AKORA-tutkimus sai Turun yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan puoltavan lausunnon vuonna 2017. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Pro gradu –työntekijät ja ravit-semustieteen opiskelijat kävivät vanhempien kanssa puhelimitse läpi tutkimuksen tarkoituksen ja kulun, ja lisäksi kotiin lähetettiin tutkimustiedotteet lapselle ja vanhemmalle. Sekä osallis-tuva lapsi että vanhempi antoivat kirjallisen suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta.
Lapsella ja vanhemmilla oli oikeus keskeyttää tutkimukseen osallistuminen missä tahansa tut-kimuksen vaiheessa. Tutkimuksessa kerätty aineisto säilytettiin luottamuksellisesti yliopiston lukituissa tiloissa tai salasanalla suojatuissa sähköisissä järjestelmissä. Tutkimuksen tulokset raportoitiin ryhmätasolla, eikä yksittäisiä henkilöitä ollut mahdollista tunnistaa tulosten perus-teella.
5 TULOKSET 5.1 Aineisto
Tutkimukseen osallistui yhteensä 83 7–13-vuotiasta lasta. Ruokapäiväkirjoista aliraportoinnin selvittämisen jälkeen aineistosta jouduttiin poistamaan yhdeksän lasta. Siten lopullinen aineis-tokoko oli 74 (89 % alkuperäisestä aineistosta). Laskennallinen aliraportointi oli huomattavan paljon yleisempää 10–13-vuotiailla (21 %) kuin 7–9-vuotiailla (4 %). Pojista 16 % ja tytöistä 7 % aliraportoivat ruoankäyttöään ruokapäiväkirjaa pidettäessä. Tutkimukseen sisällytettyjen lasten taustatiedot on esitetty taulukossa 9.
Lapsista hieman yli puolet (57 %) oli tyttöjä ja hieman alle puolet (43 %) poikia. Lapsista noin 2/3 kuului 7–9-vuotiaisiin ja 1/3 10–13-vuotiaisiin. Tytöistä ylipainoisia oli joka kymmenes ja pojista joka neljäs. Lasten vanhemmat olivat useimmiten suorittaneet alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Taustatiedoista ikä, paino, pituus, painoindeksi tai vanhempien koulu-tustausta ei eronnut tyttöjen ja poikien välillä kummassakaan ikäryhmässä. Sukupuolten välillä havaittiin merkitsevä ero 10-13-vuotiailla perheen vuosittaisissa tuloissa. Kyseisen ikäryhmän tyttöjen perheistä suurin osa (56 %) sijoittui keskimmäiseen tuloluokkaan, kun taas poikien perheistä keskimmäiseen tuloluokkaan sijoittui vain 15 %.
Taulukko 9. Lasten (n=74) taustatiedot sukupuolen ja iän mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Talouden vuosittaiset kokonaistulot (€)5
<600001
Äidin korkein suoritettu koulutus6 Peruskoulu tai keskiasteen koulutus 8 Korkea-asteen koulutus 9
8 (11)
Isän korkein suoritettu koulutus7
Peruskoulu tai keskiasteen koulutus 8 Korkea-asteen koulutus 9
1 Sukupuolten välinen ero 7-9-vuotiailla (Mann Whitney U-testi), 2 sukupuolten välinen ero 7-9-vuotiailla (Fisherin tarkka testi), 3 sukupuolten välinen ero 10-13-vuotiailla (Mann Whitney U-testi), 4 sukupuolten välinen ero 10-13-vuotiailla (Fisherin tarkka testi), Merkitsevät erot tummennettuna, 5 n=71, 6 n=72, 7 n=69,
8 lukio ja ammattikoulu, 9 alempi ja ylempi korkeakoulu
5.2 Ruokailukertojen lukumäärä ja aamupalan syöminen
Tytöt söivät lasten ruokasuositusten (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016) mukaisesti keskimäärin 5,4 kertaa ja pojat keskimäärin 5,1 kertaa päivässä (suositus 4–6 ateriakertaa päivässä) (Kuva 4).
Ruokailukertojen lukumäärä oli yhtä suuri tytöillä ja pojilla molemmissa ikäryhmissä (Mann Whitney U-testin p-arvo >0,05). Lähes kaikki lapset (97 %) iästä ja sukupuolesta riippumatta söivät aamupalan jokaisena ruokapäiväkirjan kirjauspäivänä (taulukko 10).
Kuva 4. Päivittäisten ruokailukertojen lukumäärä (mediaani on esitetty pylväällä ja kvartiiliväli janalla) iän ja sukupuolen mukaan.
Taulukko 10. Aamupalan päivittäin syövien lasten lukumäärä viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta iän ja sukupuolen mukaan.
1 sukupuolten välinen ero 10-13-vuotiailla (Fisherin tarkka testi).
