"Metsä vie mukanaan" : ylälappilainen erämaa inarilaiskirjailija Martti Peltomaan kertomana

Acta Electronfica Unfiversfitatfis Lapponfiensfis 130

“Metsä v fie mukanaan ”

- Ylälappfilafinen erämaafinarfilafiskfirjafilfija Marttfi Peltomaan kertomana

Akateemfinen väfitöskfirja,

joka Lapfin ylfiopfiston kasvatustfietefiden tfiedekunnan suostumuksella

esfitetäänjulkfisestfi tarkastettavaksfi Lapfin ylfiopfistonluentosalfissa 3 lokakuun 18. päfivänä 2013 klo 12.

Lapfin ylfiopfisto

kasvatustfietefiden tfiedekunta

© Sofile Ratavaara-Peltomaa Kansfi: Petrfi Tfiafinen

Kannen valokuvat: Marttfi Peltomaan kotfiarkfisto Tafitto: Satu Uusfiauttfi

Myyntfi:

Lapfin ylfiopfistokustannus PL 8123, 96101 Rovanfiemfi

puh. +358 40 821 4242 fax +358 16 362 932 julkafisu@ulapland.fi www.ulapland.fi/lup Lapfin ylfiopfistopafino

Rovanfiemfi 2013 Paperfipafinos:

Acta Unfiversfitatfis Lapponfiensfis 263 ISBN 978-952-484-668-4

ISSN 0788-7604 Elektronfinen versfio:

Acta Electronfica Unfiversfitatfis Lapponfiensfis 130 ISBN 978-952-484-661-5

ISSN 1796-6310

TIIVISTELMÄ

Ratavaara-Peltomaa Sofile

”METSÄ VIE MUKANAAN”

Ylälappfilafinen erämaafinarfilafiskfirjafilfija Marttfi Peltomaan kertomana Rovanfiemfi: Lapfin ylfiopfisto 2013, 237 s.

Acta Unfiversfitatfis Lapponfiensfis 263 Väfitöskfirja: Lapfin ylfiopfisto

ISBN 978-952-484-668-4 ISSN 0788-7604

Tutkfimuksessa tarkastellaan sfitä, mfillafinen on ylälappfilafinen erämaa ja mfitkä ovat sen keskefiset elementfit finarfilafiskfirjafilfija Marttfi Pelto- maan kokemuskerronnassajatuotannossa. Tutkfimuksessa kuvafillaan erämaata elettynäja koettuna pafikkana sekätofimfinnallfisena ympärfis- tönä. Lfisäksfi huomfio kfifinnfittyy sfifihen, mfillafisfia muutoksfia ylälappfilafi- sessa erämaassa ontapahtunutlähfivuosfikymmenfien afikana.

Tutkfimuksen teoreettfinen tausta hahmottuu monfitfietefisen erä- maatutkfimuksen, humanfistfisen maantfieteen ja ekokrfifittfisen kfirjallfi- suudentutkfimuksenlähtökohdfista. Tutkfimus perustuu narratfifivfis-elä- mäkerrallfiseen tutkfimusotteeseenja se tarkastelee pohjofisfia erämaa- aluefitafinarfilafisenluonnonkäyttäjänja eräkfirjafilfijan näkökulmasta hä- nen suullfisestfija kfirjallfisestfituottamfiensa pafikkaelämäkerrallfisten ker- tomusten avulla. Tutkfimus tuo esfifin erämaaluontosuhteen pfitkäkes- tofisuudenja ympärfivuotfisena näkyvänjatkumonsekä erämafiden mer- kfityksen arkfipäfiväfisenätofimfintaympärfistönä.

Marttfi Peltomaan kerronnalle tyypfillfistä on erämaan pafikkojen kuvaamfinen nfifiden konkreettfisten ja maantfieteellfisten sfijafintfien pe- rusteella. Erämaahanlfifittyvä kerronta pafikantufi ylälappfilafisfifin fyysfis- sfijafinnfillfisfifin ympärfistöfihfin, kuten Ivalojoelle, Inarfijärvelle, Hammas- tunturfin ja Tsarmfitunturfin erämaahan sekä Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallfispufistojen aluefille. Osa näfistä aluefista on myöslafin- säädännöllfisestfiluonnonsuojelualuefiksfitafi erämafiksfi määrfiteltyjä alu- efita,jotka tofisaalta ovat Peltomaalle henkfilökohtafisestfi elettyjäja ko- ettuja ympärfistöjä. Inarfin kunnan aluefilla sfijafinnefisfifin erämafisfifin alu- efisfifinlfifittyfi merkfityksellfisfiäja pfitkäafikafisfia sfidoksfia sekä eränkäynnfin että rajavartfijantyön kautta.

Hfiljafisuusja syrjäfisyys ovat merkfittävfiä erämafisuuttalfisäävfiätekfi- jöfitä Peltomaan kerronnassa. Tähän lfifittyy myös pyrkfimys tavofittaa alkuperäfisen erämaaluonnon, syrjäänvetäytymfisen ja rauhofittumfisen

kokemus,jollofinfihmfinen vofituntea olevansa omfien selvfiytymfistafito- jensa varassa. Inarfijärven saaret, vanhat puut ja yleensäkfin vanhaa puustoa kasvavat aarnfimetsät ja laajoja mafisemanäkymfiä avaavat, helppokulkufiset vaaramaat tuottavat merkfityksellfisfiä erämaakoke- muksfia.

Erämaan määrfittely perfiferfia-ajattelun mukaan efi ole afivan yksfin- kertafista. Koetut, eletytja kerrotut pafikat käsfittfivätlähfinnälaajoja erä- mafisfia aluefita, mutta myöslähellä asutusta olevfia suhteellfisen pfienfiä erämafisfia pafikkoja Peltomaan kuvauksfissa. Myösfihmfinenja sfivfilfisaa- tfio hfistorfiallfisfine kehfityskulkufineenja etenkfin pohjofisenluontoon sfi- toutuva elämäntapa ovat osa erämaata,joka määrfittyyja saa merkfityk- sfiäfinhfimfillfisessäja kulttuurfisessa vuorovafikutuksessa.

