tion. Urbana, 111.: University of Illinois Press, 1964, s. 5-2L
SMITH, B.L. (1952-53), Communications Research on Non-Industrial Countries. Teoksessa W.
Schramm (ed.), The Process and Effects of Mass Communication. Urbana, 111.: University of Illinois Press, 1954, s.l70-l79.
SMITH, B.L. (1956), Trends in Research on In- ternational Communication and Opinion, 1945- 1955. Teoksessa B.L. Smith & C.M. Smith, In- ternational Communication and Political Opinion:.A Guide to the Literature. Princeton,
N.J.: Princeton University Press, s. 5-21.
SMITH, B.L. & SMITH, C.M. (1956), Interna- tional Communication and Political Opinion:
A Guide to the Literature. Princeton, N.J.:
Pri nceton University Press.
SOMAVIA, J. (1976) The Transnational Power Structure and International Information.
Elements of a Third World Policy for Transna- tional News Agencies. Development Dialogue 2/1976, s. 15-28.
SUNKEL, 0 (1976), The Development of Develop- ment Thinking. Institute of Development Stu- dies, University of Sussex, Essex, 1976 (oc- casional paper).
VARIS, T. (1978), The Mass ~1edia TNCs: An Overall Review of Their Operations and of Control Options. Cooperation and Conflict 4/
1978, s. 193-213.
WANGER, W. (1950), Donald Duck and Diplomacy.
Publie Opinion Quarterly, Vol. 14, No. 3, Fall 1950, s. 443-452.
WELLS, A. (1972), Piature Tube Imperialism?
The Impact of U.S. Television on Latin Ameri- ca. Maryknoll, N.Y.: Orbis Books.
WHITE, L. & LEIGH, R.D. (1946), Peoples Speaking to Peoples. A Report on International Communication from the Commission on Freedom of the Press. Reprinted Edition. New York:
Arno Press, 1972.
WHITTON, J.B. (1951), Propaganda in Cold Wars. Publie Opinion Quarterly, Vol. 15, No.
l, Sp1·ing 1951.
JO LIS 1 J Hl ISPROJE TIS kauko pietilä
Simopekka Nortamo, Helsingin Sano- mien päätoimittaja: "Varuillaan on oltava, että toimitus ei käytä tek- niikan antamia uusia mahdollisuuk- sia sillä tavoin itsetarkoituksena, että ne sitovat toimitusta ulkoasun suunnitteluun silloin, kun pitäisi hankkia tietoja ja kirjoittaa ne uutisiksi - mikä sentään on sanoma- lehden ylivoimaisesti tärkein ole- massaolon tarkoitus. 111
Nortamon lausunnossa monopolisa- nomalehti Helsingin Sanomat omaksuu moralistisesti sävyttyneen Valistuk- sen huolestuneen asenteen massakult- tuuriin eli ilmeisesti Uusi Suomi- projektiin. t·1utta Nortamo erehtyy;
Uusi Suomi-projekti ei ole itsetar- koituksellista ulkoasun suunnitte- lua, vaan tarkoituksellista pyrki- mystä Helsingin Sanomien monopoli- aseman murtamiseen sanomalehtipää- omien kilpailumarkkinoilla. Ja totta kai ulkoasu, estetiikka on se alue, jolla kilpaan heittäydytään- sillä mitäpä muuta nykyinen journa- lismi on kuin muodon antamista maa- ilmantapahtL@ien moninaisuudelle,
joka etsimättäkin tulee, suorastaan tunkee toimitukseen, ihan itses- tään. - Periaatteessa uuden, val- litsevasta journalismista poikkea- van journalismin lähtökohdan on ai- na oltava Uuden Suomen lähtökohta, ei Helsingin Sanomien ja Valistuk-
us-
sen, vaan esteettinen ja mieluim- min juuri estetiikkakriittinen.
Lähden liikkeelle kuitenkin hy- vin kaukaa.
Uuden ajan alussa syntyy paitsi uudenaikainen luonnontiede myös journalismi
Mitä järkeä voi tässä rinnastukses- sa olla? Vastatakseni aloitan luon- nontieteestä: Miten syntyi uudenai- kainen eli galileinen luonnontiede vastakohtana ·vanhanaikaiselle eli aristoteliselle? Tästä synnystä on esitetty oppi, jota kutsun VP-tee- siksi.2 VP-teesi yhdistää uuden- aikaisen luonnontieteen synnyn en- nen kaikkea arkikokemuksen arkaai- sen muodon, sen luonnollisuuden
eli luonnonmukaisuuden järkkymiseen.
Järkyttäjä oli elämän yhteisöllisen eli kommunaalin tuottamisen ja uu- sintamisen muodon hajoaminen elä- mänehtojen tavaramuotoisen tuotta- misen ja uusintamisen tieltä. Olen itse tarkastellut tämän hajoamis- prosessin luonnetta artikkelissa IlJaukkotiedotuksen yhteiskunnalli- sista funktioista". 3
Alkuperäisessä yhteisössä elämän tuottaminen ja uusintaminen on yk- sinkertainen luonnonprosessi, yksin- kertaisen aineenvaihdunnan prosessi ihmisen ja muun luonnon välillä.
29
Formaalisti, ~=T. Tässä T on yhtä kuin esineellinen toiminta (Ahmavaa- ra nimittää T:tä "toimintaoperaat- tori ks i "4) . Elämän tuottaminen on yhtä kuin esineellinen toiminta
luonn~llisten edellytystensä puit- teissa eikä kovin paljon muuta.
Elämän tuottaminen tavaramuodos- sa luo tyystin toisenlaisen tilan- teen. Elämän tuottamisen yksinker- tainen toimintaoperaattori hajoaa kahdeksi. Syntyy yhteiskunnan uusi liikelaki ~t=C·T abstraktin työn ja
konkr~ettisen esineellisen toimin-
nan ykseytenä. (Formalismissa "kyt- kentäoperaattorin" ja "toimintaope- raattorin" matriisitulona, jos näin halutaan - ilmeisesti kuitenkaan ei haluta?) Luonnon yli kasvaa "toi- nen luonto", jolla ei yhteiskunnal- listen suhteiden laajana, silmän- kantamattomana konstellaationa ole omaa luonnonaineellista materiaali- suutta, mutta joka kuitenkin saa ilmaisunsa esineellisessä toimin- nassa.
Kun näin käy ja kun arvo (abst- rakti työ eli C), siis "toisen luonnon" perussubstanssi nousee pääoman (arvomuodoista kehitty- neimmän) synnyssä liikelain ~t hal- litsevaksi puoleksi, repeytyy ihmi-
nen irti välittömästä suhteestaan luontoon eli "ensimmäiseen luon- toon". Toisin sanoen, ensinnäkään esineellinen toiminta T ei enää to- teuta pelkästään luonnonmukaisia tarkoituksia, vaan "vieraita", luon- nonmuodossa piileviä tarkoituksia.
Tämä piileminen tarkoittaa, että normaalin luonnollis-käytännöllisen asenteen vallitessa vain T:n esi- neelliset ehdot ja muodot konstel-
1 aati osta ~t=C ·T mahtuvat tietoi suu- , den piiriin, mutta ei kytkentäope- raattori C, jolla ei ole omaa esi-
neellisyyttä; toisaalta luonnollis- käytännöllinen, aistillinen suhde maailmaan on alkuperäinen säilymis-
·välttämättömyys. Ede 11 i sestä seu- raa, että yhteiskunnan liikelain lPt hajoaminen kahtia C:ksi ja T:ksi paradoksaalisesti vieraannuttaa luonnon (mutta ei "toista luontoa") problematisoivan tarkastelun esi- neeksi. Tavaran ja pääoman kehi- tys siis tekee luonnosta ihmiselle vieraan, objektin, jonka suhteen hän ei enää ole viaton. - Tässä lyhykäisesti esitettynä uudenaikai- sen, galileisen, "luonnottoman", idealisoivan luonnontieteen synty VP-teesin mukaan. Erityisesti on vielä korostettava, että uudenai-
kaisen luonnontieteen synty ei ole kokeellisten tai kokemusperäisten menettelytapojen keksimisessä tai yleistymisessä.
