Havaintoja
Mita o n »p uhee ntutkimu s»?
EsA ITKONl:N
Jyvaskylan yliopiston suomen kielen ja viestinnan laitokseen on jo muutaman vuoden ajan synnytetty uutta. »puheen- tutkimukseksi» nst1ttya tieteenhaaraa.
On makuasia. katsooko Jaakko Lehtosen toimineen katilbn vai synnyttajan roolis- sa. Joka tapauksessa lienee paikallaan ky- sya. mita »puheentutkimus» on ja mika on sen suhde naapuritieteisiin. erityisesti yleiseen kielitieteeseen. Esitan kaksi tee- sia: A) »Puheentutkimuksen» edustajien yleisesta kielitieteesta antama kuva on paikkansa pitamatbn. B) »Puheentutki- muksen» kasite on niin huonosti maaritel- ty. ettei se kelpaa tieteellisen tutkimuksen perustaksi.
A) Lehtosen ja Hurmeen ( 1980: 79) mukaan »[yleisen] kielitieteen peruspyr- kimyksena on aina teorian luominen kie- /en rakenreesra», kun taas »puheentutki- jan tarkastelun kohteena on kommuni- koiva ihminen». Tasta he katsovat seu- raavan, etta »puheentutkimus on lahem- pana psykolingvistiikkaa, pragmatiikkaa ja yleista semiotiikkaa kuin varsinaista kielioppiteoriaa» (s. 80). Omituista Leh- tosen ja Hurmeen argumentaatiossa on se. etta he samastavat yleisen kielitieteen ja kielioppiteorian ja nain ollen erottavat yleisen kielitieteen psykolingvistiikasta ja jopa pragmatiikastakin. Yhta hammastyt- tavalla tavalla menettelee Lehtonen ( I 982: 150) vaittaessaan, etta »kielitiede ei
76
siis yleensa ole osoittanut kiinnostusta kielellisen prosessoinnin malleja koh- taan». Yritan korjata naita vaarinkasityk- sia antamalla ensin yleisen kielitieteen maaritelman ja vertaamalla sita sitten to- dellisuuteen eli yleisen kielitieteen ope- tukseen.
Yleisen kielitieteen paamaarana on esit- taa yhtenainen teoria kielentutkimuksen eri lajeista. Naiden erilaisuus puolestaan maara_ tyy kielen eri aspektien erilaisuu- den perusteella. Clarkin ja Clarkin (1977:
7-10) tavoin voimme erottaa kielessa struktuurin. funktion ja prosessin. Oma tulkintani tasta kolmijaosta on seuraava. Srrukruuri on sama kuin kielen muoto. Si- ta tutkivat fonologia. morfologia ja syn- taksi joko normin (= !angue) tai norma- tiivisen kaytbksen (= parole) tasolla.
Muodot eivat ole »pelkkia» muotoja.
vaan niita kaytetaan tietyssa tarkoituk- sessa. Kayttbtarkoitus on sama kuinjimk- rio. Semantiikka tutkii muotojen abstrak- tia. !angue-tasoista funktiota. kun taas pragmatiikka tutkii niiden konkreettia.
parole-tasoista (eli tilannekohtaista) funk- tiota. Muodot (puhuttuina tai kirjoitet- tuina) ovat keinoja paamaarien saavut- tamiseksi. ja alempien tasojen paamaarat oval toteutuessaan keinoja ylempien taso- jen paamaarien saavuttamiseksi. Tama
keino -paamaara-hierarkia avaa yhtey- den rationaalin teon teoriaan. Koska funktio motivoi ja selittaa muotoa, seman- tiikka ja pragmatiikka ovat (enemman tai vahemman implisiittisesti) mukana kai- kessa muodon tutkimuksessa, ts. fonolo-
g,assa. morfologiassa Ja syntaksissa.
( aennaistii terminologista hankaluutta aiheutuu siita. ettii merkitysten luokittelu edellyttiiii niiden e ineistamistii eli kohte- lemista muotojen kaltaisina: nain on syn- tynyt termi »strukturaalisemantiikka».) Psykolingvistiikka tutkii puheen tuotta- misen ja ymmiirtami en prosesseja. joiden yhteisenii nimi11ajanii toimii mui ti. Tut- kimusmetodit ovat periaatteessa kokeel- lis-havainnoivia. mutta kiiytiinnbssa kasi- teanalyyttisen menetelmiin osuus ka vaa noustaessa kohti kielen ylempia tasoja.
La use en ja disk u rssi n tasolla pu heen suunnittelun tutkimus lankeaa kaytiin- nbssii yhteen (puhujakeskeisen) pragma- tiikan kanssa. Mybs kielen oppiminen on psyykkinen prosessi. kun taa kielen muu- tos on psykososiaalinen prosessi. Sosio- lingvistiikka tutkii puhetta ihmisjoukossa esiintyvana prose sina. Tyonjako on yleensii ollut sellainen. ettii »kova» eli kvantitatiivinen sosiolingvistiikka tutkii kontekstin vaikutusta kielen alempien ta- sojen _ ksikkojen aliseen variaatioon.
kun taas »pehmea» eli interaktionistinen sosiolingvistiikka tutkii ryhmassa tapah- tuvaa kommunikaatiota osallistuvan ha- vainnoinnin keinoin.