Vuodenkfiertoja vuodenajat asettuvatluontevaksfi kehykseksfi erä- maassa tapahtuvfille tofimfinnofille, kuten kalastukselle, metsästykselle, luonnonmarjojen keräfilylle ja luonnossa lfifikkumfiselle. Luon- nonhyödyntämfinen arkfisfina käytäntefinäfilmeneetofisaalta elämyksellfi- syytenäluonnossalfifikkumfisen yhteydessäjatofisaalta kohtuullfisuuden perfiaattefin hankfitun ja ravfintona käytettävän saalfifin merkfityksenä. Luontoja erämaa ovat edelleenrfifista-jaraaka-afineafitta,ja etenkfin ko- tfitarvekalastus on ympärfivuotfinen luonnonhyödyntämfisen tapa. Eränkäynnfin tafitojenja asfianmukafisen pyyntfivälfinefistön käytön hal- lfitsemfinen ovat olennafinen osaluonnonhyödyntämfisen arkfirutfifineja.

Marttfi Peltomaan kerronnalletyypfillfistä ontradfitfionaalfiseen erä- maakäsfitykseen pohjautuva suhtautumfinen pafikkofihfinja tofimfintaan. Pafikallfisestfi rakentunut tekfijyys erämafisten pafikkojen ja käytäntöjen osana ovat vofimakkaastfi läsnä pohjofisessa erämaaluontosuhteessa. Matkafilullfisfifin luonnonkäytön mallefihfin lfifittyvfiä kysymyksfiä efi juurfi tule esfille, mutta erämaan suojelullfisfia näkökohtfia on nähtävfissä erfi- tyfisestfi nfifissä kertomuksfissa,jofissa käsfitelläänluonnonympärfistöfissä tapahtunefita muutoksfia.

Vfifime vuosfikymmenfinä tapahtuneet ympärfistönmuutokset tule- vat näkyvfiksfisekä ympärfistönluonnollfisten muutosprosessfien ettäfih- mfisentofimfinnan välfittömfientafi välfillfisten seurausten kuvauksfina. Ih- mfisen luonnonmuutoksfia afiheuttava aktfifivfinen tofimfijaroolfi filmenee pafikallfisestfi erämafiden vfirkfistyskäytön, metsätaloustofimenpfitefidenja nykyafikafisen porotalouden yhteydessä. Tofisaalta erämaaympärfistöfihfin kohdfistuvat kasvavat polfifittfiset ja taloudellfiset hyödyntämfispafineet herättävät huolta. Ympärfistönmuutosten lfisäksfi luonnossa lfifikkumfi- sen teknfistymfinenja vfiestfintäteknologfian kehfittymfinen ovat nykyafi- kafistaneet raja-ja erämfiehen arkfipäfivääja eränkäyntfiä.

Marttfi Peltomaan kfirjallfisentuotannon vofidaan katsoa kuuluvan pohjofiseen kfirjallfisuuteen. Tuotannossatofistuvat afiheet noudattelevat pohjofiselle kfirjallfisuudelletyypfillfistätematfifikkaa,johon ne osallfistuvat eräkfirjallfisuudenlajfin erfityfispfifirtefiden kautta. Myös Peltomaan eräkfir- jatuotantofilmentää kertomustensajaluontokuvauksensa kautta erä- maantradfitfionaalfistajatofimfinnallfista perustaa.

Tutkfimus haastaa pohtfimaan erämafiden merkfitystä arktfisen poh- jofisenfihmfisen, yhtefiskunnan, ympärfistönja näfiden vuorovafikutuksen näkökulmasta sekä etsfimään avafimfia kestävään erämaaluontosuhtee- seen.

Avafinsanat: erämaa, erämaatutkfimus, erämaaluontosuhde, narratfifivfi- nen tutkfimus, elämäkertatutkfimus, mfikrohfistorfia, kerronnallfisuus, eräkfirjallfisuus, ekokrfifittfinen kfirjallfisuudentutkfimus, humanfistfinen maantfiede, Marttfi Peltomaa, Ylä-Lappfi, Inarfi.

ABSTRACT

Ratavaara-Peltomaa, Sofile

“RIVETED TO THE WOODS”

The wfilderness of northern Lapland as descrfibed by Inarfi author Marttfi Peltomaa

Rovanfiemfi: Unfiversfity of Lapland 2013, 237 p. Acta Unfiversfitatfis Lapponfiensfis 263

Doctoral Dfissertatfion: Unfiversfity of Lapland ISBN 978-952-484-668-4

ISSN 0788-7604

Thfis study analyzesthe nature of wfildernessfin northern Lapland and fits core elements fin the author Marttfi Peltomaa’s experfience-based narratfion and productfion. The study descrfibes the wfilderness as a lfived and experfienced place and as an envfironmentfor human actfion. In addfitfion,fitfocuses on changesthat havetaken placefinthe wfilder- ness durfingthe pastfew decades.

Thetheoretfical background ofthe researchfis groundedfinfinter- dfiscfiplfinary vfiewpofints on wfilderness research, humanfistfic geogra- phy, and eco-crfitficallfiterary research. Thfis studyfis based on a narra- tfive-bfiographfical research approach. The data focus onthe northern wfilderness areas from the perspectfive of the Inarfi nature-goer, the wfilderness author, and hfis oral and wrfitten place-bound bfiographfical narratfives. Thfis brfings out the author’slong-lastfing year-round rela- tfionshfip wfith nature and the meanfing of wfilderness fin the modern everyday envfironment.

