Keskustelua
Riittaako, etta olemme maailman parhaita suomen kielen tutkijoita?
Marja-Liisa Helasvuo ja Susanna Shore ovat ilahduttavasti tarttuneet arsykkei
siini puheenvuorossaan »Onko suoma
laisen kielentutkimuksen kansainvalinen panos heikko?» (Virittaja l/1991). Ha
Juan osaltani liittaa jatkoksi muutaman jalkisanan.
Kirjoittajat puolustelevat suomalaisen tutkimuksen tasoa. iinhan itsekin tein, mutta hyva taso ei ole sama asia kuin kansainvalinen panos. Siksi toiseksi hy
va keskitaso ei riita; parhaissa tapauk
sissa on pyrittava huipputasolle, jolle muun muassa joillain luonnontieteellisil
la aloilla on paasty. Humanistiert vaati
mattomuus on typeraa. Se tulee kostau
tumaan kovan kansainvalisen kilpailun ja tulosvastuun aikana, vaikka esimer
kiksi kansallisilla tieteilla oma absoluut
tinen arvonsa onkin. Minkaanlaisesta puolustuksesta ei kay se, ettei tilanne ole kummallisempi muissakaan »reunaval
tioissa».
Riittamatonta on se, etta olemme maailman parhaita suomen kielen tutki
joita tai yleensa parhaiden joukossa fen
nougristeina. Hyvahan sita on olla itse
tyytyvainen ja kehua toisiaan pienessa sukukansojen perheessa. Eihan pelkas
taan esimerkiksi germanistien tai anglis
tienkaan piiriin rajoittuminen ole viela taytta kansainvalisyytta. Taysin vaarin on siis arvattu, etta kielitieteellinen maa
ilmani olisi angloamerikkalaista. Ame
rikkalainen tutkimus se vasta ahdasta ja omahyvaista monesti on eika saata tie
taa esimerkiksi saksalaisesta tutkimuk
sesta mitaan. On nain alien erikoista sa
noa, etta suljen f ennougristiikan kan
sainvalisen lingvistiikan piirista, kun ha
Juan painvastoin f ennougristien (f ennistit siis mukaan lukien) nakyvan ja vaikut
tavan muuallakin kuin omassa piiris
saan.
Vaatimukset ovat siis kovat, mutta sil
le ei voi mitaan. Kirjoittajat puolestaan
351
N
Keskustelua
nakevat vaatimukseni nstmtta1s1na, kun kritisoin uskonlahkoista pitaytymista jo
honkin ulkomaiseen oppiin ja samanai
kaisesti vaadin kansainvalisyytta. On hyvin paljastavaa, jos taman nakee risti
riitana. Sanoin nain: »on oltava avoin joka suuntaan eika vain yhteen suun
taan». Se vasta on kansainvalisyytta.
Kuinka voi edelleen nahda ristiriitai
sena sen, etta arvostelen kongressiesi
telmien antia ja edellytan suurempaa osallistumista kongresseihin? Sehan tar
koittaa yhta ja samaa asiaa: tason nos
tamista. Kaikki parhaat tutkijat, usein arat, hiljaiset, vaatimattomat tutkijan
alut, joilla olisi kiinnostavaa sanottavaa, eivat ale tuoneet itseaan naytille. Valitet
tavasti. Toisekseen on hyvin suuria eroja eri kongresseihin osallistumisessa. AILA:n kongresseihin on nyttemmin todella osallistuttu runsain joukoin, ja vakea on ollut -ymmarrettavasti - erityisesti kie
likeskuksista, mutta se ei viela kesaa tee.
On ollut mania merkittavia kokouksia, joissa on ollut vain pari suomalaista tai ei ketaan. Yleensa fennistit ovat naista puuttuneet.
PAULI SAUKKONEN
