Katsauksia
nainen, suorastaan agraarinen ja sem- moisenakin taakse jäänyttä peltoa kelva- takseen enää suomen kielen aikakirjoi- hin talletettavaksi?
Vaari itse osasi nykyisen ja tulevan juurtaa menneisyyden kamaraan. Niin koetammc mekin tänä iltana Martti Ra- polan satavuotismuistoa kunnioittaes- sammc. Rapola sai oman työosuutensa valmiiksi, mutta laaja työmaa on kes- ken, ja miksipä meitä ei kiinnostaisi sitä jatkaa, jumaloikoon ihmiskunta mitä hyvänsä. Martti Rapola oli seuramme esimies ja kunniajäsen, ja ehdotan että hänen muistokseen kohotamme maljan Kotikielen Seuran pysyville tehtäville:
suomen kielen kaikinpuoliselle tutki- mukselle ja sivistyssuomen viljelylle.
Tuı uıoIrkoxuN
Kansainvälinen
nimistökongressi Helsingissä
Seitsemästoista kansainvälinen nimistön- tutkijoiden kongressi pidettiin Helsingis- sä 13.-18.8.1990. Näitä maailman ni- mistöntutkijoiden tapaamisia on 40-lu- vulta lähtien järjestetty kolmen vuoden välein, viimeksi 1987 Quebecissä Kana- dassa. Pohjoismaissa, joissa nimistön- tutkimuksella on vanhat ja vahvat perin- teet, kongressi on ollut vain kerran ai- kaisemmin, Upsalassa 1952. Helsingin kongressi haluttiin pitää juuri 1990, yli- opiston juhlavuonna.
Kongressien virallisena järjestäjänä on International Committee of Onomastic Sciences (ICOS), johon kuuluu edustajia 48 maasta. Käytännössä kongressin jär- jestelyistä vastaa kulloisenkin isäntä- maan kokoama kongressikomitea. Hel- singin kongressin järjestäjäyhteisöt olivat Helsingin yliopisto (suomen kielen laitos ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuu- den laitos) ja Kotimaisten kielten tutki-
440
muskeskus. Kongressin presidentteinä toimivat professorit Eero Kiviniemi, Lars Huldén ja Tuomo Tuomi ja pääsih- teereinä apulaisprofessori Marianne Blomqvist ja toimistopäällikkö Eeva Maria Närhi. Muut komitean jäsenet olivat Kaija Mallat, Ritva Liisa Pitkä- nen, Iris Rajamaa ja Saara Welin.
Kongressiin osallistui pari sataa tutki- jaa yli 30 maasta. Suurin ryhmä olivat tietenkin suomalaiset, 37 henkeä. Poh- joismaista tuli yhteensä 32 ja silloisesta Länsi-Saksasta 14 osanottajaa. Tavallis- ta suurempi oli Amerikan mantereelta tullut ryhmä, 16 henkeä Yhdysvalloista ja 10 Kanadasta. Muut kaukaisimmat vieraat tulivat Japanista, Intiasta, Aust- raliasta ja Etelä-Afrikasta. Ilahduttavaa oli, että kongressivieraita tuli myös lä- heltä, 6 Virosta ja 3 Karjalasta.
Nimistökongresseilla on varsin vakiin- tuneet muodot. Kongressi kestää viikon.
Sen toiminta jakautuu sektioihin niin, että esim. paikannimistön- ja henkilön- nimistöntutkimuksella sekä kartografial- la on omat sektionsa. Ohjelmaan kuuluu yksi retkipäivä. Pidetyt esitelmät julkais- taan kongressijulkaisussa jne.
Vakiintuneisiin käytäntöihin kuuluu myös se, että kongressilla on yksi pää- teema ja alateemoja, joiden mukaan sek- tiot jakautuvat. Kongressiteemoissa ha- luttiin saada esille suomalaisen tutki- muksen suuntauksia ja Suomen nimistön erityispiirteitä. Pääteemaksi valittiin ni- misysteemit, ja yhtenä alateemana olivat ns. mikrotoponyymit, joiden suurin ryhmä on viljelysnimistö. Näissä tee- moissa yhdistyvät viimeaikaisen tutki- muksemme keskeiset ideat: ajatus nimis- tön systeeminluonteisuudesta ja struktu- ralistisen tutkimuksen kiinnostus ylei- seen ja tavalliseen. Kaiken kaikkiaan ala- teemoja ja sektioita oli kuusi. Niissä oli- vat esillä paikannimi- ja henkilönnimi- systeemien sekä muiden onomastisten systeemien kuvaus ja analyysi, paikan- nimien dokumenttiarvo, nimien viralli- nen käyttö ja nimistön huolto ja suojelu.
