294089
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kansaneläke- lain, sairausvakuutuslain ja Kansaneläkelaitoksesta anne- tun lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kan- saneläkelakia, sairausvakuutuslakia ja Kan- saneläkelaitoksesta annettua lakia. Kansan- eläkelaissa säädettäisiin valtion perusrahoi- tusosuudeksi kansaneläkkeistä 53 prosenttia.
Jäljelle jäävä osa rahoitettaisiin työnantajan kansaneläkemaksuilla, kansaneläkerahaston tuotoilla ja valtion lisärahoitusosuudella.
Valtio rahoittaisi kuitenkin edelleen koko- naan perhe-eläkkeet.
Kansaneläkerahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismääräksi vuoden lopussa säädet- täisiin viisi prosenttia kansaneläkevakuutuk- sen kuluista. Vähimmäismäärän saavuttami- nen turvattaisiin valtion lisärahoitusosuudel- la. Vähimmäismäärän ylittyessä lisärahoi- tusosuutta ei sen sijaan tulisi lainkaan mak- settavaksi. Vähimmäismäärää laskettaessa ei enää otettaisi huomioon valtion kokonaan ra- hoittamia vammaisetuuksia, eläkkeensaajan asumistukia ja rintamalisiä.
Sairausvakuutusmaksuja määrättäessä hy- väksyttävää sairausvakuutusrahaston liikku- mavaraa ehdotetaan väljennettäväksi siten, että rahaston rahoitusomaisuuden määrä sairausvakuutuksen kuluista voisi vaihdella 8—12 prosentin rajoissa. Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuprosentista ehdo- tetaan säädettäväksi vuosittain annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Muut kuin sairausvakuutus- ja kuntou- tusetuudet ehdotetaan erotettaviksi sairaus- vakuutusrahastosta omaksi muun sosiaalitur- van rahastoksi. Uudesta rahastosta maksettai- siin noin 37 prosenttia Kansaneläkelaitoksen kaikista etuusmenoista, muun muassa lapsi- lisät, yleinen asumistuki, opintotuki ja työt- tömyysetuudet sekä huhtikuun alusta 2009 Kansaneläkelaitokselle siirtyväksi ehdotettu elatustuki. Uudessa rahastossa olevia varoja voitaisiin tilapäisesti käyttää jonkin toisen samaan rahastoon kuuluvan etuuden maksa- miseen.
Kansaneläkelaitoksen toimintakulut koh- dennettaisiin nykyistä tarkemmin laitoksen eri etuusrahastoille. Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkkeiden eläkevastuun katteena olevien varojen vähimmäistasoksi vahvistettaisiin 41 prosenttia eläkevastuun täydestä määrästä. Lisäksi lakeihin tehtäisiin lainsäädännön muutoksista johtuvia teknisiä muutoksia.
Esitys liittyy valtion vuoden 2009 talousar- vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009. Elatustukea kos- kevaa säännöstä sovellettaisiin kuitenkin vas- ta 1 päivästä huhtikuuta 2009.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ...1
SISÄLLYSLUETTELO ...2
YLEISPERUSTELUT...4
1. Johdanto ... 4
2. Nykytila...4
2.1. Kansaneläkevakuutuksen rahoitus ...4
2.2. Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuprosentin vahvistaminen ...5
2.3. Sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärän liikkumavara...6
2.4. Kansaneläkelaitoksen toimintakulut...7
2.5. Kansaneläkelaitoksen rahastot ...7
2.6. Eläkevastuurahaston varat ...9
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset...10
3.1. Tavoitteet ...10
3.2. Keskeiset ehdotukset...10
Kansaneläkkeiden rahoitus ...10
Sairausvakuutusrahasto...11
Sairaanhoitomaksun vahvistaminen...12
Muun sosiaaliturvan rahasto...12
Eläkevastuurahasto ...13
4. Esityksen vaikutukset ...13
5. Asian valmistelu ...14
6. Riippuvuus muista esityksistä...14
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...15
1. Lakiehdotusten perustelut ...15
1.1. Kansaneläkelaki ...15
1.2. Sairausvakuutuslaki ...16
18 luku. Sairausvakuutusrahasto ja vakuutusmaksut...16
1.3. Laki Kansaneläkelaitoksesta ...17
2. Tarkemmat säännökset ja määräykset...19
3. Voimaantulo ...19
4. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys...19
LAKIEHDOTUKSET ...21
kansaneläkelain muuttamisesta...21
sairausvakuutuslain muuttamisesta...23
Kansaneläkelaitoksesta annetun lain muuttamisesta...26
LIITE ...29
RINNAKKAISTEKSTIT ...29
kansaneläkelain muuttamisesta...29
sairausvakuutuslain muuttamisesta...33
Kansaneläkelaitoksesta annetun lain muuttamisesta...39
YLEISPERUSTELUT
1 . J o h d a n t o
Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi kansaneläkkeiden, sairausvakuutuksen ja Kansaneläkelaitoksen toimeenpaneman muun sosiaaliturvan rahoitusta koskevia säännöksiä. Kansaneläkkeiden rahoitusta koskevat ehdotukset on tehty lähtien nykyi- sistä kansaneläkemaksujen maksuprosenteis- ta. Muun sosiaaliturvan rahoitusta koskevat ehdotukset ovat luonteeltaan pääosin tekni- siä, eikä niillä ole merkittäviä vaikutuksia ra- hoitusosuuksiin. Lisäksi päivitetään eläke- vastuurahastoa koskevia säännöksiä.
2 . N y k y t i l a
2.1. Kansaneläkevakuutuksen rahoitus Kansaneläkelain (568/2007) 100 §:n mu- kaan Kansaneläkelaitos rahoittaa 60 prosent- tia kansaneläkkeiden kustannuksista lukuun ottamatta perhe-eläkkeitä, jotka valtio rahoit- taa kokonaan. Kansaneläkelaitos rahoittaa 60 prosenttia myös maatalousyrittäjien tapa- turmavakuutuslain (1026/1981) 15 §:n mu- kaan perusturvaosuuteen katsottavista kan- saneläkekuluista. Kokonaan Kansaneläkelai- tos rahoittaa kansaneläkelain mukaiset lapsi- korotukset sekä laissa määritellyn osuuden, 40 prosenttia Kansaneläkelaitoksen kaikista toimintakuluista. Käytännössä Kansaneläke- laitos rahoittaa osuutensa verohallinnon tilit- tämien työnantajan kansaneläkemaksujen tuotoilla sekä kansaneläkerahaston sijoitus- omaisuuden tuotoilla. Nämä yhdessä eivät kuitenkaan riitä Kansaneläkelaitoksen rahoi- tusosuuden kattamiseen.
Valtio vastaa kansaneläkelain 101 §:n mu- kaan kansaneläkkeiden kustannuksista siltä osin kuin Kansaneläkelaitoksen osuus ei niitä kata. Valtion osuus kansaneläkkeiden kus- tannuksista on ollut säännönmukaisesti suu- rempi kuin valtion rahoitusosuudeksi lain mukaan jäävä 40 prosenttia. Työnantajien maksamien kansaneläkemaksujen tuotot, joil- la Kansaneläkelaitoksen osuus pääosin rahoi-
tetaan, ovat olleen enimmillään noin puolet kansaneläkevakuutuksen kustannuksista. Va- kuutetuilta perittävästä kansaneläkevakuu- tusmaksusta luovuttiin kansaneläkeuudistuk- sen yhteydessä vuoden 1996 alusta. Kansan- eläkerahaston sijoitustuottojen merkitys kan- saneläkkeiden rahoituksessa on vähäinen.
Kansaneläkelaitoksen rahoitusosuuden vaja- us katetaan tällä hetkellä käytännössä valtion takuusuorituksella.
Kansaneläkelain 102 §:ssä säädetään kan- saneläkerahaston vähimmäismäärästä. Ra- haston vieraalla pääomalla vähennetyn rahoi- tusomaisuuden vähimmäismäärän on oltava vähintään neljä prosenttia kansaneläkevakuu- tuksen kuluista. Lisäksi pykälässä säädetään erityisestä valtion maksuvalmiussuoritukses- ta, jolla viime kädessä turvataan kansanelä- kerahaston maksuvalmius. Pykälässä sääde- tyn vähimmäismäärän saavuttamiseksi valtio maksaa kuukausittain kansaneläkerahastoon takuusuoritusta. Rahaston maksuvalmiuden turvaamiseksi tämä takuusuoritus maksettiin vuoteen 2005 saakka etupainotteisesti. Valti- on maksuvalmiussuoritusta on kansaneläke- rahastossa tarvittu viimeksi vuonna 2003.
Vuoden 2004 alusta luovuttiin varojen siir- tomahdollisuudesta kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston välillä. Vuoden 2006 alusta luovuttiin puolestaan arvon- lisäveron tuoton tilityksestä kansaneläkera- hastoon. Tämän viimeksi 400 miljoonan eu- ron suuruisen tilityksen korvaamiseksi koro- tettiin valtion suoraa rahoitusosuutta kansan- eläkkeistä 29 prosentista nykyiseen 40 pro- senttiin. Tämä paransi kansaneläkerahaston maksuvalmiutta ja vaikutti siten osaltaan sii- hen, ettei etupainotteista takuusuoritusta ole enää tarvittu. Muutosten johdosta valtion ta- kuusuorituksen määrä kansaneläkerahastoon kasvoi vuonna 2006 noin 555 miljoonaan eu- roon.
Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen kan- saneläkelainsäädännön uudistuksen yhtey- dessä kansaneläkevakuutuksen rahoitusta muutettiin siten, että aikaisemmin käytännös- sä valtion takuusuorituksella rahoitettu eläk-
keensaajan hoitotuki siirrettiin suoraan val- tion varoista rahoitettavaksi. Eläkkeensaajan asumistuki ja eläkettä saavan hoitotuki ote- taan muiden vammaisetuuksien ja rinta- masotilasetuuksien tavoin edelleen etuusku- luina huomioon laskettaessa kansaneläkera- haston vähimmäismäärää ja valtion takuu- suoritusta.
Eläkettä saavan hoitotuen siirtyminen suo- raan valtion rahoittamaksi pienensi valtion takuusuoritusta vuonna 2008 noin 296 mil- joonaa euroa. Kuntien kalleusluokituksen poistaminen, avo- laitoshoidon rajanvedon poistaminen sekä 20 euron suuruinen kan- saneläkkeiden tasokorotus vuoden 2008 alus- ta rahoitettiin kuitenkin käytännössä koko- naan valtion takuusuorituksella. Takuusuori- tuksen määräksi vuonna 2008 arvioidaan si- ten edelleen noin 530 miljoonaa euroa.
Kansaneläkkeiden rahoitusta koskevat säännökset ovat vaikeaselkoiset. Säännösten perusteella ei ole helppoa hahmottaa Kan- saneläkelaitoksen ja valtion todellisia rahoi- tusosuuksia. Järjestelmään tehdyt muutokset ja kansaneläkkeen tasokorotukset ovat kas- vattaneet valtion takuusuorituksen määrän huomattavan suureksi.