5.3 Ruoankäyttö
Lasten keskimääräinen ruoankäyttö on esitetty taulukossa 11 (7–9-vuotiaat) ja taulukossa 12 (10–13-vuotiaat). Ruoankäyttöä tarkasteltiin lasten ruokasuosituksissa esitetyn ruokapyramidin mukaisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
0 1 2 3 4 5 6 7
10-13-vuotiaat pojat 10-13-vuotiaat tytöt 7-9-vuotiaat pojat 7-9-vuotiaat tytöt
Ruokailukertojen lukumäärä päivässä
Kaikki % (n) 7-9-vuotiaat 10-13-vuotiaat p-arvo 1
tytöt % (n) pojat % (n) tytöt % (n) pojat % (n)
Aamupala 97 (72) 100 (28) 100 (19) 86 (12) 100 (13) 0,481
Kasvikset, hedelmät ja marjat
Kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö oli keskimäärin lasten ruokasuositusten mukaista (suositus
≥ 250 grammaa) 7–9-vuotiailla pojilla ja 10–13-vuotiailla tytöillä ja pojilla (Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos 2016). 7–9-vuotiailla tytöillä keskimääräinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö oli alle lapsille suositellun käyttömäärän. Kasvikunnan tuotteista hedelmät ja vihannekset olivat suosi-tuimpia, kun taas juureksia ja marjoja lapset söivät vähän ikään ja sukupuoleen katsomatta. 10–13-vuotiaat pojat söivät vihanneksia (esimerkiksi kurkkua, tomaattia, paprikaa, kaaleja, lehtivihannek-sia) ja juureksia (esimerkiksi porkkanaa, lanttua, punajuurta) merkitsevästi enemmän kuin samanikäi-set tytöt. Muutoin kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö oli samankaltaista tytöillä ja pojilla mo-lemmissa ikäryhmissä.
Viljavalmisteet ja peruna
Lasten viljavalmisteiden käyttömäärä ja täysjyväisyys toteutui lasten ruokasuosituksiin verrattuna kohtalaisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). 7–9-vuotiaiden lasten viljavalmisteiden käyttö oli keskimäärin 168 grammaa ja 10–13-vuotiaiden lasten 177 grammaa, mikä karkeasti arvioituna vastaa 3–6 vilja-annosta päivässä (Sääksjärvi & Reinivuo 2004). Täysjyväisten viljavalmisteiden kes-kimääräinen käyttö oli 7–9-vuotiailla pojilla 27 % suurempi ja 10–13-vuotiailla pojilla 37 % suurempi kuin vaaleiden viljavalmisteiden käyttömäärä. Sitä vastoin täysjyväviljavalmisteiden keskimääräinen käyttömäärä oli 7–9-vuotiailla tytöillä 7 % pienempi ja 10–13-vuotiailla tytöillä 45 % pienempi kuin vaaleiden viljavalmisteiden käyttömäärä. Lapset söivät enemmän täysjyväleipää kuin vaaleaa leipää, kun taas muiden viljavalmisteiden, kuten makaronin ja riisin, osalta vaaleiden viljavalmisteiden käyt-tömäärä oli täysjyväisiä suurempi. Viljavalmisteiden osalta merkitsevä ero tyttöjen ja poikien välillä syntyi makeiden viljavalmisteiden, eli keksien ja välipalapatukoiden, osalta, joita 7-9-vuotiaat tytöt söivät enemmän kuin saman ikäryhmän pojat. Perunan käyttö oli samankaltaista tytöillä ja pojilla molemmissa ikäryhmissä.
Maitovalmisteet
Lapset käyttivät nestemäisiä maitovalmisteita, eli maitoa ja hapanmaitovalmisteita keskimäärin las-ten ruokasuosituslas-ten mukaisesti (suositus 5–6 dl vuorokaudessa) (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Rasvattomien tai vähärasvaisten maitovalmisteiden käyttömäärä oli tytöillä kaksinkertainen (7–9-vuotiailla 116 % ja 10–13-vuotiailla 99 %) rasvaisten maitovalmisteiden käyttömäärään verrat-tuna. 7–9-vuotiailla pojilla vähärasvaisten ja rasvattomien maitovalmisteiden käyttömäärä oli noin puolta (49 %) suurempi ja 10–13-vuotiailla 8 % pienempi kuin rasvaisten maitovalmisteiden
käyttö-määrä. Lapset joivat rasvatonta maitoa enemmän kuin rasvaista maitoa, kun taas hapanmaitovalmis-teista rasvaiset tuotteet olivat suositumpia kuin vähärasvaiset. Iän ja sukupuolen yhteys havaittiin hapanmaitovalmisteiden käytössä, 10–13-vuotiaat pojat käyttivät rasvaisia hapanmaitovalmisteita merkitsevästi enemmän kuin saman ikäryhmän tytöt.
Ravintorasvat
Lapset käyttivät ravintorasvoista lähinnä 60–80 % margariineja sekä voi- ja voikasviöljyseoksia. 60–
80 % margariinin käyttömäärä vastasi 7–9-vuotiailla lapsilla noin 2,5 teelusikallista kasvimargariinia ja 10–13-vuotiailla noin teelusikallista kasvimargariinia. Molempien ikäryhmien kasviöljyn käyttö vastasi noin 0,5 teelusikallista öljyä (Sääksjärvi & Reinivuo 2004).
Kala, äyriäiset ja siipikarja
Kalan ja äyriäisten sekä siipikarjanlihan käyttö oli keskimäärin yhtä suurta 7–9-vuotiailla tytöillä ja pojilla. 10–13-vuotiailla lapsilla siipikarjanlihan käyttö oli hieman suurempaa kuin kalan ja äyriäisten käyttö. Lapsille suositellaan siipikarjanlihan sisällyttämistä ruokavalioon 2–3 kertaa viikossa ja sama suositus on annettu kalan syömiselle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
Punainen liha, makkara ja kananmuna
Lapset söivät punaista lihaa keskimäärin 34 grammaa päivässä molemmissa ikäryhmissä. Makkaran käyttö oli vähäistä. Suositusten mukaan aikuisten olisi hyvä rajoittaa punaisen lihan ja lihavalmistei-den käyttöä alle 500 grammaan viikossa ja lapsella käyttömäärä voi olla pienempikin (Terveylihavalmistei-den ja hyvinvoinnin laitos 2016). Myös kananmunan käyttö oli lapsilla vähäistä.
