Suomen kielen nauhoitearkiston neljännesvuosisata näkymä

(1)

Suomen kielen nauhoitearkiston neljannesvuosisata

18. marraskuuta 1959 kolme miesta kir- joitti opetusministeriolle kirjeen. He ker- toivat perustaneensa saman vuoden hel- mikuun alussa Suomen kielen nauhoitearkiston, jonka tarkoituksena oli »kerata magnetofonitallenteita suomen murteista ja tilaisuuden tarjoutuessa myos kaikista suomen sukukielista aina etaisimpia myoten».

Kirjeen kirjoittajat olivat Helsingin yliopistossa tyoskentelevia kielentutkijoita:

professori Lauri Hakulinen, professori Pertti Virtaranta ja assistentti Terho It- konen. He pyysivat opetusministeriolta 3 250 000 markan suuruista avustusta arkiston seuraavan vuoden menoihin. Hel- mikuun alusta lahtien arkistoa oli pidetty ylla valtion humanistisen toimikunnan myontamin varoin.

Anomus tuotti suotuisan tuloksen. Suomen kielen nauhoitearkiston toiminta saattoi lahtea nousuun.

Aika oli kypsa kielitieteellisen aanite- arkiston perustamiselle. Mekaaninen aanentallennus oli Saksassa kehitetyn mag- netofonin ja riittavan laadukkaaksi saate- tun nauhamateriaalin varassa valmis kor- keatasoisiin sovelluksiin. Toisaalta kie- lentutkijat olivat havainneet nimenomaan murteita viela loytyvan tallennettavaksi asti. Tarvittiin vain liikkeellepanija.

Liikkeellepanija tuli Ruotsista. Lundin yliopistossa pitkaan suomen kielen lehto-

rina toiminut doscntti, sittemmin professori Pertti Virtaranta oli tutustunut tar- koin ruotsalaisten tutkijain tuolloin aloit- tamaan kielentallennukseen, olipa itsekin aanittanyt Ruotsin karjalaisia ja inkerilaisia ensin vaatimattomin, sitten yha kehit- tyneemmin laittein. 1950-luvun puoliva- lissa Virtaranta oli jatkanut aanityshar- rastuksiaan Suomessa, kansankielen pa- rissa. Hanen ymparilleen kokoontui uuteen toimintaan valmiiden kielentutkijain pun.

lion ja aatteen vuodet

Suomen kielen nauhoitearkisto perustet- tiin I. helmikuuta 1959. Arkisto syntyi tiiviisti Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen yhteyteen, ja se myos toimi aluksi laitoksen tiloissa.

Arkiston toiminnan tavoitteeksi tuli tallentaa aaninauhoihin suomea ja sukukielia tutkimuksen ja yliopisto-opetuksen tarpeisiin seka myos pitaa naita tallenteita tutkijain saatavilla.

Nauhoitus keskittyi alussa ennen kaikkea vanhoihin, vaistymassa oleviin kan- sanmurteisiin. Tavoitteeksi otettiin kes- kimaarin 30 nauhoitetunnin kokoaminen jokaisesta suomenkielisesta pitajasta. Ta-

voite oli kunnianhimoinen. Haluttiin ikaan kuin jalkikateen vangita pikakuva vuosisadanvaihteen puhesuomesta, kansan ylivoimaisen enemmiston jokapaivai- sesta kielesta.

Murteet olivat vaistymassa, sulautu- massa, haviamassa, se tiedettiin. Sita ei tiedetty, etta kansakunta eli Euroopan

(2)

nope1mman elinkeinorakenteen muutok- sen aattoa. Arkiston perustamista seu- ranneella vuosikymmenella alkoi maa- seudun tyhjeneminen, kylien autioitumi- nen, Etela-Suomen ja liikekeskusten tayt- tyminen; pako maalta ja maasta.

Suomen kielen nauhoitearkisto kohtasi yhta kaikki haasteen hyvin valmistautu- neena. Pitajakohtaista 30 tunnin tavoitetta alettiin toteuttaa ripeasti. Jo ensimmaisen toimintavuoden lopussa murrenau- hoitteita oli yli 400 tuntia. Ja mika tar- keinta, oli koottu mybs arvokkaita ko- kemuksia ja havaintoja seka murteiden ti- lasta etta kenttatybn kaytannbn jarjestelyista.

Ensimmaisen kenttatybkesan jaljilta arkiston hoitokunta, henkilbkunta ja pieni avustajajoukko olivat kuumeisen in- nostuksen vallassa. Murteenpuhujia lby- tyi, ja se oli paaasia. Suunnitelmia tas- mennettiin, ja arkisto polkaisi maasta sa- tapaisen nauhoittajien armeijan.

Kenttatybhbn osallistuivat arkiston hoitokunnan jasenet, palkattu henkilbkunta ja laaja tipendiaattijoukko. Sti- pendiaateiksi palkattiin tutkijoita yliopiston piirista seka opinnoissaan pitkalle eh- tineita murteista kiinnostuneita opiskeli- joita. Stipendina maksettu korvaus ke- ruutyosta ei ollut ruhtinaallinen, rnutta tyb antoi rnuuta tyydytysta: tutusti ela- vaan kieleen ja useirnmissa tapauksissa edisti harjoittajansa omia tutkimuksia tai opinto1011a. (Sivurnennen sanoen: eri korkeakouluissa toirnivista suomen kielen ja lahiaineiden professoreista ja apulais- professoreista parikyrnrnenta on aloitellut tutkijantietaan Suomen kielen nauhoitearkiston stipendiaattina.) Yleisin stipen- diurakka oli juuri 30 nauhoitetunnin kokoaminen rnaarapitajasta; se oli usein ke- raajan kotipitaja tai tutkimuskohde.