Marttfi Peltomaa’s narratfion typfically descrfibes placesfin the wfil- derness accordfing to thefir concrete and geographficallocatfions. Hfis narratfives arelocatedfinthe physfical envfironments of northern Lap- land, such as the wfilderness of the Ivalo Rfiver, Lake Inarfi, Hammas Fell, Tsarmfi Fell, andthe areas of Lemmenjokfi andthe Urho Kekko- nen Natfional Parks. Whfile some of these areas arelegfislatfively de- ffined as nature reserves or wfilderness areas, they are also envfiron- mentsthat Peltomaa has personallylfivedfin and experfienced. He has a partficularly sfignfifficantlong-term connectfion wfiththese parts of the munficfipalfity of Inarfi because of hfis work as a border guard and hfis hobby, huntfing.

Sfilence andlonesomeness are sfignfifficantfactorsthatfincreasethe sense of wfilderness. They are also connected wfith the endeavor to

reach the orfigfinal experfience of wfilderness, fisolatfion, and retreat, whfich requfire one to depend on survfival skfills. Thefislands of Lake Inarfi,the oldtrees,the vfirgfinforest, andthe passable hfills and woods open to wfide vfistas provfided Peltomaa wfith meanfingful wfilderness experfiences.

The deffinfitfion of wfilderness as based onthefidea of perfipheryfis ambfiguous. Experfienced,lfived, and narrated places cover wfide wfil- derness-lfike areas but also relatfively small wfilderness-lfike places near settlement. Therefore, human befings and cfivfilfizatfion, wfith thefir hfis- torfical path of development, and especfiallythe nature-bound north- ernlfifestyle, are a part of how wfildernessfis deffinedthrough human culturalfinteractfion.

The annual rhythm and seasons set the natural framework for actfionstakfing placefinthe wfilderness, such asffishfing, huntfing, berry- pfickfing, and hfikfing. The explofitatfion of nature as everyday practficefis one aspect ofthfis, butthe otherfis modestyfin ffindfing food. Nature and wfilderness stfill arethe sources of game andresources. Ffishfingto gafin one’s keepfis a year-round means of explofitfing nature, and wfil- derness skfills and approprfiate ffishfing and huntfing gear play a crucfial partfinthe dafily routfines of nature explofitatfion.

Attfitudes based onthetradfitfional concept of wfilderness andfo- cused on places, actfions, andlocally-constructed actorsfin wfilderness- lfike places are strongly presentfinthe northern wfilderness-nature re- latfionshfip. Peltomaa’s productfion does not often address questfions of tourfism-related models of nature explofitatfion, but nature protectfion fis evfident, especfiallyfin narratfives that dfiscuss changesfin natural en- vfironments.

The envfironmental changes that have occurred durfing the past few decades become evfident as processes of nature, and as dfirect and findfirect consequences of human actfion. The actfiverole of the human befingfin the changes of nature occurslocallyfin the recreatfional use of wfilderness, forestry, and modern refindeer herdfing. On the other hand,the polfitfical and economfic pressuresto make use of wfilderness envfironments are a concern. In addfitfion to changes fin nature, the techonologfizatfion of nature andthe development of communficatfion technology have modernfizedthe border guard and hunter’s everyday lfives and practfices.

Marttfi Peltomaa’slfiterary work can beseentorepresent northern lfiterature. Thethemes he dfiscussesfin hfis productfionfinvolvethetyp- fical themes of northern lfiterature, as well as the specfial features of

wfildernesslfiterature. In addfitfion, Peltomaa’s narratfives and descrfip- tfions of nature manfifestthetradfitfional and functfional role of wfilder- ness.

Thfis study contemplates the meanfing of wfilderness from the pofints of vfiew of the northern people, the envfironment, and thefin- teractfion between the two,lookfing for keys to a sustafinable wfilder- ness/nature relatfionshfip.

Keywords: wfilderness, wfilderness research, wfilderness/nature rela- tfionshfip, narratfiveresearch, bfiographficalresearch, mficro hfistory, nar- ratfion, wfilderness lfiterature, eco-crfitfical lfiterature research, human- fistfic geography, Marttfi Peltomaa, North-Lapland, Inarfi.

KIITOKSET

Arkfisfista sanonnofista vofi kasvaa vertauskuvallfisfia vastfinefita monfifin tarkofituksfifin, jopa väfitöskfirjatutkfimuksen afihevalfinnan perustelujen kfiteytymäksfi ‒ tafi kfifitokseksfi,joka kfirjofitetaan vfifimefisenä, mutta sfijofi- tetaan ensfimmäfiseksfi. Tutkfimuksenfilähtökohtfia vofi kuvatajolapsena Kemfijokfivarressa kuulemallanfi sanonnalla ”Pfienfistä purofista nefisot joetkfi syntyyja sfillä ve[d]ellä ne käy suuret vofimalafitoksetkfin”. Tämän tutkfimuksen alkuperää vofi etsfiä juurfi tällafisesta pfienestä purosta tafi sattumalta, kfifireessäjaläheltälöydetystälähteestä,josta efi olfisfitfihku- nut näkyvfille ensfimmäfistäkään vesfipfisaraa filman appenfi, eräkfirjafilfija Marttfi Peltomaan suotufisaa myötävafikutusta. Kfifitän häntä monfista hfienofista hetkfistä erämaa-afihefiden parfissa, polvefilevfista keskustelufista ja ymmärtävästä yhtefistyöstä. Usefin tutkfimuksen tekemfinen olfi an- sfiostasfi suorastaan humorfistfistaja hauskaa!