Kansaneläkkeet ja sen yhteydessä makset- tavat eläkkeenosat (lapsikorotus, rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja eläkettä saavan hoitotuki) maksetaan kolmessa eri maksu- ryhmässä kunkin kuukauden 4., 14. tai 22.
päivänä riippuen eläkkeensaajan sukunimen alkukirjaimesta. Samalla tavalla kolmessa ryhmässä maksetaan myös perhe-eläkkeet ja vammaisetuudet. Selvittelytyön yhteydessä on noussut esille tarve yksinkertaistaa kan- saneläkkeiden ja muiden edellä mainittujen etuuksien toimeenpanoa maksamalla etuudet kaikille kerran kuukaudessa samana maksu- päivänä. Yhtenäinen maksupäivä kohtelisi kaikkia etuudensaajia tasapuolisesti. Etuuksi- en maksupäivästä säädetään asetuksella, jo- ten muutos on mahdollista toteuttaa erikseen muuttamalla asetuksissa olevia maksupäiviä.
2.2. Sairausvakuutuksen sairaanhoito- maksun maksuprosentin vahvistami- nen
Sairausvakuutuksen rahoituksesta sääde- tään sairausvakuutuslain (1224/2004) 18 lu-
vussa. Sairausvakuutuksen rahoitusta uudis- tettaessa vuoden 2006 alussa sairausvakuutus jaettiin työtulovakuutukseen ja sairaanhoito- vakuutukseen. Työtulovakuutuksen kulut ra- hoitetaan työnantajilta sekä palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävillä vakuutusmaksuilla.
Työtulovakuutukseen kuuluvat vähimmäis- päivärahat sekä 0,1 % muista kuin vähim- mäismääräisistä vanhempainpäivärahoista rahoitetaan kuitenkin valtion varoista.
Sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuk- sen kuluista säädetään sairausvakuutuslain 18 luvun 8 §:ssä ja niiden rahoituksesta 9 ja 10 §:ssä. Kuluista puolet rahoitetaan vakuu- tetuilta perittävillä sairaanhoitomaksuilla ja puolet valtion varoista. Lisäksi valtion va- roista rahoitetaan kokonaan ulkomaille mak- settavat sairaanhoidon korvaukset. Sairaan- hoitomaksun perusteina olevista tuloista sää- detään 18 luvun 14 ja 16—19 §:ssä. Rahoi- tusuudistuksen voimaan tullessa vuonna 2006 perityn sairaanhoitomaksun suuruudes- ta säädetään 18 luvun 20 §:ssä. Säännöksen mukaan eläke- ja muusta etuustulosta peri- tään 0,17 prosenttia korkeampaa sairaanhoi- tomaksua kuin muista tuloista. Sairaanhoi- tomaksua tarkistetaan 18 luvun 23 §:n mu- kaan vuosittain annettavalla lailla siten, että maksulla ja valtion rahoitusosuudella saa- daan katettua sairaanhoitovakuutuksen kulut.
Vuonna 2007 perittäviä sairaanhoitomak- suja koskeva hallituksen esitys annettiin bud- jettilakiesityksenä syyskuussa 2006. Esitys perustui budjettiriihessä elokuussa 2006 käy- tettävissä olleisiin arvioihin etuusmenoista sekä maksun perusteena olevista verotettavis- ta tuloista. Nämä arviot kuitenkin muuttuivat loppuvuonna 2006 niin paljon, että hallituk- sen esityksessä ehdotettuja maksuprosentteja jouduttiin eduskunnassa tarkistamaan alas- päin. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysvalio- kunta totesi hallituksen esityksestä antamas- saan mietinnössä StVM 46/2006 vp, että
”Valiokunta pitää tarpeellisena, että sosiaali- ja terveysministeriö selvittää keinot nykyistä parempaan maksuperusteiden kehityksen en- nakointiin.”
Vuoden 2008 sairaanhoitomaksua koskeva hallituksen esitys annettiin budjettilakiesitys- ten aikataulusta poiketen vasta lokakuun lo- pulla 2007, jotta maksuprosentit eivät tarken- tuvien arviointitietojen perusteella muuttuisi
eduskuntakäsittelyn aikana. Myöhennetyn aikataulun ansiosta arviointitietoihin ei tullut muutoksia ja maksuprosentit voitiin vahvis- taa hallituksen esityksen mukaisina.
Myöhennetty hallituksen esityksen anta- misajankohta ei kuitenkaan poista sitä on- gelmaa, että sairaanhoitomaksun maksupro- senteista ei ole varmaa tietoa käytettävissä marraskuun 23 päivään mennessä, jolloin ve- rohallinto tarvitsee kyseisen tiedon seuraavan vuoden ennakonpidätysperusteiden valmiste- lua varten. Hallituksen esityksen antamisen myöhentäminen pysyvästi lokakuun loppuun merkitsisi sitä, että eduskunnalle jäisi mar- raskuun 23 päivän tavoiteaikatauluun nähden varsin vähän aikaa asian käsittelyyn.
Edellä kerrotuilta aikataulu- ja arvioiden tarkistusongelmilta vältyttäisiin, jos sairaan- hoitomaksun maksuprosentista voitaisiin päättää vuosittain annettavalla valtioneuvos- ton asetuksella vastaavasti kuin sairausva- kuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosenteista.
Menettelystä olisi myös se etu, että sairaus- vakuutuksen maksurahoitusta voitaisiin tar- kastella yhtenä kokonaisuutena ja päättää sii- tä yhdellä kertaa.
2.3. Sairausvakuutusrahaston vähim- mäismäärän liikkumavara
Sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksen yhteydessä luovuttiin valtion takuusuorituk- sesta sekä arvonlisäveron tilityksestä sairaus- vakuutusrahastoon. Sairausvakuutusrahaston vähimmäistaso määritellään sairausvakuutus- lain 18 luvun 3 §:ssä siten, että rahaston vie- raalla pääomalla vähennetyn rahoitusomai- suuden määrän on kunkin vuoden päättyessä oltava vähintään kahdeksan prosenttia sai- rausvakuutuksen vuotuisista kokonaiskuluis- ta. Sairausvakuutusrahaston vähimmäismää- rää laskettaessa rahoitusomaisuudesta vähen- netään vieraan pääoman erät ja varaukset.
Vuoden 2006 alusta otettiin käyttöön kah- den prosenttiyksikön suuruinen liikkumava- ra, jonka puitteissa sairausvakuutusrahaston nettorahoitusomaisuuden vähimmäismäärä voi vaihdella vaikuttamatta vakuutusmaksu- jen tai valtion rahoituksen suuruuteen seu- raavana vuonna. Tällä liikkumavaralla pyrit-
tiin estämään etuuskuluissa tai maksujen maksupohjassa tapahtuvien vähäisten muu- tosten aiheuttamat pienet maksuprosenttien heilahtelut. Liikkumavaran suuruus on vuon- na 2008 noin 85 miljoonaa euroa.
Vuonna 2007 vanhempainpäivärahojen etuusperusteisiin tehtiin muutoksia, minkä vuoksi niiden rahoittamiseksi perittävien päi- värahamaksujen ja työantajan sairausvakuu- tusmaksujen maksuprosentit vahvistettiin poikkeuksellisesti lailla. Budjettilakiesityk- sessä ehdotettuja maksuprosentteja jouduttiin syksyllä 2006 eduskunnassa tarkistamaan tarkentuneiden tuottoarvioiden vuoksi alas- päin. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysvalio- kunta totesi edellä kohdassa 2.2. mainitussa mietinnössään, että ” Valiokunta katsoo, että sairausvakuutuksen rahoituksen nousupai- neiden vähentämiseen on pyrittävä esimer- kiksi lääkekustannusten kasvua hillitsemällä, mutta samalla on tärkeää huolehtia maksujen järkevästä ja mahdollisimman tasaisesta ke- hityksestä. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että on syytä selvittää tarve ja mahdollisuudet kasvattaa sairausvakuutusrahaston edellä ku- vattua puskuria, jotta tulevaan kustannusten kasvuun voidaan riittävästi varautua.”
Sairausvakuutuksen etuuskulujen, erityi- sesti lääkekulujen oletetaan jatkossa kasva- van yleistä palkka- ja hintakehitystä nope- ammin. Vaikka sairausvakuutusmaksuja voi- taisiinkin yksittäisinä vuosina esimerkiksi maksupohjan kasvun perusteella alentaa, alennus jää pidemmällä aikavälillä todennä- köisesti väliaikaiseksi. Vuonna 2007 sairaan- hoitomaksua alennettiin 0,05 prosenttiyksik- köä ja vuonna 2008 0,04 prosenttiyksikköä.
Päivärahamaksuja alennettiin vastaavina vuosina 0,02 ja 0,08 prosenttiyksikköä. Mak- sujen muutokset olisivat olleen pienempiä, jos sairausvakuutusrahaston vähimmäismää- rän liikkumavara kahdeksasta prosentista ylöspäin olisi ollut nykyisen kahden prosent- tiyksikön sijasta esimerkiksi neljä prosent- tiyksikköä. Suuremmalla vaihteluvälillä maksutasoa voidaan pitää vakaampana.
Sairausvakuutusrahastossa on 2000-luvun alussa jouduttu turvaamaan rahaston maksu- valmiutta valtion maksuvalmiussuorituksilla.
Rahaston rahoitustilanne on nyt parantunut, kun valtion takuusuorituksen vuonna 1999 tehdystä vähentämisestä aiheutunut 500 mil-
joonan markan suuruinen vaje tuli vuoden 2006 loppuun kokonaan katetuksi. Sairaus- vakuutuksen rahoitusta uudistettaessa arvioi- tiin, että rahaston vuodenvaihteen nettorahoi- tusomaisuuden kahdeksan prosentin alaraja (noin 320 milj. euroa vuonna 2007) riittäisi myös jatkossa turvaamaan rahaston kuukau- sittaisen maksuvalmiuden ilman valtion mak- suvalmiussuorituksia. Tämä alaraja on en- simmäisten vuosien kokemusten perusteella osoittautunut toimivaksi.
2.4. Kansaneläkelaitoksen toimintakulut Sairausvakuutusrahastosta ja kansaneläke- rahastosta ja maksetaan Kansaneläkelaitok- sen kaikki toimintakulut. Kansaneläkelain 97 §:n perusteella Kansaneläkelaitoksen toi- mintakuluista katsotaan 40 prosenttia kan- saneläkerahaston kuluiksi ja sairausvakuutus- lain 18 luvun 1 §:n perusteella 60 prosenttia sairausvakuutusrahaston kuluiksi. Tässä toi- mintakulujen jaossa ei ole otettu huomioon Kansaneläkelaitokselle 1990-luvulla ja sen jälkeen siirrettyjen tehtävien vaikutusta.