Jo ensirnmaisina toimintavuosina arkiston perustajat havaitsivat, etta kentalle lahetettavat keraajat tarvitsevat mybs koulutusta. Sita piti antaa monenlaista:

murteiden tunternisessa ja tunnistamises- sa, haastateltavien elamanpiiriin liittyvissa kysyrnyksissa, haastattelutekniikassa, kielenoppaiden valinnassa, teknisen ka-

luston kasittelyssa. Koulutusta on annet- tu seka lukukausien aikana yliopistossa etta kolmena kesana kesayliopistoissa murteentutkimuksen tekniikan serninaa- reissa. Naissa on kymmenet alokkaat koulutettu professori Pertti Yirtarannan johdolla ja arkiston henkilokunnan voi- min kielitieteellisen aanentallennuksen

menetelmiin ja ylipaansa kenttatybhon.

Stipendiaatteja oli ensimmaisena tay- den toirninnan vuonna 1960 liikkeella jo

15, seuraavana, huippuvuonna, 35, ja maara~ pysytteli kolmenkymmenen paik- keilla 1960-luvun lopulle asti. Sen jalkeen keruun vaikeutuessa ja nauhoitusalueiden hankaLoituessa stipendiaattien rnaara vahitellen pieneni; viimeinen murteennau- hoitusstipendi mybnnettiin vuonna 1982.

Murrekokoelrnat karttuivat kiihkeimpina vuosina toistatuhannen tunnin vauhtia;

noin puolet niista on stipendiaattien nau- hoittamia.

Yuonna 1959 suomenkielisia kuntia oli 475. Tama on sailytetty perusjakona Suomen kielen nauhoitearkiston kartun- taa laskettaessa mybhemmista kuntalii- toksista huolimatta. Yuoden 1983 lopussa arkistossa oli suomen murteiden nauhoitteita kaikkiaan yli 14 600 tuntia. Koko- naiskartuntaan sisaltyvat mybs Suomen rajojen ulkopuolella sijaitsevat murrealu-

eet: Yerrnlannin 50, Lansipohjan 340,

Ruijan 370, Inkerin 200, amerikansuomen 620 ja australiansuomen 50 nauhoitetun- tia ynna tietysti kaikki luovutetun alueen pitajien nauhoitteet. Luvuista nakyy, etta alun perin asetettu 30 nauhoitetunnin pi- tajakohtainen tavoite on saavutettu kes- kimaarin. Kaikista pitajista ei suinkaan ole tavoitettu taytta maaraa, monissa taas se on erityisolojen vuoksi ylitetty reip- paastikin. Joka tapauksessa voidaan sanoa, kun viela otetaan huomioon Turun yliopiston suomen kielen laitoksen mitta- va t murreaanitekokoelmat, etta vanhan puhekielen poikkileikkaus, kokovartalo- kuva, on valmis. Yli kahdenkymmenen vuoden suururakka on monen tyblla saa- tettu loppuun.

Millaista aines sitten on? Tutkimuksen kannalta suurin arvo on varmasti sen

(3)

spontaanius. Arkiston murrekokoelmat koostuvat vapaasta puheesta, kansan kielesta. Kielenoppaita on monentyyppisia, on puheliaita ja hiljaisia. Vaikka muodol- linen perustilanne kaikissa aanitteissa on sama - haastattelija ja haastateltava pu- huvat mikrofoniin - , on suurin osa ai- neksesta luonteeltaan paremminkin kes- kustelua. Juuri tahan on nauhoittajien koulutuksessa pyritty, juhlavuuden ja tarkeyden valttamiseen. Haastattelu ete- nee aina kielenoppaan ehdoilla, puhu- taan aiheista, jotka hanta kiinnostavat.

Tutkijalle tallaisen aineksen kaytto saattaa olla hankalaa, varsinkin ennen kaikkien luettelojen ja hakemistojen valmis- tumista, mutta tulokset ovat luotettavia.

Murrenauhoitteet ovat jo tahan mennessa osoittaneet tarpeellisuutensa ja voimansa. Terho Itkosen laskelmien mukaan nauhoitearkiston ainesta oli hyo- dynnetty pelkastaan vuoteen 1980 mennessa lahes parissasadassa eriasteisessa opinnaytteessa, laudaturtoista vaitoskir- joihin.

Vaikka Suomen kielen nauhoitearkisto onkin toimintansa ensimmaisen neljan- nesvuosisadan ollut - tavallaan olojen pakosta - leimallisesti murrearkisto, ei suunnitelmissa ole koskaan ollut rajata sen toimintaa nain ahtaaksi. Alun perin-

kin on tavoitteeksi otettu koko muuttuvan puhesuomen seuruu ja tallennus. Ke- ruussa tama otettiin huomioon ensimmaisen kerran vuonna 1963, jolloin arkiston tyoryhma nauhoitti Tampereen puhekiel- ta. Taman jalkeen vuosien mittaan on kokemuksen hankkimiseksi ja menetel- mien hiomiseksi eriasteista nykypuhekielta tallennettu ainakin seuraavilla paikka- kunnilla: Kuopio, Varkaus, Riihimaki, Porvoo, Hamina, Kotka, Karhula, Eli- maki, Simpele, (Kurkijoki), Helsinki, Toysa, Vesanto. Kaikkiaan arkiston kokoelmissa on nykypuhekielta yli 500 tuntia.

Arkiston asetussanoissa mainittiin suomen ja sen sukukielten tutkimuksen edistaminen; sukukielten tallentaminen nousi yhdeksi arkiston paatehtavista.

Varsinaista maarallista tavoitetta ei ase-

tettu. Pyrittiin kokoamaan edes lyhyet naytteet kaikista uralilaisista kielista. Ke- ruun laajuutta ei ole sittemminkaan lyoty lukkoon. Tavoitteeseen vaikuttaa mm. se, missa maarin kunkin sukukielen aanittei- ta on olemassa muissa arkistoissa ja tut- kimuslaitoksissa, kielen omapohjainen keruu ja tutkimus seka suomalaisten halu ja mahdollisuus tyoskennella sukukielten kenttatyomaalla. Vahan ennen nauhoitearkiston syntya oli juuri solmittu sopimus tieteellis-teknisesta yhteistyosta Suomen ja Neuvostoliiton valilla. Taman sopimuksen mukaisilla tutkimusmatkoilla on vuosikymmenten mittaan kartutettu huomattavasti nauhoitearkiston sukukielten kokoelmia. Matkaan lahtijalle on luo- vutettu aanentallennuslaitteet mukaan.

