Alakouluikäisten lasten yleisimmät koulumatkatapaturmat ja niiden ensiapu

(1)

ALAKOULUIKÄISTEN LASTEN YLEISIMMÄT KOULUMATKATAPATURMAT JA NIIDEN ENSIAPU

OPAS OPETTAJILLE

Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Visamäki, Hoitotyön koulutus

Kevät, 2019 Tanja Utter

(2)

Hoitotyön koulutus Visamäki

Tekijä Tanja Utter Vuosi 2019

Työn nimi Alakouluikäisten lasten yleisimmät koulumatkatapaturmat ja niiden ensiapu

Työn ohjaaja /t Salla Mäkelä, Ismo Hannula

TIIVISTELMÄ

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää mitkä ovat yleisimmät koulumatkatapaturmat alakouluikäisillä lapsilla, sekä selvittää niiden määrä. Tämä opinnäytetyö käsittelee kolmea yleisintä koulumatkatapaturmaa alakouluikäisillä lapsilla. Tapaturmat ovat Hämeenlinnan kaupungille ilmoitettuja, ja jaoteltu työssäni yleisyyden mukaan. Tapaturmat ovat sattuneet vuosina 2016 ja 2017 Hämeenlinnassa. Ikähaarukka opinnäyte- työssä on alle 13 vuotiaat lapset.

Opinnäytetyö on toiminnallinen. Tavoitteena työllä on tietoisuuden lisää- minen yleisimmistä koulumatkatapaturmista, ja valmistaa ensiavun antajia mahdollisiin tapaturmiin. Teoriaosuuden pohjalta tuotoksena on ensiapuopas opettajille. Oppaassa kerrotaan kolmesta yleisimmästä koulu- matkatapaturman ensiavusta. Opinnäytetyön teoriaosuudessa kerrotaan yleisesti lasten kehityksestä, liikennekäyttäytymisestä, opinnäytetyöpro- sessista sekä toiminnallisen opinnäytetyön tekemisestä. Teoriaosuudessa käydään läpi myös kolme yleisintä koulumatkatapaturmaa, niiden fysiologia, ensiapu sekä jälkihoito.

Opinnäytetyön tilaaja on Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinnan kaupunki saa oikeudet käyttää tekemääni opasta vapaasti alakouluissa. Tapa- turmailmoitusten tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että lasten tapaturmat ovat usein vahinkoja ja niiden välttäminen kokonaan ei onnistu.

Turvallisuusnäkökulmaan tulee kouluissa panostaa, ja opetella liikenne- käyttäytymistä yhdessä lasten kanssa.

Avainsanat Koulumatkatapaturma, lasten liikennekäyttäytyminen, ensiapu Sivut 25 sivua, joista liitteitä 3 sivua

(3)

Degree Programme in Nursing Visamäki

Author Tanja Utter Year 2019

Subject The Most Common Way of School Accidents with Elemen- tary School Children and The First Aid

Supervisors Salla Mäkelä, Ismo Hannula

ABSTRACT

The purpose of the Bachelor's thesis was to examine elementary school age children’s accidents that happen on the way to the school and find out how many of those accidents happen and the quality of the accident. The thesis discusses three most common accidents that happen to elementary school children. The accidents are reported to the city of Hämeenlinna and divided by their commonness. The accidents happened in the 2016 and 2017 in Hämeenlinna. In this thesis the children are under the age of 13.

The thesis is practice based. The aim was to increase the knowledge of the most common ways of school accidents and prepare the first aid givers for the accident. As a result there is a first aid guide for the teachers that is based on the theoretical part. In the guide there is information about the three most common ways of school accident first aid. The theoretical part of the Bachelor’s thesis tells generally about children’s growth, traffic behavior, thesis process and making a practice based thesis. Theoretical part tells the three most common ways of school accidents and physiology of them, first aid and aftercare.

The commissioner of this Bachelor’s thesis was the city of Hämeenlinna.

The city of Hämeenlinna gets rights to use the guide freely in the elementary schools. Based on the research of the reportings of accidents it can be mentioned that children’s incidents are usually accidents and avoiding them is not fully possible. It is needed to invest the safety at school and learn some traffic behavior together with the children.

Keywords Way to school accident, children´s traffic behavior, first aid Pages 25 pages including appendices 3 pages

(4)

1 JOHDANTO ... 1

2 OPINNÄYTETYÖN TAUSTA, TAVOITE JA TARKOITUS ... 2

3 ALAKOULUIKÄINEN LAPSI JA KOULUMATKA ... 3

3.1 Alakouluikäinen lapsi ... 3

3.2 Koulumatka ... 5

4 TAPATURMAT KOULUMATKALLA ... 6

4.1 Huulen ruhje ja hammasvaurio ... 6

4.1.1 Fysiologia ... 7

4.1.2 Ensiapu ... 7

4.1.3 Jälkihoito ... 8

4.2 Nilkan nyrjähdys ... 9

4.2.2 Ensiapu ... 10

4.3 Aivotärähdys ... 11

4.3.2 Ensiapu ... 12

5 TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ ... 14

5.1 Ensiapuopas opettajille ... 15

5.2 Opinnäytetyön toteuttaminen ... 15

6 POHDINTA ... 16

6.1 Eettisyys ja luotettavuus ... 17

6.2 Kehittämisideat ... 19

LÄHTEET ... 20

Liitteet

Liite 1 Ensiapuopas opettajille -sähköinen versio

Liite 2 Koulumatkatapaturmien tilasto Hämeenlinnassa vuosina 2016-2017

(5)

1 JOHDANTO

Alakouluikäinen lapsi on usein liikenteessä arvaamaton, koska lapsen tur- vallisuusnäkökulma ei ole vielä niin kehittynyt kuin aikuisella. Lapsi voi lii- kennevalojen vaihtuessa vihreäksi luottaa niihin täysin, ja kävellä tielle suoraan katsomatta ympärilleen. Liikenteessä aikuinen havainnoi koko ajan ympäristöään täysin huomaamatta. Tämä taito kehittyy ihmisille iän myötä. (Liikenneturva. n.d.)

Opinnäytetyöni käsittelee Hämeenlinnan kaupungille ilmoitettuja alakou- luikäisten lasten koulumatkalla tapahtuneita tapaturmia vuosina 2016 ja 2017. Opinnäytetyössäni perehdyn kolmeen yleisimpään tapaturmaan ja niiden fysiologiaan, ensiapuun sekä jälkihoitoon. Lisäksi työssäni käydään läpi lasten liikennekäyttäytymistä sekä lapsen normaalia kasvua ja kehi- tystä sosiaalisesti, älyllisesti ja persoonallisesti. Kerron työssäni myös toiminnallisesta opinnäytetyöstä ja kokonaisuudessaan omasta opinnäyte- työprosessistani. Opinnäytetyön tarkoituksena on Hämeenlinnan kaupun- gilta saaman aineiston avulla saada tapaturmien määrä ja laatu tilastoksi (Liite 2), jotta ymmärrys liikenteessä tapahtuvia turmia kohtaan paranisi.

Opinnäytetyöni on toiminnallinen ja tästä konkreettisena tuotoksena on ensiapuopas kouluille (Liite 1), jossa käydään läpi kolmen yleisimmän kou- lumatkatapaturman ensiapu. Oppaan tarkoituksena on palvella ensiaputilanteessa ensiavun antajaa. Opas on tiivis ja helppolukuinen. En- siapuopasta täydentävät myös kuvat, jotka liittyvät kyseisen vamman ensiapuun. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta yleisimmistä koulumatkatapaturmista, ja valmistaa ensiavun antajia mahdollisiin tapaturmiin.

Opinnäytetyökysymyksiä joihin haluan työlläni saada vastaukset ovat:

1. Mitkä ovat yleisimmät koulumatkatapaturmat alakouluikäisillä?

2. Mikä on oikea ensiapu alakouluikäisten lasten yleisimmissä koulu-mat- katapaturmissa?

Työn tilaajana on Hämeenlinnan kaupunki. Opinnäytetyö on tehty kaupungin tarpeen, sekä oman mielenkiinnon perusteella. Työssäni käytetyt läh- teet ovat suomen- ja englanninkielisiä. Tietoperustana käytän erilaisia asi- antuntijoiden tekemiä artikkeleita, sekä näyttöön perustuvia tutkimuksia.

Hakukoneina olen käyttänyt muun muassa Google Scholaria, Medic-tietokantaa, Cinahl-tietokantaa sekä Sairaanhoitajan tietokantaa Terveyspor- tista.

(6)

2 OPINNÄYTETYÖN TAUSTA, TAVOITE JA TARKOITUS

Tämä opinnäytetyö käsittelee lasten koulumatkalla tapahtuvia tapaturmia, ja niiden ensiapua. Opinnäytetyöni tilaaja on Hämeenlinnan kaupunki, jonka arkistoituja tilastoja koulumatkatapaturmista olen työssäni käyttä- nyt vuosilta 2016 ja 2017. Näiden tilastojen avulla saatiin selville kolme yleisintä koulumatkatapaturmaa, joista kerron työssäni. Työssäni kerron li- säksi lapsen kasvusta ja kehityksestä, vammojen fysiologiasta, ensiavusta sekä jälkihoidosta.

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää mitkä ovat yleisimmät koulumatkatapaturmat Hämeenlinnassa vuosina 2016 ja 2017. Työ on rajattu siten, että työssä käsitellään alakouluikäisten lasten koulumatkoja. Ikähaa- rukka on 7-12 vuotiaat lapset. Työn tarkoituksena on saada tietoon tapaturmien määrä ja laatu. Tulevaisuudessa työtä voidaan käyttää hyväksi ver- tailukohdaksi tapaturmien määrän ja laadun kehittymisen suhteen. Työn avulla voidaan verrata, mihin suuntaan turvallisuus koulumatkoilla ajan myötä kehittyy. Opinnäytetyö on toiminnallinen, ja tarkoituksenani on tuottaa ensiapuopas. Ensiapuoppaassa on ensiapuohjeet kolmeen yleisim- pään Hämeenlinnassa tapahtuneeseen tapaturmaan koulumatkalla.

Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä kouluissa tietoisuutta yleisimmistä koulumatkatapaturmista, ja valmistaa ensiavun antajia mahdollisiin tapaturmiin.

Yhteistyökumppani ja työni tilaaja on Hämeenlinnan kaupunki. Lisäksi apua työhön olen saanut Hämeenlinnan Myllymäen ja Tuomelan koulun ala-asteen terveydenhoitajalta. Opinnäytetyössä on tehty yhteistyötä HAMK liikennealan opiskelijan kanssa.

Opinnäytetyökysymyksiä joihin haluan työlläni saada vastaukset ovat:

1. Mitkä ovat yleisimmät koulumatkatapaturmat alakouluikäisillä?

2. Mikä on oikea ensiapu alakouluikäisten lasten yleisimmissä koulumat- katapaturmissa?

Työssä kerron kolmesta yleisimmästä tapaturmasta, jotka ovat sattuneet koulumatkoilla vuosien 2016 ja 2017 aikana. Yhteensä tapaturmia oli ilmoitettu 50 kappaletta. Yleisin tapaturma oli selkeästi hammasvauriot ja tästä johtuvat huulten ruhjeet. Seuraavaksi yleisimpänä tuli nilkan nyrjähdys, ja kolmanneksi yleisimpänä aivotärähdys. Aivotärähdyksiä oltiin tilastoitu vain kolme kappaletta, mutta yleisyydessä se sijoittuu silti kolmanneksi yleisimmäksi tapaturmaksi. Näiden lisäksi sattuneita tapaturmia koulumatkoilla oli muun muassa polven sijoiltaan meno, leukaan tulleet haavat, sel- käkipu, rannevamma, kyynärpään ruhje ja silmävamma. Tilastoissa näitä tapaturmia oli yleisesti ottaen sattunut vain noin yksi kappale. Noin puolet kaikista yleisimmistä vammoista olivat sattuneet pyörällä kaatumisen yh-

(7)

teydessä. Opinnäytetyössäni kerron tapaturmista niiden yleisyyden mukaan, mainiten jokaisen tapaturman kohdalla loukkaantuneiden keski-iän sekä tapaturmien määrän.

Kävin läpi Hämeenlinnan kaupungin arkistoja, joissa oli ilmoitukset kaikista heille ilmoitetuista tapaturmista koulussa ja koulumatkoilla. Tilastoista nousi esille, että koulussa tapahtuneista tapaturmista suurin osa oli tapah- tunut liikuntatunneilla ja välitunneilla. Tämä opinnäytetyö on rajattu vain koulumatkalla sattuneisiin tapaturmiin. Selvää on, että kaikkia tapaturmia ei ole ilmoitettu. Näin ollen suurta osaa pienemmistä tapaturmista, jotka eivät ole vaatineet hoitoa sairaalassa tai terveyskeskuksessa ei ole tässä työssä käsitelty.

3 ALAKOULUIKÄINEN LAPSI JA KOULUMATKA

Tässä työssä alakouluikäisellä lapsella tarkoitetaan 7–12 vuotiasta lasta.

Jos lapsi on jäänyt luokalle tai muun syyn takia on ala-asteella vielä 13 vuotiaana tai vanhempana, ei hän kuulu enää työni kategoriaan.

Kouluun mennessä lapsen maailma laajenee erilaisiin ja uusin ympäristöi- hin sekä uusiin ihmisiin. Monet uudet asiat ovat sellaisia, joita vanhemmat eivät näe. Koulun aloittaminen itsenäistää lasta. Kun koulu alkaa, on vanhempien tehtävänä rohkaista, kannustaa ja olla tukena tilanteissa jotka vaativat lapselta itsenäisyyttä. Lapsen elämään tulee koulun ohella uusia ystäviä ja harrastuksia. Vanhemman tehtäväksi jää huolehtia, että lapsella on myös aikaa leikkiä ja saada olla vielä lapsi. (Lapsuus, n.d.)

3.1 Alakouluikäinen lapsi

7–9 vuotiaan lapsen älyllinen kehitys on siinä vaiheessa, että tunteet ailah- televat paljon ja niitä voi olla hankala hallita. Aikuinen voi auttaa lasta sa- noittamaan ja tunnistamaan erilaisia tunteita, joita lapsi kokee. Tässä iässä lapsen on tärkeää saada onnistumisen kokemuksia, joita voi olla esimerkiksi pienet kotiaskareet. Sopivia askareita tämän ikäiselle voi olla pölyjen pyyhintä, tiskikoneen täyttö tai urheilukassin pakkaaminen. Lapsi tarvitsee kiitosta ja kannustusta hänen pienissä työtehtävissään. Lapsen tulee oppia sietämään myös epäonnistumisia. Ne kasvattavat lasta ja opettavat häntä tuntemaan itseään, sekä ottamaan vastaan väistämättömiä elämässä tapahtuvia pettymyksiä. Lapsen elämässä on vielä paljon leikkimistä ja huo- letonta omaa touhuilua. Älyllisen oppimisen kannalta on tärkeää ylläpitää lapsen mielikuvitusta ja satumaailmaa. Lapsi nauttii usein loruista, lau- luista ja arvoituksista. (Mannerheimin lastensuojeluliitto, 2017a)

Lapsen älyllinen päättely sekä johdonmukainen ajattelu kehittyvät hitaasti koko peruskoulun ajan. Helpointa lapsen on ajatella asioita, joita hän itse voi nähdä, käsitellä tai tuntea. Lapsi oppii tässä iässä jaottelemaan asioita

(8)

eri ominaisuuksien mukaan, esim. eläimet tai automerkit. Ajantaju laajenee, lapsi oppii ymmärtämään käsitteitä nykyhetki, tulevaisuus ja mennei- syys. Sadut ja mielikuvitus voivat vielä sekoittua nykyisyyteen ja tosiasioi- hin. Lapsen sanavarasto ja lukutaito kehittyvät alakoulun ensimmäisillä luokilla, lisäksi lapsi oppii ymmärtämään lukujen yhteenlaskuja. (Manner- heimin lastensuojeluliitto, 2017b)

Monet lapset ovat ennen koulua ollut päiväkodissa, esikoulussa tai harras- taneet jotakin missä on muita lapsia. Näin monet koulun aloittavat lapset ovat päässeet jo harjoittelemaan vuorovaikutustaitojaan muiden lasten kanssa. Lapsi tarvitsee koululaisena paljon aikuisen tukea, turvaa ja aikaa.

Tässä iässä kavereista tulee lapselle entistä tärkeämpiä. Ryhmään kuulu- minen ja siellä hyväksytyksi tuleminen on tärkeää. Tämän ikäisen lapsen käytös voi olla välillä itsekästä ja hyökkäävää. Empatiakyky kehittyy ja lapsi oppii ymmärtämään myös toisten tunteita. Lapsi on tässä iässä valpas eri säännöille. Lapsi huomauttaa herkästi jos joku toimii sääntöjen vastaisesti, esimerkiksi jos aikuinen ei laita autossa turvavyötä kiinni. (Mannerheimin lastensuojeluliitto, 2017c)

9–12 vuotiaan lapsen persoonallisuus kehittyy, ja lapsi tuntee itsensä yksi- löksi, joka haluaa ilmaista oikeutensa ja mielipiteensä. Lapsi voi olla kriittinen itseään, vanhempiaan tai opettajaansa kohtaan. Kriittisestä asen- teesta huolimatta lapsi tarvitsee lähelle turvallisia, ymmärtäväisiä ja rajoja asettavia vanhempia. Lapsen on tärkeä saada sanansa kuuluviin ja lapsen tulee saada tehdä itsenäisiä päätöksiä ja valintoja, kuitenkin rajat huomi- oiden. Lapsi nauttii tässä iässä toisten lasten kanssa toimimisesta, sekä siitä että saa asioita valmiiksi. Tässä iässä lapselle on hyvä antaa pieniä ja help- poja kotitehtäviä, joista lapsi saa itseluottamusta ja kokee itsensä tarpeelliseksi. Joidenkin lasten käytöksessä alkaa näkymään esimurrosiän piir- teitä. Murrosikä alkaa tytöillä keskimäärin 9–12 vuotiaana, ja pojilla 11–14 vuotiaana. (Mannerheimin lastensuojeluliitto, 2017d)

Lapsen ajattelukyky, looginen päättely ja syy-seuraussuhteiden ymmärrys kehittyy. Lapsi ymmärtää melko hyvin mitkä asiat ovat totta ja mitkä mielikuvitusta. Median ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen lapsi tarvitsee kuitenkin vielä aikuisen apua. Mediasta on vaikeampi tietää mikä on oikeasti totta ja mikä ei. Lapsi haluaa aikuiselta rehellisiä vastauksia kysymyksiin.