Inhimillisen elämän tavaratuo- tannon muoto synnyttää epäkäytännöl- lis-kriittisen asenteen niitä käsit- teellisiä muotoja kohtaan, joissa luonto on luonnollisen toiminnan piirissä meille annettu. Se siis hajottaa käytännöllis-luonnonmukai- sen arkikokemukseA arkaaista esi- neellistä muotoa etäännyttämällä ih- misen luonnosta niin sanoakseni ar-
vonmitan päähän. Juuri tässä epä- käytännöllisessä kriittisyydessä on uudenaikaisen luonnontieteen alku, sen kumouksellinen uusi kokemisen tapa VP-teesin mukaan.
Väliotsikkoni edellä kuului:
Uuden ajan alussa syntyi paitsi uu- denaikainen luonnontiede myös jour- nalismi. Ajattelisimmeko nyt, että kahdella samanaikaisella synnyllä on myös sama syntyhistoria? Mutta voi- siko näin olla? - Nykyaikaisen sa- nomalehden kantamuodoista, jotka il- maantuivat ja kehittyivät 1400- ja 1500-luvuilla kulminoituakseen ai-
van 1600-luvun alussa Etelä-Saksas- sa ja Hollannissa säännöllisesti kerran viikossa ilmestyneisiin uu- tissanomalehtiin, on sanottu seuraa- vaa:
11
• • • lehdistön ede Uäjät syntyivät
nimenomaan uutisten välittäjiksi tuotantoinstituution tarpeisiin ei- kä niillä ollut suoranaista tekemis- tä esim. poliittisen mielipiteenmuo- dostuksen kanssa. '15
Uskon, että tämä on lähes tarkal- leen paikkansapitävää (vain sillä vähäisellä varauksella, että lehdis-
I N G R E S S O
FATTO lN R.OMA
Dl I
OR.DINAR.IO
D'UNGHERIA
( I.)
ln d.ata ddli s .Ago}l(} 1716.
l11 VIENNA, & in ROMA l'\dla SumpHia di Gio. Fraa·
'd~o Chracas ,prct'fo .S. M.arcoaiCodo.
----41!
C6VIIistmM s,"J•tni,;,L________,
tön edeltäjät syntyivät kauppiaan pääoman ja kierron tarpeista ja kauppiaan pääoma ei ole tuotanto- pääomaa, vaan sen funktio, käytän- nöllisen toiminnan muoto ja kokemi- sen peruskategoria on välitys). Mutta tämä merkitsee, että journa- lismin synty on diametrisesti vas- takkainen uuden luonnontieteen syn-
Formaalisti, ~=T. Tässä T on yhtä kuin esineellinen toiminta (Ahmavaa- ra nimittää T:tä "toimintaoperaat- tori ks i "4) . Elämän tuottaminen on yhtä kuin esineellinen toiminta
luonn~llisten edellytystensä puit- teissa eikä kovin paljon muuta.
Elämän tuottaminen tavaramuodos- sa luo tyystin toisenlaisen tilan- teen. Elämän tuottamisen yksinker- tainen toimintaoperaattori hajoaa kahdeksi. Syntyy yhteiskunnan uusi liikelaki ~t=C·T abstraktin työn ja
konkr~ettisen esineellisen toimin-
nan ykseytenä. (Formalismissa "kyt- kentäoperaattorin" ja "toimintaope- raattorin" matriisitulona, jos näin halutaan - ilmeisesti kuitenkaan ei haluta?) Luonnon yli kasvaa "toi- nen luonto", jolla ei yhteiskunnal- listen suhteiden laajana, silmän- kantamattomana konstellaationa ole omaa luonnonaineellista materiaali- suutta, mutta joka kuitenkin saa ilmaisunsa esineellisessä toimin- nassa.
Kun näin käy ja kun arvo (abst- rakti työ eli C), siis "toisen luonnon" perussubstanssi nousee pääoman (arvomuodoista kehitty- neimmän) synnyssä liikelain ~t hal- litsevaksi puoleksi, repeytyy ihmi-
nen irti välittömästä suhteestaan luontoon eli "ensimmäiseen luon- toon". Toisin sanoen, ensinnäkään esineellinen toiminta T ei enää to- teuta pelkästään luonnonmukaisia tarkoituksia, vaan "vieraita", luon- nonmuodossa piileviä tarkoituksia.
Tämä piileminen tarkoittaa, että normaalin luonnollis-käytännöllisen asenteen vallitessa vain T:n esi- neelliset ehdot ja muodot konstel-
1 aati osta ~t=C ·T mahtuvat tietoi suu- , den piiriin, mutta ei kytkentäope- raattori C, jolla ei ole omaa esi-
neellisyyttä; toisaalta luonnollis- käytännöllinen, aistillinen suhde maailmaan on alkuperäinen säilymis-
·välttämättömyys. Ede 11 i sestä seu- raa, että yhteiskunnan liikelain lPt hajoaminen kahtia C:ksi ja T:ksi paradoksaalisesti vieraannuttaa luonnon (mutta ei "toista luontoa") problematisoivan tarkastelun esi- neeksi. Tavaran ja pääoman kehi- tys siis tekee luonnosta ihmiselle vieraan, objektin, jonka suhteen hän ei enää ole viaton. - Tässä lyhykäisesti esitettynä uudenaikai- sen, galileisen, "luonnottoman", idealisoivan luonnontieteen synty VP-teesin mukaan. Erityisesti on vielä korostettava, että uudenai-
kaisen luonnontieteen synty ei ole kokeellisten tai kokemusperäisten menettelytapojen keksimisessä tai yleistymisessä.
Inhimillisen elämän tavaratuo- tannon muoto synnyttää epäkäytännöl- lis-kriittisen asenteen niitä käsit- teellisiä muotoja kohtaan, joissa luonto on luonnollisen toiminnan piirissä meille annettu. Se siis hajottaa käytännöllis-luonnonmukai- sen arkikokemukseA arkaaista esi- neellistä muotoa etäännyttämällä ih- misen luonnosta niin sanoakseni ar-
vonmitan päähän. Juuri tässä epä- käytännöllisessä kriittisyydessä on uudenaikaisen luonnontieteen alku, sen kumouksellinen uusi kokemisen tapa VP-teesin mukaan.
Väliotsikkoni edellä kuului:
Uuden ajan alussa syntyi paitsi uu- denaikainen luonnontiede myös jour- nalismi. Ajattelisimmeko nyt, että kahdella samanaikaisella synnyllä on myös sama syntyhistoria? Mutta voi- siko näin olla? - Nykyaikaisen sa- nomalehden kantamuodoista, jotka il- maantuivat ja kehittyivät 1400- ja 1500-luvuilla kulminoituakseen ai-
van 1600-luvun alussa Etelä-Saksas- sa ja Hollannissa säännöllisesti kerran viikossa ilmestyneisiin uu- tissanomalehtiin, on sanottu seuraa- vaa:
11
• • • lehdistön ede Uäjät syntyivät
nimenomaan uutisten välittäjiksi tuotantoinstituution tarpeisiin ei- kä niillä ollut suoranaista tekemis- tä esim. poliittisen mielipiteenmuo- dostuksen kanssa. '15
Uskon, että tämä on lähes tarkal- leen paikkansapitävää (vain sillä vähäisellä varauksella, että lehdis-
I N G R E S S O
FATTO lN R.OMA
Dl I
OR.DINAR.IO
D'UNGHERIA
( I.)
ln d.ata ddli s .Ago}l(}
1716.
l11 VIENNA, & in ROMA l'\dla SumpHia di Gio. Fraa·
'd~o Chracas ,prct'fo .S.
M.arcoaiCodo.
----41!
C6VIIistmM s,"J•tni,;,L________,
tön edeltäjät syntyivät kauppiaan pääoman ja kierron tarpeista ja kauppiaan pääoma ei ole tuotanto- pääomaa, vaan sen funktio, käytän- nöllisen toiminnan muoto ja kokemi- sen peruskategoria on välitys).
Mutta tämä merkitsee, että journa- lismin synty on diametrisesti vas- takkainen uuden luonnontieteen syn-
nylle: käytännöllis-affirmatiivi~
nen. Uusi luonnontiede ei syntynyt vastauksena 11tuotantoinstituution tarpeisiin11, vaan päinvastoi'n pikem- minkin tuotannollisen praksiksen piirissä kumpuavien spontaanien aja- tuosmuotojen kritiikkinä. Journa- lismin synty on täsmälleen päinvas- tainen: se syntyy kauppaiden käytän- nöllisistä tiedontarpeista.
