Perhepotretti Pirttimäen pihassa, eturivissä isovanhempani Taavetti ja Emmi lapsineen
Sukulaisia
rapakon takaa
Serkkuja tapaam assa
M
ukava nähdä näin paljon nuorta väkeä kirkkopihassa!": lausahti loma
matkallaan ollut pappi, joka itsekin oli tulossa Karstulan kirkkoon juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina. Meillä oli erityinen syykin kokoontua. Odotimme saa
puvaksi pikkuserkkuamme miehi
neen Torontosta.
Jumalanpalvelus ehti jo alkaa, eikä sukulaisemme vielä olleet saa
puneet. Uteliaina vilkuilimme kirk
koon myöhässä astelevaa pariskun
taa, jonka ainoastaan seuralaistensa perusteella pystyimme tunnista
maan sukuumme kuuluvaksi. Kir
konmenojen jälkeen esittäydyimme, kävimme hautausmaalla tutkimassa sukujuuria. Jokaisen elossa oleva sukulainen joutui videolle tallenne
tuksi ja Kanadaan näytille.
"Kuuluvat lähteneen Amerikkaan Karstulastakin oikein porukalla. Mi
tähän, jos mekin?" "Eiköhän se leipä sieltäkin lähde. Näitä kivikkoisia peltoja ehtii kyntää, vaikka käy kat
somassa valtameren toisella puolel
la."
Näin kuvittelen Pirttimäen vel
jesten Otto, Heikki ja Taavetti Kota
sen (s. 1874) Karstulan Kimingillä tuumailleen 1890-luvulla. Tavalli
nen ta-rina oli, että tila ei isoa per
hettä elättänyt. Otto ja Heikki m uut
tivat ensin ja nuorin veli, isoisäni, Taa-vetti lähti Suomesta 6.6.1896.
Ihm eitten aika ei ole ohi Minulle täysin tuntemattoman iso
isäni löysin Internetistä siirto
laisinstituutin ko-tisivuilta.
Sukunimi: Kotanen Etunimi: Davetti
ikä: 22
62
Lähtöpaikka:
Määräpaikka:
Maa:
Matkan hinta:
Laiva:
Lähtöpäivä:
H a n k o P o r t A r th u r C a n a d a U S D 4 4 C a p e lla 6.6.1896 http: / /www.migrationsinstitute.fi
Nyt saatoin tutustua hä
neen edes virtuaalisesti!
Kaukaiset sukulaiseni olivat herättäneet minussa innos
tuksen selvittää juuriani, en
nen kuin kaikki asioista tietä
vät ovat joko kuolleet tai de
mentoituneet muistamatto
miksi.
Työtä, työtä ...
Aluksi veljekset työskenteli
vät kaivoksessa Minnesotas
sa ja asettuivat asumaan myöhemmin Port Arthuriin
1890-luvun lopulla. Port Earldine ja Wayne Karstulan kirkkopihassa Arthurissa he työskentelivät
hopeakaivoksessa, mutta
ostivat myös maata ja harjoittivat maanviljelystä. Yhdellä veljeksistä oli huoltoasema.
Siirtolaisissa oli tunnetusti paljon pohjalaisia ja niinpä Heikin vaimo oli kotoi-sin Teuvalta. Hän oli lähte
nyt Kanadaan jo siirtolai-sina ollei
den vieraillessa Pohjanmaalla. M at
ka oli suuntautunut aluksi Kööpen
haminaan, sitten Englantiin Liver
pooliin ja sieltä yli Atlantin. Matkan maksamiseen hänen täytyi työsken
nellä kotiapulaisena neljä vuotta.
Helpolla rahaa ei tullut myöskään kaivoksissa.
Juurilla
Vieraamme isäni serkun Haroldin (s. 5. 8. 1909) tytär Earldine ja hänen miehensä Wayne Wardell kertoivat, että Harold elää vielä ja on melko pirteä. Hän osaa suomea, mutta kir
joittaa kirjeet mieluummin englan
niksi.
Earldine on n. 50-vuotias ja ammatiltaan vakuutusvirkaili
ja. Waynen juuret ovat Englan
nissa ja hän on pappi. He asu
vat Torontossa. Aikaisemm in
kin he ovat matkustellet Eu
roopassa mutta tämä matka oli ensimmäinen Suomeen. Pää
kaupunkiin tutustumisen jäl
keen seurasi matka Pietariin.
Vihdoin oli vuorossa Karstula.
Sukujuuret oli tarkasti sel
vitettävä. Varsinkin paikat, jos
sa veljekset olivat maata tallan
neet oli nähtävä. Niinpä ensik
si suunnattiin Pirttimäkeen Kieräperälle. Talo on vieläkin sama, josta Kanadaan yli sata vuotta sitten lähdettiin. Myös Pirttimäen vanha riihi oli sil
loin jo toiminnassa.
Pitkän sukulointipäivän jäl
keen vieraamme ruokailivat vielä kerran luonani, näkivät ja kuulivat Karstulasta.
Rantasaunan löylyssä pis
täytymisen jälkeen ja rättiväsy
neinä siirryttiin nukkumaan.
Aamulla oli kiire Pohjanmaan sukulaisten luo ja sieltä edelleen Suomen Lappiin ja Itä-Suomen kautta takaisin Helsinkiin Toronton lennolle. Kenties joskus tapaamme Torontossa!
A n it ta R a s i
Vastuu painoi
Veljeksistä nuorin, Taavetti, tuli ta
kaisin Suomeen huolehtimaan van
hemmistaan Jussista ja Karoliinasta.
Hän avioitui täällä Emmi
Pasasen kanssa. Taavetille ja Em- mille siunaantui lapsia kaikestaan kymmenen, j oista nelj ä (Aino, Veera, Paavo ja Mikko) on elossa.
M uut veljekset viihtyivät Kana
dassa niin hyvin, että sataan vuoteen kukaan suvusta ei ole käynyt Suo
messa. Yksi sukupolvi on tällä välin
siirtynyt jo lähes kokonaan maan .
J ] ’ Serkkuni Earldine VVardell ia Seppo Kotanen poveen.
63