Vanhemmat joutuvat usein tasapainottelemaan vastauksiensa kanssa, jotta ne olisivat mahdollisimman rehellisiä ja samaan aikaan säilyttäisi lapsen turvallisuuden tunteen. 9–12 vuotias oppii asioita parhaiten tekemällä tai konkreettisella esimerkillä. Tässä iässä lapsella alkaa olemaan selkeästi erilaisia mielenkiinnon kohteita, joihin hän jaksaa keskittyä. (Mannerhei- min lastensuojeluliitto, 2017e) Leikkiminen on tämän ikäiselle lapselle edelleen tärkeää. Lapsi tarvitsee myös vanhempien aikaa. Vanhemmilta saatu hyväksyntä, aika, turva ja hoiva ovat tärkeitä lapselle. Lapsi alkaa tässä iässä ymmärtämään toisten tunteita, ajatuksia ja tarpeita. Lapsi osaa

(9)

kuvailla ihmisten luonnetta tai kiinnostuksen kohteita. Lapsen empatiakyky alkaa kehittymään, hän osaa odottaa vuoroaan ja tunteiden hal- linta on helpompaa. (Mannerheimin lastensuojeluliitto, 2017f)

Alakouluikäinen lapsi on usein liikenteessä arvaamaton, koska lapsen tur- vallisuusnäkökulma ei ole vielä niin kehittynyt kuin aikuisella. Lapsi voi lii- kennevalojen vaihtuessa vihreäksi luottaa niihin täysin, ja kävellä tielle suoraan katsomatta ympärilleen. Aikuinen yleensä lukee koko ajan ympä- ristöä, ja ymmärtää että virheitä voi autoilijoillekin sattua ja näin ollen havainnoi ympäristöään koko ajan täysin huomaamattaan. Tämä taito kehittyy ihmisille iän mukana. (Liikenneturva, n.d.)

3.2 Koulumatka

Koulumatkan määritelmä on matka, joka on lapsen kodin ja koulun välinen osuus. Koulumatkan lapset usein liikkuvat kävellen tai pyörällä. Osa lapsista kulkee koulumatkansa vanhempien kyydillä, koulubussilla tai taksilla jos koulumatka on pitkä. (Liikenneturva, n.d.)

Vaikka koulujen ja asuinalueiden ympäristöt pyritään nykyään suunnittele- maan mahdollisimman turvallisiksi, löytyy vaarallisia paikkoja joka tapauk- sessa. Turvallisuutta voidaan parantaa suojateiden ja kevyen liikenteen väylien avulla. Myös nopeusrajoitukset ja näköesteiden poistaminen ovat tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat autoilijoiden toimintaan. (Liikenneturva, n.d.) Yhteistyössä tämän opinnäytetyön kanssa Tuominen (2018) on teh- nyt opinnäytetyön ”Fiksu koulumatka Hämeenlinnassa - Turvallisen ja kes- tävän liikkumisen työkalupakin käyttöönotto Hämeenlinnan kouluissa”.

Tuominen on opinnäytetyössään selvittänyt löydettyjä ja kehitettyjä me- netelmiä turvallisen ja kestävän liikkumisen edistämiseen Hämeenlinnan kouluissa. Opinnäytetyöstä tuotoksena syntyi opas, jonka avulla koulujen on helppoa ottaa kokeiltuja menetelmiä käyttöönsä oman kouluympäris- tön turvallisuuden edistämiseksi.

Opinnäytetyössään Tuominen on valinnut Hämeenlinnan Miemalan koulun pilottikoulukseen, jossa koulumatkojen turvallisuutta on pyritty lisää- mään ja kiinnittämään siihen erityistä huomiota. Huoli lasten ajo- ja liiken- netaitojen riittävyydestä korostui vanhempien sekä opettajien puolelta.

Tätä taitoa kehitetään koulussa liikennekävelyn avulla sekä pyöräilypäivän järjestämisellä, jossa opetellaan pyörällä liikkumisen perusasioita. Turval- liseen liikkumiseen kävellen sekä pyörällä kuuluu liikennesääntöjen ja lii- kennemerkkien ymmärtäminen. Huomiota tulee myös kiinnittää lasten mobiililaitteiden käyttöön, sekä oikeaan tilannenopeuteen pyörällä aja- essa esimerkiksi alamäessä. Tuominen tuo oppaassaan esiin myös erilaiset pyöräleikit sekä pyörän huoltamisen säännöllisesti. Tutustuminen koulun ympäristöön lisää turvallisuuden tunnetta lasten mielestä. Lapset ovat ker- toneet hyödylliseksi kokemakseen asiaksi Unicef-kävelyn, jonka avulla koulun ympäristö tulee tutuksi.

(10)

4 TAPATURMAT KOULUMATKALLA

Tapaturma on yhtäkkinen tapahtuma, jossa ihminen loukkaantuu tai me- nehtyy. Yleinen tunnusmerkki tapaturmassa on jonkin asteinen fyysinen vamma. (THL, 2018a) Tapaturma on suomalaisten neljänneksi yleisin kuo- linsyy. Vuonna 2015 tapaturmaisesti Suomessa kuoli 2424 ihmistä. Tapa- turmat luokitellaan tapahtumaympäristön perusteella liikenneonnetto- muudeksi, kotitapaturmaksi, vapaa-ajan tapaturmaksi ja työtapaturmaksi.

Tilastojen mukaan 90 prosenttia tapaturmaisista kuolemista on sattunut kotona tai vapaa-ajalla. Noin 10 prosenttia liikenteessä, ja noin yksi pro- sentti työpaikoilla. (THL, 2018b) Vaaratekijöiden tunnistus on parhain tapa ehkäistä tapaturmia. Tapaturmariskiä voidaan pienentää ja vähentää on- nettomuuksia, kun vaaratekijät tunnistetaan. (THL, 2018a)

Tilastojen mukaan 6−14 vuotiaat lapset loukkaantuvat liikenteessä usein polkupyörällä tai jalankulkijoina. Suurin riskiryhmä polkupyörällä louk- kaantuneissa on 10−14 vuotiaat. Eniten loukkaantumisia liikenteessä alle 15 vuotiaille lapsille sattuu auton matkustajina. Tilastoissa tulee kuitenkin huomioida, että vain poliisin tietoon tulleet onnettomuudet tilastoidaan.

Näin ollen monet sairaalahoitoa vaatineet liikenneonnettomuuksissa sattuneet vammat jäävät tilastojen ulkopuolelle. Viime vuosina keskimäärin 10 lasta on kuollut ja 380 loukkaantunut vuosittain liikenneonnettomuuksissa. Liikenneonnettomuudet ovatkin suurin lasten tapaturmaisten kuole- mantapausten aiheuttaja. (Liikenneturva, n.d.)

Perusopetuslaissa on säädetty laki ”Koulussa tai muussa opetuksen järjes- tämispaikassa, koulumatkalla ja majoituksessa sattuneen tapaturman hoito on oppilaalle maksuton.” (Tapaturman hoito ja terveydenhuolto 23.12.1999/1288 § 34.) Laki koskee kaikkea perusopetuslain mukaista ope- tusta. Koulujen aamu- ja iltapäiväkerhot eivät kuulu tähän. Koulumatkalla sattuneissa tapaturmissa tulee huomioida, että koulumatkalla tarkoitetaan vain välitöntä koulumatkaa, eli suoraa tietä koulusta kotiin ja toisin- päin. Opetuksen järjestäjän korvausvelvollisuus ei päde enää, jos oppilas poikkeaa koulumatkalla esimerkiksi leikkimään muualle tai käy ystävänsä luona. (Opetushallitus, n.d.)

Opetuksen järjestäjän vastuu rajoittuu vain välittömästi tarvittavaan hoitoon ja siitä aiheutuviin kustannuksiin. Opetuksen järjestäjän tuleekin arvioida, mitä tai mitkä ovat tässä tilanteessa tarpeellista hoitoa. Muuta ta- loudellista haittaa tai menetyksiä ei opetuksen järjestäjän tarvitse korvata perusopetuslain perusteella. (Opetushallitus, n.d.)

4.1 Huulen ruhje ja hammasvaurio

Yleisin ilmoitettu tapaturma koulumatkoilla Hämeenlinnassa vuosina 2016−2017 on ollut huulen ruhje sekä erilaiset hammasvauriot. Näistä 2/3 osaa on aiheutunut pyörällä kaatumisen seurauksena. Kyseisiä tapaturmia

(11)

Hämeenlinnassa oli ilmoitettu 13 kappaletta, ja keski-ikä tapaturman saa- neilla oli 9 vuotta.

Maitohammasvammat ovat melko yleisiä, noin 30% 6-vuotiaista lapsista on joskus loukannut jollain tavalla hammastaan. Eniten maitohammasta- paturmia sattuu 2−4 vuotiaille lapsille, ja pysyvien hampaiden tapaturmia 7−11 vuotiaille. Alle 14 vuotiaille pysyvien hampaiden vammoja syntyy noin joka viidennelle. Pojat ovat hammasvaurioihin taipuvaisempia yli kaksi kertaa enemmän kuin tytöt. Noin 70% vammoista kohdistuu keskim- mäisiin yläetuhampaisiin. Noin 7–10 vuoden iässä lasten hampaiden juuret kehittyvät, ja hampaat puhkeavat ikenistä näkyviin. Tämä tulee huomioida ensiapua annettaessa sekä jatkohoitoa suunniteltaessa. Usein hammasvauriot syntyvät eri urheilulajeissa tai kaaduttaessa etenkin polkupyörällä.

(Karjalainen & Soukka, 2018)

4.1.1 Fysiologia

Suuri osa hammasvaurioista tapahtuu lapsille, jotka opettelevat kävele- mään tai hiukan vanhemmille lapsille, jotka harjoittelevat pyörällä ajoa.

Myös eri kamppailulajien harrastajat ovat riskiryhmässä. Ylhäällä oleviin etuhampaisiin kohdistuu usein hampaisiin liittyvät vammat. Esimerkiksi lapsen harjoitellessa ajamaan pyörää, jalka lipeää polkimelta ja hampaat kolahtavat etutankoon. Hammastapaturmia on eriasteisia juuri- ja kruunu- murtumia, sekä hampaiden irtoamisia ja siirtymisiä. Jos hammas lohkeaa, hammaslääkäri tasoittaa hampaan reunat hiomalla ne sileiksi, tai laittaa lohjenneeseen osaan tähän tarkoitettua paikkamateriaalia. (Suomen ham- maslääkäriliitto, n.d.) Tarvittaessa hampaista otetaan röntgenkuva, CT- kuva tai magneettikuva. Kuvantamisen avulla voidaan määrittää veri- suonille tai hampaan juurille sattuneet vahingot, luunmurtumien mahdollisuus tai se, onko lapsi hengittänyt esimerkiksi palan hammasta keuh- koihinsa. (McTigue & Thompson, 2017)

4.1.2 Ensiapu

Välitöntä ensiapua ei vaadi hampaasta lohjennut pieni pala. Jos hampaasta murtuu isompi pala, hammasta särkee tai vihloo tai hammas heiluu, on syytä olla yhteydessä hammaslääkäriin tai sairaalan päivystyspoliklinikalle.