Juomat
Juomista suosituimpia olivat sokerilla makeutetut juomat sekä muut juomat. Niiden käyttö ei merkit-sevästi eronnut tyttöjen ja poikien välillä kummassakaan ikäryhmässä. Täysmehujen käyttö oli vä-häistä erityisesti tytöillä. Pojat joivat merkitsevästi enemmän täysmehuja kuin tytöt molemmissa ikä-ryhmissä. 10–13-vuotiaiden poikien juomien kokonaiskäyttömäärä oli merkitsevästi suurempi kuin saman ikäryhmän tyttöjen juomien kokonaiskäyttömäärä.
Makeat ja suolaiset naposteltavat
Vanukkaiden ja jäätelöiden sekä suolaisten naposteltavien, kuten sipsien ja popcornin, syöminen oli lapsilla vähäistä. Lasten ruokavalio sisälsi sokeria ja makeisia hieman yli 20 grammaa päivässä. Suk-laan ja kaakaon käyttömäärä oli aineistossa pieni, mutta merkitsevä ero käyttömäärässä havaittiin 10–
13-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tytöt käyttivät merkitsevästi enemmän suklaata ja kaakaota kuin saman ikäryhmän pojat.
Taulukko 11. 7–9-vuotiaiden (n=47) keskimääräinen ruoankäyttö (g/vrk) viiden vuorokauden ruokapäiväkir-jasta sukupuolen mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Ruoka-aine (g/vrk) Kaikki Tytöt Pojat p-arvo1
Md IQR Md IQR Md IQR
Kasvikset, hedelmät ja marjat yhteensä 229 189 223 180 269 259 0,340
Vihannekset 71 77 61 54 76 78 0,633
Juurekset 15 20 13 19 18 25 0,515
Hedelmät 120 137 101 131 130 135 0,340
Marjat 13 26 14 22 13 43 0,630
Hillot 2 7 4 6 0 7 0,315
Palkokasvit ja pähkinät 1 6 0 6 2 7 0,287
Peruna 64 29 63 60 65 29 0,696
Viljavalmisteet yhteensä 168 50 157 48 173 56 0,374
Täysjyväviljavalmisteet yhteensä 79 50 70 52 84 58 0,099
Täysjyväleipä (≥5% kuitua) 44 31 36 28 50 45 0,093
Täysjyvämurot (≥5% kuitua) 0 6 0 7 0 6 0,538
Muut täysjyväviljavalmisteet 2 27 38 28 31 19 45 0,896
Vaaleat viljavalmisteet yhteensä 70 67 75 80 66 54 0,665
Vaalea leipä (<5% kuitua) 17 18 17 23 17 13 0,542
Murot (<5% kuitua) 0 4 0 2 0 5 0,253
Muut vaaleat viljavalmisteet 3 40 39 40 45 43 38 0,828
Makeat viljavalmisteet 4 4 12 7 14 0 6 0,019
Maitovalmisteet yhteensä 622 275 605 361 678 166 0,410 Vähärasvaiset maitovalmisteet yhteensä 333 414 348 447 365 361 0,922 Rasvaton maito (<1% rasvaa) 348 247 322 460 360 300 0,948 Hapanmaitovalmiste5 (<1% rasvaa) 0 31 0 36 0 30 0,573
Juusto (≤17% rasvaa) 5 13 5 16 5 13 0,759
Rasvaiset maitovalmisteet yhteensä 200 213 161 194 245 250 0,135
Maito (≥1% rasvaa) 28 128 22 124 54 201 0,356
Hapanmaitovalmiste5 (≥1% rasvaa) 65 96 55 62 80 130 0,459
Juusto (>17% rasvaa) 4 9 5 10 3 8 0,844
Jäätelöt ja vanukkaat 14 30 15 32 14 29 0,912
Kermat, kasvijuomat ja jogurtit 16 16 16 15 12 20 0,828 (jatkuu)
Taulukko 11, jatkuu.
