Alakouluikäisten ruutuajan hallinnan työvälineet

KARELIA-AMMATTIKORKEAKOULU Sairaanhoitajakoulutus

Teemu Valovirta Sini Ollikainen

ALAKOULUIKÄISTEN RUUTUAJAN HALLINNAN TYÖVÄLINEET Mediakasvatustuokiot Joensuun Lähiötalolla

Opinnäytetyö Huhtikuu 2021

OPINNÄYTETYÖ Huhtikuu 2021

Sairaanhoitajakoulutus Tikkarinne 9

80200 JOENSUU

+358 13 260 600 (vaihde) Tekijät

Sini Ollikainen ja Teemu Valovirta Nimeke

Alakouluikäisten ruutuajan hallinnan työvälineet Mediakasvatustuokio Joensuun Lähiötalolla Toimeksiantaja

ViaDia Joensuu/Rantakylä Lähiötalo Tiivistelmä

Media on kasvattanut rooliaan nyky-yhteiskunnassa huomattavasti viimeisten vuosi- kymmenten aikana. Erityisesti 2000-luvulla median kasvaminen ja teknologisoituminen on ollut suurta. Media tarjoaa paljon mahdollisuuksia lasten arkeen, kasvatukseen ja ke- hitykseen. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, ettei medialla tai älylaitteiden käytöllä ole pelkäs- tään myönteisiä vaikutuksia. Mediakasvatuksen tavoitteena on harjoittaa ihmisen medi- an käyttötaitoja sekä ehkäistä median tuomia haittavaikutuksia. Mediakasvatuksen tarve alkaa viimeistään silloin, kun lapsi aloittaa median käytön.

Tässä opinnäytetyössä käsittelimme kouluikäisten mediakasvatusta sekä älylaitteiden käyttöä. Opinnäytetyön tavoite on tuottaa tietoa mediasta, median haitoista ja hyödyistä sekä mediakasvatuksesta. Työn tarkoitus on antaa tukea ja opastusta alakouluikäisten lasten vanhemmille perheissä käytävään mediakasvatukseen. Halusimme tuoda opin- näytetyössämme esille median ja teknologian tarjoamat hyödyt ja haitat lasten kasva- tuksessa, kasvussa ja kehityksessä. Opinnäytetyömme toteutettiin toiminnallisena ja opinnäytetyön toimeksiantajana toimi ViaDia Ry:n/ Rantakylän Lähiötalo. Opinnäytetyön tehtäväksi muodostui mediakasvatustuokioiden tuottaminen Joensuun Lähiötalon asiak- kaille. Saimme järjestämistämme mediakasvatustuokioista palautetta toimeksiantajal- tamme sekä tapahtumaan osallistujilta. Palaute oli suurimmaksi osaksi positiivista ja luovutimme tuokioissa käytetyn materiaalin toimeksiantajallemme myöhempää käyttöä varten. Jatkossa tätä opinnäytetyötä voisi kehittää soveltuvaksi jollekin toiselle kohde- ryhmälleryhmälle.

Kieli suomi

Sivuja 36 Liitteet 3

Liitesivumäärä 23 Asiasanat

Alakouluikäiset, vanhemmat, mediakasvatus

THESIS April 2021

Degree Programmein Nursing Tikkarinne 9

80200 JOENSUU FINLAND

+ 358 13 260 600 (switchboard) Authors

Sini Ollikainen and Teemu Valovirta Title

Screen Time Management Tools - Media Education for Parents with Lower Comprehen- sive School-Age Children

Commissioned by

ViaDia Joensuu./Rantakylä Lähiötalo Abstract

The media has significantly increased its role in society. Especially in the 21st century, the growth of the media has been extensive. The media offers many opportunities into the daily lives of children. However, it is good to note that the media or the use of smart devices do not only have positive effects. The goal of media education is to practice people's media literacy skills and prevent the harmful effects of the media. The need for media education begins at the latest when the child begins to use the media.

This thesis discusses media education and the use of smart devices among lower com- prehensive school-age children. The purpose of the thesis was to yield information about the media, the disadvantages and advantages of the media and media education. The aim of the thesis was to provide support and guidance to parents to act as media educa- tors for their lower comprehensive school-age children. This practise-based thesis was commissioned by ViaDia Joensuu ry/ Rantakylä Lähiötalo. The objective of the thesis was to organise media education events for the clients of Rantakylä Lähiötalo.

Feedback received on the events was largely positive and the material used in the events was handed over to the commissioning organisation for later use. In the future, this thesis can be further developed to suit another target group.

Language Finnish

Pages 36 Appendices 3

Pages of Appendices 23 Keywords

lower comprehensive school-age children,, parents, media education

Sisältö

Johdanto ... 5

2 Lasten median käyttö ... 6

2.1 Media lapsen arjessa ... 6

2.2 Median ja älylaitteiden käytön vaikutukset lapseen ... 7

2.3 Älylaitteiden käytön vaikutus uneen ... 8

2.4 Älylaitteiden käytön vaikutus fyysiseen terveyteen ... 9

2.5 Median tuomat mahdollisuudet ja haasteet ... 10

3. Lasten mediakasvatus ... 13

3.1 Mediakasvatus ... 13

3.2 Ruutuaikasuositukset ... 14

3.3 Sosiaalinen media lapsen arjessa ... 16

3.4 Vanhemmat lastensa mediakasvattajina ... 17

4 Opinnäytetyön tavoite, tarkoitus ja tehtävä ... 18

5 Opinnäytetyön toteutus ... 18

5.1 Toiminnallinen opinnäytetyö sekä opinnäytetyön prosessi ... 18

5.2 Toimeksiantaja ... 20

5.3 Toiminnallinen osuus ... 21

5.4 Mediakasvatustuokioiden toteutus ... 21

5.5 Toiminnallisen osuuden arviointi ... 27

6 Pohdinta ... 28

6.1 Tuotoksen ja prosessin tarkastelu ... 28

6.2 Opinnäytetyön luotettavuus ja eettisyys ... 29

6.3 Ammatillinen kasvu ... 32

6.4 Opinnäytetyön hyödynnettävyys ja käyttömahdollisuudet ... 33

Lähteet ... 34 Liitteet

Liite 1 Tapahtuman esite

Liite 2 Tapahtuman suunnitelma Liite 3 Vanhempien palautekysely

Liite 4 PowerPoint-esitys vanhemmille mediakasvatuksesta

Johdanto

Media on tänä päivänä iso osa lasten arkipäivää jo varhaisesta iästä lähtien.

(Kotilainen 2011.) Ei ole täysin tavatonta, jotta lapset aloittavat median käytön Länsimaissa jo 3-vuotiaina. (Andersson 2013.) Ruutuaika käsitteenä alkaa olla monelle lapsen vanhemmalle tuttu. Älylaitteet sekä media ovat tulleet jäädäk- seen ja näkyvät arjessamme yhä suurenevissa määrin (Kylmänen 2010, 8–9.).

Lapsen kasvattajana on ensisijaisen tärkeää tutustua lapsensa älylaitteiden ja netin käyttöön, sillä lapsi tarvitsee kasvattajan apua ja tukea tutustuessaan eri- laisiin mediaympäristöihin (Kylmänen 2010, 8–9.). Jokaisella lapsella on oikeus oppia käyttämään ja tulkitsemaan mediaa ja tässä mediakasvatustyössä avain- asemassa ovat useimmiten lapsen vanhemmat. Lasten mediankäyttö on kui- tenkin nykypäivänä ihan erilaista kuin heidän vanhempiensa lapsuudessa ja tämä saattaa monessa vanhemmassa herättää epätietoisuuden tunteita, syylli- syyttä ja hämmennystä, mutta myös vähättelyä. On kuitenkin tiedostettava, että lasten turvallinen ja vastuullinen median käyttö edellyttää sitä, että aikuiset ym- märtävät median ympärillä pyöriviä ilmiöitä (Irisvik & Utriainen 2017, 75–80.).

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoite on tuottaa tietoa mediasta, median haitoista ja hyödyistä sekä mediakasvatuksesta. Tämän opinnäytetyön tarkoi- tuksena on antaa tukea ja opastusta mediakasvatukseen alakouluikäisten las- ten vanhemmille. Opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa mediakasvatustuokiot Jo- ensuun Lähiötalolle sekä alakouluikäisten lasten vanhemmille että alakouluikäisille lapsille.

2 Lasten median käyttö

2.1 Media lapsen arjessa

Lapset ja nuoret käyttävät internetiä ja mediaa hyvin monipuolisesti erilaisiin käyttötarkoituksiin. Aikakausmedian teetättämässä Lasten ja nuorten mediapäi- vä- tutkimuksessa selvitettiin 7–15-vuotiaiden lasten mediankäyttöä sekä heitä kiinnostavia mediasisältöjä. Tutkimukseen osallistuneiden lasten ja nuorten keskuudessa nousi päällimmäisenä esille videopalvelu YouTuben käytön suo- sio. Kiinnostuksen kohteiksi tutkimuksessa oli noussut muun muassa. musiikki, pelaaminen sekä tubettajat. Suurimpana motiivina median käyttöön oli tutki- mukseen osallistuneiden kesken muun muassa itsensä viihdyttäminen sekä yh- teydenpitäminen ystäviin (Aikakausmedia 2019.).

Vaikka onkin selvää, että varsinkin länsimaissa lasten median käyttö alkaa yhä nuorempina, varsinkin pienten lasten median käyttöä on tutkittu varsin vähäi- sesti. Suomen mediakasvatusseuran teettämän Lasten mediabarometrin 2010 mukaan lasten ensi kosketus mediaan tapahtuu useimmiten jo vauvana. Tutki- muksesta selvisi, että alakoulun alimmilla luokilla olevilla, 7–8-vuotiailla lapsilla, mediankäyttö oli jo tiiviisti osana arkea (Kotilainen 2011, 68–69.).

Vielä vuonna 2010 yleisimmin käytetty medialaite perheissä oli televisio, joka löytyi 93 % barometriin vastanneiden kodeista vuoden 2010 mediabarometris- sa. Lasten käytössä televisio oli ollut 77 % perheistä. DVD - tai blu-ray-soittimia vastanneiden perheistä löytyi 86 % kodeista ja lasten käytössä laitteet olivat 61

% vastanneiden perheistä. Muita medialaitteita perheissä oli muun muassa.

pöytä- ja kannettavatietokone, erilaiset musiikkisoittimet sekä pelikonsolit (Suominen 2011, 15-16.) Sittemmin lasten ja nuorten keskuudessa tärkeimmiksi median käyttövälineiksi ovat muodostuneet älypuhelimet niiden yleistyessä (Ai- kakausmedia 2019.).

