansa virvoitusjuomia päivittäin.
o suomalaislasten päivittäinen virvoitusjuomien käyttö oli harvinaista (noin 2-3
%).
11-vuotiaista 22 % ja 13-vuotiaista 25 % raportoi syövänsä makeisia päivittäin.
o suomalaislasten päivittäinen makeisten käyttö oli harvinaista (noin 2 %).
Andersen ym.
2015
8–11-vuotiaat (798)
Tanska Pitkittäistutkimus (alkumittaus)
7vuorokauden ruokapäivä- kirja (verkossa)
Valtaosa lapsista söi suosituksiin nähden liikaa punaista lihaa ja liian vähän kalaa.
Alle 10-vuotiaista lapsista kolmasosa ja 10-vuotta täyttäneistä lapsista jopa 91 % söi kasviksia ja hedelmiä alle suositusten.
Tyydyttyneiden rasvahappojen ja lisätyn sokerin saanti oli suosituksiin nähden run- sasta.
Kuidun, raudan ja D-vitamiinin saanti jäi lapsilla usein alle suositusten.
(jatkuu) Taulukko 5, jatkuu.
Viite Aineisto (n) Maa Tutkimusasetelma ja
menetelmät
Keskeiset tulokset Lynch ym.
2014
11-vuotiaat (8 158)
10 Euroo- pan maata
Poikkileikkaustutkimus 24-tunnin ruoankäyttöhaastat- telu,
Frekvenssikysely
Lapset söivät hedelmiä ja kasviksia noin 220-345g päivässä, mikä on alle WHO:n suo- situsten (≥400 g). Lapsista 24 % söi kasviksia ja hedelmiä suositusten mukaisesti.
o Suomalaislapset söivät kasviksia ja hedelmiä keskimäärin 220g päivässä, ja lap- sista 14 % täytti WHO:n suosituksen.
Lapsista noin 53 % raportoi syövänsä hedelmiä harvemmin kuin päivittäin ja noin 49 % syövänsä kasviksia harvemmin kuin päivittäin.
Rothausen ym. 2012
4–14-vuotiaat (784)
Tanska Poikkileikkaustutkimus 7 vuorokauden ruokapäiväkirja
Lasten ruokavalio sisälsi suosituksiin nähden runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja ja li- sättyä sokeria. Kalan, kasvisten ja hedelmien käyttö oli suositusta vähäisempää.
Energiansaanti oli suurempaa viikonlopun päivinä kuin arkipäivinä (p<0,05).
Viikonlopun päivinä sokerilla makeutettujen juomien ja vaalean leivän käyttö oli run- saampaa ja ruisleivän käyttö vähäisempää kuin arkipäivinä.
Eloranta ym.
2011
6–8-vuotiaat (424)
Suomi Interventiotutkimus 4 vuorokauden ruokapäiväkirja, frekvenssikysely
Sakkaroosin, tyydyttyneiden rasvahappojen ja suolan keskimääräinen saanti ylitti suosi- tukset, kun taas ravintokuidun, D-vitamiinin ja raudan keskimääräinen saanti oli suosi- tuksia vähäisempää.
Suurin osa lapsista käytti suositusten mukaisesti rasvatonta maitoa, vähärasvaista juus- toa, vähärasvaisia kokolihaleikkeleitä ja kuitupitoista leipää. Suurin osa lapsista söi kui- tenkin rasvaista jogurttia. Kasviöljypohjainen levite oli suhteellisen usein käytössä (3/4 tytöistä ja 2/3 pojista).
Alle puolet lapsista söi kalaa suositusten mukaisesti vähintään kahdesti viikossa.
Noin 4 % lapsista söi kasviksia, hedelmiä ja marjoja suositusten mukaisesti ≥5 annosta päivässä.
Sokerilla makeutetut juomat sisältyivät lasten ruokavalioon useasti viikossa, ¼ lapsista päivittäin.
1 frekvenssikyselyn aineistokoko, 2 48-tunnin ruoankäyttöhaastattelun aineistokoko Taulukko 5, jatkuu.
