KIELITIETEEN KENTILTÄ
V
KOTIMAISTEN KIELTEN TUTKIMUSKESKU KSEN
TUTKIMUSPOLIITTINEN OHJELMA
ikä on humanistisen tutkimuksen tu- levaisuus Suomessa? Rahoitusnäky- mät eivät lupaa hyvää. EU ei humanisteja tue. Yliopistojen voimavarojajoudutaan su- pistamaan. Yliopistojen tulosvastuu johtaa siihen, että voimavarat keskitetään perus- ja jatkotutkintojen tuottamiseen. Se merkitsee sitä, että yliopistotutkimus on lähinnä opin- näytetutkimusta ynnä erillisrahoituksella tehtyä projektitutkimusta. Jääkö tutkimus- panoksesta yhä suurempi osa tutkimuslai- tosten vastuulle? Erillisiä humanistista tut- kimusta harjoittavia laitoksia on kuitenkin vähän. Valtion tutkimuslaitosten sarjassa ovatArkistolaitos, Kotimaisten kielten tut- kimuskeskus, Museovirasto ja Valtion tai- demuseo.
Tutkimuslaitoksissa on yliopistojen lai- toksiin verrattuna se tutkimuksellinen ero.
että niissä voidaan tutkia keskittyneesti ja pitkäjännitteisesti, voimia ja aikaa pirsto- matta. Se mahdollistaa - ja myös edellyt- tää -tulevaisuuteen kohdistuvien suunni- telmien, linjausten ja täsmällisten tavoittei- den määrittelyn. Yliopistoissa ei ole tätä ennenkään ollut mahdollisuuksia saman- asteiseen sitoutumiseen. Valtion tutkimus- laitoksissa puolestaan toimintaa osittain säätelee yleinen palvelutehtävä, joka on omiaan ohjaamaan tutkimusta soveltavaan suuntaan.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on
toiminut sille hyväksyttyjen tavoitteiden pohjalta ja suunnitelmia ajan mukana täy- dentäen ja tarkistaen. Sen toimintaa ohjaa laki ja asetus, mutta lisäksi on tietenkin välttämätöntä tehdä aika ajoin uusia yleis- ohjelmia sekä yksityiskohtaisia suunnitel- mia. 20 vuoden toiminnan jälkeen on taas ollut aika käydä perusteellisesti läpi, mitä tutkimuskeskus tekee ja miksi ja miten.
Monien yksityiskohtaisten selvitysten jäl- keen koostettiin tutkimuspoliittinen ohjel- ma vuosiksi 1996-2005. Johtokunta hyväk- syi sen joulukuussa 1995.
Yllä mainitut epävarmat tulevaisuuden- näkymät eivät suoraan vaikuttaneet suunnit- teluun, mutta tällä hetkellä tiedossa olevat yhteiskunnalliset muutospaineet ja tieteel- liset tutkimustaıpeet pyrittiin ottamaan huo- mioon.
Viime vuosien suuret poliittiset muu- tokset, Euroopan yhdentyminen ja Neuvos- toliiton hajoaminen, vaikuttavat välillises- ti tutkimuskeskuksenkin harjoittamaan tut- kimukseen ja muuhun toimintaan. Ensinnä- kin sukukansojen kielentutkimuksen tilan- ne on muuttunut, ja Suomeen kohdistuu entistä enemmän odotuksia. Toisekseen suomen ja ruotsin kielen kansainvälinen asema on Euroopan unionin jäsenyyden myötä vahvistunut. Kansallinen kulttuurija suomalaisuus herättävät kiinnostusta li- sääntyvässä määrin. Suomen kielen typo-
D VIRITTÄIÅ 3/1996
logisella, historiallisellaja kontrastiivisel- la tutkimuksella on kysyntääjo yleisen kie- litieteen kannalta. Alkuperäkysymykset ja niitä koskevat uudet teoriat ovat viime ai- koina herättäneet huomiota. Suomen kiel- tä koskevaa kirjallisuutta tarvitaan siis kan- sainvälistä lukijakuntaa varten.
