Alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen: oppimateriaali sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille

(1)

Alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen

- Oppimateriaali sairaanhoitaja- ja terveyden- hoitajaopiskelijoille

Vuokko Halkonen & Reetta Holopainen

2021 Laurea

(2)

Laurea-ammattikorkeakoulu

Alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen - Oppimateriaali sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille

Vuokko Halkonen, Reetta Holopainen Sairaanhoitaja (AMK)

Opinnäytetyö Lokakuu, 2021

(3)

Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Sairaanhoitajakoulutus

Sairaanhoitaja (AMK)

Vuokko Halkonen, Reetta Holopainen

Alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen – Oppimateriaali sai- raanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille

Vuosi 2021 Sivumäärä 44

Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin, esiintyy mielenterveyshäiriöitä noin 10–15 prosentilla lapsista ja 20–25 prosentilla nuorista. Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat kohtaavat usein ensimmäisenä lasten mielenterveysongelmat terveydenhuollossa, mutta mielenterveysopintojen on koettu olleen niukkoja, ei-kokonaisvaltaisia ja sairaus- ja aikuiskeskeisiä ja työka- luja mielenterveyden arkiseen, varhaisen vaiheen tukemiseen on kaivattu. Sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkinnon perusopintoihin kuuluu mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinto- jakso, jonka tavoitteena on tuottaa riittävä osaaminen edistää mielenterveyttä ja ennaltaeh- käistä sairauksia eri toimintaympäristöissä.

Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa Laurea-ammattikorkeakoulun käyttöön oppimateriaalia sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinto- jaksolle alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöistä. Opinnäytetyön tavoitteena on li- sätä sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden tietämystä alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöihin liittyvästä oireilusta sekä häiriöiden tunnistamisesta.

Opinnäytetyö toteutettiin osana sairaanhoitajan AMK-tutkintoa. Työelämäkumppanina toimi Laurea-ammattikorkeakoulun Espoon Otaniemen kampus. Opinnäytetyö on tyypiltään kehittä- mistyö, joka toteutettiin toiminnallisen opinnäytetyön keinoin.

Opinnäytetyön tuotoksena syntyi oppimateriaali, joka sisältää perustietoa lasten mielenterveyden häiriöistä, palvelujärjestelmästä, häiriöiden tunnistamisesta, hoidon tarpeen arvioinnista sekä varhaisesta tuesta ja ohjauksesta. Tuotettu oppimateriaali soveltuu verkkopainotteiseen, itsenäiseen opiskeluun ja sisältää podcast-äänitiedostoja, visuaalista materiaalia, linkkejä sekä tiedon soveltamiseen tähtääviä pohdintatehtäviä. Opiskelijalla menee oppimateriaalin läpi käy- miseen aikaa noin yksi tunti. Oppimateriaalista saadun palautteen perusteella opettajat ovat valmiita ottamaan oppimateriaalin osaksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojaksoa ja uskovat oppimateriaalin lisäävän opiskelijoiden osaamista.

Asiasanat: lapset, mielenterveys, mielenterveyshäiriöt, tunnistaminen, sairaanhoitajat

(4)

Laurea University of Applied Sciences Abstract Degree Programme in Nursing

Bachelor of Health Care

Vuokko Halkonen, Reetta Holopainen

Recognition of Mental Health Disorders in Primary School Age Children - Learning Material for Nursing and Public Health Nursing Students

Year 2021 Pages 44

Although the majority of children and adolescents are well, mental health disorders occur in about 10–15 % of children and 20–25 % of adolescents. Registered nurses and public health nurses are the first in health care to encounter children suffering from mental health problems. How- ever, nurses have felt that the studies focusing on mental health have been meager, unholistic, disorder- and adult-centered, and tools required for early interventions have been asked for.

The studies in Bachelor's Degree Programme in Nursing include a course on Nursing in Mental Health and Substance Abuse, which aims to build sufficient knowledge to promote mental health and to prevent illness in various environments.

The purpose of the thesis was to create learning material on mental health disorders in primary school age children. The material is intended to be used on the course Nursing in Mental Health and Substance Abuse. The objective of the thesis is to increase the knowledge of the students about the symptoms related to mental health disorders and the recognition of the disorders in primary school age children.

The thesis was carried out as a part of the Bachelor's Degree Programme in Nursing in Laurea University of Applied Sciences. Laurea campus in Otaniemi, Espoo, acted as the working life partner. The type of the thesis is developmental, and it was carried out by means of a functional thesis.

As the output of the thesis, learning material was produced, including fundamental information on children's mental health disorders, the service system, the recognition of disorders, the assessment of treatment need, and early support and guidance. The learning material is suita- ble for online self-studies, and includes audio files, visual material, links, and assignments, which require consideration and applied use of the information. It takes about an hour for the student to go through the material.

Based on the feedback on the learning material, the teachers are ready to incorporate the material as a part of the Nursing in Mental Health and Substance Abuse course and they believe that the material will increase students' competence.

Keywords: Children, Mental Health, Mental Health Disorder, Recognition, Nurses

(5)

Sisällys

1 Johdanto ... 6

2 Alakouluikäisten lasten mielenterveys ... 7

2.1 Mielenterveyspalveluiden järjestäminen alakouluikäisille ... 8

2.2 Ikäkauden normaali kehitys ... 9

2.3 Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys lapsilla ... 10

2.3.1 Mielenterveyshäiriöiden riskitekijät lapsuudessa ... 11

2.3.2 Psyykkisesti oireileva alakouluikäinen... 12

2.4 Mielenterveysongelmien tunnistaminen ... 12

2.4.1 Oirekyselyt ja arviointiasteikot ... 13

2.4.2 Lapsen ja vanhemman haastattelu... 14

2.4.3 Varhainen tuki ja ohjaus ... 15

3 Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien osaamisvaatimukset lasten mielenterveystyössä 16 4 Opinnäytetyön työelämäkumppani ... 18

5 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet ... 18

6 Opinnäytetyöprosessi ... 18

6.1 Tuotoksen suunnittelu ja toteutus ... 19

6.2 Tuotoksen arviointi ... 20

7 Pohdinta ... 22

7.1 Eettisyys opinnäytetyössä ... 23

7.2 Luotettavuus opinnäytetyössä ... 24

7.3 Johtopäätökset ... 24

Lähteet ... 25

Liitteet ... 31

(6)

1 Johdanto

Mielenterveyslain (1990/1116) mukaan mielenterveystyö on “psyykkisen hyvinvoinnin, toimin- takyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenter- veydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä.” Aalto-Setälä, Huikko, Appel- qvist-Schmidlechner, Haravuori ja Marttunen (2020) mukaan lasten ja nuorten osalta mielenterveyden edistäminen tapahtuu tukemalla lapsen tai nuoren normaalia kehitystä sekä persoonallisuuden ja identiteetin kehittymistä. Kouluikäisen lapsen psyykkiseen häiriöön viittaavaa oireilua voi olla vaikea erottaa lapsuuteen liittyvistä normaaleista muutoksista, mutta lapsen arkea ja toimintakykyä heikentävä pitkäkestoinen oireilu on hälytysmerkki. Mahdolliset somaattiset syyt ja oppimisvaikeudet oireilun taustalla on tärkeä selvittää (Parikka, Halonen-Malliara- kis & Puustjärvi 2020).

Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin, esiintyy mielenterveyshäiriöitä noin 10–15 prosentilla lapsista ja 20–25 prosentilla nuorista (Sourander & Marttunen 2016). Yleisimpiä häiriöitä ovat ahdistuneisuus- ja masennushäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), käy- töshäiriöt sekä nuoruusiässä yleistyvät päihdehäiriöt ja syömishäiriöt (THL 2021a). Suomessa lasten psykiatrian avohoidon potilasmäärät ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuo- dessa (Kyrölä & Järvelin 2020). Taustalla vaikuttavat tehostunut ongelmien tunnistaminen ja hoitoon ohjaus, vaikka psyykkiset häiriöt eivät ole oleellisesti lisääntyneet (Sourander, Lempi- nen & Brunstein Klomet 2016; Huikko ym 2017; Aalto-Setälä ym. 2020).

Kouluterveydenhuollon, opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluiden sekä kasvatus- ja perheneuvolan lakisääteisenä tehtävänä on tukea ja edistää mielenterveyttä ja tarjota varhaista tukea (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013). Lisäksi terveyskeskuksilla on lakisää- teinen velvoite hoitaa mielenterveyden häiriöitä (Terveydenhuoltolaki 2010/1326). Kuitenkin terveydenhoitajat, joille kuuluvat samat mielenterveys- ja päihdehoitotyön perusopinnot kuin sairaanhoitajille, ovat kokeneet mielenterveysopintojen olleen niukkoja, ei-kokonaisvaltaisia ja vahvasti sairaus- ja aikuiskeskeisiä ja terveydenhoitajat ovat jääneet kaipaamaan työkaluja mielenterveyden arkiseen, varhaisen vaiheen tukemiseen (Putkuri, Lahti, Axelin & Salminen 2021). Terveydenhoitajat työskentelevät edellä mainituissa perustason palveluissa ja kohtaavat usein ensimmäisenä psyykkisesti oireilevan lapsen (Aalto-Setälä ym. 2020). Sairaanhoitajat voivat kohdata oireilevan lapsen perheineen esimerkiksi terveyskeskuksissa, päivystyksessä tai erikoissairaanhoidossa. Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien mielenterveysopintojen tavoitteena on tuottaa riittävä osaaminen edistää mielenterveyttä ja ennaltaehkäistä sairauksia eri toimintaympäristöissä (Laurea 2021a).

(7)

Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa Laurea-ammattikorkeakoulun käyttöön oppimateriaalia sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinto- jaksolle alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöistä. Opinnäytetyön tavoitteena on li- sätä sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden tietämystä alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöihin liittyvästä oireilusta sekä häiriöiden tunnistamisesta. Aihe opinnäyte- työlle syntyi niin toimeksiantajan, Laurea-ammattikorkeakoulun Espoon Otaniemen kampuksen tarpeista kuin opinnäytetyön tekijöiden mielenkiinnosta. Aihe rajattiin koskemaan alakouluikäi- siä lapsia ja edelleen mielenterveyden häiriöiden tunnistamista. Opinnäytetyön tuotoksena syn- tynyttä oppimateriaalia voidaan käyttää Laurea-ammattikorkeakoulussa osana mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojaksoa.

