Kirkon tulevaisuus maallistuneessa ja edelleen maallistuvassa maailmassa
Matti Myllykoski
n Ei tarvitse olla suurikaan profeetta arvatakseen, että vaikkapa noin kahden- kymmenen vuoden kuluttua Suomen evankelis-luterilainen kirkko on edelleen menettänyt jäseniään, etenkin pääkau- punkiseudulla. Kävisiköhän niin, että tuolloin kirkkoon kuuluu noin 60 % suo- malaisista ja Helsingissä kirkkoon kuulu- via on alle 30 %? Vastaavanlainen tilanne on Saksassa jo nyt, eikä sielläkään kir- kosta eroamiselle näy loppua: seniorijä- senten osuus on kirkossa selvästi nuori- soa suurempi.
Olemme omistaneet tämän Vartijan numeron Berliinille, sekularisoituneelle ja uskonnollisesti pluralistiselle Saksan pääkaupungille. Saksassa on noin 82,2 miljoonaa asukasta. Karkeasti ottaen Saksan uskontokartan voi jakaa tasan evankelisten, katolilaisten ja uskonto- kuntiin kuulumattomien kesken. Vuon- na 2009 uskontokuntiin kuulumattomia oli 24,7 miljoonaa, kun taas evankelisia kristittyjä oli noin 24,2 miljoonaa ja kato- lilaisia 24,9 miljoonaa – eli suurin piirtein 3 kertaa 30 % väestöstä. Muiden kirkko- kuntien ja uskontojen jäseniä oli lähes 8,4 miljoonaa. Saksassa on noin 4 miljoonaa muslimia ja hieman yli 100 000 juutalais-
ten yhteisöjen jäsentä; kuitenkin noin 90 000 Saksan juutalaista ei kuulu juu- talaiseen uskonyhteisöön. Sekulaarina suurkaupunkina Berliinissä alle 30 % väestöstä kuuluu jompaankumpaan kris- tilliseen valtakirkkoon. Keski-Euroopas- sa 1970-luvulla alkanut maallistumiske- hitys jatkuu tasaisesti ja varmasti.
Suomen tilanteen arvioiminen Sak- san lukujen valossa ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Saksojen jälleenyhdisty- misen jälkeen entisen DDR:n asukkaat ovat muuttaneet BRD:n maallistumislu- kuja aiempaa synkemmiksi. Useimmissa entisen BRD:n osavaltioissa evankeliseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluu edelleen selvästi yli 60 % asukkaista, kär- jessä Saarland, jossa yli 80 % väestöstä kuuluu jompaankumpaan kristilliseen valtakirkkoon. Kirkollisesti ajatellen sur- kein tapaus on entisen DDR:n Sachsen- Anhalt, jossa näihin kirkkoihin kuuluu alle 18 % asukkaista; Brandenburgissa ja Mecklenburg-Vorpommernissa kirkko- uskollisia on vain hieman yli 20 %. Sama asetelma näkyy myös Berliinin kaupun- ginosissa, joiden joukossa joidenkin itäi- sen Berliinin asukkaista alle 10 % on evankelisia tai katolilaisia.
Suomalainen impivaara on sen verran syrjässä Euroopan suurten maiden väestö- liikenteestä, että meille ei voi odottaa syn- tyvän niin suurta muslimiyhteisöä kuin Saksassa tai etenkin Ranskassa on synty- nyt. Muslimien roolia suomalaisen yhteis- kunnan tulevissa vaiheissa ei ole kuiten- kaan syytä väheksyä. Heidän läsnäolonsa muistuttaa jatkuvasti uskontojen globaa- lista diversiteetistä ja länsimaisten yhteis- kuntien peruuttamattomasta pluralisoitu- misesta. Se, joka ei halua pitää kiinni yksi- oikoisista ennakkoluuloista kaikkea vieras- ta kohtaan, joutuu huomaamaan, että us- konto on maahanmuuttajille olennainen osa heidän identiteettiään. Samalla he ovat kuitenkin kaikessa erilaisuudessaan sa- manlaisia ihmisiä kuin mekin. Tällaisen itsestäänselvyyden tunnustaminen näyt- tää olevan monelle suomalaiselle hyvin vai- keaa. Saksalaiset kristityt ovat painiskel- leet maahanmuuttajakysymyksen kanssa jo kauan; jo 1970-luvun puolivälissä Sak- sassa oli 1,2 miljoonaa muslimia. Meidän valtakirkollemme kysymys on avautumas- sa vasta vähitellen.
Saksalaiset ovat joutuneet painiske- lemaan myös synkän menneisyytensä kanssa. Siihen kaikista kipeimpänä asia- na liittyy kuuden miljoonan juutalaisen siviilin murhaaminen toisen maailman- sodan yhteydessä. Heti sodan jälkeen saksalaiset näkivät mielellään itsensä Hitlerin ja muiden kansanjohtajien uh- reiksi, mutta joutuivat vähitellen tunnus- tamaan massa-ampumisissa ja keskitys- leireillä toteutetun joukkotuhonnan laa- juuden ja hirveyden. Aluksi ei haluttu myöntää, että suurin osa uhreista oli
nimenomaan juutalaisia eikä vain eri kansallisuuksien jäseniä. Voi varsin pe- rustellusti väittää, että vasta Saksassa 70-luvun lopulla esitetty amerikkalainen televisiosarjaHolocausttoi natsien juuta- laisvainot peruuttamattomasti saksalais- ten yleiseen tietoisuuteen.
Sodan jälkeen hyvin monet keskityslei- reiltä selvinneistä Saksan juutalaisista ha- lusivat jättää vanhan kotimaansa lopulli- sesti ja muuttaa Palestiinaan tai Yhdysval- toihin. Osa heistä kuitenkin jäi Saksaan.
Itäisessä Saksassa juutalaisten syrjiminen jatkui, eikä länsipuolellekaan jääneillä ol- lut helppoa. Vasta viime vuosikymmenet ovat tuoneet saksalaisten parissa muka- naan aivan uuden suhtautumisen mennei- syyteen, ja holokaustin uhrien muisto elää Saksassa ja etenkin Berliinissä toisin kuin sodan jälkeisinä kollektiivisen torjunnan ja itsesäälin vuosina.
Juutalaisten joukkotuho toisessa maailmansodassa oli yksi tekijöistä, jotka pakottivat voittajia rauhan jälkeen ra- kentamaan Saksaan ja muualle Euroop- paan sellaista demokratiaa, joka ei raken- nu nationalismin vaan yleiseurooppalais- ten arvojen varaan. Tällainen kehitys on omalta osaltaan vaikuttanut myös yh- teiskunnan maallistumiseen, vaikka kir- kot ovat sodan jälkeen muuttuneet muun yhteiskunnan myötä ja osanneet irtautua kritiikittömän kansallisuusintoilun tah- raamasta menneisyydestään.
Tulevaisuuttaan arvioidessaan kirk- kojen on hyvä katsoa menneisyyteen.
Sieltä löytyy monia kiinnostavia selitys- tekijöitä sille, miksi me olemme nyt juuri siinä missä olemme.
Saksalaisen sekularisaation alkutahdit:
Yleiskatsaus ja biografinen esimerkki- tapaus
Matti Myllykoski
n Kymmenisen vuotta sitten olin konfe- renssimatkalla Leuvenissa Belgiassa. Kun viimeisenä päivänä oli aikaa kierrellä kaupungilla, tapasin yhden kokouksen pohjoismaisista osanottajista, ja vietim- me yhdessä kiinnostavan iltapäivän. Yh- dessä Leuvenin keskustan mainioista te- rasseista keskustelumme kääntyi il- miöön, jota tavataan kutsua sekularisaa- tioksi. Kumppanini, etevä käytännöllisen teologian spesialisti, sanoi vastustavansa koko termin käyttöä. Sen sijaan, hän sanoi, pitäisi puhua sosiaalisen kontrollin höltymisestä. Ymmärsin pian, mistä kii- kasti. Sekularisaatio – sellaisena kuin minä olin sen jo pitkään ymmärtänyt – tarkoittaa länsimaissa kirkon aseman ja arvovallan rapautumista sekä kristillisen opin ja etiikan arvonalennusta. Kollegani oli kritiikissään monella tapaa oikeassa.
Eiväthän ihmisten uskonnolliset tarpeet sinänsä katoa ajan mukana, ne vain muuttavat muotoaan. Menneiden aiko- jen ihmiset eivät ole olleet sen hurskaam- pia, moraalisempia tai kristillisempiä
kuin mekään. Yhteisö on vain valvonut tehokkaammin, mitä he sanovat ja teke- vät, ja vahva yhtenäinen tapakulttuuri on pakottomasti ohjannut heidän valin- tojaan.
Sekularisaatio on epäilemättä ongel- mallinen termi, jos sillä tarkoitetaan, että uskonnon kannalta nykyhetki muuttuu ajan kuluessa aina vain huonommaksi.
Globalisoituvassa maailmassa monet elintasoaan ja sivistystasoaan kohotta- neet ihmisryhmät näyttävät vähitellen hylkäävän uskonnon, mutta marginaalis- sa teknisesti kehittyvä ja globalisoituva tuottaa turvattomiksi itsensä kokeville ihmisille uutta uskonnollisuutta, länti- sessä maailmassamme etenkin karis- maattista kristillisyyttä. Uskonto täytyy ymmärtää myös avarammin kuin pelkäs- tään yliluonnollisuuteen ja tuonpuolei- suuteen kohdistuvaksi ajatteluksi, koke- miseksi ja puheeksi. Itämaisesti väritty- neissä elämänfilosofioissa on selvät us- konnolliset piirteensä, ja kirkollisen kris- tillisyyden kyljessä elää paljon sisällölli-
sesti jäsentymätöntä uskonnollisuutta, jossa usko rakkauteen, hyvyyteen ja oi- keudenmukaisuuteen saa epämääräisen tuonpuoleisuusulottuvuuden.
En ole kuitenkaan varma siitä, että sekularisaation sijaan olisi puhuttava so- siaalisen kontrollin höltymisestä. Niin kutsutun sekularisaation myötä osa yh- teisöllisistä normeista on pikemminkin tiukentunut kuin höltynyt – ajateltakoon etenkin naisiin ja vähemmistöihin koh- distuvan syrjinnän määrätietoista torju- mista. Lapsiin sekaantuminen on ollut aina paha rikos, mutta sekularisoitunees- sa maailmassa siitä on tullut entistä tuo- mitumpi asia. Muutama vuosikymmen sitten homoseksuaaleihin kohdistetut en- nakkoluulot olivat arkipäiväisiä, mutta nyt niistä on tullut merkki esittäjänsä suvaitsemattomuudesta ja ahdasmieli- syydestä.