Pfienet purot ovat yhdfistyneetja kasvaneet suuremmaksfi vfirraksfi, ja vafikkajokfi vfirtaa eteenpäfin, näkökulma on säfilynyt –jos efi ”maafil- maan hfiekanjyvässä”, nfifin afinakfin puroltajoelle,järveäja merta kohtfi. Professorfi Kaarfina Määtän rohkafiseva ja kannustava ote on pfitänyt tämän tutkfimuksen venettä pfinnalla ja ofikealla refitfillä koko matkan ajan. Veneenpohja saattofi välfillä karahdella koskfipafikofissa soutajan väsyessä, mutta yksfissätuumfin urakkajatkufi kfipparfin määrätfietofisessa ohjauksessa. Hän jaksofi uskoa pfienen lähteen kokofiseen afiheeseen, vaatfiaja karsfia, mutta ennen kafikkea ohjataja neuvoa. Opfiskellessanfi luokanopettajaksfi 1980-luvulla Lapfin korkeakoulussa en olfisfi mfiten- kään osannut aavfistaa, että mfinullatulfisfi olemaan sama opettaja vfielä 2010-luvullakfin. Onneksfi näfin kävfi, sfillä muutofin nämä kahvfitulet olfi- sfivatjääneet sytyttämättäjajuhlakahvfitjuomatta. Kfifitos Sfinulle, Kaa- rfina!

Tofisaalta purot,joetjajärvetkfin ovat saaneet ajan mfittaan mo- nenlafisfia uusfia olomuotojaja tehtävfiä. Ne efivät ole enää pelkästään luonnon kfiertokulkuaja vuodenafikoja noudattavfia tafi ekosysteemejä ylläpfitävfiä luonnonvesfiä, rääsefikköfisfiä ojapahasfia, kalafisfia ruoka-afit- toja, kulku- tafi kuljetuskefinoja. Selvfitäksenfi selkeämmfille vesfille FT, ylfiopfistonlehtorfi Marja Kalske esfittfi arvokkafita, käytännöllfisfiä paran- nusehdotuksfia työnfi opponofintfivafiheessa. Tutkfimuksenfi esfitarkasta- jat professorfiJarkko Saarfinenja FT, KT, suomen kfielenja kfirjallfisuu- den pedagogfifikan ylfiopfistonlehtorfi Markku Varfis ansafitsevat erfityfisen

kfifitoksen sfifitä, että he oman asfiantuntemuksensaja ofivaltavfien neu- vojensa avulla ohjasfivat erämaakfifikarefittenfi suuntaa laajemmalle, mutta samalla tarkentaen kohdetta. Kumpaakfin hefistä kfifitän lämpfi- mästfi tästä vaatfivasta työstä. Samofin kfifitän ylfiopfistonlehtorfi Markku Varfista suostumfisesta vastaväfittäjäksenfi.

On ollutfilo kuulua sfifihen keskustelevaan, kannustavaanja alatfi muuntautuvaan tutkfijakollegofiden semfinaarfiryhmään,jonka Kaarfina Määtän ohjauksessa opfiskelevat jatko-opfiskelfijat ovat vuosfien saa- tossa muodostaneet. Tukenne on ollut hufimaajatarpeellfista, nykysa- nofin vofimaannuttavaa – enkäluultavastfi ole ajatuksfinenfi yksfin. KM Ulla-Mafija Louhelaa kfifitän pafitsfityönfi opponofinnfista, myös monfista rakentavfista kommentefista sekä lukufisfista keskustelufista, jofita kä- vfimme puhelfimessatafi sähköpostfilla, oululafisessa kahvfilassatafi Inarfi- järven aurfinkofisfissa tunnelmfissa, heltefisfiä hfillajänkfiäkään unohta- matta.

Lapfin ylfiopfiston rehtorfin myöntämä apuraha sekä työnantajanfi Inarfin kunnan myöntämät opfintovapaat ovat ajofittafin mahdollfista- neet keskfittymfisen tutkfimuksen tekemfiseen täysfipäfiväfisestfi. Ilofitsen myös edelleen opettajakollegofittenfi kfifinnostuksestatutkfimusafihettanfi kohtaan. Inarfin kunnankfirjaston ystävällfistä henkfilökuntaa on mufis- tamfinen pfitkäafikafista etäopfiskelfijaa ymmärtävästä palvelusta. Tfiedon- hankfinnan ammattfitafitoonne on afina vofinutluottaa sfillofin kun oma tfietämysjatafidot efivät ole rfifittäneet.

KT, dosenttfi Satu Uusfiauttfin asfiantuntevfilla neuvofilla,tafidofillaja tafitolla paperfinfipufista kuorfiutufi ofikea väfitöskfirja. Hänlofihtfi myös kä- den käänteessä englannfinkfielfisen abstraktfin, kafikestatästälämmfin kfifi- tos hänelle. Kuvatafitefilfija(amk) Petrfi Tfiafista kfifitän ammattfitafitofisesta kansfiensuunnfittelutyöstä. PafikallfislehtfiInarfilafisen väkfi on auttanutlu- kufisfia kertoja monenlafisfissa tfietoteknfifikan ongelmfissa, samofin kufin Metsähallfituksen Lapfinluontopalvelujen erfikofissuunnfittelfija Pasfi Nfi- vasalo karttofihfin lfifittyvfissä kysymyksfissä. Pufistonjohtaja, FM Pfirjo Seurujärveä kfifitän osallfistumfisesta erämaa-aluefisfifin lfifittyvfien monfi- nafisten kysymyksenasettelujen pohdfintaan.

Kafikentähellfisemmänlfisäksfijoetjajärvettarjoavat vfielä vesfiva- rantoja kesämökkfiensaunanlämmfittäjfille, matonpesupafikkojajokfivar- sfien asukkafille, puhtafita ufimavesfiäja vafihtelevfia veneretkfien kohtefita. Nfifin myös ystävänfi, perheenfija sukunfi;te olette varsfinafinen vfirkfistä- vfien ja vfilvofittavfien kokemusten vofimalafitos! Arjenavautujfien tfinkfi- mätön marttakerho, kfifitos käytännöllfisestä varaventtfifillfistä ja -pä-

reestä,samofin kufin muut kärsfivällfiset ystävänfi. Tsemppfihenkenne pfit- kfin matkaaja varsfinkfinloppumetrefillä on ollutfinnostavaa. Anoppfianfi Sfiskoa kfifitän monfivuotfisestalastenhofitoavusta, samofin kufin kuopuk- semme ystävfien perhefitä. Olette olleet äärettömäntärkeätukfija afina pafikallatarvfittaessa.