2 Alakouluikäisten lasten mielenterveys

WHO (2013) määrittelee mielenterveyden osaksi ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja ter- veyttä. Mielenterveydellä tarkoitetaan hyvinvoinnin tilaa, jossa ihminen pystyy toimimaan omien kykyjensä puitteissa, selviytymään arjen haasteista, työskentelemään ja muuten osallis- tumaan oman yhteisönsä elämään (Aalto-Setälä ym. 2020). Mielenterveyteen vaikuttavat useat eri tekijät; yksilölliset ominaisuudet ja kokemukset, sosiaalinen vuorovaikutus sekä ympäristö- tekijät kuten yhteiskunnassa vallitsevat rakenteet ja arvot (Aalto-Setälä ym. 2020; MIELI ry 2021). Mielenterveyteen vaikuttavat tekijät jaetaan suojaaviin tekijöihin ja riskitekijöihin, joista ensimmäiset edistävät mielen hyvinvointia ja jälkimmäiset lisäävät riskiä mielenterveyden häiriöille (MHP Konsortio 2013; Sourander & Marttunen 2016).

Mielenterveyden häiriöt on yleisnimike oireyhtymille, joissa ilmenee merkittäviä psyykkisiä oireita kuten kognitiivisten toimintojen, tunteiden säätelyn tai käyttäytymisen ongelmia ja, joiden oireet aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai haittaa henkilölle itselleen tai muille, hei- kentävät toimintakykyä ja elämänlaatua (THL 2021b). Keyes (2007) painottaa, että mielenter- veyttä on tärkeä tarkastella myös muuten kuin mielenterveyden häiriöiden kautta. Puhutaan kaksiulotteisesta mallista, jossa tarkastelun kohteena ovat sekä mielenterveyden häiriöt, että mielen hyvinvointi tai ns. positiivinen mielenterveys. Mielenterveyden häiriöstä kärsivä henkilö voi kokea mielen hyvinvointia ja suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa häiriöstä tai sairaudesta huolimatta. Mielenterveysongelmien ja -häiriöiden kirjo on laaja, sillä niihin luetaan ahdistu- neisuushäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADD/ADHD), autismikirjon häiriöt, itse- tuhoinen käyttäytyminen, käytöshäiriöt, masennus ja mielialahäiriöt, Touretten oireyhtymä ja muut TIC-häiriöt, pakko-oireinen häiriö (OCD), persoonallisuushäiriöt, skitsofrenia ja muut psy- koosit, päihdehäiriöt ja muut riippuvuudet, somaattisesti ilmenevät psyykkiset oireet ja häiriöt, sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt, stressi- ja traumaperäiset häiriöt, syömishäiriöt, unihäi- riöt sekä neuropsykiatriset häiriöt (Sourander & Marttunen 2016; Parikka ym. 2020).

(8)

Mielenterveystyö koostuu mielenterveyden edistämisestä, mielenterveyshäiriöiden ehkäisystä sekä häiriöiden hoidosta ja kuntoutuksesta (Mielenterveyslaki 1990/1116). Lasten ja nuorten osalta mielenterveyden edistäminen ja mielenterveyshäiriöiden ehkäisy tapahtuu tukemalla lapsen tai nuoren normaalia kehitystä sekä persoonallisuuden ja identiteetin kehittymistä (Aalto-Setälä ym. 2020; Parikka ym. 2020). Erityisesti ongelmanratkaisu-, sosiaaliset ja tunne- taidot ovat tärkeitä mielenterveydelle (Peltonen & Kullberg-Piilola 2005; Webster-Stratton 2010). Varhain opitut keinot kohdata ja ratkaista vastoinkäymisiä, vuorovaikutustaidot sekä empatiakyky tukevat mielenterveyttä myöhemmin (Aalto-Setälä ym. 2020). Mielenterveystyön osa-alueet limittyvät keskenään, sillä mielenterveyden edistämiseen tähtäävät toimet voivat lisätä yksilön henkisiä voimavaroja ja ehkäistä häiriöiden syntyä ja lievän häiriön hoito voi estää vakavamman sairauden kehittymisen (Kumpulainen ym. 2016).

2.1 Mielenterveyspalveluiden järjestäminen alakouluikäisille

Kunnalla on lainmukainen mielenterveyspalveluiden järjestämisvastuu (Terveydenhuoltolaki 2010/1326). Alakouluikäisten eli 7–12-vuotiaiden lasten ja nuorten mielenterveysongelmien perustason tutkimus ja hoito tapahtuu suurelta osin perheneuvoloissa, minkä lisäksi tuen ja hoidon tarvetta arvioidaan sekä varhaista tukea annetaan kouluterveydenhuollossa sekä opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluissa, vaikka lakisääteinen mielenterveyden häiriöiden hoita- misen velvoite kuuluu terveyskeskuksille (Aalto-Setälä ym. 2020). Kiireettömän hoidon kritee- rien perusteella lasten lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien ja –häiriöiden sekä lasten neuropsykiatristen häiriöiden tuki ja hoito ovat perustason tehtäviä (STM 2019). Lasten mielenterveyspalvelujen perustason hoito julkisella puolella muodostuu perusterveydenhuollon terveyspalveluista, sosiaalihuollon ja lastensuojelun palveluista sekä varhaiskasvatuksen ja opetuksen tukitoimista (Huikko, Lämsä & Santalahti 2020; Parikka ym. 2020). Erityispalveluihin luetaan erikoissairaanhoidon avo- ja osastohoito sekä perhekeskusten verkostomainen toiminta (Huikko ym. 2020).

Kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa seurataan jokaisen koululaisen terveydentilaa (THL 2021c) ja annetaan samalla terveysneuvontaa ja ohjausta (Terveydenhuoltolaki 2010/1326). Valtioneuvoston asetuksen koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta (2011/338) mukaan vuosittaisissa tarkastuksissa arvioidaan lapsen fyysistä, psyykkistä ja psykososiaalista terveydentilaa, hyvinvointia ja oppimista. Laajoissa tarkastuksissa alakoulussa 1. ja 5. luokilla arvioidaan lisäksi vanhempien ja muun perheen hyvinvointia (THL 2021d). Kouluterveydenhuollon tarkastusten tavoitteena on terveyden edistäminen, lapsen voimavarojen ja tuen tarpeen tunnistaminen sekä varhainen puuttuminen tilanteisiin, joissa koululaisen psykososiaalisessa kehi- tyksessä tai terveydentilassa herää huolta (Aalto-Setälä ym. 2020). Terveydenhoitajan työpa- rina kouluissa toimii koululääkäri, joka osallistuu hoidon tarpeen arviointiin ja lähettää tarvittaessa erikoissairaanhoitoon (Valtioneuvoston asetus 2011/338). Koululaisen tilanteen kartoi-

(9)

tukseen voivat lisäksi osallistua opiskeluhuollon kuraattori ja psykologi, minkä ohella opetta- jalla on keskeinen rooli selvittelyssä, ja yhteistyötä voidaan tehdä myös perheneuvolan ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden ja erityispalveluiden kuten lastenpsykiatrian, muun lasten- sairaanhoidon tai lastensuojelun kesken (Aalto-Setälä ym. 2020; Aalto-Setälä & Huikko 2021).

2.2 Ikäkauden normaali kehitys

Mäntymaa, Puura, Aronen ja Carlson (2016) mukaan lapsen psyykkinen kehitys rakentuu aivojen kypsymisen, fyysisen kehityksen, perintötekijöiden ja ympäristön kanssa käydyn vuorovaikutuksen seurauksena. Kehitykseen kuuluu tunteiden ja käyttäytymisen säätely, sosiaaliset ja kom- munikaatiotaidot, kognitiiviset kyvyt, moraali ja seksuaalisuus. Joskus kehitys voi edetä harp- pauksittain eteenpäin ja joskus se voi ottaa takapakkia (Webster-Stratton 2010). Kehityspro- sessiin lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta. Alakouluikäinen lapsi on 7–12-vuotias ja käy peruskoulun 1.–6. luokkaa. 7–9-vuotiaan tunteet saattavat ailahdella ja niitä voi olla hetkittäin vaikea hallita (MLL 2019). Alakouluikäinen pystyy kuitenkin rahoittamaan itsensä voimakkaista tunnetiloista (Aalto-Setälä ym. 2020). MLL (2019) muistuttaa, että kaikki tunteet ovat sallit- tuja, mutta toisen satuttaminen tai tavaroiden rikkominen ei ole. Vanhemman ja muiden aikuisten tehtävä on auttaa lasta tunnistamaan ja sanoittamaan erilaisia tunteita. Normaalisti kehittyneellä alakouluikäisellä lapsella on kuitenkin jo kyky tiedostaa ja ymmärtää omia ja toisten mielen tiloja ja niiden merkityksiä käyttäytymiseen ja tekoihin. Alakouluikäinen pystyy myöntämään virheensä ja tunnustamaan tekonsa (Aalto-Setälä ym. 2020). Myös empatiakyky on tässä vaiheessa kehittynyt. Mäntymaa ym. (2016) toteaa, että empatian kehittymiseen vaikuttaa oleellisesti varhaislapsuuden turvalliset kiintymyssuhteet. Kognitiivista ja sosiaalista oppimista tapahtuu paljon, mikä näkyy innostuksesta erilaisia tehtäviä ja arjen askareita sekä kaverisuhteita ja ryhmässä toimimista kohtaan. Kouluikäisen 7–8-vuotiaan toiminnanohjaus, tark- kaavaisuuskyky ja työmuisti ovat vielä voimakkaassa kehitysvaiheessa. Pojilla toiminnanohjauk- sen kehittymisen on todettu tapahtuvan jonkin verran tyttöjä hitaammin. Toiminnanohjaus ja muisti kehittyvät ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuk- sia, kiitosta ja kannustusta hyvän itsetunnon ja myönteisen minäkuvan kehittymiseen. Epäon- nistumisten siedon opettelu kuuluu asiaan. Jos lapsi kuitenkin kokee toistuvia epäonnistumisia, ja häntä moititaan niistä, alkaa hän tuntea itsensä huonoksi ja riittämättömäksi (MLL 2019).

MLL (2019) mukaan 9–12-vuotiaan vastuulle voi jo antaa vaativampia kotitehtäviä. Hänen on tärkeä tuntea olevansa tarpeellinen ja luottamuksen arvoinen, vaikka velvollisuudet eivät aina hoidukaan ilman muistuttamista. 8–10-vuotisikäkauteen kuuluu yksilöllisyyden vahvistuminen.

Lapsen kokemus itsestään yksilönä vahvistuu ja hän haluaa ilmaista mielipiteensä ja tuoda julki oikeutensa. Lapsen suhtautuminen vanhempiin ja opettajiin saattaa muuttua hyvinkin kriit- tiseksi. Tyytymättömyys myös itseä kohtaan kasvaa. Lapsen käytöksessä voi näkyä lisäksi esi- murrosikä. Kehitysvaiheessa voidaan nähdä psyykkistä taantumaa, jossa lapsenomaiset piirteet

(10)

palaavat käytökseen ja jännittyneisyys ja levottomuus lisääntyvät, kun lapsi pyrkii irrottautu- maan lapsuuden vanhemmista (Mäntymaa ym. 2016). Samaan aikaan ikätovereiden tuki koros- tuu ja lapsi kaipaa aikuiselta turvaa ja ymmärrystä sekä selkeät rajat (MLL 2019).