Jokainen kongressin työpäivä alkoi luentotunnin mittaisella pleenumesitel-
mällä. Sektioesitelmille oli varattu aikaa 20 minuuttia ja niiden jälkeiselle keskus- telulle l0 minuuttia. Esitelmiä pidettiin kaikkiaan 128. Niitä oli mahdollista pi- tää englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Sektioiden työ sujui hyvin harkittujen käytännön järjestelyjen an- siosta joustavasti. Kongressin tiloina oli Porthania, jonka isot luentosalit sijaitse- vat lähellä toisiaan. Sitä paitsi salista toiseen siirtymistä oli pyritty vähentä- mään sijoittamalla samaan sektion istun- toon lähiaiheisia ja samakielisiä esitel- miä.Vaikka kongressin aika oli loppuke- sän helleviikko ja monet kongressivie- raat olivat ensimmäistä kertaa Suomes- sa, luentosalit täyttyivät aamusta iltaan.
Kuulijakunnan aktiivisuudesta kertoo myös 500 käytettyä puheenvuoroa. Suo- situimmat esitelmänpitäjät saivat 70-80 kuulijaa. Odotuksenmukaisesti yleisön suosion keräsivät kansainvälisesti tunne- tut ja hyviksi esiintyjiksi tiedetyt tutki- jat. Yllättävän selvästi kävi ilmi, että varmimmin huomatuksi tulee englannik- si pidetty esitelmä. Saksankielisillä oli huomattavasti vähemmän kuulijoita. ja ranskan- ja varsinkin venäjänkieliset jäi- vät aivan marginaalisiksi. Neuvostolii- tossa on paljon nimistöntutkijoita, ja on vahinko, että sikäläisen tutkimuksen me- todit ja tulokset jäävät kongresseissa useimpien kuulijoiden ulottumattomiin.
Pleenumesitelmät ovat kongressien keskeistä antia. Niiden pitäjien valinnas- sa oli ajateltu aiheiden monipuolisuutta ja maantieteellistä edustavuutta. Muka- na oli sekä paikannimien että henkilön- nimien tutkijoita. Esitelmöitsijät olivat kongressin isäntämaasta, Skandinavias- ta, Länsi-Euroopasta, Itä-Euroopasta ja edellisen kongressin isäntämaasta Kana- dasta. Eero Kiviniemen aiheena oli Suomen paikannimisysteemien leksikaa- liset pääpiirteet. Kanadalainen Frank R.
Hamlin esitteli nimistöntutkimuksen ja nimisanakirjojen laatimisen suhdetta.
Tanskalainen John Kousgård SØrensen esitelmöi paikannimien dokumenttiar- vosta kielihistorian ja yhteiskuntatietei-
Katsauksia den kannalta. Puolalainen Zofia Kaleta puhui slaavilaisen sukunimistön vakiin- tumisesta ja länsisaksalainen Wilfried Seibicke etunimisanakirjoista.
Valtaosassa sektioesitelmiä käsiteltiin paikannimiä. Nimisysteemit-teema karsi melko tarkkaan pois perinnäisen etymo- logisen tutkimuksen ja nosti tarkastelta- viksi nimitypologian ja topolekseemit.
Monessa esitelmässä käsiteltiin nimisys- teemiä ja nimien perusosia. Esityksenä- kin mielenkiintoinen oli englantilaisen Margaret Gellingin esitelmä Englannin vanhoista mäkeä ja laaksoa merkitsevis- tä sanoista paikannimissä. Siinä hän hehkeiden diakuvien avulla luonnosteli keskiajan englantilaista maisemaa.
Monissa esitelmissä käsiteltiin kaksi- tai monikielistä nimistöä. Kanadalainen André Lapierre esitteli Ontariossa käyn- nistettyä kielirajatutkimusta, jossa tar- koituksena on kartoittaa provinssin ranskalais-englantilainen paikannimistö tyypeiltään ja käytöltään. Lars-Erik Ed- lund (Uumaja) tarkasteli Pohjois-Ruot- sin suomalais-saamelais-ruotsalaisen pai- kannimistön avulla alueen kieli- ja kult- tuurirajojen muotoutumista. Joissakin monikielisten alueiden virallista nimistöä käsitelleissä esitelmissä kielipoliittiset kysymykset nousivat keskeisiksi ja herät- tivät vilkasta keskustelua. Tällaisia, jo poleemisiksi tehtyjäkin esityksiä olivat mm. Eivor Nylund Torstenssonin (Up- sala) esitys Pohjois-Ruotsin suomalais- nimistä ja Eira Söderholmin (Tromssa) selvitys suomalaisten ja saamelaisten nimien asemasta Norjassa.
Virallinen nimistö tuntui muutenkin kiinnostavan kuulijoita. Informatiivisia esityksiä kaavanimistöstä olivat Michel Grimaudin selvitys Yhdysvaltain kadun- nimisysteemeistä, unkarilaisen Erika La- katosin esitys Unkarin kadunnimien suunnitteluperiaatteista ja Espoon nimis- tönsuunnittelijan Marja Viljamaa-Laak- son esitys nimistönsuunnittelusta kau- punkisuunnittelun osana.
