2.3 Ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin yhteydessä olevat tekijät
2.3.2 Tiivistelmä iän ja sukupuolen yhteydestä ruokailutottumuksiin ja ravinnonsaantiin pro
Tutkimustietoa iän ja sukupuolen yhteydestä ruokailutottumuksiin alakouluikäisillä lapsilla on viime vuosina julkaistu suhteellisen vähän. Tutkimusten vertailtavuutta vaikeuttavat erilaiset tutkimusmenetelmät, tutkittavien ikä sekä ruokakulttuurierot. Ruoankäyttöä on tutkittu erilai-silla menetelmillä. Tutkimustuloksia ruoankäytöstä on raportoitu tasapuolisesti niin käyttöti-heyden kuin käyttömäärän mukaan. Yksi suurimmista vertailua hankaloittavista tekijöistä on lasten ikä. Usein tutkimuksissa lapset jaettiin tarkasteltaviin ryhmiin koululuokka-asteiden mu-kaisesti. Lisäksi iän yhteyttä ruoankäyttöön tutkittiin eri tavoin, joko ikäryhmiä vertailemalla tai eri-ikäisten tyttöjen ja poikien ruoankäyttöä selvittämällä. Erilaiset ruokakulttuurit, kuten esimerkiksi kouluruokakäytännöt, tulisi huomioida eri maiden kouluikäisten lasten ruokava-liota vertailtaessa.
Tutkimukset viittaavat, että ikä ja sukupuoli olisivat yhteydessä erityisesti kasvisten ja hedel-mien, sekä energiatiheiden ruokien ja juomien käyttöön, sekä aamupalan syömisen säännölli-syyteen. Sukupuolten väliset erot ravintoaineiden saannissa selittynevät suurelta osin yksilöl-lisen energiantarpeen kautta. Suomessa kaikille kouluikäisille tarjottava kouluateria voi tasoit-taa lasten ruoankäytön eroja. Joitakin eroja ruoankäytössä ja ateriatottumuksissa on havaitta-vissa jo alakouluikäisillä tytöillä ja pojilla, mutta selkeämpiä eroja syntyy vasta hieman myö-hemmällä iällä.
3 TAVOITTEET
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää Alakoululaisen ravinto (AKORA) -tutkimukseen osallistuneiden 7-13-vuotiaiden kuopiolaislasten ruoankäyttöä, ruokailukertojen lukumäärää ja aamupalan syömisen säännöllisyyttä sekä päivittäistä ravintoaineiden saantia.
Ravintotekijöiksi valittiin lasten kasvun ja kehityksen näkökulmasta energian, energianravin-toaineiden, ravintokuidun, D-vitamiinin, folaatin, C-vitamiinin, kalsiumin, raudan ja sinkin saanti. Ruokailutottumusten ja ravinnonsaannin eroja tarkasteltiin sukupuolten välillä 7–9- ja 10–13- ikäryhmissä. Lisäksi lasten ravinnonsaantia verrattiin suomalaisiin ravitsemussuosituk-siin (Valtion ravitsemussuositukset 2014).
Tutkimuskysymykset olivat:
1. Onko ruokailukertojen lukumäärä ja aamupalan syömisen säännöllisyys yhteydessä lapsen ikään ja sukupuoleen?
2. Eroaako ruoankäyttö ruoka-aineryhmittäin lapsen iän ja sukupuolen suhteen?
3. Eroaako ravintoaineiden saanti lapsen iän ja sukupuolen suhteen?
4. Toteutuuko alakouluikäisten lasten ravinnonsaanti suhteessa suomalaisiin ravitsemus-suosituksiin?
4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Aineiston muodostuminen
Tutkimus toteutettiin osana Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen ja Turun yliopiston biolääketieteen laitoksen Alakoululaisen ravinto (AKORA) –tutkimusta. AKORA-tutkimuk-sen päätavoitteena on kehittää lyhytmenetelmä lapAKORA-tutkimuk-sen ruokavalion laadun selvittämistä varten sekä lisäksi selvittää lapsen ravitsemuksen ja elintapojen yhteyttä painoon ja kehonkoostumuk-seen. Tämän tutkimuksen aineisto koostui lapsista (n = 83), jotka osallistuivat AKORA-tutki-mukseen Kuopiossa toukokuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana.
Tutkimuksen kulku Kuopiossa on esitetty kuvassa 3. Tutkittavat rekrytoitiin tutkimukseen vä-estörekisterin satunnaisotannan sekä alakoulujen Wilma -oppilashallinnon järjestelmän avulla.
Tutkimuksesta lähetettiin lyhyt tiedote kotiin. Osallistumisesta kiinnostuneet vanhemmat otti-vat yhteyttä tutkijoihin. Väestörekisterin satunnaisotannan kautta tutkittavia osallistui 49 lasta ja Kuopion alakouluista (n = 6) Wilma-järjestelmän kautta 34 lasta. Tutkimuksen sisäänotto-kriteerit olivat lapsen 7–13-vuoden ikä, lapsen koulun sijainti Kuopiossa tai lähialueella, lapsen ja vanhemman riittävä suomen kielen taito tutkimuslomakkeen täyttämiseksi sekä lapsen ja huoltajan halukkuus osallistua tutkimukseen. Poissulkukriteereinä pidettiin lapsen vakavaa sai-rautta, ruoankäyttöön suuresti vaikuttavaa ruoka-aineallergiaa tai monia ruoka-aineallergioita sekä erityisruokavaliota laktoosi-intoleranssi lukuun ottamatta. Tutkimukseen pystyi osallistu-maan yksi lapsi perhettä kohden. Kolme pro gradu –työntekijää sekä seitsemän ravitsemustie-teen kandidaattivaiheen opiskelijaa vastasivat tutkimuksen toteuttamisesta Kuopiossa.