2.3 Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys lapsilla

Lasten mielenterveyshäiriöt ovat melko yleisiä, kun huomioidaan lievätkin häiriöt (THL 2021a).

Tutkimusten perusteella häiriöt eivät kuitenkaan ole lisääntyneet viime vuosikymmeninä, mutta hoitoon ohjaus on lisääntynyt (Sourander ym 2016; Huikko ym. 2020). Sourander ja Mart- tunen (2016) mukaan mielenterveyshäiriötä esiintyy 10–15 prosentilla lapsista ja 20–25 prosentilla nuorista. Huomioitavaa kuitenkin on, että isolla osalla lapsista, joilla häiriöiden oirekritee- rit täyttyvät, toimintakyky on normaali, mutta toimintakykyä selvästi heikentävä häiriö tode- taan n. 10–15 % lapsista ja nuorista, mikä tarkoittaa Suomessa 150 000 lasta ja nuorta. Yleisim- piä häiriöitä ovat ahdistuneisuushäiriöt (7–10 %), aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, ADHD (5 %), käytöshäiriöt (4–6 %) sekä masennustila (1–3 %). Nuorilla esiintyy lisäksi päihdeongelmia (5–10 %) ja syömishäiriöitä (1–5 %) sekä enemmän masennusta (5–10 %), mikä lisää nuoruusiässä häiriöiden esiintyvyyttä. Häiriöitä voi esiintyä useampia samanaikaisesti (Kumpulainen ym.

2016). Tutkimuksissa on todettu, että jopa 50–70 % lapsista ja nuorista esiintyy psyykkisen häi- riön rinnalla toinen psyykkinen häiriö, mihin syynä voi olla, että yhden häiriön diagnostiset kriteerit täyttävät toisen häiriön kriteerit ja yksi häiriö voi altistaa toiselle häiriölle tai tietyt riskitekijät altistavat useammalle häiriölle (Sourander & Marttunen 2016). Noin puolet häiriöistä ilmenee ennen 14 ikävuotta ja osan häiriöistä, kuten ahdistuneisuushäiriön, masennustilojen, käytöshäiriöiden sekä väkivaltaisuuden on tunnistettu jatkuvan aikuisikään herkemmin kuin toisten (Kessler ym. 2005; Aalto-Setälä ym. 2020). Erikoissairaanhoitoon on viime vuosina oh- jattu yhä enemmän lapsia ja nuoria, minkä taustalla on ensisijaisesti perustason palveluiden riittämättömyys, mutta myös parempi häiriöiden tunnistaminen (Huikko ym. 2020).

Sourander ja Marttunen (2016) toteaa, että mielenterveyden häiriöiden oirekuvat eivät ole lapsilla ja nuorilla yhtä selkeitä kuin aikuisilla. Lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöiden oireilu voi vaihdella riippuen eri ikäkausien ominaisista kehitysvaiheista, kun samaan aikaan nopea kehitys ja huomattavat yksilölliset erot vaikeuttavat häiriöiden arviointia. Tietoa kouluikäisten lasten mielenterveydestä häiriöiden arvioimiseksi on tärkeä kerätä vanhemmilta ja opettajilta (Aalto-Setälä & Huikko 2021). Erityisesti käytöshäiriöissä ja neuropsykiatrisissa häiriöissä kodin ja koulun havainnot ovat tärkeitä, sillä esim. kouluterveydenhuollon ikätarkastukset ongelmien varhaisessa toteamisessa ovat ensiarvoisen tärkeitä, joten kouluterveydenhoitajalla on arvioinnissa tärkeä rooli, mutta lapselta itseltään saatavaa kysely- ja haastattelutietoa ei kuitenkaan pidä unohtaa, varsinkaan masennus- ja ahdistusoireiden arvioinnissa, ja lisäksi nuoren ikätove- rit saattavat tuoda esiin huolensa toisen psyykkisestä voinnista, mikä on hyvä huomioida (Sou- rander & Marttunen 2016).

(11)

2.3.1 Mielenterveyshäiriöiden riskitekijät lapsuudessa

Mielenterveyden häiriöiden kehittymiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Riskitekijöitä voidaan nähdä niin yksilön, sosiaalisen vuorovaikutuksen kuin ympäristön osalta (MHP Konsortio 2013;

Aalto-Setälä ym. 2020; Sourander & Marttunen 2016). Sukupuolella on merkitystä, sillä pojilla on tyttöjä suurempi riski käytöshäiriöille ja mielenterveyden häiriöille (Aronen 2016; Sourander

& Marttunen 2016). Erityisesti neuropsykiatrisia häiriöitä kuten ADHD:tä, autismia ja käy- töshäiriöitä esiintyy enemmän pojilla kuin tytöillä, mutta nuoruusiässä masennusta esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla ja suurin osa syömishäiriöstä kärsivistä nuorista on tyttöjä (Kum- pulainen ym. 2016; Aalto-Setälä ym. 2020). Perintötekijöiden merkitystä häiriöiden syntyyn on vaikea selvittää, mutta joihinkin häiriöihin geenit vaikuttavat selvästi enemmän kuin toisiin ja esim. neuropsykiatrisissa häiriöissä periytyvyys on merkittävää (Parikka ym. 2020; Tampereen kaupunki 2020). Sourander ja Marttunen (2016) esittää, että raskaudenaikaisista tekijöistä kes- kosuudella, pienellä syntymäpainolla, sikiön kasvun ongelmilla, hapenpuutteella ja raskaus- komplikaatioilla on yhteys neuropsykiatrisiin häiriöihin ja puolestaan raskausajan korkeat in- fektioparametrit on liitetty skitsofreniaan ja autismiin. Äidin raskausaikaisella tupakoinnilla on yhteys lapsella esiintyvään ADHD:hen ja käytöshäiriöihin ja yhtä lailla alkoholi vaikuttaa haital- lisesti sikiön aivojen kehitykseen ja sitä kautta häiriöiden esiintyvyyteen.

Sourander ja Marttunen (2016) listaa mielenterveyshäiriöiden syntyyn vaikuttavista riskiteki- jöistä lapseen itseensä liittyviksi tekijöiksi matalan älykkyystason, haastavan temperamentin, neurologiset sairaudet, kehityksen vaikeudet, oppimisvaikeudet ja huonon itsetunnon. Puoles- taan perheeseen liittyviä riskitekijöitä ovat perheen hajoaminen, vaikeat perheensisäiset risti- riidat, epäselvät ja ristiriitaiset kasvatusmenetelmät, vanhemman psyykkinen häiriö, päihde- ongelma tai rikollisuus sekä vanhemman vakava sairastuminen tai kuolema sekä yhteisöön liit- tyviä tekijöitä ovat huonot olosuhteet päiväkodissa tai koulussa, koulukiusaaminen, kuuluminen antisosiaaliseen ryhmään ja sosiaalisesti köyhä asuinympäristö. Maahanmuuttajatausta ja erityisesti pakolaisuus nähdään myös riskitekijänä (Silwal ym. 2019). Lapseen kohdistuvan väkival- lan niin fyysisen kuin psyykkisen on todettu olevan erityisen haitallista lapsen psyykelle ja vä- kivaltakokemuksilla olevan yhteys lukuisiin psyykkisiin häiriöihin kuten traumaperäisen stressi- häiriön esiintymiselle (Laajasalo & Peltonen 2021). Oppimisen ongelmat lisäävät riskiä mielen- terveyshäiriölle ja toisaalta mielenterveyshäiriöistä esim. masennus voi heikentää muuten normaalia oppimista ja hankaloittaa koulunkäyntiä (Kaltiala-Heino, Ranta & Fröjd 2010; Parikka ym. 2020). Mielenterveyden häiriöiltä lasta puolestaan suojaa myönteinen omakuva, hyvä itse- tunto, hyvä älyllinen suorituskyky ja koulumenestys, hyväksytyksi tulemisen tunne, lämmin ja turvallinen vanhemmuus ja muu turvaverkosto, kyky luoda ja ylläpitää ystävyyssuhteita, tuki- palveluiden saatavuus, turvallinen elinympäristö, koulunkäynti tai kulttuurisen erilaisuuden hy- väksyminen (MHP Konsortio 2013; Aalto-Setälä ym. 2020; Hakulinen, Mäenpää, Sarvasmaa &

Putkuri 2021).

(12)

2.3.2 Psyykkisesti oireileva alakouluikäinen

Hyvinvoivalla kouluikäisellä toimintakyky säilyy normaalina arjen velvoitteissa; koulutyö sujuu, harrastukset kiinnostavat, kotona arki hoituu ja lapsella on ikätasoisia kaverisuhteita (Hakuli- nen ym. 2021). Aalto-Setälä ym. (2020) toteaa, että hyvinvoiva lapsi suhtautuu myönteisesti itseensä ja kehitysmahdollisuuksiinsa sekä kokee toiveikkuutta ja elämänhallinnan tunnetta.

Mielen hyvinvointiin kuuluu myös taito kohdata vastoinkäymisiä, pärjäävyyden tunne ja sopeu- tumiskyky vaikeuksissa eli toisin sanoen psyykkinen joustavuus ja resilienssi eli psyykkinen pa- lautumiskyky ovat merkkejä hyvinvoivasta mielestä. Kouluikäisen lapsen psyykkiseen häiriöön viittaavaa oireilua voi olla vaikea erottaa lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvistä normaaleista muutoksista, mutta pitkäkestoinen, kehitysvaiheet ylittävä ja lapsen arkea ja toimintakykyä heikentävä oireilu on hälytysmerkki. Oireilu voi näkyä vuorovaikutuksen haasteina, käyttäyty- misen ja tunne-elämän haasteina, vakavana oireiluna syömiseen liittyen, univaikeuksina, neu- ropsykiatrisina tai laaja-alaisina kehityksellisinä vaikeuksina, jotka vaikuttavat tunne-elämään, käyttäytymiseen tai ikätasoiseen suoriutumiseen tai pitkään kestävänä psykosomaattisena oireiluna, joka heikentää toimintakykyä niin kotona kuin koulussa (Puustjärvi & Luoma 2019; Las- tenmielenterveystalo.fi 2021). Lapsen oireilua selvittäessä on tärkeä kartoittaa, miten ikätasoi- sesti hän toimii kotona ja koulussa ja sitä kautta selvittää toimintakykyä ja suoriutumista arjessa. Mahdolliset somaattiset syyt ja oppimisvaikeudet oireilun aiheuttajana on syytä selvittää ensin (Aalto-Setälä & Huikko 2021).