Ruoka-aine (g/vrk) Kaikki Tytöt Pojat p-arvo
Md IQR Md IQR Md IQR
Liha yhteensä 70 45 69 36 78 56 0,729
Punainen liha 6 34 26 28 27 38 23 0,298
Makkara 14 30 17 33 12 26 0,395
Siipikarjanliha 13 19 13 19 14 21 0,610
Kala ja äyriäiset yhteensä 13 18 13 18 14 25 0,983
Kananmuna yhteensä 11 15 11 15 11 16 0,770
Ravintorasvat yhteensä 27 12 27 11 27 15 0,812
Voi- ja voikasviöljyseokset 3 9 5 8 2 8 0,224
Margariini 60-80 12 16 8 14 15 11 0,069
Margariini <60 0 0 0 0 0 0 0,944
Öljy 2 4 2 3 2 3 0,356
Juomat yhteensä 215 149 213 217 215 131 0,845
Täysmehu 0 20 0 1 2 60 0,041
Sokeroidut juomat 66 98 63 130 75 86 0,956
Sokeroimattomat juomat 0 30 0 20 0 33 0,715
Muut juomat 7 78 79 78 93 78 66 0,879
Sokeri ja makeiset yhteensä 23 27 22 24 30 37 0,461
Sokeri ja hunaja 8 7 8 6 5 10 0,283
Makeiset 3 25 0 19 11 34 0,084
Suklaa ja kaakaojauhe 2 5 2 9 2 3 0,886
Suolaiset naposteltavat 8 0 3 0 3 0 4 0,981
Maustekastikkeet 9 5 14 5 2 5 9 0,544
1 sukupuolten välinen ero (Mann Whitney U –testi), tilastollisesti merkitsevät erot korostettuna
2 mm. täysjyväjauhot, -leseet, -hiutaleet, -suurimot ja makaronit
3 mm. jauhot, suurimot, makaroni ja riisi
4 keksit, välipalapatukat ja –keksit
5 mm. piimät, jogurtit, viilit, rahkat
6 naudan- ja sianliha
7 mm. kivennäisvesi, herajuoma, marjakeitto ja maitohappobakteereita sisältävä mehu, esim. Gefilusmehu
8 mm. popcorn, perunalastut ja suolakeksit
9 mm. ketsuppi, sinappi, soijakastike, chilikastike
Taulukko 12. 10-13-vuotiaiden (n=27) keskimääräinen ruoankäyttö (g/vrk) viiden vuorokauden ruokapäivä-kirjasta sukupuolen mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Ruoka-aine (g/vrk) Kaikki Tytöt Pojat p-arvo1
Md IQR Md IQR ka IQR
Kasvikset, hedelmät ja marjat yhteensä 344 193 302 214 344 209 0,259
Vihannekset 88 94 60 78 124 90 0,038
Juurekset 26 33 9 23 41 25 <0,001
Hedelmät 146 124 139 234 146 117 0,488
Marjat 11 31 29 36 19 31 0,488
Hillot 0 6 0 6 2 6 0,519
Palkokasvit ja pähkinät 4 10 1 17 6 12 0,116
Peruna 66 64 55 71 75 63 0,350
Viljavalmisteet yhteensä 177 105 176 114 203 86 0,905
Täysjyväviljavalmisteet yhteensä 88 82 59 82 111 57 0,155
Täysjyväleipä (≥5% kuitua) 62 57 49 62 63 71 0,550
Täysjyvämurot (≥5% kuitua) 0 3 0 1 0 5 0,650
Muut täysjyväviljavalmisteet 2 27 33 16 36 29 24 0,239
Vaaleat viljavalmisteet yhteensä 90 48 105 78 81 46 0,488
Vaalea leipä (<5% kuitua) 8 33 14 41 6 19 0,169
Murot (<5% kuitua) 0 14 0 18 6 13 0,905
Muut vaaleat viljavalmisteet 3 52 30 46 28 58 40 0,220
Makeat viljavalmisteet 4 3 9 5 10 2 6 0,402
Maitovalmisteet yhteensä 556 338 559 410 533 264 0,943 Vähärasvaiset maitovalmisteet yhteensä 260 361 347 394 212 419 0,325 Rasvaton maito (<1% rasvaa) 240 307 264 366 210 383 0,430 Hapanmaitovalmiste 5 (<1% rasvaa) 0 47 8 58 0 17 0,375
Juusto (≤17% rasvaa) 5 16 5 12 5 20 0,488
Rasvaiset maitovalmisteet yhteensä 205 242 174 223 231 281 0,302
Maito (≥1% rasvaa) 48 145 55 154 42 172 0,458
Hapanmaitovalmiste 5 (≥1% rasvaa) 40 115 33 70 70 132 0,033
Juusto (>17% rasvaa) 3 13 7 16 2 10 0,280
Jäätelöt ja vanukkaat 8 30 16 32 4 16 0,239
Kermat, kasvijuomat ja jogurtit 16 16 15 19 16 15 1,000 (jatkuu)
Taulukko 12, jatkuu.
Ruoka-aine (g/vrk) Kaikki Tytöt Pojat p-arvo1
Md IQR Md IQR Md IQR
Liha yhteensä 70 61 55 36 72 63 0,141
Punainen liha 6 34 27 33 29 34 33 0,943
Makkara 6 18 0 14 12 20 0,061
Siipikarjanliha 18 43 14 27 20 46 0,116
Kala ja äyriäiset yhteensä 13 18 11 21 25 26 0,185
Kananmuna yhteensä 11 9 13 8 11 14 0,867
Ravintorasvat yhteensä 23 14 20 12 25 22 0,488
Voi- ja voikasviöljyseokset 4 7 4 9 4 6 0,720
Margariini 60-80 5 13 4 14 10 29 0,169
Margariini <60 0 0 0 0 0 0 1,000
Öljy 2 3 3 4 2 3 0,650
Juomat yhteensä 347 282 244 262 468 171 0,011
Täysmehu 0 60 0 1 40 131 0,011
Sokeroidut juomat 130 110 120 150 130 137 0,488
Sokeroimattomat juomat 0 80 0 50 0 123 0,402
Muut juomat 7 126 122 90 120 146 123 0,085
Sokeri ja makeiset yhteensä 24 31 26 29 20 31 0,756
Sokeri ja hunaja 6 8 6 8 5 9 0,793
Makeiset 3 30 0 23 12 29 0,302
Suklaa ja kaakaojauhe 5 5 7 21 3 4 0,014
Suolaiset naposteltavat 8 3 7 3 9 3 7 0,905
Maustekastikkeet 9 4 10 4 8 4 13 0,830
1 sukupuolten välinen ero (Mann Whitney U –testi), tilastollisesti merkitsevät erot korostettuna
2 mm. täysjyväjauhot, -leseet, -hiutaleet, -suurimot ja makaronit
3 mm. jauhot, suurimot, makaroni ja riisi
4 keksit, välipalapatukat ja –keksit
5 mm. piimät, jogurtit, viilit, rahkat
6 naudan- ja sianliha
7 mm. kivennäisvesi, herajuoma, marjakeitto ja maitohappobakteereita sisältävä mehu, esim. Gefilusmehu
8 mm. popcorn, perunalastut ja suolakeksit
9 mm. ketsuppi, sinappi, soijakastike, chilikastike
5.4 Energian ja ravintoaineiden saanti
Keskimääräinen energian, energiaravintoaineiden ja ravintokuidun saanti vuorokaudessa on esitetty taulukossa 13 (7–9-vuotiaat) ja taulukossa 14 (10–13-vuotiaat). Keskimääräinen vitamiinien ja ki-vennäisaineiden saanti vuorokaudessa on esitetty taulukossa 15 (7–9-vuotiaat) ja taulukossa 16 (10–
13-vuotiaat).