Pro gradu -työntekijät (n=3) ja ravitsemustieteen opiskelijat (n=7) kävivät tutkimuksesta kiin-nostuneiden vanhempien kanssa puhelimitse läpi tutkimuksen tarkoituksen ja kulun. Puhelun aikana tutkijat tarkistivat sisäänottokriteerien täyttymisen ja sopivat tutkimuskäynnin Itä-Suo-men yliopistolle. Vanhemmille lähetettiin vahvistus tutkimuskäynnistä sähköpostitse, sekä säh-köinen esitietolomake täytettäväksi ennen tutkimuskäynnille saapumista. Lisäksi koteihin lä-hetettiin tutkimuskirje, joka piti sisällään tutkimustiedotteet lapselle ja vanhemmalle, ruoka-päiväkirjalomakkeet, saapumisohjeet tutkimuskäynnille sekä annoskuvakirjan (Nissinen ym.
2016). Tutkimukseen sisältyi ravitsemustieteen opiskelijoiden järjestämä tutkimuskäynti Itä-Suomen yliopiston tiloissa.
Kuva 3. Tutkimuksen kulku.
4.2 Tutkimusmenetelmät 4.2.1 Taustatietojen kerääminen
Lasten vanhemmille lähetetyssä sähköisessä esitietolomakkeessa selvitettiin 47 kysymyksen avulla lapsen ja perheen taustatekijöitä. Tässä tutkielmassa näistä tiedoista käytettiin lapsen syntymäpäivää, sukupuolta, vanhempien korkeinta suoritettua koulutusta sekä talouden vuo-sittaisia kokonaistuloja. Tutkimuskäynnillä varmistettiin, että tutkittavien vanhemmat olivat täyttäneet sähköisen esitietolomakkeen.
- Eettisen toimikunnan arvio (talvi 2017)
- Koulu- ja opetustoimiston toimesta tutkimustiedotteen lähetys Wilman kautta lasten vanhemmille Kuopion alueella syksyllä 2017
- Perheiden yhteydenotot tutkijoihin
- Puhelimitse tutkimuksen kulun selvittäminen, ruokapäiväkirjan täytön ohjeistus ja tutkimuskäynnin sopiminen
- Ruokapäiväkirjojen, lasten annoskuvakirjojen, tiedotteiden ja tutkimuskäynnin ohjeistuksen sekä sähköisen esitietolomakkeen lähetys lapsen perheelle
- Lapsen ruokapäiväkirjan sekä sähköisen esitietolomakkeen täyttäminen kotona
- Tutkimuskäynnit Itä-Suomen yliopiston tiloissa (n = 83) - Tutkimuksen kulun selvittäminen ja suostumuksen allekirjoitus - Ruokapäiväkirjan tarkastaminen ja kyselylomakkeiden täyttäminen - Painon ja pituuden mittaaminen
- Väestöotos
- Lyhyen tutkimustiedotteen posti-tus 1600:lle 7-13-vuotiaan lapsen perheelle Kuopion alueella ke-väällä 2017
- Ruokapäiväkirjojen tallentaminen ravinnonlaskentaohjelmalla - Ruokailukertojen laskeminen ruokapäiväkirjoista
- Aineistosta aliraportoinnin poissulku (n=9); kokonaisaineisto n=74 - Tulosten analysointi
Tutkijat mittasivat jokaisen lapsen pituuden ja painon kertamittauksena kalibroitua vaaka/pi-tuusmittaa (Seca 285) käyttäen. Lasten paino mitattiin sisävaatteissa ilman kenkiä. Mittaustu-lokset kirjattiin yhden desimaalin tarkkuudella. Tutkimuskäynnillä saaduista paino- ja pituus-tiedoista laskettiin ikä- ja sukupuolikohtainen painoindeksi (ISO-BMI) (Saari ym. 2011). Las-ten painoindeksin persentiiliraja lihavuuden luokittelemiseksi oli 30, ja vastaavasti ylipainon 25, lievän alipainon 17 ja merkittävän alipainon 16. Normaalipaino sijoittui siten 17–25 välille.