Mielenterveyden ongelmiin viittaavia yleisiä merkkejä kouluikäisen kohdalla ovat vaikeudet koulunkäynnissä tai ihmissuhteissa, itseä tai muita vahingoittava käytös, joka ilmenee joko sa- noina tai tekoina sekä rajut ja epäloogiset persoonan tai käyttäytymisen muutokset, minkä taustalla voi olla jaksamisen ongelmat, kuormittava elämäntilanne, masentuneisuus tai vaka- vampi, kognitiiviseen kykyyn vaikuttava mielenterveyden häiriö (Hakulinen ym. 2021). Puust- järvi ja Luoma (2019) listaa psykiatristen häiriöiden ilmenevän koulussa mm. oppimis- ja kes- kittymisvaikeuksina, epäsosiaalisena, vetäytyvänä tai aggressiivisena käytöksenä tai ryhmässä toimimisen ja sääntöjen noudattamisen vaikeuksina. Häiriöt lisäävät kiusaamisen ja kiusatuksi tulemisen riskiä, mikä puolestaan lisää riskiä psyykkisille häiriöille tai oireiden pahenemiselle.

Koulumenestyksen äkillinen heikkeneminen tai toistuvat luvattomat koulupoissaolot tulee sel- vittää (Kaltiala-Heino ym. 2010). Kavereiden vaihtuminen ja riidat läheisten aikuisten kanssa ovat tavallisia, mutta vaikeudet kaverisuhteissa, erityisesti niistä vetäytyminen, ja ongelmat suhteissa aikuisiin on hyvä kartoittaa kokonaistilanne ja lapsen oma tyytyväisyys huomioiden (Hakulinen ym. 2021).

2.4 Mielenterveysongelmien tunnistaminen

Kouluterveydenhuolto on merkittävässä asemassa lasten ja nuorten psyykkisten ongelmien varhaisessa tunnistamisessa (Sourander & Marttunen 2016). Opettajilla, kouluterveydenhoitajilla-

(13)

ja lääkäreillä sekä koulukuraattoreilla ja -psykologeilla on tärkeä rooli lapsen mielenterveyden seurannassa ja edistämisessä kouluympäristössä (Kaltiala-Heino ym. 2010; Aalto-Setälä ym.

2020). Lapsesta heräävä huoli on aina syy terveydenhuollon, sosiaalihuollon tai opetuksen ammattilaisen käynnistää tilanteesta selvittely (Aalto-Setälä ym. 2020). Selvittelyn avulla voidaan arvioida, millaista tukea tai hoitoa lapsi tarvitsee, kuinka nopeasti ja missä se järjestetään.

Mielenterveyden ongelmien selvittelyllä ei usein ole kiire eikä yhden vastaanottoajan aikana saada yleensä riittävän hyvää kokonaiskuvaa tilanteesta (Aalto-Setälä & Huikko 2021). Yleiset tukitoimet on kuitenkin hyvä käynnistää heti, jotta nähdään riittävätkö ne vai tarvitaanko tarkempaa ongelman selvittelyä (Parikka ym. 2020). Arviointiin kuuluu oppilaan oireiden, käyttäy- tymisen taustalla olevien syiden, koulun ja ryhmän tilanteen sekä eri tahojen tarjoamien tuki- toimien tarpeen, toteutumisen ja tehon kartoitus (Puustjärvi & Luoma 2019; Aalto-Setälä ym.

2020). Diagnostinen arvio vaatii lääkärin tapaamisen, mutta aiemmat terveystiedot, kehitystie- dot ja tuoreisiin kyselyihin perustuvat tiedot hoitaja voi kerätä valmiiksi ja tärkeintä alkuun on keskusteluyhteyden avaaminen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen lapseen (Aalto-Setälä ym. 2020).

Aalto-Setälä ym. (2020) listaa kouluikäisen mielenterveysongelmien tutkimisen rakentuvan kehitys- ja taustatiedoista (aiemmat terveystiedot sisältäen neuvola- ja opiskeluhuollon tarkastukset ja käynnit sekä terveyskeskus- ja erikoissairaanhoidon käynnit, opettajan antaman tiedon oppimisesta ja sosiaalisista taidoista sekä perheneuvolasta tai muulta perustasolta saadut tiedot), oirekyselyistä ja arviointiasteikoista, haastattelusta (lapsi, vanhemmat), lääkärin tut- kimuksesta sekä hoidon tarpeen arvioinnista ja hoitosuunnitelman laatimisesta. Työskentelyn edetessä, määritellään tarvittava hoito, hoidon kiireellisyys ja hoitoon osallistuvat tahot ja hoi- topaikka sekä vahvistetaan tukitoimia. Mielenterveysongelmien tutkimus ja hoito toteutetaan oirekuvan ja kokonaistilanteen vaatimalla tasolla ja paikallisesti sovittujen käytäntöjen mukaisesti. Perustasolla hoidon tarpeen arviointia voidaan selvittää yhtenäisillä kiireettömän hoidon kriteereillä, joissa mielenterveystyön osalta on huomioitu lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ja psyykkiset häiriöt sekä määritelty perus- ja erityistason tehtävät mielenterveystyössä ja mielenterveyshäiriöiden hoidossa (STM 2019).

2.4.1 Oirekyselyt ja arviointiasteikot

Oirekyselyiden ja arviointiasteikoiden avulla voidaan täsmentää oirekuvaa ja kerätä tietoa toi- mintakyvystä eri ympäristöissä, kotona, koulussa ja vapaa-ajalla ja eri tahoilta, lapselta, vanhemmilta ja muilta läheisiltä aikuisilta sekä opettajilta, minkä lisäksi lomakkeet toimivat keskustelun apuna (Aalto-Setälä ym. 2020). Lomakkeita on kokonaisoirekuvaa kartoittavia, häi- riökohtaisia sekä toimintakykyä arvioivia mittareita (Aronen & Riala 2016). Alakouluikäisten 7–

12-vuotiaiden lasten hoidon perusteet voidaan määrittää lasten psykososiaalisen terveyden ar- viointilomakkeen LAPS-lomakkeen avulla (STM 2019; Borg & Kaukonen 2020). Lomake ohjaa siihen, tuleeko tuki- ja hoitotoimet toteuttaa perusterveydenhuollossa ja muissa perustason

(14)

palveluissa, yhteistyönä erityispalveluiden kanssa vai erikoissairaanhoidossa. Muita alakou- luikäisille soveltuvia lomakkeita on kouluikäisten laajat oirekyselyt SDQ (Vahvuudet ja vaikeudet, Strengths and Difficulties Questionnaire) ja VIIVI (FTF, Five to Fifteen) sekä toimintakykyä LAPS-lomakkeen lisäksi arvioiva CGAS Psyykkisen toimintakyvyn arviointi alle 18-vuotiaille -lomake (Aronen & Riala 2016; Aalto-Setälä ym. 2020).

LAPS-lomake (Borg ym. 2019; Borg & Kaukonen 2020) huomioi poikkeaman ikätasoisessa kehi- tyksessä, lapsen ja perheen toimintakyvyssä eri ympäristöissä ja sosiaalisissa suhteissa, vanhempien kyvyssä säädellä lapsen tunne-elämää ja sisäänpäin ja ulospäin suuntautuvissa oi- reissa. Lisäksi lomake kartoittaa itsetuhoisuuden tai muiden vahingoittamisen riskin, mielen- terveyshäiriön riskin, lapseen vaikuttavia perhetekijät tai perheen toimintakyvyn ongelmat, mielenterveyshäiriöt perheessä tai lähisuvussa, päihteiden käytön, perheväkivallan ja aiemmin todetun lapsen erityisen tuen tarpeen sekä vanhemman huolen lapseen liittyen. Oireiden pis- teytyksessä vähemmän kuin neljä pistettä ei edellytä toimenpiteitä, 4–7 pistettä viittaa lapsen tai perheen tuen, lisäselvittelyn tai hoidon tarpeeseen perusterveydenhuollossa ja peruspalve- luissa sekä yhteistyöverkoston kokoamista lapsen auttamiseksi. Kokonaispistemäärä 8 tai enem- män ohjaa siihen, että on syytä harkita lastenpsykiatrian konsultaatiota, kunnan lastenpsykiat- risia palveluja tai lähetettä erikoissairaanhoitoon lastenpsykiatriseen arvioon. Mikäli kokonais- pisteet kertyvät perheen toimintakykyä ja kuormitustekijöitä kuvaavista kysymyksistä on ensisijaisesti harkittava perheen ohjaamista mielenterveys- tai päihdepalveluiden, lastensuojelun tai muiden sosiaalitoimen palveluiden piiriin.

2.4.2 Lapsen ja vanhemman haastattelu

Aalto-Setälä ym. (2020) mukaan vanhempien on hyvä olla aktiivisesti mukana lapsen tai nuoren tutkimuksessa, kun kyseessä on alakouluikäinen. Lapsi on kuitenkin tärkeä tavata myös kaksis- taan, jolloin saadaan esille lapsen oma käsitys oireista tai tilanteesta, avun tarpeesta sekä vahvuuksista ja voimavaroista. Vanhemman haastattelussa selvitetään vanhemman näkemys lapsen tilanteesta kotioloissa sekä tilanteen kuormittavuudesta. Haastatteluun on tärkeä luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri, jota voi edistää kertomalla lapselle tapaamisen alussa haastattelun tavoite, sisältö ja kesto sekä työntekijän vaitiolovelvollisuudesta ja haastattelun luotta- muksellisuudesta ikätaso huomioiden. Kiinnostuksen osoittaminen, aktiivinen kuuntelu, keskustelun ohjaaminen ja tarkentaminen tarvittaessa, suoraan kysyminen asioista, joita haastatel- tava välttelee ja kysyminen itsetuhoisuudesta sekä selkeä kommunikaatio jatkotoimenpiteistä ovat haastattelun perusperiaatteita. Lapsen vahvuuksien huomioiminen ja resilienssin vahvis- taminen on tärkeitä lapsen tukemisessa (Laajasalo & Peltonen 2021).