Elämän tuottamisen ja uusintami- sen ehtojen katoaminen tavaratuo- tannossa ja -vaihdossa yhteiskun- nallisten (vaihto-)suhteiden sil- mänkantamattomaan konstellaatioon
pakotti kompensoimaan "toi sen l uon- non" suhteen kehittymättömiä inhi- millisiä tietoamiskykyjä, aistimel-
lisen havainnon ja tiedon rajoittu- mista vain T:n piiriin eli mahdot-
tomuutta yltäB välittömästi aisti- mellisen tiedon piirissä C:tä eli
"toista luontoa 11 koskevaan tietoon.
Kompensaatioksi kehittyi tiettyjä sosiaalisia muotoja "toisessa luon- nossa" orientoitumiseksi, näiden joukossa journalismi. Journalismi siis syntyi muuntamaan "toista luon- toa11 sellaiseen esineelliseen, so.
kielen muotoon, joka on jo ihmisen tiedostuskyvyn piirissä, nimittäin uutisiksi ja niiden koosteiksi.
Uudenaikaisen luonnontieteen epä- käytännöllis-kriittisen asenteen luontoa kohtaan mahdollisti abstrak- tin työn erottuminen konkreettises- ta varsinaiseksi ja hallitsevaksi sosiaaliseksi siteeksi. Millä pe- rustalla epäkäytännöllis-kriittinen asenne "toista luontoa" eli yhteis- kuntaa kohtaan olisi mahdollinen niin, että tästä asenteesta voisi versoa uusi journalismi?
2 Uuden journalismin mahdollisuu- desta
Tavoite on asettunut: epäkäytännöl- lis-kriittinen asenne 11toista luon- toa" eli yhteiskuntaa kohtaan uuden- aikaisen luonnontieteen antaman esi- merkin mukaisesti. Voidaan ajatel-
la, että kun tuollainen asenne luon- toa kohtaan oli mahdollinen pääoman kehityksen pohjalla, niin sama asen- ne "toista luontoa" kohtaan ja myös uusi journ~lismi voisivat perustua juuri luonnontieteiden antamaan esi-
j fl'
merkki i n. Mutta m1. 11 a tavo1n r Epätl emättä ensimmäinen mieleen tuleva vastaus olisi: Omaksuttakoon luonnontieteellinen metodi! Asennoi- tukoon journalisti - eräänlaisena
11yleistä eli julkista intressiä"
edustavana yhteiskuntatieteilijänä
- 11toiseen luontoon" eli tavaran ja pääoman pohjalla kasvaneeseen ~h
teiskuntaan objektina eli objektii- vi se.na todel1 isuutena samalla tava 1- la kuin luonnontieteilijä asennoituu luontoon!
Minusta tuntuu, että tämä juuri on vallitsevan normaalijournalismin vastaus journalismin kehittämisteh- tävään ainakin ja viimeistän sil- loin, kun journalismia halutaan luonnostella niin sanotusti tieteel- lisellä pohjalla - kun etsitään tie- teen panosta käytännön journalis- miin. Vastaus kiteytyy opiksi ob- jektiivisesta joukkotiedotuksesta.
Objektiivisen joukkotiedotuksen aja- tuksen erinomainen teoreettinen esi- tys on Pertti. Hemanuksen ja Ilkka Tervosen tuore teos.6 Praktinen johdatus objektiiviseen journalis- miin löytyy Jorma Miettisen ja kump- paneiden oppikirjasta.7 Mainitta~
koon, että näistä myöhemmin ilmesty-
neen suhde aikaisemmin ilmestynee- seen on ehdottoman positiivinen -
110bjektiivinen joukkotiedotus~~ kat- soo ~~Journalistisen työprosessin11 artikuloivan oikein objektiivisen
joukkotiedotuksen teoreettista ideaa.
Mitä objektiivinen journalismi on? Yleinen objektiivisen joukko- tiedotuksen ehto on, että joukkotie- dotussanomien tulee vastata todel- lisuutta. Objektiivisuus on sano- man ominaisuus; missään tapauksessa ei ajatella toisin päin: että ob- jektiivisuus olisi todellisuuden ominaisuus vain silloin, kun todeZ.- Usuus vastaa joukkotiedotussano"'l mia. Ajatuskin jo tuntuu hassun-
kuriselta objektiivisen joukkotie- dotuksen idean piirissä. Kuitenkin on vakavissaan käytetty sellaista- kin termiä kuin 11Väärä todelli- suus".8
Mutta vastaavuus todellisuuden
kan~sa ei vielä riitä objektiivi- selle joukkotiedotukselle: uJoukko- tiedotuksen objektiivisuuden ylei- set kriteerit lopputuloksen tasoUa ovat 1) todenmukaisuus ja 2} olen- naisuus.119
Todenmukaisuud~lla tarkoitetaan, että tiedossa olevien tosiasioiden ja sanomai n väl tl lä ei ale kohtuu- tonta ristiriitaa. Olennaisuudella tarkoitetaan seuraavaa: 11Joukkotie- dotukse Ua on .•• vaadi ttaVa3 että siinä ei tyydytä vain kuvaamaan ta- pahtumien3 asiantilojen yms. ilmiö- tasoa eli pintaa vaan siinä myös· paljastetaan ilmiön alla piilevä olemus; vain näin voidaan täyttää joukkotiedotuksen objektiivisuuden toinen yleinen kriteeri lopputulok- sen tasolla: olennaisuus.111a
Näin määritellään siis objektii- vinen sanoma. Sen tuottava työ taas määritellään seuraavasti:
" ... työprosessin kriteerien tulee sisältää ne edeUytukset joiden val-
nylle: käytännöllis-affirmatiivi~
nen. Uusi luonnontiede ei syntynyt vastauksena 11tuotantoinstituution tarpeisiin11, vaan päinvastoi'n pikem- minkin tuotannollisen praksiksen piirissä kumpuavien spontaanien aja- tuosmuotojen kritiikkinä. Journa- lismin synty on täsmälleen päinvas- tainen: se syntyy kauppaiden käytän- nöllisistä tiedontarpeista.
Elämän tuottamisen ja uusintami- sen ehtojen katoaminen tavaratuo- tannossa ja -vaihdossa yhteiskun- nallisten (vaihto-)suhteiden sil- mänkantamattomaan konstellaatioon pakotti kompensoimaan "toi sen l uon- non" suhteen kehittymättömiä inhi- millisiä tietoamiskykyjä, aistimel- lisen havainnon ja tiedon rajoittu- mista vain T:n piiriin eli mahdot- tomuutta yltäB välittömästi aisti- mellisen tiedon piirissä C:tä eli
"toista luontoa 11 koskevaan tietoon.
Kompensaatioksi kehittyi tiettyjä sosiaalisia muotoja "toisessa luon- nossa" orientoitumiseksi, näiden joukossa journalismi. Journalismi siis syntyi muuntamaan "toista luon- toa11 sellaiseen esineelliseen, so.
kielen muotoon, joka on jo ihmisen tiedostuskyvyn piirissä, nimittäin uutisiksi ja niiden koosteiksi.
Uudenaikaisen luonnontieteen epä- käytännöllis-kriittisen asenteen luontoa kohtaan mahdollisti abstrak- tin työn erottuminen konkreettises- ta varsinaiseksi ja hallitsevaksi sosiaaliseksi siteeksi. Millä pe- rustalla epäkäytännöllis-kriittinen asenne "toista luontoa" eli yhteis- kuntaa kohtaan olisi mahdollinen niin, että tästä asenteesta voisi versoa uusi journalismi?
2 Uuden journalismin mahdollisuu- desta
Tavoite on asettunut: epäkäytännöl- lis-kriittinen asenne 11toista luon- toa" eli yhteiskuntaa kohtaan uuden- aikaisen luonnontieteen antaman esi- merkin mukaisesti. Voidaan ajatel- la, että kun tuollainen asenne luon- toa kohtaan oli mahdollinen pääoman kehityksen pohjalla, niin sama asen- ne "toista luontoa" kohtaan ja myös uusi journ~lismi voisivat perustua juuri luonnontieteiden antamaan esi-
fl' j
merkki i n. Mutta m1. 11 a tavo1n r Epätl emättä ensimmäinen mieleen tuleva vastaus olisi: Omaksuttakoon luonnontieteellinen metodi! Asennoi- tukoon journalisti - eräänlaisena
11yleistä eli julkista intressiä"
edustavana yhteiskuntatieteilijänä
- 11toiseen luontoon" eli tavaran ja pääoman pohjalla kasvaneeseen ~h
teiskuntaan objektina eli objektii- vi se.na todel1 isuutena samalla tava 1- la kuin luonnontieteilijä asennoituu luontoon!