Viite Aineisto (n) Maa Tutkimusasetelma ja
menetelmät
Keskeiset tulokset Hoppu ym.
2010
7.-luokkalaiset (726)1
(306)2
Suomi Poikkileikkaustutkimus Frekvenssikysely
48-tunnin ruoankäyttöhaastat- telu (verkossa)
Kasvisten ja hedelmien vähäinen käyttö sekä runsas sokeroitujen juomien ja välipalojen käyttö suomalaisnuorten ruokavalion keskeisimmät haasteet.
Kasviksia ja hedelmiä söi päivittäin noin kolmasosa lapsista.
Tyydyttyneiden rasvahappojen ja sakkaroosin saanti ylitti suositukset, kun taas kuidun saanti oli alle suositusten.
Mäki ym.
2010
1.-, 5.- ja 8.-luokkalaiset (662)
Suomi Poikkileikkaustutkimus Frekvenssikysely
5.luokkalaisista 24 % söi hedelmiä, 7 % marjoja ja joi täysmehuja 37 % päivittäin.
5.luokkalaisista 19 % joi sokeroituja mehuja ja virvoitusjuomia päivittäin.
Suurin osa 5.luokkalaisista söi makeisia (68 %) tai suklaata (63 %) 1-2 päivänä vii- kossa.
2.2.2 Ateriatottumukset
Ateriatutkimuksista suurin osa selvitti myös lasten ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia, joiden keskeiset havainnot on jo kuvattu edellisessä kappaleessa 2.2.1 ja taulukossa 5. Ateriatutkimukset olivat pää- asiassa suomalaisia poikkileikkaustutkimuksia (Taulukko 6). Niihin osallistui usein myös yläkou- luikäisiä lapsia (Hoppu ym. 2010, Tilles-Tirkkonen ym. 2011, Inchley ym. 2016). Aineistokoko vaihteli aina alle tuhannesta satoihin tuhansiin lapsiin (Hoppu ym. 2010, Inchley ym. 2016). Lasten ateriatottumuksia selvittävissä tutkimuksissa usein selvitettiin yksittäisen aterian tai ateriarytmin to- teutumista tai ateriatottumusten ja kokonaisruokavalion välisiä yhteyksiä. Tutkimusmenetelmänä oli yleensä frekvenssikysely (Mäki ym. 2010, Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Myös ruokapäiväkirjaa käy- tettiin ateriatottumusten selvittämiseen (Eloranta ym. 2011).
Ateriarytmiä selvittäneiden tutkimusten mukaan suomalaiset kouluikäiset lapset söivät suhteellisen säännöllisesti (Eloranta ym. 2011, Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Kolmen pääaterian, eli aamupalan, lounaan ja päivällisen, lisäksi lapset söivät keskimäärin 1-3 välipalaa päivässä. Arkipäivien ja viikon- lopun päivien ateriarytmissä oli jonkin verran eroa, mutta pääosin lasten syöminen oli säännöllistä myös viikonloppuisin (Tilles-Tirkkonen ym. 2011).
Aamupala
Aamupalan syömisen säännöllisyyttä selvitettiin kaikissa ateriatottumuksia selvittävissä tutkimuk- sissa (Taulukko 6). Suomalaisista alakoululaisista noin 75–98 % söi aamupalan arkiaamuina sään- nöllisesti (Mäki ym. 2010, Inchley ym. 2016, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Sekä arjen että viikonlopun aamupalatottumuksia kartoittaneissa tutkimuksissa havaittiin, että käytännössä kaikki alakouluikäiset lapset (95 %) söivät aamupalan päivittäin, mutta yläkouluikäisistä vain 69–81 % (Hoppu ym. 2010, Eloranta ym. 2011). Sekä ala- että yläkouluikäisten ateriatottumuksia selvittä- neessä tutkimuksessa havaittiin, että koululaisista 61 % söi aamupalan jokaisena arkipäivänä ja 71 % kumpanakin viikonlopun päivänä (Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Aamupalan syömisen tärkeyttä vah- vistaa yhdysvaltalaistutkimus, jossa lasten aamupalan syömisen havaittiin olevan edullisessa yhtey- dessä ruokavalion kokonaislaatuun (Ramsay ym. 2018).