Tästä syystä puhuisin edelleen seku- larisaatiosta enkä vaihtaisi termiä toisek- si. Sekularisaatio ei tällöin ole eettinen, uskonnollinen tai tapakulttuurin sito- vuuteen liittyvä termi. Se kuvaa pikem- minkin kirkon yhteiskunnallisen aseman ja vaikutuksen heikkenemistä, kristilli- sen opin omaksumisen ja sellaisenaan toistamisen rapautumista sekä kristilli- syyteen perinteisesti liittyneiden ehdot- tomien käsitysten kasvavaa kyseenalais- tamista. Tällaisesta sekularisaatiosta voi historiallisesti ottaen puhua valistuksen yhteydessä, mutta koko yhteiskuntaan ja laajempiin kansankerroksiin leviävä se- kularisaatio saa alkuna vasta 1800-luvun lopulla – niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Pappismiehet, jotka vuonna 1888 perustivat Vartijan tällaista kehi-
tystä ehkäisemään, toimivat samoin kuin konservatiiviset kirkolliset voimat ympä- ri Eurooppaa.
Evankelisen kirkon asema 1800-luvun lopun Saksassa
Roomalaiskatolinen, luterilainen ja refor- moitu kirkko menettivät 1800-luvun al- kupuolella kukin alueelliset erityisase- mansa, kun kirkkoa ja valtiota lähdettiin erottamaan toisistaan. Valistuksen pro- pagoima uskonnonvapaus ja paine kirk- kojen yhteiskunnallista valtaa vastaan johtivat kirkkojen itsenäiseen organisoi- tumiseen. Protestanttisella puolella kehi- tys johti luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen yhdistymiseen yhdeksi evanke- liseksi kirkoksi. Kaikki tämä kiihdytti kirkon vaikuttajien jakaantumista tun- nustukselliseen ja uudistusmieliseen lei- riin – joiden välillä kolmannet yrittivät hieroa sovintoa välitysteologiallaan.
Erityisesti 1840-luvulla Saksa kehit- tyi yhteiskunnallisesti. Rautatiet yhdisti- vät eteläiset ja pohjoiset seudut toisiinsa, ja kirjapainotekniikan kehitys teki kir- joista paremmin painettuja, kestävämpiä ja halvempia. Vuoden 1848 vallanku- mous, joka tähtäsi saksalaisen kansallis- valtion luomiseen, epäonnistui, mutta antoi liberaaleille aatteille – etenkin leh- distönvapaudelle – uutta voimaa. Sivu- mennen voi mainita, että vallankumouk- sen epäonnistuminen sai osan liberaalisti ajattelevaa saksalaista sivistyneistöä muuttamaan maasta pois, etenkin Yh- dysvaltoihin. Poistumalla näyttämöltä he jättivät Saksassa enemmän pelitilaa kon- servatiivisille ja yltiönationalistisille voi- mille.
Vuonna 1871 syntyi yhtenäinen Sak- sa, josta tuli keisarikunta. Nationalistiset liberaalit – joukossa sekä kirkollisia että ei-kirkollisia vaikuttajia – näkivät val- tionmuodostuksessa mahdollisuuden de- mokratian ja parlamentarismin sekä yk- silönvapauksien kehittämiselle vanhoja konservatiivisia arvoja vastaan. Toisaalta uusi kehitys innosti myös konservatiivi- sia piirejä, jotka olivat kirkossa vahvasti edustettuina. Ranska oli lyöty juuri päät- tyneessä sodassa, ja isämaallinen innos- tus oli huipussaan. Preussin armeija ja sen edustama kova kuri yhdessä senti- mentaalisen nationalismin kanssa nousi- vat arvoonsa. Saksan konservatiiviselle evankeliselle papistolle voitto Ranskasta merkitsi symbolista voittoa paitsi rooma- laiskatolisuudesta myös Ranskan vallan- kumouksesta ja kaikista sen edistämistä ja aiheuttamista kristinuskonvastaisiksi koetuista aatteista – muiden muassa po- liittisesta liberalismista, sananvapaudes- ta, sosialismista ja juutalaisten kansalais- oikeuksista. Toiveissa oli saada kristilli- nen usko ja tapakulttuuri säilyttämään asemansa Saksassa; hurskaus, velvolli- suus, uskollisuus ja kuuliaisuus olivat arvoja, joissa isänmaallisuus ja kristilli- syys yhdistyivät. Tästä asetelmasta käsin Saksassa käytiin kulttuuritaistelua, jossa piispojen ja papiston kohtuuttomiksi kat- sottuja etuoikeuksia ja yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia pyrittiin hei- kentämään. Erityisenä vihollisena oli roomalaiskatolinen kirkko. Sen vuonna 1870 Vatikaanin I kirkolliskokouksessa sorvaama oppi paavin erehtymättömyy- destä herätti Saksan protestanttisissa piireissä tyrmistystä.
Ylevät tavoitteet eivät kuitenkaan kyenneet vastaamaan karun todellisuu- den esiin nostamiin haasteisiin. Vuosisa- dan jälkipuoliskolla kiihtynyt teollistumi- nen voimisti kaupunkeja, mutta kasasi niihin samalla lisääntyvässä määrin kur- juudessa elävää väkeä. Kirkko ei kyennyt vastaamaan näiden ihmisten hengellisiin tarpeisiin – jos heillä ylipäänsä oli sellai- sia. Sosialismi levisi työväestön parissa, ja marxilainen sosiaalidemokraattinen puolueen perustettiin 1871. Vaikka val- takunnankansleri Otto von Bismarck kielsi sen lailla vuonna 1878, mikään ei estänyt puolueen kannatuksen räjähdys- mäistä kasvua. Voimaton laki kumottiin vuonna 1890. Papisto oli luonnollisesti
”laillisen esivallan” puolella kapinoitsi- joita vastaan. Ei ole ihme, että teollisuus- työläisten asuttamilla kaupunkialueilla kirkossakäyntiluvut olivat hyvin alhaisia, ja köyhille ja ahtaasti asuville oli turha saarnata kuuliaisuutta esivallalle, oikeaa kristillistä oppia ja korkeaa seksuaalimo- raalia. Kristillinen sosiaalityö ja hyvänte- keväisyys pelastivat sen, mikä pelastetta- vissa oli, mutta suurta kokonaiskehitystä ne eivät muuttaneet.
Halki 1800-luvun Saksan pappien teologinen koulutus oli monipuolista ja tieteellisesti korkeatasoista. Historialli- sesta raamatuntutkimuksesta ja syste- maattisen teologian kysymyksistä kaik- kine finesseineen tuli olennainen osa seu- rakunnassa vaikuttavan papin identi- teettiä ja ammattitaitoa. Ei olekaan ihme, että 1800-luvun lopun Saksassa – toisin kuin esimerkiksi Suomessa – hyvin monet teologit ja papit olivat valmiit hy- väksymään Darwinin kehitysopin kristil-
lisen uskon kanssa yhteensopivaksi. Oma ongelmansa oli kuitenkin se, että varsin- kin liberaali sivistynyt papisto puhui usein seurakuntansa yli ja ohi.
Adolf Harnack (1851–1930; vuo- desta 1914 von Harnack) sopii varhais- kristillisyyden tutkijana, teologina ja kulttuurivaikuttajana havainnollista- maan 1800-luvun lopun ja alkavan 1900- luvun kirkollisia haasteita Saksassa ja eritoten Berliinissä, jonne Harnack oli kutsuttu professoriksi vuonna 1888 ja jossa hän vaikutti elämänsä loppuun saakka. Harnack kohtasi oman aikansa sekularisaation paitsi kriittisenä teologi- na myös vakaumuksellisena kristittynä ja kirkon tulevaisuudesta huolestuneena vaikuttajana.
Adolf Harnack ja kirkon kriisi
1800-luvun jälkipuoliskon teologisessa keskustelussa kehittyi vähitellen kysy- mys siitä, sitoiko kirkossa lausuttava us- kontunnustus pappien ajattelua ja julis- tusta. Koska uskontunnustus nähtiin si- tovaksi tekstiksi, osa papistosta olisi mie- lellään halunnut muuttaa sen vapaamie- lisempään, nykyaikaista maailmankuvaa ja kriittisen raamatuntutkimuksen avaa- maa tietoa vastaavaksi. Niin sanottu kiis- ta apostolisesta uskontunnustuksesta (Apostolikumstreit) havainnollistaa tun- nustuksellista konfliktia, joka viitoittaa tietä joihinkin oman aikamme kirkolli- siin kriiseihin.
Vuonna 1892 württembergiläinen pastoriChristoph Schrempfoli irtisa- nottu virastaan, koska hän ei käyttänyt apostolista uskontunnustusta jumalan- palveluksessa eikä kasuaalitoimituksis-
sa. Joukko teologian opiskelijoita kääntyi tämän vuoksi Harnackin puoleen ja tie- dusteli tältä, voisiko hän esittää evanke- liselle ylikirkkoneuvokselle pyynnön, että apostolicum poistettaisiin pappis- valasta ja jumalanpalveluksen kaavasta.
Harnack ei täysin yhtynyt opiskelijoiden esitykseen, mutta julkaisi vastauksensa kulttuuriprotestanttien lehdessä Die Christliche Welt. Hän yhtyi kysyjien nä- kemykseen siinä, että kirkolle sopisi käyttääapostolicuminsijaan tai sen rin- nalla lyhyempää tunnustusta, joka vas- taisi paremmin reformaatiossa ja sen jäl- keen saavutettua käsitystä evankeliu- mista. Harnack piti kysymystä kirkolle erittäin tärkeänä, mutta korosti, ettei mikään päätös asiassa saisi loukata tun- nustukseen sitoutuvien kristittyjen tun- teita. Jos lyhyt tunnustus laadittaisiin, sen tulisi olla sisällöltään ja iskevyydel- tään entistä parempi – eikä sen laatimis- ta voisi antaa teologian ylioppilaiden tai muiden teologisessa osaamisessaan har- jaantumattomien käsiin. Vaihtoehtoisen tunnustuksen laatiminen kuitenkin osoittaisi, etteivät vanhan tunnustuksen sanamuodot sinällään takaa lausujansa erityistä kristillisyyttä.
Apostolicumin ongelmallisina kohti- na Harnack piti ajatusta kirkosta ”py- hien yhteytenä”, Paavalin teologian vas- taista tunnustautumista ”lihan ylösnou- semukseen” sekä uskontunnustuksen yksityiskohtien luettelemista ”paljaina tosiasioina” – sen sijaan, että ne nähtäi- siin uskolle arvokkaina asioina. Lausetta Jeesuksen neitseellisestä syntymästä Harnack sen sijaan piti mahdottomana hyväksyä. Sen voisi poistaa uskontun-
nustuksesta, koska kysymys on monille papeille vaikeasti uskottavasta ja uskon ydinsisällön kannalta perifeerisestä asias- ta. Harnack ei kannattanut uskontun- nustuksesta luopumista vaan sen osit- taista korvaamista lyhyemmällä tunnus- tuksella, jota myös saisi käyttää jumalan- palveluksissa. Tällaiseen tunnustukseen kuuluisivat olennaiset asiat: syntien an- teeksiantamus, ikuinen elämä, usko kaikkivaltiaaseen Luojaan, hänen Poi- kaansa Jeesukseen Kristukseen sekä Py- hään Henkeen. Tunnustuksessa tulisi si- toa kaikki tämä selvästi ”Herramme Jee- suksen Kristuksen” työhön.