Minusta tuntuu, että tämä juuri on vallitsevan normaalijournalismin vastaus journalismin kehittämisteh- tävään ainakin ja viimeistän sil- loin, kun journalismia halutaan luonnostella niin sanotusti tieteel- lisellä pohjalla - kun etsitään tie- teen panosta käytännön journalis- miin. Vastaus kiteytyy opiksi ob- jektiivisesta joukkotiedotuksesta.
Objektiivisen joukkotiedotuksen aja- tuksen erinomainen teoreettinen esi- tys on Pertti. Hemanuksen ja Ilkka Tervosen tuore teos.6 Praktinen johdatus objektiiviseen journalis- miin löytyy Jorma Miettisen ja kump- paneiden oppikirjasta.7 Mainitta~
koon, että näistä myöhemmin ilmesty-
neen suhde aikaisemmin ilmestynee- seen on ehdottoman positiivinen -
110bjektiivinen joukkotiedotus~~ kat- soo ~~Journalistisen työprosessin11 artikuloivan oikein objektiivisen joukkotiedotuksen teoreettista ideaa.
Mitä objektiivinen journalismi on? Yleinen objektiivisen joukko- tiedotuksen ehto on, että joukkotie- dotussanomien tulee vastata todel- lisuutta. Objektiivisuus on sano- man ominaisuus; missään tapauksessa ei ajatella toisin päin: että ob- jektiivisuus olisi todellisuuden ominaisuus vain silloin, kun todeZ.- Usuus vastaa joukkotiedotussano"'l mia. Ajatuskin jo tuntuu hassun- kuriselta objektiivisen joukkotie- dotuksen idean piirissä. Kuitenkin on vakavissaan käytetty sellaista- kin termiä kuin 11Väärä todelli- suus".8
Mutta vastaavuus todellisuuden
kan~sa ei vielä riitä objektiivi- selle joukkotiedotukselle: uJoukko- tiedotuksen objektiivisuuden ylei- set kriteerit lopputuloksen tasoUa ovat 1) todenmukaisuus ja 2} olen- naisuus.119
Todenmukaisuud~lla tarkoitetaan, että tiedossa olevien tosiasioiden ja sanomai n väl tl lä ei ale kohtuu- tonta ristiriitaa. Olennaisuudella tarkoitetaan seuraavaa: 11Joukkotie- dotukse Ua on .•• vaadi ttaVa3 että siinä ei tyydytä vain kuvaamaan ta- pahtumien3 asiantilojen yms. ilmiö- tasoa eli pintaa vaan siinä myös·
paljastetaan ilmiön alla piilevä olemus; vain näin voidaan täyttää joukkotiedotuksen objektiivisuuden toinen yleinen kriteeri lopputulok- sen tasolla: olennaisuus.111a
Näin määritellään siis objektii- vinen sanoma. Sen tuottava työ taas määritellään seuraavasti:
" ... työprosessin kriteerien tulee sisältää ne edeUytukset joiden val-
litessa lopputuloksen todenmukaisuus ja olennaisuus voidaan maksimoida.
... Tässä tutkimuksessa katsotaan täysin riittäväksi operoida yhdellä joukkotiedotuksen objektiivisuuden yleisellä kriteerillä journalisti- sen työprosessin tasolla: se on ni- meltään maksimaalinen vastaevidens- si . ... Kyseessä on itse asiassa tieteellisen työskentelyn pelisään- nöstöön kuuluva asia: tutkijan on annettava hypoteeseiUeen tai nii- hin verrattaville ennakko-odotuksil- leen samanlainen mahdollisuus osoit- tautua vääriksi kuin oikeiksikin, jolloin lopputulos siis jää riippu- maan vain siitä minkälaisia tutkit- tavat asiat todellisuudessa ovat - voidaan sanoa: jää riippumaan objek- tiivisesta tode 11 i suudesta. "11
Tämähän on tuttua: objektiivinen joukkotiedotus vertautuisi työnä siihen, mitä luonnontieteellisen tutkimuksen (ja sitä matkivan yh- teiskuntatieteen) ajatellaan ole- van yksinkertaisen verifikationis- min tai falsifikationismin tieteen- filosofioissa.
Mutta onko objektiivisen joukko- tiedotuksen malli pätevä teoreetti- nen vastaus niihih journalismin haasteisiin, joiden kaltaisiin uu- denaikainen luonnontiede oli ja on pätevä: suhteessa pyrkimyksiin ra- tionaalisesti hallita luontoa, niin
"ensimmäistä" kuin "toistakin"?
Objektiivisen joukkotiedotuksen pä-
tevyys edellyttäisi, että kumpikin luonto. joista edellä on ollut pu- hetta, olisi olemisentavaltaan sa- manlainen. Että "toinen luonto" eli pääoman alainen yhteiskunta, jonka suhteen objektiivisen joukkotiedo- tuksen pätevyyttä on punnittava, olisi olemassa samoin kuin luonto- kin, objektina, meistä riippumatto- mana, meitä vastassa olevana objek- tiivisena todellisuutena. Onko näin? - Eipä tietenkään.
"Ensimmäisen luonnon" konstituu- tiossa ~i ole aineksia, jotka oli- sivat ihmisen produktiota. Vastaa- vasti: "toisessa luonnossa" ei ole konstituution aineksia, joita ihmi- sen produktio ei ole välittänyt.
Hieman toisin sanoen: "toisen luon- non" objektiivisena ontologisena konstituutiona ovat käytännön muo- dot ja vastaavat epäteoreettisen ymmärryksen muodot.12
Mutta miten objektiivisen jouk- kotiedotuksen idea tähän yhteiskun- nan erikoiseen olemisentapaan suh- tautuu? Viimeistä piirrettä myöten l. Feuerbach-teesin esittämällä ta- valla: "Kaiken tähänastisen materia- lismin (Feuerbachin mukaan lukien) perusvirhe on siinä, että esine, to- dellisuus, aistimellisuus ymmärre- tään vain objektin tai havainnon muodon alla; mutta ei aistimellis- inhimillisenä toimintana~ käytäntö- nä; ei subjektiivisesti."13
Mitä tästä seuraa? Mitä seuraa siitä, että yhteiskunta ymmärretään vain "objektin muodon alla11, inhi-
Gut. du nle n za.b1en rer Gesell.schaft! Ich braoebt.e., wenn er u.lit nehme doch an, Ste wis- CiU"oline ln elnem N&cht· sen den We.rt dieser Pu- clu.b auttaaehle", u.gt eln blicitY zu schätzen und
Intimua. kommen mir etwas ent-
gegen •.. "
Der Direktor errecbne- t.e 20 IXM Francs filr z:wel
millisestä käytännöstä ja ymmärryk- sen muodoista riippumattomaksi ob- jektiiviseksi todellisuudeksi? Sii- tä seuraa ennen muuta
3 "Ahmavaaran estetiikka":
sen muodon antaminen maailmantapah- tumille, on vain "keinoa, välinettä, jolla katsoja, kuulija tai lukija houkutellaan ottamaan selvää siitä, mitä [journalisti] tahtoo hänelle sanoa." Tämä torjuu mcluhanilais- ta ajatusta, että muoto~ väline olisi viesti.