4.2.2 Ruoankäyttötietojen kerääminen
Ruokapäiväkirjamenetelmä
Ruoankäyttöä selvitettiin viiden vuorokauden ruokapäiväkirjalla, sillä tavoitteena oli kerätä mahdollisimman tarkkaa tietoa lasten ruoankäytöstä, ravinnonsaannista sekä ruokailukertojen lukumäärästä (Slimani ym. 2015). Ruoankäyttö vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen, mikä voi toimia virhelähteenä menetelmässä, jossa ruoankäyttöä selvitetään suhteellisen lyhyeltä ajan-jaksolta. Kyseinen haaste huomioidaan ruokapäiväkirjan kirjauspäivien lukumäärässä. Kirjaus-päivien lukumäärään vaikuttaa tutkittavan ikä, sukupuoli ja kiinnostuksen kohteena oleva ra-vintotekijä (Livingstone ym. 2004). Keskimäärin vaihtelu on pienin ravintoaineissa, joiden saantilähteitä syödään tasaisesti päivästä toiseen. Sitä vastoin suurin vaihtelu on ravintoai-neissa, joiden tärkeimpiä saantilähteitä käytetään vain satunnaisesti. Lapsen varttuessa ruoka-valion vaihtelevuus kasvaa, mikä lisää kirjauspäivien tarvetta. Kirjauspäivien määrää lisättä-essä vaihtelun määrä pienenee, mutta samalla raportoinnin laatu heikkenee (Livingstone ym.
2004, Slimani ym. 2015). Neljää – viittä vuorokautta pidetään siten tieteellisen tarkkuuden ja käytännön toteutuksen sovitteluratkaisuna energian ja makroravintoaineiden saannin selvittä-miseksi (Baranowski 2013).
Ruokapäiväkirjan täytön ohjeistus
Ruokapäiväkirjan pito ohjeistettiin lapsen vanhemmalle sekä puhelimitse että kirjallisesti. Ruo-ankäytön päivittäisen vaihtelun vaikutuksen vähentämiseksi ruokapäiväkirjan pito ohjeistettiin aloittamaan joko tiistaina tai sunnuntaina, jotta yksi kirjauspäivistä olisi viikonlopun päivä.
Ohjeistuksessa pyydettiin kirjaamaan ruokailupaikka ja -aika, syöty ruoka tai juotu neste mah-dollisimman tarkasti, ja annosmäärät elintarvikepakkausten grammamääriä, talousmittoja, kap-palemääriä tai lapsille suunnattua Lasten annoskuvakirjaa hyödyntäen (Nissinen ym. 2016).
Lapsen käyttämät vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet pyydettiin kirjaamaan niille varattuun tilaan. Ruoka-annosten valokuvaamista esimerkiksi koulussa tai kylässä muistin virkistä-miseksi suositeltiin.
Ruokapäiväkirjan tarkistus
Tutkijat pyrkivät varaamaan tutkimuskäynnin ruokapäiväkirjan pitoa seuraavalle viikolle. Tut-kimuskäynnillä tarkasteltiin kotona täytetty ruokapäiväkirja yhdessä lapsen ja vanhemman kanssa ja tarvittaessa tarkennettiin kirjattujen ruokien ja juomien laatua, valmistusmenetelmiä ja annoskokoja. Tutkijat tarkensivat kouluruoan laadun yksityiskohtia, kuten ruokajuoman, lei-vän, levitteen sekä ruoanvalmistusrasvan, alakouluille ruokapalveluista vastaavien yritysten yhteyshenkilöiltä.
Ravintolaskenta
Ruokapäiväkirjojen tiedot tallennettiin Micro-Nutrica-laskentaohjelman versiolla 2.5 (Kansan-eläkelaitos, Turku) tutkimuskoodilla nimettynä kolmen ravitsemustieteen opiskelijan toimesta.
Laskentaohjelmaan jätettiin kirjaamatta lapsen käyttämät lisäravinteet, kuten vitamiini- ja ki-vennäisainevalmisteet. Laskentaohjelmalla laskettiin ruoka-aineiden pääryhmittäinen ja ala-ryhmittäinen käyttö viitenä päivänä. Viiden vuorokauden keskiarvo laskettiin Microsoft Office Excel-ohjelmalla Itä-Suomen yliopiston datamanagerin toimesta. Ruoka-aineiden pääryhminä olivat ravintolaskentaohjelman mukaisesti kasvikset, vihannekset, hedelmät ja marjat, viljaval-misteet, liha, kala, kananmuna, maitovalviljaval-misteet, ravintorasvat, juomat, sokeri ja makeiset sekä muut ruoka-aineet. Pää- ja alaryhmiä yhdistettiin SPSS-ohjelmalla uusiksi ryhmiksi tutkimuk-sen tarpeita vastaaviksi. Esimerkiksi kasviksista, vihanneksista, hedelmistä ja marjoista muo-dostettiin uusi pääryhmä, ja ryhmästä poistettiin peruna. Täysjyväleivästä, -muroista ja muista täysjyväviljavalmisteista muodostettiin täysjyväviljavalmisteiden pääryhmä ja muista viljaval-misteista vaaleiden viljavalmisteiden pääryhmä. Alle 1 % rasvaa sisältävistä nestemäisistä tovalmisteista ja enintään 17 % rasvaa sisältävästä juustosta muodostettiin vähärasvaisten mai-tovalmisteiden pääryhmä ja muista maitovalmisteista rasvaisten maimai-tovalmisteiden pääryhmä.
Naudan- ja sianlihasta muodostettiin punaisen lihan alaryhmä.