2.2 Median ja älylaitteiden käytön vaikutukset lapseen

Kun puhutaan lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä median vaikutuksesta näi- hin, täytyy muistaa, ettei media huomioi lapsen kehitysvaiheita. Perinteisissä medioissa kuten televisiossa ja radiossa on ainakin pyritty luomaan ikärajoja sekä katseluaikoja, mutta verkon kohdalla nämä eivät päde. Lapsen surffailles- sa verkossa, hänellä on aina kaikki mahdollisuudet päästä käsiksi myös sellai- seen materiaaliin, joka ei välttämättä ole lapsen kehitysastetta tarkastellen hy- väksi (Martikainen 2008, 110–111.).

Lapsi oppii usein seuraamalla, havainnoimalla sekä mallista oppimalla. Media pystyy tarjoamaankin äärettömän määrän impulsseja lapselle mallioppimiseen, niin hyvässä kuin huonossa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että vaikka verkko saattaisi kuulostaa lapsen kasvun ja kehityksen kannalta hyvin haitalliselta, tar- joaa se myös paljon hyödyllisiäkin aineksia lapsen kasvuun ja kehitykseen (Ma- tikainen 2008, S110-111.).

Aivojen kehitys on lapsuudessa huimaa ja geenien ohella ympäristön vaikutuk- silla on iso merkitys aivojemme kehityksessä. Näin ollen myös älylaitteet pysty- tään lukemaan yhdeksi ympäristötekijäksi, joka muokkaa aivoja monin eri ta- voin. Aivoihin jää jatkuvasti muistijälkiä arjen toiminnoista sekä ympäröivästä maailmasta. Aivojen toiminnan kehitykselle erityisen tärkeää on inhimillinen vuorovaikutus, joka on välttämätöntä muun muassa. tunnetaitojen, kielen sekä itsesäätelytaidon kehittyessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei päivittäisiä vuorovaikutustilanteita saa varjostaa älylaitteiden näpertely vaan aikuisen olisi oltava aidosti läsnä lastensa kanssa käydyissä vuorovaikutustilanteissa (Koso- la, Moisala & Ruokoniemi 2019, 8–11.).

Sosiaalisen median käyttö on tuonut mukanaan sen, että aivomme käsittelevät päivittäin suuria määriä ihmissuhteita käsittelevää informaatiota. Sosiaalinen media ja älylaitteet ovat mahdollistaneet sen, että ystävien ja tuttavien kanssa on helppo viestitellä sekä heidän elämäänsä on vaivatonta seurata tapaamatta heitä fyysisesti. Onkin havaittu, että sosiaalisen median käytöllä on vaikutusta

aivojen alueisiin, jotka käsittelevät muun muassa. tunteiden säätelyä sekä sosi- aalista vuorovaikutusta (Kosola ym. 2019, 16–17.).

On tiedostettava, että muun muassa. teini-ikäisten lasten aivot ovat erittäin herkkiä sosiaaliselle palautteelle. Asia koskee myös sosiaalisen median kautta saatua palautetta. Tutkimuksissa on todettu, että nuoren kokema hyljeksintä ak- tivoi aivoja niillä alueilla, nuori kokisi fyysistä kipua. Toisaalta tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten aivot aktivoituvat sitäkin herkemmin mielihyvää tuotta- viin impulsseihin. (Kosola ym. 2019, 16–17.) Verkossa ja sosiaalisessa medias- sa monet nuoret, eritoten naispuoleiset kokevat oman kuvansa kommentoinnin imartelevana ja nuoren aivot saattavat aktivoitua voimakkaasti sosiaalisessa mediassa saamastaan positiivisesta palautteesta (Kettunen 2014, 26–27.).

2.3 Älylaitteiden käytön vaikutus uneen

Uni on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille iästä riippumatta. Lapsen ja nuoren kehi- tyksen kannalta uni on kuitenkin olennaista. Nykypäivän tutkimuksissa on kui- tenkin selvinnyt, että älylaitteilla on unta vähentävä vaikutus (Kosola ym. 2019, 43). Murrosikäisille on tehty tutkimus, joka osoittaa digitaalisten laitteiden vä- hentävän yöunta ja tekevän nuoren olon yöllä levottomaksi. Tutkimuksen ana- lyysi näytti myös, että yllä mainitut uniongelmat esiintyivät, vaikka älylaite oli vain nukkujan vieressä (Partonen 2017.).

Koululaisikäisen lapsen olisi hyvä saada yöunta yli yhdeksän tuntia vuorokau- dessa. Vähäinen uni vaikuttaa immuunipuolustusjärjestelmäämme heikentäväs- ti. Hyvin nukutut unet heijastuvat koulumenestykseen, fyysiseen kasvuun ja ke- hitykseen sekä muiden lasten kanssa tapahtuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lasten kasvattajilla on suuri rooli siinä, että lapselle tarjotaan päivään tekemistä ja liikuntaa, hyvän unen takaamiseksi (Terveyden ja hyvin- voinninlaitos 2020.).

Koulutehtävien tekeminen, aktiviteetit ja olisi hyvä ajoittaa sellaiselle ajalle, jol- loin lapsi on tarkkaavainen ja jaksaa keskittyä tehtäviin. Ennen nukkumaanme- noa olevat rutiinit kannattaa toteuttaa joka ilta ja niihin olisi hyvä koko perheen sitoutua. Jokailtaisilla rutiineilla koululainen ymmärtää, että on tullut aika hilje- nemiseen ja valmistautumiseen lepoon. Lapsen kasvattaja voi tuoda esimerkke- jä mitä vähäinen uni saattaa aiheuttaa terveydellemme ja päivittäiseen jaksami- seen. Medialaitteita ei myöskään kannata katselle paljoa juuri ennen yölevolle käyntiä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020.).

2.4 Älylaitteiden käytön vaikutus fyysiseen terveyteen

Älylaitteet nähdään usein fyysistä aktiivisuutta vähentävänä tekijänä ja suuressa määrin käytettynä ne varmasti sitä ovatkin. Teknologia on monessa mielessä helpottava tekijä, mutta samaan aikaan, kun kaikki on helposti saatavilla napin painalluksella, fyysinen liikkuvuus mahdollisesti vähenee. Älylaitteiden käyttöön liittyy niin välittömiä kuin välillisiä terveydellisiä seurauksia. Niska-hartiaseudun kivut, vaikutukset silmiin sekä aivoihin kuuluvat välittömiin seurauksiin älylaittei- den käytössä, kun taas aleneva aktiivisuus fyysisen liikunnan suhteen kuuluu älylaitteiden välillisiin vaikutuksiin. Älylaitteiden liiallinen käyttö taas saattaa vai- kuttaa muun muassa. ihmisen yleiseen jaksamiseen sekä ajankäytön hallintaan (Kosola ym. 2019, 103–106.).

Säännöllinen fyysinen, lihaskuntoa ylläpitävä liikunta on tärkeää iästä ja suku- puolesta riippumatta. Erityisesti kasvuiässä oleville lapsille monipuolinen liikunta vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöä sekä kehittää kehon hallintaa ja toimintaky- kyä. Erityisesti leikki-ikäisten lasten liiallisesta istumisesta on todettu seuraavan rakenteellisia tuki- ja liikuntaelimistön muutoksia, joiden vaikutukset näkyvät läpi elämän. Älylaitteiden ääressä vietetty aika onkin usein passiivista sekä epäer- gonomista, jolloin tuki- ja liikuntaelimistön käyttö vähenee ja lihastasapainon sekä kehon hallinta heikkenee (Kosola ym. 2019, 106–108.).

Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien lisäksi älylaitteilla on katsottu olevan vaiku- tusta muun muassa. silmien terveyteen. Runsas ruutujen katselu saattaa ärsyt- tää silmiä ja aiheuttaa kuivumista sekä silmien ärtymistä. Syinä silmien oireiluun on arveltu olevan älylaitteiden valon sekä väreilyn. Myös keskittynyt ruudun kat- selu saattaa aiheuttaa kyynelnesteen riittämättömän silmän voitelun. Oli kyse mistä tahansa näön tarkkuutta vaativasta tekemisestä, pitkäkestoisena toiminta saattaa kuormittaa silmän sopeutumiskykyä. Näin ollen esimerkiksi liiallinen äly- laitteiden seuraaminen saattaa johtaa likinäköisyyteen, jonka onkin katsottu li- sääntyneen lapsilla ja nuorilla viime aikoina (Kosola ym. 2019, 108–109.).

Fyysisen aktiivisuuden vähentyessä, monelle herää varmasti kysymys älylaittei- den suhteesta ylipainoon sekä muihin elintapasairauksiin. Vaikka ylipaino ei au- tomaattisesti tarkoittaisikaan sitä, että ihminen olisi sairas, täytyy kuitenkin tie- dostaa, että ylipaino kuitenkin lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä metaboliseen oireyhtymään. Lisäksi liikalihavuuteen liittyy lisääntynyt riski sai- rastua sydän – ja verisuonisairauksiin sekö siihen liittyy joidenkin syöpämuoto- jen sekä ennenaikaisen kuoleman riski. Vaikka suoraa yhteyttä älylaitteiden se- kä ylipainon välillä ei olisikaan, monessa tapauksessa lisääntynyt älylaitteiden käyttö vähentää fyysistä aktiivisuutta (Kosola ym. 2019, 109–110.).

2.5 Median tuomat mahdollisuudet ja haasteet

Media tarjoaa lapselle valtavan määrän sytykkeitä niin positiivisessa kuin nega- tiivisessa mielessä, sillä perinteisiä rajoja esimerkiksi vuorovaikutukseen ei ver- kossa välttämättä ole. Verkossa ei myöskään ole lähetysaikoja, vaan kaikki me- diasisältö on aina avoinna kenelle tahansa. Aikuisena ja kasvattajana on hyvä tiedostaa, ettei kaikki mediasisältö ole lapsen kehitysasteelle sopivaa ja muun muassa aikuisille suunnattu tarjonta ei ole tarkoitettu lapsille. (Kosola ym. 2019, 60–61) Media ja verkko ovat useimmiten moni-ilmeisiä sekä sisällöltään moni- puolisia, eikä niitä pidä nähdä pelkästään hyvänä tai pahana. Täytyy muistaa, että media on kuitenkin tullut jäädäkseen eikä siltä voida välttyä. Lohdutuksena

jokaiselle lapsen kasvattajalle, että median tarjoamalla sisällöllä on myös paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia (Matikainen 2008, 110–112.).