"Ahmavaaran estetiikka" yrittää
"Tämän kirjoittaja on ... informatii- lyödä teoreettisesti muodon irti visen taidekäsityksen kannalla. Sen sisällöstä kognitiivisesti neutraa- mukaan taide siinä kuin tiedekin on liksi välineeksi, jolla sisältöä informaatioprosessia. Taide vain vain katalysoidaan. Tämä on teo- toimii konkreettisemmalla tasolla. reettinen hahmotus Simopekka Norta- Se on asioiden esittämistä singu- mon alussa mainitulle käytännölli- laaristen olioiden kautta (vaikka selle moralismille -mutta molemmat usein, kuten aina kirjallisuudessa, ovat mahdottomia 15 ja mahdollisuu- yleistyksiin pyrkien), kun taas tie- teensa uskoessaan sokeita.
de operoi yleiskäsitteillä. Taide "Ahmavaaran estetiikka" seuraa epäilemättä myös pyrkii viihdyttä- objektii~isen j~ukkotiedotuksen . mään, luomaan emotionaalisesti miel- teoreett1sesta 1deasta sen vuoks1, lyttävää oloa katsojassaan, kuulijas- että objektiivinen joukkotiedotus saan tai lukijassaan. Mutta tämä ei juuri objektivisminsa vuoksi näe on keinoa välinettä J·olla katsoJ·a journalistisen muodon, siis tietyn
' ' ' . 11
kuulija tai lukija houkutellaan ot- erikoisen kielen mAodon antam1se a tamaan selvää siitä, mitä taiteili- mitään erityisiä tietoa ja käsittä- ja tahtoo hänelle sanoa. - Kyber- mistä koskevia funktioita. Kielel- neettisen analyysin valossa asia on lä muotona ei nähdä tietofunktioi- tulkittava siten, että erityisiä, ta, vaan vain sillä, mitä tuon kie- orgaanisista tai älyllisistä tar- lenvälityksellä sanotaan objektii-
pei~ta riippumattomia esteettisiä v~sesta tod~llisu~de~ta. I~for~a~-
tarpeita ei ole, koska ei ole mi- t1oprosesse1ssa k1el1 on va1n vall- tään objektiivisia tavoitteisia nettä, keinoa. Kieli eli ajatus- järjestelmiä, jotka niitä vastaisi- muodot, ajatuksen muodot, on tieto-
vat."14 opillisesti neutraalia, eikä se mis-
Tämä koskee myös journalistista sään nimessä ole osa objektiivisen tuotantoa. Siis -ja nyt voimme ol- todellisuuden ontologista perusra- la todella liberaaleja - olkoonpa kennetta. Kielen suhde tietoproses- journalismi sitten tiedettä taikka seihin on tiukasti ulkoinen. Tämä taidetta tai mikä hyvänsä näiden heijastuu välittömästi objektiivi- seos, sen estetiikka, journalisti- sen joukkotiedotuksen ongelmanaset-
litessa lopputuloksen todenmukaisuus ja olennaisuus voidaan maksimoida.
... Tässä tutkimuksessa katsotaan täysin riittäväksi operoida yhdellä joukkotiedotuksen objektiivisuuden yleisellä kriteerillä journalisti- sen työprosessin tasolla: se on ni- meltään maksimaalinen vastaevidens-
si . ... Kyseessä on itse asiassa tieteellisen työskentelyn pelisään- nöstöön kuuluva asia: tutkijan on annettava hypoteeseiUeen tai nii- hin verrattaville ennakko-odotuksil- leen samanlainen mahdollisuus osoit- tautua vääriksi kuin oikeiksikin, jolloin lopputulos siis jää riippu- maan vain siitä minkälaisia tutkit- tavat asiat todellisuudessa ovat - voidaan sanoa: jää riippumaan objek- tiivisesta tode 11 i suudesta. "11
Tämähän on tuttua: objektiivinen joukkotiedotus vertautuisi työnä siihen, mitä luonnontieteellisen tutkimuksen (ja sitä matkivan yh- teiskuntatieteen) ajatellaan ole- van yksinkertaisen verifikationis- min tai falsifikationismin tieteen- filosofioissa.
Mutta onko objektiivisen joukko- tiedotuksen malli pätevä teoreetti- nen vastaus niihih journalismin haasteisiin, joiden kaltaisiin uu- denaikainen luonnontiede oli ja on pätevä: suhteessa pyrkimyksiin ra- tionaalisesti hallita luontoa, niin
"ensimmäistä" kuin "toistakin"?
Objektiivisen joukkotiedotuksen pä-
tevyys edellyttäisi, että kumpikin luonto. joista edellä on ollut pu- hetta, olisi olemisentavaltaan sa- manlainen. Että "toinen luonto" eli pääoman alainen yhteiskunta, jonka suhteen objektiivisen joukkotiedo- tuksen pätevyyttä on punnittava, olisi olemassa samoin kuin luonto- kin, objektina, meistä riippumatto- mana, meitä vastassa olevana objek- tiivisena todellisuutena. Onko näin? - Eipä tietenkään.
"Ensimmäisen luonnon" konstituu- tiossa ~i ole aineksia, jotka oli- sivat ihmisen produktiota. Vastaa- vasti: "toisessa luonnossa" ei ole konstituution aineksia, joita ihmi- sen produktio ei ole välittänyt.
Hieman toisin sanoen: "toisen luon- non" objektiivisena ontologisena konstituutiona ovat käytännön muo- dot ja vastaavat epäteoreettisen ymmärryksen muodot.12
Mutta miten objektiivisen jouk- kotiedotuksen idea tähän yhteiskun- nan erikoiseen olemisentapaan suh- tautuu? Viimeistä piirrettä myöten l. Feuerbach-teesin esittämällä ta- valla: "Kaiken tähänastisen materia- lismin (Feuerbachin mukaan lukien) perusvirhe on siinä, että esine, to- dellisuus, aistimellisuus ymmärre- tään vain objektin tai havainnon muodon alla; mutta ei aistimellis- inhimillisenä toimintana~ käytäntö- nä; ei subjektiivisesti."13
Mitä tästä seuraa? Mitä seuraa siitä, että yhteiskunta ymmärretään vain "objektin muodon alla11, inhi-
Gut. du nle n za.b1en rer Gesell.schaft! Ich braoebt.e., wenn er u.lit nehme doch an, Ste wis- CiU"oline ln elnem N&cht· sen den We.rt dieser Pu- clu.b auttaaehle", u.gt eln blicitY zu schätzen und
Intimua. kommen mir etwas ent-
gegen •.. "
Der Direktor errecbne- t.e 20 IXM Francs filr z:wel
millisestä käytännöstä ja ymmärryk- sen muodoista riippumattomaksi ob- jektiiviseksi todellisuudeksi? Sii- tä seuraa ennen muuta
3 "Ahmavaaran estetiikka":
sen muodon antaminen maailmantapah- tumille, on vain "keinoa, välinettä, jolla katsoja, kuulija tai lukija houkutellaan ottamaan selvää siitä, mitä [journalisti] tahtoo hänelle sanoa." Tämä torjuu mcluhanilais- ta ajatusta, että muoto~ väline olisi viesti.
"Ahmavaaran estetiikka" yrittää
"Tämän kirjoittaja on ... informatii- lyödä teoreettisesti muodon irti visen taidekäsityksen kannalla. Sen sisällöstä kognitiivisesti neutraa- mukaan taide siinä kuin tiedekin on liksi välineeksi, jolla sisältöä
informaatioprosessia. Taide vain vain katalysoidaan. Tämä on teo- toimii konkreettisemmalla tasolla. reettinen hahmotus Simopekka Norta- Se on asioiden esittämistä singu- mon alussa mainitulle käytännölli- laaristen olioiden kautta (vaikka selle moralismille -mutta molemmat usein, kuten aina kirjallisuudessa, ovat mahdottomia 15 ja mahdollisuu- yleistyksiin pyrkien), kun taas tie- teensa uskoessaan sokeita.
de operoi yleiskäsitteillä. Taide "Ahmavaaran estetiikka" seuraa epäilemättä myös pyrkii viihdyttä- objektii~isen j~ukkotiedotuksen . mään, luomaan emotionaalisesti miel- teoreett1sesta 1deasta sen vuoks1,
lyttävää oloa katsojassaan, kuulijas- että objektiivinen joukkotiedotus saan tai lukijassaan. Mutta tämä ei juuri objektivisminsa vuoksi näe on keinoa välinettä J·olla katsoJ·a journalistisen muodon, siis tietyn
' ' ' . 11
kuulija tai lukija houkutellaan ot- erikoisen kielen mAodon antam1se a tamaan selvää siitä, mitä taiteili- mitään erityisiä tietoa ja käsittä- ja tahtoo hänelle sanoa. - Kyber- mistä koskevia funktioita. Kielel- neettisen analyysin valossa asia on lä muotona ei nähdä tietofunktioi- tulkittava siten, että erityisiä, ta, vaan vain sillä, mitä tuon kie- orgaanisista tai älyllisistä tar- lenvälityksellä sanotaan objektii-
pei~ta riippumattomia esteettisiä v~sesta tod~llisu~de~ta. I~for~a~-
tarpeita ei ole, koska ei ole mi- t1oprosesse1ssa k1el1 on va1n vall- tään objektiivisia tavoitteisia nettä, keinoa. Kieli eli ajatus- järjestelmiä, jotka niitä vastaisi- muodot, ajatuksen muodot, on tieto-
vat."14 opillisesti neutraalia, eikä se mis-
Tämä koskee myös journalistista sään nimessä ole osa objektiivisen tuotantoa. Siis -ja nyt voimme ol- todellisuuden ontologista perusra- la todella liberaaleja - olkoonpa kennetta. Kielen suhde tietoproses- journalismi sitten tiedettä taikka seihin on tiukasti ulkoinen. Tämä taidetta tai mikä hyvänsä näiden heijastuu välittömästi objektiivi- seos, sen estetiikka, journalisti- sen joukkotiedotuksen ongelmanaset-
teluihin:
"Tässä yhteydessä on paikallaan käsitellä ... myös kommunikatiivisuut- ta koskevan ja objektiivisuutta kos- kevan tutkimuksen välistä suhdetta.