Esimerkiksi työmarkkinatuen, opintotuen ja yleisen asumistuen täytäntöönpanosta aiheu- tuvia toimintakuluja rahoitetaan käytännössä sekä kansaneläke- että sairausvakuutusrahas- tosta. Kansaneläkelaitoksen toimintakulujen määrä vuonna 2007 oli 351,6 miljoonaa eu- roa ja niiden osuus laitoksen kaikista kuluista 3,2 prosenttia.
Sairausvakuutuksen vuoden 2006 alusta voimaan tulleen rahoitusuudistuksen yhtey- dessä Kansaneläkelaitoksen toimintakulujen rahoitusta voitiin laitoksen uuteen toiminto- laskentajärjestelmään perustuen tarkentaa.
Sairausvakuutuksen etuuksien toimeenpanos- ta aiheutuvat toimintakulut rahoitetaan työn- antajien ja vakuutettujen maksuilla sekä val- tion osuudella. Työtulovakuutuksen ja sai- raanhoitovakuutuksen etuuksien täytäntöön- panosta aiheutuvien toimintakulujen rahoitus poikkeaa toisistaan sekä sairausvakuutusra- haston muiden etuuksien toimintakulujen ra- hoituksesta. Tämän vuoksi sairausvakuutuk- sen toimintakulut eritellään tarkemmin kuin Kansaneläkelaitoksen muut toimintakulut.
Kansaneläkelaitoksen toimintolaskentaan perustuen on voitu todeta, että voimassa ole-
vien säännösten mukainen toimintakulujen jako suhteessa 40/60 ei vastaa niiden todellis- ta jakaumaa. Toimintolaskennan mukaan kansaneläkerahaston osuus laitoksen kaikista toimintakuluista oli vuonna 2007 noin 22 prosenttia ja varsinaisten sairausvakuutus- etuuksien osuus noin 48 prosenttia. Muuhun sosiaaliturvaan kuuluvien etuuksien osuus kaikista toimintakuluista oli tuolloin noin 30 prosenttia. Muun sosiaaliturvan etuuksista suurimmat toimintakuluosuudet oli työttö- myysetuuksissa (8,8 %), yleisessä asumistu- essa (7,2 %) ja opintotuessa (7,3 %).
Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti vuonna 2003 huomiota Kansaneläkelaitoksen toimintakulujen rahoitukseen (VTV:n tarkas- tuskertomus 65/2003). Tarkastusvirasto tote- si raportissaan, että nykyistä rahoitusmenet- telyä ei voida pitää selkeänä ja ministeriöiden toimialavastuun kannalta läpinäkyvänä. Kan- saneläkelaitoksen uusi toimintolaskenta mahdollistaa toimintakulujen nykyistä tar- kemman kohdentamisen, minkä vuoksi toi- mintakulujen rahoittamista koskevia sään- nöksiä on tarpeen vastaavasti tarkentaa.
2.5. Kansaneläkelaitoksen rahastot Kansaneläkelaitoksella on kolme rahastoa, kansaneläkerahasto, sairausvakuutusrahasto ja eläkevastuurahasto. Rahastoja koskeva pe- russäännös on Kansaneläkelaitoksesta anne- tun lain (731/2001) 12 a §. Kansaneläkelai- toksen rahaliikenne hoidetaan rahastojen kautta. Etuudensaajien etuudet maksetaan kansaneläke- tai sairausvakuutusrahastosta.
Eläkevastuurahastosta maksetaan Kansanelä- kelaitoksen henkilöstön toimisuhde-eläkkeet.
Eläkevastuurahastossa olevat varat ovat Kansaneläkelaitoksen henkilöstön laitoksessa palvelukseen perustuvan eläkevastuun kat- teena.
Kansaneläkerahastosta maksettavia etuuk- sia ovat kansaneläkelain mukainen vanhuus- eläke, työttömyyseläke, työkyvyttömyyselä- ke ja perhe-eläke, kansaneläkelain voimaan- panosta annetun lain (569/2007) mukainen työttömyyseläke ja yksilöllinen varhaiseläke, eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) mukainen asumistuki, rinta- masotilaseläkelain (119/1977) ja ulkomaille
maksettavasta rintamalisästä annetun lain (988/1988) mukaiset rintalisät sekä vam- maisetuuksista annetun lain (570/2007) mu- kaiset vammaistuet, hoitotuki ja ruokava- liokorvaus. Lisäksi kansaneläkerahastosta maksetaan maatalousyrittäjien tapaturmava- kuutuslain (1026/1981) perusteella perustur- vaosuuteen kuuluvat kulut kansaneläkkeistä ja perhe-eläkkeistä sekä työkyvyttömyyden arviointiin liittyvät kulut.
Sairausvakuutusrahastosta maksetaan sai- rausvakuutuslain ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuk- sista annetun lain (566/2005) mukaiset lää- kekorvaukset, lääkärinpalkkiokorvaukset, tutkimus- ja hoitokorvaukset, matkakorvauk- set, kuntoutusmenot, Ylioppilaiden tervey- denhoitosäätiölle maksettavat korvaukset ja EU-korvaukset. Sairausvakuutusrahastosta maksettavia työtuloetuuksia ovat sairaus- ja vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahat, työ- paikkakassojen maksamat päivärahasuorituk- set, työterveyshuollon korvaukset ja työanta- jille maksettavat vuosilomakustannuskor- vaukset. Sairausvakuutusrahastosta makse- taan myös maatalousyrittäjien tapaturmava- kuutuslain perusteella perusturvaosuuteen kuuluvat kulut sairausvakuutusetuuksista se- kä maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetussa laissa (859/1984) säädetyt valtion varoista korvattavat kulut.
Sairausvakuutusrahastosta maksetaan li- säksi kaikki muut Kansaneläkelaitoksen toi- meenpanemat etuudet. Tällaisia muun sosi- aaliturvan etuuksia ovat maahanmuuttajan erityistuesta annetussa laissa (1192/2002) tarkoitettu maahanmuuttajan erityistuki, eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta annetussa laissa (39/2005) tarkoitettu eläketuki, lasten koti- hoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) tarkoitettu lapsen koti- hoidon tuki, äitiysavustuslaissa (477/1993) tarkoitettu äitiysavustus, lapsilisälaissa (796/1992) tarkoitettu lapsilisä, sotilasavus- tuslaissa (781/1993) tarkoitettu sotilasavus- tus, asumistukilaissa (408/1975) tarkoitettu asumistuki, opintotukilaissa (65/1994) tarkoi- tettu opintotuki, lukiokoulutuksen ja amma- tillisen koulutuksen opiskelijoiden koulu- matkatuesta annetussa laissa (48/1997) tar-
koitettu koulumatkatuki, työttömyysturva- laissa (1290/2002) tarkoitettu peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, vuorotteluvapaalaissa (1305/2002) tarkoitettu vuorottelukorvaus, julkisista työvoimapalveluista annetussa lais- sa (1295/2002) tarkoitettu koulutustuki sekä rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain (1184/1988) mukaiset rintamaveteraa- nien kuntoutusmatkakorvaukset. Näiden etuuksien yhteenlaskettu osuus oli vuonna 2007 noin 37 prosenttia kaikista Kansanelä- kelaitoksen maksamista etuuksista. Varsi- naisten sairausvakuutusetuuksien yhteenlas- kettu osuus oli 35 prosenttia.
Muun sosiaaliturvan etuuksia koskevissa laeissa ei ole erityisiä säännöksiä siitä, mistä Kansaneläkelaitoksen rahastosta kyseiset etuudet maksetaan. Esimerkiksi äitiysavus- tuslaissa, lapsilisälaissa ja sotilasavustuslais- sa viitataan lain toimeenpanon osalta saira- usvakuutuslain säännöksiin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan täytäntöönpanosta. Kun työttömyysturvaetuuksien toimeenpano vuonna 1985 siirrettiin Kansaneläkelaitoksel- le, siirtoa perusteltiin muun muassa sillä, että työttömyysturva soveltuisi luonteeltaan ly- hytaikaisena toimentulona samaan yhteyteen sairausvakuutuksen kanssa. Työttömyystur- vaetuuksien osalta tuolloin käyttöön otettu menettely perustui työttömyysturvalain täy- täntöönpanosta vuonna 1984 annetun asetuk- sen (742/1984) nimenomaiseen säännökseen.
Sen mukaan valtion tuli suorittaa työttö- myysturvan peruspäivärahoja ja lapsikoro- tuksia koskeva valtion ennakko Kansaneläke- laitokselle sairausvakuutusrahastoon. Vas- taavan sisältöinen säännös on voimassa ole- vassa valtioneuvoston asetuksessa työttö- myysturvalain voimaanpanosta (1330/2002).
Työttömyysturvaetuuksien täytäntöönpa- non yhteydessä valittua toimintatapaa nouda- tettiin jatkossa myös muiden Kansaneläkelai- toksen toimeenpantavaksi annettujen uusien etuuksien osalta. Vuosina 1993 ja 1994 Kan- saneläkelaitoksen toimeenpantaviksi siirretyn lapsilisän, asumistuen ja opintotuen rahalii- kenne keskitettiin sairausvakuutusrahastoon.
Valinta perustui lähinnä siihen, ettei Kansan- eläkelaitoksella tuolloin ollut käytettävissä muunlaisen menettelyn vaatimia teknisiä vä- lineitä. Myös uudemmat tuet kuten maahan- muuttajan erityistuki ja pitkäaikaistyöttömän
eläketuki on maksettu sairausvakuutusrahas- tosta.
Kansaneläkelaitoksessa on uusittu talous- hallinnon tietojärjestelmiä, mikä on osaltaan mahdollistanut sen, että muun sosiaaliturvan etuuksien tuloja ja menoja voidaan käsitellä Kansaneläkelaitoksen sisäisessä toiminnassa omana kokonaisuutenaan. Kansaneläkelai- toksen tilinpäätöksessä tuloslaskelman ja ta- seen tarkemmissa erittelyissä sairausvakuu- tusrahaston tiedot jaetaan erikseen sairausva- kuutuksen ja muun sosiaaliturvan tietoihin.
Voimassa olevasta lainsäädännöstä johtuen muun sosiaaliturvan etuudet joudutaan kui- tenkin liittämään Kansaneläkelaitoksen tulos- laskelmassa ja taseessa sekä laitoksen päivit- täisessä rahaliikenteessä osaksi sairausvakuu- tusrahastoa. Tämän vuoksi Kansaneläkelai- toksessa on pidettävä yllä erillistä velka- saatavasuhdetta sairausvakuutusrahaston jo- kaisen rahaliikennetapahtuman kohdalla.