Lounas
Suomessa lapsille tarjotaan ilmainen koululounas, ja sen syömisen säännöllisyyttä ja täysipainoisuu- den toteutumista on tutkittu. Alakouluikäisistä lähes kaikki, 94-96 %, söi lounaan arkipäivisin (Mäki ym. 2010). Tutkimuksissa, joihin osallistui myös yläkouluikäisiä, havaittiin, että koululaisista 71-82
% söi koululounaan päivittäin (Hoppu ym. 2010, Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Lounaan syöminen sekä arkisin että viikonloppuna oli suhteellisen yleistä alakouluikäisillä lapsilla (75-79 % lapsista) (Eloranta ym. 2011). Toisessa suomalaistutkimuksessa lounaan syömisen havaittiin olevan säännöl- lisempää arkisin kuin viikonloppuisin (Tilles-Tirkkonen ym. 2011).
Koululounaan syöminen vaikuttaisi olevan säännöllistä, mutta aterian täysipainoisuus toteutuu vaih- televasti. Kansallisen Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokasuositusten mukaan (Valtion ravitse- musneuvottelukunta 2017) täysipainoinen kouluateria pitää sisällään lämpimän pääruoan, pääruoan energialisäkkeen, kasvislisäkkeen, kasviöljypohjaisen salaatinkastikkeen, leivän, margariinin sekä ruokajuomaksi maidon tai piimän. Kouluaterian täysipainoisuutta kouluikäisillä selvittäneessä tutki- muksessa havaittiin, että vain alle 10 % lapsista koosti kouluateriansa kansallisten suositusten mu- kaisesti (Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Tutkijat päätyivät määrittämään täysipainoisen koululounaan kriteereiksi pääruoan, salaatin ja leivän syömisen vähintään 3-4 koulupäivänä viikossa, jolloin täysi- painoisen koululounaan syövien osuus oli noin 47 %. Samankaltaisia tuloksia havaittiin yläkou- luikäisten ruokailutottumuksia selvittävässä tutkimuksessa, jossa kaikkia aterian osia, eli pääruoan lisäksi salaattia, leipää ja maitoa söi tytöistä neljäs- ja pojista kolmasosa (Hoppu ym. 2010). Täysi- painoisuuden vaihteleva toteutuminen välittyi myös Kouluterveyskyselyn tuloksissa, sillä lapsista 60
% raportoi syövänsä salaattia, 60 % juovansa maitoa tai piimää ja 36 % syövänsä leipää kouluaterialla (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
Päivällinen
Suurin osa ala- ja yläkouluikäisistä lapsista (71–89 %) söi päivällisen arkisin (Mäki ym. 2010, Tilles- Tirkkonen ym. 2011). Päivällisen syöminen oli epäsäännöllisempää viikonloppuisin kuin arkisin (Til- les-Tirkkonen ym. 2011). Alakouluikäisistä vain hieman yli puolet, ja yläkouluikäisistä vajaa 80 % söi päivällisen sekä arkisin että viikonloppuisin (Hoppu ym. 2010, Eloranta ym. 2011).
Välipalat
Välipalat olivat keskeisiä energianlähteitä lapsille, ja ne kattoivat noin 40 % päivittäisestä kokonais- energiansaannista (Hoppu ym. 2010, Eloranta ym. 2011). Välipalojen ravitsemuksellisesta laadusta on julkaistu jonkin verran tutkimustietoa. Lasten välipaloissa huomiota on erityisesti herättänyt niiden korkea sokeripitoisuus (Mäki ym. 2010, Hoppu ym. 2010, Eloranta ym. 2011). Suomalaistutkimuk- sessa selvitettiin kouluikäisten lasten tyypillisesti syömiä välipaloja (Tilles-Tirkkonen ym. 2011).
