Lasten vanhemmille lähetetyssä sähköisessä esitietolomakkeessa selvitettiin 47 kysymyksen avulla lapsen ja perheen taustatekijöitä. Tässä tutkielmassa näistä tiedoista käytettiin lapsen syntymäpäivää, sukupuolta, vanhempien korkeinta suoritettua koulutusta sekä talouden vuo-sittaisia kokonaistuloja. Tutkimuskäynnillä varmistettiin, että tutkittavien vanhemmat olivat täyttäneet sähköisen esitietolomakkeen.
- Eettisen toimikunnan arvio (talvi 2017)
- Koulu- ja opetustoimiston toimesta tutkimustiedotteen lähetys Wilman kautta lasten vanhemmille Kuopion alueella syksyllä 2017
- Perheiden yhteydenotot tutkijoihin
- Puhelimitse tutkimuksen kulun selvittäminen, ruokapäiväkirjan täytön ohjeistus ja tutkimuskäynnin sopiminen
- Ruokapäiväkirjojen, lasten annoskuvakirjojen, tiedotteiden ja tutkimuskäynnin ohjeistuksen sekä sähköisen esitietolomakkeen lähetys lapsen perheelle
- Lapsen ruokapäiväkirjan sekä sähköisen esitietolomakkeen täyttäminen kotona
- Tutkimuskäynnit Itä-Suomen yliopiston tiloissa (n = 83) - Tutkimuksen kulun selvittäminen ja suostumuksen allekirjoitus - Ruokapäiväkirjan tarkastaminen ja kyselylomakkeiden täyttäminen - Painon ja pituuden mittaaminen
- Väestöotos
- Lyhyen tutkimustiedotteen posti-tus 1600:lle 7-13-vuotiaan lapsen perheelle Kuopion alueella ke-väällä 2017
- Ruokapäiväkirjojen tallentaminen ravinnonlaskentaohjelmalla - Ruokailukertojen laskeminen ruokapäiväkirjoista
- Aineistosta aliraportoinnin poissulku (n=9); kokonaisaineisto n=74 - Tulosten analysointi
Tutkijat mittasivat jokaisen lapsen pituuden ja painon kertamittauksena kalibroitua vaaka/pi-tuusmittaa (Seca 285) käyttäen. Lasten paino mitattiin sisävaatteissa ilman kenkiä. Mittaustu-lokset kirjattiin yhden desimaalin tarkkuudella. Tutkimuskäynnillä saaduista paino- ja pituus-tiedoista laskettiin ikä- ja sukupuolikohtainen painoindeksi (ISO-BMI) (Saari ym. 2011). Las-ten painoindeksin persentiiliraja lihavuuden luokittelemiseksi oli 30, ja vastaavasti ylipainon 25, lievän alipainon 17 ja merkittävän alipainon 16. Normaalipaino sijoittui siten 17–25 välille.
4.2.2 Ruoankäyttötietojen kerääminen
Ruokapäiväkirjamenetelmä
Ruoankäyttöä selvitettiin viiden vuorokauden ruokapäiväkirjalla, sillä tavoitteena oli kerätä mahdollisimman tarkkaa tietoa lasten ruoankäytöstä, ravinnonsaannista sekä ruokailukertojen lukumäärästä (Slimani ym. 2015). Ruoankäyttö vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen, mikä voi toimia virhelähteenä menetelmässä, jossa ruoankäyttöä selvitetään suhteellisen lyhyeltä ajan-jaksolta. Kyseinen haaste huomioidaan ruokapäiväkirjan kirjauspäivien lukumäärässä. Kirjaus-päivien lukumäärään vaikuttaa tutkittavan ikä, sukupuoli ja kiinnostuksen kohteena oleva ra-vintotekijä (Livingstone ym. 2004). Keskimäärin vaihtelu on pienin ravintoaineissa, joiden saantilähteitä syödään tasaisesti päivästä toiseen. Sitä vastoin suurin vaihtelu on ravintoai-neissa, joiden tärkeimpiä saantilähteitä käytetään vain satunnaisesti. Lapsen varttuessa ruoka-valion vaihtelevuus kasvaa, mikä lisää kirjauspäivien tarvetta. Kirjauspäivien määrää lisättä-essä vaihtelun määrä pienenee, mutta samalla raportoinnin laatu heikkenee (Livingstone ym.
2004, Slimani ym. 2015). Neljää – viittä vuorokautta pidetään siten tieteellisen tarkkuuden ja käytännön toteutuksen sovitteluratkaisuna energian ja makroravintoaineiden saannin selvittä-miseksi (Baranowski 2013).
Ruokapäiväkirjan täytön ohjeistus
Ruokapäiväkirjan pito ohjeistettiin lapsen vanhemmalle sekä puhelimitse että kirjallisesti. Ruo-ankäytön päivittäisen vaihtelun vaikutuksen vähentämiseksi ruokapäiväkirjan pito ohjeistettiin aloittamaan joko tiistaina tai sunnuntaina, jotta yksi kirjauspäivistä olisi viikonlopun päivä.