Ruokailukertojen lukumäärä laskettiin ruokapäiväkirjoista. Ruokailukerralla tarkoitettiin ate-riaa, juomaa tai välipalaa, joka nautittiin vähintään tunnin välein. Tunnin sisällä tapahtuvat ruokailukerrat laskettiin siten yhdeksi ruokailukerraksi. Pelkän veden juomista ei laskettu ruo-kailukerraksi. Aamupalaksi laskettiin ennen koululounasta tai kello 11:tä syöty ruoka tai juotu juoma. Pelkkää veden juontia ei laskettu aamupalaksi.
Tähän tutkimukseen valittiin seuraavat lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmasta keskeiset ravintoaineryhmät: energia, hiilihydraatit, sakkaroosi, kuitu, rasva, tyydyttyneet, kerta- ja mo-nityydyttymättömät rasvahapot, proteiini, D-vitamiini, folaatti, C-vitamiini, kalsium, rauta ja
sinkki (Brown ym. 2012, Nordic Council of Ministers 2012, Larson ym. 2017, Ogata ym.
2017). Nutrica-laskentaohjelmassa sakkaroosin määrä on mahdollista arvioida lisätyn sokerin likiarvona. Energiaravintoaineiden viiden päivän keskiarvoista laskettiin niiden prosentuaali-nen osuus kokonaisenergiasta SPSS Statistics 23 -ohjelmalla (IBM Corporations, Yhdysvallat).
Vitamiinien ja kivennäisaineiden viiden päivän keskiarvoista laskettiin ravintoaineiden määrä energiayksikköä kohden (ravintoaineen saanti /1000kcal) ruokavalion ravintoainetiheyden sel-vittämiseksi (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Aliraportointi
Aliraportointi voi merkittävästi heikentää ruoankäytön ja ravinnonsaannin mittaustarkkuutta (Maynard 2015). Aliraportointi otettiin huomioon laskemalla, kuinka monella lapsella energi-ansaannin ja perusaineenvaihdunnan osamäärä poikkesi Goldbergin menetelmällä lasketuista raja-arvoista (Black 2000, European Food Safety Authority 2014). Menetelmän avulla voidaan tunnistaa aineistosta yksilöt, jotka raportoivat energiansaantinsa kehon painoa ylläpitävää ener-giantarvetta pienemmäksi. Lapsen iän ja sukupuolen mukainen perusaineenvaihdunta laskettiin Schofield –kaavalla (taulukko 8). Tutkimusaineistossa lasten ikäryhmät olivat 7–9- ja 10–13-vuotiaat.
Lasten energiansaanti jaettiin perusaineenvaihdunnalla (EI/BMR) Goldbergin menetelmää var-ten. Tutkimusaineistolle laskettiin raja-arvot Goldbergin menetelmän mukaisesti seuraavalla sivulla esitettyjen kaavojen avulla (Black 2000). Kaava 1 on aliraportoinnin ja kaava 2 ylira-portoinnin raja-arvon laskemiseen. Kaava 3 on raja-arvojen laskemiseen tarvittavan muuttujan (S) laskemiseen.
Taulukko 8. Perusaineenvaihdunnan (kcal/vrk) laskeminen Schofield -kaavalla (Butte & Caballero 2005).
Ikä (v) Sukupuoli Kaava
3-10 tyttö
poika
BMR = 16,97 x paino(kg) + 161,8 x pituus(m) + 371,2 BMR = 19,6 x paino(kg) + 130,3 x pituus(m) + 414,9
10-18 tyttö
poika
BMR = 8,365 x paino(kg) + 465 x pituus(m) + 200 BMR = 16,25 x paino(kg) + 137,2 x pituus(m) + 515,5
Aliraportoinnin raja-arvo = 𝑃𝐴𝐿 × 𝑒𝑆𝐷𝑚𝑖𝑛 ×
𝑆/100
√𝑛 (1)
Yliraportoinnin raja-arvo = 𝑃𝐴𝐿 × 𝑒𝑆𝐷𝑚𝑎𝑥 ×
𝑆/100
√𝑛 (2)
missä
EI on ruokapäiväkirjoista laskettu energiansaanti (energy intake) BMR on perusaineenvaihdunta (basal metabolic rate)
PAL on aktiivisuuskerroin (physical activity level) (1,4 = kevyen aktiivisuuden kerroin) SDmin on aineiston 95 % luottamusvälin alaraja (-2)
SDmax on aineiston 95% luottamusvälin yläraja (2) S on muuttuja, joka lasketaan kaavalla 3
n on tarkasteltavien lukumäärä, joka yksilötasoa tarkasteltaessa saa arvon 1.