Tutkimuksessa havaittiin mielenkiintoinen yhteys koululounaan täysipainoisuuden ja välipalavalin-
tojen suhteen: täysipainoisen kouluaterian syömisen havaittiin olevan yhteydessä terveydelle suotui- sien ruokien, kuten hedelmien ja marjojen sekä maitovalmisteiden, suosimiseen välipaloilla. Ei-täy- sipainoisen kouluaterian syöminen oli sen sijaan yhteydessä ravitsemuksellisesti heikompilaatuisten ruokien, kuten suolaisten naposteltavien tai virvoitus- tai energiajuomien, yleisempään käyttöön vä- lipaloilla (Tilles-Tirkkonen ym. 2011).
(jatkuu) Taulukko 6. Tutkimuskooste: kouluikäisten lasten ateriatottumustutkimukset.
Viite Aineisto (n) Maa Tutkimusasetelma ja
menetelmät
Keskeiset tulokset Ramsay ym.
2018
2-5-vuotiaat (3443) 6-12-vuotiaat (5147)
Yhdysval- lat
Poikkileikkaustutkimus 24-tunnin ruoankäyttöhaas- tattelu, ruokavalion laatuin- deksi (2010-HEI)
6–12-vuotiaista lapsista 84 % söi aamupalan.
Aamupalan syöneiden lasten ruokavalio oli hedelmien, täysjyväviljan, maitovalmis- teiden ja natriumin osalta terveydelle edullisempi (p<0.05).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017
4. ja 5.luokkalaiset (94 500)
Suomi Pitkittäistutkimus Frekvenssikysely
Lapsista noin 77 % söi aamupalan arkiaamuisin.
Lapsista 78 % söi pääruoan, 60 % salaatin ja raasteen, 60 % maidon tai piimän, ja 36 % leivän kouluaterialla.
Inchley ym.
2016
11- 13- ja 15-vuoti- aat
(219 460)
46 Euroo- pan maata, Pohjois- Amerikka
Pitkittäistutkimus Frekvenssikysely
11-vuotiaista 72% ja 13-vuotiaista 62% söi aamupalan arkiaamuisin.
o suomalaisista 11-vuotiaista 78% ja 13-vuotiaista 67% söi aamupalan arkiaamui- sin.
Eloranta ym.
2011
6–8-vuotiaat (424)
Suomi Interventiotutkimus 4 vuorokauden ruokapäivä- kirja,
frekvenssikysely
Lapset söivät noin 5,5 ateriaa päivässä, joista välipaloja oli 2,7.
Lapsista 95 % söi aamupalan, 75-79 % lounaan ja 55-55 % päivällisen päivittäin.
Pojista 45 % ja tytöistä 34 % söi kaikki kolme pääateriaa päivittäin.
Kokonaisenergiansaannista noin 60 % tuli pääaterioista ja 40 % välipaloista.
Välipalat olivat merkittävä sakkaroosin lähde (66-68 % kokonaissaannista).
Tilles-Tirkko- nen ym. 2011
11–16-vuotiaat (531)
Suomi Poikkileikkaustutkimus Frekvenssikysely
Arkipäivinä lapsista 61 % söi aamupalan, 82 % lounaan, 58 % välipalan, 72 % päi- vällisen ja 56 % iltapalan.
Viikonloppuisin lapset söivät aamupalan (71 % lapsista) ja iltapalan (70 %) useam- min, ja lounaan (63 %), päivällisen (71 %) ja välipalan (43 %) harvemmin kuin arki- sin.
Lapsista noin 47 % söi täysipainoisen koululounaan.
o Täysipainoisuus oli yhteydessä säännöllisempään ateriarytmiin ja terveydelle edullisiin ruokavalintoihin, kuten välipalojen koostumukseen.
Taulukko 6, jatkuu.
Viite Aineisto (n) Maa Tutkimusasetelma ja
menetelmät
Keskeiset tulokset Hoppu ym.
2010
7.-luokkalaiset (726)
(306)
Suomi Poikkileikkaustutkimus Frekvenssikysely
48-tunnin ruoankäyttöhaas- tattelu (verkossa)
Lapsista 69-81 % söi aamupalan ja 71-79 % päivällisen päivittäin.