Ankaran teoreettisesti ottaen nämä on erotettava, sillä ne heijastele- vat joukkotiedotuksen eri aspekteja.
Edellinen tutkiessaan sanomien pe- rillemenoa liittyy joukkotiedotuksen pragmatiikkaan, sanoman ja vastaan- ottajan suhteeseen. Jälkimmäinen puolestaan on kiinnostunut yksjn- omaan sanoman suhteesta todellisuu- teen sivuuttaen näin pragmaattiset tekijät. - [Kuitenkin] journalis- tisessa käytännössä kommunikatiivi- suus määrää ne yleiset ehdot, joi- den puitteissa sanoman objektiivi- suus on muotoiltava . . . . Miten voi- daan yhtaikaa maksimoida sisällön objektiivisuus ja itse joukkotiedo- tusprosessin kommunikatiivisuus, ts.
saada objektiiviset sanomat myös maksimaalisen vääri_stymättöminä pe- rille, sen asian selvittäminen lie- nee objektiivisuuden näkökulmasta katsottuna tärkeintä kommunikatiivi- suustutkimusta."15
Mitä puolestaan seuraa "Ahmavaa- ran estetiikasta"? Se vahvistaa teoreettisena ajatusmuotona ja oh- jenuorana käytännölle yhteiskuntaa
"toisen luontona", joka on "vieras"
mahti, "ulkopuolella", johon voi- daan vain koettaa sopeutua. Se vahvistaa kieltä, myös "toisen luon- non" synnyttämän kielen erikoista muotoa, joukkotiedotusta, välineek- si, jolla orientoidutaan "toisessa luonnossa", ja se vahvistaa kieliä juuri niissä spontaaneissa muodois- sa, jotka käytäntö esineellisenä, mutta salaperäisesti epäitsenäisenä toimintana on tuottanut. Tämän voi aistia seuraavasta:
"Käytännön merkitys teorian ja maailmankuvan koettelussa perustuu käytännön älyllisesti aktivoivaan
vaikutukseen. Käytäntö suuntaa ak- torin tarkkaavaisuuden tiettyyn ob- jektiin, panee tämän muodostamaan teoreettisia yleistyksiä T ja hank- kimaan näiden yleistysten suhteen relevanttia empiiristä tietoa E1E2 ... En ja omaksumaan sen." 17
Tämä Ahmavaaran ajatus on sa- malla objektiivisen joukkotiedotuk- sen idean kesk.eistä tietoteoriaa.
r~utta sen myötä romahdamme ta voit- teestamme (Kehitä journalismista epäkäytännöllis-kriittisen tuotan- non muoto~) kauas taakse, käytän- töön tiedon lähteenä ja mittapuuna:
käytäntö eli toisin sanoen toimintan me kohtaamat vaikeudet suuntaavat tarkkaavaisuutemme objektiin, emme- kä suinkaan suuntaa itse tarkkaavai- suuttamme itseemme_, käytäntöörrrme ja siinä päteviin arkisiin käsityskan- toihin.
Mutta silloin yhteiskuntamme pe- rusrakenne jää huomion ulkopuolelle.
Sen vuoksi "Ahmavaaran estetiikka01 ja objektiivinen joukkotiedotus ovat kohtalokkaalla tavalla puoli- naista, vajaata.
* * *
Vallitseva journalismi (normaali- journalismi) on, ainakin normin mie- lessä, objektiivista journalismia.
Sen estetiikka on "Ahmavaaran este- tiikkaa". Se vahvistaa (affirmare) yhteiskunnan "toisena luontona",
"vieraana'' ja "ulkopuolisena" mah- tina, johon on sopeuduttava ja jos- sa on suunnistettava liisaveijalai- sina. - Enkö nyt kuitenkin riite- le itseni kanssa, kun edellä tote- sin uudenaikaisen luonnontieteen, jolle luonto on 11Vieras11, ja jour- nalismin, jolle "toinen luonto" on
11Vieras11 , synnyltään vastakkaisik- si ja luonteeltaan erilaisiksi pro- sesseiksi, edellisen epäkäytännöl- lis-kriittiseksi, jälkimmäisen käy- tännöllis-affirmatiiviseksi? Eikö
objektiivinen joukkotiedotus, joka todella kohtelee yhteiskuntaa "vie- raana" aineksena, ole pikemminkin uuden kriittisen luonnontieteen kaltainen yhteiskuntatiedon laitos?
On kuitenkin muistettava luonnon ja yhteiskunnan olemisentavan ero . Yhteiskunnan "vieraus" ei ole luon- non "vierauden" kaltaista objektii- vista reaalisuutta, vaan objektii- vista näennäisyyttä. Mutta objek- tiivinen joukkotiedotus ei kohdista kärkeään jälkimmäiseen syvään ris- tiriitaisuuteen: että yhteiskunta, joka on "vieras", on kuitenkin joka hetki joka osaltaan omaa tekoamme ja tuotettamme.
Joukkotiedotus on aina pyrkinyt ja pyrkii, tietämättään tahtomat- taan, voittamaan sitä vieraantumis- ta, joka kasvaa pääoman yhteiskun- nallisessa kehityksessä. Objektii- visessa joukkotiedotuksessa "vieras"
yhteiskunta toki koetetaan saada
"omaksi" onkimallasen salat julki, tietämällä, mitä maailmalla tapah- tuu ja miksi. Objektiivinen jour- nalismi orientoituu aina juuri na1n:
ulospäin maailmaan, loputtomasti sen tiedon perässä, joka aina näyt- tää katoavan horisontin taakse.
Mutta tällöin journalistisen työn ja työstön piiristä supistuu pois se ideaalinen ja käsitteellinen aines, jonka muodoissa yhteiskunt~
arkisesti käsitetään ja joka päivä uusinnetaan. Näin objektiivisessa joukkotiedotuksessa yhteiskunta vä- litetään vain objektin muodon alla uutisina, maailmantapahtumina, tie- toina, analyyseina. Tämä ei helpo- ta, vaan vaikeuttaa ihmisten yhteis- kuntakäsitysten kehittymistä tukah- duttamalla ihmisten omien käsitys- tensä kriittisen tarkastelun. Si- nänsä, siis spontaanisti joukkotie- dotus ei yllä kuin rajoittamaan sie- dettäviin mittoihin kapitalistisen yhteiskunnan kehityksestä kumpuavaa
vieraantumista. - Objektiivisten ajatusmuotojen käsittäminen myös subjektiivisesti voi johtaa vieraan- tumisen voittamiskehityksen alkuun. t,1itä tämä voisi merkitä? Sen täy- tyisi merkitä "Ahmavaaran estetii- kan" korvaamista muotopyrkimyksillä, joilla on tietoisuuden suhteen sel- vä tehtävä: kiinnittää joukkotiedo- tuksen yleisöjen huomio itseensä eli niihin ajatusmuotoihin, siihen kieleen, niihin käsitteisiin, joil- la spontaanisti ymmärrämme maailman niinä ja näinä itsestäänselvyyksi- nä, mutta jotka ovat kohtalokkaasti pettäviä kyetessään esittämään meil- le oman toimintamme vain vieraana toimintana, jossa emme tunne it- seämme. Journalistisen muotoironian menetelmien kehittäminen ja objek- tiivisen journalismin objektivisti- sen illuusion hajottaminen asettu- vat uuteen journalismiin tähtäävän tutkimuksen tavoitteiksi.
