• Ei tuloksia

Ka­ta­jai­nen kan­sa: osal­li­set ja osat­to­mat

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Ka­ta­jai­nen kan­sa: osal­li­set ja osat­to­mat"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

This is an electronic reprint of the original article.

This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.

Author(s):

Title:

Year:

Version:

Please cite the original version:

All material supplied via JYX is protected by copyright and other intellectual property rights, and duplication or sale of all or part of any of the repository collections is not permitted, except that material may be duplicated by you for your research use or educational purposes in electronic or print form. You must obtain permission for any other use. Electronic or print copies may not be offered, whether for sale or otherwise to anyone who is not an authorised user.

Ka-ta-jai-nen kan-sa: osal-li-set ja osat-to-mat Ylikotila, Anna-Kaisa

Ylikotila, A.-K. (2017, 05.12.2017). Ka-ta-jai-nen kan-sa: osal-li-set ja osat-to-mat.

Tiedeblogi. Retrieved from https://www.jyu.fi/fi/blogit/tiedeblogi/toimitus/anna- kaisa-ylikotila-katajainen-kansa-osalliset-ja-osattomat

2017

(2)

Anna-Kaisa Ylikotila: Katajainen kansa: osal- liset ja osattomat

Kuka on oikeasti suomalainen ja miten se määritellään?

Perinteisesti suomalainen kansa on nähty yhtenäisenä joukkona, joka sisun voimalla puurtaa tiensä läpi harmaa kiven. Oikeastaan tämä käsitys juontuu 1800-luvun jälkipuoliskolle, jolloin nationalismin tuulet puhalsivat myös Suomeen. Erityisesti Snellmania ja fennomaaneja saa kiittää siitä, että yhden valtion, yhden kansan ja yhden kielen ajatus muurautui osaksi suomalaisen kansalaisidentiteetin kivijalkaa.

Kansalaisuuden on nähty toteutuvan etnisenä, kulttuurisena ja kielellisenä

yhtäläisyytenä, jonka kautta suomalaiset itsekin määrittelevät omaa kulttuuriaan.

Todellisuudessa kuitenkin myös Suomessa on ollut useita kieliä, sukujuuria ja keskenään erilaisia identiteettejä, jotka ovat toisinaan säilyttäneet oman asemansa, mutta ajoittain sulautuneet osaksi laajempaa kokonaisuutta.

Perinteiseen suomalaiseen kansalaisuuskäsitykseen on liittynyt jopa hieman uhmakas

”me vastaan muut” -ajattelu. Muihin kuin oman kulttuuripiirin edustajiin on suhtauduttu vähintäänkin epäluuloisesti, ja vaikka suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu, on uusien vähemmistöryhmien omien kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen suhtauduttu yhä kriittisemmin. Kun siis maahanmuuttajilta odotetaan

(3)

sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, on ns. ”kantaväestön” odotettu antavan sijaa erilaisuudelle sen sopiessa osaksi paikallisyhteisön omaa normistoa.

Suomi hyvinvointivaltiona onkin muuttunut entistä eriarvoistavammaksi samaan aikaan kun suomalainen väestö on monikulttuuristunut. Väestöryhmien tulo- ja terveyserot ovat syventyneet ja näistä eroista on tullut entistä pysyvämpiä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Erityisen haavoittuvia väestöryhmiä Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, ovat yksinhuoltajaperheiden ja monilapsisten perheiden lisäksi työttömät, eläkeläiset, päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, nuoret aikuiset ja maahanmuuttajat. Nykyaikana usein korostetaankin yksilöiden omaa vastuuta oman paikan löytämiseksi yhteiskunnassa.

Kansalaisuus on suhdetta sekä toisiin ihmisiin että valtioon. Kansalaisuus luo yhteisöllisiä rajoja, joilla rakennetaan sekä minuutta että käsitystä omasta kansasta muiden kansojen joukossa. Samalla rakennetaan toiseutta ja erilaisuutta, minkä vuoksi suomalaisuutta voidaan käyttää myös poissulkevana terminä: kuka on oikeasti

suomalainen ja miten se määritellään?

Mitä tiukempi käsitys vallitsee siitä, minkälainen on ”oikea” Suomen kansalainen, sitä suurempi osa kansasta suljetaan (tietoisesti tai tiedostamatta) ulkopuolelle niin paikallisyhteisöistä kuin yhteiskunnastakin: hän ei ole yksi meistä vaan poikkeava, erilainen. Kuinka siis tällaisia henkilöitä voidaan vaatia osallistumaan paremman yhteiskunnan ja paremman Suomen rakentamiseen, kun heille jatkuvasti osoitetaan, etteivät he ole osallisia suomalaisessa yhteiskunnassa?

Anna-Kaisa Ylikotila, tohtorikoulutettava, historian ja etnologian laitos, 5.12.2017

URN:NBN:fi:jyu-201712054485 Kirjallisuutta aiheesta:

Sukupuolikysymys, toim. Husso, Marita & Heiskala, Risto: Gaudeamus, Helsinki 2016.

Julkunen, Raija: Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Vastapaino, Tampere 2010.

Muuttajat – Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta, toim.

Martikainen, Tuomas, Saukkonen, Pasi & Säävälä, Minna: Gaudeamus, Helsinki 2013.

Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. toim. Tolonen, Tarja: Vastapaino, Tampere 2008.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

( aennaistii termino logista han kaluutta aiheutuu siita. et tii merkitysten lu okittelu ede lly ttiiii niiden e ineistamistii e li ko hte- le mis ta muotojen ka ltaisina:

NP -hard problem are even more dicult than NP -complete problems (which can be solved in polynomial time by a nonde- terministic Turing machine), but they share one common property:

”Tytöt ovat kilttejä ja tottelevaisia, pojat villejä ja rauhattomia” - ja muita koulun haasteita?.

Hul lussa rak kau dessa, samoin kuin Bre to nin toi sessa suo men ne tussa proo sa teok sessa Nad- ja (1928), tut kiva ja käsi eel li nen lähes ty mis tapa yhdis ty vät pol vei le

Vii va koodi on vii den toista oival li sen novel lin kokoelma, unka ri lai sen lyy rik kona uransa aloi a neen Krisz tina Tót hin ensim mäi nen proo sa teos ja ensim mäi nen suo

• p ick_gun(self) pelihahrno ottäa aseen haltuunsa eli metodi muuttaa olion kenttien arvoja sopivasti siten, että hahmolla on metodin suorituksen jälkeen hallussa an

Merkitse kurssikoodi-kohtaan opintojakson numero, nimi ja onko kyseessä tentti vai välikoe.. Koulutusohjelmakoodit ovat ARK, AUT,

Merkitse kurssi koodi-kohtaan opintojakson numero, nimi ja onko kyseessä tentti vai välikoe. Koulutusohjelmakoodit ovat ARK, AUT, BIO, EST, ENE, GMA, IN-F, KEM, KJO, KTA, KON, MAK,