Lapsista 71 % söi koululounaan jokaisena arkipäivänä.
Tytöistä ¼ ja pojista 1/3 raportoi syövänsä täysipainoisen kouluaterian (pääaterian, salaatin, leivän ja maidon).
Kokonaisenergiansaannista noin 41 % oli peräisin välipaloista.
Välipalat sisälsivät runsaasti lisättyä sokeria.
Mäki ym. 2010 1.-, 5.-,8.-luokkalai- set
(662)
Suomi Poikkileikkaustutkimus Frekvenssikysely
Alakouluikäisistä suurin osa söi aamupalan (84–96 %), koululounaan (94–96 %), il- tapäivän välipalan (59-78 %) päivällisen (89 %) ja iltapalan (84-94 %) jokaisena ar- kipäivänä.
2.2.3 Ravitsemustutkimusten tiivistelmä pro gradu –tutkimuksen viitekehyksessä
Tutkimusten vertailtavuutta hankaloittavat useat tekijät. Ruoankäyttöä on tutkittu erilaisilla menetel- millä ja tuloksia on raportoitu käyttötiheyden tai käyttömäärän mukaan. Ateriatottumuksia selvittä- vissä tutkimuksissa tutkittavilta on selvitetty joko arkipäivien, arkipäivien ja viikonlopun päivien tai koko viikon ateriatottumuksia. Mahdolliset erot arjen ja viikonlopun ateriarytmissä tulisi huomioida tutkimusten tuloksia vertailtaessa. Erilaiset ruokakulttuurit rajoittavat ruoka-ainetason tulosten ver- tailtavuutta eri maiden välillä. Lasten ikä ja ikäryhmittelyt erosivat tutkimusten välillä, mikä hanka- loittaa tulosten vertailua ja johtopäätöksien tekoa.
Alakouluikäisten lasten ruoankäyttö ja ravinnonsaanti vaikuttaisi olevan monilta osin suositusten mu- kaista. Myös ateriatottumukset näyttävät olevan vielä alakouluiässä suhteellisen säännölliset. Arjen ja viikonlopun ruokailutottumukset eroavat toisistaan. Keskeisimpiä haasteita vaikuttaisivat olevan liian vähäinen kasvisten ja hedelmien sekä kalan käyttö ja liiallinen tyydyttyneiden rasvahappojen ja lisätyn sokerin saanti. Ateriatottumusten osalta haasteena on erityisesti aamupalan syömisen säännöl- lisyyden pysyvyys lapsen varttuessa, sekä koululounaan täysipainoisuuden ja välipalojen hyvän ra- vitsemuksellisen laadun toteutuminen.
2.3 Ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin yhteydessä olevat tekijät
Lapsuudessa omaksutut ruokailutottumukset voivat heijastua aikuisiän ruokailutottumuksiin (Mik- kilä ym. 2005). Koska aikuisiän ruokailutottumusten perusta luodaan jo lapsuudessa ja nuoruudessa, ruokailutottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä on tärkeää selvittää. Story ja työtoverit (2002) tar- kastelivat nuorten ruokailutottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä ekologisen mallin kautta. He ja- koivat tekijät sisäisiin ja ulkoisiin (Kuva 2). Sisäisiä tekijöitä olivat esimerkiksi sukupuoli, ikä ja makumieltymykset. Ulkoisia tekijöitä olivat nuoren sosiaalinen ympäristö kuten perhe, fyysinen ym- päristö kuten koulu, sekä yhteiskunnallisen tason vaikuttimet, kuten mainonta.
Kuva 2. Yksilön ruokailutottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä (mukaillen Story ym. 2002).
Perhe vaikuttaa lapsen ruokailutottumuksiin suuresti, sillä vanhemmat päättävät kotona tarjottavasta ruoasta ja vaikuttavat kotona vallitseviin asenteisiin ruokaa kohtaan (Story ym. 2002, Corkins ym.