Nykyinen toimintamalli, jossa sairausva- kuutusrahaston sisällä hoidetaan myös muu- hun sosiaaliturvaan kuuluvien etuuksien osuus, hämärtää etuuksien rahoitusta ja raha- liikennettä ja heikentää siten koko sairausva- kuutusrahaston läpinäkyvyyttä. Tilanteen selkeyttämiseksi olisi tarpeen eriyttää muun sosiaaliturvan etuuksien rahoitus ja maksulii- kenne tapahtumaan sairausvakuutusrahastos- ta erotettavan Kansaneläkelaitoksen kolman- nen etuusrahaston kautta.
2.6. Eläkevastuurahaston varat Kansaneläkelaitoksen henkilökunnan toi- misuhde-eläkkeet määräytyvät pääsääntöises- ti samoin kuin valtion eläkkeet. Nämä Kan- saneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeet ja perhe-eläkkeet maksetaan eläkevastuurahas- tosta. Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 12 c §:n mukaan eläkevastuurahaston varat ovat Kansaneläkelaitoksen henkilöstön elä- kelaitoksen palvelukseen perustuvan eläke- vastuun katteena.
Eläkevastuurahaston varojen määrän on ol- tava vähintään 19 prosenttia ja enintään 41 prosenttia eläkevastuun täydestä määrästä.
Tätä Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 12 c §:ssä asetettua tavoitetasoa ei saa ylittää kannatusmaksulla kuin tilapäisesti. Eläkevas-
tuun täyden määrän laskemisessa noudate- taan soveltuvin osin eläkesäätiölain (1774/1995) 6 luvussa säädettyjä perusteita, joista vakuutusvalvontavirasto antaa tar- kemmat määräykset. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen lainmuutoksen (587/2007) voimaantulosäännöksen mukaan eläkevas- tuurahaston 41 prosentin tavoitetaso tulee saavuttaa viimeistään vuoden 2010 loppuun mennessä.
Eläkevastuun varojen tavoitetaso on määri- telty siten, että se vastasi työtekijäin eläke- lain mukaista eläketurvaa vastaavaa eläke- vastuutasoa (19 prosenttia eläkevastuusta).
Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden lisä- eläketurvan osalta eläkevastuu mitoitettiin katettavaksi täysimääräisesti vastaavasti kuin eläkesäätiöiden lisäeläkkeissä. Kokonaiselä- kevastuun 41 prosentin tavoitetaso muodos- tuu siten peruseläkkeiden 19 prosentin eläke- vastuusta ja lisäeläkkeiden täydestä eläkevas- tuusta. Lisäeläketurvasta aiheutuvan eläke- vastuun arvioidaan poistuvan 2030-luvun al- kupuolella.
Eläkevastuuta katetaan vuosittain eläkevas- tuurahaston omaisuuden tuotoilla ja Kansan- eläkelaitoksen työntekijöiden maksamilla eläkemaksuilla. Eläkevastuun kattamiseen käytetään myös se osa laitoksen työntekijöi- den maksamista työttömyysvakuutusmak- suista, joka maksetaan eläkevakuutusrahas- toon. Loppuosa eläkevastuusta katetaan elä- kevastuurahastoon vuosittain suoritettavalla kannatusmaksulla. Tämä kannatusmaksu mi- toitetaan siten, että täydestä eläkevastuusta tulee katetuksi tavoitteena oleva 41 prosent- tia.
Kannatusmaksu rahoitetaan kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastosta siirrettävillä va- roilla. Kannatusmaksu on osa etuusrahasto- jen toimintakuluja. Sairausvakuutusrahaston osuus kannatusmaksusta on 60 prosenttia ja kansaneläkerahaston osuus 40 prosenttia.
Etuusrahastojen toimintakuluihin ei kuiten- kaan lueta sitä osaa kannatusmaksusta, joka suoritetaan siirtämällä etuusrahastosta sijoi- tusomaisuutta eläkevastuurahastoon. Rahas- tojen sisällä kannatusmaksut rahoitetaan sa- malla tavalla kuin muut toimintakulut. Ra- hoittajia ovat siten valtio, työnantajat ja sai- rausvakuutusrahastossa myös vakuutetut.
Korvaamalla osa kannatusmaksusta etuusra-
hastosta siirrettävällä sijoitusomaisuudella voidaan pienentää etuusrahastojen toiminta- kuluja.
Kansaneläkerahastosta on siirretty sijoitus- omaisuutta eläkevastuurahastoon. Sijoitus- omaisuuden siirtojen ja sijoitusomaisuuden arvonnousun ansiosta eläkevastuurahaston tavoitetaso 41 prosenttia eläkevastuusta on viime vuosina saavutettu ja omaisuuden ar- vonnousun johdosta ylitettykin. Kansanelä- kerahastossa on edelleen merkittävä määrä sijoitusomaisuutta, joka vaikuttaa vain omai- suuden tuottojen kautta kansaneläkkeiden ra- hoitukseen. Tätä sijoitusomaisuutta voitaisiin edelleen käyttää eläkevastuun kattamiseen eläkevastuurahastossa. Nykyiset eläkevas- tuun tasoa koskevat säännökset eivät kuiten- kaan enää mahdollista sitä.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1. Tavoitteet
Kansaneläkelaitoksen rahoitusta uudistetta- essa tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertais- taa rahoitusta koskevia säännöksiä sekä tehdä koko rahoitusjärjestelmästä nykyistä lä- pinäkyvämpi. Valtion osuudet kansaneläk- keiden rahoituksesta tulisi kirjoittaa lakiin nykyistä selkeämmin ja paremmin tosiasial- lista tilannetta vastaavasti. Teknisellä uudis- tuksella ei ole tarkoitus muuttaa eri osapuol- ten käytännössä toteutuneita rahoitusosuuk- sia. Jatkossa rahoitusosuuksia tulisi kuitenkin tarkistaa huomattavia kustannusmuutoksia aiheuttavien etuusmuutosten yhteydessä, jot- ta nykyisen kaltaiselta valtion takuusuorituk- sen hallitsemattomalta kasvulta voitaisiin välttyä.
Sairausvakuutusrahaston rahoitusomaisuu- den määrän liikkumavaraa tulisi väljentää, jotta vältyttäisiin nykyisen liikkumavaran tiukkuudesta aiheutuvasta sairausvakuutus- maksujen edes takaisin sahaamiselta. Sai- rausvakuutuksen ja muun sosiaaliturvan ra- haliikennettä ja rahoitusta tulisi selkeyttää ja yksinkertaistaa eriyttämällä ne toisistaan eri rahastoihin. Kaikista sairausvakuutusmaksu- jen maksuprosenteista tulisi voida päättää vuosittain samalla asetuksella marraskuussa,
jotta myös sairaanhoitomaksu voitaisiin ny- kyistä paremmin ottaa huomioon seuraavan vuoden ennakonpidätysperusteita valmistel- taessa.
Kansaneläkelaitoksen rahoituksen lä- pinäkyvyyden parantamiseksi laitoksen toi- mintakulut pitäisi voida kohdentaa nykyistä tarkemmin eri rahastoihin. Kansaneläkelai- toksen toimihenkilöiden eläkkeiden turvaa- miseksi eläkevastuurahaston varojen vähim- mäistasoa tulisi korottaa vastaamaan jo saa- vutettua tavoitetasoa ja mahdollistaa samalla etuusrahastoissa olevan sijoitusomaisuuden siirtäminen edelleen eläkevastuurahastoon.
3.2. Keskeiset ehdotukset Kansaneläkkeiden rahoitus
Kansaneläkelaissa määriteltäisiin valtion rahoitusosuus kansaneläkkeistä nykyisen Kansaneläkelaitoksen rahoitusosuuden sijas- ta. Valtion rahoitusosuudeksi kirjattaisiin ny- kyisestä 40 prosentin sijasta 53 prosenttia.
Tällä valtion perusrahoitusosuudella rahoitet- tavia kansaneläkekuluja olisivat kansaneläk- keet, lapsikorotukset ja kansaneläkerahastos- ta maksettavat Kansaneläkelaitoksen toimin- takulut. Kansaneläkelain mukaisten perhe- eläkkeiden rahoitus ei muuttuisi, ne rahoitet- taisiin edelleen kokonaan valtion varoista.
Valtion perusrahoitusosuuden ulkopuolelle jäävä osa kansaneläkekuluista rahoitettaisiin työnantajan kansaneläkemaksuista kertyvillä varoilla, kansaneläkerahaston sijoitustuotoil- la ja valtion lisärahoitusosuudella.
Valtion uusi lisärahoitusosuus vastaisi ra- hoituksen joustoeränä nykyistä valtion takuu- suoritusta. Lisärahoitusosuuden olisi kuiten- kin tarkoitus olla nykyistä takuusuoritusta huomattavasti pienempi. Ehdotetulla 53 pro- sentin valtion perusrahoitusosuudella valtion lisärahoitusosuudeksi arvioidaan vuonna 2009 noin 51 miljoonaa euroa eli noin pro- sentti kansaneläkekuluista. Jotta lisärahoi- tusosuus ei alkaisi jatkossa kasvaa takuusuo- rituksen tapaan, kansaneläke-etuuksiin tehtä- vien merkittävien etuusmuutosten ja tasoko- rotusten yhteydessä olisi aina tarkistettava myös rahoitusta koskevia säännöksiä. Esi-
merkiksi 0,1 prosenttiyksikön suuruinen muutos kansaneläkemaksujen maksuprosen- tissa vaikuttaa valtion rahoitusosuuteen noin 70 miljoonaa euroa, jolloin olisi jo tarpeen tarkistaa valtion perusrahoitusosuutta. Tar- kistus olisi tehtävä viimeistään silloin, jos valtion lisärahoitusosuuden määrä ylittää kansaneläkerahaston viiden prosentin vä- himmäismäärän.
Kansaneläkerahaston toimintakulujen mää- rittelyä ja rahoitusta ehdotetaan muutettavak- si. Kansaneläkerahastosta maksettavia toi- mintakuluja olisivat kansaneläkerahastosta maksettavien etuuksien toimeenpanosta ai- heutuvat toimintakulut sekä vastaava osuus etuuksien myöntämiseen liittymättömistä Ke- lan toimintakuluista. Kansaneläkerahaston toimintakuluina maksetaan myös verohallin- nolle suoritettavat korvaukset kansaneläke- maksujen perimisestä ja tilittämisestä. Niiden osuudeksi kaikista verohallinnolle maksetta- vista korvauksista on arvioitu noin 30 pro- senttia. Valtio rahoittaisi kansaneläkerahas- tosta maksettavia toimintakuluja 53 prosentin perusrahoitusosuudella ja lisärahoitusosuu- della vastaavasti kuin kansaneläkkeitä.
Kansaneläkerahaston maksuvalmius turvat- taisiin edelleen rahoitusomaisuuden vähim- mäismäärää koskevalla säännöksellä, mah- dollisuudella lainata varoja toisesta Kansan- eläkelaitoksen rahastosta sekä viime kädessä valtion maksuvalmiussuorituksella. Kansan- eläkelaissa olevaa valtion maksuvalmiussuo- ritusta koskevaa säännöstä ehdotetaan täy- dennettäväksi maksuvalmiussuorituksen pa- lauttamista ja asetuksenantovaltuutta koske- villa säännöksillä.
Kansaneläkerahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän laskemistapaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuotuisina kuluina otettaisiin huomioon ainoastaan kansaneläke- lain mukaan rahoitettavat etuus- ja toiminta- kulut. Vähimmäismäärää laskettaessa ei otet- taisi enää huomioon rintamalisiä, vam- maisetuuksia ja eläkkeensaajan asumistukea.
Valtio on vuoden 2008 alusta rahoittanut ko- konaan kaikki viimeksi mainitut etuudet ja niiden rahoituksesta säädetään muualla kuin kansaneläkelaissa. Niiden ottaminen mukaan kansaneläkerahaston maksuvalmiutta turvaa- vaan vähimmäismäärälaskelmaan ei olisi enää perusteltua.
Kansaneläkerahaston maksuvalmius on kunnossa. Maksuvalmiuden säilyttämiseksi ehdotetaan, että rahaston rahoitusomaisuu- den vähimmäismäärää laskettaessa käytettä- vää prosenttia nostetaan prosenttiyksiköllä eli viiteen prosenttiin uuden määritelmän mu- kaisista vuotuisista kuluista. Vähimmäismää- rän turvaamiseksi lisättäisiin tarvittaessa val- tion lisärahoitusosuutta. Vähimmäismäärän ylittyessä lisärahoitusosuutta ei tulisi lain- kaan maksettavaksi. Kansaneläkerahaston si- joitusomaisuutta, joka ei vaikuta rahaston vähimmäismäärän laskemiseen, on tarkoitus siirtää asteittain eläkevastuurahastoon tur- vaamaan sen maksuvalmiutta.
Sairausvakuutusrahasto
Sairausvakuutusrahaston rahoitusomaisuu- den nykyinen kahden prosenttiyksikön suu- ruinen liikkumavara on osoittautunut käytän- nössä liian tiukaksi. Jotta sairausvakuutus- maksuja ei jouduttaisi liikkumavaran tiuk- kuuden vuoksi väliaikaisesti alentamaan, liikkumavaraa ehdotetaan kasvatettavaksi kahdella prosenttiyksiköllä neljään prosent- tiyksikköön. Sairausvakuutusrahaston netto- rahoitusomaisuus voisi siten vuoden lopussa olla 8—12 prosenttia sairausvakuutuksen ku- luista ilman, että sillä olisi vaikutusta seuraa- valle vuodelle vahvistettaviin maksuihin tai valtion osuuteen. Nykyinen rahoitusomai- suuden alaraja 8 prosenttia on osoittautunut riittäväksi.
Sairausvakuutusrahaston toimintakuluja olisivat sairausvakuutusrahastosta maksetta- vien etuuksien toimeenpanosta aiheutuvat toimintakulut sekä vastaava osuus etuuksien myöntämiseen liittymättömistä Kelan toimin- takuluista. Sairausvakuutusrahaston toimin- takuluina maksettaisiin myös osa verohallin- non perimistä verotuskustannuksista. Tätä korvausta vastaan verohallinto huolehtii sai- rausvakuutusmaksujen perimisestä ja tilittä- misestä Kansaneläkelaitokselle. Sairausva- kuutusrahaston osuudeksi verotuskustannuk- sista on arvioitu 70 prosenttia, mistä 45 pro- senttia olisi työtulovakuutuksen ja 25 pro- senttia sairaanhoitovakuutuksen toimintaku- luja. Sairausvakuutusrahaston toimintakulu- jen rahoitukseen ei ehdoteta muutoksia.
Sairaanhoitomaksun vahvistaminen
Sairaanhoitomaksun nykyisessä vuosittain lailla tehtävässä tarkistamisessa ongelmaksi on tullut tarkistamisen aikataulu. Esityksen tulisi perustua mahdollisimman ajantasaisiin arvioihin sairaanhoitovakuutuksen kuluista ja maksutuotoista, jolloin on jouduttu poikkea- maan budjettilakiesityksille asetetusta esitte- lyaikataulusta. Eduskuntakäsittelyn ja lain vahvistamisen vaatiman ajan vuoksi verohal- linto on joutunut valmistelemaan seuraavan vuoden verotuksessa käytettäviä ennakonpi- dätysperusteita maksun suuruutta koskevien alustavien tietojen perusteella. Valtioneuvos- ton asetuksella vuosittain vahvistettavassa päivärahamaksussa ja työnantajan sairausva- kuutusmaksussa ei ole vastaavanlaisia aika- tauluongelmia.
Edellä kerrotuista syistä sairausvakuutuk- sen sairaanhoitomaksun maksuprosentin vahvistamisesta lailla ehdotetaan luovutta- vaksi. Maksuprosentista säädettäisiin samalla valtioneuvoston asetuksella, jolla vahviste- taan työnantajan sairausvakuutusmaksun se- kä palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävän päi- värahamaksun maksuprosentit. Ehdotus seu- raavana vuonna perittävistä maksuista val- misteltaisiin Kansaneläkelaitoksen lokakuun puolivälissä toimittamien arvioiden perus- teella ja maksut vahvistettaisiin ennen mar- raskuun 23 päivää. Tällöin verohallinto voisi ottaa vakuutusmaksut huomioon sen valmis- tellessa seuraavan vuoden ennakonpidätyspe- rusteita.
Muun sosiaaliturvan rahasto
Kansaneläkelaitokseen ehdotetaan perustet- tavaksi uusi kolmas etuusrahasto, muun so- siaaliturvan rahasto. Rahasto erotettaisiin sai- rausvakuutusrahastosta. Uudesta rahastosta maksettaisiin nykyiseen sairausvakuutusra- hastoon kuuluvista etuuksista ne, joita ei ra- hoiteta sairausvakuutuslain perusteella. Uu- teen muun sosiaaliturvan rahastoon kuuluisi- vat maahanmuuttajan erityistuesta annetussa laissa tarkoitettu maahanmuuttajan erityistu- ki, eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta annetussa laissa tar- koitettu eläketuki, lasten kotihoidon ja yksi-
tyisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoi- tettu lapsen kotihoidon tuki, äitiysavustus- laissa tarkoitettu äitiysavustus, lapsilisälaissa tarkoitettu lapsilisä, sotilasavustuslaissa tar- koitettu sotilasavustus, asumistukilaissa tar- koitettu asumistuki, opintotukilaissa tarkoi- tettu opintotuki, lukiokoulutuksen ja amma- tillisen koulutuksen opiskelijoiden koulu- matkatuesta annetussa laissa tarkoitettu kou- lumatkatuki, työttömyysturvalaissa tarkoitet- tu peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, vuo- rotteluvapaalaissa tarkoitettu vuorottelukor- vaus, julkisista työvoimapalveluista annetus- sa laissa tarkoitettu koulutustuki sekä rinta- maveteraanien kuntoutuksesta annetun lain mukaiset rintamaveteraanien kuntoutusmat- kakorvaukset. Uudesta rahastosta on tarkoi- tus maksaa myös Kansaneläkelaitokselle vuonna 2009 siirrettäväksi ehdotetut elatus- tuet.
Muun sosiaaliturvan rahastossa ei olisi vas- taavaa rahoitusomaisuuden vähimmäismää- rään perustuvaa rahoituspuskuria kuin kan- saneläke- ja sairausvakuutusrahastossa. Ra- hastosta maksettavat etuudet rahoitetaan pää- sääntöisesti valtion varoista. Pääosaan etuuk- sista eli niihin etuuksiin, joissa on kuukausit- tain yksi maksupäivä, valtio siirtää maksami- seen tarvittavat varat rahaston tilille maksu- päivää edeltävänä pankkipäivänä. Työttö- myysturvaetuuksia maksetaan päivittäin ja näihin etuuksiin valtio maksaa valtion osuu- den ennakkoa etupainotteisesti. Etuuksien maksamisen ja rahaston maksuliikenteen joustavoittamiseksi voitaisiin menetellä siten, että rahastoon jonkin etuuden maksamiseen tilitettyjä varoja voitaisiin tilapäisesti käyttää jonkin toisen samaan rahastoon kuuluvan etuuden maksamiseen. Varojen ristiinkäytös- tä aiheutunut tilanne oikaistaisiin mahdolli- simman nopeasti, viimeistään kuitenkin mak- suvuoden lopussa.
Muun sosiaaliturvan rahastolle kohdistet- taisiin myös edellä mainittujen etuuksien toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle ai- heutuvat toimintakulut sekä muun sosiaali- turvan rahaston osuus etuuksien myöntämi- seen liittymättömistä Kansaneläkelaitoksen toimintakuluista. Nämä toimintakulut korvat- taisiin valtion varoista siltä osin kuin rahas- toon kertyvät vähäiset sijoitustuotot eivät nii- tä kata.
Eläkevastuurahasto
Kelan toimihenkilöiden eläkkeiden eläke- vastuun katteena olevien eläkevastuurahaston varojen vähimmäistaso ehdotetaan korotetta- vaksi 41 prosenttiin eläkevastuun täydestä määrästä. Eläkevastuuta katetaan etuusrahas- toista maksettavalla kannatusmaksulla. Tar- koituksena on, että etuusrahastoissa oleva si- joitusomaisuus, jota ei käytetä etuuksien ra- hoittamiseen, siirretään osana kannatusmak- sua eläkevastuurahastoon. Kun eläkevastuun kattaminen tapahtuu sijoitusomaisuutta siir- tämällä, eläkevastuurahastoon voitaisiin maksaa kannatusmaksua enemmän kuin ra- haston varojen vähimmäistason saavuttami- nen edellyttää.
Eläkevastuurahastossa olevat varat arvoste- taan käypään arvoon. Sijoitusomaisuuden ar- vojen vaihdellessa eläkevastuurahaston varo- jen määrä voisi myös vaihdella, mutta varo- jen 41 prosentin vähimmäistason saisi alittaa ainoastaan tilapäisesti.
4 . E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
Kansaneläkkeiden rahoitusuudistus on pääosin tekninen. Uudistuksella ei muuteta valtion ja työnantajien käytännössä toteutu- neita osuuksia kansaneläkkeiden rahoitukses- ta. Sen sijaan uudistuksella selkeytetään ja yksinkertaistetaan kansaneläkkeiden rahoi- tusta koskevia säännöksiä. Valtion osuudet kansaneläkkeiden rahoituksesta määritellään laissa nykyistä selvemmin, mikä lisäisi jär- jestelmän läpinäkyvyyttä. Tarkoituksena on, että valtion perusrahoitusosuus reagoisi jat- kossa nykyistä herkemmin kansaneläkeku- luissa tai kansaneläkemaksutuotoissa tapah- tuviin muutoksiin.