𝑆 = √𝐶𝑉2𝑤𝐸𝐼
𝑑 + 𝐶𝑉2𝑤𝐵+ 𝐶𝑉2𝑡𝑝 (3)
Kaavan (3) avulla saadaan 𝑆 = √232
5 + 8,52+ 152 = 20,08 missä
CVwEI on yksilön energiansaannin sisäinen vaihtelu (23%)
CVwB on yksilön perusaineenvaihdunnan sisäinen vaihtelu (8,5%) CVtp on yksilöiden välinen vaihtelu aktiivisuuskertoimen suhteen (15%) d on kirjauspäivien lukumäärä
Käytetyssä aineistossa kaavojen (1) ja (2) avulla saadaan Aliraportoinnin raja-arvo = 1,4 𝑥 𝑒(−2 𝑥20.08 100/√1) = 0,94 Yliraportoinnin raja-arvo = 1,4 𝑥 𝑒(2 𝑥
20.08 100/√1)
= 2,09
Laskettuja arvoja verrattiin yksilöille laskettuun arvoon EI/BMR. Aktiivisuuskertoimena (PAL) käytettiin tässä tutkimuksessa 7–13-vuotiaiden lasten kevyen aktiivisuuden kerrointa 1,4 (FAO ym. 2001). Kaavassa 3 esitetyt muuttujat yksilön sisäiselle vaihtelulle energian saan-nin ja perusaineenvaihdunnan suhteen sekä yksilöiden väliselle vaihtelulle aktiivisuuskertoi-men suhteen ovat aliraportoinnin selvittämiseen yleisesti käytettyjä arvoja (Black 2000).
4.3 Tilastolliset menetelmät
Tavoitteena oli testata kahdessa ikäryhmässä sukupuolittaisia eroja ruokailukertojen lukumää-rän, aamupalan syömisen sekä ruoka-aineiden keskimääräisen päivittäisen käytön, energian ja ravintoaineiden saannin suhteen. Tilastollinen käsittely tehtiin SPSS Statistics 23 -ohjelmalla (IBM Corporations, Yhdysvallat). Lapsen desimaali-ikä laskettiin tutkimuspäivän ja syntymä-päivän erotuksella Microsoft Office Excel-ohjelmalla. Tutkittavat jaettiin kahteen ikäryhmään, 7-9-vuotiaisiin ja 10-13-vuotiaisiin ravitsemussuosituksissa esitettyihin ikäkohtaisiin suosituk-siin perustuen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Kategoriset muuttujat (aamupalan syömisen säännöllisyys, ISO-BMI, talouden vuosittaiset ko-konaistulot sekä äidin ja isän korkein suoritettu koulutus) tutkittiin ristiintaulukoinnilla ja tes-tattiin Fisherin tarkalla testillä, sillä khiin neliötestin oletukset, eli korkeintaan 20 % odotetuista frekvensseistä on pienempiä kuin 5, eivät täyttyneet (Metsämuuronen 2004). Talouden vuosit-taisten kokonaistulojen kuusi luokkaa yhdistettiin kolmeksi tuloluokaksi ja äidin ja isän kor-keimman suoritetun koulutuksen viisi luokkaa yhdistettiin kahdeksi koulutusluokaksi, sillä yk-sittäiset luokat jäivät hyvin pieniksi.
Jatkuvien muuttujien (ruokailukertojen lukumäärä, ruoankäyttö, ravinnonsaanti, lapsen paino, pituus ja ikä) jakaumia tarkasteltiin Kolmogorovin-Smirnovin testillä. Sukupuolten välisten erojen testaamisessa päädyttiin käyttämään Mann Whitney U-testiä, sillä aineisto ei ollut nor-maalisti jakautunut ja vertailtavissa ryhmissä havaintojen lukumäärä oli alle 30 (Metsä-muuronen 2004). Aineiston kuvaamiseen käytettiin ei-parametristen testien esittämiseen sopi-via tunnuslukuja, eli mediaania ja kvartiiliväliä (interquartile range, IQR) (Bowers ym. 2013).
Mediaani on aineiston keskiluku ja kvartiiliväli aineiston 75. persentiilin ja 25. persentiilin vä-linen erotus eli vaihteluväli, jolle puolet aineiston havainnoista sijoittuu. Tilastollisen merkit-sevyyden tasoksi asetettiin p-arvo <0,05 (Metsämuuronen 2004).
4.4 Eettiset kysymykset
AKORA-tutkimus sai Turun yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan puoltavan lausunnon vuonna 2017. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Pro gradu –työntekijät ja ravit-semustieteen opiskelijat kävivät vanhempien kanssa puhelimitse läpi tutkimuksen tarkoituksen ja kulun, ja lisäksi kotiin lähetettiin tutkimustiedotteet lapselle ja vanhemmalle. Sekä osallis-tuva lapsi että vanhempi antoivat kirjallisen suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta.
Lapsella ja vanhemmilla oli oikeus keskeyttää tutkimukseen osallistuminen missä tahansa tut-kimuksen vaiheessa. Tutkimuksessa kerätty aineisto säilytettiin luottamuksellisesti yliopiston lukituissa tiloissa tai salasanalla suojatuissa sähköisissä järjestelmissä. Tutkimuksen tulokset raportoitiin ryhmätasolla, eikä yksittäisiä henkilöitä ollut mahdollista tunnistaa tulosten perus-teella.
5 TULOKSET 5.1 Aineisto
Tutkimukseen osallistui yhteensä 83 7–13-vuotiasta lasta. Ruokapäiväkirjoista aliraportoinnin selvittämisen jälkeen aineistosta jouduttiin poistamaan yhdeksän lasta. Siten lopullinen aineis-tokoko oli 74 (89 % alkuperäisestä aineistosta). Laskennallinen aliraportointi oli huomattavan paljon yleisempää 10–13-vuotiailla (21 %) kuin 7–9-vuotiailla (4 %). Pojista 16 % ja tytöistä 7 % aliraportoivat ruoankäyttöään ruokapäiväkirjaa pidettäessä. Tutkimukseen sisällytettyjen lasten taustatiedot on esitetty taulukossa 9.