Vaikka Harnack oli käsitellyt tunnus- tuksen ongelmaa tähän tapaan jo luen- noillaan ja kirjoituksissaan, artikkelista nousi ennen näkemätön myrsky. Kirjalli- nen polemiikki Harnackia vastaan koostuu tutuista aineksista. Oikeaoppisesta kristil- lisyydestään ja poliittisesti aktiivisesta an- tisemitismistään tunnettu hovisaarnaaja Adolf Stöcker(1835–1909) väitti, ettei Harnack kunnioita historiaa eikä tun- nustusta vaan esittää pelkkiä hypoteese- ja. Vähemmän asiallisissa kirjoituksissa Harnack esiteltiin pilkkaajaksi, antikris- tillisen opin levittäjäksi, joka tekee Kris- tuksesta hullun hurmahengen tai kieron huijarin. Joukko teologian professoreita tuki Harnackia maltillisella julkilausu- malla. Harnackia ei erotettu professorin virastaan eikä siirretty Berliinistä vähä- pätöisempään yliopistoon – kuten kiistan tiimellyksessä ehdittiin vaatia. Sen sijaan Berliiniin perustettiin Harnackin libe- raalin vaikutuksen vastapainoksi ylimää- räinen professuuri, jota hoitamaan kut- suttiin konservatiiveille mieluinenAdolf
Schlatter(1852–1938). Harnack otti hä- net ystävällisesti vastaan ja jäi jopa kai- paamaan Schlatteria, kun tämä vuonna 1898 siirtyi professoriksi Tübingeniin.
Harnack oli monien vastustajiensa silmissä kuvainraastaja ja kristinuskon tuhoaja, mutta hänellä oli vilpitön huoli kirkon ja kristinuskon tulevaisuudesta.
Vuonna 1896 julkaistussa artikkelissaan protestantismin nykytilasta (”Zur gegen- wärtigen Lage des Protestantismus”) Harnack näki tärkeäksi tehdä työtä kol- men keskeisen asian eteen: 1) miten esit- tää evankelinen usko selvästi ja yksinker- taisesti nykyajan kielellä, 2) miten rikas- tuttaa ja tehdä joustavammaksi uskon- elämää sekä kehittää kristittyjen sosiaa- lista vastuuta, ja 3) miten rakentaa kirk- koa kärsivällisesti, kaikesta vastarinnas- ta huolimatta.
Harnack osallistui keskusteluun kir- kon sosiaalisesta vastuusta muuttunees- sa yhteiskunnassa ja asettui vahvasti kir- kon aktiivisen sosiaalisen työn kannalle huonosti palkatun työväestön ja puutetta kärsivien parissa. Tällaisen työn yleiskir- kollisena yhteistyöelimenä oli evankelis- sosiaalinen kongressi (”Evangelisch-so- zialer Kongress”), yhdistys, jonka suuri joukko kirkollisia vaikuttajia suunnitteli ja kutsui koolle vuotuisiin tapaamisiin 1890 alkaen. Harnack osallistui aktiivi- sesti laajapohjaisen yhteisön toimintaan ja edusti siellä välittävää kantaa sosiaali- demokratiaa lähellä olevien liberaalien ja Adolf Stöckerin johtaman tunnustuksel- lisen siiven välillä. Huolimatta jyrkistä teologisista eroista Stöcker oli hyväksy- nyt Harnackin mukaan toimintaan, eikä Harnack – tavoilleen uskollisena – halun-
nut omaksua sosiaalipolitiikassakaan de- magogin roolia. Hänen tavoitteenaan oli vahvistaa Saksan evankelisessa kirkossa varhaiskristilliseen eetokseen perustu- vaa toimintamallia, jossa yksittäisten seurakuntien konkreettinen sosiaalinen työ olisi keskeisessä asemassa. Huolimat- ta kirkollisten vaikuttajien yhteisistä huolenaiheista ja hyvistä aikomuksista repeämä kongressin sisällä oli väistämä- tön. Harnack vastusti monien muiden liberaalien ja maltillisten tavoin Stöcke- rin ankaraa sosiaalidemokraattisen puo- lueen tuomitsemista ja tökeröä antisemi- tismiä sekä sosiaalisiin kysymyksiin liit- tyvän teologisen tutkimuksen vähätte- lyä. Stöcker, jolle hänen omien sanojen- sakin mukaan taistelu juutalaisuutta ja demokratiaa vastaan oli hänen kaikkea muuta työtään tärkeämpää, ei voinut kauan sietää liberaalin siiven arvoja ja asenteita. Yllä kuvattu kiista apostolises- ta uskontunnustuksesta oli myös omiaan kiristämään tunnelmaa kongressin sisäl- lä. Stöcker oli lisäksi ajautunut riitaan edustamansa konservatiivisen puolueen kanssa ja joutui lähtemään sieltä. Hän jätti lopulta myös evankelis-sosiaalisen kongressin vuonna 1896.
Apostoliseen uskontunnustukseen ja evankelis-sosiaalisen kongressin toimin- taan liittyneet kriisit osoittavat, miten vaikea evankelisen kirkon oli vastata ai- kansa haasteisiin ja pysyä samalla yhte- näisenä.
Monesti Adolf Harnack esitellään kaiken liberaaliteologian isäksi ja siinä mielessä yhdeksi pahimmista syyllisistä kirkon opin rapautumiseen. Lähempi tu- tustuminen Harnackin tuotantoon ja sen
takana vaikuttaneeseen näkemykseen kristinuskosta viittaa kuitenkin aivan toiseen suuntaan. Kirjoituksessaan pro- testanttisen lähetystyön perusteista (”Grundsätze der evangelisch-protestan- tischen Mission”, 1900) Harnack kirjoit- taa suorastaan konservatiivisesti: ”Mei- dän lähetysvelvollisuutemme vankkuma- ton vakaumus juontuu tietoisuudesta, että kristinusko ei ole vain uskonto us- kontojen joukossa, vaan se on uskonto itse ja että vasta siinä ja sen kautta jokaisesta kansasta ja ihmiskunnasta tu- lee se, mikä niiden pitää olla.” Harnackin vuonna 1902 ilmestynyttä kirjaa varhai- sen kristinuskon lähetystyöstä ja leviämi- sestä (Die Mission und Ausbreitung des Christentums in den drei ersten Jahrhunderten; 2. painos 1915) lukee vaikuttavan tieteellisen aineiston rinnal- la kuin paremmanpuoleista hartauskir- jaa. Sen liberaali optimismi kristillisen eetoksen ja sen maailmanlaajuisen kan- tavuuden suhteen saattaa tuntua um- mehtuneelta, mutta oman aikansa kon- tekstissa nähtynä se tuntuu olevan jon- kinlaisella aallonharjalla.
Vuonna 1909 Harnack, jota liberaali papisto ja esimerkiksi sosiaalidemokraa- tit pitivät edistyksellisenä voimana kir- kon ja teologian alalla, joutui uudestaan mukaan kirkkopoliittisiin kiistoihin – eikä väistänyt osallistumasta niihin. Vuo- sisadan alussa evankelisessa papistossa ilmeni tarvetta uudistaa kirkon julistus- ta. Julkisuudessa keskusteltiin luonnon- tieteellisen tutkimuksen ja siihen usein liittyneen monistisen maailmankuvan seuraamuksista kristilliselle uskolle.
Osin tähän keskusteluun liittyen, osin
kirkon liberalisoitumisen innoittamina jotkut papeista olivat taipuvaisia panteis- miin ja toivat sen esille saarnoissaan.
Julkisuudessa keskusteltiin vilkkaasti myösArthur Drewsin(1865–1935) tee- sistä, jonka mukaan Jeesus ei olisi ollut olemassa, vaan hän olisi puhtaasti var- haiskristillisen uskon tuote. Teesin taus- talla oli puhtaaksiviljelty (ääri)hegeliläi- nen ajattelu, jonka mukaan ideat hallit- sevat historiaa – eivätkä niinkään yksit- täiset ihmiset.
Saksan kirkon johtajat ajattelivat, että tilanteelle olisi tehtävä jotakin ja pian. Vuonna 1909 preussilainen yleissy- nodi perusti erityisen kollegion (Spruch- kollegium) tutkimaan pappien mahdolli- seen harhaoppisuuteen liittyviä tapauk- sia. Kollegio koostui ensi sijassa kirkko- neuvoksista ja kirkolliskokouksen jäse- nistä, mutta mukana oli myös kaksi kei- sarin nimittämää teologian professoria.
Harnack kutsuttiin kollegioon varajäse- neksi¸ mutta hän ei koskaan joutunut osallistumaan sen kokouksiin. Yhtä kaik- ki kirkon opillinen identiteetti ei ollut Harnackille yhdentekevä asia, ja hän kannatti periaatteessa kollegion perusta- mista ja sille myönnettyjä valtuuksia.
Hän halusi itsekin liberalisoida kirkkoa, mutta toivoi sen tapahtuvan maltillisesti.
Maltilliseen optimismiin oli syytäkin, sil- lä Saksan evankelinen kirkko oli muut- tunut huomattavasti liberaalimpaan suuntaan vuoden 1860-luvun tilanteesta, jolloin Ernst Wilhelm Hengstenberg (1802–1869), ultraluterilainen neo-orto- doksian edustaja kuului kirkon johtaviin teologeihin.
Ensimmäinen suurta huomiota he-
rättänyt tapaus koski kölniläisen pastori Carl Jathon(1851–1913) opillisia käsi- tyksiä. Jatho oli aikansa liberaaliteologi, joka vieroksui dogmatiikkaa ja korosti uskon yksilöllistä luonnetta. Jeesus oli hänelle henkisen vapauden esikuva eikä taivaasta tullut Jumalan Poika. Tapauk- sen teki erityisen vaikeaksi Jathon kiis- taton antautuminen työlleen ja hänen hyvä maineensa seurakuntalaisten paris- sa. Kollegio erotti Jathon virastaan, ja pastorin puolustajat pyysivät Harnackia ottamaan kantaa asiaan. Harnack piti Jathon oppia kirkon uskon rajat ylittävä- nä. Hän piti silti hänen erottamistaan vääränä ratkaisuna, koska pastorin olisi seurakuntatyönsä ansiollisuuden vuoksi pitänyt voida jatkaa virassaan. Jatho ja hänen tukijansa olivat pettyneitä Har- nackin reaktioon ja olisivat sen sijaan toivoneet tältä varauksetonta tukea. So- siaalidemokraattien lehtiVorvärtspuhui jopa Harnackin ”vararikosta” (Banke- rott). Jatho itse kirjoitti Harnackille kah- teenkin otteeseen ja selosti, kuinka hä- nen opillinen ajattelunsa itse asiassa on johdonmukaista seurausta Harnackin omista kirjoituksista. Harnack vastasi Jatholle kerran, mutta pidättyi jatkamas- ta keskustelua sen pidemmälle.