Parhaimmillaan mediaa pystyy hyödyntämään osana sosiaalista vuorovaikutus- ta sekä se voi auttaa harjoittamaan sosiaalisia taitoja. Yksin lasta ei kuitenkaan pidä näitä jättää harjoittelemaan, vaan lapset tarvitsevat tähän aikuisen tukea, ohjausta ja ennen kaikkea läsnäoloa. Lapsen kanssa voi yhdessä lukea kirjoja tai katsella elokuvia. Muokata kuvia tai pelata yhdessä pelejä. Mahdollisuuksia median käyttöön on rajattomasti. (Niinistö & Ruhala 2006, 26–27) Pelkästään positiivinen asia media ei kuitenkaan ole, vaan runsaaseen median käyttöön voi liittyä monenlaisia ongelmia (Meriranta 2010.).

Median ja internetin käytöstä on tullut olennainen osa nykypäivän arkea ja rajaa esimerkiksi netin normaalille käytölle ja riippuvuudelle voi olla vaikeaa määrit- tää. Täytyy kuitenkin muistaa, että nettiriippuvuus voi olla kuitenkin erittäin haastava ilmiö lapsen kohdalla, sillä se saattaa muokata lapsen kasvua ja kehi- tystä. Hyvänä ohjenuorana riippuvuuden tunnistamisessa voidaan kuitenkin pi- tää sitä, jos lapsi tai nuori ei pysty kontrolloimaan omaa median käyttöään, me- dian käyttämättömyys aiheuttaa levottomuutta tai ärtymystä tai lapsi median käytön vuoksi laiminlyövät syömisen, nukkumisen, liikunnan tai sosiaaliset suh- teensa (Matikainen. 2008, 113–114.).

Lapsuus ja nuoruus ovat kehityksen kannalta ikävaiheita, jolloin tapahtuu isoja fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia ja siksi tämä ikäryhmä on erityisen alttiina on- gelmallisen käytöksen syntymiselle. Monilla ongelmallisilla käytösmalleilla on riski myös jatkua läpi elämän, mikäli ne omataan jo nuorella iällä. Erityisesti pie- net lapset tarvitsevat aikuisen apua ja ohjausta älylaitteiden ja median käyttöön sekä sen rajaamiseen (Kosola ym. 2019, 65–68.).

Moni kasvattaja ja vanhempi ovat varmasti huomanneet pelaamisen ympärillä vellovan keskustelun pelien haitallisuudesta ja hyödyistä. Etenkin väkivaltaa si- sältävien pelien vaikutukset lasten käytökseen puhututtavat säännöllisin vä- liajoin. Tutkimusnäyttö aiheesta on kuitenkin hyvin ristiriitaista, mutta todettavaa

kuitenkin on, että pelaaminen voi aiheuttaa lyhyt kestoista aggressiota liittyen pelien kilpailuhenkisyyteen ja turhautuvuuteen. Vaikka tyhjentävää vastausta pelien haitallisuudesta tutkimukset eivät antaisikaan, pelien antamia ikärajoja on syytä noudattaa. (Kosola ym. 2019, 60–61.) Älylaitteilla pelaaminen voi kuiten- kin olla lapselle sosiaalista hauskanpitoa, tuoda sosiaalisten hyötyä sekä olla parhaimmillaan myös lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa (Jarasto & Sinervo 1998.).

Pelit ja pelaaminen ovat kuitenkin hyvin vetovoimaisia ja kiehtovia, minkä vuoksi ne saattavat alkaa näytellä liian suurta roolia jo pienenkin lapsen arjessa. Pe- laaminen on hyvin intensiivistä toimintaa ja voi tämän vuoksi kuluttaa lapsen psyykkistä energiaa ja viedä aikaa esimerkiksi leikiltä ja muulta luovalta toimin- nalta. Pelaamisen tulisi pysyä kohtuudessa sekä pitäisi suunnitella peliin käytet- tävä aika niin, ettei se ajoittuisi lähelle nukkumaan menoa. Peliharrastuksen tur- vallisuus onkin avainasemassa ja keskeisin suojaava tekijä on kasvattajien ohjaavassa tuessa (Niinistö & Ruhala 2006, 73–77.).

Älylaitteet ovat tuoneet mukanaan sen, että kasvattajan ja vanhemman on olta- va entistä enemmän valppaana lasten median käytöstä. Nykyään enää har- vemmin perheessä ainoana medialaitteena ovat televisio sekä pöytätietokone, jotka ovat helppo sijoitella vanhempien näkösälle. Älylaitteet ovat tuoneet mu- kanaan myös sen, ettei esimerkiksi kiusaaminen rajoitu enää vain kouluun vaan ikävyydet saattavat seurata perässä helposti kotiin ja vapaa-aikaan (Kosola ym.

2019, 118–119.).

Netiketti syntyy sanoista netti ja etiketti. Netiketin tarkoituksena on luoda ohjeis- tuksia hyvään käytökseen tietoverkkoa käytettäessä. Lapsen kanssa on hyvä käydä läpi verkon pelisäännöt ja ohjata lasta noudattamaan hyviä käytöstapoja myös verkossa. Lapselle on hyvä kertoa, että myös verkossa on noudatettava lakeja, mutta pidettävä samalla myös itsensä turvassa. Lapselle on hyvä kertoa muun muassa. se, ettei esimerkiksi salasanoja tai henkilötietoja pidä luovuttaa kellekään ulkopuoliselle. Lapselle on hyvä opettaa median lukutaitoa, jotta lapsi

oppii erottamaan luotettavan tiedon dis-informaatiosta (Matikainen 2008, 135–

137.).

Vaikka on tiedostettava, että älylaitteiden liiallinen käyttö voi mahdollisesti vä- hentävän aktiivisuutta ja lisäävän passiivisuutta, piilee älylaitteissa myös poten- tiaali aktiivisuuden ja liikunnan lisääjänä. Älylaitteet pitävät sisällään monenlai- sia aktiivisuusmittareita, jotka mittaavat muun muassa. sykettä, kulutettuja kaloreita, kuljetun matkan pituutta sekä vauhtia. Lisäksi älylaitteisiin on olemas- sa monenlaisia sovelluksia ja pelejä, jotka oikein käytettynä mahdollistavat lii- kuntaa lisäävää vaikutusta (Kosola ym. 2019, 110–112.). Älylaitteet ovat myös mahdollistaneet sen, että kaikenlainen tieto on helposti saatavilla. Älylaitteita pystytään myös hyödyntämään osana terveydenhuoltoa. Esimerkiksi 1-tyypin diabeteksen seuranta on ottanut ison kehitysaskeleen älylaitteiden ansiosta, sil- lä tänä päivänä sairautta pystytään seuraamaan ja hoitamaan iholle asennetta- vien sensorien avulla. Näin ollen sairauden seurantaa sekä hoitoa pystytään to- teuttamaan reaaliajassa koko ajan, joka vähentää esimerkiksi veren glukoosiarvojen vaarallisia muutoksia. Älylaitteen ansiosta insuliinin saanti on mahdollista toteuttaa melkeinpä luonnonmukaisesti, mikä vähentää diabetek- seen kuuluvien liitännäissairauksien määrää. Älylaitteiden ansiosta saatavilla on runsaasti tietoa sairauksien hoidosta sekä ennaltaehkäisystä (Kosola ym. 2019, 112–113.).

3. Lasten mediakasvatus

3.1 Mediakasvatus

Kasvatus käsitteenä on varmasti monelle tuttu, sillä jokainen meistä on toden- näköisesti ollut kasvatuksen kohteena sekä useimmat meistä ovat toimineet myös kasvattajina. Kun puhutaan kasvatuksesta, yhtenä olennaisimpana asiana on usein ikä, toisin sanoen se, että vanhemmat kasvattavat nuorempiaan. Kas- vatus tapahtuu usein pitkällä aikavälillä ja vaikuttaa kasvatuksen kohteeseen

kokonaisvaltaisesti. Kasvatus on useimmiten tavoitteellista ja sillä pyritään vai- kuttamaan kasvatuksen kohteen sivistyksen ja moraalin kehittymiseen (Matikai- nen 2008.).

Mediakasvatus on mediaan, median sisältöön ja sen käyttöön kohdistuvaa kas- vatus ja opetustyötä. Kuten muukin kasvatustyö, mediakasvatus on moraalista toimintaa, jonka tavoitteena on saada lapsesta toimiva jäsen yhteisöön. Ihmisen moraalipohja on yksilöllinen ja näin ollen yhtenäisiä totuuksia tai jokaiselle toi- mivia ratkaisuja kasvukseen, myöskään mediakasvatukseen ei pystytä anta- maan (Andersson 2013.).

On kuitenkin tiedostettava, että vanhemmat ovat avainasemassa lapsensa me- diakasvatuksessa. Median käyttö on osa tämän päivän arkea eikä siltä pysty välttymään. Mediakasvatus on avainasemassa lasten ja nuorten opettamiseksi tämän päivän median ilmiöihin. Mediakasvatus on tavoitteellista ja vuorovaiku- tuksellista mediakulttuurin sekä medianlukutaidon opettamista ja oppimista. Jo- kaisella lapsella ja nuorella on oikeus oppia käyttämään ja tulkitsemaan erilaisia median välineitä. Aikuiset ovat avainasemassa opettamaan turvallista sekä vas- tuuntuntoista median käyttöä (Andersson 2013.).

3.2 Ruutuaikasuositukset

Median osuus arjessamme on yhä suuremmassa roolissa ja sen merkitys on usein monipuolinen. Media tarkoittaa niin joukkoviestintää, -välineitä ja kaikkea sitä, mitä liittyy mediasisällön syntyyn sekä välittämiseen. (Kylmänen 2010, 8–

9.) Varsinkin lasten median käyttöön ja mediakasvatukseen liitetään usein termi ruutuaika, joka käsitteenä on varsin kuvaava. Sanalla tarkoitetaan käytettyä ai- kaa joko television, tabletin, tietokoneen tai kännykän ruudun ääressä. Ruutu- ajan määrään on lasten ikäluokittain olemassa suosituksia, jotka vaihtelevat tunnista kahteen. Vuonna 2019 WHO:n suositusten mukaan alle 5-vuotiaille ruutuaikaa tulisi olla alle tunti päivässä, kouluikäisille lapsille alle kaksi (Man- nerheimin lastensuojeluliitto 2019.).

