Olavi Airaksinen on osa Keuruun historiaa
Taloustirehtööri Olavi Airaksinen, 80 vuotta 27.8.1985.
Taloustirehtööri Olavi A i r a k s i n e n on osa Keuruun historiaa. Pitkän elä
mäntyönsä aikana hän on ollut vaikuttamassa kunnan kehitykseen seurakunta-, kunta-, kulttuuri-ja urheilusaralla. Hän on myös jatkuvasti tallentanut pitäjäm
me perinnettä ja tietoutta.
Elokuun 27. päivänä 1985 Airaksinen täytti 80 vuotta. Merkkipäivän tienoilla oli sopiva aika tarkastella paitsi oman elämän, myös koko Keuruun kuluneita vuo
sikymmeniä. Kotikunnassamme ei varmaankaan ole ketään toista, jolla olisi yh
tä pitkät, tarkat ja omakohtaiset muistot ja muistiinpanot pitäjän tapahtumista.
Olavi Airaksinen syntyi Airaksisen kauppiasperheeseen talossa, joka sijaitsi ny
kyisen SYP:n Keuruun konttorin paikalla. Oman elämäntyönsäkin hän aloitti kauppa-alalla.
18
"V uosisadan alkupuolen kirkonkylä oli ko
vin toisenlainen ku in tä m ä nykyinen”, m uis
telee h ä n hymyillen. "K eskustassa kiertelivät lehm ät etsim ässä syötävää ojien varsilta, ja ka- nalaum at kulkivat om akotitalojen pihoilla. Pi
hat olivat enim m äkseen viljeltyjä, sillä ain a
kin perunat otettiin om asta pellosta. Lähes jo ka talo ssa oli lehm ä tai kaksi; niistä saatiin m aito ja voi!’
A iraksinen kertoo kaikkien kyläläisten tu n teneen toisensa 1920-luvulla. Kyläm iljööseen loivat tu n n elm aa myös lu k u isa t hevospuom it ja pisteaidat. Seuraavan vuosikym m enen lo
pulla alkoi kirkonseutu hiljalleen m u u ttu a.
N u o ru u d estaan lähtien A iraksinen oli kiin
teästi m u k an a urheilutoim innassa. Vuodet 1925— 45 h än oli K euruun K isailijoitten pal- k in to tu o m arin a. H ä n o n myös K euruun M et
sästysseuran perustaja- ja sittem m in k u n n ia jäsen.
"V uosisadan alkupuolella urheilukenttä oli nykyisen p uhelinlaitoksen kohdalla. Tennistä p elattiin v an h an kirkon edessä, nykyisellä py
säköintipaikalla. Tuolloin oli paljon innokkaita urheilijoita, palkintotuom areista vain oli p u u tetta. N yt on hyviä k en ttiä ja tu o m areita — ta ita a p a vain p u u ttu a u rh eilijo ita!”
M enneinä vuosikym m eninä kirkonkylässä vallinnutta henkeä kuvastavat lukem attom at talkoot ja yhteistyö. "Talvisin esim erkiksi ra
kensim m e lu istin ra d an T arhian jäälle. V apaa
ehtoista jo u k k o a oli koolla p aljon. Työ teh tiin huolellisesti: lu istin rad an sahasim m e ym p äriinsä irti m u u sta jä ä stä , jo tte i siihen tullut halkeamia. Kentän ym pärille rakensimme kuu
siaidan su o jaam aan sitä tuiskuilta!’
K auppa-alan tehtävistä A iraksinen siirtyi su o jeluskunnan paikallispäälliköksi vu o n n a 1934. T ätä tehtävää h än ho iti suojeluskuntien lakkauttam iseen asti. V uosina 1945— 60 hän oli K alettom an pioneerivarikolla vääpelinä.
S uojeluskunnan paikallispäällikön tehtäviin kuului K euruulla 7.11.-43— 30.6.-44 olleen in- keriläisleirin johtajuus. A iraksinen toteaa tu o n ajan kokem usten nousevan yhä uudelleen h ä nen m ieleensä — niin raskaita ja vaikuttavia ne olivat. K euruun leirin k a u tta kulki kaikki
aan 1 500 inkeriläistä.
"L eiriläisten m ajo itu sp aik k o in a olivat ylei
set rakennukset. N uoret m iehet olivat sodas
sa, jo ten huollettavana oli naisia, lapsia ja van
h oja miehiä. Järjestys pysyi hyvänä, m utta lei
riläisten keskuudessa rieh u n u t pilkkukuum e- epidem ia aih eu tti lisätyötä!’
”Syntymäkotini, Airaksisen kauppa, oli siinä, missä nyt on SYP:n konttori.”
"Kotini on Ampialan talon vanha kirkkotu
pa. Tämä kuva on otettu vuonna 1939, jolloin Jenny Airaksinen — vaimoni — osti talon.”
”Olin suojeluskunnan aluepäällikön kanssa ter
vehdyskäynnillä presidentti ja rouva Kyösti Kallion luona Kuuselan parantolassa 28.5.1938. Rouva Kalliolla oli tuolloin synty
mäpäivä. Seison tuolla takana seinän vieres
sä.”
19
A iraksinen on ollut m u k an a seu rak u n n an luottam ustehtävissä 54 vu o tta. H ä n on to im i
n u t m m . k irkkovaltuuston jä se n en ä vuosina 1932— 60, k irk k o h allin to k u n n a n p u h e en jo h ta ja n a vuosina 1961— 77 sekä L apuan h iip p a k u n n an valm istusvaliokunnan jä sen en ä v u o sina 1968—69. Nykyisin hän on kirkkoneuvos
to n v a rap u h een jo h taja. T aloustirehtöörin ar
von h än sai v u o n n a 1975.