Jathon tapausta seurasi toinen: ke- sällä 1912 kollegio tuomitsi pastori Gottfried Traubin(1869–1956) menet- tämään virkansa ja eläkkeensä. Syynä ei ollut hänen viranhoitonsa, joka todettiin esikuvalliseksi, eikä edes hänen julistuk- sensa. Sen sijaan syytös kohdistui siihen, että Traub oli protestoinut Jathon viras- ta erottamista vastaan sekä ottanut myös muissa yhteyksissä kantaa epäoikeuden-
mukaiseksi kokemaansa kirkollista val- lankäyttöä vastaan. Tällä kertaa Har- nack asettui varauksettomasti syytetyn ja tuomitun puolelle. Hänen mielestään Traubia saattoi syyttää agitaatiosta, mutta hänen toimintansa oli totuuden- mukaista. Traubin vika oli ainoastaan se, että hän oli vaatinut kirkoltaan korkeam- pien ihanteiden mukaan toimimista.
Puolustuskirjoituksessaan Harnack viit- taa ekumeenisten kirkolliskokousten ai- kaan 300- ja 400-luvuilla todeten, että kirkko on ilmaissut tunnustuksensa niin eksentrisesti ja ihanteensa niin koroste- tun henkisesti, että täysi totuudenmu- kaisuus ei ole siellä hallinnut. Siksi Har- nack piti välttämättömänä – jälleen ker- ran – sanoa avoimesti, että kirkon tietyt opinkohdat eivät ole totuudenmukaisia ja että niihin pitäisi voida pidättyä tunnus- tautumasta.
Satojen saksalaisintellektuellien ta- paan Harnack piti ensimmäistä maail- mansotaa Saksalle oikeutettuna ja eetti-
sesti perusteltuna. Sodan myötä hänen mielensä kuitenkin muuttui ja sen pää- tyttyä vanhasta kansallisliberaalista tuli liberaalidemokraatti, joka sai ennen kuo- lemaansa seurata huolestuneena Saksan poliittista kehitystä. Vain pari vuotta hä- nen kuolemansa jälkeen Saksassa sai val- lan liike, jonka imuun monet kirkossakin joutuivat. Kansallissosialistien ristiretki rauhaa, demokratiaa ja juutalaisuutta vastaan päättyi tuhoon, joka saattoi myös perinteisesti esivallan kanssa liittoutu- neen evankelisen kirkon aivan uuteen tilanteeseen.
Kirjallisuutta
Nicholas Hope, German and Scandinavian Protes- tantism 17001918. Oxford: Clarendon Press 1995.
Christian Nottmeier, Adolf von Harnack und die deutsche Politik 18901930: Eine biogra- phische Studie zum Verhältnis von Protestan- tismus, Wissenschaft und Politik. Tübingen:
MohrSiebeck 2004.
Agnes Zahn-Harnack, Adolf von Harnack. Berlin:
Hans Bott 1936.
”Aika on meidän puolellam- me”: kirkosta eroaminen Saksassa
René Meintzin haastattelu ja paavin vierailun aiheuttama kuohunta
Mikko Ketola & Matti Myllykoski
n Kun saksalainen ateisti katsoo maan- sa historiaan, hän näkee siellä muutamia keskeisiä ilmiöitä, jotka viitoittavat tietä parempaan yhteiskuntaan: Karl Marxin yhteiskunnallinen kritiikki, sosiaalidemo- kratia sekä kirkon ja valtion välinen ero Weimarin tasavallan aikana. Niin Sak- san historiaa hahmottaa ainakin René Meintz, 39-vuotias aktiivinen sosiaalide- mokraatti ja kirkosta eroamisesta tiedot- tavan nettisivun (kirchenaustritt.de) or- ganisaattori, jonka kutsuimme Berliinin itäpuolella mukavaan ravintolaan kes- kustelemaan kanssamme. Evankeliselta seudulta Lyypekistä Berliinin Friedrich- sheiniin muuttanut Meintz erosi itse var- sin liberaalista evankelisesta maakirkos- ta (Nordelbische Landeskirche) jo mur- rosiässä. Poliitikkojen uskontokannan suhteen hän on kuitenkin skeptinen. Toi- sin kuin sosiaalidemokratia ja kommu- nismi aikoinaan, nykyiset puolueet eivät oikeastaan ole kirkon ja valtion erottami-
sen kannalla. Meintz tietää kertoa meille, että hänen puolueensa lisäksi myös muut merkittävät puolueet vasemmalta oikeal- le ovat varovaisia suhteessaan evankeli- seen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon.
Vihreistä ei ole vallitsevan tilanteen krii- tikoiksi, eikä edes entisen DDR:n perin- tönä muodostuneen vasemmistopuolueen politiikasta saa selvää tukea kirkon ja valtion erottamiselle.
Meintz näkee kuitenkin, että aika on hänen asiansa puolella. Kun hän kymme- nisen vuotta sitten aloitti nettisivunsa, hän sai vihamielistä postia, mutta nyt tilanne on rauhoittunut. Kirkosta eroa- misen suositteleminen on luonnollinen osa yhteiskunnallista keskustelua, ja itse asiakin on tullut aiempaa ajankohtaisem- maksi. Katolisen kirkon pedofiiliskan- daali ja sen riittämätön kohtaaminen kir- kon piirissä ovat lisänneet kirkosta eroa- mista Saksassa. Myös media on valpastu- nut kaivelemaan aiempaa enemmän
kirkkojen ja uskonnon vaiettuja pimeitä puolia. Aiemmin tätä rintamaa edusti lähinnäDer Spiegel, mutta joukkoon on nyttemmin liittynyt myös muita kausijul- kaisuja.
Berliinissä uusin käänne liittyy us- konnonopetuksen statuksen radikaaliin muuttamiseen kouluissa. Aiemmin pa- kollinen uskonnonopetus aiheutti seka- vuutta kouluissa, joihin tuli oppilaiksi kasvavassa määrin islaminuskoisia ja muunlaisen uskonnollisen taustan paris- sa kasvaneita siirtolaisia. Nyt tilalle on tullut kansanäänestyksen jälkeen kaikil- le pakollinen etiikan opetus, ja tunnus- tuksen mukaista (evankelista) uskontoa opetetaan vain ylimääräisenä aineena.
Meintz kertoo, että uuden käytännön kannattajien joukossa oli kampanjoinnin aikaan myös aktiivisia evankelisen kir- kon jäseniä. Hän mainitsee edelleen, että osa DDR:n aktiivisista kristityistä kokee Saksan jälleenyhdistymistä seurannees- sa tilanteessa kirkon ja valtion välisen suhteen oudoksi. Etenkin kirkon ja puo- lustusvoimien (Bundeswehr) välinen yh- teistoiminta tuntuu vieraalta.
Meinz toteaa tuttuun tapaan, että aiemmin juuri kirkollisveron välttämi- nen oli tärkeimpänä motiivina kirkosta eroamiselle. Nyttemmin etenkin tyyty- mättömyys viranhaltijoihin on kiihdyttä- nyt kiinnostusta eroamiseen. Katolisessa kirkossa ovat pedofiiliskandaalin lisäksi vaikuttaneet tähän suuntaan myös jot- kut antisemiittiset välikohtaukset, kuten esimerkiksi Pius X:n veljeskuntaan kuu- luneen holokaustin kiistäjän Richard Williamsonin lausunnot. Kun kysym- me, onko ateistien joukossa antisemiitte-
jä, Meintz kiistää väitteen. Parin vuosi- kymmenen takainen äärivasemmistolai- nen buumi on jo kaukana takanapäin, ja nykyiset ateistit osaavat erottaa antisio- nismin ja antisemitismin selvästi toisis- taan.
Toisin kuin Suomessa, Saksassa kir- kosta eroaminen on ollut perinteisesti byrokraattisen hankalaa. Meintz selit- tääkin nettisivullaan seikkaperäisesti, miten eroajan tulee toimia. Ensiksi hä- nen tulee mennä oman hallintoalueensa vastaavaan virastoon (Amtsgericht), jossa ilmoitus täytetään ja josta eroaja myös saa erotodistuksen. Ilmoitus lähetetään edelleen sekä kirkon viranomaisille että paikalliseen taloustoimistoon (Finanz- amt). Berliinissä eroilmoitus on maksu- ton, mutta esimerkiksi Baden-Württen- bergissä se saattaa maksaa kirkosta eroa- jalle jopa 70 euroa. Meintz korostaa, että useimmat nuoret kirkosta eroajat asioi- vat virastossa juuri ennen siirtymistään työelämään. Kirkosta eroamisesta tulee merkintä palkkakuittiin, minkä perus- teella työnantaja pystyy selvittämään alaistensa uskonnon (kirkkokunnan tarkkuudella) tai uskonnottomuuden.
Kirkosta eroamisen suurin riesatekijä liittyy kuitenkin siihen, että eroaja on velvollinen visusti säästämään virastosta saamansa erotodistuksen, jonka esittä- mistä häneltä voidaan vaatia jopa vuosia myöhemmin. Todistuksen kadottanutta voidaan vaatia maksamaan takautuvat kirkollisverot jopa kuuden vuoden ajalta.
Meintz mainitsee lehdissäkin vahvasti esillä olleen uutisen, jonka mukaan eri- tyisesti kirkosta eronneita ”uusberliini- läisiä” kiusataan kyselyillä ja vaaditaan
erotodistuksen näyttämistä. Kerromme Meintzille, miten yksinkertaiseksi ja ris- kittömäksi koko toimitus on tehty Suo- messa, mutta hän ei reagoi asiaan odot- tamallamme kateudella.
Seuraavaksi Meintz odottaa saksalai- sen paavi Benedictus XVI:n vierailua Berliiniin ja osallistuu aktiivisesti asiaan- kuuluvien mielenosoitusten järjestämi- seen. Meintz huomauttaa satiirisesti ol- leensa vahingoniloisen tyytyväinen, kun umpikonservatiivinen Ratzinger valittiin paaviksi. Nyt paavin toiminta on ollut omiaan lisäämään kirkosta eroamista, eikä tulevaisuus näytä muuttavan asiaa miksikään. Meintz kertoo meille, että ateistiset ja humanistiset järjestöt orga- nisoivat Technische Universitätin tiloissa lauantaina 10.9. koko iltapäivän mittai- sen tapahtuman, jossa esitelmöidään ja keskustellaan paavin vierailuun liittyvis- tä asioista. Päätämme olla paikalla kuu- lemassa mielenkiintoisimpia esityksiä.