Älylaitteet ja erilaiset mediasisällöt vievät yhä isomman osan ihmisten arjesta, sillä mediasisältöä on tarjolla runsaasti erilaisten joukkoviestintävälineiden kaut- ta. Näitä viestintävälineitä on muun muassa. Televisio, radio, sanoma- sekä ai- kakausilehdet, kirjat, pelit, älylaitteet ja internet. Siksi onkin hyvä pohtia, millai- nen ruutuaika on lapselle hyväksi ja miten paljon ruutuaikaa lapselle tarjoaa, jottei ruutu vie liiaksi aikaa arjen muilta toiminnoilta. (Kylmänen 2010, 8–9.) Ruutuaikaa on hyvä pohtia ja tarkastella monelta eri näkökannalta, sillä on olennaista ottaa myös huomioon se, mihin ruudun ääressä käytetty aika käyte- tään. Median ja älylaitteiden ääressä käytettävä ruutuaika voi olla hyvin moni- puolista ja viihdekäytön lisäksi ruutujen äärellä voi pitää yllä sosiaalisia suhteita, hakea tietoa tai oppia uusia taitoja (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2019.).

Suosituksia ruutuajasta sekä sen määrästä on pyritty luomaan digitalisoitumisen myötä. Täysin selkää ajallista suositusta on kuitenkin varmasti hankalaa luoda, sillä ruutuja on nykyään kaikkialla. Ruutuaikaa olisi varmastikin hyvä tarkastella monelta eri kantilta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen LATE-hankkeen rapor- tissa on määritelty, että alle kouluikäisten viihdemedian ääressä vietetylle ajalle suositellaan maksimissaan kahden tunnin mittaista aikaa päivää kohden. (Mäki 2010, 104–105.) Esimerkiksi WHO suosittaa, että ruutuaikaa olisi alle 2–4- vuotiailla alle tunnin verran, sitä nuoremmille ei lainkaan. Koululaisille WHO suosittaa ruutuaikaa alle kahden tunnin verran. Suosituksissa ei kuitenkaan oteta kantaa seikkaan, ettei kaikki ruutuaika ole välttämättä huonoa lapsen kas- vulle ja kehitykselle (Yle 2019.).

Median käyttöä kannattaa kuitenkin rajata, sillä varsinkin pienet lapset ovat hy- vin konkreettisia ajattelultaan eikä välttämättä osaa prosessoida kaikkea näke- määnsä mediasisältöä. (Lehtipuu 2006, 62–63.) Vaikka ajan kontrolloimisen on nähty ehkäisevän riippuvuuksia sekä tuovan lisää aikaa fyysiselle toiminnalle ja vuorovaikutukselle, ruutuajan sopivuutta määriteltäessä tulisi ottaa huomioon myös, millaista mediasisältöä lapsi tai nuori katselee. Sopivan ruutuajan määrää tarkastellessa kannattaa ottaa huomioon myös muun muassa. perheen yhdessä käytetty aika (Anderson, 2013.).

3.3 Sosiaalinen media lapsen arjessa

Sosiaalinen media näyttelee tänä päivänä suurta roolia lasten ja nuorten medi- an käytössä. Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, tarkoitetaan internetissä olevia palveluita sekä sovelluksia, joissa yhdistyvät niiden käyttäjien kommuni- kointi keskenään sekä käyttäjien oma sisällöntuotto. Käsite sosiaalinen media onkin hyvin kuvaava, sillä sosiaalisella tarkoitetaan ihmisten välistä kanssakäy- mistä ja medialla käytössä olevia interaktiivisia palveluja. Sosiaalisen median ero muihin joukkoviestintävälineisiin on siinä, että sosiaalinen media mahdollis- taa yhteydenpidon lisäksi monia muita asioita. Sosiaalisen median kautta voi- daan kommentoida toisten julkaisuihin sekä kommunikoida toisten kanssa, ja- kaa omaa sisältöä sekä löytää ja merkitä omia suosikkeja esimerkiksi palveluista, paikoista tai yrityksistä. Parhaimmillaan sosiaalisen median käyttö lisää sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä helpottaa verkostoitumista toisten ihmisten kanssa ympäri maailman (Hintikka 2020.).

Tarkastellessa sosiaalista mediaa tulee esiin usein sen negatiivinen ja haitalli- nen puoli, eritoten psyykkiseen hyvinvointiin. Monesti saamme palautetta tai yk- sittäisiä mielipiteitä juuri sosiaalisen median kautta ja monelle saamansa pa- laute voi aiheuttaa mielipahaa. Tosin sosiaalisella medialla on hyviäkin puolia, sen avulla voi luoda uusia tuttavuuksia, tehdä siitä itselleen uuden työskentely kanavan tai käyttää sosiaalista mediaa osana itsensä kehittämistä ja kouluttau- tumista. Maassamme sosiaalista mediaa hyödynnetäänkin monipuolisesti ihan koululaisikäisestä eläkeläiseen. Myös se mihin sosiaalista mediaa käytetään, jakautuu eri tavoin eri ikäluokissa. Etenkin nuoret hyödyntävät sosiaalista medi- aa ja sen hyötyjä lähes päivittäin. Yhtenä suurena haittana voisi pitää sosiaali- sen kanssakäymisen puutetta, kun ollaan tekemisissä vain sosiaalisen median kautta (Hietajärvi & Matikainen 2021.).

3.4 Vanhemmat lastensa mediakasvattajina

Lasten ja nuorten median käyttö on ilmiö, jolta ei pysty tänä päivänä välttymään, sillä elämme hyvin median täyttämässä kulttuurissa. Media linkittyy arkeemme niin työssä, koulussa kuin vapaa-ajassa. (Herkman 2007, 39–40.) Aiheen ympä- rillä tapahtuva uutisointi luo kuitenkin kuvaa median käytöstä lapsuutta uhkaa- vana ilmiönä. Eri alojen asiantuntijat ovat pyrkineet luomaan suosituksia niin ruutuajan määrästä, älypuhelimen hankintaiästä kuin peliriippuvuuden ehkäisys- tä. Lasten ja nuorten mediakasvatukseen ei löydy yksioikoista vastausta eikä aihetta pystytä tarkastelemaan yksiselitteisesti (Vilmilä 2015, 6–7.).

Media on hyvin monimuotoinen ja siihen liittyy monenlaisia sisältöjä. Joukko- viestintävälineet, kuten televisio, radio, sanomalehdet, pelit ja internet tarjoavat erilaisia mediasisältöjä. Median ollessa sisällöltään monimuotoista, täytyy myös mediakasvatuksen ottaa huomioon erilaiset joukkoviestintävälineet ja media- sisällöt. (Kylmänen 2010, 9–10.) Mediakasvatuksen suunnittelussa sekä toteu- tuksessa olisi myös ensisijaisen tärkeää ottaa huomioon lapsen yksilöllisyys se- kä hänen kehitysasteensa. Mediakasvatuksen sisällön yhtenä lähtökohtana tulisi pitää lapsen yksilöllisen kyvyn ajatella, tunne-elämän ja persoonallisuuden kehitystehtävät sekä näiden merkityksen lapsen mediasuhteeseen. (Vilmilä.

2015, 6–7.) Mediakasvatuksen tulisi olla tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoi- tuksena on lisätä tietoa ja kartuttaa taitoja joukkoviestintävälineistä sekä medi- asta. Lasten mediakasvatuksen tavoitteena on niin suojella lasta haitallisilta mediasisällöiltä ja liiallisen käytön vaikutuksilta, mutta myös opettaa median käytön mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen sekä ikätasoiseen oppimiseen (Kylmänen 2010, 10–19.).

Lasten mediakasvatuksessa on tärkeää, että lapsi pääsee käsittelemään medi- aa monipuolisin tavoin. Lapselle luontaisin tapa oppia on päästä itse tekemään ja kokeilemaan. Lasten mediakasvatuksen tulisi olla kokemuksellista ja aktiivista yhdessä tekemistä. Lapselle luontaisimman lähestymistavat uusien asioiden oppimiseen ja käsittelyyn toteutuvat leikin, liikkumisen sekä tutkimisen varjolla.

Lapsi oppii parhaiten itse tekemällä ja näin ollen toiminnallisten työtapojen tulisi

korostua varsinkin lasten kanssa käytävässä mediakasvatuksessa. Esimerkiksi sadustus on erinomainen väline lasten mediakasvatukseen. Sadutuksen avulla lapsi saa oman äänensä kuuluviin sekä antaa kasvattajalle mahdollisuuden tu- tustua lapseen ja lapsen ajatuksiin. Sadutus antaa lapselle mahdollisuuden kertoa juuri niitä asioita, joita lapsi haluaa aikuiselle kertoa. Sadutus on toimin- tatapana hyvin merkityksellinen työskentelyväline ja se voi toimia erinomaisena lähtökohtana erilaisille mediaesityksille (Kynäslahti, H, Kupiainen, R & Lehtonen 2017.).

4 Opinnäytetyön tavoite, tarkoitus ja tehtävä

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoite on tuottaa tietoa mediasta, median haitoista ja hyödyistä sekä mediakasvatuksesta. Työn tarkoitus on antaa tukea ja opastusta alakouluikäisten lasten vanhemmille perheissä käytävään media- kasvatukseen. Opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa mediakasvatustuokiot Joen- suun Lähiötalolle sekä alakouluikäisten lasten vanhemmille että alakouluikäisille lapsille.

5 Opinnäytetyön toteutus

5.1 Toiminnallinen opinnäytetyö sekä opinnäytetyön prosessi

Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Toiminnallisen opin- näytetyön piirteisiin kuuluu, että opinnäytetyöprosessin aikana syntyy jokin fyy- sinen tuotos kuten ohjeistus, tietopaketti tai tapahtuma (Vilkka & Airaksinen 2003, 51). Opinnäytetyömme tarkoituksena oli ensisijaisesti tuoda lisää media- tietoutta alakouluikäisten lasten vanhemmille. Tämän lisäksi toimeksiantajamme toiveesta lisäsimme kohderyhmäämme myös alakouluikäiset, Joensuun Lä- hiötalolla asioivat lapset. Tehtävänämme oli suunnitella informatiivinen tuokio

Lähiötalon tiloissa kohderyhmillemme mediakasvatusteemalla. Fyysisenä tuo- toksena toiminnallisessa opinnäytetyöstämme teimme vanhempien mediakas- vatusiltaan PowerPoint-esityksen, jonka luovutimme myös Lähiötalon henkilö- kunnalle myöhempää käyttöä varten. Koska opinnäytetyömme prosessiin kuului selkeästi fyysinen toiminta sekä –tuotos, koimme, että toiminnallinen opinnäyte- työ toteutustapana oli tilanteessa kaikista luonnollisin vaihtoehto.