"S eu rak u n n a n to n ttiv u o k ra u s on v aik u tta
n u t p aljo n koko k u n n a n kehitykseen. E nim m illään on to n tteja v u o k ra ttu n a noin 600. T ä
m än takasi se, että keskustan alueelta oli saa
tavissa rakennusalaa n im enom aan o m a k o tia sutukselle ja väkeä tuli k irkonkylään m u u al
takin. Ilm an seurakunnan aktiivista otetta olisi kuntakeskus h uom attavasti nykyistä pienem p i”.
T onttivuokrausten lisäksi on seurakunta osallistunut kunnan kehittämiseen myös raken
tam alla itse vireästi. "S eurakunnalla on ja tk u vasti ollut taloudelliset m ahdollisuudet raken
ta a paljo n . P ä ä ttä jä t ovat olleet en n ak k o lu u lo tto m ia ja halunneet kehittää tasapuolisesti H aap am äk eä ja kirkonkylää!’
Suurista rakennushankkeista A iraksinen m ainitsee erityisesti Isohiekan leirikeskuksen kehittäm isen kolm een otteeseen sekä k irk o n
kylän seurakuntakeskuksen rakentam isen v u o n n a 1973. H ä n oli itsekin m u k an a virka- talo lau tak u n n assa.
Keskeisenä ta p a h tu m a n a seu rak u n n an ta louden kehityksessä A iraksinen p itä ä 1960-luvun taitteessa tehtyä 624 hehtaarin suu
ru ista m aiden p ak k o lu n astu sta varusk u n n an p ioneerirykm entin tarpeisiin. 'T u o llo in oli kahdenlaista ilm aa: toiset sanoivat, ettei ryk
m en ttiä pitäisi o tta a paikkakunnalle, toiset katsoivat sen tu lo n eduksi. Varsinaista kiistaa ei syntynyt, m u tta seurakunta m enetti suuren yhtenäisen m aa-alueen!’
Pihlajaveden seu rak u n ta yhdistettiin Keu
ru u n seu rak u n taan 1960-luvun alussa. A irak
sinen k iittää syntynyttä seurakuntayhtym ää onnistuneeksi ja toim ivaksi. ” H yvä p o h ja yh
teistyölle oli esim erkiksi se, että P ihlajavedel
lä oli alettu rakentaa seu rak u n tatalo a jo en nen yhdistym ispäätöstä. Ellei o m aa ta lo a o li
si ollut valm iina, ei sitä ehkä olisi tehty m yö
hem m inkään, ja suhteet olisivat saattaneet kärsiä!’
A iraksinen m uistelee se u rak u n n an p a lk k a listoilla olleen kuusi vakituista ty ö ntekijää, kun h än tuli kirkkovaltuustoon v u o n n a 1932.
Nyt listoilla on yli 40 nimeä; kehitys on siis o l
lu t valtavaa.
”Enpä arvannut näissä Ampialan talossa 6.7.1929 pidetyissä patsaanpystytysjuhlissa, että 50 vuoden kuluttua pitäisin samassa paikassa puheen.”
20
"Keuruun vaikuttajat — esimerkiksi kaikki kauppiaat — kokoontuivat vuonna 1916 Jukolan ka
lamajalla Kaunissaaressa. Eturivissä ovat mm. opettaja Heinänen ja insinööri Näkki, parvella nojaavat mm. asianajaja Kaarlo Jukola, pankinjohtaja Arvo Ahoranta ja rouva Lauha Ahoranta sekä tohtori Heikinheimo.”
Paitsi seurakunnan ripeää kehitystä, on A i
raksinen seurannut läheltä myös kunnalliselä
m än tap ahtum ia. K unnallislautakunnassa hän oli "vaikeina vuosina” 1941—44. P arin vuosi
kym m enen aikana h ä n on ollut myös palo lau tak u n n assa sekä keskusvaalilautakunnassa.
"Vanhan kirkon edessä oli 1920-luvulla ten
niskenttä. Tuo tyttö on Maija Järvi, sitten sii
nä seisovat Tarmo Linnavaara, Aatto Raunio, Heikki Airaksinen ja V. Vuorinen.”
A iraksinen on Keurusselän Seuran k u n n ia
jäsen. H än on vuosikym m enien ajan osallis
tu n u t aktiivisesti kotiseutuhistorian tallen ta
m iseen. ”K otinikin on A su n n an kylän A m pi- alan talo n vanha k irkkotupa. R akennus täytti tä n ä v u o n n a sata v u o tta”, h än kertoo.
Paikallishistorian tu tk im u k sia A iraksinen on tehnyt vuosien varrella useita. Jo vuonna 1937 hän kokosi Keuruun suojeluskunnan his
toriikin. Sen jälkeen ovat syntyneet m m . sel
vitykset paikallisista kirkkotuvista sekä kir
konkylän asutuksesta. A m pialan patsaalla hän piti h einäkuussa 1979 puheen, jo ta varten oli ko o n n u t 50-vuotiaan p a tsa a n historiikin.
A iraksinen itse käyttää tu tk im u k sistaan ni
m itystä " m u istiin p a n o t”. "O len kysellyt van
ho ja ta p ah tu m ia m uilta, ja m uistan itsekin hy
vin paljon. P aikallishistoriasta ei varsinaisia ark isto ja ole käytettävissä, jo te n työ on hidas
ta ”, h än kuvailee historiikkien keruutyötä.
Seuraavasta tutkim uskohteesta puhuttaessa A iraksinen hymyilee salaperäisesti. H ä n to te aa kuitenkin tuntevansa, että m ahdollisim m an paljo n om ista tiedoista on koottava paperille.
PÄIVI LIIM A TA IN EN 21