Iän ja sukupuolen yhteys energian ja ravintoaineiden saantiin
Energian ja energiaravintoaineiden saanti oli samankaltaista tytöillä ja pojilla molemmissa ikäryh-missä (Taulukot 13 ja 14). 7–9-vuotiailla pojilla kuidun, folaatin, raudan ja sinkin saanti oli merkit-sevästi suurempaa kuin saman ikäryhmän tytöillä (p<0,05) (Taulukot 13 ja 15). Energiavakioituna folaatin, raudan ja sinkin saanti oli yhtä suurta 7–9-vuotiailla tytöillä ja pojilla. Kuitenkin energiava-kioituna 7–9-vuotiaiden poikien kuidun saanti oli suurempaa kuin saman ikäisten tyttöjen kuidun saanti (p<0,05). 10–13-vuotiailla tytöillä ja pojilla vitamiinien, kivennäisaineiden ja kuidun saanti oli yhtä suurta ennen ja jälkeen energiavakioinnin (Taulukot 14 ja 16).
Energiaravintoaineiden ja kuidun saanti suhteessa suosituksiin
Hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin osuus energiansaannista olivat keskimäärin ravitsemussuositus-ten mukaisia molemmilla sukupuolilla molemmissa ikäryhmissä (Kuva 5). Hiilihydraattien ja rasvan laadussa oli kuitenkin hieman parantamisen varaa. Hiilihydraateista hieman ravitsemussuositusta suurempi osuus oli sakkaroosia niin tytöillä kuin pojilla molemmissa ikäryhmissä (suositus < 10 E%).
Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus energiasta oli keskimäärin yli suosituksen kaikilla lapsilla (suo-situs < 10 E%). Kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen osuus energiasta oli suo(suo-situsten mu-kaista molemmilla sukupuolilla molemmissa ikäryhmissä.
7–9-vuotiaat tytöt saivat ruokavaliostaan kuitua keskimäärin 14 grammaa ja pojat 17 grammaa, kun kuidun saantisuositus 7–9-vuotiaille on 15–20 grammaa (Kuva 6). 10–13-vuotiaat tytöt saivat ruoka-valiostaan kuitua keskimäärin 15 grammaa ja pojat 21 grammaa, kun kuidun saantisuositus murros-ikään saavuttaessa on 25–35 grammaa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Taulukko 13. 7-9-vuotiaiden (n=47) keskimääräinen energian, energiaravintoaineiden ja ravintokuidun saanti viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta sukupuolen mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiili-väli).
Suositus 1 Kaikki Tytöt Pojat p-arvo 2
Md IQR Md IQR Md IQR
Energia
kcal/vrk 1452 317 1471 383 1442 367 0,435
Hiilihydraatit
g/vrk 173 59 173 61 177 6 0,209
E% 45–60 49 6 49 5 50 5 0,374
Sakkaroosi
g/vrk 35 23 34 27 41 22 0,544
E% <10 11 4 11 5 12 4 0,778
Kuitu
g/vrk 15–20 16 6 14 6 17 9 0,016
g/1000kcal 11 4 10 3 12 5 0,046
Rasva
g/vrk 53 19 53 18 53 22 0,897
E% 25–40 32 6 34 6 31 7 0,179
SAFA
g/vrk 20 8 21 6 20 9 0,965
E% <10 12 3 13 2 12 3 0,488
MUFA
g/vrk 18 7 18 6 18 8 0,948
E% 10–20 11 2 11 2 11 2 0,530
PUFA
g/vrk 9 3 9 3 9 5 0,795
E% 5–10 6 2 6 2 5 2 0,288
Proteiini
g/vrk 61 15 58 18 63 11 0,116
E% 10–20 17 3 16 4 18 3 0,242
1 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014,
2 sukupuolten välinen ero (Mann Whitney U –testi), tilastollisesti merkitsevät erot korostettuna.
Taulukko 14. 10-13-vuotiaiden (n=27) keskimääräinen energian, energiaravintoaineiden ja ravinto-kuidun saanti viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta sukupuolen mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Suositus1 Kaikki Tytöt Pojat p-arvo 2
Md IQR Md IQR Md IQR
Energia
kcal/vrk 1542 344 1477 448 1617 312 0,202
Hiilihydraatit
g/vrk 193 62 191 62 193 56 0,402
E% 45–60 50 6 50 7 50 5 0,981
Sakkaroosi
g/vrk 45 24 42 22 50 28 0,720
E% <10 11 5 12 4 10 6 0,685
Kuitu
g/vrk 25–35 20 10 15 8 21 9 0,094
g/1000kcal 12 4 11 3 13 5 0,185
Rasva
g/vrk 54 14 51 13 59 13 0,116
E% 25–40 32 9 33 11 32 4 0,756
SAFA
g/vrk 20 3 20 7 20 5 0,583
E% <10 12 3 12 5 12 2 0,756
MUFA
g/vrk 18 7 17 5 21 6 0,185
E% 10–20 11 4 11 4 11 3 0,793
PUFA
g/vrk 10 4 8 4 11 1 0,185
E% 5–10 6 2 5 1 6 2 0,350
Proteiini
g/vrk 64 20 53 25 69 14 0,141
E% 10–20 16 3 16 4 17 3 0,519
1 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014,
2 sukupuolten välinen ero (Mann Whitney U –testi), tilastollisesti merkitsevät erot korostettuna.