Ohjeistuksessa pyydettiin kirjaamaan ruokailupaikka ja -aika, syöty ruoka tai juotu neste mah-dollisimman tarkasti, ja annosmäärät elintarvikepakkausten grammamääriä, talousmittoja, kap-palemääriä tai lapsille suunnattua Lasten annoskuvakirjaa hyödyntäen (Nissinen ym. 2016).
Lapsen käyttämät vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet pyydettiin kirjaamaan niille varattuun tilaan. Ruoka-annosten valokuvaamista esimerkiksi koulussa tai kylässä muistin virkistä-miseksi suositeltiin.
Ruokapäiväkirjan tarkistus
Tutkijat pyrkivät varaamaan tutkimuskäynnin ruokapäiväkirjan pitoa seuraavalle viikolle. Tut-kimuskäynnillä tarkasteltiin kotona täytetty ruokapäiväkirja yhdessä lapsen ja vanhemman kanssa ja tarvittaessa tarkennettiin kirjattujen ruokien ja juomien laatua, valmistusmenetelmiä ja annoskokoja. Tutkijat tarkensivat kouluruoan laadun yksityiskohtia, kuten ruokajuoman, lei-vän, levitteen sekä ruoanvalmistusrasvan, alakouluille ruokapalveluista vastaavien yritysten yhteyshenkilöiltä.
Ravintolaskenta
Ruokapäiväkirjojen tiedot tallennettiin Micro-Nutrica-laskentaohjelman versiolla 2.5 (Kansan-eläkelaitos, Turku) tutkimuskoodilla nimettynä kolmen ravitsemustieteen opiskelijan toimesta.
Laskentaohjelmaan jätettiin kirjaamatta lapsen käyttämät lisäravinteet, kuten vitamiini- ja ki-vennäisainevalmisteet. Laskentaohjelmalla laskettiin ruoka-aineiden pääryhmittäinen ja ala-ryhmittäinen käyttö viitenä päivänä. Viiden vuorokauden keskiarvo laskettiin Microsoft Office Excel-ohjelmalla Itä-Suomen yliopiston datamanagerin toimesta. Ruoka-aineiden pääryhminä olivat ravintolaskentaohjelman mukaisesti kasvikset, vihannekset, hedelmät ja marjat, viljaval-misteet, liha, kala, kananmuna, maitovalviljaval-misteet, ravintorasvat, juomat, sokeri ja makeiset sekä muut ruoka-aineet. Pää- ja alaryhmiä yhdistettiin SPSS-ohjelmalla uusiksi ryhmiksi tutkimuk-sen tarpeita vastaaviksi. Esimerkiksi kasviksista, vihanneksista, hedelmistä ja marjoista muo-dostettiin uusi pääryhmä, ja ryhmästä poistettiin peruna. Täysjyväleivästä, -muroista ja muista täysjyväviljavalmisteista muodostettiin täysjyväviljavalmisteiden pääryhmä ja muista viljaval-misteista vaaleiden viljavalmisteiden pääryhmä. Alle 1 % rasvaa sisältävistä nestemäisistä tovalmisteista ja enintään 17 % rasvaa sisältävästä juustosta muodostettiin vähärasvaisten mai-tovalmisteiden pääryhmä ja muista maitovalmisteista rasvaisten maimai-tovalmisteiden pääryhmä.
Naudan- ja sianlihasta muodostettiin punaisen lihan alaryhmä.
Ruokailukertojen lukumäärä laskettiin ruokapäiväkirjoista. Ruokailukerralla tarkoitettiin ate-riaa, juomaa tai välipalaa, joka nautittiin vähintään tunnin välein. Tunnin sisällä tapahtuvat ruokailukerrat laskettiin siten yhdeksi ruokailukerraksi. Pelkän veden juomista ei laskettu ruo-kailukerraksi. Aamupalaksi laskettiin ennen koululounasta tai kello 11:tä syöty ruoka tai juotu juoma. Pelkkää veden juontia ei laskettu aamupalaksi.
Tähän tutkimukseen valittiin seuraavat lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmasta keskeiset ravintoaineryhmät: energia, hiilihydraatit, sakkaroosi, kuitu, rasva, tyydyttyneet, kerta- ja mo-nityydyttymättömät rasvahapot, proteiini, D-vitamiini, folaatti, C-vitamiini, kalsium, rauta ja
sinkki (Brown ym. 2012, Nordic Council of Ministers 2012, Larson ym. 2017, Ogata ym.
2017). Nutrica-laskentaohjelmassa sakkaroosin määrä on mahdollista arvioida lisätyn sokerin likiarvona. Energiaravintoaineiden viiden päivän keskiarvoista laskettiin niiden prosentuaali-nen osuus kokonaisenergiasta SPSS Statistics 23 -ohjelmalla (IBM Corporations, Yhdysvallat).