Heijastuuko edellii esitetty kii itys ylei- sestii kielitieteestii mybs , leisen kielitie- teen opetukseen? Totta kai. Turun yli- opistossa approbatur-arvosanaan tarvi- taan pakolliset luennot mm. fonologiassa ja morfologiassa (= rakenne. funktionaa-
lise ti perusteltuna). syntaksissa ja eman- tiikassa (= rakenne ja funktio) sekii psy- ko- ja sosiolingvistiikassa (= prosessi).
Cum laude -tasolla tulee mukaan mybs diakroninen kielitiede (= proses i). Vielii monipuolisempaa on yleisen kielitieteen opetus Helsingin yliopistossa.
B) Kuten edellii niiimme. yleisen kieli- tieteen alue on varsin laaja. Yksityinen tutkija voi kyllii hallita sen passiivi esti mutta pystyy tuskin harjoittamaan taso- kasta tutkimusta sen kaikilla lohkoilla.
Sen. onko kysees ii yleisen kielitieteen alaan kuuluva tutkimus. miiiiriiii tutkijan asenne. Oman nakemykseni mukaan esim. sellainen kielen oppimisen tutkija.
Havaintoja
joka pohtii kiiyttamiensii metodien oikeu- tusta ja asettaa tuloksensa yhteyteen muil- la kielentutkimusten lohkoilla saavutettu- jen tulosten kanssa. harjoittaa yleistii kie- litiedettii. »Puheentutkimusta» tarjotaan nyt vastaavanlaiseksi kattotieteeksi. Ta- ma on redundanttia mutta ei sinansa vaa- rin. jos »puheentutkimuksen» kasite vain miiaritelliiiin kelvollisesti. ain ei kuiten- kaan ole tapahtunut. vaan esitettyii miiii- ritelmiiii vaivaa toisaalta yksipuolisuus (=
I) ja toisaalta pinnallisuus (= 2).
I) Lehtonenja Hurme ovat koulutuksel- taan foneetikkoja. ja heidan on nakojaan ollut ylivoimaisen vaikea irrottautua tiistii taustastaan. Vuonna 1978 Lehtonen toi- mitti julkaisun »Puheentutkimuksen me- netelmiit». mutta siihen sisaltyvassii. yh- dessa Hurmeen kanssa kirjoittamassaan artikkelissa hiin kiisittelee vain fonetiikan menetelmia. ts. fonetiikan tavanomaisia tutkimuslaitteita ja niiden kayttbii. (Muut artikkelit kasitteleviit aiinentallennusta ja kuvanauhoitusta.) Tarkastellessaan »pu- heentutkimuksen» historiaa Lehtonen ja Hurme (1980: 80-85) lbytiivat edusta- malleen suuntaukselle kolme edellakavi- jaii. nimittain kielitieteellisen fonetiikan,
instrumentaalifonetiikan ja retoriikan (eli puheopin). On kasittiimiitbntii. ettii Sapi- rin. Malinowskin ja Hymesin kaltaisten antropo- tai etnolingvistien tyb sivuute- taan kokonaan. Ja koska »historiikki» ulottuu 70-luvulle asti. olisi ollut syytii mainita. ettii tietokonelingvistiikan ja te- koiilyntutkimuk en yhteistybn vaikutuk- sesta on ryhdytty harjoittamaan juuri sel- laista kielellisten prosessien mallittamista.
jota »puheentutkimuksen» edustajat il- moittavat kaipaavansa. - Tiivistiien: jy- vaskyliilaisen »puheentutkimuksen»
luonnetta eivat ole miiiiriinneet yleispiite- vat syyt vaan se seikka. ettii Lehtonen ja Hurme ovat sattuneet saamaan foneeti- kon koulutuksen.
2) Yksipuolisuus yhtiiiillii merkitsee pinnallisuutta toisaalla. Tama tulee ilmi kun kysymme. mita uutta »puheentutki- mus» on tuonut kielentutkimukseen. Leh- tonen ja Hurme ( 1980: 82 ja 86) vastaavat - tai yrittaviit vastata - tiihiin kysymyk-
77
Havaintoja
seen esittamalla laatikkojen ja nuolien avulla kaksi eri kasitysta kommunikaatio- tapahtumasta: aiemp1. »kielitieteellis- strukturalistinen» malli perustuu »naii- veihin olettamuksiin». kun taas myohem- pi. »puheentutkimukselle» omina1nen
»malli» on »dynaaminen» ja paljastaa
»viestinnan moninaisuuden». Miten tama tapahtuu? Siten etta ensin esitetyn laatik- kojonon kumpaankin paahan lisataan kaksi Iaatikkoa: toisaalta »puhujan moti- vaatiot ja tavoitteet sosiaalisessa viestin- tatilanteessa» ja »viestintaintentio» ja toi- saalta naiden tulkinnat. Vaatimattomaan tapaansa Lehtonen ja Hurme toteavat (s.