(Suomen hammaslääkäriliitto, n.d.) Kasvoihin tulleet haavat, ruhjeet ja naarmut puhdistetaan juoksevan veden alla tai antiseptisellä puhdistusai- neella. Jos haava, irronneen hampaan kohta tai naarmu vuotaa verta tulee sitä painaa puhtaalla taitoksella. (Hiiri, 2015) Päivystykseen tulee hakeutua myös jos lapsi kertoo hampaan kohdalla tuntuvan kovaa painetta tai jos verenvuoto ei lakkaa 10 minuutin kuluessa, vaikka hammasta tai huulen ruhjetta painetaan taitoksella. Lisäksi hoitoon tulee hakeutua jos leuassa tuntuu kipua suuta avatessa tai suljettaessa, tai jos hengitys- tai nielemis- vaikeuksia esiintyy. (McTigue & Thompson, 2017)

(12)

Jos pysyvästä hampaasta on murtunut pala, tai se on kokonaan irronnut, on päivystykseen syytä hakeutua mahdollisimman nopeasti. Jos hammas on kokonaan irronnut ja pudonnut paikkaan, jonka voidaan olettaa olevan melko puhdas esimerkiksi jää, uima-allas tai lumihanki, voi hampaan aset- taa takaisin paikallensa kuoppaan. Näin kannattaa toimia varsinkin silloin, kun hammaskuopan reunat näyttävät ehjiltä. Tämän jälkeen hammasta tulisi purra hellästi kiinni, jottei hammas pääse uudestaan putoamaan ennen ensiapuun pääsyä. Tämä nopea hampaan paikalleen istutus parantaa hampaan ennustetta huomattavasti. Jos hampaan takaisinistutusta ei voida tehdä, hammas tulisi Karjalaisen ja Soukan ohjeiden mukaan kuljettaa ensiapuun kosteana vedessä, maidossa tai suussa kielen alla. (Karjalainen &

Soukka, 2018) Suomen punaisen ristin ensiapuohjeissa (2016-2017) keho- tetaan hammas kuljettamaan kosteana esimerkiksi kankaan sisällä (Punai- nen risti, 2017).

Myös hampaista lohjenneet palat, tai murtuneet hampaat tulee kuljettaa ensiapuun kosteina (Karjalainen & Soukka, 2018). Jos hammas saadaan is- tutettua takaisin paikoilleen noin 30minuutin kuluessa, hampaan ennuste on hyvä. Tapaturmaisesti irronneita maitohampaita ei kiinnitetä uudelleen. (Suomen hammaslääkäriliitto, n.d.)

Karjalainen ja Soukan 2005 vuonna tekemän artikkelin sisältö on muuttu- nut vuoteen 2010 hammasvammojen hoidon kiireellisyyden osalta. 2005 vuoden artikkelissa kerrottiin, että hammasvammat paranevat sitä toden- näköisemmin, mitä nopeammin hoitoon päästään. 2010 artikkelin tietojen mukaan hammasvammoissa paranemisennuste harvoin riippuu hoidon ajankohdasta. Hammasvammoissa potilas voi kuitenkin tarvita kivun tai vaikean purentamuutoksen takia kiireellisempää hammashoitoa, kuin kudosten paranemisennuste edellyttäisi. (Teerijoki-oksa, Karjalainen &

Soukka, 2010; Karjalainen & Soukka, 2005)

4.1.3 Jälkihoito

Hammastapaturman jälkeen suositellaan syötävän noin 2 viikon ajan peh- meää ruokaa, jota ei tarvitse pureskella. Hampaat voidaan puhdistaa nor- maalisti. Myös antiseptisiä suuhuuhteita voi käyttää 5–7 päivän ajan. Jos hammaslääkärin vastaanotolla on määrätty antibioottia tai kipulääkettä, tulee niitä ottaa ohjeen mukaan. Mahdollisia komplikaatioita hammastapaturman jälkeen ovat muun muassa hampaan meneminen kuolioon tai sen tummuminen, sekä hampaan ydinontelon sulautuminen tai ahtautu- minen. Kahden vuoden ajan tapaturmassa vaurioituneita hampaita tark- kaillaan ja seurataan röntgenkuvin säännöllisesti. Jos maitohammas on painunut tapaturmassa sisäänpäin, se voi vahingoittaa sen alta kasvavaa pysyvää hammasta. Näin ollen jatkossa seurataan myös pysyvää, puhkea- vaa hammasta. (Hiiri, 2015)

(13)

4.2 Nilkan nyrjähdys

Toiseksi yleisin tapaturma koulumatkoilla Hämeenlinnassa on nilkan nyr- jähdys. Nämä nyrjähdykset ovat sattuneet pyörällä kaatuessa, kävellessä tai hypätessä jostakin alas esimerkiksi kiveltä. Keski-ikä kyseisen tapaturman saaneille oli 11 vuotta. Näitä oli ilmoitettu 9 kappaletta.

Nilkan nyrjähdys on liikunnassa yleisin vamma kaikissa ikäluokissa. Nilkan nyrjähdyksiä tapahtuu 10000 henkeä kohden päivittäin noin yksi. Suurin osa näistä ovat lieviä, eikä lääkärikäyntiä tarvita. Nilkkaan kohdistuvista vammoista 85% on nyrjähdysvammoja, ja puolet näistä tapahtuu urheil- lessa. Suurin osa nyrjähdysvammoista (noin 85%) tapahtuu nilkan uloim- piin nivelsiteisiin. (Mehiläinen, n.d.) Jos vamma on lievä, usein ihmiset jää- vät ilman nilkan kuntoutusta ja ohjausta. Nyrjähdys heikentää ihmisen nilkan asentoa, tasapainoa, liiketuntoa ja lihasten yhteistoimintaa. Näin ollen riski toistuviin nyrjähdyksiin kasvaa. Nilkan nyrjähdyksen kuntoutuksesta ja hoidosta kannattaa huolehtia hyvin, jotta uusintavammojen riski piene- nee. (Saarikoski, Stolt & Liukkonen, 2012)

4.2.1 Fysiologia

Nilkan nyrjähdyksestä puhuttaessa niveltä ympäröivät nivelsiteet repeyty- vät osittain tai vain venyvät. Myös nilkassa kulkevat pohjeluulihaksien jän- teet saattavat venähtää. (Saarikoski ym., 2012) Tapaturman energiasta riippuu, onko vaurio lievä, jolloin ulkokehräsluuhun kiinnittyvät nivelsiteet venyvät. Jos vamma on vakavampi nivelsiteet vaurioituvat enemmän reve- tessään osittain tai kokonaan. Tällaisen tapaturman jälkeen kipu tuntuu usein nilkassa ulkosivulla. Jos nivelsiteeseen tulee vamma, on kipu voimakasta. Lisäksi alueelle syntyy turvotusta sekä hematoomaa voi alkaa kehit- tymään. Jos jalalle painon varaaminen ei onnistu kivun vuoksi tai luihin ke- vyt koputtelu sattuu, on luun vaurio mahdollinen. Jos näitä oireita ei ole, on murtuman mahdollisuus melko pieni, noin 1–2 %. (Saarelma, 2017) Nil- kan etupuolen nivelsiteet näkyvät Kuva 1. ”deltoid ligament” viivan kohdalla.

(14)

Kuva 1. Nilkan rakenne (Ankle Feet Joints.jpg, 2013)

4.2.2 Ensiapu

Nyrjähdyksissä ensiapuna käytetään kylmähoitoa. Kylmäpussina voidaan käyttää kaupasta ostettavia kylmäpakkauksia, pakastepussia tai talvisin laittamalla lunta pussiin. Jalkaa tulisi pitää koholla ja vammautuneeseen kohtaan laittaa puristava side. Esimerkiksi kylmäpussin voi sitoa napakasti vammautuneen kohdan ympärille, jolloin verenvuoto kudoksiin vähenee, ja turvotusta ei synny niin paljoa. Kylmäpussin ja ihon väliin on hyvä laittaa jokin kangas, esimerkiksi pyyhe. Tällä tavoin estetään paleltumien synty.

Kylmähoito tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti tapaturman jälkeen, jopa puolen minuutin kuluessa. Kylmäpussia pidetään kerrallaan vamman kohdalla 15–20 minuuttia, tarvittaessa useastikin päivän aikana. Kylmähoi- tojen välissä on hyvä pitää noin tunnin tauko. (Saarelma, 2017)

Nilkan nyrjähtäessä lievästi, ei niveliin synny toimintahäiriöitä ja jalalle varaaminen onnistuu. Nämä vammat paranevat itsestään noin 1–2 viikon si- sään. Nilkan nyrjähtäessä tavallisesti nilkkaa tuetaan 1–3 viikon ajan sivut- taisväännön estävällä nilkkatuella. Nivelsidevammojen paraneminen kes- tää usein noin 3–6 viikkoa. Nivelsidevammoissa harvoin leikkaus on tar- peellinen. Jos vammaan liittyy luunmurtuma hoitona voi olla kipsi tai leikkaus, jolloin nilkkaa lujitetaan ruuveilla. (Saarelma, 2017)

(15)

4.2.3 Jälkihoito

Nilkkaan kohdistuvat liikeharjoitukset tulisi aloittaa mahdollisimman pian, kivun sallimissa rajoissa. Harjoituksiin kuuluu pohjelihasharjoituksia sekä tasapainoharjoituksia. Uudelle nyrjähdykselle altistava tekijä on aiemmat nilkan nyrjähdykset. Tuoreet nilkkavammat tulisi hoitaa lyhytaikaisella nilkan sivutaivutusta estävällä hoidolla. (Saarelma, 2017) Nilkan ojennus ja koukistusharjoitteita on hyvä tehdä useampia kertoja päivässä, jolloin raa- jan verenkierto paranee. Myös kyynärsauvojen käyttö on suositeltavaa, jos astuminen jalalla sattuu. Näin kipeytynyt nilkka saa rauhassa parantua ilman ylimääräistä kuormitusta. (Saarikoski ym., 2012)

4.3 Aivotärähdys

Kolmanneksi yleisin vamma koulumatkalla on aivotärähdys. Aivotärähdyk- siä on Hämeenlinnan alueella ilmoitettu 3 kappaletta. Näissä kaikissa ai- heuttajana on ollut pyörällä kaatuminen. Aivotärähdyksen saaneiden lasten keski-ikä on ollut 9 vuotta.