Ehdotettujen säännösten mukaan laskettu kansaneläkerahaston varojen vähimmäismää- rä vuoden 2009 lopussa olisi noin 128 mil- joonaa euroa. Muutosta voimassa olevien säännösten mukaan laskettuun vuoden 2008 vähimmäismäärään, 137 miljoonaan euroon, olisi vajaa 10 miljoonaa euroa. Kansaneläke- rahaston suhteellinen maksuvalmius kuiten- kin paranee, kun vähimmäismäärä lasketaan
aikaisempaa pienemmistä kokonaiskuluista.
Nykyisen lain mukaan vuonna 2009 valtion osuudet ilman takuusuoritusta olisivat 1 874 miljoonaa euroa ja takuusuoritus 419 miljoo- naa euroa eli yhteensä 2 293 miljoonaa eu- roa. Ehdotettujen säännösten mukaan valtion perusrahoitusosuudet, rintamasotilasetuudet ja asumistuet sekä vammaisetuudet olisivat vuonna 2009 yhteensä 2 232 miljoonaa euroa ja valtion lisärahoitusosuus 51 miljoonaa eu- roa eli kaikki valtion osuudet yhteensä 2 283 miljoonaa. euroa.
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksujen vahvistaminen valtioneuvoston asetuksella mahdollistaa lopullisten maksutietojen käyt- tämisen verotuksen ennakonpidätysperustei- den valmistelussa. Vaikka maksujen mää- räämisen perusteena voitaisiin käyttää ny- kyistä ajantasaisempia kustannusarviota, to- dellisten kulujen mukaisen tarkistus maksu- tasoihin voitaisiin nykyiseen tapaan tehdä vasta vuotta myöhemmin. Sairausvakuutus- rahaston rahoitusomaisuuden neljän prosent- tiyksikön suuruinen liikkumavara mahdollis- taa kuitenkin sen, että sairausvakuutuksen maksujen maksutaso voitaisiin pitää vakaana nykyistä paremmin. Valtion rahoitusosuus noin 80 miljoonalla eurolla kasvavasta sai- rausvakuutusrahaston liikkumavarasta olisi enimmillään noin 20 miljoonaa euroa.
Muun sosiaaliturvan rahaston erottaminen sairausvakuutusrahastosta omaksi itsenäisek- si rahastoksi selkeyttäisi ja yksinkertaistaisi Kansaneläkelaitoksen rahoitusta, rahaliiken- nettä ja kirjanpitoa. Tätä kautta uudistuksella olisi jossain määrin säästövaikutusta myös laitoksen toimintakuluihin. Näiden toiminta- kulujen kohdentaminen nykyistä tarkemmin eri rahastoille selkeyttäisi osaltaan laitoksen rahoitusta.
Muun sosiaaliturvan rahaston varojen käyt- täminen jonkin toisen samaan rahastoon kuu- luvan etuuden maksamiseen vähentäisi tar- vetta tehdä määrärahan lisäyspyyntöjä tai pyyntöjä voitaisiin lykätä vuoden lopulle, jol- loin määrärahan kokonaistarpeesta on käytet- tävissä tarkempaa tietoa. Valtio vastaisi muun sosiaaliturvan rahastosta maksettavien toimintakulujen rahoituksesta suorittamalla ennakkoja. Tämä koskee myös kunnan va- roista rahoitettavien lapsen kotihoidon tuen sekä kunnan varoista osaksi rahoitettavan
työmarkkinatuen toimeenpanosta aiheutuvia toimintakuluja, jotka on tähänkin asti rahoi- tettu valtion varoista. Lisäksi valtio vastaisi jatkossa elatustuen toimeenpanosta aiheutu- vista kustannuksista.
Eläkevastuurahaston varojen riittävyys lai- toksen toimihenkilöiden eläkkeiden maksa- miseen turvattaisiin nostamalla eläkevastuu- rahaston varojen vähimmäistaso 41 prosent- tiin eläkevastuun täydestä määrästä. Vähim- mäistason ylläpitäminen jo saavutetulla tasol- la edellyttää vuonna 2009 noin 55 miljoonan euron suuruista vuotuista kannatusmaksua.
Tämän jälkeen kannatusmaksun arvioidaan kasvavan siten, että se olisi vuonna 2020 noin 87 miljoonaa euroa.
Etuusrahastojen toimintakuluihin luettavaa kannatusmaksua on kuitenkin mahdollista alentaa siirtämällä käyttö- tai sijoitusomai- suutta etuusrahastoista eläkevastuurahastoon.
Vuoden 2007 tilinpäätöksen mukaisella Kan- saneläkerahaston sijoitusomaisuudella olisi mahdollista kattaa vuosittain vajaa puolet kannatusmaksusta arviolta kymmenen seu- raavan vuoden ajan. Sijoitusomaisuuden ar- vot ja tuotot voivat kuitenkin vaihdella vuo- sittain huomattavasti. Viime kädessä eläke- vastuu turvataan aina kannatusmaksulla.
Vuonna 2009 on arvioitu olevan mahdollis- ta siirtää noin 23 miljoonaa euroa sijoitus- omaisuutta kansaneläkerahastosta eläkevas- tuurahastoon. Siirto alentaisi valtion osuutta kansaneläkerahaston kuluista noin 5 miljoo- nalla eurolla, sairausvakuutusrahaston kuluis- ta noin 3,5 miljoonalla eurolla ja muun so- siaaliturvan rahaston kuluista noin 7 miljoo- nalla eurolla. Työnantajien rahoitusosuus sai- rausvakuutusrahaston kuluista alenisi noin
3 miljoonalla eurolla ja vakuutettujen yhten- sä noin 4.5 miljoonalla eurolla.
5 . A s i a n v a l m i s t e l u
Esitys perustuu sosiaali- ja terveysministe- riössä alkuvuonna 2007 tehtyyn selvitykseen Kansaneläkelaitoksen rahoituksesta. Selvi- tyksen tekemiseen osallistuivat myös Kan- saneläkelaitoksen ja valtiovarainministeriön edustajat.
Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveys- ministeriössä yhdessä Kansaneläkelaitoksen ja valtiovarainministeriön edustajien kanssa.
Valmistelun yhteydessä on lisäksi kuultu seuraavia tahoja: opetusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysminis- teriön perhe- ja sosiaaliosasto, Verohallitus, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry, Suo- men Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, AKAVA ry, Suomen Yrittäjät ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry.
6 . R i i p p u v u u s m u i s t a e s i t y k s i s t ä Esitys liittyy valtion vuoden 2009 talousar- vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Hallitus antaa kevätistuntokaudella 2008 eduskunnalle esityksen uudeksi elatustuki- laiksi. Esityksen mukaan Kansaneläkelaitos vastaisi huhtikuun alusta 2009 elatustukien myöntämisestä. Tässä esityksessä ehdotettua säännöstä muun sosiaaliturvan rahastosta voitaisiin soveltaa elatustukiin huhtikuun alusta 2009.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 . L a k i e h d o t u s t e n p e r u s t e l u t 1.1. Kansaneläkelaki
97 §. Valtion perusrahoitusosuus. Pykälän otsikko muuttuu. Pykälässä säädettäisiin kan- saneläkevakuutuksen etuuksien ja kulujen li- säksi valtion uudesta perusrahoitusosuudesta.
Pykälän 1 momentin mukaan valtion perus- rahoitusosuus olisi 53 prosenttia kansanelä- kekuluista. Rahoitettavat etuudet vastaavat voimassa olevan lain mukaisia etuuksia.
Muutosta nykyiseen olisi se, että valtio osal- listuisi uudella perusrahoitusosuudella myös lapsikorotusten sekä toimintakulujen rahoit- tamiseen. Tällä hetkellä valtio rahoittaa ky- seisiä eriä takuusuorituksella. Valtio rahoit- taisi edelleen kokonaan perhe-eläkkeistä ai- heutuvat kulut.
Pykälän uudessa 2 momentissa säädettäi- siin Kansaneläkerahastosta maksettavien toimintakulujen rahoittamisesta. Valtio ra- hoittaisi niistä saman 53 prosentin perusra- hoitusosuuden kuin 1 momentin mukaisista etuuskuluista. Kansaneläkerahastosta mak- settavia toimintakuluja ei enää määriteltäisi prosenttiosuutena Kansaneläkelaitoksen kai- kista toimintakuluista, vaan kokonaiskulut jaettaisiin toimintojen kustannusosuuksien mukaisesti laitoksen etuusrahastoille. Kan- saneläkerahastosta maksettavia toimintakulu- ja olisivat 1 momentissa tarkoitettujen etuuk- sien ja korvausten toimeenpanosta Kansan- eläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut. Sen lisäksi kansaneläkerahastosta maksettaisiin vammaisetuuksista annetussa laissa, eläk- keensaajan asumistuesta annetussa laissa, rintamasotilaseläkelaissa ja ulkomaille mak- settavasta rintamalisästä annetussa laissa tar- koitettujen etuuksien toimeenpanosta Kan- saneläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut.
98 §. Etuuksien ja kulujen muu rahoitus.
Pykälän otsikko muuttuu. Pykälässä säädet-
täisiin kansaneläkerahaston tuottojen sijasta valtion perusrahoitusosuuden ulkopuolelle jäävien kansaneläke-etuuksien ja kulujen ra- hoituksesta. Ne rahoitettaisiin työnantajan kansaneläkemaksuista kertyvillä varoilla ja kansaneläkerahaston muilla tuotoilla, jotka vastaavat nykyisen lain mukaista Kansanelä- kelaitoksen rahoitusosuutta, sekä valtion uu- della lisärahoitusosuudella. Valtion lisärahoi- tusosuus korvaisi nykyisen valtion takuusuo- rituksen. Kansaneläkerahaston muita tuottoja ovat rahaston sijoitustuotot.
100 §. Kansaneläkelaitoksen rahoitus- osuus. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tar- peettomana, kun Kansaneläkelaitoksen työn- antajan kansaneläkemaksuilla ja sijoitus- omaisuuden tuotoilla rahoittama osuus mää- ritellään 98 §:ssä.
101 §. Kansaneläkerahaston rahoitusomai- suuden vähimmäismäärä. Pykälän otsikko muuttuu. Pykälässä säädettäisiin valtion ra- hoitusosuuden sijasta kansaneläkerahaston rahoitusomaisuuden vähimmäismäärästä.
Rahaston rahoitusomaisuuden vähimmäis- määrä nostettaisiin nykyisestä neljästä pro- sentista viiteen prosenttiin. Vähimmäismäärä laskettaisiin kansaneläkevakuutuksen 97 §:n mukaisista vuotuisista kokonaiskuluista. Vä- himmäismäärää laskettaessa ei siten otettaisi enää huomioon vammaisetuuksia, eläkkeen- saajan asumistukia eikä rintamalisiä ja yli- määräisiä rintamalisiä. Viiden prosentin vä- himmäismäärän alittava osa lisäisi valtion li- särahoitusosuutta. Voimassa oleva säännös rahoitusomaisuuden vähimmäismäärästä on kansaneläkelain 102 §:n 1 momentissa.