Vitamiinien ja kivennäisaineiden viiden päivän keskiarvoista laskettiin ravintoaineiden määrä energiayksikköä kohden (ravintoaineen saanti /1000kcal) ruokavalion ravintoainetiheyden sel-vittämiseksi (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Aliraportointi
Aliraportointi voi merkittävästi heikentää ruoankäytön ja ravinnonsaannin mittaustarkkuutta (Maynard 2015). Aliraportointi otettiin huomioon laskemalla, kuinka monella lapsella energi-ansaannin ja perusaineenvaihdunnan osamäärä poikkesi Goldbergin menetelmällä lasketuista raja-arvoista (Black 2000, European Food Safety Authority 2014). Menetelmän avulla voidaan tunnistaa aineistosta yksilöt, jotka raportoivat energiansaantinsa kehon painoa ylläpitävää ener-giantarvetta pienemmäksi. Lapsen iän ja sukupuolen mukainen perusaineenvaihdunta laskettiin Schofield –kaavalla (taulukko 8). Tutkimusaineistossa lasten ikäryhmät olivat 7–9- ja 10–13-vuotiaat.
Lasten energiansaanti jaettiin perusaineenvaihdunnalla (EI/BMR) Goldbergin menetelmää var-ten. Tutkimusaineistolle laskettiin raja-arvot Goldbergin menetelmän mukaisesti seuraavalla sivulla esitettyjen kaavojen avulla (Black 2000). Kaava 1 on aliraportoinnin ja kaava 2 ylira-portoinnin raja-arvon laskemiseen. Kaava 3 on raja-arvojen laskemiseen tarvittavan muuttujan (S) laskemiseen.
Taulukko 8. Perusaineenvaihdunnan (kcal/vrk) laskeminen Schofield -kaavalla (Butte & Caballero 2005).
Ikä (v) Sukupuoli Kaava
3-10 tyttö
poika
BMR = 16,97 x paino(kg) + 161,8 x pituus(m) + 371,2 BMR = 19,6 x paino(kg) + 130,3 x pituus(m) + 414,9
10-18 tyttö
poika
BMR = 8,365 x paino(kg) + 465 x pituus(m) + 200 BMR = 16,25 x paino(kg) + 137,2 x pituus(m) + 515,5
Aliraportoinnin raja-arvo = 𝑃𝐴𝐿 × 𝑒𝑆𝐷𝑚𝑖𝑛 ×
𝑆/100
√𝑛 (1)
Yliraportoinnin raja-arvo = 𝑃𝐴𝐿 × 𝑒𝑆𝐷𝑚𝑎𝑥 ×
𝑆/100
√𝑛 (2)
missä
EI on ruokapäiväkirjoista laskettu energiansaanti (energy intake) BMR on perusaineenvaihdunta (basal metabolic rate)
PAL on aktiivisuuskerroin (physical activity level) (1,4 = kevyen aktiivisuuden kerroin) SDmin on aineiston 95 % luottamusvälin alaraja (-2)
SDmax on aineiston 95% luottamusvälin yläraja (2) S on muuttuja, joka lasketaan kaavalla 3
n on tarkasteltavien lukumäärä, joka yksilötasoa tarkasteltaessa saa arvon 1.
𝑆 = √𝐶𝑉2𝑤𝐸𝐼
𝑑 + 𝐶𝑉2𝑤𝐵+ 𝐶𝑉2𝑡𝑝 (3)
Kaavan (3) avulla saadaan 𝑆 = √232
5 + 8,52+ 152 = 20,08 missä
CVwEI on yksilön energiansaannin sisäinen vaihtelu (23%)
CVwB on yksilön perusaineenvaihdunnan sisäinen vaihtelu (8,5%) CVtp on yksilöiden välinen vaihtelu aktiivisuuskertoimen suhteen (15%) d on kirjauspäivien lukumäärä
Käytetyssä aineistossa kaavojen (1) ja (2) avulla saadaan Aliraportoinnin raja-arvo = 1,4 𝑥 𝑒(−2 𝑥20.08 100/√1) = 0,94 Yliraportoinnin raja-arvo = 1,4 𝑥 𝑒(2 𝑥
20.08 100/√1)
= 2,09
Laskettuja arvoja verrattiin yksilöille laskettuun arvoon EI/BMR. Aktiivisuuskertoimena (PAL) käytettiin tässä tutkimuksessa 7–13-vuotiaiden lasten kevyen aktiivisuuden kerrointa 1,4 (FAO ym. 2001). Kaavassa 3 esitetyt muuttujat yksilön sisäiselle vaihtelulle energian saan-nin ja perusaineenvaihdunnan suhteen sekä yksilöiden väliselle vaihtelulle aktiivisuuskertoi-men suhteen ovat aliraportoinnin selvittämiseen yleisesti käytettyjä arvoja (Black 2000).