Aivotärähdys on ohimenevä aivotoiminnan häiriö, joka syntyy suoran tai epäsuoran ulkoisen voiman seurauksena. Yhdysvalloissa tilastojen mukaan vuosittain 3,8 miljoonaa urheilijaa saa aivotärähdyksen. Noin puolet heistä hakeutuu tapaturmansa takia terveydenhuoltoon. Jos tämä määrä suhteu- tetaan suomalaiseen väkilukuun, tarkoittaisi se noin 65 000 aivotärähdystä vuodessa. Luodon kirjoittamassa artikkelissa hän mainitsee, että Yhdysval- loissa on tutkittu, että 5–9% kaikista urheilussa sattuvista tapaturmista on aivotärähdyksiä. 30% näistä aivotärähdyksistä sattuu 5–19 vuotiaille.

(Luoto, 2014) Suomessa hoidetuista aivovammoista on 65% syntynyt pu- toamis- tai kaatumistapaturmissa. Liikenneonnettomuuksien osuus aivovammoista on noin 20% ja väkivaltaisuuteen liittyviä tapaturmia noin 5%.

Noin puolet aivovammoista suomessa syntyvät alkoholin vaikutuksen alai- sena. (Saarelma, 2018)

Päähän kohdistuneen iskun seurauksena voi syntyä pään luiden murtumia tai luiden ympäröivien kudosten vaurioita. Esimerkiksi aivot, silmät ja sisä- korva ovat näille alttiita. Myös pehmytkudosvauriot ovat mahdollisia. Is- kun saanut kohta vaurioituu kudoksissa. Jos isku on tarpeeksi kova, voi se murtaa kallon luita ja aiheuttaa suoran aivokudoksen vamman. (Saarelma, 2018.) Aivotärähdyksen tunnistaminen on välillä hankalaa. Tunnistami- sesta hankalan tekee se, että lääkäri ei tunne potilasta ennestään eikä hä- nen tyypillistä tapojaan tai oireita. Erilaisia oireita aivotärähdyksessä voi olla monia. Vaikeaksi niiden tunnistamisen tekee erityisesti se, että oireet voivat kehittyä vasta tuntienkin viiveellä, ja hankaloittaa näin ollen vammojen varhaista tunnistamista. (Luoto, 2014)

(16)

4.3.1 Fysiologia

Aivoihin kohdistuneesta vammasta voidaan puhua silloin, kuin päähän on kohdistunut isku tai nopea heilahdusliike. Iskun jälkeen henkilöllä ilmenee tajunnan menetys, muistin menetys tai ohimenevä/pysyvä hermoston oire, esimerkiksi halvaus tai tuntopuutos. Aivotärähdykseksi ihmisten kes- kuudessa luetaan lieväasteinen, iskun aiheuttama aivojen toiminnan häi- riö. Tulee kuitenkin muistaa, että lievässäkin aivotärähdyksessä aivot ovat kokeneet vamman. Lievässä aivotärähdyksessä ei tajuttomuutta tule, eikä yli 10 minuuttia kestävää muistinmenetystä. Potilas ei kouristele, pään- särky on lievää ja oksentelu satunnaista. (Saarelma, 2018; Kivitie-Kallio, n.d.)

Lievään aivovammaan liittyy enintään 30 minuutin tajuttomuus, ja sen jäl- keinen mahdollinen muistinmenetys. Muistiaukko on näissä tapauksissa enintään 24 tuntia. Lievässä aivovammassa pahoinvointi, huimaus ja pään- särky kestävät yleensä muutamia päiviä. Ihminen toipuu usein täydelli- sesti, eikä jälkioireita jää. (Saarelma, 2018)

Vakavampaan aivovammaan liittyy usein kouristuksia tai kallonmurtu- maan viittaavia merkkejä, vaikka muistinmenetystä tai tajuttomuutta ei olisi lainkaan. Riskiä näihin lisää potilaan korkea ikä, verenhyytymiseen vai- kuttava lääkehoito tai muiden hoitoa vaativien vammojen esiintyminen.

Näistäkin vammoista toivutaan usein hyvin, mutta seuranta sairaalassa on kuitenkin tarpeellista. Laajemmat aivovammat taas vaativat aina välitöntä sairaalahoitoa. Näihin liittyy hermoston oireita, tajunnantason muutoksia ja yli 10 minuutin jatkuva tajuttomuus. (Saarelma, 2018)

4.3.2 Ensiapu

Päähän kohdistuneen iskun jälkeen on tärkeintä huolehtia henkilön esteet- tömästä hengityksestä, sekä seurata tajuntaa ja mahdollisia muita oireita.

Jos henkilöllä päähän kohdistuneen iskun jälkeen ilmenee tajuttomuutta, hänen on vaikeus pysyä hereillä, vaikeus ymmärtää puhetta, hänellä on tuntopuutoksia tai näkö/kuulo heikkenee, tulee hänet toimittaa viipy- mättä sairaalahoitoon. Myös verenvuoto tai likvorin valuminen korvasta tai sieraimesta, yleinen heikkous, kouristelu tai jos silmä mustenee ilman silmään kohdistunutta iskua, tarvitsee henkilö nopeaa sairaalahoitoa. Li- säksi sairaalahoitoon tulee toimittaa henkilö silloin, jos päähän kohdistunut vamma on ollut suurienerginen. (Saarelma, 2018)

Normaaleiden ihmisten ei tarvitse osata diagnosoida aivotärähdystä, mutta aivotärähdyksen välittömät merkit tulisi osata tunnistaa. Merkkien perusteella henkilö tulisi lähettää terveydenhuollon ammattilaisen parem- paan arvioon. Keskeisenä asiana pään vammojen arvioinnissa on vakavien vammojen poissulkeminen. Hengitys, verenkierto ja kaularangan tila tulee tarkastaa. Jos herää epäilys selkärankavammasta, on ranka aina tuettava kunnes rankavamma voidaan luotettavasti sulkea pois. Tajutonta, iskun

(17)

päähän saanutta henkilöä tulee aina käsitellä kaularankavammaisena ja soittaa hätäkeskukseen. Päivystykselliset tutkimukset ovat välttämättö- miä, jos on epäilys aivo- tai rankavammasta. Kun vakavampien ja välittö- mien sairaalatutkimusten tarve saadaan suljettua pois, arvioidaan lievem- män vamman eli aivotärähdyksen mahdollisuutta. (Drezner, Harmon, Gammons, Guskiewicz, Halstead, Herring, Kutcher, Pana, Putukian & Rob- erts, 2013)

Aivotärähdyksen oirekuva on laaja, joten sen välitön tunnistaminen on hankalaa. Aivotärähdystä epäiltäessä, tulisi kliininen tutkimus suorittaa terveydenhuollossa. Tutkimuksen tulisi sisältää sairaushistoria, aiempi ai- votärähdyshistoria, oirekysely, tasapainotestaus sekä karkea kognitiivinen arviointi. (Drezner ym., 2013)

4.3.3 Jälkihoito

Aivotärähdyksen jälkeen voi ilmetä päänsärkyä, huimausta, väsymystä, pa- hoinvointia ja muistin epävarmuutta. Jos aivotärähdys on lievä, voi oireita hoitaa kotona. Kotona aivotärähdyksen saaneen henkilön kanssa tulee olla toinen aikuinen henkilö, joka pystyy tarkkailemaan iskun saaneen tajun- nantasoa. Mikäli iskun saaneella ilmenee sekavuutta, tajunnantason häiri- öitä, uneliaisuutta, voimakasta päänsärkyä tai oksentelua, on hänet toimi- tettava välittömästi sairaalahoitoon. Jos aivotärähdys on lievä ja henkilö saa yöpyä kotona, täytyy aivotärähdyksen saanutta herätellä parin tunnin välein, ja tarkistaa hänen tajunnantasonsa yksinkertaisilla kysymyksillä.

Särkyyn suositellaan käytettäväksi reseptivapaita särkylääkkeitä. Kovaa fyysistä rasitusta ja alkoholin juomista tulee välttää tapaturmaa seuraavina päivinä. (Saarelma, 2018; Kivitie-Kallio, n.d.)

Lievän aivovamman saaneen henkilön toipuminen kestää yleensä noin viikon, joissain tapauksissa kauemmin (Saarelma, 2018; Kivitie-Kallio, n.d.).

