Joulun tuoreus · DIGI

Eino

Orpana

Joulun tuoreus

"Teille on tänä

päivänä syntynyt Vapah taja,

joka on Kristus,

Herra, Daavidin kaupungissa". Tämä enke-

lin ilmoitus

kedon paimenille

on

sy- kähdyttänyt mieliä vuodesta toiseen,

ja

se sama sanoma tuntuu aina tuo- reelta

ja raikkaalta.

Enkeli kertoi

jo

paimenille,

että hän ilmoittaa

heille suuren

ilon, joka on tuleva

kaiken kansan, kaikkien kansojen omaisuu- deksi.

Jeesuksen, Beetlehemin

^lapsen, syntymäyö

oli suurta

valon juhlaa.

Silloin saivat kedon paimenet nähdä

kokonaisen taivaallisen

^sotajoukon liikkeellä, ylistämässä

ja

kiittämässä Jumalaa,

jonka hyvä tahto

^ihmisiä kohtaan

oli tullut

ihmissilmin nähtä- väksi. Se yö sai liikkeelle tietäjät itäi- siltä mailta, sillä he näkivät erikoisen kirkkaan tähden, joka

johdatti

heidät Jerusalemin kautta Beetlehemiin. Itä-

maan ruhtinaat etsivät

kuningasta,

ja

he löysivät

kuninkaan,joka

antoi heille verrattomasti suuremman lah-

jan kuin mitä he toivat

tullessaan, vaikka heilläkin oli mukanaan kunin-

kaallisia lahjoja, kultaa ja

suitsu- ketta

ja

mirhaa.

He

saivat kuitenkin seimen äärellä kosketuksen iankaik- kiseen elämään; he löysivät aarteen,

jolle

mikään tässä maailmassa ei voi vetää vertoja. Sen vuoksi heistä ker- rotaankin,

että

he iloitsivat

ja

ihas- tuivat ylen suuresti löydettyään tuon Taivaan kuninkaan.

Yö Beetlehemin taivaan yllä oli

juh- lava,

käsittämättömän

kirkas.

Jee- suksen syntymästä

voidaan

sanoa,

että

^maa

ja taivas iloitsivat

hänen syntymästään.

Kuitenkin tuo

^pieni

lapsi joutui kokemaan heti

synty- mänsä jälkeen tämän maailman ko- vuuden

ja

kylmyyden,

jopa

julmuu- den. Kansa,

jonka

keskelle

koitti

val-

keus, vaelsi totisesti

pimeydessä, kuoleman varjon maassa. Niinpä tä-

mä

kansa unohti

hyvin

pian

joulun

ihmeen, Jeesus lapsen

ja

Jumalan rakkauden valon. Jeesus sai havaita toimintansa aikana, etteivät mitkään ihmeetkään saaneet kansaa käänty- mään pimeydestä valkeuteen.

Jeesuksen

syntymäjuhlan

viettä- misestä meille on jäänyt hyvin vähän tietoja varhaisilta ajoilta. Alkuseura-

kunnassa hiljennyttiin

^näkyvästi

viettämään Jeesuksen kärsimiseen

ja kuolemaan liittyviä juhlia,

mutta

syntymäjuhlan

viettämisestä meille

on jäänyt tietoja

vasta 20O-luvulta.

Silloin tuota

juhlaa

vietettiin lähinnä

loppiaisjuhlana, epifania eli

^ilmes-

tysjuhlana. Vasta v. 354

tiedetään varmasti vietetyn

joulua,

joulukuun

25.

^päivää Jeesuksen syntymäjuhla- na, tässä mielessä valon voitonjuhla- na. Vanha roomalainen pakanallinen

juhlapäivä sai

uuden

sisälön.

Tuo uutuus

ja

tuoreus ei olekaan siitä sit-

ten

koskaan

hävinnyt,

vaikka

juhla on siitä

alkaen

ollut

aina saman si- sältöinen.

Olen ajatellut meidän jouluamme.