Seminaari Vatikaanin syntien paljastamiseksi
Tilaisuus on otsikoitu hieman Woody Al- lenia imitoiden ”Was Sie schon immer über den Vatikan wissen sollten”. Tulem- me paikalle kesken seminaarin ja otam- me paikat melko edestä. Jaossa on järjes- täjien esitteitä ja paavivastaisia julisteita levitettäväksi ympäri Berliiniä. Kaikki esitelmät kuvataan videolle ja ne löytyvät YouTubesta tapahtuman nimellä. Varti- jan toimittajatkin voi tarkkasilmäinen katsoja bongata ainakin seminaarin päät- täneen Alan Posenerin esityksen lo- pusta. Posenerin esiintyminen on You- Tubessa katsotuin tilaisuuden esitelmis-
tä, mutta se ei olekaan ihme, sillä hän on ehdottomasti nimekkäin mukana olleis- ta. Hän on saksalais-brittiläinen journa- listi, Die Welt -lehden senioritoimittajia ja Saksan vaikutusvaltaisimpia blogga- reita. Hän julkaisi aiemmin vuonna 2011 teoksen nimeltä Der gefährliche Papst.
Eine Streitschrift gegen Benedikt XVI.
Esitelmä perustuu tähän kirjaan.
Muut tilaisuuden esitelmät ovat otsi- koiltaan ”Die christliche Staatskirche und ihr neues Weltbild” (Kristillinen val- tiokirkko ja sen uusi maailmankuva;
Rolf Bergmeier), ”Der Vatikan von In- nen. Ein (ehemaliger) Insider berichtet”
(Vatikaania sisäpuolelta (entisen) sisä- puolisen silmin; Prof. Horst Herr- mann), ”Der Vatikan und die Geschlech- terpolitik der Päpste” (Vatikaani ja paa- vien sukupuolipolitiikka; Ulrich Kess- ler), ”Vatikan und totalitäre Regime im 20. Jahrhundert” (Vatikaani ja 20. vuosi- sadan totalitääriset järjestelmät;Lukas Mihr) ja ”Die Finanzen des Vatikans”
(Carsten Frerk). Useat esiintyjistä ovat tunnettuja myös kirjailijoina. Heistä Bergmeier on viimeksi kirjoittanut teok- sen Kaiser Konstantin und die wilden Jahre des Christentums. Die Legende vom ersten christlichen Kaiser (2010), Herrmann kirjanSex und Folter in der Kirche. 2000 Jahre Folter im Namen Gottes (2009) ja Frerk teoksen Vio- lettbuch Kirchenfinanzen. Wie der Staat die Kirchen finanziert(2010). Bergmeie- rin ja Frerkin teokset on julkaissut Alibri Verlag, joka on eksplisiittisesti sekulaari kustantaja ja julkaisee paljon uskonto- ja kirkkokriittisiä kirjoja.
Tilaisuudessa oli parhaimmillaan
noin 60 kuulijaa, joista huomattava osa oli naisia. Järjestäjinä toimivat Atheis- tische Hochschulgruppe (ATH), Evolu- tionäre Humanisten Berlin Brandenburg e. V. ja Internationaler Bund der Konfes- sionslosen und Atheisten. Lisäksi esillä oli vahvasti myös Giordano Bruno Stiftung, jonka avointa kirjettä liitto- kansleri Angela Merkelille oli tilaisuu- dessa jaossa. Kirjeessä kehotettiin Mer- keliä kritisoimaan paaville katolisen kir- kon ihmisoikeusrikkomuksia.
Keskiluokkaiset kirkosta eroajat Perjantai-iltana Friedrichstrassen metro- aseman lähellä sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Ständige Vertretung meille tar- joutuu erinomainen tilaisuus keskustella kirkkoon kuulumisesta samaan pöytään istuutuvan pariskunnan kanssa. He kuu- luvat samaan väliinputoajasukupolveen kuin mekin. Mies kertoo eronneensa evankelisesta kirkosta nimenomaan ve- rotuksen vuoksi, vaikka pitää itseään il- man muuta kristittynä, ja mainitsee yl- peänä, että perhe viettää hartaasti joulua ja pääsiäistä. Jumalanpilkkaa ja kristilli- sillä arvoilla pilailua hän ei myöskään siedä. Hänen mielestään kirkko kerää kuitenkin jäseniltään aivan liikaa rahaa, ja hyvin toimeentulevana hän säästää kirkosta erottuaan huomattavia summia.
Ainoa huoli, jonka senkin hän mainitsee humoristiseen sävyyn, on hautauksen järjestämisestä. Kysymme, miksi juuri taloudelliset motiivit ajavat ihmisiä eroa- maan kirkosta ja miksi rahaan liittyvät asiat ovat ylipäänsä Saksassa niin paljon tapetilla, olipa kyse uskonnosta tai poli- tiikasta. Pariskunta johtaa saksalaisten
säästäväisyyden ja raha-asioista kinaami- sen uskottavaan tapaan välittömästi so- taa seuranneesta ajasta, jolloin perheet elivät taloudellisessa kurimuksessa.
Tiukkuus ja säästäväisyys, samoin kuin tinkimätön taloudellisten oikeuksien aja- minen jäivät päälle myös talousihmeen ja vaurauden räjähdysmäisen kasvun jäl- keen. Kun kärjistämme, että kirkosta eroamisessa ei näytä olevan lainkaan ky- symys uskosta tai uskonnosta, mies vah- vistaa käsityksen. Hän sanoo, että puolet kirkosta eroajista lähtee ulos yksinomaan rahan vuoksi, vaikka oma elämänkatso- mus on pohjimmiltaan kristillinen. Vaite- liaampi vaimo jakaa miehensä käsityk- set, vaikka itse onkin jäänyt katolisen kirkon jäseneksi. Hän sanoo harkinneen- sa eroa pedofiiliskandaalin vuoksi ja ker- too monen jättäneen kirkon juuri siksi.
Mies kertoo huvittuneena ja vähän yl- peänäkin, että heidän tyttärensä on juuri liittynyt evankeliseen kirkkoon. Tilastot eivät kerro kaikkea tavallisten saksalais- ten elämästä ja ratkaisuista.
Mielenosoitukset paavia vastaan Paavin Saksan-matkan aikaan olimme jo takaisin Suomessa, mutta seurasimme tiedotusvälineiden avulla tarkkaan, mil- laisia protesteja Saksassa näkyi. Turva- toimet vierailun aikana olivat massiivi- set. Berliinissä ei ollut näkynyt yhtä pal- jon poliiseja sitten George W. Bushin käynnin tai jalkapallon MM-kisojen. Tai- vaalla pörräävistä helikoptereista näki, missä paavin autosaattue kulloinkin oli menossa. Berliinin itäpuolen keskustan liikenne oli kaaoksessa. Turvatoimissa ei ollut niinkään varauduttu terroristien
kuin kirkkokriittisten tahojen toimien varalle, mutta silti tarkka-ampujiakin näkyi talojen katoilla.
Berliinissä järjestettiin useampia kirkkokriittisiä tapahtumia. Eräs protes- tiryhmä vannoi pitävänsä paavin hereillä yökaudetkin meluamalla hänen asuin- paikkansa, Südsternissä sijaitsevan apos- tolisen nuntiatuurin edustalla. Tämä uh- kaus ei ilmeisesti toteutunut, mutta mie- lenosoituksia oli kyllä tasaisena virtana koko paavin Berliinissä-olon ensimmäi- senä päivänä.
Potsdamer Platzilla kokoontui Ber- lin-Brandenburgin lesbo- ja homoyhdis- tyksen aloitteesta mielenosoitusväkeä kaikkiaan 67 eri yhdistyksestä. De- monstraation teemana oli “Ei mitään val- taa dogmeille” ja sen tarkoituksena oli vastustaa paavin “ihmisvihamielistä su- kupuoli- ja seksuaalipolitiikkaa”. Muka- na olivat esimerkiksi Deutsche Aids-Hil- fe, Pro Familia -liiton Berliinin-yhdistys, Amnesty International sekä nuorsosialis- tien ja vihreiden nuoriso-osastoja. Kyl- teissä vaadittiin muun muassa lesboille ja homoille kotipaikkaoikeutta kirkossa
sekä kirkon ja valtion erottamista. Mie- lenosoituskulkue liikkui Potsdamer Plat- zilta Hedwigskathedralea kohti. Ensim- mäisissä kulkueen kuorma-autoissa oli mukana paavin Bundestagin-puhetta boikotoivia kansanedustajia. Poliisin mu- kaan mielenosoittajien joukossa oli myös noin 300 väkivaltaan valmista autono- mia. Autonomit ovat riippumattomia va- semmistoradikaaleja tai anarkisteja, jot- ka vastustavat kaikenlaista autoritääri- syyttä. Yksittäisiä poliiseihin kohdistu- neita pullonheittelyitä lukuun ottamatta marssi sujui kuitenkin rauhallisesti. Jär- jestäjät olivat odottaneet 10 000 osanot- tajaa, mutta lopulliset arviot vaihtelivat välillä 9 000–15 000.
Brandenburgin portilla puolestaan kokoontui entisiä katolisten lastenkotien lapsia ja hyväksikäytön uhreja. He pro- testoivat tapaa, jolla katolinen kirkko kohtasi väkivaltaisen kasvatuksen uhre- ja. He vaativat liittohallitusta poista- maan vanhentumisrajan kirkollisissa lai- toksissa ilmenneiltä hyväksikäyttöta- pauksilta. Myös Erfurtissa oli samanai- heisia mielenosoituksia.
Saksalainen paavi ja Saksa
Mikko Ketola
n Kuusi vuotta paaviksi valintansa jäl- keen paaviBenedictus XVIteki ensim- mäisen valtiovierailunsa Saksaan 22.–25.9.2011. Se ei ollut suinkaan hänen ensimmäinen käyntinsä paavina Saksas- sa, sillä hän oli ollut katolisen kirkon Maailman nuorisopäivillä Kölnissä vuon- na 2005 ja Regensburgissa seuraavana vuonna. Viimeksi mainitulla vierailulla hän oli pitänyt Regensburgin yliopistossa puheen, joka oli syössyt muslimimaail- man raivon valtaan.
Tämänkertaista vierailua edelsi vil- kas pohdinta siitä, mitä paavi oikeastaan halusi matkaltaan, mikä merkitys sillä tulisi olemaan Saksan katolisuudelle ja katolilaisille, millaiset matkan ekumeeni- set vaikutukset olisivat ja millaisia nega- tiivisia reaktioita se tulisi herättämään.
Monessa yhteydessä kiinnitettiin huo- miota siihen, kuinka nopeasti saksalais- ten innostus saksalaisen paavin valinnas- ta oli hiipunut.