Opinnäytetyöprosessiamme pyrimme toteuttamaan Salosen (2013, 15–20.) an- taman mallin mukaisesti: aloitusvaihe, suunnitteluvaihe, esivaihe, työstövaihe, tarkistusvaihe, viimeistelyvaihe ja lopuksi valmis tuotos. Opinnäytetyötämme aloitimme suunnittelemaan jo keväällä 2020. Kävimme keskustelua toimeksian- tajamme kanssa mahdollisista aiheista, tarkoituksenamme pitää teemahetki Lä- hiötalon tiloissa paikassa asioiville asiakasryhmille. Vielä tässä vaiheessa sekä tapahtuman aihe että varsinainen kohderyhmä olivat avoinna. Toimeksianta- jamme edustajien kanssa käydyn keskustelun lomassa opinnäytetyömme aihe sekä kohderyhmät valikoituivat kuin itsestään.

Koska on ensisijaisen tärkeää, että opinnäytetyön aihepiiri motivoi sekä on mie- lenkiintoinen että ajankohtainen (Vilkka & Airaksinen 2003, 23.), opinnäytetyön teemaksi valikoituivat näin ollen mediakasvatus ja kohderyhmäksi alakouluikäis- ten lasten vanhemmat. Aihe oli mielestämme ajankohtainen ja kiinnostava, sillä me molemmat pienten lasten vanhempina olisimme pian näiden mediakasva- tusasioiden edessä henkilökohtaisessa elämässämme. Lisäksi toimeksianta- jamme toiveesta otimme toissijaiseksi kohderyhmäksemme Lähiötalolla asioi- vat, alakouluikäiset lapset.

Salosen (2013) mallin mukaan aloitusvaiheesta siirryimme pian suunnitteluvai- heeseen, johon kuului opinnäytetyömme kirjallinen kehittämissuunnitelma.

Opinnäytetyömme suunnitelmassa tulevat ilmi muun muassa. opinnäytetyömme tavoitteiden luominen, toiminnallisen osuuden toimintaympäristön suunnittelu -ja vaiheet, kohderyhmät sekä materiaalin -ja aineiston keruu. Opinnäytetyömme aloitusajankohdan aikaan, keväällä 2020, Suomessa alkoi levitä Covid-19- pandemia, mikä asetti rajoituksia muun muassa. kokoontumisten ja yleisten tilo-

jen käytön suhteen. Tämän vuoksi jouduimme muokkaamaan useaan otteeseen opinnäytetyömme aikatauluja. Suunnitelmaa tehdessämme perehdyimme me- diakasvatuksen maailmaan ja samalla suunnittelimme tapahtumassa käytettä- vää aineistoa.

Opinnäytetyömme suunnitteluvaiheen jälkeen lokakuussa 2020 tapahtui Salo- sen (2013.) käyttämä termi kentälle siirtyminen. Tarkemmin sanottuna suunni- telmamme laitettiin käytäntöön ja toiminnalliseksi osuudeksi prosessissamme toteutimme teematuokiot valitsemillemme kohderyhmille. Opinnäyteyömme pro- sessin pitkittyessä ja maailmalla vallinneen pandemiatilanteen vuoksi siirryimme toteutusvaiheeseen ilman suunnitelmavaiheen hyväksymistä opinnäytetyötäm- me ohjaavilla opettajilla, sillä vaarana oli se, että joutuisimme mahdollisesti pe- rumaan opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden pitämisen kokonaan. Toimin- nallisen osuuden jälkeen jatkoimme kirjallisen tuotoksen työstämistä sekä hiomista, tavoitteena saada työ päätökseensä kevään 2021 aikana.

5.2 Toimeksiantaja

Opinnäytetyömme teimme yhteistyössä Rantakylän Lähiötalon kanssa, joka on Joensuussa sijaitseva, ViaDia Joensuu ry:n ylläpitämä matalan kynnyksen koh- taamispaikka. ViaDia Joensuu ry on perustettu vuonna 2010 ja yhdistyksen ta- voitteena on tehdä diakoniatyötä helpottaen aineellista, henkistä ja hengellistä ahdinkoa. Yhdistys tavoitteena on myös edistää päihteetöntä elämäntapaa sekä elämänhallintaa. Lähiötalon lisäksi ViaDia ry:llä on myös muita hankkeita ja muun muassa. ViaDia keskus, joka toimii niin ikään matalan kynnyksen koh- taamispaikkana. ViaDia-keskuksella tapahtuu myös ruokajakelua sekä tiloissa toimiva kirpputori (ViaDia Joensuu ry 2018.).

Rantakylän Lähiötalon tilat on tehty tavallisen kerrostaloasunnon huoneistoon, minkä huoneet on sisutettu moneen eri tarpeeseen. Lähiötalon tiloista löytyy leikki – ja askarteluhuone lapsille sekä kodikas olohuone että keittiö, jotka ovat Lähiötalon asiakkaiden käytössä. Lähiötalo järjestää niin vertaistoimintaa kuin

mukavaa ajanvietettä niin lapsille kuin aikuisille. Lähiötalo olikin kodikkuutensa sekä lämminhenkisyytensä vuoksi meille erittäin mieleinen paikka toteuttaa opinnäytetyötämme.

5.3 Toiminnallinen osuus

Opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden tarkoituksena oli ensisijaisesti tuoda lisää mediatietoutta alakouluikäisten lasten vanhemmille. Tämän lisäksi pää- timme toteuttaa toimeksiantajamme toiveesta toimintatuokion mediakasvatus- teemalla myös alakouluikäisille lapsille. Suunnittelimme informatiivisen tuokion- kohderyhmillemme mediakasvatusteemalla Lähiötalon tiloissa järjestettäväksi.

Tuokiot pidettiin erillisinä ja niiden sisältöä muokattiin kohderyhmilleen sopiviksi.

Tuokiot molemmille kohderyhmille pidimme lokakuussa 2020 sovitusti Lähiöta- lon henkilökunnan kanssa. Molempiin tuokioihin meillä oli tavoitteena luoda ren- to ja hauska ilmapiiri yhdistettynä tärkeään sanomaan.

Meillä olisi ollut mahdollista saada käyttöömme myös ViaDia-keskuksen tilat tuokioita varten, mutta halusimme luoda mahdollisimman keskustelua herättä- vän sekä lämminhenkisen tunnelman, joten arvioimme tilanteeseen Lähiötalon tilojen sopivan parhaiten.

5.4 Mediakasvatustuokioiden toteutus

Mediakasvatusta voidaan toteuttaa moni eri tavoin. Yksinkertaisuudessaan me- diakasvatukseksi voidaan lukea niin arkiset keskustelut aiheen ympäriltä kuin laajemmat, suunnitellut opintojaksot liittyen mediakasvatukseen. Arkisemmin voidaan ajatella, että lasten älylaitteiden käytön rajaaminen on jo osakseen me- diakasvatusta. Mediakasvatuksen tueksi on olemassa runsaasti materiaalia mm. internetsivustoilla sekä mediakasvatukseen liittyviä palveluja sekä kam- panjoita on hyvin saatavilla. Yksi olennaisimmista mediakasvatusta tukevista internetpalveluista on Mediakasvatusseuran ylläpitämä internetsivusto. Muita

vastaavanlaisia palveluja ovat muun muassa Mediataitokoulu, pelikasvatus.fi ja Yle Oppiminen (Willman 2010).

Mediakasvatustuokio vanhemmille pidettiin ensimmäisenä ja tilaisuuteen osal- listui yhteensä neljä vanhempaa. Olimme luoneet vanhemmille Power Point - esityksen aiheeseen liittyen, jonka kävimme kohta kohdalta läpi tuokion aikana.

Esityksen tavoitteena oli tuoda esille tietoa lasten mediakasvatukseen liittyen sekä herätellä keskustelua aiheesta osallistujien kesken. Power Pointissa esit- tämämme aiheet herättivät runsaasti keskustelua ja osallistujat pääsivät tuokion aikana jakamaan aiheesta omia kokemuksiaan sekä ajatuksiaan aiheen ympä- riltä. Tuokion aikana toimme myös erilaisia sosiaalisen median kanavia van- hempien tietoisuuteen. Suurin osa vanhemmista tunsi jo ennestään muun mu- assa. Instagramin, Facebookin ja WhatsAppin sekä käyttivät näitä aktiivisesti itsekin. Läpi käytyjen sosiaalisten median – kanavien joukosta löytyi myös tuo- kioon osallistuneille vanhemmille tuntemattomampia sosiaalisen median kana- via muun muassa Jodel, LinkedIn ja Telegram.

Aikaa vanhemmille pitämäämme tuokioon olimme varanneet 1,5 tuntia. Varattu aika osoittautui kuitenkin liian lyhyeksi, sillä emme ehtineet tuossa ajassa käydä läpi kaikkia aiheita, joita olimme suunnitelleet. Power Point esityksen lisäksi olimme suunnitelleet vanhempien tuokioon pari toiminnallista rastia, joissa oli- simme esitelleet median käytön mahdollisuuksia lapsien kanssa. Toiminnallisiin rasteihin tuokioon varattu aikamme ei kuitenkaan riittänyt, joten päätimme ker- toa rastien idean suullisesti tuokiomme lopussa. Rastien tarkoituksena olisi ollut tuoda vanhemmille tietoa tavoista, joilla älylaitteita pystyttäisiin käyttämään per- heen yhteisten hetkien luomiseen ja samalla tukien lapsen kasvua ja kehitystä.

Olimme myös koonneet luettelon internetsivustoista, joissa tarjottiin lapsille ke- hittävää ja opettavaista sisältöä. Rastien läpi käyntiin meillä ei aika kuitenkaan riittänyt, sillä teoriaosuus herätti paljon keskustelua ja aikamme kului tähän. Kä- vimme kuitenkin rastit suullisesti läpi vanhempien kanssa sekä teimme van- hemmille kirjallisen koosteen nettisivuista, jotka olisimme rastien aikana käyneet läpi. Rastien tavoitteena olisi ollut tuoda tietoutta median ja älylaitteiden tuomis- ta iloista ja hyödyistä, mutta samalla tuoda ideoita, kuinka luoda tarvittavia

sääntöjä, sopimuksia sekä tottumuksia perheen median käyttöön (Niinistö &

Ruhala 2006, 25.).