Vaikka keskustelu käytäisiin vapaamuotoisesti, on oirekyselyiden ja arviointilomakkeiden keskeiset aiheet hyvä pitää mielessä ja huolehtia tiedon keräämisestä haastattelun aikana, sillä

(15)

haastattelun tarkoituksena on hyvän ja monipuolisen kuvan saaminen ongelmasta, ei itse ongelman ratkaiseminen (Aalto-Setälä ym. 2020). Haastattelun apuna voi käyttää laaja-alaisen psykososiaalisen haastattelun sisältöjä, jotka perustuvat HEEADSSS-haastatteluun, jonka tee- mat ovat kotiolot, koulunkäynti, uni, liikunta ja syöminen, vapaa-ajan toiminta, harrastukset ja ikätoverisuhteet, päihteet, seksuaaliterveys, turvallisuuskäyttäytyminen sekä mielenterveys ja itsemurhariski (Goldenring & Rosen 2004). LAPS-lomakkeen arviointiin kuuluvat aihealueet toimivat myös haastattelun runkona (Aalto-Setälä ym. 2020).

2.4.3 Varhainen tuki ja ohjaus

Lapsuusiässä alkavat pitkäkestoiset mielenterveyshäiriöt, kuten masennus, oppimisvaikeudet, neuropsykiatriset häiriöt ja käytöshäiriöt, voivat ilman tukitoimia jatkua läpi koko kouluiän ja mielenterveyshäiriöillä on yhteys koulukiusaamiseen, niin kiusattuna olemiseen kuin kiusaami- seen, runsaisiin poissaoloihin ja päihteiden käyttöön nuoruusiässä (Kaltiala-Heino ym. 2010).

Varhainen tuki auttaa ennaltaehkäisemään oireilun pitkittymistä. Aalto-Setälä ym. (2020) esit- tää, että työskentely lapsen kanssa voi olla keskustelupohjaista, ohjauksellista tai verkostopai- notteista. Psyykkisesti oireilevan lapsen tukeminen alkaa kuormituksen vähentämisestä arjessa.

Koulunkäyntiin liittyviä rasitustekijöitä voivat olla liian korkea vaatimistaso lapsen opiskeluky- kyyn nähden, kaverisuhteiden puuttuminen, vuorovaikutuksen haasteet lapsen ja opettajan vä- lillä tai kiusaaminen. Tehostetun tuen tai erityisen tuen tarvetta tulee arvioida, kun lapsella on oppimisen erityisvaikeuksia, kognitiivisen suorituskyvyn puutteita, heikko kielellinen valmius tai vaikeuksia keskittyä (Parikka ym. 2020; THL 2021e). Koulunkäynnin haasteiden kohdalla tär- keää on puheeksi otto, yhteistyö koulun ja kodin välillä sekä vakavammissa kiusaamistapauk- sissa lastensuojelun ja poliisin mukaantulo (Hakulinen ym. 2021). Vapaa-ajalla harrastukset voivat kuormittaa lasta, jos harrastaminen on tavoitteellista ja liian vaativaa lapsen voimavaroihin tai motivaatioon nähden (Aalto-Setälä ym. 2020). Ikätasoon nähden sopimattomien (esim. K- 18) pelien pelaaminen tai muun sisällön katseleminen voi olla ongelma. Pelaamisen hallintaan ja digitaalisen median käyttöön liittyvään ohjaukseen on olemassa materiaalia mm. Mannerhei- min lastensuojeluliiton sivuilla (MLL 2019). Aalto-Setälä ym. (2020) mukaan vapaa-ajanhaastei- den kohdalla keskustelu lapsen ja vanhempien kanssa, sekä psykoedukaatio esim. harrastus- ja vapaa-ajantoiminnasta, sekä suunnitelman laatiminen kuormituksen keventämiseksi ovat keinoja auttaa lasta. Univaikeuksista kärsivine lasten kohdalla avuksi on ensisijaisesti keskustelu ja unenhuolto-ohjaus, mutta joskus tilanne saattaa vaatia tarkempaa selvittelyä, jos häiriöiden taustalla epäillään somaattista tai psyykkistä syytä (Haapasalo-Pesu & Karukivi 2012). Vanhem- pien läsnäolon ja tuen puuttuminen tai liiallinen vastuu kodin asioista lapsen ikätasoon nähden, riitely perheessä tai erotilanteessa, vanhemman mielenterveysongelmat tai päihteidenkäyttö tai lapsen tai vanhemman somaattinen sairaus voivat kuormittaa lasta, mihin voidaan puuttua keskustelun ja psykoedukaation keinoin, mutta yhtä tärkeää on tarvittaessa ohjata vanhempi avun piiriin, varmistaa lapsen tukiverkoston riittävyys tai ottaa yhteys lastensuojeluun (Aalto- Setälä ym. 2020).

(16)

Santalahti, Mäki & Välimäki (2016) mukaan psykoedukaatiolla eli koulutuksellisella terapialla tarkoitetaan menetelmää, jonka tavoitteena on tiedon jakaminen sairaudesta, sen hoidosta ja selviytymisestä arjessa sairauden kanssa. Psykoedukaatio noudattaa työtapaa, jossa tiedon jakaminen on tavoitteellista ja työntekijällä on ohjaava ja terveyttä edistävä työote ja tapaamis- ten sisältö rakentuu lapsen ongelman ja kehitystason mukaisesti joko yleisiin arjen haasteisiin tai tiettyyn häiriöön lasta ja perhettä kuunnellen (Aalto-Setälä ym. 2020). Vanhemmuudesta voidaan keskustella esim. Vanhemmuuden roolikartan avulla (Ylitalo 2011). Vanhemmuustaitoja tukevien, positiiviseen vuorovaikutukseen ja myönteisiin kasvatuskeinoihin pohjaavien ohjel- mien on tutkitusti havaittu vähentävän lasten käytösongelmia ja käytöshäiriöitä (Karjalainen, Santalahti & Sihvo 2016). Kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan pohjaava FRIENDS-ohjelma on esimerkki perhemuotoisesta terapiasta, jolla on tutkittu teho alakouluikäisten ahdistukseen (Shortt, Barret & Fox 2001). Muita mahdollisia tukea antavia menetelmiä on lapsen vuorovaikutus-, tunnesäätely- ja toiminnanohjaustaitojen opettaminen, tukea antava keskustelu ja mo- tivoiva keskustelu, vanhempainohjaus, kognitiiviset työmenetelmät sekä lapsen ja vanhemman ohjaaminen verkkopohjaisten itsehoito-oppaiden pariin, joita löytyy mm. Mielenterveytalo.fi ja Mieli.fi -sivustoilta (Aalto-Setälä ym. 2020).

3 Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien osaamisvaatimukset lasten mielenterveystyössä Sairaanhoitajan ammattikorkeakoulututkinto, jonka laajuus on 210 opintopistettä, sisältää perus- ja ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja, ammattitaitoa edistävää harjoittelua sekä opinnäytetyön (Ammattikorkeakouluasetus 1129/2014). Terveydenhoitajan tutkinnon laajuus on 240 op ja tuottaa kelpoisuuden toimia sairaanhoitajana (Laurea 2021b). Sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijat käyvät samat mielenterveys- ja päihdehoitotyön perusopinnot.

Valmistuvan terveydenhuollon ammattilaisen tulee osata soveltaa tietojaan keskeisimmistä mielenterveyshäiriöistä ja psykiatrisista sairauksista sekä hallita niiden osalta käytettäviä hoi- totyön menetelmiä (Savonia 2021). Lisäksi sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tulee osata mielenterveyttä edistävän, häiriöitä ehkäisevän ja voimavaralähtöisen hoidollisen vuorovaikutuksen lisäksi osata tukea akuutissa kriisissä olevaa asiakasta (Eriksson, Korhonen, Merasto &

Moisio 2015).

Ammattikorkeakoulut päättävät itsenäisesti mielenterveysopintojen järjestämisestä, mutta Yleissairaanhoitajan ammatillisen perusosaamisen kehittäminen -hanke mahdollisesti yhtenäis- tää sairaanhoitajien osaamista tulevaisuudessa (Savonia 2021). Laurea-ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassa (Laurea 2021a) mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojakson (6 op) osaamistavoitteissa määritellään, että opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa ”kuvata ta- vallisimmat lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyshäiriöt ja niiden keskeiset tutkimus- ja hoitomenetelmät”. Lisäksi opiskelija osaa mm. ”tunnistaa potilaan vaikeita tunteita, psyykki-

(17)

sen kuormituksen sekä surun ja kriisin ja osaa kuvata, miten auttaa potilasta ja hänen lähei- siään niiden käsittelyssä”. Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi opintojakson jälkeen opiske- lijalla tulisi olla muun muassa valmius hyödyntää tutkimustietoa ja suosituksia mielenterveys- työssä ja tietämys mielenterveys- ja päihdehoitotyön palvelujärjestelmästä, digitaalisista palveluista ja moniammatillisesta työskentelystä. Opintojakson teoriaopintojen lisäksi opintoihin kuuluu työharjoittelu mielenterveys- tai päihdehoitotyön ympäristössä. Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien mielenterveysopintojen tavoitteena on tuottaa riittävä osaaminen edistämään mielenterveyttä ja ennaltaehkäisemään sairauksia eri toimintaympäristöissä (Laurea 2021a).

Putkuri ym. (2021) mukaan neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa toimivat terveydenhoitajat ovat usein terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotka ensimmäisenä kohtaavat lapsen tai nuoren mielenterveysongelmat. Mielenterveysongelmien kohtaamisen koetaan etenkin neuvola ja kouluterveydenhuollossa olevan terveydenhoitajien arkipäivää ja mielenterveysongelmia kohda- taan terveystarkastuksissa, somaattisten vaivojen yhteydessä sekä koulupoissaoloja selviteltä- essä. Neuvola ja kouluterveydenhuollossa työskentelevien terveydenhoitajien haastattelujen pohjalta, terveydenhoitajat ovat kokeneet tutkintoon johtavien mielenterveysopintojen olleen niukkoja, ei-kokonaisvaltaisia ja vahvasti sairaus- ja aikuiskeskeisiä. Opintojen koettiin keskit- tyneen vakaviin mielenterveysongelmiin ja ennaltaehkäisyn ja lievempien mielenterveysongelmien käsittelyn jääneen vähäisemmäksi. Terveydenhoitajat ovat kaivanneet opinnoista työka- luja mielenterveyden arkiseen, varhaisen vaiheen tukemiseen. Koulutuksen tarjoamaksi vah- vuudeksi on kuitenkin koettu hyvän ja empaattisen vuorovaikutuksen oppiminen, vaikka samaan aikaan moni terveydenhoitaja on kokenut työssään osaamattomuutta. Sairaanhoitajat voivat varmasti samaistua terveydenhoitajien kokemuksiin, sillä perusopinnot ovat molemmille samat.

Tehyn julkaisema Osaamistarpeet sosiaali- ja terveysalalla (Coco & Kurtti 2018) kuvaa Tehyn työelämässä olevien jäsenten näkemyksiä sosiaali- ja terveysalalla tarvittavasta osaamisesta.