Unionin jäsenyydellä on myös negatii- vista vaikutusta. EU-säädösten monimut- kainen ja vaikealukuinen kieli voi ajan oloon uhata myös Suomen viranomaisten omaa kielenkäyttöä. Tutkimuskeskuksen on varauduttava panostamaan asian selvittämi- seen. Vieraiden kielten vaikutus on muu- toinkin kasvamassa, mm. atkzn vaikutuk- sesta. Kouluissa kansainvälinen integraatio näkyy vieraiden kielten käyttöalan lisään- tymisenä. Samanaikaisesti toisaalta tiedol- linen erikoistuminen voi johtaa todellisiin viestintävaikeuksiin, kun eri ammatti-, tut- kimus-jne. alojen erityiskielet loittonevat sanastoltaan sekä toisistaan että yleiskie- lestä.
Suomessa käytetty ruotsin kieli on vaa- rassa eriytyä yhä enemmän ruotsinruotsis- ta suomen kielen vaikutuksenja yhteiskun- tarakenteen erilaisen kehityksen vuoksi.
Saamelaisten kulttuuri-itsehallintolaki ja sen puitteissa toimiva saamelaiskäräjät voi- vat muuttaa saamen kielen asemaa ja huol- lon tarvetta. Kuurojen ja romanien sekä tulevaisuudessa mahdollisesti muidenkin vähemmistöjen kielelliset ongelmat vaati- vat erityistoimia.
Tutkimuskeskuksen tehtävä määritel- tiin tutkimuspoliittisessa ohjelmassa seu- raavasti:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on valtakunnallinen kielentutkimuksen keskus ja kielen asiantuntijalaitos, joka
_ tutkii suomea, ruotsiaja saamea, nii- den ilmaisuvaroja, käyttöä ja kehi- tystä
_ tutkii uralilaisia kieliä erityisesti suo- men kielen alkuperän kannalta ja
yleiskielitieteellisestä näkökulmas- _ huoltaa tutkimustietoon nojaten suo-[a
mea, ruotsia ja saamea sekä suoma- laista viittomakieltä ja romanikieltä ja ottaa tässä työssä huomioon niin yksityisen ihmisen kuin koko yhteis- kunnan tarpeet sekä kansainvälisty- misen
_ hankkii, muokkaa ja hyödyntää tut- kimusaineistoja ja ylläpitää niitäjul- kisina kansallisina arkistoina sekä kartuttaaja pitää yllä uralistiikan kir- jastoa
_ tuottaa toimialoiltaan sanakirjoja ja muita tutkimusjulkaisuja sekä muu- ta tietoa kielestä, kielenkäytöstä ja kielten kulttuuriperinnöstä tieteelli- siin, ammatillisiinja suuren yleisön tarpeisiin.
Uuden ohjelman lähtökohdaksi laadittiin nykytilan analyysi, Eri tutkimusalueiden painotukset olivat selvityshetkellä seuraa- vat henkilötyövuosin ilmaistuina: kaikkien tutkittavien kielten sanakirjatyö (murteet, yleiskieli, etymologia) ulkopuolinen rahoi- tus mukaan lukien 35 henkilötyövuotta, muu sanastontutkimus 4,3, nimistöntutki- mus 4,6, muoto- ja lauserakenteen tutkimus 4,1, kielenkäytön tutkimus 3,7 ja fonetiik- ka 0,5 henkilötyövuotta. Tutkimuksen so- veltamiseen eli kielen- ja nimistönhuoltoon käytettiin maksupalvelu mukaan lukien 17,5 henkilötyövuotta. Arkistot, kirjasto, aineistojen muokkaus, atk, johtaminen, hallinto ym. tukitoiminnot veivät 25,3 hen- kilötyövuotta. Vuonna 1995 oli yhteensä henkilötyövuosia 109,7, joista 23,7 ulko- puolisella rahoituksella.