Urheilua harrastavat ja siellä saadut aivotärähdykset voivat pitkittyä, ja oi- reiksi tulla lisäksi väsymys, uniongelmat ja masennus. Jos ihmisellä on ollut aiemmin aivotärähdyksiä, voi toipuminen olla hitaampaa. Urheilun pariin palaaminen liian nopeasti lisää aivotärähdyksen uusiutumisriskiä. Rasituk- sen pariin palaaminen tulisi tapahtua aseittain ja hitaasti. Jos kuormitus tuo oireita takaisin, tulee levätä lisää. Urheilijoiden keskimääräinen toipu- misisaika on 10 vuorokautta. Lasten ja nuorten toipuminen saattaa kestää suhteessa pidempään, ja rasituksen nostaminen tulisi olla maltillista. Las- ten toipumista tulee edistää myös kouluun liittyvien tehtävien keventämi- sellä toipumisvaiheessa. (Luoto, 2014)

HYKS:in neuroklinikan lääkäreiden julkaisemassa artikkelissa kerrotaan, että yleensä potilaat toipuvat tuntien tai päivien kuluessa. Vain pienellä osalla aivotärähdyksen saaneista toipuminen kestää tätä pidempään. 85%

potilaista ovat viikon kuluttua oireettomia, ja 97% kuukauden sisällä. Alle 3% oireisto pitkittyy yli kuukauden mittaiseksi. Yleensä sairaslomaa saa-

(18)

daan aivotärähdystapaturmissa parista päivästä viikkoon. Jos oireet pitkit- tyvät, jatketaan hoitoa oireenmukaisesti. (Siironen, Päivimäki, Pohjola &

Hernesniemi, 2011)

5 TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ

Toiminnallinen opinnäytetyö tulee työelämän tarpeista. Se kehittää käy- tännön toimintaa. Työtä varten on tärkeää laatia tutkimuskysymyksiä, joita opinnäytetyössä käsitellään ja niihin saadaan työn edetessä vastauksia.

Opinnäytetyöprosessin aikana eteen tulee erilaisia valintoja, jotka ohjaa- vat työtä. Toiminnallinen opinnäytetyö sisältää teoreettisen -sekä toiminnallisen osuuden. Teoreettinen osuus sisältää tutkimuskysymykset, aiheen tietopohjan, toiminnallisen osuuden kuvauksen ja sen tulokset. Toiminnal- linen osuus voi olla esimerkiksi opas, tapahtuma suunnittelu, sähköinen aineisto, näyttely tai jokin muu konkreettinen tuotos tai tuote. Toiminnalli- sen osuuden kuvauksessa kerrotaan tuotteen tai tuotoksen suunnittelu ja toteutusprosessista. (HAMK opinnäytetyöopas, 2018)

Toiminnallisessa opinnäytetyössä on johdanto, jossa kerrotaan aiheen läh- tökohdista sekä työelämä yhteydestä. Johdannossa lisäksi kerrotaan työn tutkimuskysymykset, sekä työn taustasta. Johdannon jälkeen tulee työn tietoperusta. Tietoperusta koostuu tutkimuksista, aihetta koskevista artikkeleista ja suosituksista. Näyttöön perustuva tieto ja aineisto ovat lähtö- kohtaisesti parhainta tietoa aiheesta. Työssä käsitellään sitä mitä tällä työllä halutaan saavuttaa, ja mikä on työn tarkoitus. Myös aiheen tai muiden asioiden perustelu työssä on tärkeää. Työssä kerrotaan tuotoksen tai tuotteen suunnittelusta ja toteutuksesta. Työn pohdinnassa on tärkeää tuoda esiin arviota työstä, tuloksista ja johtopäätöksiä. Lisäksi olisi hyvä kertoa työhön liittyvistä jatkosuunnitelmista sekä tuotoksen käyttöön- otosta, jos tietoa käyttöönotosta on mahdollista saada. Työn tekijän olisi hyvä pohdinnassa arvioida myös kokonaisuudessaan omaa opinnäytetyö- prosessia ja ammatillista kehittymistä työn teon aikana. (HAMK opinnäy- tetyöopas, 2018)

Päädyin toiminnalliseen opinnäytetyöhön lopulta aihevalinnan kautta. Kun työni aihe ja tilaaja varmistui, oli toiminnallisen opinnäytetyön tekeminen selkeä valinta. Koin toiminnallisen opinnäytetyön mieleiseksi, ja itselleni sopivimmaksi työksi. Aluksi mietimme tuotosta tilaajan ja koulussa järjes- tetyn opintopiiriryhmän kanssa oppaan ja julisteen väliltä. Juliste seinällä saattaa ajan myötä unohtua, kun sen olemassa oloon tottuu. Päädyimme siis oppaaseen (Liite 1), koska se palvelee ensiaputilanteessa paremmin.

(19)

5.1 Ensiapuopas opettajille

Tuotoksena toiminnallisesta opinnäytetyöstäni on ensiapuopas opettajille.

Ensiapuoppaassa kerron yleisimpien tapaturmien ensiavun kuvien sekä lyhyen ja jämäkän tekstiosuuden avulla. Ensiapuoppaan kuvat olen ottanut itse. Oppaan haluan tarkoituksellisesti pitää lyhyenä, jotta se olisi mahdollisimman selkeälukuinen ja palvelisi nopeammin tapaturmien sattuessa ensiavun antajia. Myös lyhyempi opas ja ohjeet jäävät ihmisille helpommin muistiin. Oppaassa on tekstiosuus ensiavun antamisesta kyseiseen tapaturmaan sekä tilanteen ensiapuun liittyvä kuva. Opasta varten ei ollut val- mista pohjaa, vaan se on itse tehty Power Pointilla.

Oppaassa tekstin tulee olla helposti ymmärrettävää, sisällöltään kattavaa ja kannustaa omaan toimintaan. Kirjoittajan on otettava huomioon muun muassa se, kuinka oppaan lukeminen olisi lukijalle mahdollisimman vaiva- tonta ja kuinka ohjeet menisivät parhaiten lukijalle ymmärrykseen. Tär- keää kirjoittajana on myös huolehtia, että opas on tarkoitettu ihmisille, joilla ei ole hoitoalan koulutusta. Huomiota tulee siis kiinnittää tekstin ra- kenteeseen, yleiskielisyyteen sekä käytettyihin oikeisiin sanamuotoihin.

Myös lyhenteet on hyvä jättää tekstistä pois. Kun oppaan sisällön ja aset- telun suunnittelee, tulee kiinnittää huomiota siihen missä tilanteessa opasta luetaan. (Hyvärinen, n.d.) Kyseistä ensiapuopasta voidaan selata kahvipöydässä muuten vain, tai ensiaputilanteessa jossa pitäisi pystyä toi- mimaan ja auttamaan toista mahdollisimman nopeasti. Siksi pyrin teke- mään oppaasta mahdollisimman selkeälukuisen. Oppaan sähköistä ver- siota on myös helppo palata tasaisin väliajoin katsomaan ja kertaamaan ohjeita.

5.2 Opinnäytetyön toteuttaminen

Ajatus kyseisestä opinnäytetyöstä lähti, kun halusin työhöni jotakin akuut- tihoitoon liittyvää. Ehdotin työtä Hämeenlinnan kaupungille, jonka jälkeen kaupungin edustajan Ismo Hannulan kanssa hiukan muokkasimme aihetta minulle mieleiseksi sekä kaupungille tarpeelliseksi.

Aluksi tein tutkimuslupahakemuksen Hämeenlinnan kaupungille. Sain tut- kimusluvan, ja menin keväällä 2018 Hämeenlinnan kaupungin arkistoihin etsimään tapaturmakansioista vuosien 2016 ja 2017 ilmoitetut koulumatkatapaturmat. Ilmoitetuista tapaturmista täytyi erotella vielä lapset, jotka ovat alle 13 vuotiaita jotta pysyin määritelmässäni ”alakouluikäiset lapset”.

Näistä koulumatkalla tapahtuneista tapaturmista kokosin itselleni tilastot.

Kevään aikana kävin omissa opinnäytetyöpajoissa ja sain sieltä vinkkejä eri työvaiheisiin. Päätin tällöin tehdä toiminnallisen opinnäytetyön, jonka tuotoksena on ensiapuopas opettajille. Kevään aikana kävin kirjoittamassa opinnäytetyösopimukset, jolloin tapasin myös liikennealan opiskelijan jonka kanssa opinnäytetöissämme viittaamme toistemme töihin. Näin yri- tämme hiukan sulauttaa töitämme yhteen ja saada ihmisten kiinnostumi- sen laajenemaan myös toiseen aiheeseen.

(20)

Opinnäytetyötä aloittaessa mietin sitä, kirjoittaisinko viidestä vai kolmesta yleisimmästä tapaturmasta. Päädyin tulosten analysoinnin ja tarkastelun jälkeen kirjoittamaan kolmesta tapaturmasta. Kolme tapaturmaa nousi yleisyydessään erikseen muista tapaturmista, joita monia oli vain yksi ku- takin.

Kevään 2018 aikana opinnäytetyöprosessi keskeytyi muiden koulutöiden ja työharjoitteluiden vuoksi, ja kesälläkään en opinnäytetyötä ehtinyt kirjoittamaan töiden vuoksi. Elokuun lopussa aloin etsimään tietoa, ja kokosin erilaista faktatietoa kolmesta yleisimmästä tapaturmasta, jonka jälkeen lähdin niitä yhdistelemään ja kirjoittamaan virallisesti työtäni. Välisemi- naarin pidin 7.11.2018 jolloin opinnäytetyöni oli hyvällä mallilla ja teoriatieto aiheesta lähes kirjoitettu. Väliseminaarissa esittelin ensiapuoppaasta karkean version, jossa oppaan teksti oli vasta kirjoitettuna. Väliseminaa- rissa sain hyviä ohjeita ja vinkkejä muilta opiskelijoilta, sekä opinnäyte- työtä ohjaavalta opettajalta. Tein näitä muutoksia työhöni ja hain lisää teo- riatietoa tekstiini. Oppaan kanssa ilmeni hiukan ongelmia, jotta se saatiin opasmuotoon ja helposti tulostettavaksi. Opas löytyy sähköisenä sekä kir- jallisena versiona.