Sukukielten kokoelmien laajuus vaihtelee karjalan liki I 300:sta, lapin 500:sta ja unkarin yli 150 tunnista votjakin 3 tuntiin.

Vastaperustetun arkiston johtaja ja tyomiehet havaitsivat, etta puhtaan ling- vistisen aineksen ohella oli syyta tallentaa kielentutkimukseen tavalla tai toisella liit- tyvaa aineistoa, joka ii man arkiston taito- tietoa olisi joutunut hukkaan. Aaninau- hoihin kertyi lahialojen vaitostilaisuuksia, jaahyvaisluentoja, merkittavien esitel-

mien tallenteita, tutkijain muistelmia.

Vuodesta 1974 lahtien Helsingin yliopisto on nauhoituttanut kaikki professorien virkaanastujaisesitelmat ja virkaanastu- jaisten jalkeen kokoontuneen ns. kahvi- konsistorin istunnot. Kaikkiaan naita aika- kautensa kulttuurihistoriallisia aanidoku- mentteja on kertynyt yhteensa yli 2 100 tuntia.

Oikean tekniikan valinta on aina on- gelma missa hyvansa aanitearkistossa.

Suomen kielen nauhoitearkiston perusta- jilla oli ratkaistavanaan pulma. Toisaalta pyrittiin maaratietoisesti hyvin korkeata- soiseen aanenlaatuun. Tama vaati aarimmaisen hyvia nauhureita ja mm. suurta nauhannopeutta ja sita mukaa suurta nauhan menekkia. Toisaalta niukkoja maararahoja oli kaytettava saasteliaasti.

Oli tietysti tehtava kompromissi. Neljan- nesvuosisadan paasta katsottuna tuolloi- nen ratkaisu nayttaa harvinaisen onnistu-

(4)

neelta; se on arkiston tekniikan perustana edelleen. Nauhureiksi valittiin kaksiraita- tekniikkaa kayttavat laitteet, joita voi kuvata tasokkaan harrastajan valineiksi;

mybhemmin hankitut kenttanauhurit olivat jo liki ammattilaistasoa. auhanno- peudeksi valittiin 9,5 cm sekunnissa. Ta- ma nopeus on osoittautunut riittavan suureksi nimenomaan puheen nauhoit- tamiseen; yleisimpiin foneettisiin mit- tauksiin sc on mybs sopiva. Nain on nau- hakustannukset saatu pysymaan siedetta- vissa rajoissa tinkimatta ilti kohtuutto- masti aanen laadusta. Mainittakoon ver- tailun vuoksi, etta Yleisradio kayttaa ohjelmatuotannossaan 38 cm:n sekunti- nopeutta ja kokoraitatekniikkaa. Tallbin aaninauhan menekki on 8-kertainen Suomen kielen nauhoitearkiston kulutuk- seen verrattuna. Toisaalta arkisto ei ole halunnut tinkia aaninauhan ominaisuuk- sissa. Nauhaksi on valittu ns. vakio-

nauha eli 0 prosentin nauha, toisin sanoen paksuin mahdollinen. Se on harrasta- jain suosimaa kalliimpi. mutta nimenomaan pitkan varastoinnin aiheuttama aanen kopioituminen kelan nauhakerros- ten lapi on vaara, joka panee suosimaan paksua nauhaa.

Nauhoituskalusto on helppokayttbista, niin etta tilapaastudion pystyttaminen mihin hyvansa on helppoa ja nopeaa.

auhoittect sailytetaan varastohuonees- sa, jonka lampotila ja suhteellinen kos- teus pidetaan vakiona.

Heraa kysymys, kuinka kauan nauhoitteet ylipaansa ailyvar.

Vastausta ei tieda kukaan.

Suomen kielen nauhoitearkiston van- himmat aaniueet ovat kohta kolmenkymmenen vuoden ikaisia. Niita herkin korvin kuunnellessa tuntuu kuin niiden aanenvoimakkuus olisi heikentynyt.

Tunne saattaa olla psykologinen, nyky- ajan ensiluokkaisen aanentoi ton hem- motteleman tarkkailijan kuviuelua.

Nauhoiteala on maailmassa niin nuori ilmio, etta kaytannbn kokemusta maksi- misailymisajasta ei ole ehditty saada. Pel- kan ajan vaikutusta on myo vaikea ko- keellisesti osoittaa. Ainoa kokeilumene-

telma on se, etta antaa ajan kulua. Toi- saalta tiedetaan, etta aaninauhan aktiivi- kerroksessa koko ajan tapahtuu kemialli- sia prosesseJa. jot ka periaatteessa heikentavat aanityksen laatua. ama pro essit ovat muutaman ensi tunnin jalkeen aarimmaisen hitaita. joten niilla jonkin kymmenen, ehka jonkin adan- kaan vuoden aikana ei ole kaytannon merkitysta. Nauhan nykyinen runkoaine, polyesteri, kestaa lahes ikuisesti.

Kemiallisista tieta tapahtuva rappeu- tuminen olisi e tettavissa siirtamalla aanitteet kemiallisten prosessien ulottumat- tomiin, esimerkiksi laserin avulla soitet- tavalle nikkelilevylle. Yhden nauhoitetunnin siirtaminen maksaa nykyhinnoin noin kaksituhatta markkaa. Lasertekniik- ka ei siis ratkaise pulmaa ainakaan lahi- aikoina.