Selvityksessä opiskelijat kuvaavat opettajien osaamista mielenterveyteen liittyvässä hoito- työssä tyydyttäväksi, kun muilta osin opettajien osaaminen kuvattiin tyydyttävän sijasta hy- väksi, mikä voi osaltaan kertoa siitä, että mielenterveyshoitotyön opinnot eivät ole antaneet yhtä hyviä valmiuksia kuin tutkinnon muut opinnot. Lasten mielenterveyspalvelujärjestelmää kartoittavan tutkimuksen mukaan useissa kunnissa työskentelevät lääkärit mainitsivat esimerkiksi vastavalmistuneiden tai kokemattomien työntekijöiden, esim. terveydenhoitajien keskuu- dessa osaamisen puutetta mm. perustasolle sopivista hoitomenetelmistä (Huikko ym. 2020).

Palokangas, Haaranen, Pietilä & Häggman-Laitila (2018) tutkimuksen perusteella koulutyössä moniammatillinen yhteistyö lääkärin ja kouluterveydenhoitajien välillä on puutteellista ja, vaikka voimavaroja ja tuen tarpeita tunnistetaan, ne eivät aina näy selkeästi yhteenvetokir- jauksissa, eivätkä viitosluokkalaisten laajan terveystarkastuksen toteumat aina täytä laajan terveystarkastuksen kriteereitä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa kouluterveydenhoitajien tunnis-

(18)

tamat puutteet osaamisessaan koskien terveyden edistämisen teoriaa ja metodiikkaa on johta- nut eri hoitokäytänteisiin eri kunnissa (Reuterswärd & Lagerström 2010). Työelämässä etenkin psykiatrialla lisäkoulutus työn ohella koetaan merkitykselliseksi (Kivimäki 2008).

4 Opinnäytetyön työelämäkumppani

Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun Espoon Otaniemen kampuksen kanssa. Opinnäytetyön tuotoksena syntynyttä oppimateriaalia voidaan käyttää osana sai- raanhoitajatutkintoon kuuluvia mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintoja. Laurea-ammattikorkeakoulu (Laurea 2021c) on monialainen ammattikorkeakoulu, joka toimii Uudellamaalla kuudella kampuksella. Koulutusalat ovat liiketalous, sosiaali- ja terveysala sekä matkailu-, ra- vitsemus- ja talousala.

Sairaanhoitajakoulutus (Laurea 2021b) kuuluu sosiaali- ja terveysalan AMK-tutkintoon johtaviin koulutuksiin. Tutkinnon voi tehdä päiväopintoina tai monimuoto-opiskeluna. Sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija, joka voi työskennellä esimerkiksi perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, terveys- ja hyvinvointialan yritysten sekä yhdistysten ja järjestöjen palveluk- sessa. Sairaanhoitajakoulutus (210 op) rakentuu ydinosaamisen opinnoista (180 op) sekä muista opinnoista sisältäen täydentävät opinnot (30 op).

5 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa Laurea-ammattikorkeakoulun käyttöön oppimateriaalia sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinto- jaksolle alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöistä. Opinnäytetyön tavoitteena on li- sätä sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden tietämystä alakouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöihin liittyvästä oireilusta sekä häiriöiden tunnistamisesta.

6 Opinnäytetyöprosessi

Opinnäytetyö on tyypiltään kehittämistyö, joka toteutettiin toiminnallisen opinnäytetyön keinoin. Vilkka ja Airaksinen (2003) mukaan hyvä toiminnallinen opinnäytetyöaihe liittyy niin kou- lutusohjelman opintoihin kuin työelämään ja nivoo näitä yhteen. Toiminnallisen opinnäytetyön lopputuloksena syntyy jokin uusi tuote, kuten ohjeistus, tietopaketti, messuosasto tai tapah- tuma. Toiminnallisuus ei tarkoita sitä, että opinnäytteessä ei olisi tutkiva ja kehittävä ote vaan toiminnallinen opinnäyte nimenomaan pyrkii kehittämään alaa käytännöllisellä tavalla. Koska

(19)

opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa oppimateriaali, oli toiminnallinen opinnäytetyö perusteltu valinta menetelmäksi. Opinnäytetyön tuotoksena syntynyt oppimateriaali pyrkii lisäämään uutta sisältöä Laurea-ammattikorkeakoulun mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojakson oppimateriaaleihin ja sitä kautta lisäämään sairaanhoitajaopiskelijoiden osaamista käsiteltävän aiheen osalta. Aihe opinnäytetyölle syntyi niin toimeksiantajan, Laurea-ammattikorkeakoulun Espoon Otaniemen kampuksen tarpeista kuin opinnäytetyön tekijöiden mielenkiinnosta. Aihetta on täsmennetty ja rajattu tekijöiden toimesta ohjaavan opettajan tuella.

6.1 Tuotoksen suunnittelu ja toteutus

Vilkka ja Airaksinen (2003) esittää, että toiminnalliseen opinnäytetyöhön liittyy yleensä jonkin- laisen selvityksen tekeminen, jolla kerätään tietoa tuotosta varten. Toiminnallisen opinnäyte- työn kohdalla selvityksen tekeminen ei kuitenkaan ole laajuudessaan samanlainen kuin tutki- muksellisessa opinnäytetyössä, sillä muutoin työmäärä voi kasvaa kohtuuttomaksi. Toteutusta- paa valitessa puolestaan tulee miettiä, missä muodossa idea palvelee parhaiten valittua koh- deryhmää. Tärkeää on tuotoksen uusi muoto, käytettävyys kohderyhmässä ja ympäristössä, si- sällön sopivuus kohderyhmälle, informatiivisuus, selkeys ja johdonmukaisuus. Lähdekritiikkiä ei tule unohtaa, kun selvityksessä kerätty tieto saatetaan uuteen muotoon. Raportissa on tärkeää kuvata tiedon keräämiseen ja tuotoksen tekemiseen käytettyjä keinoja, mutta myös arvioida hyödynnetyn tiedon oikeellisuutta ja luottavuutta. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys ra- kentui aiheen kannalta keskeisten käsitteiden ympärille. Lähdemateriaali pyrittiin keräämään niin, että se on mahdollisimman ajankohtaista ja luotettavaa. Tietoa lasten mielenterveyden häiriöistä, palvelujärjestelmästä, tunnistamisesta ja varhaisesta tuesta yhdisteltiin raporttiin ja edelleen tuotokseen. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut oppaan Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perus- tason palveluissa (Aalto-Setälä ym. 2020), jonka tavoitteena on ”yhdenvertaistaa lasten ja nuorten perustason mielenterveyspalveluja tarjoamalla työntekijöille työkaluja ja menettely- tapoja, joilla toimia tavallisimpien mielenterveysongelmien kohdalla”. Opas tarjoaa paljon tietoa ja käytännön neuvoja ammattilaisen työn tueksi. Tässä opinnäytetyössä THL:n opasta hyödynnettiin monelta osin. Oppaasta poimittiin opinnäytetyön kannalta keskeisiä asioita ja niitä tiivistettiin opinnäytetyön tarkoitukseen sopivalla tavalla.

Oppimateriaaliksi valikoitui verkkopohjainen materiaali sen toiminnallisuuden vuoksi. Valinta oli yhdenmukainen työelämänkumppanilta tulleeseen toiveeseen, että oppimateriaalin tulisi soveltua itsenäiseen verkko-opiskeluun. Verkkopohjainen oppimateriaali tarjoaa Ilomäki (2012) mukaan hyvät mahdollisuudet tuottaa oppimateriaali, joka on toiminnallinen verrattuna perin- teiseen painettuun oppimateriaaliin. Sähköiseen materiaaliin on mahdollista linkittää muuta verkossa olevaa materiaalia oppimisen ja opetuksen tueksi. Pedagogisesti laadukas e-oppimateriaali soveltuu luontevasti opetus- ja opiskelukäyttöön ja tukee opetusta ja oppimista perus-

(20)

tuen uusimpaan tutkimukseen ja hyödyntäen verkon teknisiä ominaisuuksia. Hyvää e-oppimateriaalia voi käyttää joustavasti oppilaan osaamisen, tarpeiden ja kiinnostusten mukaan, se tukee yhteisöllistä, tavoitteellista työskentelyä sekä aktivoi opiskelijan omaa ajattelua ja ke- hittää oppimistaitoja. Toiminnallisesti hyvä e-oppimateriaali on teknisesti helppokäyttöistä ja ulkoasultaan tarkoituksenmukainen. Verkko-opetukseen soveltuvan materiaalin toteutukseen valittiin PowerPoint-esitys, sillä ajatuksena oli yhdistää esitykseen podcast-äänitiedostoja, visuaalista materiaalia, linkkejä sekä tiedon soveltamiseen tähtääviä osioita. Yhdistämällä eri elementtejä, pyrittiin luomaan oppimateriaalista monipuolinen ja toiminnallinen. Opiskelija voi omien tarpeiden ja kiinnostusten mukaan hyödyntää ääntä, tekstiä ja linkkien takaa löyty- vää lisämateriaalia. PowerPoint-muotoinen oppimateriaali mahdollistaa myös materiaalin päi- vittämisen ja jatkomuokkauksen tarpeen vaatiessa. Tavoitteena oli, että opiskelijalla menee oppimateriaalin kuuntelemiseen noin 30 minuuttia ja koko materiaalin läpi käymiseen yksi tunti, joka oli myös toimeksiantajan ohjeistus.

Oppimateriaali jakautuu viiden pääotsikon alle, jotka noudattelevat raportin sisältöä. Oppima- teriaalissa esitellään lyhyesti lasten mielenterveyshäiriöt, käydään läpi lasten mielenterveys- työn palvelurakenne, mielenterveyshäiriöiden tunnistamiseen liittyen suojaavat ja riskitekijät, hälytysmerkit ja toimintakyvyn muutokset, hoidon tarpeen arviointi ja varhainen tuki ja ohjaus.

Häiriökohtaisia oireita ja diagnostiikkaa ei esitellä, koska tällöin materiaalista olisi tullut liian laaja. Materiaali haluttiin pitää mahdollisimman tiiviinä, mutta samaan aikaan informatiivi- sena. Oppimateriaalin ääniosuudet, ns. podcastit käsikirjoitettiin teoriapohjaa hyödyntäen ja äänitettiin tallenteiksi materiaaliin. Yhteensä ääninauhaa tuli noin 22 minuuttia, minkä lisäksi pohdintatehtäviin opiskelijan on varaa käyttää aikaa reilut 30 minuuttia. Podcastien käsikirjoi- tus löytyy raportin liitteestä 2. Ääniosuuksia valmiissa esityksessä täydentävät tekstisisältö, kuvat, taulukot, linkit ja pohdintatehtävät. Kopio PowerPoint-esityksestä löytyy liitteestä 1.