Taulukko 15. 7-9-vuotiaiden (n=47) keskimääräinen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta sukupuolen mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Suositus 1 Kaikki Tytöt Pojat p-arvo 2
1 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014,
2 sukupuolten välinen ero (Mann Whitney U –testi), tilastollisesti merkitsevät erot korostettuna.
Taulukko 16. 10-13-vuotiaiden (n=27) keskimääräinen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta sukupuolen mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Suositus1 Kaikki Tytöt Pojat p-arvo 2
1 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014,
2 sukupuolten välinen ero (Mann Whitney U –testi), tilastollisesti merkitsevät erot korostettuna,
3 tytöt/pojat.
Kuva 5. Energiaravintoaineiden osuus energiansaannista (E%) iän ja sukupuolen mukaan (mediaani on esitetty pylväällä ja kvartiiliväli janalla) viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta suomalaisiin ravitsemussuosituksiin (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014) verrattuna (jana energiaravintoaineen alapuolella).
0 10 20 30 40 50 60 70
Proteiini PUFA MUFA SAFA Rasva Sakkaroosi Hiilihydraatit
E%
7-9-vuotiaat tytöt 7-9-vuotiaat pojat 10-13-vuotiaat tytöt 10-13-vuotiaat pojat
Kuva 6. Kuidun (g/vrk) saanti iän ja sukupuolen mukaan (mediaani on esitetty pylväällä ja kvartiiliväli janalla) viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta. Kuidun saantisuositus on 6–9-vuotiaille 15–20 g/vrk, murrosikään saavuttaessa suositus on 25–35 g/vrk (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti suhteessa suosituksiin
Sekä tyttöjen että poikien keskimääräinen C-vitamiinin saanti oli molemmissa ikäryhmissä ravitse-mussuosituksen mukaista, kun taas D-vitamiinin keskimääräinen saanti jäi alle saantisuosituksen (Kuva 7). D-vitamiinin saanti vastasi 7–9-vuotiailla tytöillä 89 % ja pojilla 93 % ja 10–13-vuotiailla tytöillä 73 % ja pojilla 66 % saantisuosituksesta. Folaatin keskimääräinen saanti oli molempien ikä-ryhmien pojilla ja 7–9-vuotialla tytöillä saantisuosituksen mukaista, kun taas 10–13-vuotiailla tytöillä folaatin keskimääräinen saanti oli 90 % saantisuosituksesta.
7–9-vuotiaiden tyttöjen ja poikien keskimääräinen kalsiumin saanti oli ravitsemussuositusten mu-kaista (Kuva 7). 10–13-vuotiaiden tyttöjen ja poikien kalsiumin saanti oli saantisuosituksien rajalla.
Raudan keskimääräinen saanti oli alle suositusten tytöillä ja pojilla molemmissa ikäryhmissä. Raudan saanti vastasi 7–9-vuotiailla tytöillä keskimäärin 80 % ja pojilla 90 % saantisuosituksesta, ja 10–13-vuotiailla vastaavat luvut olivat tytöillä 67 % ja pojilla 82 %. Sinkin keskimääräinen saanti oli mo-lempien ikäryhmien tytöillä ja 7–9-vuotiailla pojilla saantisuositusten mukaista, kun taas 10–13-vuo-tiailla pojilla sinkin saanti oli 92 % suosituksesta.
0 5 10 15 20 25 30
g/vrk
7-9-vuotiaat tytöt 7-9-vuotiaat pojat 10-13-vuotiaat tytöt 10-13-vuotiaat pojat
Kuva 7. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti iän ja sukupuolen mukaan (mediaani on esitetty pylväällä ja kvartiiliväli janalla) viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta ravitsemussuosituksiin verrattuna (Valtion ravit-semusneuvottelukunta 2014). Suosituksen mukainen saanti on 100 % (pystysuuntainen katkoviiva).
0 50 100 150 200 250 300 350
Sinkki Rauta Kalsium
C-vitamiini
Folaatti D-vitamiini
%
7-9-vuotiaat tytöt 7-9-vuotiaat pojat 10-13-vuotiaat tytöt 10-13-vuotiaat pojat
6 POHDINTA
Tutkimuksessa havaittiin, että alakouluikäisten tyttöjen ja poikien ruoankäytössä ja ravinnonsaan-nissa oli eroja. Lasten energiaravintoaineiden ja C-vitamiinin saanti oli keskimäärin ravitsemussuo-situsten (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014) mukaista. Sakkaroosin, tyydyttyneiden rasvahap-pojen, D-vitamiinin ja raudan saanti keskimäärin poikkesi suosituksista iästä ja sukupuolesta riippu-matta. Kuidun, folaatin, kalsiumin ja sinkin suositeltavan saannin toteutumisessa oli ikäryhmien ja sukupuolten välisiä eroavaisuuksia.