Myös monissa henkilönnimistöä käsit- televissä esitelmissä oli tarkasteltavana nimisysteemi, esim. etunimien määrä
441
Katsauksia
Ruotsissa (Sven Benson), henkilönnimi- mallit flaamin murteissa (Willy Van Langendonck) ja vanhojen ruotsalaisten lisänimien morfologiset tyypit (Eva Bryl- la). Suuren kuulijakunnan keräsivät odo- tetusti kanadalaisen Wolfgang Ahrensin esitelmä henkilönnimien käännöksistä Asterix-sarjakuvassa, amerikkalaisen Ro- land Dickisonin esitys rikollisten nimeä- mistavoista ja Hannes Kniffkan (Bonn) sosio-onomastinen esitys ihmisten pu- huttelusta arabikulttuurissa ja länsimai- sessa kulttuurissa.
Kongressin yhteydessä on ollut tapana järjestää kirjanäyttely, johon kustakin maasta toimitetaan edellisen kongressin jälkeen ilmestynyt nimistökirjallisuus.
Näyttely antaa hyvän kuvan eri puolilla tehdystä tutkimuksesta. Pohjoismaat olivat hyvin esillä runsaan ja ulkoisesti- kin edustavan kirjatuotantonsa ansiosta.
Meillä kongressia varten oli tehty suo- malaista nimistöntutkimusta esittelevä teos Finnish Onomastics - Namenkun- de in Finnland (Studia Fennica 34), joka sisältää yhdeksän englanniksi tai saksak- si julkaistua artikkelia.
Kirjanäyttelyn lisäksi oli nähtävänä
››niminäyttely››, joka esitteli suomalaista ja suomenruotsalaista paikan- ja henki- lönnimistöä sekä nimistöntutkimuksen tuloksia, mm. tietokone- ja video-ohjel- mien avulla. Esiteltävinä olivat paikan- nimien kenttäkeruu, nimien keskimää- räinen esiintymistiheys, nimistön koos- tumus, yleisimmät nimet, viljelysnimien kehitys, kielirajanimistö, nimitaito, ni- mistönsuunnittelu, etunimien kansan- omaiset muodot, suomalaisten sukuni- mien frekvenssi ja ruotsalaisten sukuni- mien tyypit. Näyttelyssä oli myös maanmittaushallituksen ja Karttakes- kuksen osasto, jossa esiteltiin kartoitusta ja karttatyyppejä.
Kongressin ohjelmaan mahtui muuta- kin kuin esitelmiä. ICOS piti kaksi ko- kousta. Yksi päivä käytettiin retkiin, joilla kongressivieraita tutustutettiin ete- lärannikon maisemaan ja alueen kaksi- kieliseen nimistöön. Lyhyempi retki suuntautui Helsingin ympäristön tunnet-
442
tuihin kohteisiin, mm. Hvitträskiin ja Glimsiin. Koko päivän retki kulki Fa- gervíkin, Raseborgin, Tammisaaren, Karjalohjan ja Lohjan maisemissa. Oh- jelmassa oli myös vastaanottoja, joita järjestivät Helsingin yliopisto, Helsingin kaupunki ja Svenska litteratursällskapet.
Kongressin banketti pidettiin Tuusulan- järven rannalla Gustavelundissa.
Kongressissa pidetyt esitelmät sisältä- vä julkaisu ilmestyi ennätysajassa. Kak- siosaisen, 995 sivua käsittävän teoksen Proceedings of the XVIIth International Congress of Onomastic Sciences on toi- mittanut Eeva Maria Närhi.
Rı TvALıısA PITKÅNEN
Uralilainen
kirjallisuuskonferenssi
Vuoden 1989 toukokuussa Marin Tasa- vallassa Joškar-Olassa järjestetty en- simmäinen uralilainen kirjallisuuskonfe- renssi sai vuoden 1991 elokuussa jatkoa Suomessa. Espoon kulttuurikeskuksessa 10.-14. elokuuta pidetyn konferenssin tavoite oli kiteytetty teemaan Kieli on kotimaani. Mukana oli useimpien urali- laisia kieliä puhuvien kansojen edustajia:
saamelaisia, suomalaisia, virolaisia, in- keriläisiä, karjalaisia, lyydiläisiä, Vepsä- läisiä, mordvalaisia, mareja, udmurtteja, komeja, hanteja, manseja, unkarilaísia sekä nenetsejä.
Toisin kuin kirjallisuus- tai kirjailija- konferensseiksi kutsutut tapahtumat yleensä, uralilaisen kirjailijakonferenssin tavoitteena ei niinkään ollut koota eri kielillä ajatuksiaan viljeleviä kirjailijoita tai kirjallisuudentutkijoita. Ensisijainen päämäärä oli kutsua uralilaisten kanso- jen edustajat koolle ja käydä keskustelua uralilaisten kielten nykytilanteesta, siitä, kuka niitä käyttää ja milloin. Osanotta-