2016). Myös perheen sosioekonominen asema voi olla yhteydessä lapsen ruokailutottumuksiin (Elo- ranta ym. 2011, Gevers ym. 2016, Inchley ym. 2016). Kouluympäristö tarjoaa mahdollisuuden lasten hyvinvointioppimiselle muun muassa tarjottavan kouluaterian kautta (Valtion ravitsemusneuvottelu- kunta 2017).
2.3.1 Iän ja sukupuolen yhteys ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin
Taulukossa 7 on esitetty tutkimushavaintoja lapsen iän ja sukupuolen yhteydestä ruokailutottumuk- siin. Aineistot olivat kooltaan vaihtelevia neljästäsadasta satoihin tuhansiin. Tutkimukset on toteu- tettu pääasiassa poikkileikkausasetelmana, ja myös seuranta- ja interventiotutkimusten tulokset ovat yhden aikapisteen tuloksia. Tutkimustietoa iän ja sukupuolen yhteydestä ruokailutottumuksiin on sel- vitetty perinteisten ruoankäyttömenetelmien, kuten frekvenssikyselyn, 24-tunnin ruoankäyttöhaastat- telun ja ruokapäiväkirjojen avulla (Lynch ym. 2014, Andersen ym. 2015, Inchley ym. 2016, Eloranta ym. 2016). Myös aterioiden valokuvaamista on käytetty tutkimusmenetelmänä (Moreno-Black ja Stockard 2018).
Ulkoisia tekijöitä
Perhe
Koulu
Asuinympäristö
Mainonta Sisäisiä tekijöitä
Sukupuoli
Ikä
Makumieltymykset Yksilön
ruokailu- tottumuk-
set
Tyttöjen ja poikien eroja ruoankäytössä on tutkittu alakouluikäisillä lapsilla (Lynch ym. 2014, Lehto ym. 2015, Andersen ym. 2015, Moreno-Black ja Stockard 2018). Sen sijaan iän yhteyttä ruokavalioon ja ateriatottumuksiin on vain harvoin tarkasteltu aineistoissa, joissa kaikki tutkimukseen osallistujat olivat alakouluikäisiä (Andersen ym. 2015, Moreno-Black ja Stockard 2018). Usein tutkittavana ovat olleet 7–16-vuotiaat kouluikäiset (Mäki ym. 2010, Raaijmakers ym. 2010, Tilles-Tirkkonen ym.
2011). Hollantilaistutkimuksessa aineistoon kuului yli 16-vuotiaita nuoria, mutta koska aineisto oli jaettu useisiin ikäryhmiin, kouluikäisten lasten ruokavalion tarkastelu oli mahdollista (Raaijmakers ym. 2010).
Ruoankäyttö
Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että ruoankäyttötottumukset olisivat ravitsemussuositusten kan- nalta joiltakin osin edullisemmat tytöillä kuin pojilla (Taulukko 7). Merkittävimmät erot tyttöjen ja poikien ruoankäytössä näyttäisivät syntyvät kasvisten ja hedelmien käytön osalta. Kasvisten ja hedel- mien käyttö vaikuttaisi olevan säännöllisempää tytöillä kuin pojilla (Inchley ym. 2016). Myös kas- visten ja hedelmien käyttömäärien on havaittu olevan suurempia tytöillä kuin pojilla (Skårdal ym.
2014, Lynch ym. 2014, Lehto ym. 2015, Moreno-Black ja Stockard 2018). Selittäviä tekijöitä suku- puolten välisille eroille kasvisten käytössä on tutkittu (Lehto ym. 2015). Koetut esteet sekä vanhem- pien vaatimukset kasvisten käytölle saattavat jossain määrin selittää eroja. Kaikissa tutkimuksissa kasvisten ja hedelmien käytössä ei ole kuitenkaan havaittu merkitseviä eroja sukupuolten välillä (Elo- ranta ym. 2016).
Tyttöjen ruokailutottumukset olivat kouluruokasuositusten kannalta edullisemmat koululounaan täy- sipainoisuutta selvittäneessä tutkimuksessa (Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Tutkimuksissa on myös saatu viitteitä siitä, että erityisesti iän karttuessa pojat käyttäisivät useammin ja enemmän energiati- heitä ruokia ja juomia, kuten makeisia tai virvoitusjuomia (Skårdal ym. 2014, Inchley ym. 2016).