6.1 Menetelmälliset näkökohdat
6.1.1 Aineiston koko ja yleistettävyys
Aineisto muodostui 74 kuopiolaislapsesta. Lapsista kerättiin taustatietoja, joiden perusteella muodos-tunutta aineistoa tarkasteltiin. Muodostunut aineisto poikkesi valtaväestöstä sukupuolijakauman ja vanhempien koulutustason suhteen. Tutkimukseen osallistui suhteessa enemmän tyttöjä (57 %) kuin poikia (43 %) ja aineiston sukupuolijakauma poikkesi 5–14-vuotiaiden lasten sukupuolijakaumasta Suomessa (tyttöjä 48 % ja poikia 51 %) (Tilastokeskus 2017). Tutkimukseen osallistui pääasiassa lapsia, joiden vanhemmat olivat suorittaneet alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Korkeasti koulutettujen vanhempien osuus aineistossa poikkesi Kuopion valtaväestöstä (26–30 %) (Tilastokes-kus 2016). Lasten perheiden vuosittaiset kokonaistulot painottuivat pääasiassa kolmesta tuloluokasta keskimmäiseen, mutta 10–13-vuotiaiden poikien perheiden vuosittaisten kokonaistulojen jakauma painottui pienimpään ja suurimpaan kolmesta tuloluokasta.
Lapsista valtaosa oli painoindeksin mukaan normaalipainoisia. Ylipainoisten poikien osuus (25 %) aineistossa vastasi valtakunnallista arviota ylipainon yleisyydestä 7–12-vuotiailla, mutta ylipainois-ten tyttöjen osuus (10 %) oli hieman valtakunnallista arviota pienempi (Mäki ym. 2017). Aineistossa ei esiintynyt lainkaan lihavia lapsia. Valtakunnallisen arvion mukaan lihavuuden yleisyys on 6–12-vuotiailla tytöillä ja pojilla noin 3–8 % (Mäki ym. 2017).
Tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen, joten tutkimukseen on voinut osallistua perheitä, jotka ovat keskimääräistä kiinnostuneempia lapsensa ravitsemuksesta. Tutkimuksen tiedot-tamistapa ja tutkimuskäyntien lukumäärä on voinut edistää osallistumishalukkuutta. Huolella suun-nitelluilla tutkimustiedotteilla pyrittiin herättämään kiinnostus tutkimusta kohtaan sekä tuomaan esiin
tutkimuksen merkityksellisyyttä. Tutkimukseen kuului vain yksi tutkimuskäynti, joka varattiin tut-kittavien toiveiden mukaiseen ajankohtaan. Lisäksi muutamaa päivää ennen tutkimuskäyntiä van-hemmille lähetettiin sähköpostitse muistutusviesti lähestyvästä tutkimuskäynnistä.
Laajasta rekrytoinnista huolimatta osallistumisaktiivisuus jäi pieneksi: Väestörekisterin satunnais-otannasta osallistumisaktiivisuus oli 3 %. Tutkimustiedotteen jakaminen Wilma-järjestelmän kautta osoittautui haasteelliseksi. Viesti lähetettiin tiedotteena, jota vanhemmat eivät välttämättä avanneet.
Tämä vanhempien tiedotteen lukemattomuus selvisi sen jälkeen, kun vain muutama vanhempi oli ilmoittautunut tutkimukseen. Tutkimustiedote jaettiin Wilman kautta uudelleen viiteen Kuopion seu-dun suurimpaan alakouluun, jolloin tutkimukseen saatiin mukaan osallistujia. Heikohko osallistumis-aktiivisuus on voinut johtua koetusta tutkimuksen työläydestä tutkimuskyselyiden täyttämisen vuoksi. Pienen osallistumishalukkuuden vuoksi tutkimukseen osallistuneet perheet ovat todennäköi-sesti olleet hyvin motivoituneita ruokapäiväkirjan pitoon.
Aineiston valikoituneisuus vanhempien koulutustaustan suhteen on voinut vaikuttaa tuloksiin. Aiem-missa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että vanhempien korkea koulutus ja perheen varakkuus olisivat yhteydessä lasten terveyden kannalta edullisempiin ruokailutottumuksiin (Eloranta ym. 2011, Inchley ym. 2016). Tulokset ovat siten parhaiten yleistettävissä Kuopiossa tai vastaavassa suomalais-kaupungissa asuviin alakouluikäisiin, joiden vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja.
6.1.2 Tutkimusmenetelmät
Ruokapäiväkirja ja ravintolaskelmat
Ruoankäyttöä selvitettiin viiden vuorokauden ruokapäiväkirjalla, sillä tavoitteena oli kerätä mahdol-lisimman yksityiskohtaista tietoa lasten ruokailukertojen lukumäärästä, ruoankäytöstä ja ravinnon-saannista (Slimani ym. 2015). Ruokapäiväkirjamenetelmää on hyödynnetty useissa aiemmissa kou-luikäisten lasten ravitsemustutkimuksissa (Eloranta ym. 2011, Rothausen ym. 2012, Andersen ym.
2015).
Tutkimuksen menetelmällisiä haasteita olivat haastava kohderyhmä, ruoankäytön muuttaminen ja ali-raportointi (Livingstone ym. 2004, Slimani ym. 2015). Menetelmälliset haasteet pyrittiin huomioi-maan tutkimuksen eri vaiheissa. Lasten vanhemmat saivat ohjeistuksen ruokapäiväkirjan pidosta sekä puhelimitse että kirjallisesti. Ohjeistuksissa painotettiin, että ruokapäiväkirjaa on suositeltavaa pitää lapselle tavanomaisina päivinä. Tavanomaisuuteen kannustaminen on kirjallisuuden mukaan perus-teltua, sillä ruokapäiväkirjamenetelmä voi muuttaa ruoankäyttöä esimerkiksi sosiaalisesti
hyväksyt-tävämpään suuntaan (Slimani ym. 2015). Annoskoon hahmottamisen apuvälineeksi perheille annet-tiin lasten annoskuvakirja (Nissinen ym. 2016), mikä on voinut vähentää ruoankäytön aliraportointia (Slimani ym. 2015). Kirjaamisen aloittamispäivä ohjeistettiin siten, että myös viikonlopun ruoankäy-töstä saatiin tietoa. Näin voitiin vähentää viikonpäivän mahdollista vaikutusta tuloksiin (Rothausen ym. 2012).