102 §. Valtion maksuvalmiussuoritus. Py- kälän otsikko muuttuu. Pykälässä ei enää säädettäisi valtion takuusuorituksesta ja kan- saneläkerahaston vähimmäismäärästä. Pykä- län 1 momenttiin otettaisiin nykyisen pykälän 2 momentissa oleva säännös valtion maksu- valmiussuorituksesta ja tarkistettaisiin pykä-
läviittaukset. Uutena 1 momenttiin otettaisiin säännös maksuvalmiussuorituksen palautta- misesta valtiolle sen jälkeen, kun kansanelä- kerahaston rahoitusvajaus on voitu kattaa muulla rahoituksella. Tarkoituksena on, että maksuvalmiussuoritusta käytetään vain tila- päisten rahoitusvajausten kattamiseen.
Pykälän 2 momentin mukaan maksuval- miussuorituksen maksamisesta ja palauttami- sesta voitaisiin säätää tarkemmin valtioneu- voston asetuksella.
103 §. Valtion perus- ja lisärahoitusosuu- den maksaminen. Pykälän otsikko muuttuu.
Pykälän 1 momentissa valtion rahoitusosuus korvattaisiin valtion perusrahoitusosuudella.
Asiallisesti säännös vastaisi nykyistä sään- nöstä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtion takuusuorituksen ennakon maksamisen sijas- ta valtion lisärahoitusosuuden ennakon mak- samisesta. Menettely ennakon maksamisessa ei muuttuisi.
Pykälän 3 momenttia tarkistettaisiin sanon- nallisesti.
104 §. Arvio seuraavan vuoden kuluista.
Takuusuorituksen sijasta Kansaneläkelaitok- sen tulisi esittää sosiaali- ja terveysministe- riölle arvio seuraavana vuonna tarvittavan valtion perus- ja lisärahoitusosuuden määräs- tä. Lisäksi pykälän sanamuotoa tarkennetaan niin, että ilmoitettavilla toimintakuluilla tar- koitetaan kansaneläkerahastosta maksettavia toimintakuluja, ei Kansaneläkelaitoksen kaikkia toimintakuluja.
1.2. Sairausvakuutuslaki
18 luku. Sairausvakuutusrahasto ja va- kuutusmaksut
1 §. Soveltamisala. Pykälässä säädetään sairausvakuutusrahastosta maksettavista etuuksista ja korvauksista. Pykälän rakennet- ta ehdotetaan muutettavaksi siten, että tällä hetkellä kahdessa eri momentissa olevat etuudet ja kulut kootaan yhteen luetteloon.
Jotta luettelossa olisivat kaikki sairausvakuu- tusrahastosta tällä hetkellä rahoitettavat ku- lut, siihen lisättäisiin maatalousyrittäjien työ- terveyshuollon eräiden kustannusten kor-
vaamisesta valtion varoista annetussa laissa (859/1984) säädetyt valtion varoista korvat- tavat kulut.
Sairausvakuutusrahastosta maksettavia toimintakuluja olisivat pykälässä tarkoitettu- jen etuuksien ja korvausten toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toiminta- kulut. Sairausvakuutusrahastosta maksettavia Kansaneläkelaitoksen toimintakuluja ei siten määriteltäisi enää prosenttiosuutena laitoksen kokonaistoimintakuluista.
2 §. Sairausvakuutuksen rahoitus. Pykälän 3 momentti, jossa säädetään sairausvakuutus- rahastosta maksettavien muiden etuuksien kuin sairausvakuutus- ja kuntoutusetuuksien toimintakulujen rahoittamisesta, ehdotetaan kumottavakasi. Näiden toimintakulujen ra- hoittamisesta ehdotetaan säädettäväksi Kan- saneläkelaitoksesta annetussa laissa, johon ehdotetaan otettavaksi säännös uudesta muun sosiaaliturvan rahastosta.
8 §. Sairaanhoitovakuutuksen kulut. Sai- rausvakuutusrahaston toimintakulujen uudel- leen määrittelyn vuoksi pykälän 2 momentis- sa oleva viittaus 2 §:ssä tarkoitettuihin toi- mintakuluihin muutetaan viittaukseksi 1 §:n 5 kohdassa tarkoitettuihin toimintakuluihin.
11 §. Työtulovakuutuksen kulut. Pykälän 1 momentissa olevaan sairausvakuutusrahas- tosta maksettavien työtulovakuutuksen kulu- jen luetteloon ehdotetaan lisättäväksi uutena 4 kohtana maatalousyrittäjien työterveys- huollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetussa laissa säädetyt val- tion varoista korvattavat kulut, jolloin nykyi- nen 4 kohta siirtyisi uudeksi 5 kohdaksi.
Sairausvakuutusrahaston toimintakulujen uudelleen määrittelyn vuoksi pykälän 2 mo- mentissa oleva viittaus 2 §:ssä tarkoitettuihin toimintakuluihin muutetaan viittaukseksi 1 §:n 5 kohdassa tarkoitettuihin toimintaku- luihin. Lisäksi pykälän sisäisessä viittaus- säännöksessä otetaan huomioon 1 momentin uusi 5 kohta.
13 §. Valtion rahoitusosuus ja yrittäjän li- särahoitusosuus. Pykälän 1 momentissa sää- detään valtion osuudesta työtulovakuutuksen kulujen rahoitukseen. Pykälään lisättäisiin uutena 4 kohtana maatalousyrittäjien työter- veyshuollon eräiden kustannusten korvaami- sesta valtion varoista annetussa laissa sääde- tyt kulut, jotka sanotun lain mukaan korva-
taan valtion varoista. Lisäksi pykälän sana- muotoa selkeytetään.
Pykälän 2 momentissa olevat viittaukset yrittäjien eläkelakiin muutetaan viittaukseksi vuoden 2007 alusta voimaan tulleeseen yrit- täjän eläkelakiin (1272/2006).
23 §. Sairausvakuutuksen sairaanhoito- maksun tarkistaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sairaan- hoitomaksun maksuprosentista säädettäisiin vuosittain annettavan lain sijasta vuosittain annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Asetus olisi sama, jolla säädetään sairausva- kuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosenteista.
Asetus olisi annettava ennen marraskuun 23 päivää, jotta maksut ehditään ottaa huo- mioon seuraavan vuoden ennakonpidätyspe- rusteissa.
26 §. Sairausvakuutusrahaston vajauksen ja ylijäämän huomioon ottaminen. Pykälässä säädettyä sairausvakuutusrahaston liikkuma- varaa ehdotetaan kasvatettavaksi kahdella prosenttiyksiköllä. Sairausvakuutusrahaston rahoitusomaisuus voisi ylittää enintään 12 prosentilla sairausvakuutuksen kokonais- kulut ennen kuin ylijäämällä olisi vaikutusta vakuutusmaksujen suuruuteen tai valtion ra- hoituksen määrään.
28 §. Vakuutusmaksujen ja valtion osuuden tarkistamista varten annettavat selvitykset.
Pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkennetta- vaksi toimintakulujen osalta vastaavasti kuin kansaneläkelain 104 §:ssä.
32 §. Eräiden verotusta koskevien lakien soveltaminen. Pykälän 4 momentissa sääde- tään vakuutetun sairausvakuutusmaksun pe- rimisestä Suomessa työskentelevältä rajoite- tusti verovelvolliselta. Säännöksessä viita- taan 16 §:ään, jota muutettiin vuoden 2008 alusta siten, että rajoitetusti verovelvollisen palkkatulo on sairausvakuutusmaksun perus- teena myös Suomen ulkopuolella työskente- levillä. Tämän vuoksi 4 momentista ehdote- taan poistettavaksi sanat Suomessa työsken- televän.
Lisäksi 2—4 momentissa korjataan rajoite- tusti verovelvollisia koskevan lain muuttunut nimi.
35 §. Valtion osuuden suorittaminen. Pykä- lästä poistettaisiin viittaus 2 §:ään, koska sa- notun pykälän 3 momentti, jossa säädetään
sairausvakuutusrahaston muiden toimintaku- lujen kuin työtulovakuutukseen ja sairaanhoi- tovakuutukseen liittyvien toimintakulujen ra- hoituksesta, ehdotetaan kumottavaksi.
1.3. Laki Kansaneläkelaitoksesta 12 a §. Kansaneläkelaitoksen rahastot. Py- kälän 1 momentissa säädetään Kansaneläke- laitoksen rahastoista. Sairausvakuutusrahas- tosta ehdotetaan erotettavaksi omaksi rahas- tokseen uusi muun sosiaaliturvan rahasto.
Kansaneläkelaitoksen etuusrahastoja olisivat siten kansaneläkerahasto, sairausvakuutusra- hasto ja muun sosiaaliturvan rahasto. Neljän- tenä rahastona olisi edelleen eläkevastuura- hasto. Viittaussäännökset etuuslakeihin pois- tettaisiin tarpeettomina.
12 b §. Kansaneläkerahasto. Pykälän ot- sikko muuttuu. Nykyinen eläkevastuurahas- toa koskeva säännös siirrettäisiin uuteen 12 f §:ään. Pykälässä olisi perussäännös kan- saneläkerahastosta. Pykälässä lueteltaisiin ne lait, joiden mukaiset etuudet maksetaan kan- saneläkerahastosta. Rahastosta maksettaisiin myös kyseisten etuuksien toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toiminta- kulut.
12 c §. Sairausvakuutusrahasto. Pykälän otsikko muuttuu. Eläkevastuun kattamisesta säädettäisiin uudessa 12 g §:ssä. Pykälässä säädettäisiin sairausvakuutusrahastosta mak- settavista etuuksista ja toimintakuluista. Sai- rausvakuutusrahastosta maksettavia etuuksia ja kuluja koskevat lait on lueteltu sairausva- kuutuslain 18 luvun 1 §:ssä.
12 d §. Muun sosiaaliturvan rahasto. Pykä- lä on uusi. Sairausvakuutusrahastosta erotet- taisiin muut kuin sairausvakuutus- ja kuntou- tusetuudet omaksi rahastokseen. Uudesta muun sosiaaliturvan rahastosta maksettaisiin muut kuin 12 b ja 12 c §:ssä tarkoitetut Kan- saneläkelaitoksen toimeenpanemat etuudet.
Valtiontaloudellisesti merkittävimpiä uudesta rahastosta maksettavia etuuksia olisivat lapsi- lisät, työttömyysturvaetuudet ja opintotuet.
Muita uudesta rahastosta maksettavia etuuk- sia olisivat yleiset asumistuet, lastenhoidon tuet, äitiysavustukset, sotilasavustukset, vuo- rottelukorvaukset, maahanmuuttajan erityis-
tuet, pitkäaikaistyöttömän eläketuet sekä rin- tamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain mukaiset rintamaveteraanien kuntoutusmat- kakorvaukset. Myös Kansaneläkelaitokselle vuonna 2009 siirrettäväksi ehdotetut elatus- tuet olisi tarkoitus maksaa uudesta rahastosta.