Lapsuuden kotfi-ja kouluympärfistö kannustfi opfiskelemaan, mfistä on afihettakfin olla kfifitollfinen. ”Ihmfisethän näfitä tekee” kuuluu fisänfi ratkafisukeskefinenja myöntefisestfi elämänkulkuun suuntaava sanonta. Tätä ajatusta olen joutunut tämänkfin prosessfin afikana kertaamaan usefin. Vefikko-fisä,sfisaruksenfi Sakarfi, Satuja Suvfi perhefineensekä mafi- nfio sukulafiskaartfinfi Savukoskellaja Kemfijärvellä: olette afinajaksaneet olla kfifinnostunefita opfinnofistanfi ja nykyvuosfina kfirfittää eteenpäfin

”Joko setfinkaamfinen on kohta eessä?”-kyselyfin. Tefistä olen afina saa- nut vfirtaajatkaa, varsfinkfin vfifime vuodenvafihteessa,jollofintapasfimme lähfinnä hautajafisfissa. Lämmöllä mufistantuollofin edesmennefitä äfitfiänfi Pfirkkoa, teräsmummfianfi Anjaa, sekä Kemfijärven tätfiänfi ja setäänfi. Hefistä on mefille esfikuvaksfi edelleen.

Nuuttfija Rfiku-Mattfi ovat ehtfineet kasvaaja sfinkua opfintojenfi afi- kana, tofinen yläastelafisesta lukfiolafiseksfi ja tofinen päfiväkotfi-fikäfisestä alakoululafiseksfi. Pojat, olette olleet uskomattoman ymmärtäväfisfiä. Mfieleen onjäänyt hetkfi,jollofin hämmentyneenätavasfin ensfimmäfistä esfitarkastuslausuntoaja Rfiku-Mattfi kysyfi syvään huokafisten: ”Efi kafit sfinun vaantartte alottaa alusta?” Onneksfi efi sentään. Luultavastfi Rfiku olfi asfiasta yhtä huojentunut kufin mfinäkfin. Puolfisollenfi Jaakolle osofi- tan kfifitokset sfifitä, että hän on osaltaan mahdollfistanut opfintonfijaka- malla kefittfiö-,lastenhofito-ja osfinlaskunmaksuvuorotkfinlähfinnäfit- selleen. Jaakko,tämä efi olfisfi onnfistunutfilman Sfinua!

Lopuksfi kfifitän nfifitätutkfimuksestanfi kfifinnostunefitafihmfisfiä,jofita olen kohdannuttämäntutkfimusprosessfin afikanajajotkajäfivät näfissä saatesanofissa mafinfitsematta. Hefitä onlukufisfiaja he ovat osofittaneet sen, että pfienfi puro,lappfilafinen oja, vofi olla selähtökohta,josta tar- kastella suurempaa vesfistöjen kokonafisuutta; tässä tapauksessalaajaa ylälappfilafista erämaata yksfittäfisen kävfijän, kokfijanja käyttäjän näkö- kulmasta. Tämä näkökulma vofilaajentua purostajoeksfija se vofi sy- ventyäjoestajärveksfi, vafikka se olfisfi aluksfi vafinjängästä pulpahteleva kaltfio.

Samallatavofin kufin kaltfionjääkylmä vesfi vofi ollalöytyessäänja- nofiselle vaeltajalle tafi erämfiehelle korvaamattoman arvokas, yksfilön kokemaja kertoma erämaa vofi subjektfifivfisuudestaan huolfimatta avata

tarkasteltavaksemme uusfia, afiemmfin löytymättömfiä, tafi efi afinakaan nfifin kovfintunnettuja erämafita.

Ivalon Hukkaperällä 22.9.2013 Sofile Ratavaara-Peltomaa

SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ 3

ABSTRACT 6

KIITOKSET 9

1 JOHDANTO 17

1.1 Puronvarresta polulle 17 1.2 Tutkfimuksentarkofitusjatutkfimustehtävä 20 1.3 Pohjanmaanlakeuksfilta Inarfin erämafihfin –

Marttfi Peltomaantfie rajamfiehestä kfirjafilfijaksfi 25 1.3.1 Taustaaja elämänvafihefita 25 1.3.2 Kfirjofittajastajatofimfittajasta kfirjafilfijaksfi 31 1.4 Tutkfimuskysymykset 33 2 ERÄMAATUTKIMUKSEN TEOREETTISIA

SUUNTAVIIVOJA 35

2.1 Luontokäsfitykset erämafiden määrfittäjfinä 35 2.1.1 Ihmfisen,luonnonja kulttuurfin polkujen kohtaamfisfia 35 2.1.2 Luonnonja efi-luonnon rajanvedosta

tofimfinnallfiseenjatkumoon 39 2.1.3 Pohjofiseen pafikallfisuuteen perustuvaluontosuhde

erämaakäytäntöjen rakentajana 40 2.2 Erämaakäsfitysten keskefisfiälähtökohtfia 41 2.2.1 Wfilderness-ajatuksesta erämaahan 41 2.2.2 Erämaan kulttuurfihfistorfiallfisfiltajuurfilta

kohtfi nykypäfivää 43 2.2.3 Lafinsäädännöllä määrfitelty erämaa 46 2.2.4 Bfiologfis-ekologfinen erämaa 48 2.2.5 Tradfitfionaalfinen,turfistfinenja suojeltu erämaa 51 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA MENETELMÄLLISET