Kun Uskonopin kongregaation johta- ja kardinaali Joseph Ratzinger valit- tiin paaviksi huhtikuussa 2005, Saksassa syntyi hetkessä valtava paavi-euforia.
Wir sind Papstoli iskulause, jota toistel- tiin ahkerasti. Kuusi vuotta tapahtunees- ta aikakauslehtiDer Spiegelinjuttu alkoi syyskuussa 2011 sanallaDer Fremde, vie- ras. Kansikuvassa taas sanottiin paavin
olevan unbelehrbar (puupää, kovapäi- nen), jolla taas viitattiin sanaanunfehlbar (erehtymätön). Der Spiegelille antikleri- kaalisuus ei ole vuosien varrella ollut vie- rasta; kriittisiä juttuja varsinkin katoli- sesta kirkosta on aina riittänyt. Edellisen paavia koskevan kansikuvajutun otsikko vuonna 2009 oli sanonut saksalaisen paa- vin saattavan katolisen kirkon häpeään.
Kriittisyys ei ole kuitenkaan välttämättä merkinnyt huonoa journalismia, vaan tarkkanäköisyyttä lehdellä on aina ollut.
Saksassa Benedictuksen lempeys ja valmius myönnytyksiin arkkikonserva- tiivista ja antisemitististä Pius X:n veljes- kuntaa ja muita katolisen kirkon konser- vatiivisia tahoja kuten Kristuksen legioo- nalaisia tai Opus Deitä kohtaan on herät- tänyt ärtymystä ja ihmetystä. Der Spie- gelin mukaan kaikki Saksan piispat suh- tautuvat enemmän tai vähemmän myön- teisesti Opus Deihin. Berliinin vasta ni- mitetty piispaRainer Woelkivalmistui Opus Dein yliopistosta Roomassa.
Vielä suurempaa pahastumista taval- listen saksalaisten katolilaisten keskuu- dessa on herättänyt se, että uudistuksia kaipaavat kirkon teologit ja maallikot ei- vät ole saaneet mitään vastakaikua paa- vilta ja kardinaaleilta, eräiltä Saksan piis- poilta kylläkin. Se on johtanut kirkon sisäiseen kansalaistottelemattomuuteen:
saksalaiset katoliset papit siunaavat yk- sityisesti homopareja, katoliset maallikot viettävät ehtoollista yhdessä protestant- tien kanssa, saksalaiset katoliset naiset saarnaavat, ja uskonnonopettajat eivät opeta jäykkää syntikäsitystä. Katolisuu- den sisäinen uudistusliike Wir Sind Kir- che on Saksassa voimakas. Sen vaati- muksiin kuuluvat valinnainen pappis- selibaatti, naisten ordinaatio ja laajempi yhteistyö protestanttien kanssa.
Der Spiegel oli haastatellut vierailun edellä paavin pitkäaikaista kriitikkoa ja kirkon sisäisten oppositioliikkeiden kruunaamatonta kuningasta tai vasta- paavia, professoriHans Küngia, jolta oli aiemmin kuluvana vuonna ilmestynyt teosIst die Kirche noch zu retten? (Onko kirkko vielä pelastettavissa?). Kirjan mu- kaan kirkko on kriisissä, joka ei johdu vain hyväksikäyttötapausten peittelystä.
Kyse on laajasta systeemikriisistä. Kir- kon kiinnipitäminen omasta valta- ja to- tuusmonopolistaan sekä nais- ja seksi- kielteisyydestään on kohtalokasta. Sen olisi suostuttava reformeihin ja kohdatta- va avoimesti moderni maailma, muuten se ei selviäisi. Küng esittää kirjassa laajan toimenpideohjelman, jolla kirkon pelas- taminen onnistuisi.
Küng ja Ratzinger olivat olleet Vati- kaanin II konsiilin aikaan 1960-luvulla vielä uudistuksista innostuneita hengen- heimolaisia, mutta Ratzinger oli 1960-lu- vun lopun opiskelijaradikalismista peläs- tyneenä lähtenyt konservatiivisille rai- teille. Küng joutui teologiseen paitsioon kirkossa paaviJohannes Paavali II:n aikana, ja Ratzingerilla oli tuolloin Us- konopin kongregaation eli entisen Pyhän
inkvisition johtajana suuri osa Küngin kurittamisessa. Paaviksi tultuaan Bene- dictus kuitenkin kutsui Küngin yksityi- seen ystävällismieliseen tapaamiseen syksyllä 2005, ja Küngin toiveikkuus kir- kon tulevaisuuden suhteen heräsi het- keksi. Hän oli kuitenkin joutunut pian pettymään paavin linjanmäärityksiin.
Haastattelussa Küng varoitti kirkon
”putinisoitumisesta”. Sillä hän ei tarkoit- tanut, että Benedictus muistuttaisi hen- kilönäVladimir Putinia, vaan hän viit- tasi sillä siihen, miten niin Johannes Paa- vali II kuin Benedictus XVI olivat mene- telleet saamansa demokraattisen perin- nön kanssa. Samaan tapaan kuin Putin oli pyrkinyt kahlitsemaan ja mitätöi- mään Neuvostoliiton sortumisen jälkeen tehdyt demokraattiset poliittiset uudis- tukset, paavit olivat pyrkineet vetämään maton Vatikaanin II konsiilin reformien alta. Ja samoin kuin Putin oli Benedictus nimittänyt omat hengenheimolaisensa tärkeisiin asemiin kirkossa ja painanut alas niitä, jotka olivat eri mieltä hänen kanssaan. Tällä tavalla hän oli varmista- nut ajamansa linjan jatkumisen vielä pit- kään oman kuolemansa jälkeen. Küng piti välttämättömänä itsevaltaisesta kle- rikalismista luopumista. Kirkko oli en- simmäiset tuhat vuotta pärjännyt ilman sitä ja pärjäisi vastakin.
Küngin mukaan kukaan Saksan piis- poista ei uskaltanut tunnustaa sitä, että kirkko oli todellisuudessa hätätilassa.
Sen toiminta oli seurakuntatasolla mo- nin paikoin romahtanut. Vuonna 2010 kirkosta eroamisia oli ollut enemmän kuin kasteita. Konsiilin jälkeen kirkko oli menettänyt kymmeniä tuhansia pappeja.
Sadat pappilat olivat ilman pappeja, miesten ja naisten sääntökunnat olivat kuolemassa, koska jälkikasvua ei ollut.
Jumalanpalveluksissa käyminen laski jatkuvasti.
Küng piti mahdollisena, että katoli- sella kirkolla olisi edessään uusi refor- maatio. Hän ihmetteli sitä, miten kukaan piispoista ei Lutherin aikaan ollut pysty- nyt tunnustamaan sitä, että kirkossa tar- vittiin uudistuksia. Kyse saattoi kuiten- kin olla samasta ilmiöstä, joka oli ollut havaittavissa suhtautumisessa Küngin vastikään kaikille maailman katolisille piispoille osoittamaan avoimeen kirjee- seen. Yksikään maailman 5000 piispasta ei ollut reagoinut siihen julkisuudessa.
Küngin mukaan yksityisesti monikin piis- pa saattoi kuitenkin tunnustaa muutok- sen tarpeen. Küngin ideaali oli, että syn- tyisi reformiteologeista, -maallikoista ja -sielunhoitajista sekä reformeihin val- miista piispoista koostuva ryhmittymä, joka alkaisi panna vastaan ”Rooman by- rokraateille”. Küng toivoi, että kirkko sai- si kokea pian kolmannen Vatikaanin kon- siilin tai vastaavan edustavan kokouksen.
Die Zeitissa kirjoittanut berliiniläi- nen katolilainen Bernd Ulrich sen si- jaan oli huomattavasti kriittisempi paa- via kohtaan. Hänelle paavi ei ollut ereh- tymätön, sen sijaan kylläkin vaikeasti ohitettava. Ulrich ei voinut jättää huo- mioimatta sitä, mitä paavi sanoi, ja sa- maan tapaan paavin vaikenemiset kai- kuivat hänen korvissaan. Hän ihmetteli sitä, miksi paavi etsi ekumeenista yhteyt- tä ensi sijassa ”demokraattisesti jälkeen- jääneiden” ortodoksisten kirkkojen kans- sa ja jätti demokratian suhteen huomat-
tavasti edistyksellisemmän protestantti- sen suunnan paitsioon. Hän piti katoli- sen kirkon opetusta homoista ja eron- neista erityisen epäterveenä ja vanhaan maailmankuvaan sidottuna. Hänestä oli selvää, että katolisen kirkon seksuaali- opetus ei perustunut rakkauteen vaan sen taustalla oli kauas ”heimomennei- syyteen” juontuva lisääntymisen suosi- minen ja turvaaminen. Ulrich ei aikonut lähteä seuraamaan paavin messua Berlii- nissä, sillä hän olisi ollut siellä liian kriit- tisellä mielellä, eikä se olisi ollut kun- nioittavaa myöskään paavia kohtaan. Ul- rich halusi korostaa erityisesti sitä, että vaikka katolinen kirkko piti hengelliset ja maalliset työtekijänsä kovalla kädellä ruodussa, tavallisia kirkon jäseniä se ei pystynyt hiljentämään. Hänen mieles- tään tavallisilta katolilaisilta ei vaadittu suurtakaan rohkeutta arvostella paavia julkisesti. Se oli sallittua.
Berliiniläinen jesuiittaisä Klaus Mertes, joka paljasti vuoden 2010 alussa johtamassaan jesuiittojen ylläpitämässä ja laadukkaana tunnetussa koulussa ta- pahtuneen pitkäaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön, oli puolestaan sitä mieltä, että hän voi arvostella paavia ja samalla kunnioittaa tätä. Mertes kannatti peri- aatetta ”esiintulo eroamisen sijaan” (auf- treten statt austreten), sillä hänen mieles- tään hänellä oli paavia kohtaan uskolli- suuteen perustuva velvollisuus sanoa vastaan, kun siihen oli aihetta.
Poliitikkojen kohtaamisia ultrasekulaarissa Berliinissä
Matkalla oli kolme pääkohdetta: Berliini, Erfurt ja Freiburg. Kaikki kolme olivat
enemmän tai vähemmän vierasta maas- toa paaville. Berliini on ultrasekulaari suurkaupunki, jossa ei ole katolisen kir- kon kannalta mitään loisteliaita kulisseja paavin esiintymiselle ja etukäteen ajatel- len monessa suhteessa paaville paha paikka. Kaupunkia johtaa avoimesti ho- moseksuaali kaupunginjohtaja Klaus Wovereit, ja mielenosoituksia oli luvas- sa joka käänteessä. Kansallisen gallup- kyselyn mukaan vain 14 prosenttia sak- salaisista piti paavin matkaa itselleen tärkeänä, kun taas yli puolet piti sitä täysin merkityksettömänä. Katolinen kirkko Saksassa menetti vuonna 2010 noin 180 000 jäsentä, mikä oli kaksi ker- taa enemmän kuin vuonna 2009. Lisäyk- sen arvioitiin johtuvan nimenomaan hy- väksikäyttötapausten tulosta julkisuu- teen tammikuusta 2010 lähtien.