6.2 Tuotoksen arviointi

Toiminnallisen opinnäytetyön työtä ja tuotosta tulee pystyä arvioimaan. Vilkka ja Airaksinen (2003) mukaan opinnäytetyön kokonaisuuden arviointi on osa oppimisprosessia ja sitä pitää tarkastella kriittisellä ja tutkivalla asenteella. Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksen arviointiin voi sisällyttää palautteen keräämisen kohderyhmältä, jotta arviointi ei jää subjektiiviseksi. Ai- heen ja tavoitteiden lisäksi tulee arvioida toteutustapaa. Toiminnallisen opinnäytetyön arvioinnissa on hyvä miettiä, olisiko jokin toinen toteutustapa ollut parempi ja tuottaako materiaali käytännön hyötyä. Tämän opinnäytetyön osalta pohdittavaksi jää, edistääkö oppimateriaali opintojakson oppimistavoitteiden saavuttamista ja laajemmin opiskelijoiden ammatillista osaamista. Palaute oppimateriaalista olisi ollut hyödyllistä kerätä sen kohderyhmältä eli Laurea- ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoilta. Opinnäytetyön valmis- tumisaikataulusta johtuen materiaalia ei ehditty testata opiskelijoilla. Opinnäytetyön tuotok-

(21)

sena syntynyt oppimateriaali esitettiin opinnäytetyöseminaarissa. Vastaanotto oppimateriaa- lille oli hyvä, mutta palautetta toivottiin kerättävän vielä Laurean mielenterveyshoitotyön opettajilta. Opinnäytetyötä ohjaavat opettajat nimesivät itsensä lisäksi neljä opettajaa kahdelta Laurean kampukselta, joille lähetettiin oppimateriaali ja palautekysely sähköpostitse.

Palautteessa pyydettiin arvioimaan materiaalin hyötyä ja tarkoituksenmukaisuutta, käytettä- vyyttä. toimivuutta sekä visuaalista ilmettä. Ohjaavat opettajat ehdottivat, että palaute ke- rättäisiin anonyymillä kyselyllä, mutta palaute pyydettiin suoralla sähköpostikyselyllä (Liite 3), jonka saatesanoissa kuvattiin oppimateriaalin tarkoitus/tavoitteet, kohderyhmä ja oppimateriaalin tavoiteltu laajuus. Vastaajille annettiin mahdollisuus antaa myös vapaamuotoista palautetta. Aikaa vastaamiseen varattiin yksi viikko ja vastausaikana opettajille lähetettiin yksi muistutusviesti. Palaute saatiin neljältä opettajalta. Kahdelta opettajalta ei saatu vastausta.

Saadut palautteet on esitetty alkuperäisessä muodossa liitteessä 4 kuitenkin niin, että vastaajien henkilöllisyys ei tule ilmi ja pitkät vastaukset on pilkottu osiin ja järjestystä on muutettu.

Saadun palautteen perusteella oppimateriaali on selkeä, hyvin jäsennelty sekä ajatuksella ja huolella rakennettu. Asiasisältö koettiin olevan hyvin tiivistetty, rajattu keskeisiin asioihin ja sopivasti mitoitettu kohderyhmän ja käytettävissä oleva ajan mukaan. Asiasisällön osalta yksi vastaajista toivoi, että diakohtaiset lähteet olisivat nähtävissä ja kiinnitti huomiota ikäluoki- tukseen, joka poikkesi perinteisestä. Podcastien koettiin olevan sopivan pituisia ja hyvä lisä esitykseen. Kerronnan kommentoitiin olevan selkeää ja miellyttävää kuunnella ja puheen sel- kiyttävän dioja hyvin. Pohdintatehtävistä saatiin yksi palaute, joka kuvasi tehtävän haastavan opiskelijaa soveltamaan ja hakemaan lisää tietoa. Kokonaisuudessaan oppimateriaalin koettiin antavan hyvän katsauksen lasten mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen ja sairaanhoitajan/ terveydenhoitajan rooliin tehtävässä, ja oppimateriaalin uskottiin täten lisäävän opiskelijoiden osaamista. Palautteessa huomioitiin, että aiheen syvempi osaaminen vaatii ehdottomasti pidemmän ajan asioihin perehtymiseen ja mielenterveyshäiriöiden ja hoidon osalta tiedon koettiin jäävän suppeaksi. Samaan aikaan vastaajat myönsivät rajauksen estävän kokonaisuuden paisumista liian suureksi ja materiaalin antavan hyvän kokonaiskuvan aiheesta. Erityisesti tunnistamiseen ja varhaiseen tukeen koettiin tulevan hyviä vinkkejä. Kaikki vastaajat käyttäisivät oppimateriaalia osana mielenterveyshoitotyön opintojaksoa.

Graafista ilmettä ja esityksen sisältöä kuvailtiin sanoilla: sopiva, selkeä, hillitty, sopivat kuvat, helppolukuinen, miellyttävä ja harmoninen. Diojen koettiin sisältävät melko paljon informaa- tiota, joka mahdollistui kuvioiden ja taulukoiden avulla. Sivussa sijaitsevat otsikot koettiin hie- man häiritseväksi ja tekstin kontrastiin toivottiin paikoin parannusta värimuutoksilla. Vapaassa palauteosiossa toivottiin, että opettajille annetaan lupa muokata dioja ja käyttää kuvia erillään varsinaisesta materiaalista tekijänoikeudet huomioiden. Saadun palautteen pohjalta oppimateriaalin lähdeviitteitä parannettiin etenkin kuvien ja taulukoiden osalta ja viittaus opinnäyte-

(22)

työraporttiin ja tekijänoikeustiedot lisättiin. Kontrastia parannettiin tekstin osalta, mutta ot- sikoinnin sijaintiin ei puututtu, sillä materiaalin sijoittelu dioille olisi vaikeutunut. Oppimateri- aalin asiasisältöä ei muokattu, sillä merkittäviä puutteita ei palautteen perusteella tullut ilmi.

7 Pohdinta

Opinnäytetyön aihe valikoitui Laurea-ammattikorkeakoulun tarpeista saada oppimateriaalia lasten mielenterveydestä osaksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojaksoa. Opintojakson tavoitteisiin kuuluu, että opiskelija osaa kuvata tavallisimmat lasten mielenterveyshäiriöt ja niiden keskeiset tutkimus- ja hoitomenetelmät sekä tunnistaa potilaan psyykkisen kuormituksen ja kuvata, miten tukea potilasta sen käsittelyssä. Kuitenkin terveydenhoitajat ovat kokeneet, että mielenterveysopinnot ovat keskittyneet vakaviin mielenterveysongelmiin ja samalla ennal- taehkäisy ja lievempien mielenterveysongelmien käsittely on jäänyt vähemmälle. Tällä opin- näytetyöllä pyrittiin tuottamaan materiaali, jonka pohjalta sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijat voivat kehittää ammatillista osaamistaan alakouluikäisten lasten mielenterveys- häiriöiden oireiluun ja varhaiseen tunnistamiseen liittyen sekä parantaa mahdollisuuksiaan antaa varhaista tukea ja ohjausta ammattiin valmistuessaan.

Tuotos vastaa opinnäytetyön tarkoitusta ja opinnäytetyölle asetetut tavoitteet saavutettiin.

Oppimateriaali sisältää perustietoa lasten mielenterveyden häiriöistä, palvelujärjestelmästä, häiriöiden tunnistamisesta, hoidon tarpeen arvioinnista ja varhaisesta tuesta ja ohjauksesta.

Haasteeksi opinnäytetyössä osoittautui aiheen rajaaminen ja tavoitteen täsmentäminen. Vaikka sisältöä pyrittiin rajaamaan tunnistamiseen, päädyttiin lasten mielenterveystyön kenttää esit- telemään laaja-alaisemmin. Haastetta oppimateriaalin rajaukseen aiheutti erityisesti se, miten keskeiset mielenterveyshäiriöt halutaan määritellä ja, miten häiriöiden tutkimista ja hoitoa esitellään huomioiden, että alakouluikäisen lasten oireilu voi olla seurasta joko arjen kuormi- tuksesta tai vakavammasta mielenterveyden häiriöstä, ja jättäen ulkopuolelle häiriöiden diag- nostiikan, joka puolestaan edellyttää laajempaa tutkimusta, jota sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja ei yksin vastaanotollaan tee. Vain keskeisimpiin häiriöihin rajaamisen myötä opiskeli- jalta saattaisi jäädä pimentoon mielenterveyden häiriöiden laaja kirjo. Oirekuvien kirjoa ja eri mielenterveyshäiriöiden diagnostiikkaa ja hoitoa ei ole myöskään mahdollista saada mahtu- maan oppimateriaaliin, jonka läpikäyntiin on varattu yksi tunti. Mielenterveyspalveluiden, hoidon tarpeen arvioinnin ja varhaisen tuen ja ohjauksen esittelyllä toivotaan, ettei mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen jää irralliseksi vailla ymmärrystä siitä, miten, missä ja kenen toimesta lasten mielenterveyttä edistetään ja hoidetaan.

Oppimateriaali sai hyvän vastaanoton mielenterveyshoitotyön opettajilta. Varsinaisia korjaus- ehdotuksia tuli kaiken kaikkiaan vähän, joten korjaukset oli helppo toteuttaa soveltuvin osin.

Palautetta olisi voitu pyytää anonyymisti opettajien ehdotuksen mukaan, mutta epähuomiossa

(23)

palautekysely toteutettiin sähköpostitse ja vastaajat näkivät toistensa nimet. Kaikki vastaukset oli puolestaan lähetetty vain palautteen kerääjälle, joten vastaajat eivät nähneet toistensa vastauksia. Eettisyyden ja luotettavuuden kannalta anonyymi kysely olisi ollut parempi vaihto- ehto, sillä palautteenanto omalla nimellään on voinut vaikuttaa vastauksiin, etenkin, kun pa- lautekyselyssä ei kuvattu sitä, kuinka palaute käsitellään. Syy, miksi vastauksia saatiin neljältä kuuden sijaan voi johtua vastausajan lyhyydestä tai anonymiteetin puutteesta. Palaute, jota saatiin, oli kuitenkin sävyltään positiivista ja kannustavaa ja oppimateriaali haluttiin vastaajien mukaan ottaa myös opetuskäyttöön. Onnistumisiksi voidaan katsoa oppimateriaalin kattavuus suhteessa sen ytimekkyyteen, ulkoasu ja podcastien toteutus. Verkko-oppimateriaali mahdol- listi äänen, kuvan ja linkkien yhdistämisen monipuoliseksi ja toiminnalliseksi kokonaisuudeksi.