LÄHTÖKOHDAT 55

3.1 Narratfifivfinenlähestymfistapa 55 3.1.1 Kertomuksettfietämfisen muotonajatfieteellfisenä

lähestymfistapana 55 3.1.2 Kertomuksen monet määrfitelmät 58 3.1.3 Narratfifivfisuustutkfimuksessa 61 3.2 Narratfifivfis-elämäkerrallfista suuntaa kohtfi 62 3.2.1 Elämäkerrallfisen kerronnantapoja 63 3.2.2 Mfikrohfistorfiallfistenjohtolankojenjäljfillä 66 3.3 Erä kertomuksfiaja kertomuksfia erä(ä)ltä 69 3.4 Analyysfinjatulkfinnan perustefista 71 3.5 Tutkfimusafinefiston esfittely 80 3.5.1 Tutkfimushaastattelutja mufistelukertomukset 80 3.5.2 Julkafistutuotanto 84 3.6 Tutkfimuseettfistä pohdfintaa 86

3.6.1 Tutkfimuseettfisfiä haastefita 86 3.6.2 Tutkfijan posfitfio 89 4 LUONTO JA ERÄMAA PAIKKANA 93 4.1 Eletty, koettuja kerrottu pafikka 93 4.1.1 Afika, pafikkaja mfinuus geobfiograffian kehyksessä 93 4.1.2 Todenkaltafistenja kuvfiteltujen pafikkojen maafilmofista 97 4.1.3 Pafikka Appfistunturfin aurfingossa 102 4.2 Erämafita kaukanajalähellä 105 4.2.1 Aarnfiometsfiäjalähfierämafita 105 4.2.2 Luonnonkäsfikfirjofituksfia maastostaja mafisemasta 108 4.2.3 Tunturfinlakfi, metsän pyhä 111 4.2.4 Vuodenajatja säätfila erämaaolosuhtefiden

kokemusmaafilman vedenjakajfina 113 4.3 Elettyjäja koettuja ympärfistönmuutoksfia 116 4.3.1 ”Ihmfisenjäljet kuuluvat erämaahan” 116 4.3.2 ”Luonto pfitää puolensa, vafikkafihmfinen mfittaa

kafiken vafin omallafiällään” 119 5 ERÄMAA TOIMINNALLISENA YMPÄRISTÖNÄ 127

5.1 Hfirvenpyynnfissäja sfifikaverkofilla 127 5.1.1 Eräelämää kahdeksan vuodenajan mukaan 127 5.1.2 Luonnonhyödyntämfinen arkfisfina käytäntefinä

ja elämäntapana 133

5.1.3 Pyyntfikumppanuuttaja-välfinefistöä 136 5.2 ”Luonnossalfifikkumfinen onfitsestäänselvyys” 139 5.2.1 Oudosta ympärfistöstätutuksfi seuduksfi 139 5.2.2 Epäonneaja eksymfisfiä 145 5.3 Muutoksfia erälläja rajalla 147 6 PYYNTITARINOIDEN LÄHTEILLÄ. Marttfi Peltomaan erä- kerronnanluonnehdfintaa eräkfirjallfisuudentutkfimuksen valossa 153

6.1 Eräkfirjallfisuuden ylefistätarkastelua 153 6.1.1 Erägenreä etsfimässä 153 6.1.2 Eräkfirjallfisuudentunnusmerkkejä 157 6.1.3 Eräkfirjallfisuus alueellfisena kfirjallfisuutena 158 6.2 Marttfi Peltomaan eräkerronnan omfinafispfifirtefitä 160 6.2.1 Elämänmakufisfia erätarfinofita pohjofisfista perfiferfiofista 160 6.2.2 Juonfijatofimfinnallfisuus eräkertomuksen konventfiofina 163 6.2.3 Ihmfisfiä erämaassa 168 6.2.3.1 Mfiehfiä maafilmanlafidalla 168 6.2.3.2 Luonto ottaa mfiehestä mfittaa 169 6.2.3.3 Mestarefitaja oppfipofikfia 171 6.2.3.4 Erämaan ammattfilafisfia 173 6.2.3.5 Erämaan monet kulkfijat 176

7 POHDINTA 181

7.1 Tutkfimuksenluotettavuus 181 7.2 Tutkfimuksen keskefisettuloksetjajohtopäätökset 184 7.2.1 Erämaa pafikkana 185

7.2.2 Erämaatofimfinnallfisena ympärfistönä 187 7.2.3 Erämaa muuttuu 188 7.2.4 Eräkfirjallfisfia erämafita 189 7.2.5 Yhteenvetoaja arvfiofintfia 190 7.3 Tulevafisuudentutkfimusafihefita 192

LÄHTEET 195

LIITTEET 219

LIITE 1 Marttfi Peltomaanjulkafistutuotanto

(31.12.2012 mennessä) 219 LIITE 2 Yhteenvetotutkfimusafinefistosta 222 LIITE 3 Karttakuva Ylä-Lapfista 225 LIITE 4 Marttfi Peltomaanteosten kansfikuvfia 226 LIITE 5 Kertomuksen käsfitteen määrfitelmfiä 228 LIITE 6 Karttakuva Appfistunturfin seudusta 231 LIITE 7 Analyysfiesfimerkkfi: Kertomus venefistä 232

KARTAT

KARTTA 1 Ylä-Lapfin maantfieteellfinen sfijafintfi sekä alueella sfijafitsevat luonnonsuojelu-ja erämaa-alueet.(© Metsähallfitus 2011; Pohjakartta

© Karttakeskus Oy, 2011.) 24 KARTTA 2 Erämaalafissa(1991) säädetyt erämaa-alueet.