4 Entä itse tutkimus - mitä ainek- sia, mitä vaiheita?
Edellä olen luonnostellut niitä teoreettisia ja filosofisia perus- taja, joilla uuteen journalismiin tähtäävä tiedotusopillinen tutki- mus lepäisi. Tällaisella tutkimuk- sella voisi kuitenkin olla läpiko- taisin praktinen päämäärä: tuottaa journalismin oppimateriaaleja, uu- den journalismin peruskursseja.
Journalistiset oppimateriaalit lienevät tällä hetkellä yhtäältä kirjallisuutta ja toisaalta toimi- via joukkotiedotusvälineitä, nor- maalijournalismia. Suomenkielinen journalismikirjallisuus on niukkaa.
Uuden journalismin tutkimuksen ensi vaiheen tavoite voisi olla vallitsevan eli normaalijournalis- min muotokielien (kategorioiden, muotopineksien, koodien, kielioppi- en, tyylien jne.) teoreett1nen re- konstruktio. Tällaiseen rekonstruk-
teluihin:
"Tässä yhteydessä on paikallaan käsitellä ... myös kommunikatiivisuut- ta koskevan ja objektiivisuutta kos- kevan tutkimuksen välistä suhdetta.
Ankaran teoreettisesti ottaen nämä on erotettava, sillä ne heijastele- vat joukkotiedotuksen eri aspekteja.
Edellinen tutkiessaan sanomien pe- rillemenoa liittyy joukkotiedotuksen pragmatiikkaan, sanoman ja vastaan- ottajan suhteeseen. Jälkimmäinen puolestaan on kiinnostunut yksjn- omaan sanoman suhteesta todellisuu- teen sivuuttaen näin pragmaattiset tekijät. - [Kuitenkin] journalis- tisessa käytännössä kommunikatiivi- suus määrää ne yleiset ehdot, joi- den puitteissa sanoman objektiivi- suus on muotoiltava . . . . Miten voi- daan yhtaikaa maksimoida sisällön objektiivisuus ja itse joukkotiedo- tusprosessin kommunikatiivisuus, ts.
saada objektiiviset sanomat myös maksimaalisen vääri_stymättöminä pe-
rille, sen asian selvittäminen lie- nee objektiivisuuden näkökulmasta katsottuna tärkeintä kommunikatiivi- suustutkimusta."15
Mitä puolestaan seuraa "Ahmavaa- ran estetiikasta"? Se vahvistaa teoreettisena ajatusmuotona ja oh- jenuorana käytännölle yhteiskuntaa
"toisen luontona", joka on "vieras"
mahti, "ulkopuolella", johon voi- daan vain koettaa sopeutua. Se vahvistaa kieltä, myös "toisen luon- non" synnyttämän kielen erikoista muotoa, joukkotiedotusta, välineek- si, jolla orientoidutaan "toisessa luonnossa", ja se vahvistaa kieliä juuri niissä spontaaneissa muodois- sa, jotka käytäntö esineellisenä, mutta salaperäisesti epäitsenäisenä toimintana on tuottanut. Tämän voi aistia seuraavasta:
"Käytännön merkitys teorian ja maailmankuvan koettelussa perustuu käytännön älyllisesti aktivoivaan
vaikutukseen. Käytäntö suuntaa ak- torin tarkkaavaisuuden tiettyyn ob- jektiin, panee tämän muodostamaan teoreettisia yleistyksiä T ja hank- kimaan näiden yleistysten suhteen relevanttia empiiristä tietoa E1E2 ... En ja omaksumaan sen." 17
Tämä Ahmavaaran ajatus on sa- malla objektiivisen joukkotiedotuk- sen idean kesk.eistä tietoteoriaa.
r~utta sen myötä romahdamme ta voit- teestamme (Kehitä journalismista epäkäytännöllis-kriittisen tuotan- non muoto~) kauas taakse, käytän- töön tiedon lähteenä ja mittapuuna:
käytäntö eli toisin sanoen toimintan me kohtaamat vaikeudet suuntaavat tarkkaavaisuutemme objektiin, emme- kä suinkaan suuntaa itse tarkkaavai- suuttamme itseemme_, käytäntöörrrme ja siinä päteviin arkisiin käsityskan- toihin.
Mutta silloin yhteiskuntamme pe- rusrakenne jää huomion ulkopuolelle.
Sen vuoksi "Ahmavaaran estetiikka01 ja objektiivinen joukkotiedotus ovat kohtalokkaalla tavalla puoli- naista, vajaata.
* * *
Vallitseva journalismi (normaali- journalismi) on, ainakin normin mie- lessä, objektiivista journalismia.
Sen estetiikka on "Ahmavaaran este- tiikkaa". Se vahvistaa (affirmare) yhteiskunnan "toisena luontona",
"vieraana'' ja "ulkopuolisena" mah- tina, johon on sopeuduttava ja jos- sa on suunnistettava liisaveijalai- sina. - Enkö nyt kuitenkin riite- le itseni kanssa, kun edellä tote- sin uudenaikaisen luonnontieteen, jolle luonto on 11Vieras11, ja jour- nalismin, jolle "toinen luonto" on
11Vieras11, synnyltään vastakkaisik- si ja luonteeltaan erilaisiksi pro- sesseiksi, edellisen epäkäytännöl- lis-kriittiseksi, jälkimmäisen käy- tännöllis-affirmatiiviseksi? Eikö
objektiivinen joukkotiedotus, joka todella kohtelee yhteiskuntaa "vie- raana" aineksena, ole pikemminkin uuden kriittisen luonnontieteen kaltainen yhteiskuntatiedon laitos?
On kuitenkin muistettava luonnon ja yhteiskunnan olemisentavan ero . Yhteiskunnan "vieraus" ei ole luon- non "vierauden" kaltaista objektii- vista reaalisuutta, vaan objektii- vista näennäisyyttä. Mutta objek- tiivinen joukkotiedotus ei kohdista kärkeään jälkimmäiseen syvään ris- tiriitaisuuteen: että yhteiskunta, joka on "vieras", on kuitenkin joka hetki joka osaltaan omaa tekoamme ja tuotettamme.
Joukkotiedotus on aina pyrkinyt ja pyrkii, tietämättään tahtomat- taan, voittamaan sitä vieraantumis- ta, joka kasvaa pääoman yhteiskun- nallisessa kehityksessä. Objektii- visessa joukkotiedotuksessa "vieras"
yhteiskunta toki koetetaan saada
"omaksi" onkimallasen salat julki, tietämällä, mitä maailmalla tapah- tuu ja miksi. Objektiivinen jour- nalismi orientoituu aina juuri na1n:
ulospäin maailmaan, loputtomasti sen tiedon perässä, joka aina näyt- tää katoavan horisontin taakse.
Mutta tällöin journalistisen työn ja työstön piiristä supistuu pois se ideaalinen ja käsitteellinen aines, jonka muodoissa yhteiskunt~
arkisesti käsitetään ja joka päivä uusinnetaan. Näin objektiivisessa joukkotiedotuksessa yhteiskunta vä- litetään vain objektin muodon alla uutisina, maailmantapahtumina, tie- toina, analyyseina. Tämä ei helpo- ta, vaan vaikeuttaa ihmisten yhteis- kuntakäsitysten kehittymistä tukah- duttamalla ihmisten omien käsitys- tensä kriittisen tarkastelun. Si- nänsä, siis spontaanisti joukkotie- dotus ei yllä kuin rajoittamaan sie- dettäviin mittoihin kapitalistisen yhteiskunnan kehityksestä kumpuavaa
vieraantumista. - Objektiivisten ajatusmuotojen käsittäminen myös subjektiivisesti voi johtaa vieraan- tumisen voittamiskehityksen alkuun.
t,1itä tämä voisi merkitä? Sen täy- tyisi merkitä "Ahmavaaran estetii- kan" korvaamista muotopyrkimyksillä, joilla on tietoisuuden suhteen sel- vä tehtävä: kiinnittää joukkotiedo- tuksen yleisöjen huomio itseensä eli niihin ajatusmuotoihin, siihen kieleen, niihin käsitteisiin, joil- la spontaanisti ymmärrämme maailman niinä ja näinä itsestäänselvyyksi- nä, mutta jotka ovat kohtalokkaasti pettäviä kyetessään esittämään meil- le oman toimintamme vain vieraana toimintana, jossa emme tunne it- seämme. Journalistisen muotoironian menetelmien kehittäminen ja objek- tiivisen journalismin objektivisti- sen illuusion hajottaminen asettu- vat uuteen journalismiin tähtäävän tutkimuksen tavoitteiksi.