Kodin ulkopuolella tapahtuvien ruokailujen, erityisesti kouluruokailun, luotettava kirjaaminen on voinut olla haastavaa, sillä ruoankäytön raportoinnista vastuussa oleva vanhempi ei ole ollut ruokai-lutilanteessa mukana. Ruokapäiväkirjan pidon ohjeistuksessa suositeltiin aterioiden valokuvaamista muistin virkistämiseksi, mitä monet lapset tekivätkin. Lapsen valmiudet raportoida ruoankäyttöään lisääntyvät alakouluiässä (Livingstone ym. 2004), joten tässä tutkimuksessa vanhimmat osallistujat ovat voineet itse olla suuremmassa vastuussa ruoankäytön raportoinnista. Tutkimuksen tuloksiin on voinut vaikuttaa se, että perheet ovat itse päättäneet, missä määrin lapsi osallistui ruoankäytön rapor-tointiin.
Aliraportoinnin selvittäminen
Tässä tutkimuksessa aliraportoinnin arvioinnin tarkoituksena oli varmentaa tutkimusaineiston laatua poistamalla lopullisista analyyseistä selkeät aliraportoijat. Aliraportointia selvitettiin Goldbergin me-netelmällä, joka perustuu yksilön energiansaannin ja perusaineenvaihdunnan osamäärän vertaami-seen aineistolle laskettuihin raja-arvoihin (Black 2000).
Tämä tutkimus poikkesi lasten aliraportointia selvittäneistä tutkimuksista aineiston koon sekä raja-arvojen määrittämiseen käytetyn aktiivisuuskertoimen osalta (Lioret ym. 2011, Andersen ym. 2015).
Tarkempaa tietoa lasten fyysisen aktiivisuuden tasosta on mahdollista kerätä esimerkiksi liikuntaa ja ruutuaikaa selvittämällä (FAO ym. 2001), mitä AKORA-tutkimuksessa taustatietolomakkeella teh-tiinkin. Tutkimustietoa lasten yksilöllisestä fyysisestä aktiivisuudesta ei ole kuitenkaan käytetty tässä tutkimuksessa aktiivisuuskertoimen määrittämiseen. Tässä tutkimuksessa raja-arvojen määritykseen käytettiin aktiivisuuskerrointa 1,4, joka on matalan fyysisen aktiivisuuden laskennallinen keskiarvo 7–13-vuotiaille tytöille ja pojille (FAO ym. 2001). Aiemmissa tutkimuksissa käytettyä aktiivisuus-kerrointa (1,5–1,55) matalampaan kertoimeen päädyttiin aineiston rajautumiseen liittyvistä syistä johtuen (Lioret ym. 2011, Andersen ym. 2015). Tämän tutkimuksen aineisto oli huomattavan paljon pienempi kuin aiempien tutkimusten aineistokoot ja suuremmalla aktiivisuuskertoimella aineiston koko olisi pienentynyt paljon.
Matalammasta aktiivisuuskertoimesta huolimatta tässä tutkimuksessa havaitun ruoankäytön alirapor-toinnin yleisyys oli yhtenevä 8–11-vuotiaiden tanskalaislasten aineistossa havaitun aliraporalirapor-toinnin
yleisyyden kanssa (Andersen ym. 2015) ja jopa hieman yleisempi kuin 3–10-vuotiaiden ranskalais-lasten aineistossa (Lioret ym. 2011). Huomion arvoista tässä tutkimuksessa oli se, että 10–13-vuoti-aiden ruoankäytön aliraportointi oli huomattavasti yleisempää kuin 7–9-vuoti10–13-vuoti-aiden lasten. Tämä ha-vainto tukee aiempaa tutkimustietoa, jonka mukaan aliraportointi yleistyy lapsen varttuessa (Lioret ym. 2011). Vanhemmilla lapsilla yleisempi aliraportointi voi osittain selittyä iän myötä lisääntyvästä kodin ulkopuolisesta ruokailusta, jolloin lapsen vastuu ruoankäytön raportoinnista kasvaa (Livings-tone ym. 2004).
6.2 Ruokailutottumukset
Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että alakouluikäisten tyttöjen ja poikien ruokailutottu-muksissa on joitakin eroja. Ikäryhmissä tehtyjen tarkastelujen perusteella erot ruoankäyttötottumuk-sissa jonkin verran lisääntyivät iän myötä tytöillä ja pojilla.
Ateriatottumukset
Sekä tytöt että pojat ruokailivat suositusten (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016) mukaisesti noin viidesti päivässä. Lähes kaikki lapset söivät aamupalan jokaisena ruokapäiväkirjan kirjauspäivänä. Nämä havainnot olivat yhteneviä aiemman Kuopiossa
Sekä tytöt että pojat ruokailivat suositusten (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016) mukaisesti noin viidesti päivässä. Lähes kaikki lapset söivät aamupalan jokaisena ruokapäiväkirjan kirjauspäivänä. Nämä havainnot olivat yhteneviä aiemman Kuopiossa