Lentomatkallaan Berliiniin paavi sa- noi ymmärtävänsä häntä vastaan organi- soituja protesteja ja sanoi niiden kuulu- van normaalina osana vapaaseen demo- kraattiseen yhteiskuntaan. Hän tunnus- ti, että sekularismilla ja katolisen kirkon vastaisella oppositiolla on merkittävä rooli moderneissa yhteiskunnissa. Vielä suurempaa ymmärrystä häneltä riitti niille ihmisille, jotka olivat pettyneitä kirkkoon lasten hyväksikäyttötapausten vuoksi.
Berliinissä hän tapasi ensin Saksan liittopresidenttiMichael WulffinBelle- vuen linnassa, keskusteli sitten liitto- kansleri Angela Merkelin kanssa, piti puheen kansanedustajille Bundestagissa ja messun olympiastadionilla. Bundes- tag-puheensa jälkeen paavi tapasi juuta- laisten keskusneuvoston jäseniä ja seu-
raavana päivänä Berliinin apostolisessa nuntiatuurissa Saksan muslimien edus- tajia.
Wulffissa henkilöityi yksi kriittisten saksalaisten katolilaisten huolenaihe.
Wulff on itse katolilainen, mutta koska hän on eronnut ja mennyt uudestaan naimisiin, hän ei kirkon sääntöjen mu- kaan voi osallistua ehtoolliselle. Keskus- telussaan paavin kanssa hän viittasi itse- kin tähän pulmaan ja toivoi, että siihen voitaisiin saada jokin inhimillinen ratkai- su. Vierailun alla Saksan piispainkonfe- renssin puheenjohtaja, Freiburgin arkki- piispa Robert Zollitsch oli ilmaissut toiveensa, että kirkossa voitaisiin käydä
”intensiivistä keskustelua” armollisem- man suhtautumistavan löytämisestä eronneiden ihmisten sielunhoitoon.
Kovasanaisimman keskustelun oli etukäteen herättänyt paavin kutsuminen puhumaan Bundestagiin. Kriitikot piti- vät sitä sopimattomana uskonnon sekoit- tamisena politiikkaan. Monet kansan- edustajat uhkasivat boikotoida paavin läsnäoloa, ja lopulta koko joukko erityi- sesti vihreiden ja vasemmiston edustajia olikin mielenosoituksellisesti pois kysei- sestä istunnosta. Poissa olleita vihreitä saattoi hieman kaduttaa, sillä paavi antoi erityistunnustusta 1970-luvulta lähtien Saksassa vaikuttaneelle vihreälle liik- keelle, vaikka hän ei sillä halunnutkaan suosia mitään tiettyä puoluetta, kuten hän totesi yleisöä naurattaen. Muutoin paavi käsitteli oikeusfilosofisessa puhees- saan vapaan oikeusvaltion perusteita.
Hänen mielestään positivistisen järjen avulla ei voinut kaikkea ratkaista, vaan poliitikkojen oli syytä muistaa, mikä mer-
kitys uskolla Jumalaan luojana on ollut Euroopan yhteisessä kulttuuriperinnös- sä. Sen perintöä on ollut idea ihmisoi- keuksista, käsitys ihmisten tasavertai- suudesta lain edessä, jokaisen ihmisen ihmisarvon loukkaamattomuuden tun- nustaminen ja tietoisuus ihmisen vas- tuusta teoistaan. Euroopan kulttuuri ja sisäinen identiteetti oli syntynyt Jerusa- lemin, Ateenan ja Rooman kohtaamises- ta – Israelin monoteismin, kreikkalaisten filosofisen järjen ja roomalaisen lain koh- taamisesta.
Kommentoijien pääosa piti yleisesti paavin puhetta tilanteeseen nähden on- nistuneena ja viisaana sekä sopivasti kansanedustajia stimuloivana. Kaikki ei- vät siitä ihastuneet, mutta yleensä nekin, jotka muuten arvostelivat paavin kan- nanottoja, löysivät Bundestag-puheesta jotakin myönteistä sanottavaa.
Evankelisen kirkon edustajia Erfurtissa
Erfurtissa päätapahtumapaikkana oli augustinolaisluostari, jossa Luther oli aikanaan opiskellut teologiaa ja vihitty papiksi. Siellä Benedictus kohtasi puo- lentoista tunnin ajan Saksan evankelisen kirkon johtavia edustajia ja suoritti yh- dessä heidän kanssaan jumalanpalveluk- sen. Erfurtista käsin paavi kävi pitämäs- sä Etzelsbachin pyhiinvaelluskappelissa perikatolisessa Eichsfeldissä messun noin 90 000 pyhiinvaeltajalle. Sen jälkeen hän kohtasi Erfurtin pappisseminaarin tiloissa hyväksikäytön uhreja ja sen jäl- keen ihmisiä, jotka auttoivat hyväksikäy- tön uhreja. Erfurtin katolisessa tuomio- kirkossa pitämässään messussa hän an-
toi tunnustusta itäsaksalaisille kristityil- le heidän osuudestaan muurin murtami- sessa.
Ekumeeniset suhteet katolisen kir- kon ja reformaation kirkkojen välillä Saksassa olivat ajautuneet eräänlaiseen jääkauteen sen jälkeen, kun Uskonopin kongregaatio Joseph Ratzingerin johdol- la oli vuonna 2000 julkaissut asiakirjan Dominus Iesus, jossa reformaation kirk- kojen kiistettiin olevan olemukseltaan varsinaisia kirkkoja. Korkeintaan ne oli- vat kirkollisia yhteisöjä. Katolisen kirkon virallisessa kielenkäytössä julistus on nä- kynyt selvästi niin, että esimerkiksi lute- rilaisesta kirkosta puhuttaessa ei ole kirkko-sanaa käytetty. Dominus Iesus julkistettiin vain vuosi sen jälkeen, kun katolinen kirkko ja Luterilainen maail- manliitto olivat allekirjoittaneetYhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta. Julis- tuksen jälkeen Saksan evankelinen kirk- ko omaksui käsityksen, että tulevaisuus kuuluisi ”profiilien ekumenialle”. Siinä strategiassa evankelinen kirkko profiloi- tuisi ”vapauden kirkoksi”, jossa maalli- koilla ja naisilla olisi kirkossa paljon val- taa.
Ekumeenisessa suhteessa odotukset vierailua kohtaan olivat nousseet alku- vuodesta 2011 korkealle, kun tietoon oli tullut, että paavi halusi evankelisten koh- taamiselle enemmän aikaa kuin ohjel- man järjestäjät olivat sitä varanneet. Mo- net tahot alkoivat spekuloida, että paavil- la olisi suunnitelmissa jonkinlainen eku- meeninen kädenojennus tai myönnytys,
”tervetuliaislahja”, joka veisi kirkkojen- välisen yhteyden uudelle tasolle, pois jää- kaudelta. Erityisesti toiveet kohdistuivat
siihen, että eronneiden tai katolis-evan- kelisten avioparien yhteiseen ehtoollisen viettoon tulisi jotakin helpotusta. Utopis- tisimmat ounastelivat jopa Lutherin re- habilitointia tai kirkkojen ehtoollisyhtey- den palauttamista. Vierailun alla alkoi kuitenkin olla selvää, että odotukset oli- vat aivan liian korkealla, ja varsinkin evankelisella taholla ylioptimistisia toi- veita yritettiin toppuutella.
Puheessaan augustinolaisluostarissa paavi sanoi Lutherin kamppailun Juma- lan armon saamiseksi tehneen häneen pysyvän vaikutuksen. Hänen mielestään Lutherin kysymyksen, mikä on Jumalan asenne minua kohtaan, täytyy tulla uu- destaan ajankohtaiseksi, kenties uudessa muodossa, ei akateemisena vaan todelli- sena kysymyksenä. Toinen hänen Luthe- rin ajattelusta esiin nostamansa asia kos- ki sitä, että Lutherille tärkein herme- neuttinen kriteeri Raamatun eksegeesis- sä oli se, ”mikä ajaa Kristusta”. Lutherin ajattelu ja spiritualiteetti oli paavin mu- kaan täysin Kristus-keskeistä.
Paavi oli selvästi hyvin tietoinen sii- tä, että häneltä odotettiin jotakin kään- teentekevää. Hän arveli kuulijoiden ajat- televan, että hänen aloituksensa oli vain yritys välttää konkreettisten ja kiireisten ajankohtaisten asioiden käsittelyä. Hä- nen mielestään tärkeintä ekumeniassa oli kuitenkin muistaa kuinka paljon kris- tityillä oli yhteistä eikä unohtaa sitä tosi- asiaa sekularisaation paineissa. Refor- maatiokaudella oli tehty se virhe, että kristityt enimmäkseen olivat nähneet vain sen, mikä heitä erotti, eivätkä olleet pystyneet eksistentiaalisesti tajuamaan kaikkea sitä, mikä heitä Raamatun ja
varhaiskirkon tunnustuksien välityksellä yhdisti. Paaville edellisten vuosikym- menten suurin ekumeeninen harppaus oli ollut tuleminen tietoiseksi tästä ole- massa olevasta yhteisestä pohjasta.
Paavi nosti vertailumielessä esiin uu- demmat kristilliset kirkot ja yhteisöt (vaikka sanaa kirkko hän ei tässä yhtey- dessä käyttänytkään kuten ei käyttänyt Saksan evankelisistakaan), joiden kanssa yhteistä pohjaa oli vain vähän. Hän viit- tasi maailman kristillisyyden uuteen maantieteeseen, jossa kristinusko leviää ennen muuta kolmannessa maailmassa, niin sanotussa kristityssä etelässä eli La- tinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aa- siassa. Näissä kasvun moottoreina toimi- vat ennen muuta uudet karismaattiset yhteisöt, joiden päällekäyvä missionääri- nen dynaamisuus oli paavin mukaan vä- lillä pelottavaa. Vanhojen kirkkokuntien oli vaikea kommunikoida uusien yhteisö- jen kanssa, kun näillä ei ollut minkään- laista institutionaalista syvyyttä, vähän rationaalisuutta ja pysyvyyttä ja vielä vä- hemmän opillista sisältöä. Tällainen ti- lanne oli omiaan panemaan myös van- hemmat kirkot pohtimaan sitä, millä oli pysyvää arvoa ja mitä voisi muuttaa.