Yhtenä rastina olimme suunnitelleet perheen yhteisten ruutuaikasääntöjen luomisen. Tällä rastilla olisimme käyneet tarkemmin läpi hyviä vinkkejä yhteis- ten pelisääntöjen luomiseen koskien perheen ruutuaikaa. Samalla olisimme käyneet läpi sitä, miten vanhemmat pystyisivät omalla toiminnallaan tukemaan lapsiaan lapsen kasvua ja kehitystä tukevaan mediakäyttäytymiseen. Olisimme keskittyneet rastin aikana siihen, millaista on kodin antama malli, joka sekä suo- jelee lasta median haitallisilta vaikutuksilta että ohjaa lasta myönteiseen ja val- veutuneeseen median käyttöön.

Yhdelle rastille olimme koonneet yhteen hyviä ja käyttökelpoisia sovelluksia se- kä mediasisältöjä käydäksemme vanhempien kanssa läpi, miten älylaitteita ja mediaa voi hyödyntää perheen kanssa yhdessä tekemiseen. Rastin tavoit- teena tuoda vanhempien tietouteen, mitä kaikkea yhteistä tekemistä älylaitteet ja media tarjoavat perheelle. Esittelyssä olivat muun muassa.:

Do Ink - sovellus, jossa green screen-tekniikan avulla pystyy vaihtamaan taus- tan itse ottamaansa kuvaan,

Book Creator -sovellus, jolla voi luoda oman sähköisen kirjan. Kirjaan voi yh- distellä esimerkiksi valokuvia, videota, tekstiä, omaa ääntä, musiikkia. animaati- oita ja piirroksia,

Puppet Edu –sovellus, jolla pystyt luomaan omista kuvista esityksiä ja kerto- muksia. Kuviin voi liittää tekstiä, taustamusiikkia tai omaa ääntä,

Papunet – kehitysvammaliiton ylläpitämä nettisivu, joka tarjoaa materiaalia kommunikoinnin tukemiseen. Papunet –verkkosivulta löytyy myös runsaasti eri- laisia, lapsen kasvua –ja kehitystä tukevia nettipelejä, jotka sopivat niin varhais- kasvatus –kuin alakouluikäisille lapsille. Lisäksi Papunet-sivustolta löytyy kuva- työkaluja, joita pystyy helposti tulostamaan omaan käyttöön,

Aparaattisaari – tarinallinen oppimisympäristö niin varhaiskasvatusikäisille kuin isommillekin lapsille. Aparaattisaaren tavoitteena on lisätä lasten medialuku - sekä tieto- ja viestintäteknologian taitoja,

Lola Panda- oppimisympäristö, jossa lapsi pääsee opettelemaan lukemista, laskemista sekä loogista päättelykykyä pelaamisen avulla. Lola Panda pelien opetussisällöt noudattavat suomalaista opetussuunnitelmaa ja ne ovat kehitelty yhteistyössä Helsingin sekä Tampereen yliopiston kanssa,

Viihdevintiöt- nettisivu, jolta löytyy kattava lista erilaisista lapsille suunnatuista ja ennen kaikkea turvallisista peleistä. Kaikki pelit ovat testattu sekä jaoteltu ikä- ryhmien mukaan (Joensuun Mediakeskus 2021).

Yhdeksi toiminnalliseksi rastiksi olimme vanhemmille suunnitelleet käytäväksi läpi sadutus-menetelmää. Sadutus on erinomainen keino päästä tutustumaan lapselle tärkeisiin aiheisiin ja se on menetelmänä helppo sekä käytännön lähei- nen. Saduyus on keino saada lapsi ja aikuinen tutustumaan toisiinsa. Yksinker- taisuudessaan sadutus toimii niin, että lapsi kertoo sadun haluamastaan aihees- ta ja aikuinen kirjoittaa tai vaikka nauhoittaa sadun ylös. Lopuksi satu luetaan tai kuunnellaan kokonaan. Sadun kerrontaan voi osallistua yksi tai useampi lapsi.

Sadutuksen tavoitteena on antaa tilaa lapsen omille ajatuksille sekä herkistyä huomaamaan lapsen mielenkiinnon kohteita sekä mielessä vallitsevia kysymyk- siä. Lasten omat sadut voi myöhemmin muuttaa kuviksi, kirjoiksi tai näytelmiksi ja näihin voisi hyödyntää esimerkiksi aiemmin läpikäytyjä mediasisältöjä (Niinis- tö & Ruhala 2006, 34–35.). Tapahtuman osallistujien ollessa ainoastaan aikui- sia, ajattelimme toteuttaa sadutuksen hieman sovellettuna versiona, käyden kui- tenkin myös menetelmän alkuperäisen idean läpi vanhempien kanssa.

Suunnitelmamme oli lukea valmis satu ja äänittää satu älylaitteella. Sadun ym- pärille olisimme luoneet erilaisia ääniä hyödyntäen älylaitteita sekä muita väli- neitä esimerkiksi astioita, soittimia ja niin edelleen.

Pidimme mediakasvatustuokion alakouluikäisille lapsille Lähiötalolla ns. koulu- laisten jatkoajalla. Koululaisten jatkoaikaa vietetään Lähiötalolla aina tiistaisin ja torstaisin klo 14–15.30 ja tuolloin koululaisille pyritään järjestämään toiminnallis- ta, ohjattua toimintaa vaihtuvilla teemoilla. Lisäksi jatkoajalla on koululaisille tar- jolla myös välipalaa. Koska mediakasvatuksen suunnittelun sekä toteutuksen tulisi ottaa huomioon lapsen yksilöllisyys sekä hänen kehitysasteensa (Vilmilä

2015, 6–7), olimme suunnitelleet lasten tuokiolle toiminnallisia rasteja, joissa tärkeää aihetta käytiin läpi leikin ja pelaamisen keinoin.

Lasten mediakasvatustuokion aluksi kokoonnuimme koko porukan kesken Lä- hiötalon olohuoneeseen, joka oli isoin avonainen tila asunnossa. Esittelimme lapsille ensin itsemme sekä kerroimme lyhyesti, mitä tuokio tulisi pitämään si- sällään. Osallistuvia lapsia jatkoajalle oli tuolloin pitkälti yli toistakymmentä ja tunnelma oli sen mukainen. Lapset vaikuttivat hyvin kiinnostuneilta uusista naamoista sekä jännittyneisyys oli käsin kosketeltavaa. Herättelimme lapsien ajatuksia aiheeseen muutamilla kysymyksillä, kuten kuinka moni käyttää sähkö- postia, katselee Youtubea tai käyttää muita sosiaalisen median kanavia. Pi- dimme aluksi myös pienen alkulämmittelyn, jossa esitimme väittämiä aiheen ympäriltä ja samalla pyysimme lapsia tekemään jonkin liikkeen. Esimerkiksi “se, jolla on oma sähköpostiosoite, nostaa molemmat kädet kohti kattoa”. Alkuläm- mittely riitti hyvin nostattamaan lasten mielialaa, jopa lisäämään hieman kier- roksia. Lapset lähtivät innokkaasti lämmittelyyn mukaan ja väittämät herättivät lapsissa myös keskusteluinnokkuutta.

Alkulämmittelyn jälkeen jaoimme lapset ryhmiin ja ryhmät etukäteen suunnitte- lemillemme rasteille. Koska osallistujia oli niin paljon, että jokainen rasti joutuisi pyörimään samaan aikaan emmekä itse pystyneet olemaan paikalla jokaisella neljällä rastilla, saimme apua Lähiötalon henkilökunnalta. Pidimme henkilökun- nalle ennen tuokion alkua pienen yhteenvedon rasteista, niiden toiminta- ajatuksesta sekä tavoitteista. Itse ohjasimme parilla rastilla. Kaikille neljälle ras- tille olimme suunnitelleet ajatuksia herättäviä, mutta lasten kehitysasteelle sopi- via teemoja ja tehtäviä. Rastien teemoina olivat: omat ruutuaikasäännöt, so- mekäyttäytyminen ja nettikiusaaminen sekä pelaaminen että pelit.

Omat ruutuaikasäännöt. Tällä rastilla lapset saivat askarrella oman ruutuaika sääntötaulun. Samalla käytiin keskustelua siitä, millaisia ajatuksia ruutuaika ja sille asetetut säännöt lapsissa herättävät. Samalla pyrimme kartoittamaan, mil- laisia sääntöjä lasten kodeissa jo mahdollisesti on. Keskustelun lomassa py-

rimme herättämään lasten ajatuksia siitä, millaisia seurauksia esimerkiksi rajat- tomalla älylaitteiden ja median käytöllä saattaisi olla.

Somekäyttäytyminen ja nettikiusaaminen. Tällä rastilla herättelimme lapsia aiheeseen Stop Nettikiusaamiselle -bingon avulla. Bingossa esitettiin erilaisia väittämiä koskien käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa sekä nettikiusaamista.

Väittämät käytiin yhdessä lasten kanssa läpi ja niistä käytiin keskustelua, mikäli väittämät herättivät lapsissa ajatuksia. Rastin aikana lapset kertoivat rohkeasti kokemastaan nettikiusaamisesta sekä pohtivat hyviä käytössääntöjä sosiaali- sessa mediassa sekä muualla verkossa käytäviin keskusteluihin.

Pelit ja pelaaminen. Tällä rastilla herättelimme lasten ajatuksia aiheeseen “tot- ta vai tarua”- väittämien avulla. Esitimme erilaisia väittämiä koskien pelejä tai pelaamista. Väittämän jälkeen lapset saivat pohtia, oliko väite totta vai tarua ja laittaa vastauksensa eli puuhelmen “totta” tai “tarua” purkkiin. Vastauksien jäl- keen käytiin läpi oikeat vastaukset sekä keskustelua aiheesta.

Kuva 1. Lasten rastilta: Suunnittele oma pelihahmosi

Suunnittele oma pelihahmosi. Tällä rastilla lapset pääsivät hiomaan yhteistyö- taitojaan sekä huomaamaan, ettei oman pelihahmon luomiseen tarvitse välttä-

mättä älylaitetta. Lapset pääsivät ryhmissä suunnittelemaan ja toteuttamaan pe- lihahmon, jonka he rakensivat käyttäen sanomalehteä sekä teippiä (kuva1). Täl- lä kertaa mallina pelihahmolle toimi aikuinen, sillä ajattelimme, että pelihahmon rakentaminen toisen lapsen päälle saattaisi tuntua lapsista epämiellyttävältä.