Kuitenkaan merkitseviä eroja sukupuolten välillä energiapitoisten ruokien ja juomien käyttötottu- muksissa ei ole havaittu kaikissa tutkimuksissa (Gevers ym. 2016).
Tutkimusviitteiden mukaan lasten ruoankäyttötottumukset voivat iän myötä muuttua terveyden kan- nalta epäedullisempaan suuntaan. Kasvisten, hedelmien ja marjojen suositusten mukainen käyttö to- teutuu heikosti lapsen ikään katsomatta (Andersen ym. 2015, Inchley ym. 2016). Eri ikäisten lasten kasvisten ja hedelmien käyttötiheyttä tai käyttömääriä selvittäneissä tutkimuksissa havaintona oli nuorempien lasten säännöllisempi tai runsaampi kasvisten ja hedelmien käyttö vanhempiin lapsiin verrattuna (Inchley ym. 2016, Moreno-Black ja Stockard 2018). Myös energiapitoisten ruokien ja
juomien käyttö vaikuttaisi olevan harvinaisempaa nuoremmilla kuin vanhemmilla lapsilla (Gevers ym. 2016). Eroja energiapitoisten ruokien ja juomien käytössä ei kuitenkaan havaittu kaikissa tutki- muksissa (Andersen ym. 2015). Myöskään täysipainoisen koululounaan syömisen ei havaittu olevan ikään yhteydessä (Tilles-Tirkkonen ym. 2011).
Energian ja ravintoaineiden saanti
Ravintoainetason näkökulmasta poikien ruokavalio sisälsi merkitsevästi enemmän energiaa ja ravin- toaineita kuin tyttöjen ruokavalio (Hoppu ym. 2010, Eloranta ym. 2011, Andersen ym. 2015) Suo- malaistutkimusten energiavakioituna saantina kuitenkin havaittiin, että tyttöjen ruokavalion ravinto- ainetiheys oli muutamien ravintotekijöiden, kuten kuidun ja folaatin osalta poikien ruokavaliota kor- keampi (Hoppu ym. 2010, Eloranta ym. 2011). Ravintoaineiden lähteet ruokavaliossa eivät juuri eronneet sukupuolten välillä (Eloranta ym. 2016). Kouluateria voi mahdollisesti tasoittaa sukupuolten välisiä eroja ravintoaineiden lähteiden suhteen. Iän ja ravintoaineiden saannin yhteyttä on tarkastelu vain vähän, eikä merkitseviä eroja juuri ole havaittu (Andersen ym. 2015).
Energian- ja useiden ravintoaineiden tarve vaihtelee yksilöiden välillä, mikä osin selittää havaitut erot sukupuolten tai ikäryhmien ruoankäytössä ja ravinnonsaannissa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Tutkimuksissa ravintoaineiden saantia tarkasteltiin usein absoluuttisina arvoina, jolloin suu- remman energiantarpeen omaavan yksilön tulisikin saada enemmän energiaa ja ravintoaineita.
Ateriatottumukset
Tutkimuksissa havaitut ruoankäytön sukupuolittaiset erot viittaavat, että tyttöjen ruoankäyttötottu- mukset voisivat olla hieman edullisempia ravitsemussuositusten kannalta. Kuitenkin ateriarytmiä tar- kasteltaessa tilanne näyttäisi olevan aamupalan osalta päinvastainen. Aamupalan syömisen säännöl- lisyys heikkeni iän myötä erityisesti tytöillä (Hoppu ym. 2010, Raaijmakers ym. 2010, Inchley ym.
2016). Perheen yhteisten aterioiden syömisen säännöllisyyttä tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että yhteisten aterioiden säännöllisyys väheni iän myötä (Inchley ym. 2016). Sukupuolten välisiä eroja perheen yhteisten aterioiden syömisessä ei yleensä havaittu.