Loppuseminaari pidetään koululla maaliskuussa 2019. Tällöin esittelen valmiin oppaan yleisölle. Sähköisen version oppaasta olen lähettänyt Hä- meenlinnan kaupungille, ja he lähettävän sen asianosaisille. Myös kirjallisia versioita oppaasta lähetän Hämeenlinnan kaupungille postilla, jotta niitä voidaan jakaa kouluille.

6 POHDINTA

Aloitin opinnäytetyöprosessin oman luokkani kanssa syksyllä 2017. Silloin koulussa alkoi tutkiva kehittäminen -kurssi. Kurssilla käytiin läpi opinnäy- tetyöprosessia, ja siihen liittyviä erilaisia tiedonhakuun sekä käyttöön liit- tyviä asioita. Kurssi oli mielestäni melko vaikea, mutta kurssilla opittujen asioiden avulla oman opinnäytetyön tekeminen tuntui helpommalta aloittaa. Kurssin myötä selkeni ajatus, millaisen opinnäytetyön ja tuotoksen haluan itse tehdä.

Liikennealalta opettaja kävi pitämässä luokallemme auditoriossa pienen esittelyn alastaan, sekä kertoi erilaisista mahdollisuuksista tehdä yhteis- työtä opinnäytetöissä eri alalla opiskelevan kanssa. Asia alkoi kiinnosta- maan minua, koska näin saisin omaan työhön lisää sisältöä. Niinpä otin liikennealan opiskelijaan yhteyttä, jolla oli mielenkiintoa tehdä yhteistyötä hoitotyötä opiskelevan oppilaan kanssa. Muokkasimme omat aiheemme sellaisiksi, että saamme viitattua toistemme opinnäytetöihin omissa töis- sämme. Liikennealan opiskelijan Jonne Tuomisen opinnäytetyö on ”Fiksu koulumatka Hämeenlinnassa - Turvallisen ja kestävän liikkumisen työkalu-

(21)

pakin käyttöönotto Hämeenlinnan kouluissa”. Kyseinen opinnäytetyö löy- tyy Theseuksesta. Omassa opinnäytteessään Tuominen viittaa minun opin- näytetyöhöni tapaturmien tilastoissa.

Oma opinnäytetyöni valmistui maaliskuussa 2019. Koko opinnäytetyöpro- sessi on kohdallani ollut melko pitkä. Pitkän prosessin myötä olen työtäni korjannut useita kertoja. Tauot opinnäytetyön lomassa on ollut siltä osin myös kannattavia, että taas työhön palatessa olen huomannut monia pa- rannuskohteita. Tällöin kun työn jättää hetkeksi, aloittaa sitä taas luke- maan kuin hiukan ulkopuolisen silmin. Tämän olen kokenut hyvänä asiana.

Prosessin pitkittyessä on kuitenkin ollut välillä hankala jatkaa taas työtä, kun on pitänyt perehtyä uudelleen mihin on edelliskerralla jäänyt. Amma- tillisesti opinnäytetyöprosessin aikana olen kehittynyt eniten tiedon- haussa. Tiedonhaun koin aluksi vaikeaksi, mutta sain apua siihen kou- lumme tietotekniikan opettajalta. Tutkitun tiedon hakeminen ja luotetta- vien lähteiden hakeminen loppua kohden helpottui.

Ammatillisesti olen oppinut myös kirjoittamieni tapaturmien fysiologiasta sekä ensiavusta tarkemmin. En esimerkiksi ennen perehtymistä hammas- vammoihin tiennyt tarkalleen, kuinka toimia hampaan lähtiessä kokonaan irti. Opin myös työn lomassa kestämään paineita paremmin, ja sopeutu- maan stressaaviin tilanteisiin, joita työn teon aikana tuli vastaan.

Olen saanut tukea työtä tehdessä luokkakavereiltani, jotka ovat olleet sa- massa tilanteessa kuin minä. Heistä on ollut suuri apu jos jokin asia on ollut itselle epäselvä. Opinnäytetyötä ohjaava opettaja on ollut myös kannus- tava, ja häneltä on ollut helppoa kysyä mieltä askarruttavat asiat. Jos joskus tulevaisuudessa vielä joudun opinnäytetyön tekemään, haluan saada sen nopeammin valmiiksi. Tällöin aion keskittyä pelkästään opinnäytetyön tekemiseen, enkä ole työelämässä samaan aikaan. Tämä pitkittynyt prosessi on ollut täysin oma vikani, sillä työnteon lomassa en jaksanut työtä kirjoittaa aina kun olin suunnitellut. Joten olen oppinut myös, että oman jaksamisen kannalta ei tule haalia liikaa suoritettavia tehtäviä päällekkäin.

6.1 Eettisyys ja luotettavuus

Valmis opinnäytetyö on eettisesti hyväksyttävä, luotettava ja uskottava tieteellisen käytännön periaatteita noudattamalla. Eettisyyden ja luotettavuuden lähtökohtia opinnäytetyössä ovat muun muassa:

1. Tutkimuksessa noudatetaan rehellisyyttä ja huolellisuutta. Tulosten tal- lentamisessa ja esittämisessä, sekä tulosten arvioinnissa noudatetaan tark- kuutta.

2. Kriteerien mukaista ja eettisesti hyviä tiedonhankinta- ja arviointimene- telmiä.

3. Ottamalla huomioon muiden tutkijoiden työt ja niiden saavutukset asianmukaisesti. Viittaukset heidän julkaisuihinsa sekä lähdeluetteloon asian- mukaisella tavalla.

(22)

4. Tutkimuksesta syntyvät tietoaineistot tallennetaan asetettujen vaati- musten mukaan.

5. Tutkimusluvat on hankittu asianmukaisesti.

6. Sopimukset kirjoitetaan ennen työn aloittamista. Sopimuksesta käy ilmi oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Myös aineiston säilyttäminen ja käyt- töoikeudet tulee sopimuksesta käydä ilmi.

7. Mahdollisen rahoituksen ja muiden sidonnaisten ilmoittaminen asianosaisille.

8. Tietosuojakysymykset on otettava huomioon. Noudatetaan hyvää hen- kilöstö- ja taloushallintoa. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2012, s. 6–

7; Arene ry, n.d.)

Luotettavuus omassa opinnäytetyössäni mukailee näitä yllä käytyjä asioita.

Työni kirjoitusasu on rehellistä sekä olen ollut kriittinen lähteiden suhteen.

Englanninkielisiä lähteitä käytin työssäni sen verran mitä itse ymmärsin artikkeleista lukiessani niitä. Lähdeviittaukset tekstissä sekä lähdeluettelossa on tehty HAMK:in lähdeviiteoppaan mukaan. Tutkimuslupa työlleni on tehty Hämeenlinnan kaupungin valmiin pohjan mukaan. Tutkimuslupa on tallessa, jos sitä myöhemmin vielä tarvitsee. Opinnäytetyösopimukset on allekirjoitettu asianmukaisesti koulun sekä tilaajan kanssa. Työssäni en yk- silöi ketään. Kaikki materiaali mitä työssäni käytän on sellaista, ettei ihmi- siä voida työstäni tunnistaa.

Työn sisältö on kerätty ihmisten vakuutukseen ilmoittamien tapaturmien tilastoista, joten luotettavuutta siltä osin voidaan pitää hyvänä. Pienempiä tapaturmia kuitenkin sattuu paljon, joista ei ilmoituksia tehdä. Ne eivät myöskään näy tässä opinnäytetyön tilastossa. Tämän työn tilasto koskee vain Hämeenlinnan alueella sattuneita koulumatkatapaturmia, joten niitä ei voi verrata muihin kaupunkeihin. Otannaksi oli valittava kaksi vuotta, jotta tuloksia saadaan tarpeeksi luotettavuuden kannalta. Joinakin vuosina voi olla esimerkiksi talvi, jolloin lunta ei tule jäädäkseen lainkaan. Sellai- sena vuonna myös pyörällä kaatumisia on vähemmän.

Opinnäytetyötä tehdessäni törmäsin usein samaan ongelmaan. Tietoa ja tutkimuksia on tehty koulumatkatapaturmista, mutta niiden tieto on jo melko vanhaa. Näin ollen tieto ei ole enää niin hyvin sovellettavissa nyky- päivän tilanteeseen. Halusin tehdä työni melko uuden ja päivitetyn tiedon valossa. Uudempaa tietoa löytyisi koulutapaturmista, mutta koulumatkalle liittyviä luotettavan julkaisijan artikkeleita ei juurikaan löytynyt.

Lähdekriittisyyteen törmäsin työtä tehdessä monesti. Lasten liikennekäyt- täytymistä tutkiessa sähköiset lähteet monesti veivät eri vakuutusyhtiöi- den sivuille, tai artikkeleihin joissa yksityishenkilöt kertoivat lasten onnet- tomuuksiin liittyvistä kokemuksista. Näitä yksittäisten ihmisten kertomia asioita en työhöni halunnut lainkaan, ainoastaan tutkittua tietoa. Tapatur- miin liittyvät lähteet olivat usein samankaltaisia, ja niiden teoriatieto koos- tuukin lähinnä lähteiden vuoropuheluista tai kappaleista, joissa on tietoa

(23)

useammasta lähteestä. Jos lähteissä oli eriäviä ohjeita tai tutkimuksia, ava- sin niitä omassakin tekstissäni. Työssäni käsittelemät tapaturmien fysiologia, ensiapu ja jatkohoito ovat monista eri luotettavista lähteistä kasattua tietoa yhdistettynä toisiinsa. Tietoa on muun muassa kerätty asiantuntijoi- den kirjoittamista artikkeleista Terveysportista tai Duodecimista. Näiden suositusten mukaan myös hoitoalan ammattilaiset toimivat työssään.