Jo joulukuussa 1958 valtion humanisti- selle toimikunnalle tehdyssa apuraha- anomuksessa maaritetaan nauhoitearkiston tehtavaksi keruun lisaksi »jarjestaa ja luetteloida aanitteet kaikkien tutkijain kayttobn». Tutkijainpalvelu on nauhoitearkiston toiminnassa kohonnut yha kes- keisemmalle sijalle sita mukaa kuin siihen on keruulta liiennyt aikaa. Peruspalvelua tarjoavat nauhoitekohtainen kartunta- kortisto seka pitaja-, henkilo-, kopio-ja asiakonistot ynna kulttuurihistoriallisten aanitteiden kortisto. Suuri merkitys on silla, etta nauhoitteita jatkuvasti litteroi- daan edustavilta alueilta. Valttamatbn apuneuvo aanitteiden asiasisallbsta kiin- nostuneelle on nauhoitekohtainen sisal- lysluettelo. Sen laadinta on ollut keskey- tyksissa vuodesta 1976 lahtien. Vajaat puolet arkiston aanitteista on tahan mennessa kopioitu. Kopiot ovat tutkijoiden lainattavissa. Samalla ne muodostavat varmuusnauhaston. - Arkistossa on ai- nutlaatuinen yli 6 000 vedoksen kokoelma parhaita kielenoppaita esittavia valoku- v1a.

Laajaan kayttbbn nauhoitearkiston ainesta on saatu erilaisissa julkaisuissa.

Paraikaa ilmestyy kaksi sarjaa, joissa arkiston kokoelmia hyodynnetaan jatkuvasti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

(5)

on vuodesta 1978 lahtien julkaissut Suo- men kielen naytteita -sarjaa, joka on ehtinyt 19. nidokseensa. Siina on puolikarkeal- la tarkekirjoituksella painettuna 38 tunnin verran murreteksteja lahinna tutkijain kayttoon. Toinen sarja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema Koti- seudun murrekirjoja. Siina on ilmestynyt 5 laajahkoa nidosta (nelja ensimmaista Pertti Virtarannan, tuorein Alpo Raisasen toimittamana), jotka kukin sisaltavat usean tunnin mittaiset murreaanitteet.

Kirjainnusasu on valittu myos maallikolle sopiva. Kolmas, lahinna opetuskayttoon tarkoitettu julkaisusarja on jo valmis, nimittain Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- ran Naytteita uralilaisista kielista I-V. Se sisaltaa teksteja suomen murteista, viron kirjakielesta, lahisukukielista, etasukukie- lista ja unkarin kirjakielesta. Kuhunkin osaan liittyy noin tunnin mittainen kaset- ti. Kun luetteloon lisataan viela Pertti Vir- tarannan monet erillisteokset (Suomen kansa muistelee, Kultarengas korvaan, Vienalaisia lastenlauluja, Inkerilaisia sa- nanlaskuja ja arvoituksia, Lyydilaisia teksteja I-V), Terho Itkosen teos Kuore- veden ja Keuruun murretta ja J. Juhani Kortesalmen Vanha Kuusamo kertoo -kokoelma, ovatkin kaikki laajahkot a1- neskokoelmat tulleet kirjatuiksi.

Taistojen tiella

Joskus 1960-luvun lopulla Suomen kielen nauhoitearkiston asioihin perehtynyt hallintojuristi huudahti ihmeissaan: »Ei- han arkistolla ole edes statusta!»

Han oli oikeassa. Ankaran muodolli- sesti, valtionhallinnon kannalta Suomen kielen nauhoitearkistoa ei ollut olemassa.

Koko edella esiteltya mittavaa toimintaa pyoritti neljan hengen ryhma, nelja yksi- tyishenkiloa omalla vastuullaan, opetusministerion luottamusta nauttien: Suo- men kielen nauhoitearkiston hoitokunta.

Ensimmaiseen hoitokuntaan kuuluivat professorit Lauri Hakulinen, Pertti Virta- ranta ja Terho Itkonen. Myohemmin hoitokunta taydennettiin nelijaseniseksi. Pu-

heenjohtaja oli koko taman ensimmaisen, vuoden 1976 maaliskuuhun kestaneen kauden prof. Virtaranta. Hoitokunnan jasenisto vaiht.-:li jonkin verran, jasenina ovat olleet edellisten lisaksi professorit R.

E. Nirvi, Aulis J. Joki ja Aimo Turunen seka maisteri Pentti Soutkari. Sihteerin tehta via ova t hoita neet maisterit Pentti Soutkari, Pekka Lehtimaki ja Jorma Re- kunen.

Hoitokunnan alaisuudessa tyoskenteli vahitellen kasvava maara assistentteja, amanuensseja ja muita toimihenkiloita.

Vakinaisina tyontekijoina ovat vuosien mittaan toimineet Eila Hamalainen, Kirsti Jokinen, Oili Karihalme, Lea Laitinen, Laila Lehikoinen, Pekka Lehtimaki, Erk- ki Lyytikainen, Juhani Pallonen, Matti Punttila, Jorma Rekunen, Pentti Soutka- ri, Tarja Soutkari, Leena Sten, Pirjo Sarkka, Leila White, Eeva Yli-Luukko ja Jaakko Vii-Paavola. Lisaksi on ollut aika ajoin mahdollista palkata tilapaisia tyon- tekijoita, parhaimmillaan kymmenkunta.

Nain organisoituna nauhoitearkisto toimi 16 ensimmaista vuottansa. Joku voisi kuvata organisaatiota valjaksi; mi- kaan ei esta tata maaritelmaa hyvaksy- masta. Eraanlaisessa valjyydessa oli or- ganisaation voima, sen kyky mukautua joustavasti uusiin tehtaviin, tarkistaa suunnitelmia nopeasti viime hetkessakin, jos elava kaytanto niin vaati. Hoitokunta suunnitteli arkiston toiminnan paalinjat vuosikymmeniksi eteenpain, ja hoitokunnan toimiaikana saatiin kaytannollisesti katsoen loppuun saatetuksi vanhojen kansanmurteiden tallennus.

Hoitokunnan sitkealla tyolla luonnistui myos arkiston rahoitus. Kaytanto muo- toutui sellaiseksi, etta arkisto sai vuotui- siin kayttomenoihinsa opetusministerion avustuksen (ensimmaisena toimintavuo- tena se tuli valtion humanistiselta toimi- kunnalta). Helsingin yliopisto oli toinen suuri rahoittaja. Yliopisto maksoi viime vaiheessa arkiston neljan assistentin tai amanuenssin palkat, luovutti arkistolle toimitilat, osti suurimman osan nauhoi- tuskalustosta seka osallistui huomattavil- la summilla myos kayttomenoihin. Kol-

(6)

manneksi arkisto sai, varsinkin toiminnan alkuaikoina, rahallista tukea kunnil- ta, pitajanseuroiltaja muiltakin vastaavil- ta yhteisoilta. Kymmenen ensimmaisen toimintavuoden aikana lahes 70 yhteisoa oli ehtinyt avustaa nauhoitustybta, monet vielapa useana vuonna.