7.1 Eettisyys opinnäytetyössä

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsit- teleminen Suomessa –ohjeen (TENK 2012) tavoitteena on hyvän tieteellisen käytännön edistä- minen ja tutkimusvilpin ennaltaehkäiseminen tutkimusta harjoittavissa organisaatioissa. Hyvän tieteellisen käytännön mukaan tutkimuksessa on noudatettava rehellisyyttä, yleistä huolelli- suutta ja tarkkuutta tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tulosten arvioinnissa. Mui- den tutkijoiden työ ja saavutukset tulee ottaa asianmukaisesti huomioon muun muassa viittaa- malla julkaisuihin asianmukaisella tavalla. Opinnäytetyössä yhdistettiin muiden julkaisemaa materiaalia uuteen muotoon. Huolellisella ja tarkalla viittausmenettelyllä pyrittiin säilyttä- mään yhteys alkuperäislähteisiin ja kunnioittamaan alkuperäisten tutkimusten arvoa niin raportissa kuin oppimateriaalissa. Opinnäytetyössä pyrittiin noudattamaan hyvää tieteellistä käytän- töä ja välttämään vilppiä merkitsemällä tekijänoikeudet oppimateriaaliin selkeästi. Hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti opinnäytetyöprosessi ja palaute on pyritty raportoimaan rehel- lisesti ja hyvien raportointitapojen mukaisesti. Opinnäytetyön toteutus ei edellyttänyt tutki- muslupaa ja työnjaosta sovittiin tekijöiden kesken. Opinnäytetyötä ei ole toteutettu tutkimus- hankkeessa tai -ryhmässä, mutta työelämäkumppanin, Laurea-ammattikorkeakoulun tarpeet on pyritty ottamaan huomioon työn sisällössä ja tuotoksessa. Opinnäytetyöntekijöillä ei ole työn suorittamista ja julkaisua haittaavia sidonnaisuuksia.

Sairaanhoitajien eettisen ohjeiden mukaan sairaanhoitajan tehtävänä on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, ehkäistä sairauksia ja lievittää kärsimystä (Sairaanhoitajat 2021). Sairaan- hoitaja hoitotyön asiantuntijana vastaa osaltaan hoitotyön kehittämiseen ja oman osaamisensa ylläpitämiseen, joten oppimateriaali sairaanhoitajien osaamisen kehittämiseksi on perusteltu ja edistää sekä tekijöiden että muiden opiskelijoiden ammatillista kehittymistä.

(24)

7.2 Luotettavuus opinnäytetyössä

Kylmä ja Juvakka (2007) mukaan toiminnallisen opinnäytetyön luotettavuudella tarkoitetaan, että sen sisältämä tieto on mahdollisimman totuudenmukaista. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan tarkastella sen uskottavuuden, vahvistettavuuden, reflektiivisyyden ja siirrettävyyden kautta. Opinnäytetyön aihe on yleisesti tunnettu ja tutkimuksen tarkoitus on perustelu. Lähde- aineisto on pyritty keräämään niin, että se on ajankohtaista ja luotettavaa, mikä lisää uskotta- vuutta.

Opinnäytetyöprosessi on kuvattu raportissa ja menetelmälliset valinnat on perusteltu, mikä li- sää vahvistettavuutta. Raportti on pyritty laatimaan niin, että se on selkeä ja luettava. Raportti on laadittu noudattaen Laurea-ammattikorkeakoulun opinnäytetyölle asetettuja raportointioh- jeita. Opinnäytetyön aihevalintaa on ohjannut tarve kehittää Laurea-ammattikorkeakoulun mielenterveyshoitotyön opintoja, mutta myös tekijöiden henkilökohtaiset kiinnostukset, mikä näkyy työn sisällössä ja tuotoksessa. Siirrettävyyden kannalta tuotos on hyödynnettävissä laajemmin Laurean mielenterveyshoitotyön opetuksessa kerätyn palautteen perusteella. Palaut- teen luotettavuutta heikentää suppea palaute. Luotettavuutta olisi lisännyt laajempi vastaaja- joukko ja mahdollisuus antaa palaute anonyymisti.

7.3 Johtopäätökset

On ilmeistä, että lasten parissa työskentelevä sairaanhoitaja tarvitsee tietoa lasten mielenter- veydestä, mielenterveyden häiriöistä, palvelujärjestelmästä sekä häiriöiden tunnistamisesta ja varhaisesta tuesta ja ohjauksesta. Noin joka kymmenes, ellei useampi, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolle tuleva lapsi oireilee psyykkisesti. Sairaanhoitajan on osattava tunnistaa normaalista poikkeava, toimintakykyä haittaava oireilu, tiedettävä keinot ongelman työstämiseksi ja kuormituksen helpottamiseksi sekä osattava ohjata lapsi ja perhe eteenpäin tarvittaessa. Opiskelijana aiheen työstäminen on vastannut haasteisiin, joita terveydenhoita- jaksi valmistuneet ovat tutkimuksen mukaan kohdanneet. Etenkin ajantasaisten, luotettavien ja kattavien materiaalien läpi käyminen on antanut valmiuksia ja rohkeutta hyödyntää tätä tietoa työelämässä tulevaisuudessa. Oppimateriaalista saadun palautteen perusteella opettajat ovat valmiita ottamaan oppimateriaalin osaksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojaksoa ja uskovat oppimateriaalin lisäävän opiskelijoiden osaamista.

Huomioiden, miten tärkeää mielenterveyden häiriöiden ehkäisy ja hoito on, vaaditaan opetuk- selta, opiskelijoilta ja terveydenhuollon ammattilaisilta paljon. Aiheen rajaaminen alakou- luikäisiin lapsiin jättää mahdollisuuden oppimateriaalin jatkotyöstämiseen alle kouluikäisten, ns. pikkulasten tai nuorten osalta. Oppimateriaalia voi myös kehittää niin, että se mahdollistaa syvällisemmän oppimisen mielenterveyshäiriöiden ja hoidon osalta.

(25)

Lähteet

Aalto-Setälä, T. & Huikko, E. 2021. Alakouluikäisten lasten mielenterveysongelmien tutki- minen perustasolla. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 137(3): 301–307.

Aalto-Setälä, T., Huikko, E., Appelqvist-Schmidlechner, K, Haravuori, H. & Marttunen, M.

2020. Kouluikäisten mielenterveysongelmientuki ja hoito perustason palveluissa. Opas tut- kimiseen, hoitoon ja vaikuttavien menetelmien käyttöön. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 6/2020. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-547-6

Ammattikorkeakouluasetus. 1129/2014. Finlex. Viitattu 18.9.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141129

Aronen, E. 2016. Lasten häiriökäyttäytyminen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 132(10): 961–966.

Aronen, E. & Riala, K. 2016. Oirekyselylomakkeet ja arviointiasteikot. Teoksessa Kumpu- lainen, K. ym. (toim.). Lasten psykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim.

Borg, A-M., Kaukonen, P., Salmelin, R., Miettinen, S., Mäntymaa, M., Joukamaa, M. Tam- minen, T. & Puura, K. 2019. LAPS-lomake – menetelmä lapsen psykososiaalisen terveyden arviointiin. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 135(4): 393–402.

Borg, A.-M. & Kaukonen, P. 2020. Psykososiaalinen terveys (LAPS). Lastenneuvolakäsi- kirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 3.10.2020: https://thl.fi/fi/web/lasten- neuvolakasikirja/terveystarkastusten-menetelmat/psykososiaalinen-kehitys/laps Coco, K. & Kurtti, J. 2018. Osaamistarpeet sosiaali- ja terveysalalla. Tehyläisten näke- myksiä työpaikoilla tarvittavasta osaamisesta. Tehy ry. Viitattu 19.9.2021.

https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2018/2018_b4_osaamistarpeet_sosi- aali-_ja_terveysalalla_id_12932.pdf

Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio E-L. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen. Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Viitattu 24.9.2021.

https://www.epressi.com/media/userfiles/15014/1442254031/loppuraportti-sairaanhoitajan-ammatillinen-osaaminen.pdf

Goldenring, J. & Rosen, D. 2004. Getting into adolescent heads: an essential update. Con- temporary Pediatrics, 21(1): 64–74.

(26)

Haapasalo-Pesu, K-M. & Karukivi, M. 2012. Unihäiriö kätkeytyy monen nuoren mielenterveysongelmiin. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 128(22): 2319–25.

Hakulinen, T., Mäenpää, T., Sarvasmaa, A. S. & Putkuri, T. 2021. Mielenterveysongelmien kohtaaminen kouluterveydenhuollossa. Verkkokurssi. Duodecim Oppiportti. Viitattu 13.9.2021.

Huikko, E., Kovanen, L., Torniainen-Holm, M., Vuori, M., Lämsä, R., Tuulio-Henriksson, A.

& Santalahti, P. 2017. Selvitys 5–12-vuotiaiden lasten mielenterveyshäiriöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. THL raportti 14/2017.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-987-3

Huikko, E., Lämsä, R., Santalahti, P. ym. 2020. Lasten mielenterveyspalvelujärjestelmä terveyskeskuslääkäreiden näkökulmasta. Duodecim, 136: 79–88.

Ilomäki, L. (toim.). 2012. Laatua e-oppimateriaaleihin. E-oppimateriaalit opetuksessa ja oppimisessa. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2012:5.

Kaltiala-Heino, K., Ranta, K. & Fröjd, S. 2010. Nuorten mielenterveys koulumaailmassa.

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 126:17.

Karjalainen, P., Santalahti, P. & Sihvo, S. 2016. Vaikuttavatko vanhemmuustaitoja tukevat ohjelmat lapsen käytöshäiriöiden ja -ongelmien ehkäisyssä ja vähentämisessä?

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 132(10): 967-974.

Keyes, C. 2007. Promoting and protecting mental health as flourishing. A complementary strategy for improving national mental health. American Psychologist 2007, 62: 95–108.

Kessler, R., Berglund, P., Demler, O., Jin, R., Merikangas, K. & Walters, E. 2005. Lifetime prevalence and age-of-onset distributions of DSM-IV Disorders in the National Comorbidity Survey replication. Arch Gen Psychiatry 2005, 62: 593–602.

Kivimäki, A. 2008. Perhehoitotyö akuuttipsykiatrisella osastolla hoitotyöntekijöiden ku- vaamana. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Kumpulainen, K., Aronen, E., Ebeling, H., Laukkanen, E., Marttunen, M., Puura, K. & Sou- rander A. 2016. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria, Duodecim Oppiportti, Kustannus Oy Duodecim.

Kylmä, J. & Juvakka, T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy.

Kyrölä, A. & Järvelin, J. 2020. Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2019. Psykiatristen hoito- jaksojen kesto lyhenee yhä. THL. Tilastoraportti 53/2020.