4 Entä itse tutkimus - mitä ainek- sia, mitä vaiheita?
Edellä olen luonnostellut niitä teoreettisia ja filosofisia perus- taja, joilla uuteen journalismiin tähtäävä tiedotusopillinen tutki- mus lepäisi. Tällaisella tutkimuk- sella voisi kuitenkin olla läpiko- taisin praktinen päämäärä: tuottaa journalismin oppimateriaaleja, uu- den journalismin peruskursseja.
Journalistiset oppimateriaalit lienevät tällä hetkellä yhtäältä kirjallisuutta ja toisaalta toimi- via joukkotiedotusvälineitä, nor- maalijournalismia. Suomenkielinen journalismikirjallisuus on niukkaa.
Uuden journalismin tutkimuksen ensi vaiheen tavoite voisi olla vallitsevan eli normaalijournalis- min muotokielien (kategorioiden, muotopineksien, koodien, kielioppi- en, tyylien jne.) teoreett1nen re- konstruktio. Tällaiseen rekonstruk-
tioon pitäisi liittyä toisaalta normaalijournalismin käytännöllistä harjoittelua aktiivisen tuottamisen mielessä.
Mutta muotokielien rekonstruk- tioon ei vielä saisi pysähtyä vaan pitäisi edetä niiden selittämiseen syntynsä kautta (mikä liittyy sau- matta kapitalismin kehitykseen:
journalismi on kapitalistisen vie- raantumiskehityksen voittamispyrki- mys, joskin turhautuva sellainen) sekä muotokielien kritiikkiin pä- tevyyden näkökulmasta. Tähänkin tutkimuksen vaiheeseen pitäisi liittyvä produktiivinen puoli.
Olen itse sitä mieltä, että normaa- lijournalismin kritiikki ei sinän- sä ole positiivista ja produktii- vista siten, että tällaisena kri- tiikkinä johdettaisiin vaihtoehto- journalismi. Vain tuottavassa toi- minnassa voi vanhan journalismin voittava käytäntö löytyä. Tällai- sen kriittisen tuotannon tulokset teoreettisesti yleistettyinä raken- taisivat kivijalkaa uuden journa- lismin työtavalle.
Viitteet:
1HELSINGIN SAN0~1AT 24.9 .1980. Nortamon puheenvuo- ro Sanomalehtien Liiton konferenssissa "Taiste- lu lukijasta" 23.9.1980.
2Teesin on esittänyt (ainakin) Veikko Pietilä, ks. PIETILÄ, V. Social practice and the deve- lopment of science (ilmestyy Ta~pereen yliopis- ton Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen jul- kaisusarjassa).
3Ks. Tiedotustutkimus, 2 (3-4), ss. 3-17.
4AHMAVAARA, Y. Yhteiskuntakybernetiikka. Hel- sinki, Weilin+Göös, 1976, esim. s. 161.
5HEMÄNUS, P. & VARIS, T. Joukkotiedotus eilen ja tänään. Helsinki, Gaudeamus, 1977, s. 15.
6HEMÄNUS, P. & TERVONEN, I. Objektiivinen jouk- kotiedotus. Helsinki, Otava, 1980.
7NIETTINEN, J. & KALLIOMÄKI, I. & SUOMINEN, E.
Journalistinen työprosessi. 2.p. Helsinki,
Gaude~mus, 1978.
8SIRONEN, Esa. Mitä on edistyksellisyys musii- kissa? Theodor W. Adornon musiikkisosiologian tarkastelua. Kulttuurivihkot, 5/1980, s. 44.
9HEMÄNUS, P. & TERVONEN, I., emt., s. 110.
1 0 Emt. , s. 112.
1 1 Emt . , s . 11 3 .
12MEHTONEN, Lauri. Ateoreettinen ymmärrys ja 'fenomenologia'. Julkaisussa Taiteenfiloso- fian tutkimusprojektin julkaisu I. Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, julkaisu 7, 1976, s. 9.
13 MARX, Karl. Thesen Uber Feuerbach. MEW, Bd.
3. Berlin, Dietz Verlag, 1978, s. 5. Käännös ja tulkinnasta ks. MEHTONEN, Lauri. Puhtaan järjen kritiikistä arkimaailman kritiikkiin, I Feuerbach-teesin tarkastelua. Sosiologia, 14 (6), 1977, SS. 246-253.
14 AHf·1AVAARA, Y., emt., ss. 243-244.
15 Vrt. BECKER, Jörg. The scientific and politi- cal significance of the MacBride Report in the Federal Republic of Germany. Teoksessa HAME- LINK, Cees J. (ed.). Mission impossible - critical reflections on the MacBride report (ilmestyy).
16 HEMÄNUS, P. & TERVONEN, I., emt., ss. 211-212.
17AHMAVAARA, Y., emt., ss. 100-101. Kursivointi poistettu- K.P.
Sosiologian apulaisprofessori, filosofinen tiedekunta Bolognan yliopistossa
Selostukseni jakautuu viiteen osaan. Ensimmäinen käsittelee tiedotustutkimuksen kehitystä Italias- sa, toinen tutkimuksen pääsuuntia ja -tyyppejä, kolmas tiedotustutkimuksesta esitetyn kritiikin·
päälinjoja, neljäs tutkimuksen rahoitusta ja viides joukkotiedotustutkimuksen kriisistä käy- tyä italialaista keskustelua. Viimeisessä jak- sossa hahmottelen joitakin hypoteeseja kriisitä ulos pääsemiseksi ja kansallisen tutkimuksen kyt- kemiseksi kansainväliseen. - Italian viime vuo- sien yhteiskunnallista, taloudellista ja poliit- tista kehitystä en nimenomaisesti tarkastele, vaikka sillä luonnollisesti on ollut oma merkit- tävä vaikutuksensa tiedonvälityksen organisaa- tioon.
1 Tiedotustutkimuksen kehitys
Italian tiedotustutkimukse·n koko skaala voidaan helposti esitellä vain pääpiirteissään. Tämä johtuu paitsi kentän laajuudesta myös tiedotuk- sesta kiinnostuneiden oppialojen moninaisuudes- ta ja metodologioiden kirjavuudesta. Kohtalai- sen tarkkoja tietoja alan yliopistollisesta tut- kimuksesta saa Carlo M. Pellizzin yleiskartoituk- sesta.1 Kartoituksen tiedot osoittavat tutkimus- aiheiden kentän laveaks.i; laveus jäsentyy seuraa- viksi pääalueiksi:
- viestintäprosessien tutkimus historiallisessa yhteydessään, erityisesti tiedotusvälineiden itsensä ja arvojärjestelmän muutoksen kannal- ta;
- viestinnän erikoisalojen tutkimus, erityisesti monimuotoisen "kulttuuriteollisuuden" tutki- mus;
- viestinnän ilmaisukielien ja viestinnän vaiku- tusten tutkimus (tässä tutkimussuunnassa kiin- nitetään erityistä huomiota henkilökohtaiseen viestintään sekä joukkotiedotuksen kieleen); - viestintäjärjestelmien esittämien käyttäyty- mismallien tutkimus, kysymykset kasvatuksesta ja didaktisista prosesseista sekä oppimispro- sessin luonteesta.
Tiedotusprosessien teoriat, metodologiat ja oppialakohtaiset näkökulmat ovat luonnollisesti hyvin monenlaisia. Perinteisesti vallitsevan akateemisen oppiainejaon pohjalta voidaan todeta seuraavaa: (1) Sosiologisesti ja kulttuuriantro- pologisestf suuntautunut tutkimus on yleisintä, ja tästä perspektiivistä tarkastellaan kommuni- kaatiota laajalla rintamalla, henkilökohtaisesta viestinnästä yhteiskunnallis-kulttuurisen kehi- tyksen kysymyksiin saakk~. (2) Kielitieteellinen ja semioottinen tarkastelutapa ovat yleistymässä. Se ratkoo samoja ongelmia kuin sosiologinen ja antropologinen suuntaus, nyt vain korostaen eri- tyisesti elokuvan ja television kielen kysymyk- siä. (3) Psykologinen suuntaus on edellisiä har- vinaisempi ja käsittelee ennen kaikkea oppimisen,