I. maaliskuuta 1976 aloitti toimintansa eduskunnan saatamalla lailla perustettu Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Keskus koostui siihen asti erillisina, tavalla tai toisella opetusministerion rahoitta- mina kotimaisten tai suomalais-ugrilais- ten kielten alalla toimineista hankkeista.

Kotimaisten kielten tutkimu keskuksesta annetun lain perusteluis a ma1111taan mybs Suomen kielen nauhoitearkisto yhtena niista laitoksista, jotka tyoskentele- vat tulevan keskuksen toimialalla. ltse laissa arkistoa ei mainita.

Tutkimuskeskuksen perustamista val- misteltaessa paadyttiin kuitenkin siihen, etta tavallaan osa nauhoitearkistosta tuli- si kuulumaan tutkimuskeskukseen. Ke - kus otti palvelukseensa arkiston kolme siihen asti opetu ministeribn mybntamis- ta varoista palkattua toimihenkiloa. Ta- man ehtona oli se, etta nauhoitearkiston hoitokunta luovutti suurimman osan arkiston tieteellisista kokoelmista seka ir- taimistosta valtion omaisuudeksi kaytet- tavaksi Kotimaisten kielten tutkimuskes- kuksessa. Luovutussopimukselle ei juuri ollut vaihtoehtoa: ministeriosta ilmoitet- tiin, etta mainittujen kolmen tybntekijan palkanmaksu lakkaa, ellei luovutussopi- musta solmita.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen synnyttya Suomen kielen nauhoitearkisto jakautui siis hallinnollisesti kahtia. Puolet tybntekijoista ja suurin osa kokoelmista tuli kuulumaan tutkimuskeskuk een, toinen puoli tybntekijoista ja pienempi osa kokoelmista Helsingin yliopistoon.

Kaikki osapuolet olivat yhta mielta siita, etta toiminnallisesti Suomen kielen nauhoitearkisto tuli sailyttaa yhtena ko- konaisuutena; erityisen vahvana tama ka- sitys vallitsi arkiston henkilokunnan piirissa. Helsingin yliopisto ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus solmivat vuosiksi

1977-82 sopimuksen Suomen kielen nauhoitearkiston yllapidosta. Sopimuk- sen mukaan arkiston toiminnan tuli jat- kua suurin piirtein entisin muodoin. Yli- opisto sitoutui tybntekijainsa palkkame- nojen lisaksi vastaamaan huoneistoku- luista, tutkimuskeskus omien tybntekijainsa palkoista ja arkiston kayttbmenois- ta. Arkiston tieteellista toimintaa ohjaamaan tuli hoitokunta, johon mo- lemmat sopijapuolet asettivat kaksi jasen- ta. Hoitokunnan puheenjohtajana toimi professori Pertti Virtaranta, jasenina oli Helsingin yliopistosta suomen kielen professori ja tutkimuskeskuksesta asianomai- sen toimiston paallikko seka suunnittelu- paallikko.

Tama runsaan viiden vuoden kausi osoittautui valivaiheeksi Suomen kielen nauhoitearkiston historiassa. Vuoden 1982 jalkeen tutkimuskeskus ei uudista- nut sopimusta, toisin kuin Helsingin yliopisto oli esittanyt.

Valivaihe toi nauhoitearkiston toimintaan seka mybnteisia etta kielteisia piirtei- ta. Myonteista oli ennen kaikkea se, etta arkiston aineksen julkaisutoiminta sai uutta vauhtia. Tutkimuskeskus alkoi jul- kaista lahinna tutkijoille tarkoitettua vih- kosarjaa Suomen kielen naytteita, jossa vuoden 1982 loppuun mennessa ehti il- mestya 16:n eri murrealueilta valitun pita- jan murretta, kahden nauhoitetunnin verran kutakin. Eraanlaista vakautta toi mybs tybntekijain aseman varmistuminen entiseen vuosi kerrallaan -systeemiin verrattuna.

Kielteisia puolia oli se, etta tutkimuskeskus keskeytti nauhoitteiden sisallys- luetteloiden ja asiakortiston laadinnan.

Tutkimuskeskus ei katsonut voivansa kayttaa tahan myos lahitieteita palvele- vaan hankkeeseen omia varojaan. Tata nykya suurin osa nauhoitteiden asiasisal- tba on tavoittamattomissa. Suomen murteiden kokoelmien taydennysnauhoitus myohastyi pahoin, kun yliopiston palk- kaamia toimihenkilbita ei moneen vuoteen lahetetty kenttatybhon tutkimuskeskuksen varoin. Jalkikateen voi sanoa, etta paljon aikaa tuhlattiin hybdyttbmaan by-

(7)

rokraattiseen jahkailuun.

Suomen kielen nauhoitearkiston aseman uuteen jarjestamiseen tahtaavia neu- votteluja kaytiin 1980-luvun alkuvuosina tutkimuskeskuksen, yliopiston ja opetusministeribn kesken. Neuvottelut eivat tuottaneet tulosta. Tallbin opetusministe- rib paatti ratkaista asian. Ministerib esitti, etta kolme Suomen kielen nauhoitearkis- toon sijoitettua Helsingin yliopiston tointa lakkautetaan ja perustetaan vastaavat toimet Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Taman piti opetusministeribn muistion mukaan poistaa nauhoitearkiston toiminnassa ilmennyt kitka.