Rasti keräsi lasten keskuudessa suuren suosion ja jokainen taideteos ikuistettiin valokuvaksi.

5.5 Toiminnallisen osuuden arviointi

Ennen tuokioiden toteuttamista, tietopohjamme aiheeseen oli riittävä. Keräsim- me palautetta tapahtumasta internetissä tehtävän kyselyn kautta. Palaute kerät- tiin vanhemmille suunnattuun tuokioon osallistuneilta. Palautekyselyn pyrimme pitämään mahdollisimman yksinkertaisena ja nopeana täyttää. Tapahtuman osallistujista kolme vastasi kyselyyn. Kaksi kolmesta vastaajasta oli sitä mieltä, että tuokio vastasi odotuksia sekä koki saaneensa uusia ideoita lastensa me- diakasvatukseen. Yksi kolmesta vastaajasta oli sitä mieltä, ettei tuokio vastan- nut täysin odotuksia eikä antanut uutta informaatiota perheen mediakasvatuk- seen. Vastaajista kaikki olivat sen sijaan sitä mieltä, että vastaavia tapahtumia olisi myös hyvä pitää jatkossakin. Vapaan sanan palautteeksi saimme muun muassa, että keskustelulle oli mukavasti tilaa, tilaisuus oli rento ja kiva. Ohjaajil- la oli tietoa ja neuvoja käsiteltävään asiaan.

Lapsilta järjestelmällisen palautteen saaminen oli haastavampaa, sillä lapset saattoivat tulla ja lähteä kesken tapahtuman. Muutamilta lapsilta saamamme suullinen palaute oli kuitenkin positiivista, ja lapset pitivät erityisesti rastien toi- minnallisuudesta. Saimme lisäksi toimeksiantajaltamme positiivista palautetta ja kiitosta tuokion toteuttamisesta. Lapset lähtivät toimintaan innolla mukaan ja jaksoivat olla toiminnassa mukana jokaisella rastilla. Aihe herätti paljon keskus- telua ja lapset kertoivat rohkeasti omia kokemuksiaan sekä pohdintoja aiheen ympäriltä.

6 Pohdinta

6.1 Tuotoksen ja prosessin tarkastelu

Opinnäytetyömme toteutimme toiminnallisena opinnäytetyönä, joten siinä yhdis- tyvät käytännön toteutus sekä kirjallinen raportointi valitusta aiheesta. Toi- minnallisen opinnäytetyön fyysisenä tuotoksena voi olla esimerkiksi opas tai kansio. Toiminnalliseen opinnäytetyöhön voi liittyä esimerkiksi järjestettävä tapahtuma (Vilkka & Airaksinen 2003 9-11.) Meille oli jo prosessin alusta asti selvää, että haluamme toteuttaa opinnäytetyömme toiminnallisena. Toteutusta- van ollessa meille selvä, etsimme meitä molempia kiinnostavan toimeksianta- jan. Lähiötalo valikoitui toimeksiantajaksi sattumalta ja osoittautuikin meille erin- omaiseksi yhteistyökumppaniksi. Myös opinnäytetyömme aihe valikoitui lennossa keskustellessamme toimeksiantajamme kanssa mahdollisista aiheista sekä kohderyhmistä. Aihe mediakasvatus oli molemmille osapuolille ajankohtai- nen sekä kiinnostava. Toiminnallinen opinnäytetyö toteuttamistapana oli mo- lempia innostava ja motivoiva toteuttamistapa. Opinnäytetyötä suunnitellessa ja toteuttaessa on tärkeää rajata kohderyhmä sekä opinnäytetyössä käsitel- tävä aihe niin, että nämä ovat selkeitä ja realistisia. Opinnäytetyön tulisi tu- kea tekijöidensä ammatillista kasvua, olla työ-elämälähtöinen ja käytännön- läheinen sekä ajantasainen tietojen ja tutkimusten osalta (Vilkka &

Airaksinen 2003, 40–42).

Yhteistyömme toimeksiantajan kanssa oli sujuvaa ja joustavaa. Maailman laa- juisen pandemian sekä henkilökohtaisten elämäntilanteidemme vuoksi opinnäy- teyömme prosessi venyi ja päivämääriä mediakasvatustuokioille jouduttiin vaih- tamaan pariin otteeseen. Myös vähäisen ilmoittautumismäärän vuoksi meinasimme joutua siirtämään vanhemmille suunnattua tuokiota, mutta viime hetken ilmoittautumisten myötä saimme tuokion pidettyä.

Tietopohja tapahtumia varten oli meillä riittävä ja saimme hyvin informatiivisen paketin luotua niin vanhemmille kuin lapsille. Vaikka lasten tuokio olikin leikin varjolla pidetty toimintatuokio, saimme lapsissa heräteltyä myös paljon ajatuksia ja keskustelua aiheen tiimoilta. Vaikka osallistujamäärä ei vanhempien tuokiolla ollut suuri, koimme molemmat, että tapahtuma oli sopivan intiimi ja tunnelma rauhallinen osallistujamäärän ollessa pienempi. Keskustelu oli vanhempien ta- pahtuman aikana luontevaa ja jokainen osallistuja pääsi jakamaan kokemuksi- aan ja ajatuksiaan ääneen. Isomman ryhmän kanssa tapahtumalle varattu aika olisi saattanut jäädä entistä riittämättömämmäksi.

Jälkikäteen mediakasvatustuokioita tarkastellessamme, pohdimme ajankäytön hallintaa tuokioiden aikana. Lasten tuokiolle suunnittelemiemme rastien määrä sekä niihin käytettävä aika olivat juuri sopiviksi mitoitettu, mutta vanhempien tuokiossa läpi käytävä PowerPoint- esitys vei ennalta suunniteltua enemmän ai- kaa. Jälkikäteen tilannetta pohtien, vanhempien tuokion esityksen olisi voinut pi- tää tiiviimpänä, jotta aikaa toiminnallisille rasteille olisi jäänyt. Vaihtoehtoisesti pituutta vanhempien tuokiolle olisi voinut lisätä. Tuokion ollessa ajallisesti pi- dempi, olisimme ehtineet käydä läpi myös toiminnalliset rastit, mutta se olisi saattanut karsia osallistujamäärää entisestään.

6.2 Opinnäytetyön luotettavuus ja eettisyys

Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena on löytää ratkaisu konkreettisesti olemassa olevaan tehtävään. Toiminnallisen opinnäytetyön tulee olla työelämä- lähtöinen ja sen tavoitteena on synnyttää konkreettinen tuotos. Toiminnalliseen opinnäyteyöhön kuuluu myös raportointiosuus, johon on kerätty tietoperustan lisäksi kuvaus toiminnallisesta osuudesta sekä arviointi. Karelia- ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessi etenee ennalta laaditun opinnäyte- työn prosessin mukaisesti. Tässä prosessissa ensin aloitetaan suunnitelmasta, jonka hyväksymisen jälkeen edetään seuraavaan osaan, joko toiminnalliseen tai laadulliseen toteutukseen. (Karelia ammattikorkeakoulu. 2018) Koska jo opin- näytetyöprosessimme alkuvaiheessa jouduimme muuttamaan suunnitelmiam-

me ja aikataulujamme maailman laajuisen pandemian, Covid-19 vuoksi, pää- dyimme toteuttamaan toimeksiantajallemme suunnittelemamme toiminnallisen tuokion ennen työmme suunnitelman hyväksymistä. Tässä vaiheessa vaarana oli se, että tapahtuman toteutuksen pitkittyessä olisimme mahdollisesti joutu- neet jälleen siirtämään, jopa perumaan kokonaan toiminnallisen osuutemme to- teuttamisen pandemian leviämisvaiheen kiihtyessä. Tiedostamme, että poik- keamistamme Karelian antamasta opinnäytetyön prosessista täytyy tarkastella kriittisesti ja haluamme näin ollen kuvata opinnäytetyömme prosessia rehelli- sesti sekä mahdollisimman selkeästi. Olemme pyrkineet lisäämään opinnäyte- työmme luotettavuutta käyttämällä työhömme runsaasti aikaa sekä etsimällä mahdollisimman laadukkaita sekä luotettavia lähteitä. Työhömme käytetyn ajan sekä lähteiden katsomme näin tuovan uskottavuutta opinnäytetyöllemme.

Ammattikorkeakouluille laadittujen yhteisten eettisyyskäytänteiden mukaan opinnäytetyön tekijöiden tulee hallita hyvä tieteellinen käytäntö opinnäytetyötä tehdessään. Opinnäytetyön tekijöiden tulee lisäksi tunnistaa tieteellisen käytän- nön vastuut, ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen periaatteet sekä huomioida eetti- sen ennakkoarvioinnin lähtökohdat (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto 2019). Tutkimuksen luotettavuutta, eettisyyttä sekä tutkimustuloksien uskotta- vuutta lisää se, että tutkimus on suoritettu hyvän tieteellisen käytännön ohjeiden mukaisesti. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu, että tutkimusta tehdessä noudatetaan rehellisyyttä ja huolellisuutta tutkimustyötä tehdessä. Hyvään tie- teelliseen käytäntöön kuuluu, että tutkimuksen tuloksia julkaistaan totuudenmu- kaisesti ja rehellisesti (Tutkimuksellinen tiedekunta 2020.). Opinnäytetyön teki- jöinä olemme pyrkineet pitämään huolen siitä, että eettisyyttä koskevat lainalaisuudet ja säädökset toteutuisivat opinnäytetyössämme. Olemme opin- näytetyötä tehdessämme pyrkineet täyttämään hyvän tieteellisen käytännön kri- teerit työssämme.