Kuten yleisesti tiedetään ja tilastostakin näkyy, sanastontutkimus ja kielenhuolto ovat tehneet tutkimuskeskuksesta omalei- maisen, sillä niitä ei ole puolestaan yliopis- toissa harrastettu läheskään samassa mää- rin ja samalla tavalla eikä leksikografiaa ja
kielenhuoltoa joitain poikkeuksia lukuun ottamattajuuri ollenkaan. Toinen tutkimus- keskukselle leimallinen piirre on ollut alan valtakunnallisena aineistokeskuksena toi- miminen. Tämä on johtunut pääasiallisesti tutkimuskeskuksen sanakirjahankkeisiin liittyvistä suurista arkistoista ja nimiarkis- tosta.
Yhteisiä tutkimusalueita yliopistoissaja tutkimuskeskuksessa ovat olleet sanasto, nimistöja murteet, sosiolingvistinen tutki- mus sekä vähäisemmässä määrässä kont- rastiivinen tutkimus ja suomen kielioppi sekä vanha kirjasuomi. Kaikilla näillä aloil- la on yhteistoimintaa eri yliopistojen kans- sa. Yliopistojen ohjelmassa on useita tutki- muskohteita, joita ei ole tutkimuskeskuk- sessa lainkaan edustettuina. Tutkimusnäkö- kulmista ainakin sosiaalinen ja kontrastii- vinen ovat nykyään yliopistoissa tutkimus- keskusta vahvemmin esillä.
Uudistettu painoalaohjelma vuosiksi 1996-2005 on seuraava:
Sanaston ja nimistön tutkimus
Sanakirjat, leksikografia, leksikolo- gia (kaikki toimialaan kuuluvat kie- let)
Nimet (suomi ja sukukielet, ruotsi) Kielenhuolto (suomi, ruotsi, saame, romani, suomalainen viittomakieli) Kielenkäytön tutkimus
Viranomais- jajoukkotiedotusteks- tit (suomi, ruotsi)
Puhekieli (suomi, ruotsi)
Suunnitelmakaudella sanastontutkimuksen ja siinä sanakirjatyön osuus pysyy siis edel- leen vahvana samoin kuin kielenhuollon osuus. Uudeksi painoalaksi tutkimuskeskus asettaa nykykieleen kohdistuvan kielenkäy- tön tutkimuksen. Kielenkäytön tutkimuk- sella tarkoitetaan tässä laajaa tarkasteluta- paa, jonka näkökulmina voivat olla esimer- kiksi sosiolingvistiikka, pragmatiikka, teks- tilingvistiikka, kontrastiivinen tutkimus, kielenkäyttäjien tutkimus.
Tätä painotusta perustellaan yhteiskun- nan tarpeilla, ja sitä tukee myös kielentut- kimuksen kehitys. Onnistunut ja tehokas viestintä ja kielíongelmien selvittäminen ovat yhteiskunnalle olennaisia asioita. Nii- hin kohdistuvaa tutkimusta on liian vähän, ja tuleva kehitys tuonee lisävaateita. Alan tutkimus kuuluu luontevasti tutkimuskes- kuksen tehtäviin, ja se voi koordinoidusti toimia yhteistyössä yliopistojen ja EUtn kielikysymyksissä ulkomaisten instituutioi- den kanssa. Tätä tehtävää varten tutkimus- keskus ryhtyy perustamaan laajoja nykykie- len korpuksia. Tällä kaikella pyritään edel- leen lisäämään tutkimuskeskuksen yhteis- kunnallista vaikuttavuutta.
Suurten suomen kielen, sen sukukielten ja suomenruotsin sanakirjojen laatiminen on lähes yksinomaan tutkimuskeskuksen toiminnan varassa. Uralistiikan tutkimus on kauttaaltaan leksikografiaa. Monet suuret sanakirjahankkeet, kuten Karjalan kielen sanakirja, Ordbok över Finlands svenska folkmål. Suomen murteiden sanakirja ja Vanhan kirjasuomen sanakirja, jatkuvat koko kauden 1996-2005. Samoin jatkuu nykysuomen tietokannanja suomalais-ruot- salaisen tietokannan ylläpito, joiden perus- teella laaditaan sanakirjoista ajantasaisia painoksia, sähkömuotoisia versioitaja uu- sia tuotteita.