Opetusministeribn muistiosta antamas- saan laajassa, kolme kasittelyvaihetta la- paisseessa yksimielisessa lausunnossa Helsingin yliopiston konsistori torjuu mi- nistenon esityksen. Konsistori es111aa kahta muuta vaihtoehtoista ratkaisua (yksi on nauhoitearkiston siirtaminen kaikkine tybntekijoineen yliopiston orga- nisaatioon). Opetusministeribn esitykses- sa konsistoria huolestuttaa erityisesti se, etta yliopisto menettaisi nauhoitearkiston kokonaan toimivallastaan. Konsistori lausuu: »Helsingin yliopistolla tuleekin olla riittavasti itsenaista paatbsvaltaa tie- teelliseen aanentallennukseen ja aanitear- kistotoimintaan liittyvissa kysymyksissa, muuten se ei voi joustavasti mukautua kul- loistenkin tutkimustehtavien vaatimuk- siin. Yliopisto ei tule toimeen ilman nauhoitearkistoa, eika se voi nain tarkealla alalla jattaytya pelkastaan ulkopuoliselta saatavien palvelusten varaan luottamalla yksinomaan toisen valtion laitoksen hy- vantahtoisuuteen. »

Tutkimuskeskuksen nimissa annetussa, sen johtajan allekirjoittamassa lausunnossa, josta edes tutkimuskeskuksen joh- tokunta ei saanut tietaa mitaan, otetaan taas opetusministeribn ehdotus ilahtu- neesti vastaan ja todetaan, etta se antaa

»aiempaa joustavammat mahdollisuudet suunnata nauhoitearkiston toimintaa tutkimuskeskuksen kokonaistavoitteiden mukaisesti».

Kevaalla 1983 eduskunnalle annettuun ensimmaiseen lisabudjettiesitykseen sisal- tyi mybs nauhoitearkiston toimien siino, tosin siina muodossa, etta yliopistosta tutkimu keskukseen esitettiin siirretta- vaksi vain kaksi tointa. Eduskuntaan eh- tiessaan siirtoesitys heratti huomiota jul- kisuudessakin. Eraat Helsingin yliopiston professorit lausuivat suuressa paivaleh- dessa huolestumisensa siirtoesityksen johdosta. Tutkimuskeskuksen johtaja - jonka huomion vasta professorien kan-

nanilmaus oli kiinnittanyt siirtohankkee- seen - tutustui lisatalousarvioesitykseen ja lausui samassa lehdessa, ettei siirto tuo mitaan olennaista muutosta nauhoitearkiston asemaan.

Eduskunta hyvaksyi juhannuksen alla lisatalousarvioesi tyksen. Tutki m uskesk us oli voittanut taistelun nauhoitearkistosta.

Nykyinen Suomen kielen nauhoitearkisto kuuluu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkimusarkisto Suomen suku -toimistoon. Arkistossa tybskentelee v11s1 tutkimuskeskuksen palkkaamaa henkiloa tutkijan ja apulaistutkijan toi- missa ja tehtavissa. Yksi tutkijoista on maaratty arkiston esimieheksi.

Helsingin yliopistolla, jonka piirissa nauhoitearkisto on syntynyt ja kehittynyt, on nauhoitearkiston palveluiden kaytta- jana erityisasema. Tutkimuskeskus on

nimittain opetusministeribn vaatimuksen mukaisesti taannut, etta yliopisto saa uudelleen organisoidulta nauhoitearkistolta vahintaan samantasoiset palvelut kuin ennen toimien siirtoa. Tama merkitsee normaalin tutkijainpalvelun lisaksi alan opi kelijain perehdyttamista kielitieteelli- seen aanentallennukseen ja aanitteiden kayttbbn, kaluston lainausta, opintotbi- den ohjausta seka erilaisen varsinkin kult- tuurihistoriallisesti merkittavan aineksen kokoamista. Nauhoitearkisto toimii yliopiston osoittamissa tiloissa Vironkatu

I :ssa, ja yliopisto on sijoittanut omat aa- nitteensa arkiston kokoelmiin. Nauhoite- arkistossa tybskentelee yliopiston palk- kaama amanuenssi.

(8)

Puolen vuosisadan taipaleelle

Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle on siirtynyt valta kehittaa toisen neljan- nesvuosisadan taipaleelle lahtevan nauhoitearkiston toimintaa - ja myos vastuu kehittamisesta. Millaiset tehtavat sitten uudelleen organisoitua nauhoitearkistoa odottavat?

Selvyyden vuoksi huomautan, etta tehtava- ja odotusluettelo, jota seuraavassa hahmottelen, ei ehka ole tutkimuskeskuksen vahvistettujen tai vahvistusta odotta- vien suunnitelmien mukainen. Se perus- tuu arkiston kohtaloissa elaneen virka- miehen omiin mietteisiin, jos kohta yhtei- siinkin pohdintoihin.

Aineksen keruussa nousee luontevasti etualalle erilaisen muuttuvan puhesuomen tallentaminen. Useilla paikkakunnil- la tata on jo tehtykin, kuten aiemmin il- meni. Arkisto on ollut myos taustatukena mm. Helsingin kaupungin puhekielen tutkimushank keessa.

Tahan asti maassamme harjoitettu puhekielen tutkimus on keskittynyt vahvasti kaupunkien ja taajamien tai toisaalta eri ammatti- ja pienryhmien kieleen. Se lie- nee ainakin pienelta osalta reaktiota vanhan kansankielen maaseutumaisemaan kiinnittyneelle tutkimukselle. Suomen kielen nauhoitearkiston toimialaan erit- tain hyvin sopiva tutkimus- ja keruuhan- ke olisi murteen muuttumisen seuruu.

Kansanmurteiden keruuohjelma tuotti suhteellisen lyhyessa ajassa poikkileik- kauksen kielen yhdesta tasosta. Nyt olisi ainakin kaikilta paamurrealueilta valitta- va paikkakunta, jonka puhekielen kehi- tysta seurataan maaravalein tehtavin haastatteluin. Seuruu jatkuisi huomatta- van pitkaan, joka tapauksessa vuosi- kymmenia. Tutkimussuunnitelmaa laa- dittaessa on ratkaistava monta ongelmaa;

vahaisimpia eivat liene paikkakuntien ja haastateltavien valinta. Ajassa nain pitkalle ulottuvasta hankkeesta on »lopulli- sia» tutkimustuloksia saatavissa kukaties vasta ihmisian kuluttua. Tassa muuttu- vien tieteenparadigmojen

nauhoitearkiston tapainen

maailmassa suhteellisen

vakaa yksikko pystyy viemaan johdon- mukaisesti loppuun ehkapa vuosisataisen seuruuohjelman. Arkiston luistavaksi voideltua koneistoa ei kannata paastaa ruostumaan.