Työ on tehty siten, ettei ihmisiä ole yksilöity lainkaan. Näin myös anonymi- teetti on säilynyt koko ajan. Tilastoja kerätessä otin muistiin vammameka- nismin, vamman sijainnin tai minkä tyyppinen vamma aiheutui, vammautuneen iän ja sukupuolen. Tapaturmailmoituksista saatuja tietoja käytet- tiin vain tähän opinnäytetyöhön. Aineisto hävitettiin, kun olin saanut tulokset analysoitua ja lisättyä opinnäytetyöhöni. Työssäni en juurikaan tör- männyt eettisesti vaikeisiin kysymyksiin, tai joutunut tekemään päätöksiä eettisiin asioihin liittyen. Eettisyys tässä työssä näkyy huolellisesti ja tar- koin valikoiduista lähteistä. Myös tapaturmatietojen huolellinen kirjaus ja suunnitelmallisuus niiden läpikäynnissä kertovat työn eettisyydestä.

6.2 Kehittämisideat

Tämän opinnäytetyön myötä saatiin selville mitkä tapaturmat hallitsevat tilastoja alakouluikäisten lasten koulumatkoilla Hämeenlinnassa. Jatko- töitä kyseiseen aiheeseen liittyen voisi olla muutaman vuoden kuluttua sa- mankaltainen työ, jossa tutkitaan yleisimpiä koulumatkatapaturmia eri vuosilta tulevaisuudessa. Näin pystyisi tarkastelemaan sitä, kuinka turvallisuus on kehittynyt vuosien saatossa. Myös työn avulla voisi kehittää kouluissa annettavia tietopaketteja liikenteestä ja turvallisuudesta koulumatkoilla. Jatkossa aiheena voisi myös olla alakouluikäisten lasten yleisimmät tapaturmat koulussa tai liikuntatunnilla. Silloin saataisi myös hiukan erilaista vertailukohdetta tälle työlle.

Ensiapuoppaan käyttö on luultavasti vaihtelevaa, ja siihen listattujen en- siaputilanteiden tullessa ei opasta lähdetä etsimään vaan autetaan louk- kaantunutta. Opasta olisikin hyvä olla vilkaissut jokaisen opettajan etukä- teen ja säännöllisesti, jotta perus ensiaputaidot pysyisivät muistissa. Opas ei korvaa ensiapukursseja. Ensiapukursseilla asioita käydään laajemmin läpi sekä perehdytään moneen eri aiheeseen, joita tässä oppaassa ole lainkaan käsitelty.

(24)

LÄHTEET

Ankle Feet Joints.jpg. (2013). Haettu 5.12.2018 osoitteesta https://com- mons.wikimedia.org/wiki/File:919_Ankle_Feet_Joints.jpg

Arene ry. (n.d.). Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto arene ry. Ha- ettu 25.2.2019 https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Opinnäytetyöpro- sessin%20eettiset%20suositukset%20muistilistat%20opiskeli-

jalle%20ja%20ohjaajalle.pdf

Drezner, J., Harmon, K., Gammons, M., Guskiewicz, K., Halstead, M., Her- ring, S., Kutcher, J., Pana, A,. Putukian, M. & Roberts, W. (2013.) Ameri- can Medical Society for Sports Medicine position statement: concussion in sport. Br J sports med, 47, 15-26. Haettu 5.12.2018 osoitteesta https://bjsm.bmj.com/con-

tent/47/1/15?utm_source=TrendMD&utm_medium=cpc&utm_cam- paign=BJSM_TrendMD-0

HAMK opinnäytetyöopas. (2018). Toimintaohje opinnäytetyöprosessei- hin. Haettu 25.2.2019 osoitteesta

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&c ad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwjzy8Wh9tbgAhUj0aYK-

HVtiCJ0QFjACegQIARAC&url=https%3A%2F%2Fwww.hamk.fi%2Fwp-con- tent%2Fuploads%2F2018%2F09%2FHAMK-

Opinn%25C3%25A4ytety%25C3%25B6opas.docx&usg=AOvVaw3t7TyT- cWUGznoKBk_oWw5C

Hernesniemi, J., Pohjola, J., Päivimäki, E. & Siironen, J. (2011). Aivotäräh- dys. Duodecim. Haettu 5.12.2018 osoitteesta https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo99878.pdf

Hiiri, A. (2015). Hammastapaturmat. Terveyskirjasto. Haettu 15.9.2018 osoitteesta https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ar- tikkeli=tvo00010

Hyvärinen, R. (n.d.). Millainen on toimiva potilasohje? Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Haettu 23.9.2018 osoitteesta http://www.ebm-guideli- nes.com/xmedia/duo/duo95167.pdf

Karjalainen, S. & Soukka, T. (2005). Päivitetty 2018. Hammasvammojen ensiapu ja jatkohoito. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Haettu 6.9.2018 osoitteesta https://www.duodecim-

lehti.fi/lehti/2005/18/duo95219

Karjalainen, S., Soukka, T. & Teerijoki-Oksa, T. (2010). Hammasvammojen ja niihin liittyvien alveolimurtumien hoito. Haettu 5.12.2018 osoitteesta http://www.terveysportti.fi.ezproxy.hamk.fi/xmedia/duo/duo98658.pdf

(25)

Kivitie-Kallio, S. (n.d.). Lapsen aivotärähdyksen hoito ja seuranta. Terveys- talo. Haettu 16.9.2018 osoitteesta https://www.terveystalo.com/fi/Pal- velut/Lastentaudit/Akuutit-tilanteet/Lapsen-aivotarahdyksen-hoito-ja- seuranta/

Lapsuus. (n.d.). Alakouluikä. Haettu 5.11.2018 osoitteesta https://lapsuus.ouka.fi/lapsen-ikakaudet/alakouluika/

Liikenneturva. (n.d.) Lapset (0-14) liikenteessä. Haettu 6.9.2018 osoitteesta https://www.liikenneturva.fi/fi/eri-ikaisena/lapset-0-14-liiken- teessa

Luoto, T. (2014). Aivotärähdyksen saanut tarvitsee lepoa. Potilaan lääkä- rilehti 14/14. Haettu 16.9.2018 osoitteesta http://www.potilaanlaakari- lehti.fi/artikkelit/aivotarahdyksen-saanut-tarvitsee-lepoa/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. (2017a). 7–9-vuotiaan älyllinen kehitys.

Haettu 2.10.2018 osoitteesta https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen- kasvu-ja-kehitys/7-9-v/7-9-vuotiaan-alyllinen-kehitys/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. (2017b). 7–9-vuotiaan persoonallisuuden kehitys. Haettu 2.10.2018 osoitteesta https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/7-9-v/7-9-vuotiaan-persoonallisuuden-kehitys/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. (2017c). 7–9-vuotiaan sosiaalinen kehitys. Haettu 2.10.2018 osoitteesta https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/7-9-v/7-9-vuotiaan-sosiaalinen-kehitys/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. (2017d). 9–12-vuotiaan persoonallisuuden kehitys. Haettu 2.10.2018 osoitteesta https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/9-12-v/9-12-vuotiaan-persoonallisuuden-kehitys/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. (2017e). 9–12-vuotiaan älyllinen kehitys. Haettu 2.10.2018 osoitteesta https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/9-12-v/9-12-vuotiaan-alyllinen-kehitys/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. (2017f). 9–12-vuotiaan sosiaalinen kehitys. Haettu 2.10.2018 osoitteesta https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/9-12-v/9-12-vuotiaan-sosiaalinen-kehitys/

McTigue, D. & Thompson, A. (2017). Patient education: Mouth and dental injuries in children (Beyond the Basics). Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.uptodate.com/contents/mouth-and-dental-injuries-in-children-beyond-the-basics

(26)

Mehiläinen. (n.d.). Nilkan nyrjähdys. Haettu 15.9.2018 osoitteesta https://www.mehilainen.fi/nilkkakipu/nilkan-nyrjahdys

Opetushallitus. (n.d.). Tapaturman maksuton hoito. Haettu 6.9.2018 osoitteesta https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/koululainsaadan- non_soveltaminen/tapaturman_maksuton_hoito

Punainen risti. (2017). Ensiapuohjeet talven tapaturmiin. Haettu 2.10.2018 osoitteesta https://www.punainenristi.fi/si-

tes/frc2011.mearra.com/files/tiedostolataukset/talven_ea-ohjeet_2016- 17_muotoiltu.pdf

Saarelma, O. (2018). Aivotärähdys ja pään vammat (aikuiset). Terveyskir- jasto. Haettu 16.9.2018 osoitteesta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00641

Saarelma, O. (2017). Nilkan nyrjähdys, nilkkanivelen venähdys. Terveys- kirjasto. Haettu 15.9.2018 osoitteesta http://www.terveyskirjasto.fi/koti- sivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01052

Saarikoski, R., Stolt, M. & Liukkonen, I. (2012). Nilkan nyrjähdys. Terveys- kirjasto. Haettu 15.9.2018 osoitteesta http://www.terveyskirjasto.fi/koti- sivut/tk.koti?p_artikkeli=jal00175

Suomen hammaslääkäriliitto. (n.d.). Hammastapaturmat. Haettu 6.9.2018 osoitteesta https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/suunterveys/suun-sai- raudet-ja-tapaturmat/suun-ja-hampaiston-tapaturmat/hammastapaturmat#.W5EDXvZuK0c

Tapaturman hoito ja terveydenhuolto 23.12.1999/1288. Haettu 6.9.2018 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L7P34 THL. (2018). Tapaturmien ehkäisy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ha- ettu 6.9.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden- edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/tapaturmien-eh- kaisy

THL. (2018). Tapaturmat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Haettu 5.11.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveys- erot/eriarvoisuus/hyvinvointi/tapaturmat

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2012). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Haettu 14.1.2019 osoitteesta https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf

(27)

Liite 1 Ensiapuopas opettajille -sähköinen versio

(28)

(29)

Liite 2 Koulumatkatapaturmien tilasto Hämeenlinnassa vuosina 2016-2017