Joulun sanoma saa lukemattomat ih- miset herkistymäåin Jumalan rakkau- den

ja

valon edessä. Monet ihmiset, nekin,

jotka unohtavat sitten

koko vuodeksi koko asian, haluavat

joulu- na kokea jotain

paimenien

ja

itä- maan tietäjien riemusta, kokea sydä- missään taivaaallista sointua.

Kirkot täyttyvät

riemuitsevasta

ja

kiittäväs-

tä

seurakunnasta, jouluevankeliumi

ja jouluvirsi

ovat

kuin

uusi välähdys pimeän ajan keskellä. Joulujumalan- palvelus

on kuin

utuinen ^yhteys elä- män tosilähteille, vaikka

järki

ei voi- sikaan kaikkeen yhtyä.

Joulu

on

erikoisesti lasten juhlaa,

se on yhteen

kokoontuneitten per- heitten

juhlaa. Aidit ja

isät heltyvät

lasten laulujen ja leikkien

myötä muistelemaan omia lapsuuden

joulu- ja, jotka vieläkin tuovat

värikkään

keitaan kiireisen elämän

keskelle.

Lapsenusko elää omissa

lapsissa, lapsenusko

tarttuu

aikuiseenkin;

ja mikä

ihmeellistä, se lämmittää ihan samalla

tavalla kuin silloin

vuosia, vuosikymmeniä sitten. Iloiset terveh- dykset,

kiitolliset

halaukset lähtevät

syvemmältä

sydämestä

kuin

mitä

nämä ajalliset lahjapaketit

^voisivat

vaikuttaa. Sydämet ovat

sittenkin kokeneet kaiken aherruksen

ja

kiirei- sen

tohinan

keskellä

jotain

_syvem- pää rakkauden lämpöä

kuin

tavalli- sesti. Sen vuoksi

joulun

sanoma, lu- ettuna

ja

laulettuna,

on kuin

^enkeli-

joukon

tervehdys, taivaallisen valon, rakkauden valon välähdys pimeässä maailmassa. Kansa,

joka

pimeydes- sä vaeltaa, näkee suuren valkeuden.

Joulu on myös yksinäisten, sairait-

ten ja

ahdistettujen

juhla.

Enkelin tervehdys: teille

on syntynyt

Vapah-

taja, kertoo

yksinäiselle vanhukselle

tai

sairaalle, toisten ihmisten unohta-

mallekin

lähimmäiselle:

sinulla

^on ystävä, sinulle on syntynyt Vapahta-

ja, joka on Kristus,

Herra. Se on

jo

ikäänkuin taivaallisen, uuden elämän

sointu

ahdistusten keskelle. Sydän

voi

näissä oloissa

lämmitä

vieläkin enemmän

tästä

rakkauden viestistä

kuin

suurimman loiston

ja

kunnian keskellä.

Joulu

tulee

tänäkin

vuonna uute-

nä, mieltä

^{ylentäv dnd}

juhlana.

Sen

vuoksi

jäämmekin sitä

odottamaan

rukoillen, että se yhdistäisi

meitä

kaikkeen siihen vanhaan

perintee- seen,

joka on lämmittänyt

meidän elämäämme, mikä

on

antanut meille

lohtua ajan

ahdinkojen keskellä

ja

voimaa kilvoitukseen. Samalla rukoi- 'lemme,

että

se

toisi

meille Jumalan rakkauden

ja

valon

niin

tuoreena

ja

elähdyttävänä, että koko elämämme saisi uuden tuoreuden, uuden valon

ja

rakkauden niin perheittemme kuin

ystäviemmekin keskellä.

Jäämme myös rukoilemaan, että uudelle vuo-

sikymmenelle lähtevä

itsenäinen isänmaamme

ja

kansamme saisi ko- kea

joulun

Herran läsnäolon kaikes- sa toiminnassaan

ja

elämässään niin,

että täällä

saisivat

tulevatkin

^polvet yletä Jumalan uudistavan rakkauden voimassa.

Hyvää ja

Siunausrikasta Joulua kaikille.