(© Metsähallfitus 2005; © Maanmfittauslafitos 2005.) 47 TAULUKOT

TAULUKKO 1 Keskefiset suomalafiset erämaadfiskurssfit

Saarfisen(1999: 90) mukaan 53 TAULUKKO 2 Narratfifivfisen analyysfin dfimensfiot

Lfieblfichfin ym.(1998: 13) mukaan 72 TAULUKKO 3 Esfimerkkfi haastatteluafinefiston analyysfin vafihefista 78 TAULUKKO 4 Yhteenvetotutkfimusafinefistosta 222 TAULUKKO 5 Kertomuksen käsfitteen määrfitelmfiä 228 KUVIOT

KUVIO 1 Erämaakäsfitysten rfisteyskohtfia 37 KUVIO 2 Vuodenkfierto eräelämäntofimfinnallfisena kehyksenä

Marttfi Peltomaan kertoman mukaan 129

1 JOHDANTO

1.1 Puronvarresta polulle

Väfitöskfirjanfi on narratfifivfis-elämäkerrallfista näkökulmaa hyödyntävä tutkfimus ylälappfilafisesta eletystäja koetusta erämaasta,jotatarkastel- laan monfitfietefisen erämaatutkfimuksen, humanfistfisen maantfieteenja ekokrfifittfisen kfirjallfisuudentutkfimuksen lähtökohdfista. Nojaudun työssänfi finarfilafisen eräkfirjafilfija Marttfi Peltomaan kfirjallfiseen tuotan- toon ja haastattelufihfin. Tarkastelen afihevalfinnan perustefita tarkem- mfinluvussa 1.2 Tutkfimuksentarkofitusjatutkfimustehtävä.

Teorfiataustana selvfitän erämaan käsfitettä tutkfimuskfirjallfisuu- dessa. Luonto on oleellfinen osa erämaatutkfimustaja myös erämaaker- ronnan maafilmaa. Se on eräkertomustenja -kokemusten tärkefin ta- pahtumapafikkajatapahtumfientausta,joskus myös “päähenkfilö”. Tä- män vuoksfi on afiheellfista pohtfialuonto-ja erämaakäsfityksfiä,jofiden asemaa pfidetään erfityfisen tärkeänä yhtefiskunnallfisestfi tafi polfifittfisestfi suuntautuneessa erämaatutkfimuksessa. Luvun 2 Erämaatutkfimuksen teoreettfisfia suuntavfifivoja aluksfi tarkastelenkfin näfitäluonnon, kulttuurfin, yhtefiskunnanjafihmfisen välfisfifin suhtefisfifinlfifittyvfiä kysymyksenasette- luja.

Erämaat määrfittyvät monesta suunnasta. Pohjofiseen pafikallfisuu- teen perustuvanluontosuhteenlfisäksfi etsfin näkökulmfia erämaakäsfit- teen määrfittelyyn kfirjallfisuudentutkfimuksesta, kulttuurfihfistorfiasta ja suomen kfielen etymologfiasta, erämaalafinsäädännöstä, bfiologfis-ekolo- gfisesta sekä metsä-ja maantfieteellfisestä erämaatutkfimuksesta. Nämä määrfitelmät suuntaavattämäntutkfimuksen kulkuaja keskefisfiälähtö- kohtfiatarkasteltaessa erämaata pafikkana,tofimfinnallfisena ympärfistönä ja kfirjallfisten kuvausten kohteena.

Kfirjallfisuudentutkfimuksen teoreettfisfissa tarkastelufissa kfirjafilfijan ja hänentuotantonsa välfisfiä suhtefita on perfintefisestfi pyrfitty etsfimään bfiograffisen tutkfimusnäkökulman avulla.¹ Marttfi Peltomaan kfirjallfista tuotantoa efi kotfimafisen kfirjallfisuudentutkfimuksen alaan sfijofittuvfia opfinnäytetöfitänfilukuun ottamatta ole tutkfittu. Kfirjafilfijan elämänvafi- hefidenja taustan tuntemuksella on merkfitystä hänen teostensaluen- nassajatulkfinnassa, koskatuotanto sfisältää kfirjafilfijan mukaan vahvan

1 Ks. esfim. Koskela & Rojola 1997:15–21; Envall 1989: 143–148; Alanko-Kahfiluoto

& Käkelä-Puumala 2008.

18

omaelämäkerrallfisen afineksen teoksfissa kuvattujen tapahtumfien, ta- pahtumapafikkojenja henkfilöhahmojen osalta. Tämän vuoksfi valotan Marttfi Peltomaan elämänvafihefitajatuotantoaluvussa 1.3 Pohjanmaan lakeuksfiltaInarfinerämafihfin – Marttfi Peltomaantfierajamfiehestä kfirjafilfijaksfi.

Vafikka tutkfimuksenfi keskfiössä on koettuja eletty erämaa, taus- talla vafikuttavat pohjofisesta näkökulmasta määrfittyvät luonto-, erä- maa-, mafisema-ja metsäsuhteet. Ne ovat olleet tutkfimuksenja kfifin- nostuksen kohtefina monfilla tfieteenalofilla, mm. metsä- ja mufiden luonnontfietefidenlfisäksfi esfimerkfiksfi kulttuurfin-ja kfirjallfisuudentutkfi- muksessa, ympärfistösosfiologfiassa, matkafiluntutkfimuksessa, kasvatus- tfieteessä ja maantfieteellfisessä tutkfimuksessa.² Oma tutkfimuksenfi on mfikrohfistorfiallfisestfi suuntautunuttaja narratfifivfis-elämäkerrallfista,jota erämaa-afihepfifirfistä efi afiemmfin ole tehty. Tutkfimuksen menetelmällfi- sfiä perustefita, samofin kufintutkfimusafinefistoajatutkfijan posfitfiota erfit- telen tarkemmfinluvussa 3 Tutkfimuksen toteutusja menetelmällfisetlähtö- kohdat.

Erämaa sfijafitseeja erämaakokemuksetkfintapahtuvat afina ”jossa- kfin”. Nämä pafikkaa koskevat analyysfit pohjautuvat pafitsfi kfirjallfisuu- dentutkfimuksen, myös humanfistfisen maantfieteen elettyfihfin ja koet- tufihfin pafikkofihfinlfifittyvfifin käsfityksfifin.³ Luvussa4 Luontojaerämaa pafik- kana teoreettfinen perusta asettuu nfimenomaan humanfistfisen maan- tfieteen tarkastelutapaan, jota esfittelen tarkemmfin luvun alussa. Lu- vussa 5 Erämaatofimfinnallfisena ympärfistönä afihettalähestytään erämaan funktfionaalfisesta kontekstfista, pafikallfisen luonnonkäytön näkökul- masta.