Lähteiden valinnassa on huomioitava lähdekriittisyys. Lähteiden täytyy olla luo- tettavia sekä mahdollisimman uusia. Näin pystytään varmistumaan, että löydet- ty tieto on mahdollisimman tuoretta (Karelia ammattikorkeakoulu 2018.). Opin- näytetyömme luotettavuutta lisää se, että olemme pyrkineet tiedonkeruuta

tehdessämme käyttämään mahdollisimman tuoretta, ensisijaisesti korkeintaan kymmenen vuotta vanhaa tutkimustietoa. Käyttämiämme lähteitä olemme pyrki- neet tarkastelemaan kriittisesti sekä etsimään löytämällemme tiedolle vahvistus- ta myös muilta lähteiltä. Suurin osa käyttämistämme lähteistä ovat kotimaisia tutkimuksia, mutta aihetta on tutkittu laajalti myös muualla maailmassa se ajan- kohtaisuuden vuoksi. Lähteemme ovat myös olleet asianmukaisia ja ne ovat soveltuvat käytettäväksi opinnäytetyössämme. Lisäksi olemme ottaneet työs- sämme huomioon terveyden edistämisen näkökulman, joka tulee mielestämme hyvin esille koko kirjallisessa tuotoksessamme. Tämän näkökulman huomioimi- sen koemme olevan erityisen tärkeää ajatellen ammatillista kasvuamme kohti sairaanhoitajan ammattia.

Yleisin tutkimuksessa tapahtuva epärehellinen teko on plagiointi, joka tarkoittaa toisen henkilön tuotannon käyttöä ilman lupaa tai ilman asianmukaisia merkintö- jä lähteestä (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto 2019). Käyttämämme läh- teet löytyvät niin lähdeviitteistä kuin lähdeluettelosta, sillä minkäänlainen toisen henkilön kirjottaman tekstin lainaaminen ilman merkintää lainauksesta ei ole suotavaa (Raivo & Lempinen 2020.). Plagioinnilla voidaan myös tarkoittaa muun muassa keksityt väitteet sekä tutkimuksen tulokset (Vilkka & Airaksinen 2003, 78.). Opinnäytetyöprosessimme loppuvaiheessa opinnäytetyömme kul- kee läpi plagiaatintunnistus-järjetelmästä ennen teoksen julkaisemista, joka li- sää työn luotettavuutta.

Opinnäyteyömme luotettavuutta lisää se, että tekijöitä työssämme on kaksi, joi- den yhteistyö opinnäyteyön aikana on ollut hyvin luontevaa ja sujuvaa. Toki luo- tettavuuteen vaikuttaa tekijöiden kokemattomuus opinnäyteyön tekemisestä.

englanninkielisen osuuden kanssa kääntämisen kanssa esiintyi myös haasteita.

Etsiessämme tietoa huomasimme tietoa mediakasvatuksesta ja älylaitteista olevan paljon ja näin ollen sopivien lähteiden löytäminen osoittautui suhteellisen helpoksi ja haastavinta lähteiden valinnassa oli kriittinen tarkastelu sopivien läh- teiden löytämiseksi.

6.3 Ammatillinen kasvu

Opinnäytetyöprosessin tulee olla ensisijaisesti opiskelijan oppimista tukeva, edistää opiskelijan asiantuntijuutta sekä vahvistaa opiskelijan työelämän osaa- mista ja kehittymistä ammatillisesti (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto 2019). Opinnäytetyömme oli prosessina pitkä sekä aikaa että panostusta vaati- vaa. Vaikka tieteellistä kirjoittamista olimme päässeet harjoittelemaan opinto- jemme aikana, jouduimme palaamaan perusasioiden äärelle useaan kertaan prosessin aikana. Tavoitteenamme oli työskennellä mahdollisimman johdonmu- kaisesti opinnäytetyömme prosessin edetessä, ottaen kuitenkin huomioon mei- dän molempien voimavarat ja henkilökohtaiset elämäntilanteet.

Tiedonhakua pyrimme tekemään järjestelmällisesti ja hyödyntämään opinnois- samme läpikäytyjä tiedonhakutekniikoita. Pyrimme hyödyntämään mahdolli- simman kattavasti saatavilla ollutta materiaalia aiheeseen liittyen, mutta kuiten- kin rajaamaan sekä käytettyjä lähteitä että aihealueita säilyttääksemme opinnäytetyössämme yhtenäisen ulkoasun. Huomasimme prosessin edetessä, että ruutuajasta ja mediakasvatuksesta löytyi runsaasti niin kirjallisuutta kuin verkkojulkaisuja. Halusimme hyödyntää näitä molempia osana opinnäytetyö- tämme.

Päätös tehdä toiminnallinen opinnäytetyö oli yhteinen ja syntyi molempien heit- täytymiskyvystä sekä oli päätöksenä luonteva. Aiheena mediakasvatus ja ruu- tuaika oli meitä molempia kiinnostava ja pienten lasten vanhempina meitä mo- lempia kiinnostivat näiden vaikutukset lastemme terveyteen, kasvuun ja kehitykseen. Opinnäytetyömme prosessin aikana saimme lisättyä omaa tietout- tamme aihealueeseen sekä tuotua tietoutta myös valitsemillemme kohderyhmil- le. Prosessin aikana saimme lisättyä ymmärrystämme median vaikutuksista, jo- ta voimme luontevasti hyödyntää niin tulevassa ammatissamme hoitajina kuin henkilökohtaisessa elämässämme kasvattajina.

6.4 Opinnäytetyön hyödynnettävyys ja käyttömahdollisuudet

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuoda lisää mediatietoutta alakouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Opinnäytetyömme tehtävänä oli luoda tiivis, mutta tarpeeksi informatiivinen mediakasvatuspaketti sekä aiheen ympärille ta- pahtuma Joensuun Lähiötalon asiakkaille. Opinnäytetyömme aikana fyysisenä tuotoksena syntyi PowerPoint –esitys mediakasvatuksen ympärille, jonka luovu- timme myös Lähiötalon henkilökunnan käyttöön. Esityksen avulla Lähiötalon henkilökunta voi helposti toteuttaa mediakasvatustuokioita heidän asiakkailleen myös tulevaisuudessa. Aineisto on pyritty luomaan niin, että sitä voi hyödyntää myös muissa, mediakasvatusta toteuttavissa toimipaikoissa erilaisille kohde- ryhmille. Saimme PowerPoint-esityksestämme positiivista palautetta toimeksi- antajaltamme sekä tapahtumaan osallistuneilta ja toimeksiantajamme aikomus on hyödyntää materiaalia myös tulevaisuudessa.

Mediakasvatus on tänä päivänä aiheena hyvin ajankohtainen, joten siitä saata- villa olevaa tietoa on olemassa runsaasti. Kehitys– ja jatkotutkimuskohteena voisi olla perehtyminen aiheeseen vielä laajemmin sekä laajemman aineiston kerääminen. Opinnäytetyömme aineisto on suunnattu ensisijaisesti alakou- luikäisten lasten vanhemmille, joten jatkokehitysideana voisi olla aineiston ke- rääminen yläkouluikäisten lasten vanhemmille tai lapsille itselleen. Mielenkiin- toista olisi myös tutkia ja selvittää, millaiset asiat tuotetun aineiston pohjalta tehdystä mediakasvatustapahtumasta päätyvät perheissä käytäntöön ja millai- silla tuloksilla.

Tässä opinnäytetyössä toteutimme toiminnallisen osuuden sisällä rastimuodos- sa. Kehitysideana voisi olla toiminnallisen osuuden pitäminen ulkona hyödyntä- en luonnosta löytyviä materiaaleja sekä muita elementtejä yhdistettynä aihee- seen. Mediakasvatustuokion olisi voinut viettää sään salliessa nuotion ääressä tai esimerkiksi kodassa. Sadutuksen voisi toteuttaa luonnossa, koska silloin olisi saanut nauhoitettua taustalle esimerkiksi lintujen ääntelyä, lehtien havinaa tai veden liplatusta.

Lähteet

Aikakausmedia. 2019. Lasten ja nuorten mediapäivä. Tutkimus 7–15-vuotiaiden mediankäytöstä.

http://www.aikakausmedia.fi/media/2183/aikakausmedia_lasten_ja_

nuorten_mediapaiva_tutkimus_2019.pdf. 13.1.2021.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto. 2019. Ammattikorkeakoulujen opin- näytetöiden eettiset suositukset. https://www.arene.fi/wp-

con-

tent/uploads/Raportit/2020/AMMATTIKORKEAKOULUJEN%20OPI NN%C3%84YTET%C3%96IDEN%20EETTISET%20SUOSITUKSE T%202020.pdf?_t=1578480382. 3.4.2021

Andersson, J. 2013. Perheiden mediankäytön säännöt sekä vanhempien me- diakasvatustietoisuus.

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/84947/gradu07011.pdf . 23.9.2020

Partanen , T. 2017. Psykiatria. Mobiililaitteiden käytöstä johtuvat unihaitat.

https://www.duodecimlehti.fi/duo13672. 14.3.2021 Herkman, J. 2007. Kriittinen mediakasvatus. Tampere: Vastapaino

Hietajärvi, L & Matikainen, J. 2021 Sosiaalinen media on vuorovaikutusta tuke- va ympäristö. Argumenttikatsaus. https://acadsci.fi/sofi/wp-

con-

tent/uploads/Some_on_vuorovaikutusta_tukeva_ymparisto_Ilmioka rtta_Sofi_2021_Hietajarvi_Matikainen.pdf. 9.3.2021

Hintikka, K. 2020 Sosiaalinen media. Jyväskylän Yliopisto.

http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/sosiaalinen-media.

13.10.2020

Iriskvik, S & Utriainen, J. 2017.Kuinka kasvattaa diginatiivi. Helsinki: Kustanta- mo S&S.

Jarasto, P & Sinervo, N. 1998. Kouluikäisen lapsen maailma. Jyväskylä: Gum- merus

Joensuun Mediakeskus. 2021. Ohjeita TVT:n opetuskäyttöön.

https://peda.net/joensuu/jm/oio/alakoulu. 9.2.2021 Karelia-ammattikorkeakoulu. 2018. Opinnäytetyön ohje.

https://student.karelia.fi/fi/opinnot/oppari/opinnaytetyo_asiakirjakirja sto/Karelia_opinnaytetyon ohje.pdf. 15.2.2021

Kotilainen, S. 2011 (toim.) Lasten mediabarometri 2010: 0–8-vuotiaiden lasten mediankäyttö Suomessa. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2011. http://mediakasvatus.fi/wp-

content/uploads/2018/06/ISBN978-952-99964-6-9.pdf. 9.10.2020 Kotilainen, S. 2011 (toim.) Tukea pienten lasten mediakasvatukseen.

Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2011. http://mediakasvatus.fi/wp- content/uploads/2018/06/ISBN978-952-99964-6-9.pdf. 9.10.2020 Kosola, S & Moisala, M. & Ruokoniemi, P., 2019 (toim.) Lapset, nuoret ja

älylaitteet. Helsinki: Duodecim.