r
Muistelijana Olavi Lehtonen Rantakylältä
Joulun viettoa entisaikaan
” T enttitaloon” m ennään, 1925.
Vuoden 1910 ja sen jälkeisten vuo
sikymmenten jouluaatot ja joulun
vietot poikkesivat suuresti nykyises
tä. Joulu- ja juhannusaatot olivat sa
manlaisia sikäli, että tavalliset työt saivat jäädä, varauduttiin pyhien pi
toon.
Jouluaattoaamuna lähdettiin var
hain halkoja ja karjalle rehua aja
maan. Iltapäivän sai pitää vapaata sitten ja ryhtyä ” pyhän pitoon.”
Naisillahan ei tähän aikaa ollut, sillä
maalaamattomat lattiat piti hangata hiekan kanssa puhtaiksi. Oli leipo
mista, paistamista ja muita juhlaval- misteluja. Rukit ja karstat siirrettiin pois, samoin miesten puhdetyöväli- neet, verkkorahit sun muut. Nikkar- penkki (höyläpenkki), joka oli jokai
sessa talossa, sai jäädä paikoilleen.
Kuusen koristaminen oli lasten puu
haa. Joulusauna valmistettiin viimei
seksi.
Ruokaa varattiin jouluksi paljon Taloissa kun oli paljon syöjiä. Pari
renkiä, pari karjapalvelijaa, isäntä, emäntä ja paljon lapsia. Pari kolme päivää ennen joulua leivottiin leivät.
Sitten seurasi joululimpun teko ja pikkuleipiäkin tehtiin. Pulla leivot
tiin viimeiseksi.
Pääruokana oli jouluna perunalaa- tikko, peruloota, johon miehet aina kuorivat perunat aaton aaton iltana.
Sitä tehtiin niin paljon, että sitä riitti aatosta tapaninpäivään. Se oli hyvä pitää lämpimänä isossa leivinuunis- —•
11
''Riisipuuro kuului aattoillan ja pyhien ruokiin.”
sa, joka oli kuumana koko joulun seudun. Kirkkoon lähdettäissä joulu- aamuna otettiin uunista lämmintä perulootaa ja vähän syötiin.
Niinhän se entinen renkikin tuu
masi, että ” kun tulis joulu, että sais’
yölläkin syödä.” Joulukinkkua ei ol
lut, mutta sianlihaa, läskiä, pantiin hautumaan kuutioituna mietoon lämpöön uuniin. Johan oli hyvää pe- runalaatikon kanssa. Lipeäkalaa oli myös aina joulupöydässä. Kala ostet
tiin kuivattuna, liotettiin koivuntuh- kalipeässä, jotkut liottivat ” sekapo- rossa” . Kaupassa ei valmista lipeäka
laa ollutkaan. Riisipuuro ja rusina- soppa kuuluivat myös aattoillan ja pyhien ruokiin. Niitä syötiin "to ise
na ruokana” (jälkiruokana). Oli syy
tä sanoakin pyhien mentyä, että
” nyt alkoivat härkäviikot ja reikälei
vät” . Kaljaa tehtiin iso tynnöri. Jo t kut tekivät kaljamaltaatkin kotona.
Saunan lauteilla idätettiin ohrat, kuivattiin ja karkeiksi jauhettiin.
Kalja imellytettiin, hiivalla käytet
tiin, suljettiin ilmatiiviiseen tynnö- riin ja tynnöri kellariin.
Joulupukki kulki aattona aina.
Lasten aika ei aattoiltana tahtonut kulua mitenkään. Lahjat eivät niin
"kaksisia” olleet, mutta pukin näke
minen vanhoine kontteineen kiin
nosti. Lahjoja pukilla kuitenkin vä
hin oli. Enimmäkseen kotitekoisia,
kotona kudottuja sukkia, lapasia, ko
tona tehtyjä puuhevosia ym. lelu
ja. Kaupasta ei paljoa ostettu, eikä niitä juuri ollutkaan.
Joulukuusen koristeetkin tehtiin enimmäkseen kotona. Paperista lei
kattiin renkaita, suikaleita, tähtiä ym. Lapset leipoivat pullaukkoja, oli sentään kynttilöitä ja omeniakin ok
silla, samoin kuusenkaramellejä.
Kun tuvat olivat isoja, oli kuusi kes
kellä lattiaa, siinä sitten lapset pukin kanssa pyörivät piiriä.
Jouluaamuna noustiin varhain.
Karjapalvelijat menivät navettaan puoli neljältä. Rengit talliin viemään kauroja hevosille. Reet oli laitettu lähtökuntoon jo aattona ja rekivaat- teet tuotu lämpöseen. Lähdettiin noin viiden maissa, riippuen matkan pituudesta. Paljon hevosia meni täs
tä ohi järvelle ennen viittä ja ” helu- ja ” hevosilla oli. Kirkkoon lähti ren
git ja piiat ja kuka "kynnelle kyke
n i.” Vain lasten vahdit jäivät kotiin.
Kirkkoon mentiin hiljakseen, ettei hevoset hikeentyneet, mutta tullessa usein kehittyi kilpa-ajot, jos jää oli lumeton tai lunta oli vähän. Silloin katsottiin kellä se hevonen on. Ja se oli se, joka ensimmäisenä rantamäes
tä ylös nousi. Pienet pojat lähti välit
tömästi hevosenkenkiä jäältä kahte- lemaan ja joskus löysivätkin.
Joulupäivä vietettiin sitten kotona kaikessa rauhassa. Tapanina lähdet
tiin "tapaniajelulle” ja käytiin suku
laisia tapaamassa reellä ajaen pit
kienkin matkojen päässä.
