82
AIKUISKASVATUS
AIKUISKOULUTTAJAT ROOLIAAN ETSIMÄSSÄ
A
ikuiskasvatuksen merkitys on nopeasti lisääntymässä. Koulutuksen yhtä hyvin kuin tieteen, kulttuurin, viestinnän, lii- kunnan ja muiden sivistyspalvelujen tarve kas- vaa seuraavina vuosikymmeninä. Kasvun syitä ja seurauksia on tarkasteltu monipuolisesti esi- merkiksi useissa opetusministeriön suunnitte- lusihteeristön julkaisuissa.Tulevaisuuden pohtijoiden mielestä sivistyk- sellä on merkitystä sekä itseisarvona että moniin yhteiskunnan tarpeisiin vastaajana. Itseisarvoi- nen opiskelu korostuu usein sitä enemmän, mi- tä iäkkäämmästä opiskelijasta on kyse. Tämä tu- lee hyvin esille tässä lehdessä tarkasteltaessa ikääntyvien koulutuspalveluja ja -tarpeita.
Tulevaisuudessa laaja-alaisesta sivistyksestä tulee todennäköisesti hallitseva päämäärä ja koulutuksen välineellinen merkitys pienenee.
Talouskasvu ja täystyöllisyys eivät voi olla tär- keimpiä koulutuksen tavoitteita, vaan muiden elämän alueiden on korostuttava.
Y
ksi keskeisistä koulutuspoliittisista pul- lonkauloista on se, että koulutusjärjes- telmämme tuottaa korkeasti koulutet- tuja henkilöitä aloille, joilla on jo valtava työttö- myys ja sijoittuminen koulutusta vastaaviin teh- täviin on lähes mahdotonta. Onkin tärkeää, että sekä nuorten että aikuisten koulutus tuottaisi entistä enemmän yleisiä valmiuksia, jotka ovat tärkeitä sekä työelämässä että työelämän ulko- puolelle jääville. Aikuiskoulutuksen tulisi osal- taan turvata työelämästä syrjään jääneiden am- mattipätevyyden säilyminen ja toisaalta antaa heille valmiuksia erilaisiin kansalaistoimintoi- hin, jotka tuovat mielekkyyttä elämään.Tulevaisuudentutkijat Mika Mannermaa ja Keijo Mäkelä ovat osuvasti todenneet Tule- vaisuusbarometri 1993 -raportissaan, että ihmi- senä olemisen pätevyysvaatimukset kasvavat.
Heidän keräämiensä asiantuntija-arvioiden pe- rusteella tulevaisuudessa korostuvat ammattiin liittyvä osaaminen ja jatkuva oppimiskyky, kom- munikaatiovalmiudet, muutoksen sietokyky ja tietointensiivinen osaaminen.
P
aljon pohdittavaa aikuiskouluttajille tar- joaa Niiniluoto, kun hän tarkastelee si- vistys-Suomen arvoja. Hän toteaa Leh- tisalon Sivistys 2017 -teoksessa mm. että Suo- men tulee olla vapaiden ja aktiivisten kansalais- ten muodostama demokraattinen oikeusvaltio, jossa kansalaisilla on itsekunnioitusta ja mah- dollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.Sen on oltava perinteitä kunnioittava, mutta sa- malla erilaisuutta suvaitseva kulttuurivaltio, jos- sa aineellinen ja henkinen toimeliaisuus ku- koistavat ja kansainvälinen kanssakäyminen on vilkasta. Sen on oltava luonnon kesto- ja uusiu- tumiskykyä säästävä ekovaltio, jossa luonnon- ympäristön arvoja kunnioitetaan ja säilytetään tuleville sukupolville. Sen on oltava korkeata- soiseen tutkimukseen ja koulutukseen perustu- va hyvinvointiyhteiskunta, jossa kansalaisten ylenmääräinen holhous on korvattu itsenäisyyt- tä takaavilla perusoikeuksilla ja positiivisia va- pauksia ja toimintamahdollisuuksia antavilla palveluksilla.
Edellä olevat hienot arvot voisivat olla minkä tahansa koulutusorganisaation tavoitepohdin- tojen lähtökohtina. Erityisen tarpeelliseksi ja toisaalta haastavaksi arvojen tarkastelun tekee yhteiskunnan nykyinen taloudellinen tilanne.
Todellisuutta on jo se, että materialistinen an-
saintapyrkimys hallitsee ihmisten toimintoja.