Rahastosta maksettavien etuuksien toimeen- panosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut kuuluisivat myös rahaston ku- luihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mah- dollisuudesta käyttää rahastoon jonkin etuu- den maksamiseen tilitettyjä varoja jonkin toi- sen rahastosta suoritettavan etuuden maksa- miseen. Ehdotettu varojen ristiinkäyttö olisi mahdollista vain tilapäisesti. Rahoitus olisi oikaistava mahdollisimman nopeasti vastaa- maan talousarvion mukaista momenttijakoa.
Oikaisu olisi tehtävä viimeistään maksuvuo- den päättyessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muun sosiaaliturvan rahastosta maksettavien toi- mintakulujen rahoittamisesta. Ne rahoitettai- siin kokonaan valtion varoista lukuun otta- matta sitä osaa, joka voidaan kattaa rahaston varoille kertyvillä tuotoilla. Käytännössä ra- hoitus hoidettaisiin keskitetysti sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle otettavalta uudelta valtion talousarvion momentilta.
12 e §. Muiden toimintakulujen jako ja ra- hoitus. Uuden pykälän 1 momentissa säädet- täisiin etuuksien toimeenpanemiseen liitty- mättömien Kansaneläkelaitoksen toimintaku- lujen jakamisesta etuusrahastoille. Kulut jaet- taisiin etuusrahastoille samassa suhteessa kuin etuuksien toimeenpanosta aiheutuvat kulut. Poikkeuksen tästä muodostaisivat kan- saneläke- ja sairausvakuutusetuuksien rahoit- tamiseksi kerättävien maksujen perinnästä ja tilityksestä verohallinnolle maksettavat kor- vaukset. Niistä aiheutuvat toimintakulut jaet- taisiin etuusrahastoille siinä suhteessa kuin etuusrahastot käyttävät kyseisiä verohallin- non perintä- ja tilityspalveluja.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut muut toimintakulut rahoitettaisiin valtion varoista vastaavasti kuin kyseisten etuuksien toimeenpanosta aiheutuvat kulut.
12 f §. Valtion osuuden suorittaminen muun sosiaaliturvan rahaston toimintaku- luista. Pykälä on uusi. Valtion osuuden mak- samisessa noudatettaisiin vastaavaa menette-
lyä kuin maksettaessa työttömyysturvan pe- ruspäivärahan valtion osuutta. Valtion osuu- desta maksettaisiin siten tammikuussa en- nakkoa vähintään yksi kuudesosa ja jäljellä oleva osa kuukausittain tasasuurina erinä.
Tammikuun ennakkomaksu turvaisi rahaston maksuvalmiutta. Rahaston maksuvalmiuden niin vaatiessa ennakko voitaisiin jaksottaa myös ehdotetusta poiketen.
Valtion osuuden ennakon ja lopullisen määrän vahvistamisesta ja maksamisesta se- kä sitä varten tarvittavista tiedoista säädettäi- siin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Asetuksenantovaltuus olisi pykälän 2 mo- mentissa.
12 g §. Eläkevastuurahasto. Pykälä on uu- si. Pykälän 1 momenttiin on otettu voimassa olevaa 12 b §:ää vastaava perussäännös elä- kevastuurahastosta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eläke- vastuurahaston varojen vähimmäismäärästä.
Eläkevastuurahastossa olisi oltava kalenteri- vuoden päättyessä varoja vähintään 41 pro- senttia eläkevastuun täydestä määrästä. Vä- himmäismäärä vastasi nykyisen säännöksen enimmäismäärää ja jo saavutettua tasoa.
Nousua varojen nykyiseen vähimmäistasoon olisi 22 prosenttiyksikköä. Vähimmäistason alittaminen olisi sallittua ainoastaan tilapäi- sesti.
Pykälän 3 momentin säännös eläkevastuun täyden määrän laskemisessa noudatettavista perusteista vastaisi voimassa olevan lain 12 c §:n 2 momenttia.
12 h §. Eläkevastuun kattaminen. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin etuusrahastojen eläkevastuurahastoon mak- samasta kannatusmaksusta. Maksu olisi osa etuusrahastojen toimintakuluja. Etuusrahastot maksaisivat kannatusmaksua toimintakulu- jensa suhteessa. Etuusrahastojen toimintaku- luiksi ei kuitenkaan luettaisi käyttö- tai sijoi- tusomaisuutena suoritettavaa kannatusmak- sua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mah- dollisuudesta suorittaa osa kannatusmaksusta siirtämällä sijoitusomaisuutta etuusrahastosta eläkevastuurahastoon. Eläkevastuurahaston varojen 41 prosentin vähimmäistaso voi ylit- tyä omaisuuden arvonvaihtelusta johtuvista syistä. Kannatusmaksuilla vähimmäistaso olisi mahdollista ylittää, jos se toteutetaan
etuusrahastoista eläkevastuurahastoon siirret- tävällä käyttö- tai sijoitusomaisuudella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin eläke- vastuurahastoon siirrettävien varojen arvos- tamisesta käypään arvon.
15 §. Sijoittaminen ja sijoitussuunnitelma.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutetta- vaksi uuden muun sosiaaliturvan rahaston perustamisen vuoksi, vaikka uudelle rahas- tolle ei ole tarkoitus kerryttää sijoitusvaralli- suutta. Sijoitussuunnitelma koskisi siten kaikkia Kansaneläkelaitoksen rahastoja.
2 . T a r k e m m a t s ä ä n n ö k s e t j a m ä ä - r ä y k s e t
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin kan- saneläkelain 102 §:n nojalla säätää valtion maksuvalmiussuorituksen maksamisesta ja palauttamisesta. Sairausvakuutuslain 18 lu- vun 23 §:n nojalla säädettäisiin vuosittain valtioneuvoston asetuksella sairausvakuutuk- sen sairaanhoitomaksun maksuprosentista.
Lisäksi Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 12 f §:n 2 momentin nojalla säädettäisiin tar- kemmin valtioneuvoston asetuksella muun sosiaaliturvan rahaston toimintakulujen ra- hoittamiseksi maksettavan valtion osuuden ennakon ja lopullisen määrän vahvistamises- ta ja maksamisesta sekä sitä varten tarvitta- vista tiedoista.
3 . V o i m a a n t u l o
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivä- nä tammikuuta 2009. Kansaneläkelaitokselle 1 päivästä huhtikuuta 2009 siirrettäviksi eh- dotettuihin elatustukiin sovellettaisiin Kan- saneläkelaitoksesta annetun lain 12 d §:ää kuitenkin vasta mainitusta päivästä lukien.
Sairaanhoitomaksun maksuprosentista sää- dettäisiin valtioneuvoston asetuksella en- simmäisen kerran syksyllä 2009.
4 . S u h d e p e r u s t u s l a k i i n j a s ä ä t ä - m i s j ä r j e s t y s
Esityksessä ehdotetaan, että sairausvakuu- tuksen sairaanhoitomaksun maksuprosentista
säädettäisiin vuosittain annettavan lain sijasta valtioneuvoston asetuksella. Tältä osin sää- tämisjärjestyksen kannalta on merkittävä pe- rustuslain 81 §:n 1 momentti. Sen mukaan valtion verosta säädetään lailla, joka sisältää säännökset veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Perustuslaki- valiokunta on viimeksi lausunnossa PeVL 36/2005 vp katsonut, että sairausva- kuutusmaksut ovat valtiosääntöoikeudellises- sa mielessä veroja.
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käy- tännön mukaan verolaista tulee ilmetä yksi- selitteisesti verovelvollisuuden piiri. Lain säännösten tulee olla myös sillä tavoin tark- koja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä on sidottua (muun muassa mainittu PeVL 36/2005 vp).
Perustuslakivaliokunta katsoi edellä maini- tussa lausunnossa, että sairaanhoitomaksun säätämistä koskevassa lakiehdotuksessa (HE 68/2005 vp) oli riittävän tarkat säännök- set verovelvollisuuden perusteista. Sairaan- hoitomaksun suuruus lain voimaan tullessa kävi ehdotetuista säännöksistä tarkasti ilmi.
Sääntelystä ei perustuslakivaliokunnan mu- kaan ollut näiltä osin valtiosääntöoikeudelli- selta kannalta huomautettavaa.
Vaikka esityksessä ehdotetaan tarkistetta- vaksi sairaanhoitomaksun maksuprosenttia vuosittain valtioneuvoston asetuksella, ase- tuksenantajan harkintavalta olisi sairausva- kuutuslain voimassa olevilla säännöksillä tiukasti sidottu. Lain 18 luvun 23 §:n mukaan maksujen tuotoilla ja valtion rahoitusosuu- della on katettava sairaanhoitovakuutuksen kulut, joista säädetään 18 luvun 8 §:ssä. Va- kuutettujen rahoitusosuudesta näiden kulujen kattamiseen säädetään 18 luvun 9 §:ssä ja valtion rahoitusosuudesta 18 luvun 10 §:ssä.
Eläke- ja etuustulon perusteella perittävästä maksun korotuksesta säädetään 18 luvun 20 §:n 2 ja 3 momentissa. Perustuslakivalio- kunta katsoi edellä mainitussa lausunnossa, että vastaavalla tavalla säänneltyjen sairaus- vakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun osalta asetuksenanta- jan harkintavalta oli riittävästi lain säännök- sin sidottua.
Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin mainitussa lausunnossa, että tarkasti sidot- tuakaan lain muuttamisvaltaa ei ole asianmu-
kaista säätää asetuksenantajalle, ellei siihen ole erityisiä ja painavia syitä. Valiokunnan mukaan esimerkiksi rahamäärää koskevan lain säännöksen poikkeuksellisen usein tois- tuva muutostarve voi olla sellainen.
Sairaanhoitomaksu tulee muiden sairaus- vakuutusmaksujen eli päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun tapaan tarkistaa vuosittain. Usein tapahtuvaan mak- suprosentin vahvistamiseen valtioneuvoston asetus soveltuu lailla säätämistä paremmin.
Asetuksella säätäminen poistaisi maksupro- sentin vahvistamiseen liittyvät aikatauluon- gelmat. Myös sairausvakuutuksen rahoituk- sen kokonaisuuden hallitsemiseksi olisi tar- peellista, että kaikista sairausvakuutusmak-
suista voitaisiin säätää samanaikaisesti.
Edellä esitetyistä erityisistä syistä sairaan- hoitomaksun maksuprosentista tulisi säätää päivärahamaksun ja työnantajan sairausva- kuutusmaksun tapaan vuosittain annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Hallitus katsoo, että lakiesitykset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestykses- sä. Sairaanhoitomaksun luonne huomioon ot- taen pidetään kuitenkin tarpeellisena, että esi- tyksestä hankitaan eduskunnan perustuslaki- valiokunnan lausunto.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo- tukset:
