256 virittäjä 2/2010
Kattava Suomessa puhuttujen kielten ohjelma on välttämätön
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Ko- tus julkisti toukokuussa 2009 suomen kielen tulevaisuutta koskevan toiminta- ohjelman (SKT). Sen pääehdotus on, että valtio(neuvosto)lla tulisi olla kielipoliitti- nen ohjelma, joka ottaisi huomioon ko- konaisvaltaisesti Suomessa käytettävät kielet. Aineistoa ohjelman laatimiseen on jo nyt paljon. Suomen kieltä koskevan ohjelman lisäksi Kotus julkaisi jo vuonna 2003 vastaavan ruotsin kielen toiminta- ohjelman. Valtioneuvosto antaa kerran toimikautensa aikana Suomen kielioloja kuvaavan valtioneuvoston kertomuk-
sen, jossa tarkastellaan kielilain toteutu- mista. Viimeisin annettiin vuonna 2009, ja eduskunta antoi siitä lausumansa vuo- den 2010 alussa. Vuonna 2009 valmis- tui myös romanikielen kielipoliittinen ohjelma. Lisäksi valtioneuvosto sitoutui eduskunnalle antamassaan ihmisoikeus- poliittisessa selonteossa laatimaan saa- men kielten elvyttämisohjelman.
Käytin opetusministeriön puheenvuo- ron suomen kieltä koskevan toimintaoh- jelman julkistamistilaisuudessa ja kanna- tin lämpimästi ehdotusta laaja-alaisesta kielipoliittisesta ohjelmasta. Totesin myös, tikkelikokoelmia. 1800-luvun sanastoke-
hityksen tutkimus tietysti on realistisella pohjalla vasta kun tiedetään, mitä kirja- kielessä oli ja mitä ei ollut ennen 1800-lu- kua. VKS:n merkitys näin ollen korostuu.
On suuri onnettomuus, jos tärkeä hanke keskeytetään puolivälissä. VKS on investointi tulevaisuutta varten, tulevan tutkimuksen hyödyksi. Sanakirjaa tarvit- sevat suomen ja sen sukukielten tutkijat niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Van- han kirjasuomen arkaistinen sanasto on aarreaitta, joka tulee pikimmiten saattaa kaikkien tutkijoiden ulottuville. Sanakir- jan 3. osa tulee edellisten osien tavoin jul- kaista myös painettuna ja sen jälkeen jat- kaa toimitustyötä valmiiden, hyviksi ha- vaittujen käytäntöjen mukaan. Mikään sähköinen aineistokooste ei voi korvata toimitettua kirjaa. Kun kirja on painettu,
se on valmis eikä vaadi muuta kuin vä- hän hyllytilaa. Suuret sähköiset aineistot sen sijaan vaativat jatkuvaa ylläpitoa ja päivittämistä laitteiden ja käyttöjärjestel- mien alinomaa muuttuessa.
Päivi Rintala etunimi.sukunimi@utu.fi
Lähteet
Karlsson, Fred 1975: Fennistiikan tieteen- paradigmasta ja sen ohjausvaikutuk- sesta. – Virittäjä 79 s. 179–193 Kiuru, Silva 1986: Vanhan kirjasuomen
sanakirja. – Virittäjä 90 s. 88–102.
Lehtinen, Tapani 2010: Kotuksen suuret keskeneräiset. Liite mietintöön Kotuksen tehtävät. http://minedu.fi/OPM/Julkai- sut/2010/Kotuksen_tehtavat.html.
257
virittäjä 2/2010
että valtioneuvostossa vain oikeusminis- teriön rooli kielipolitiikassa on määritelty.
Oikeusministeriö valvoo kielellisten oike- uksien toteutumista ja valmistelee myös edellä mainitun kielikertomuksen. Kotus toi raportissaan voimakkaasti esille kieli- politiikan toisen – joskin edelliseen liitty- vän – ulottuvuuden. Mikä taho valtioneu- vostossa vastaa Suomessa puhuttujen kiel- ten elinvoimaisuudesta, myönteisestä ke- hityksestä ja jopa säilymisestä (esim. kol- tan- ja inarinsaame)? Esitin kysymyksen julkistamistilaisuudessa ja vastasin siihen toteamalla tehtävän kuuluvan luontevasti koulutuksesta ja kulttuurista vastaavalle opetusministeriölle.
Valtioneuvosto on antanut touko- kuussa 2010 eduskunnalle kulttuuripo- liittisen selonteon. Selontekoon sisältyy ehdotus kansallisen kielistrategian laati- misesta, jossa kartoitetaan ja täsmenne- tään kansallisten kielten lisäksi myös uu- sien vähemmistökielten ja kasvavien kie- liryhmien asema ja palvelut. Ehdotus vas- taa kielipoliittisen toimintaohjelman tou- kokuussa 2009 tekemää ehdotusta. Ope- tus- ja kulttuuriministeriöllä (uusi nimi 1.5.2010 alkaen) on täysi valmius omalta osaltaan ryhtyä tähän työhön välittömästi.
Samalla opetus- ja kulttuuriministeriö on valmis vahvistamaan kieliasioissa sitä roo- lia, joka sille luontevasti kuuluu ja joka ei ole päällekkäinen oikeusministeriön tehtävien kanssa. Kielet ja kielten käyttö ovat opetus- ja kulttuurisektoreiden yti- messä. Oikeusministeriöllä on kielellisten oi keuk sien vastuuministeriönä luonnol- lisesti avainrooli Kotuksen ehdottaman kieli poliittisen ohjelman laatimisessa
Valtioneuvoston periaatepäätös olisi yksi mahdollinen tapa toteuttaa kielipo- liittisen toimintaohjelman ja kulttuuripo- liittisen selonteon samansisältöinen eh- dotus. Siinä määriteltäisiin kielten, kiel-
tenkäytön, kieltenhuollon ja kieltenope- tuksen kehittämisen keskeiset tavoitteet ja niitä tukevat toimenpiteet. Pääosa si- sällöstä voitaisiin koota Kotuksen jo jul- kaisemista ja mahdollisesti päivitettävistä tavoitteista ja toimista. Saamen kielten el- vyttämisohjelman valmistelu on käynnis- tymässä, ja sen ehdotukset olisivat käytet- tävissä periaatepäätöstä valmisteltaessa.
Myös karjalan kielen asemasta ja tulevai- suudesta on olemassa pitkään valmistel- tuja aloitteita. Lisätyötä pitäisi tehdä lä- hinnä muiden Suomessa puhuttujen kiel- ten osalta. Periaatepäätöksen yhteydessä valtioneuvosto sopisi eri toimenpiteiden vastuuministeriöistä ja -organisaatioista sekä toteutuksen seurannasta.
Kotuksen toukokuussa 2009 julkai- sema suomen kielen kielipoliittinen oh- jelma sisältää runsaasti tärkeitä ehdo- tuksia, joista monia tulisi ryhtyä toteut- tamaan välittömästi. Toisaalta se sisältää ehdotuksia, jotka vielä vaativat laajempaa keskustelua. Suomen kielen (laajemmin äidinkielen) opetusta peruskouluissa kos- kevat ehdotukset tulevat käsitellyiksi, kun valtioneuvosto vuoden 2011 alussa päät- tää perusopetuksen yleisistä tavoitteista ja tuntijaosta. Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen työryhmä julkistaa ehdo- tuksensa kesäkuussa 2010. Lukio-opetuk- sen osalta päätökset ovat vuorossa myö- hemmin. Lukiokoulutuksen kehittämis- ryhmän työ valmistuu loppusyksystä 2010.
Äidinkielen opetus kouluissa on koko kielipolitiikan onnistumisen kannalta ai- van keskeistä. Sen rinnalla on hyvin tär- keätä, miten äidinkielen käyttöön kiin- nitetään huomiota muiden oppiaineiden opetuksessa. Tätä kysymystä olisi voinut tarkastella enemmän kielipoliittisessa oh- jelmassa. Lähtökohtana pitäisi olla, että jokainen opettaja osallistuu omalla työl- lään myös äidinkielen opetukseen. Vas-
258 virittäjä 2/2010
taavasti vahva äidinkielen opetus tukee muiden oppiaineiden opiskelua.
Toimintaohjelman esille nostama rin- nakkaiskielisyyden periaate kohtaa suu- rimmat haasteensa korkeakoulumaa- ilmassa ja monikansallisissa Suomessa toimivissa yrityksissä. Korkeakouluilla on varsin laaja autonomia, ja siihen so- pii erittäin huonosti valtion tiukka kie- lipoliittinen ohjaus. Toimintaohjelman ehdotuksista on keskusteltava yliopisto- jen ja ammattikorkeakoulujen kanssa ja rohkaistava korkeakouluja vahvistamaan suomen ja ruotsin asemaa tieteellisen jul- kaisemisen kielenä.
Toimintaohjelma ehdottaa, että julki- sen tutkimusrahoituksen ehdoksi on ase- tettava, että jokainen tutkija alasta riip- pumatta julkaisee myös suomeksi. Tätä ehdotusta en kannata, koska se asettaa tieteen vapaudelle ja tieteelliselle julkai- semiselle tieteen kannalta toissijaisia vaa- timuksia. Tieteelliset julkaisut kirjoite- taan tiedeyhteisölle ja tavoitteena on, että ne ovat mahdollisimman laajasti ja hel- posti muiden (saman alan) tutkijoiden saavutettavissa. Julkaisun kieli valitaan tällä perusteella. Pidän parempana sitä, että kaikkia tutkijoita kannustettaisiin yleistajuisten suomen- ja ruotsinkielisten julkaisujen laatimiseen sekä oppikirjojen laatimiseen kansallisilla kielillä.
Ehdotukset, jotka koskevat tutkimuk- sen tuloksena ja sen yhteydessä synty- neitä kieleen liittyviä aineistoja ovat erit- täin kannatettavia. Julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulosten hyödyntämisen tulee olla nykyistä helpompaa. Avoimen saatavuuden periaate on ulotettava mah- dollisimman kattavasti tietoaineistoihin.
Valtioneuvoston, julkisten laitosten ja kuntien on ehdottomasti ryhdistäydyt- tävä suomen ja ruotsin kielen käytössä.
Virkakielen käyttöön liittyvät ongelmat
ovat suurimpia kansalaisille tarjotta- vissa palveluissa, vaikka joillakin toimi- aloilla (esim. verohallinto) on tapahtunut myönteistä kehitystä. Palveluihin liittyvät virkakielen ymmärtämisen ongelmat saa- vat usein alkunsa jo säädösvalmistelussa.
Oikeusministeriö on kiinnittänyt huo- miota lainsäädäntövalmistelun ongel- miin, joista osa liittyy juuri kieleen (ruot- sin osalta käännöksiin).
Säädösvalmistelun lähtökohtana on, että sille on varattu riittävästi aikaa sekä perusvalmisteluun että kuulemisiin. Mo- net ongelmista johtuvat siitä, että val- mistelu on tehty kiireellä ja kovassa pai- neessa. Ministeriöiden virkamiesjohdon tulisi sopia poliittisen johdon kanssa riit- tävän pitkä valmisteluaika lainsäädäntö- hankkeisiin. Tähän on seuraavan kerran tilaisuus toukokuussa 2011, kun ministe- riöt suunnittelevat uuden hallituksen oh- jelman toimeenpanoa.
Lakiehdotukset tulisi riittävän ajoissa arvioida ja tarkistaa myös kielen näkö- kulmasta. Kyse ei ole vain oikeakielisyy- destä vaan kansalaisen ja säädösten toi- meenpanijoiden mahdollisuudesta ym- märtää säädöksen sisältö. Kielikellon vuoden 2010 ensimmäinen numero nos- taa ansiokkaasti esille uusien virastojen ja niiden osien nimiin liittyvät ongelmat.
Suomen kielen lautakunta oli jo aiemmin antanut tiukan mutta perustellun lausun- tonsa aveista ja elyistä. Kaikkien minis- teriöiden on syytä terästäytyä paitsi lain- säädäntötyössä myös virastojen nimien määrittelyssä. Voin luvata, että Suomen Akatemiasta ei tule Scifua (science fun- ding agency) eikä Kotuksesta Natlaa (na- tional languages agency).
Suomen, ruotsin, saamen, romanin ja viittomakielten tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että Kotuksen toiminta jat- kuu elinvoimaisena vaikka tehtävät jossain
259
virittäjä 2/2010
Kielipoliittinen ohjelma suomen kielen tulevaisuudesta (SKT) julkaistiin vuosi sitten. Ohjelmaa kommentoitiin sen il- mestyttyä jonkin verran, mutta sen olisi toivonut virittävän enemmänkin keskus- telua suomen kielen tilasta ja siihen kyt- keytyvistä yhteiskunnan muutoksista.
Keskustelu jatkuu nyt lähinnä asiantun- tijapiireissä. Toivottavasti keskustelu suo- men kielen ja muiden maassamme käy- tettävien kielten asemasta viriää uudel- leen ja saa laajempia ulottuvuuksia vii- meistään tulevissa hallitusohjelmaneu- votteluissa.
Onko suomen kieli uhattuna?
Kielipoliittisen ohjelman syntyyn on vai- kuttanut kielentutkijoiden huoli suomen kielen tulevaisuudesta. Huolestuneisuu- den syitä on vaikea ymmärtää. Ohjelma- tekstin alussa todetaan, että maailmassa
Suomen kielen toimintaohjelma ja kansainvälistyvän työelämän tarpeet
on melko vähän kieliä, joiden asema on niin vankka kuin suomen kielen. Tämä pitää paikkansa. Suomella on luja, lain- säädännössä vahvistettu perusta, ja suomi on mitä suurimmassa määrin elin- voimainen, hyvinvoiva, kaikki elämän- alueet kattava ja uutta luova kieli. Suo- men kieli kiinnostaa myös Suomen ra- jojen ulkopuolella, ja Suomeen hakeutuu yhä enemmän myös kieli- ja kulttuuritu- risteja. Siksi kielentutkijoiden huoli suo- men kielen tilasta ja sen ”käyttöalan ka- ventumisesta” tuntuu kummalliselta.
Ohjelman laatijat pyrkivät osoitta- maan, että suomen kieli on uhattuna eikä sen nykyinen asema säily ilman tietoista huolenpitoa. Huolenpitoa he koettavat konkretisoida toimenpidesuosituksilla.
Osaan huomioista ja suosituksista voi yh- tyä, osa ihmetyttää.
Eniten kysymyksiä herättävät ohjel- massa ja sen jälkeisessä keskustelussa esi- määrin muuttuvatkin. Kotuksen ydinteh-
tävien voimavarat on turvattava ja samalla on varmistettava edellä mainittujen kiel- ten tutkimuksen jatkuminen ja vahvistu- minen. Kirjoituksen aiheena ollut suomen kielen toimintaohjelma osoittaa, että Ko- tuksessa on vahva asiantuntemus ja puhtia vastata toimintaympäristön muutoksiin.
Sakari Karjalainen etunimi.sukunimi@minedu.fi Kirjoittaja on ylijohtaja koulutus- ja
tiedepolitiikan osastossa opetus- ja kulttuuriministeriössä
Lähteet
SKT = Hakulinen, Auli – Kalliokos- ki, Jyrki – Kankaanpää, Salli – Kanner, Antti – Koskenniemi, Kimmo – Laitinen, Lea – Maa- mies, Sari – Nuolijärvi, Pirkko 2009: Suomen kielen tulevaisuus.
Kielipoliittinen toimintaohjelma. Helsin- ki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
http://scripta.kotus.fi/www/verkkojul- kaisut/julk7.