86). etta heidan »mallinsa» ottaa huo- mioon »koko inhimillisen yhteiskunnan viestintatarpeineen ja lainalaisuuksi- neen ». Sajavaara ( 1980: 2 I I) ei halua jaa- da pekkaa pahemmaksi: »Lingvistiikan teorian ja metodien tueksi tarvitaan valt- tamatta tietoa sellaisilta alueita kuin sosio- logia. psykologia. neurologia ja sovellettu matematiikka.»
Mahtipontinen deklamointi ei sinansa merkitse yhtaan mitaan. Meidan on ky- syttava. miten nama suuret lupaukset on lunastettu. Toisin sanoen: mita Lehtosen ja Hurmeen laatikot oikeastaan sisaltavat?
Vastauksen he antavat s. 88-94 tarkas- tellessaan »puheen tuottamis-ja vastaan- ot tamistapahtumaa yksityiskohtaisem- min». Puheen tuottamista kasitteleva jak- so on ylimalkainen tiivistelma Clarkin ja Clarkin (1977) luvuista 6 ja 7. Puheen ymmartamista kasittelevassa jaksossa vii- tataan mm. Massaroon (1975). mutta aivan sama tieto olisi ollut saatavissa Clarkin ja Clarkin ( 1977) luvuista 5. 2 ja 3. (Mainitsen sivumennen. etta omilla psykolingvistiikan luennoillani olen kol- men vuoden ajan kayttanyt Clarkia ja Clarkia (1977) paaasiallisena lahteena.) Mita meille jaa kateen »puheentutkimuk- sen» kielentutkimusta »uudistavasta»
ajattelusta? Ei mitaan. silla »puheentut- kimus» osoittautuu olemassa olevan psy- kolingvistiikan kansanomaiseksi versiok- si. Lehtbsen ja Hurmeen artikkeli on sika- li edus\ava, etta itsenaisempaa tai syvalli- sempaa kasittelya en ole onnistunut loy-
78
tamaan muistakaan »puheentutkijoiden»
julkaisuista.
Tieteellisen argumentaation voi tietysti jattaa omaan arvoonsa. Valtiovallan suo- peuden »puheentutkijat» ovat joka ta- pauksessa hankkineet itselleen. silla - kuten umminen (1983: 2) toteaa - »on ilahtuneina pantu merkille. etta Jyvasky- lan yliopisto on saamassa alan korkeim- man oppituolin». (Ulkopuolista lukijaa jaa kummastuttamaan se. etta opetusmi- nisterion virkamiehet eivat nakojaan luo virkoja vaan ainoastaan »panevat merkil- le» niiden ilmaantumisen.)
»Puheentutkimuksen» laajaan tyokent- taan kuuluu m. 6s puheoppi. Tama ala on·- minun kompetenssini ulkopuolella. joten en ole edella ottanut siihen lainkaan kan- taa.
LAHTEET
CL,,RK. H, RBI RT H.- C1.-,RK. En V. 1977:
Psychology and language. Harcourt Brace Jovanovich. ew York.
L1 lfT0:--11 r--:. JA,\KKO (toim.) 1978: Puheen- tutkimuksen menetelmat. Jyvaskylan yliopiston suomen kielen ja viestin- nan laitoksen julkaisuja 17.
L1-1no~1N. JAAKKO 1982: Lingvistiikka.
viestintatieteet ja puhekasvatuksen teoreet ti set lahtokohda t. - Ku usi ar- t i k kel ia (toim. Terttu Orpana). Tam- pereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisu- ja 8. s. 141-185.
LI:HTONl·N. J ,\,\KKO-H URMI:. PJ:RHI 1980:
Puheketju ja puheentutkimus. - So- veltava kielitiede (toim. Kari Saja- vaara). Gaudeamus. Helsinki. s. 78- 96.
MASSARO. D0M1 ,c W. (toim.) 1975: Under- standing language. Academic Press. New York.
NuMMINEN. JMKKO 1983: Opetusministe- rion tervehdys puheviestinnan paivil- la Jyvaskylassa 31. IO. 1982. - Pu- hekasvatus koulussa ja yhteiskunnas- sa (toim. Jaakko Lehtonen). Jyvasky- lan yliopiston suomen kielen ja vies- tinnan laitoksen julkaisuja 31. s. 1- 4.
SA.1Av-,.\RA. KARI 1980: Kontrastiivinen kielentutkimus ja virheanalyysi. - Soveltava kielitiede (toim. Kari Saja
vaara). Gaudeamus. Helsinki. s.
202-221.
Havaintoja
f
79
s
N
s
V
s s
s
s