Tarkea saannollisen seuruun kohde on maamme rajojen ulkopuolella puhuttava suomi. Ruijassa ja Lansipohjassa on hy- vat mahdollisuudet tarkkailla hiljalleen hiipuvaa kielta.

Oman maamme kaksikielisten ihmisten puhuma kieli on myos oman tutkimus- hankkeensa arvoinen. Suomen ja ruotsin seka suomen ja lapin taitoisilta olisi tal- lennettava riittavasti molempien kieliop- paan hallitsemien kielten naytteita.

Sukukielten tallennusta on jatkettava;

ainesta tarvitaan seka opetukseen etta tutkimuksen kayttoon. Eraista sukukielista on vasta perin lyhyet naytteet, naiden kielten (tseremissi, votjakki, ostjakki, voguli) keruuta on tehostettava. Jotkut kielet, esim. lappi, miksei karjalakin, ovat sen verran kohtuullisin ponnistuksin ta- voitettavissa, etta voisi ajatella jonkinlai- sen seuruun luonteista tallennusta. Nau- hoitearkiston vastuuta lisaa se, etta useimpia sukukielia ei systemaattisesti nauhoiteta mihinkaan muuhun keskusar- kistoon.

Ku I ttu u ri h istoria 11 isesti merkittavan aineksen tallentamisesta on saatava aikaan valja ohjelma. Ei riita se, etta Hel- singin yliopiston tarpeet talla alalla on tyydytetty. Muuallakin kaydaan tarkeita keskusteluja, pidetaan seminaareja ym., jotka - hyodyksi alan tutkimukselle - ansaitsevat tallentamisen.

Viime toimintavuosinaan nauhoitearkisto on ponnekkaasti paneutunut palve- lun parantamiseen ja tehostamiseen. Talia linjalla on viela paljon tyomaata,jotta arkiston jattilaisaines saadaan mahdolli- simman tehokkaaseen kayttoon.

Erinomaisen hyvaa palvelua on arkiston aineksen julkaiseminen, joka vapaut- taa kayttajan virka-ajasta ja kokoelmien sijaintipaikasta. Tutkimuskeskuksen jul- kaisemaa Suomen kielen naytteita -sarjaa tulee pian ilmestyneeksi kaikki suomen paamurrealueet ja tarkeimmat alamurre-

(9)

ryhmat kattava kierros. Kolme samanlais- ta kierrosta on jo pitkalle pitajia myoten suunniteltuna. Myos SKS:n aiemmin mainittu Kotiseudun murrekirjoja -sarJa jatkuu.

Julkaisemattomia litteraatioita arkiston kokoelmissa on yli 900 nauhoitetunnin verran. Suurin osa jaakin julkaisemat- ta, kustannussyista. Litteraatioita kannat- taa silti vastakin tuottaa, tarjoavathan ne monessa tapauksessa tutkijalle riittavan tarkan dokumentin.

Taytyy kuitenkin muistaa, etta Suo- men kielen nauhoitearkiston primaarituo- te on aaninauha. Sen arvo on korvaama- ton. Tarkinkin litteraatio valittaa elavan puheen kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin. Vain aaninauha toistaa sen kaikkine piirteineen, kirkkaasti: kasvoista kasvoihin. Tama on tutkijainpalvelun te- hostamisessa otettava huomioon. Tarvi- taan riittavasti korkeatasoisia kuuntelu- laitteita. Alkuperaisnauhoitteista on saatava aikaan taydellinen kayttokopiosto, jotteivat lainapyynnot ruuhkaudu koh- tuuttomasti.

Arkiston kayttoa helpottavien kortisto- jen ja hakemistojen parantamista on jatkettava. Vuoden 1984 lopulla on valmis- tunut seikkaperainen erittely arkiston k ul tt u uri h istoriallisista na uhoi tteista.

Tama erittely talletetaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen A TK-yksik- k66n. Na.in siita on kayttajan saatavissa nopeasti monipuolista tietoa. A TK-mene- telmia voitaneen hyodyntaa muussakin arkiston tiedonhaussa.

Nauhoitteiden sisallysluettelojen ja asiakortiston laadinta on saatettava kayntiin.

Ei ole hyvaksyttavaa, etta suuri kielitie- teellinen nauhoitearkisto joutuu vuodesta toiseen jaamaan vaille tietoa nauhoittei- densa sisallosta. Voipa ollakin, etta suurimman hyodyn sisallysluetteloista kor- jaavat lahitieteet (folkloristiikka, kansa- tiede), mutta sehan ei ole tyon jatkamisen este, painvastoin. Kun opetusministerion edustajakin on nauhoitearkistossa vierail- lessaan todennut luettelointityon tarkeyden, pitaisi rahoituksen olla vain jarjeste- lykysymys. Tutkimuksen kokonaisuuden

kannalta ei ole jarkevaa jattaa arvokkaita tietoja makaamaan tutkijain ulottumat- tomiin.

Nauhoitearkiston palveluja ovat viime aikoina yha useammin ohjautuneet ky- symaan myos murretietouden tai kotiseu- tutyon harrastajat. Samain teatterit ja Yleisradio ovat olleet kiinnostuneita nau- hoitteista. Suuren yleison palvelua on vastakin syyta jatkaa, milloin se kohtuullisin vaivoin on mahdollista.

Suomen kielen nauhoitearkisto on aina ollut organisaationa pieni, joustava ja palvelukykyinen. Naita ominaisuuksiaan edelleen hyodyntaen sen on turvallista jatkaa kohti puolivuosisataismerkkipai-

vaa.

Aanentallennus on valttamatonta.