Lapsista hieman yli puolet (57 %) oli tyttöjä ja hieman alle puolet (43 %) poikia. Lapsista noin 2/3 kuului 7–9-vuotiaisiin ja 1/3 10–13-vuotiaisiin. Tytöistä ylipainoisia oli joka kymmenes ja pojista joka neljäs. Lasten vanhemmat olivat useimmiten suorittaneet alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Taustatiedoista ikä, paino, pituus, painoindeksi tai vanhempien koulu-tustausta ei eronnut tyttöjen ja poikien välillä kummassakaan ikäryhmässä. Sukupuolten välillä havaittiin merkitsevä ero 10-13-vuotiailla perheen vuosittaisissa tuloissa. Kyseisen ikäryhmän tyttöjen perheistä suurin osa (56 %) sijoittui keskimmäiseen tuloluokkaan, kun taas poikien perheistä keskimmäiseen tuloluokkaan sijoittui vain 15 %.
Taulukko 9. Lasten (n=74) taustatiedot sukupuolen ja iän mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Talouden vuosittaiset kokonaistulot (€)5
<600001
Äidin korkein suoritettu koulutus6 Peruskoulu tai keskiasteen koulutus 8 Korkea-asteen koulutus 9
8 (11)
Isän korkein suoritettu koulutus7
Peruskoulu tai keskiasteen koulutus 8 Korkea-asteen koulutus 9
1 Sukupuolten välinen ero 7-9-vuotiailla (Mann Whitney U-testi), 2 sukupuolten välinen ero 7-9-vuotiailla (Fisherin tarkka testi), 3 sukupuolten välinen ero 10-13-vuotiailla (Mann Whitney U-testi), 4 sukupuolten välinen ero 10-13-vuotiailla (Fisherin tarkka testi), Merkitsevät erot tummennettuna, 5 n=71, 6 n=72, 7 n=69,
8 lukio ja ammattikoulu, 9 alempi ja ylempi korkeakoulu
5.2 Ruokailukertojen lukumäärä ja aamupalan syöminen
Tytöt söivät lasten ruokasuositusten (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016) mukaisesti keskimäärin 5,4 kertaa ja pojat keskimäärin 5,1 kertaa päivässä (suositus 4–6 ateriakertaa päivässä) (Kuva 4).
Ruokailukertojen lukumäärä oli yhtä suuri tytöillä ja pojilla molemmissa ikäryhmissä (Mann Whitney U-testin p-arvo >0,05). Lähes kaikki lapset (97 %) iästä ja sukupuolesta riippumatta söivät aamupalan jokaisena ruokapäiväkirjan kirjauspäivänä (taulukko 10).
Kuva 4. Päivittäisten ruokailukertojen lukumäärä (mediaani on esitetty pylväällä ja kvartiiliväli janalla) iän ja sukupuolen mukaan.
Taulukko 10. Aamupalan päivittäin syövien lasten lukumäärä viiden vuorokauden ruokapäiväkirjasta iän ja sukupuolen mukaan.
1 sukupuolten välinen ero 10-13-vuotiailla (Fisherin tarkka testi).
5.3 Ruoankäyttö
Lasten keskimääräinen ruoankäyttö on esitetty taulukossa 11 (7–9-vuotiaat) ja taulukossa 12 (10–13-vuotiaat). Ruoankäyttöä tarkasteltiin lasten ruokasuosituksissa esitetyn ruokapyramidin mukaisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
0 1 2 3 4 5 6 7
10-13-vuotiaat pojat 10-13-vuotiaat tytöt 7-9-vuotiaat pojat 7-9-vuotiaat tytöt
Ruokailukertojen lukumäärä päivässä
Kaikki % (n) 7-9-vuotiaat 10-13-vuotiaat p-arvo 1
tytöt % (n) pojat % (n) tytöt % (n) pojat % (n)
Aamupala 97 (72) 100 (28) 100 (19) 86 (12) 100 (13) 0,481
Kasvikset, hedelmät ja marjat
Kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö oli keskimäärin lasten ruokasuositusten mukaista (suositus
≥ 250 grammaa) 7–9-vuotiailla pojilla ja 10–13-vuotiailla tytöillä ja pojilla (Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos 2016). 7–9-vuotiailla tytöillä keskimääräinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö oli alle lapsille suositellun käyttömäärän. Kasvikunnan tuotteista hedelmät ja vihannekset olivat suosi-tuimpia, kun taas juureksia ja marjoja lapset söivät vähän ikään ja sukupuoleen katsomatta. 10–13-vuotiaat pojat söivät vihanneksia (esimerkiksi kurkkua, tomaattia, paprikaa, kaaleja, lehtivihannek-sia) ja juureksia (esimerkiksi porkkanaa, lanttua, punajuurta) merkitsevästi enemmän kuin samanikäi-set tytöt. Muutoin kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö oli samankaltaista tytöillä ja pojilla mo-lemmissa ikäryhmissä.