Toinen olennaisesti ekumeenisiin suhteisiin vaikuttava kysymys oli paavin mukaan uskon todeksi eläminen sekula- risoituneessa maailmassa, josta Jumalaa oltiin ajamassa yhä enemmän ulos. Ainoa hyvä ratkaisu tässä tilanteessa oli yhä syvemmän ja elävämmän uskon kehittä- minen, ja siinä suhteessa kristityt saat- toivat toimia yhteistyössä yli tunnustus- kuntarajojen. Paavin mukaan oli selvää, että uskon ilmentämiselle piti löytää tuo-
reita tapoja, mutta se ei saanut merkitä uskon vesittämistä. Kristinuskoa ei pe- lastaisi strategia vaan usko. Paavi kehotti ajattelemaan natsi-Saksan aikana alka- nutta kristittyjen ekumeenista lähenty- mistä ja ottamaan siitä esimerkkiä nykyi- sessä yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Viittauksellaan strategian hyödyttö- myyteen paavi selvästi arvosteli niitä, joiden mielestä ekumeniassa voitaisiin päästä eteenpäin ensi sijassa tietyillä suunnitelluilla eleillä kuten opillisilla myönnytyksillä tai yhteisillä julistuksilla.
Se oli samalla vastaus niille, jotka olivat odottaneet hänen tuovan mukanaan evankelisten kirkonjohtajien kohtaami- seen jonkinlaisen ekumeenisen tervetu- liaislahjan.
Paaville piti vastauspuheen Saksan evankelisen kirkon neuvoston puheen- johtaja Nikolaus Schneider. Hän ko- rosti sitä, että evankelinen kirkko ym- märsi itsensä vapauden kirkoksi, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että olisi kyse jonkinlaisesta ”penseästä mielival- taisuudesta”. Kyse oli ennen muuta Kris- tus-keskeisestä vapaudesta. Schneider vakuutti paaville, ettei reformaation juh- lavuoden 2017 menoja tulisi leimaamaan minkäänlainen ”triumfalistinen pulliste- lu”. Tämä oli itse asiassa evankelisten suunnittelema ”tervetuliaislahja” paavil- le. Vaikka katolinen kirkko oli Saksassa kärsinyt suuria arvovaltatappioita ja me- nettänyt mainettaan hyväksikäyttöta- pausten vuoksi, evankelisten ei ollut tar- koitus hyötyä siitä vaan korostaa ennem- minkin sitä, mikä oli kirkoille yhteistä.
Hieman myöhemmin jumalanpalve- luksessa paavi monien evankelisten mie-
lestä palautti ekumeeniset suhteet takai- sin jääkaudelle, jos ne olivat sieltä pois päässeetkään. Hän kommentoi saarnas- saan nimenomaan häneltä odotettua ter- vetuliaislahjaa. Hänen mukaansa oli ”us- kon ja ekumenian poliittista väärintul- kintaa” uskoa, että uskon sisällöstä voi- taisiin käydä kauppaa diplomaattien ta- voin. ”Itse tehty usko on arvoton. Uskoa ei voi suunnitella tai neuvotella.” Luthe- rista paavi ei maininnut saarnassaan sa- naakaan toisin kuin aiemmassa puhees- saan luostarissa. Erään lehtiraportin mu- kaan paavin sanat ”kivettivät” paikalla olleiden evankelisen kirkon edustajien kasvot. Lehdistötilaisuudessa kardinaali Kurt Koch, Kristittyjen ykseyden edis- tämisen neuvoston puheenjohtaja, ripot- teli lisää suolaa haavoihin kysymällä Ni- kolaus Schneiderilta, mitä evankelinen kirkko ajatteli siitä 1500 vuodesta kirk- kohistoriaa, josta se oli sanoutunut irti.
Kysymys yllätti Schneiderin, joka lopulta totesi vain, että evankelisessa kirkossa asiaa ei nähty niin. Kochin kysymys ker- toi ehkä paljonkin siitä, millaisia aggres- siivisia asenteita päälle päin tyynen ja kohteliaan pinnan alla ui.
Evankeliset olivat odottaneet paljon paavin tapaamiselta, ja sen vuoksi petty- mys vähäisiin tuloksiin oli yleisesti suuri.
”Weniger als wenig”, kuului yksi vastaus tiedusteluun, mitä tapaaminen oli evan- kelisille antanut.
Matkan viimeinen kohde oli Frei- burg, jonka arkkipiispa Robert Zollitsch on tällä haavaa Saksan katolisen piis- painkonferenssin puheenjohtaja. Frei- burgin pappisseminaarissa paavi vieraili yhdessä entisen liittokanslerin Helmut
Kohlin ja tämän puolison kanssa. Hän ylisti Kohlin ansioita Saksan ykseyden palauttamisessa. Samassa paikassa hän kohtasi myös ortodoksisten kirkkojen edustajia ja kutsui heitä mukaan kaik- kien kristittyjen yhteiseen taisteluun yh- teiskunnassa vallitsevia uskonnonvastai- sia virtauksia vastaan. Freiburgin lento- kentällä pidettyyn suureen messuun osallistuivat hiippakuntapiispat Saksan kaikista 27 katolisesta hiippakunnasta.
Paavin kiireisestä aikataulusta kertoo se, ettei hän ehtinyt edes henkilökohtaisesti puhutella kaikkia paikalla olleita piispo- ja. Yhtenä kiireen syynä saattoi olla se, etteivät Vatikaanin virkamiehet halun- neet rasittaa 84-vuotiaan paavin terveyt- tä liian pitkällä ohjelmalla. Freiburgin- osuuteen kuului myös paavin Freiburgin konserttitalossa pitämä puhe kirkossa ja politiikassa aktiivisille katolisille maalli- koille. Siinä paavi kehotti Saksan katoli- laisia yksimielisyyteen ja uskollisuuteen Vatikaanille.
Matkan tuloksia pidetään köyhinä Kovimmat sanat paavin vierailusta oli sanottavanaan Hans Küngilla. Hän kiin- nitti Freie Presse-lehdessä huomion sii- hen, että vierailun mottona oli ollut ”Mis- sä Jumala, siellä tulevaisuus”. Hänen mielestään se olisi voinut hyvin kuulua
”Missä tämä paavi, siellä menneisyys”.
Paavi oli luvannut tarjota saksalaisille avoimet korvat ja kuuntelevan sydämen.
Todellisuudessa hän oli reagoinut kivet- tynein sydämin Saksan katolilaisten uu-
distustoiveisiin. Saksa oli saanut seurata neljän päivän ajan henkilökulttia, jossa saksalaiset piispat olivat olleet vain sta- tisteja. Küng oli erityisen pettynyt paavin tapaamiseen evankelisen kirkon edusta- jien kanssa. Küngin mukaan Ratzinger oli jo 30 vuoden ajan ollut suurin este kirkkojen ekumeeniselle lähentymiselle.
”Vanhan miehen hymyn” takana olivat Küngin mukaan ”jäykän dogmaatikon, roomalaisen traditionalistin ja kylmän valtapoliitikon” kasvot.
Münchenissä ilmestyväSüddeutsche Zeitung otsikoi paavin vierailua koske- van juttunsa ”Er kam, sprach und ent- täuschte” (Hän tuli, puhui ja aiheutti pettymyksen). Lehti ei viitannut ainoas- taan matkan olemattomiin ekumeenisiin tuloksiin vaan myös siihen, mikä oli ollut matkan anti Saksan katolilaisille. Lehti myönsi, että paavilla oli toki oikeus olla huolissaan jumalauskon tilasta ja tule- vaisuudesta. Samoin lehti antoi tunnus- tusta paavin puheelle Bundestagissa ja piti sitä viisaana. Lehden mukaan paavi oli kuitenkin liian pessimistinen ja ”me- netyksiä pelkäävä”, mikä piirre oli ko- rostunut sitä enemmän, mitä pidemmäl- le matka oli edistynyt. Lehden mielestä paavi ei ottanut Saksan katolisuuden ongelmia tosissaan kehottaessaan kir- kon jäseniä vain olemaan uskollisia Roo- malle. Uudistusdebatit ja dialogi eivät saaneet tukea paavilta. Saksan katoli- suuden hautaa oli taas kaivettu syvem- mäksi.
Saksalaiset, juutalaiset ja menneisyyden varjo
Matti Myllykoski
n Usein sanotaan – ja aivan oikein – että vasta amerikkalainen televisiosarja Ho- locaust vuonna 1978 toi juutalaisten joukkomurhan Saksassa avoimen julki- sen keskustelun kohteeksi. Myös toinen – vaikkakin huomattavasti pienempi – ärsyke saksalaiseen holokaustikeskuste- luun oli käännös Jonah Daniel Gold- hageninkirjastaHitler’s Willing Execu- tioners (”Hitlerin halukkaat teloittajat”, 1996), jossa saksalaiset esitetään enem- män kuin pelkiksi harhaanjohdetuiksi uhreiksi, passiivisiksi myötäjuoksijoiksi tai pelokkaiksi toisaalle katsojiksi. Gold- hagen pitää suurta joukkoa saksalaisista aktiivisina juutalaisten vainoajina, jotka mielellään palvelivat natsihallinnon ve- renhimoisia pyrkimyksiä. Vaikka Gold- hagenin yksioikoinen perusteesi on tyr- mätty varsin hyvin perustein akateemi- sessa maailmassa sekä Saksassa että sen ulkopuolella, sen voi katsoa edistäneen holokaustidebattia. Saksassa on uuden vuosituhannen alussa ilmestynyt koko joukko kiinnostavia teoksia, jotka moni- puolistavat Euroopan juutalaisten jouk- komurhasta käytävää keskustelua.
Ydinkysymyksen voi muotoilla ly- hyesti: miksi saksalaiset, miksi juutalai-
set? Tällä tavalla otsikoidussa kirjassaan (Warum die Deutschen? Warum die Ju- den? Gleichheit, Neid und Rassenhass, Frankfurt a. M.: S. Fischer 2011) Götz Alyjohtaa holokaustin syvältä saksalais- ten ja juutalaisten välisestä epätasapai- noisesta historiallisesta suhteesta. Eten- kin 1800-luvulla kansalaisoikeutensa saaneet juutalaiset menestyivät Saksassa niissä ammateissa, jotka olivat heille sal- littuja: kauppiaina, lääkäreinä, pankkii- reina, lehtimiehinä ynnä muussa julki- sessa toiminnassa. Menestys johtui siitä, että juutalaiset arvostivat lastensa koulu- tusta ja panostivat siihen, kun taas sak- salaisten syvissä riveissä koulunkäyntiä pidettiin syvälle 1800-luvulle vähemmän tärkeänä asiana. Aly nostaakin juutalais- vihan keskeiseksi ja tähän saakka aliar- vioiduksi tekijäksi kateuden, joka mieles- täni täydentää hyvin esimerkiksi Nor- bert Eliaksen esittämää analyysiä Preussin väkivaltaisten traditioiden ku- ten kaksintaisteluiden leviämistä armei- jasta opiskelijoiden pariin.
Toisena lisäulottuvuutena uusim- massa keskustelussa voi mainita saksa- laisten kollektiivisen muistin ongelmat holokaustin käsittelyssä. Kun Goldhagen