V
aikka koulutus- ja muiden sivistyspal- velujen tarve kasvaa, julkisen sektorin osuus niiden tuottajana tulee vä- henemään. Melko suuri yksimielisyys näyttää olevan siitä, että sivistyspalveluita tarjoavat or- ganisaatiot joutuvat toimimaan entistä pienem- män julkisen tuen varassa. Ne joutuvat rahoitta- maan toiminnastaan entistä suuremman osan oman varainhankintansa avulla ja näin moni- puolistamaan taloudellista pohjaansa. Taloudel- lisen tilanteen tekee vielä mielenkiintoisem- maksi se, että myös palvelujen käyttäjien varal- lisuus on laskenut työttömyyden ja verotuksen takia.Taloudellisen tilanteen olennainen heikkene- minen johtaa helposti siihen, että pyritään tar- joamaan sellaisia palveluja, jotka varmasti me- nevät kaupaksi ja joihin löydetään maksuky- kyisiä asiakkaita. Huippuosaamisen ja tietoin- tensiivisyyden korostajien joukossa tarvittaisiin myös koulutusorganisaatioita, jotka huolehtivat vähäosaisista, pohtisivat eettisiä ja esteettisiä ar- voja sekä ekologisia kysymyksiä. Näin voitaisiin jossain määrin ehkäistä kansalaisten jakautu- mista edelleen A- ja B-luokkiin.
S
ivistyspalveluihin kohdistuvien kasvavien vaatimusten, päätäntävallan hajauttami- sen ja pienempien resurssien seuraukse- na aikuiskoulutusta antavien organisaatioiden johtajuuden merkitys kasvaa. Vahvoja johtajia tarvitaan entistä enemmän tiennäyttäjiksi, vi- sioiden, unelmien ja tavoitteiden asettajiksi.Koulutusorganisaatiot joutuvat miettimään, mi- tä arvoja ne ovat toteuttamassa ja mikä niiden todellinen perustehtävä on. Pelkästään yhteis- kunnan ja yksilöiden muuttuviin tarpeisiin rea- goiminen ei riitä, vaan aikuiskoulutusorganisaa- tioiden tulee olla myös tiennäyttäjinä tulevai- suuden muodostumisessa.
Onkin välttämätöntä lisätä yrittäjyyttä ja jous- tavuutta kaikissa koulutusorganisaatioissa. Näin voidaan vapauttaa entistä enemmän aikuiskou- lutusorganisaatioissa piilevää luovuutta ja ener- giaa sekä antaa henkilökunnalle entistä suu- remmat mahdollisuudet vaikuttaa toimintaansa.
Tällöin vaarana on kuitenkin markkinavetoiset, kansainvälistä kilpailukykyä ja taloudellisuutta korostavat yksiköt, jotka kilpailevat rajusti kes-
AIKUISKASVATUS
kenään maksukykyisten asiakkaiden suosiosta.
Suunnannäyttäjän roolin ohella tärkeä vaati- mus johtajalle on sekä oman että henkilökun- tansa ammattitaidon kehittäminen. Jotta uusiin haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan entistä pie- nemmin resurssein, on koulutusorganisaatioi- den huolehdittava omasta osaamisestaan. Nii- den tulisi olla mallina muille työyhteisöille sys- temaattisesta, tavoitteellisesta oman henkilös- tönsä henkisestä kasvusta, joka palvelee sekä työntekijöitä itseään että organisaation toimin- taa.
M
uutospaineiden ja työn vaativuuden lisääntyessä kaikissa koulutusta anta- vissa organisaatioissa tulee entistä tär- keämmäksi huolehtia henkilökunnan työkykyi- syydestä. Henkilöstön tulisi toimia tiiviissä yh- teistyössä silloin, kun se on tarkoituksenmu- kaista. Yhteistoiminnallisuus on merkittävää eri- tyisesti opetusalalla, jossa on vankka yksin toi- mimisen ja nykyään jopa keskinäisen kilpailun perinne.Myös oppilaitosten tulisi pyrkiä keskinäiseen yhteistyöhön. Niiden keskinäisen kilpailun si- jaan olisi mielekkäämpää kehittää yhteistyöver- kostoja. Yhdistämällä eri koulutusorganisaatioi- den vahvoja puolia voitaisiin luoda koulutus- palveluja, jotka olisivat entistä monipuolisem- pia ja korkeatasoisempia. Koulutusohjelmia tu- lisi siirtää myös entistä joustavammin paikasta toiseen, jotta samoja asioita ei tarvitsisi suunni- tella alusta lähtien joka paikassa erikseen.
Kauko Hämäläinen
83