Viljavalmisteet ja peruna
Lasten viljavalmisteiden käyttömäärä ja täysjyväisyys toteutui lasten ruokasuosituksiin verrattuna kohtalaisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). 7–9-vuotiaiden lasten viljavalmisteiden käyttö oli keskimäärin 168 grammaa ja 10–13-vuotiaiden lasten 177 grammaa, mikä karkeasti arvioituna vastaa 3–6 vilja-annosta päivässä (Sääksjärvi & Reinivuo 2004). Täysjyväisten viljavalmisteiden kes-kimääräinen käyttö oli 7–9-vuotiailla pojilla 27 % suurempi ja 10–13-vuotiailla pojilla 37 % suurempi kuin vaaleiden viljavalmisteiden käyttömäärä. Sitä vastoin täysjyväviljavalmisteiden keskimääräinen käyttömäärä oli 7–9-vuotiailla tytöillä 7 % pienempi ja 10–13-vuotiailla tytöillä 45 % pienempi kuin vaaleiden viljavalmisteiden käyttömäärä. Lapset söivät enemmän täysjyväleipää kuin vaaleaa leipää, kun taas muiden viljavalmisteiden, kuten makaronin ja riisin, osalta vaaleiden viljavalmisteiden käyt-tömäärä oli täysjyväisiä suurempi. Viljavalmisteiden osalta merkitsevä ero tyttöjen ja poikien välillä syntyi makeiden viljavalmisteiden, eli keksien ja välipalapatukoiden, osalta, joita 7-9-vuotiaat tytöt söivät enemmän kuin saman ikäryhmän pojat. Perunan käyttö oli samankaltaista tytöillä ja pojilla molemmissa ikäryhmissä.
Maitovalmisteet
Lapset käyttivät nestemäisiä maitovalmisteita, eli maitoa ja hapanmaitovalmisteita keskimäärin las-ten ruokasuosituslas-ten mukaisesti (suositus 5–6 dl vuorokaudessa) (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Rasvattomien tai vähärasvaisten maitovalmisteiden käyttömäärä oli tytöillä kaksinkertainen (7–9-vuotiailla 116 % ja 10–13-vuotiailla 99 %) rasvaisten maitovalmisteiden käyttömäärään verrat-tuna. 7–9-vuotiailla pojilla vähärasvaisten ja rasvattomien maitovalmisteiden käyttömäärä oli noin puolta (49 %) suurempi ja 10–13-vuotiailla 8 % pienempi kuin rasvaisten maitovalmisteiden
käyttö-määrä. Lapset joivat rasvatonta maitoa enemmän kuin rasvaista maitoa, kun taas hapanmaitovalmis-teista rasvaiset tuotteet olivat suositumpia kuin vähärasvaiset. Iän ja sukupuolen yhteys havaittiin hapanmaitovalmisteiden käytössä, 10–13-vuotiaat pojat käyttivät rasvaisia hapanmaitovalmisteita merkitsevästi enemmän kuin saman ikäryhmän tytöt.
Ravintorasvat
Lapset käyttivät ravintorasvoista lähinnä 60–80 % margariineja sekä voi- ja voikasviöljyseoksia. 60–
80 % margariinin käyttömäärä vastasi 7–9-vuotiailla lapsilla noin 2,5 teelusikallista kasvimargariinia ja 10–13-vuotiailla noin teelusikallista kasvimargariinia. Molempien ikäryhmien kasviöljyn käyttö vastasi noin 0,5 teelusikallista öljyä (Sääksjärvi & Reinivuo 2004).
Kala, äyriäiset ja siipikarja
Kalan ja äyriäisten sekä siipikarjanlihan käyttö oli keskimäärin yhtä suurta 7–9-vuotiailla tytöillä ja pojilla. 10–13-vuotiailla lapsilla siipikarjanlihan käyttö oli hieman suurempaa kuin kalan ja äyriäisten käyttö. Lapsille suositellaan siipikarjanlihan sisällyttämistä ruokavalioon 2–3 kertaa viikossa ja sama suositus on annettu kalan syömiselle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016).
Punainen liha, makkara ja kananmuna
Lapset söivät punaista lihaa keskimäärin 34 grammaa päivässä molemmissa ikäryhmissä. Makkaran käyttö oli vähäistä. Suositusten mukaan aikuisten olisi hyvä rajoittaa punaisen lihan ja lihavalmistei-den käyttöä alle 500 grammaan viikossa ja lapsella käyttömäärä voi olla pienempikin (Terveylihavalmistei-den ja hyvinvoinnin laitos 2016). Myös kananmunan käyttö oli lapsilla vähäistä.
Juomat
Juomista suosituimpia olivat sokerilla makeutetut juomat sekä muut juomat. Niiden käyttö ei merkit-sevästi eronnut tyttöjen ja poikien välillä kummassakaan ikäryhmässä. Täysmehujen käyttö oli vä-häistä erityisesti tytöillä. Pojat joivat merkitsevästi enemmän täysmehuja kuin tytöt molemmissa ikä-ryhmissä. 10–13-vuotiaiden poikien juomien kokonaiskäyttömäärä oli merkitsevästi suurempi kuin saman ikäryhmän tyttöjen juomien kokonaiskäyttömäärä.