ERKKI LYYTIKAINEN

KIRJALLISUUTTA KERESZTES, LASZLO 1983: Magyar anyag

Hels,inkiben a finn hangarch'ivumban.

- Arpad Sebestyen (toim.), Magyar nyelvjarasok XXV. A Kossuth Lajos tudomanyegyetem magyar nyelvtudomanyi intezetenek evkonyve s. I 21- 126. Debrecen.

LvvTIKAINEN, ERKKI 1979: Suomen kielen nauhoitearkisto 20-vuotias. - Yli- opisto, Helsingin yliopiston tiedotus- lehti, vsk. 4 (27) n:o 11 s. 3-5. Hel- sinki.

- - 1982: Nauhoitusmatkalla Ruijassa. - Pekka Laaksonen - Pertti Virtaran- ta (toim.), Ulkosuomalaisia, Kaleva- laseura n vuosikirja 62, s. I 51-165.

Helsinki.

- - ~ Finn Nyelv Hangarch'ivuma. - Arpad Sebestyen (toim.), Magyar nyelvjarasok XXVI. A debreceni Kos- suth Lajos tudomanyegyetem magyar nyelvtudomanyi intezetenek evkonyve. Debrecen. (Tulossa.)

REKUNEN, JoRMA 1981: Nauhurit ja haas- tattelutekniikka. - Dokumentointi museotyon osana, Satakunnan muse- on julkaisuja 1 s. 53-56. Moniste.

REKUNEN, JoRMA ja Yu-PAAVOLA, lAAKKO

(10)

1965: The Finnish Language Tape Archives. - Pertti Virtaranta, Terho Itkonen, Pentti Soutkari (toim.), Cas

trenianum: the centre of research in

to Finnish and its related languages s.

41-46. Helsinki.

- 1975: Suomen kielen nauhoitearkisto.

- Eila Hamalainen - Kaisu Juusela (toim.), Castrenianum: suomen ja sen sukukielten tutkimuskeskus, Castre

nianumin toimitteita 10, s. 61-70.

Helsinki.

- 1975a: Das Tonbandarchiv der finni

schen Sprache. - Eila Hamalainen - Kaisu Juusela (toim.), Castrenianum:

Forschungszentrum fur Fennistik und Finnougristik, Castrenianumin toi

mitteita 11, s. 67-77. Helsinki.

SouTKARI, PENTTI 1964: Murteennauhoitta

jien koulutusta kesayliopistoissa 1962-1964. - Virittaja 68 s. 366- 371.

Suomen kielen nauhoitearkisto (SKNA).

- Nordisk Folkedigtning og Folke

musik: inventering af originalmateriale i nordiske institutioner, NIF Publica

tions No. I, s. 175-177. K0benhavn 1972.

Suomen kielen nauhoitearkisto (SKNA).

- A Guide to Nordic Tradition Ar

chives, IF Publications No. 7,s. 55- 58. Turku 1978.

Suomen kielen nauhoitearkiston toimin

ta. [Monistettu vuosikeqomus v.

1959-1964, painettu v. 1965-1982.) V1RTARA TA, Prnn1 1956: Suomen murtei

den tallentamisesta uusin teknillisin apukeinoin. - Virittaja 60 s. 146- 153.

-1959: Suomen kielen tutkimuksen na

koaloja. - Virittaja 63 s. 441-451.

-1963: Uber die Sicherstellung von Sprachmaterial aus dem Finnisch�n und den verwandten Sprachen m ji.ingster Zeit. - Gyula Ortutay (toim.), Congressus inte�n�tion�lis fenno-ugristarum Budapestm1 hab1tus 20-24. IX. 1960, s. 295-304. Buda-

pest. .

-1966: Suomen kielen ja sen sukuk1el

ten kielenainesten sodanjalkeisesta tallennustyosta Suomessa. - Virittaja 70 s. 180-188.

- 1968: Uber das Sammeln von finni

schem und finnisch-ugrischem Sprachgut in Finnland nach dem Zweiten Weltkrieg. - Congressus se

cundus internationalis fenno-ugrista

rum Helsingiae habitus 23.-28.VIII.

1965, Pars I s. 575-586. Helsinki.

-- 1970: Tendances recentes et situation actuelle de la finnistique. - Etudes finno-ougriennes V s. 119-128. Pa

- 1973: Kirjailijanauhoituksista Suons.

messa yhden esimerkin valossa. - Finsk-ugriska smaskrifter utgivna av Seminariet for finsk-ugriska sprak vid Lunds universitet 2 s. 20-28. Lund.

- 1981: Das finnische Tonbandarchiv - Geschichte und Gegenwart. - Heikki Leskinen (toim.), Heutige Wege der finnischen Dialektologie.

Studia Fennica 24, s. 175-189. Hel

sinki.

- 1983: Eraan tutkimusmatkan kuvaus.

- Juhlakirja Erkki Ala-Konnin 70- vuotispaivaksi 2. 2. 1981, Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu 10, s. 139-174. Vammala.

Yu-PAAVOLA, 1AAKKO 1970: Vuosikym

men kielennauhoitusta. Suomen kie

len nauhoitearkiston toimintaa v.

1959-1968. Tietolipas 60. Vammala.

-- Murteennauhoittajan keruukertomus.

- Pekka Laaksonen (toim.), Kertojat ja kuulijat, Kalevalaseuran vuosikirja 60, s. 207-210. Helsinki.

-- 1982: Kivelioitten kansaa ku ulemas

sa. - Pekka Laaksonen - Pertti Vir

taranta (toim.), Ulkosuomalaisia, Ka

levalaseuran vuosikirja 62, s. 166- 174. Helsinki.

- 1984a: Suomen kielen nauhoitearkisto 25-vuotias. Korkeakoulutieto 3/1984 s. 34-36. Helsinki.

-- 1984b: Suomen kielen nauhoitearkis

to - tietolahde myos historian tut

kijoille. - Arkistotiedote 2/1984 s.

7-10. Helsinki.

Aanitearkistokomitean mietinto. Komi

teanmietinto 1970: B 20. Helsinki.