Marttfi Peltomaan erämaata käsfittelevää tuotantoa onluontevaa lähestyä eräkfirjallfisuuden tutkfimuksen kautta. Ekokrfifittfisen kfirjallfi- suudentutkfimuksen⁴ ja kfirjallfisuuden lajfiteoreettfisten näkemysten avulla on mahdollfista hahmotella luonnon merkfitystä ylälappfilafisen erämaan kfirjallfisfissa kuvauksfissajatätätarkastelutapaa hyödynnänlu- vussa 6 Pyyntfitarfinofidenlähtefillä. Marttfi Peltomaaneräkerronnanluonnehdfin- taaeräkfirjallfisuudentutkfimuksen valossa.

Luonnolla, metsälläja erämaalla on afiemmfin ollut keskefinen osa suomalafis-ugrfilafisessa arvomaafilmassaja maafilmankuvassa. Ne ovat

2 Esfim. Lafitfinen 1984; Pentfikäfinen 1994; Karjalafinen 1997; 2006; Rafivo 1997; Lehtola 1997; Hallfikafinen 1998; Saarfinen 1999; 2002b; 2006; Hafila 2003; Valkonen 2002; 2003a; 2003b; 2010; Varfis 2003; Merfiläfinen-Hyvärfinen 2008; Rfifipfinen 2008; Lassfila 2011; Rantala 2011; Nfiemelä 2012.

3 Tuan 1977; 1990; Karjalafinen 1997; 2006; Salmfi 2003; Koho 2008.

4 Esfim. Gfifford 1999; Garrard 2004; Sfillanpää 2006; Lahtfinen & Lehtfimäkfi 2008.

edelleen merkfittävä osa pohjofista kulttuurfiaja elfinympärfistöä, elämfis- maafilmaa, mutta myös kansallfisen ja ylfikansallfisen mfielenkfifinnon kohtefina nfifin ympärfistösuojelullfisessa kufintalous-tafi metsäpolfifittfises- sakfin keskustelussajatutkfimuksessa.⁵

Mfikrohfistorfiallfinen ja narratfifivfis-elämäkerrallfinen tutkfimus ylä- lappfilafisesta erämaasta vastaa erämaatutkfimuskentän pyrkfimyksfifin laajentaatutkfimustofimfintaa ”luonnontfietefistäfihmfistfietefisfifin”. Vafikka näkökulma valottaa erämafiden merkfitystä pafikallfisestfi, tutkfimuksen tarkofituksena onlfisätätfietoa pohjofisfista, arktfisfista olofistajaluonnon- käytöstä.

Suomessa Erämaalafin (1991) valmfistelu ja vofimaantulo aktfivofi erämafiden tutkfimusta. Vfille Hallfikafinen on vuonna 1998 valmfistu- neessa metsätfieteen alan väfitöskfirjassaan The Ffinnfish Wfilderness Expe- rfience tutkfinut erämaakokemusta kvantfitatfifivfisella tutkfimusotteella, muttatutkfimuksensateoreettfisessa osassa hän perehtyy erämaakäsfit- teeseen myöslaadullfistatutkfimusotetta hyödyntäen. Luonnontfietefissä kfifinnostus erämaatutkfimukseen onfilmefistä. Erfityfisestfifinarfilafisfia erä- mafita ovattutkfineet mm. Perttfi Vefijola(1998; 2002)ja Marfi Rfifipfinen (2008). Teuvo Nfiemelän(2012) kasvatustfieteellfinen väfitöskfirja valot- taafinarfilafisnuorten kokemaaluonnonrauhaa.

Yhtefiskuntatfieteellfisestfi, ympärfistösosfiologfisestfi, -polfifittfisestfi tafi aluemaantfieteellfisestfi erämafita tafi luonnonkäyttöä ovat tutkfimuksfis- saan ja artfikkelefissaan käsfitelleet mm. Jarkko Saarfinen (esfim. 1999; 2002a; 2002b; 2006), Arfi A. Lehtfinen (esfim. 2002), Jarno Valkonen (esfim. 2002; 2003a; 2003b; 2010) ja Yrjö Hafila (esfim. 2003). Leena Vfilkka(esfim. 2002) ontutkfinut erämafita ympärfistöffilosoffisesta näkö- kulmasta.

Velfi-Pekka Lehtola käsfittelfi erämafihfin lfifittyvää kfirjallfisuutta ja kerrontaa väfitöskfirjatutkfimuksessaan Rajamaanfidentfiteettfi. Lappfilafisuu- denrakentumfinen 1920-ja 1930-luvun kfirjallfisuudessa(1997). Markku Va- rfis on hahmotellut suomalafisen eräkfirjallfisuuden ja erägenren omfi- nafispfifirtefitätutkfimuksessaan Ikäväerätönfilta. Suomalafineneräkfirjallfisuus (2003). Varfiksen teos on perusteellfinen pofikkfilefikkaus suomalafisen

5 Pentfikäfinen 1994; Saarfinen 1996; Callficot & Nelson 1998; Ingold 2000; Varfis 2003; Valkonen 2003a; 2003b. Kontfio(1999: 162; 2003) näkee pohjofisen, alueellfisestfi suun- tautuneen kfirjallfisuuden määrfittyvän kfirjallfisuusfinstfituutfiofiden näkökulmasta ”arktfi- sena margfinaalfina”. Vafikka tämä tutkfimus efi käsfittele pelkästään pohjofista kfirjallfi- suutta, arktfisen margfinaalfin käsfite on haastanut pohtfimaan sfitä, kufinka syrjässä erämaa ja erämaasta kfirjofittamfinenloppujenlopuksfi ovat. Tämäntutkfimuksen eräänätarkofi- tuksena on koetellatämän margfinaalfinrajoja asettamalla erämaatarkastelun keskfiöön.