Makeat ja suolaiset naposteltavat
Vanukkaiden ja jäätelöiden sekä suolaisten naposteltavien, kuten sipsien ja popcornin, syöminen oli lapsilla vähäistä. Lasten ruokavalio sisälsi sokeria ja makeisia hieman yli 20 grammaa päivässä. Suk-laan ja kaakaon käyttömäärä oli aineistossa pieni, mutta merkitsevä ero käyttömäärässä havaittiin 10–
13-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tytöt käyttivät merkitsevästi enemmän suklaata ja kaakaota kuin saman ikäryhmän pojat.
Taulukko 11. 7–9-vuotiaiden (n=47) keskimääräinen ruoankäyttö (g/vrk) viiden vuorokauden ruokapäiväkir-jasta sukupuolen mukaan (Md = mediaani, IQR = kvartiiliväli).
Ruoka-aine (g/vrk) Kaikki Tytöt Pojat p-arvo1
Md IQR Md IQR Md IQR
Kasvikset, hedelmät ja marjat yhteensä 229 189 223 180 269 259 0,340
Vihannekset 71 77 61 54 76 78 0,633
Juurekset 15 20 13 19 18 25 0,515
Hedelmät 120 137 101 131 130 135 0,340
Marjat 13 26 14 22 13 43 0,630
Hillot 2 7 4 6 0 7 0,315
Palkokasvit ja pähkinät 1 6 0 6 2 7 0,287
Peruna 64 29 63 60 65 29 0,696
Viljavalmisteet yhteensä 168 50 157 48 173 56 0,374
Täysjyväviljavalmisteet yhteensä 79 50 70 52 84 58 0,099
Täysjyväleipä (≥5% kuitua) 44 31 36 28 50 45 0,093
Täysjyvämurot (≥5% kuitua) 0 6 0 7 0 6 0,538
Muut täysjyväviljavalmisteet 2 27 38 28 31 19 45 0,896
Vaaleat viljavalmisteet yhteensä 70 67 75 80 66 54 0,665
Vaalea leipä (<5% kuitua) 17 18 17 23 17 13 0,542
Murot (<5% kuitua) 0 4 0 2 0 5 0,253
Muut vaaleat viljavalmisteet 3 40 39 40 45 43 38 0,828
Makeat viljavalmisteet 4 4 12 7 14 0 6 0,019
Maitovalmisteet yhteensä 622 275 605 361 678 166 0,410 Vähärasvaiset maitovalmisteet yhteensä 333 414 348 447 365 361 0,922 Rasvaton maito (<1% rasvaa) 348 247 322 460 360 300 0,948 Hapanmaitovalmiste5 (<1% rasvaa) 0 31 0 36 0 30 0,573
Juusto (≤17% rasvaa) 5 13 5 16 5 13 0,759
Rasvaiset maitovalmisteet yhteensä 200 213 161 194 245 250 0,135
Maito (≥1% rasvaa) 28 128 22 124 54 201 0,356
Hapanmaitovalmiste5 (≥1% rasvaa) 65 96 55 62 80 130 0,459
Juusto (>17% rasvaa) 4 9 5 10 3 8 0,844
Jäätelöt ja vanukkaat 14 30 15 32 14 29 0,912
Kermat, kasvijuomat ja jogurtit 16 16 16 15 12 20 0,828 (jatkuu)
Taulukko 11, jatkuu.
Ruoka-aine (g/vrk) Kaikki Tytöt Pojat p-arvo
Md IQR Md IQR Md IQR
Liha yhteensä 70 45 69 36 78 56 0,729
Punainen liha 6 34 26 28 27 38 23 0,298
Makkara 14 30 17 33 12 26 0,395
Siipikarjanliha 13 19 13 19 14 21 0,610
Kala ja äyriäiset yhteensä 13 18 13 18 14 25 0,983
Kananmuna yhteensä 11 15 11 15 11 16 0,770
Ravintorasvat yhteensä 27 12 27 11 27 15 0,812
Voi- ja voikasviöljyseokset 3 9 5 8 2 8 0,224
Margariini 60-80 12 16 8 14 15 11 0,069
Margariini <60 0 0 0 0 0 0 0,944
Öljy 2 4 2 3 2 3 0,356
Juomat yhteensä 215 149 213 217 215 131 0,845
Täysmehu 0 20 0 1 2 60 0,041
Sokeroidut juomat 66 98 63 130 75 86 0,956
Sokeroimattomat juomat 0 30 0 20 0 33 0,715
Muut juomat 7 78 79 78 93 78 66 0,879
Sokeri ja makeiset yhteensä 23 27 22 24 30 37 0,461
Sokeri ja hunaja 8 7 8 6 5 10 0,283
Makeiset 3 25 0 19 11 34 0,084
Suklaa ja kaakaojauhe 2 5 2 9 2 3 0,886
Suolaiset naposteltavat 8 0 3 0 3 0 4 0,981
Maustekastikkeet 9 5 14 5 2 5 9 0,544
1 sukupuolten välinen ero (Mann Whitney U –testi), tilastollisesti merkitsevät erot korostettuna
2 mm. täysjyväjauhot, -leseet, -hiutaleet, -suurimot ja makaronit
3 mm. jauhot, suurimot, makaroni ja riisi
3 mm. jauhot, suurimot, makaroni ja riisi