Nykyhetken panostus sanakirjatyöhön on kuitenkinjo niin suuri, että sen kokonais- osuutta ei enää lisätä. Sen sijaan suunnitel- makaudella lisätään sellaisen sanastontut- kimuksen osuutta, jonka tuloksena on muita julkaisuja kuin sanakirjoja, ja valmistuvis- ta uralistiikan sanakirjahankkeista irrote- taan työpanosta suomalais-ugrilaiseen lek- sikologiseen tutkimukseen. Suunnitteilla on uusia kaksikielisiä sanakirjoja,joissa tarvi- taan tutkimuskeskuksen osittaista panostus- ta. Pääasiassa kuitenkin valmistuvista sana- kirjahankkeista vapautuvia resursseja siir- retään muun tutkimuksen piiriin. Suunnitel-
l>
makaudella tutkimuskeskus alkaa hyödyn- tää kartuttamaansa leksikografista tietoa käynnistämällä leksikografista tutkimusta.
Kielenhuolto on suunnitelmakaudella- kin tutkimuskeskuksen toiminnan tärkeä painoala, ja sen resurssit pidetään ennal- laan. Tutkimuskeskus on vaikuttanut yhteis- kunnallisesti nimenomaan kielenhuoltoteh- täviensä kautta, ja se on ainoa laitos, joka tehtäviin virallisesti kuuluu edistää, että yhteiskunnan käytössä on toimivat kieli- muodot asiaviestintää varten. Erityisen huollon kohteena on kansalaisten kannalta tärkeä viranomaisten ja joukkoviestinnän kielenkäyttö.
Tutkimuskeskuksen tehtävänä on kirja- kielen kodifiointi ja siitä tiedottaminen kie- liyhteisön tarpeiden mukaisesti. Kirjakielen ja kirjakielisen puheen hallitseminen on tärkeää myös yksilön menestymisen kan- nalta. Kielenhuollon vaikutuskeinoina ovat tähän asti olleet pääasiassa julkaisut, kou- lutus ja neuvonta. Suunnitelmakaudella panostetaan tietotekniikanja tietoverkkojen käyttöön neuvonnassaja tiedotuksessa sekä oppaiden ja aineistojen laadinnassa. Toi- mintaa pyritään laajentamaan kielipoliittis- ten kysymysten suuntaan, niin että laajasti ymmärrettäisiin, kuinka tärkeitä yhteiskun- nan toiminnalle ovat hyvät kielenkäyttötai- dotja äidinkielen vahva asema koulutukses- sa. Julkisuuden ja suorien kontaktien käyt- töä vaikutuskeinoina lisätään.
Jotta tutkimuskeskus voisi asiantuntija- na vaikuttaa kielenkäyttöönja kieliasioiden hoitoon arvovaltaisesti ja tehokkaasti, se tarvitsee lisää nykykieleen kohdistuvaa tut- kimusta. Kielen kehityksen seuraaminen ja ajantasaisista normeista huolehtiminen ja yhteiskunnallisesti tärkeästä tekstien ym- märrettävyydestä huolehtiminen tarvitsevat taustatiedokseen monipuolista kielenkäy- tön tutkimusta. Tutkimus ja kielenhuolto nivotaan toisiinsa niin, että tutkijoiden on mahdollista käyttää tietojaan ja työpanos-
taan molemmissa tehtävissä esimerkiksi siirtymällä huollosta tutkimukseen ja päin- vastoin.
Kielenkäytön tutkimus kohdistuu pait- si kirjoitettuun myös puhuttuun nykykie- leen. Tutkimuskeskus tarvitsee toiminnas- saan enemmän tietoa puhekielen kehityk- sestä. Sillä on merkitystä myös kirjakielen tulevaisuuden ja huollon kannalta. Tätä tar- koitusta varten suunnitellaan ja organisoi- daan puhekielen tutkimusta niin, että puhut- tu nykykieli tulee mahdollisimman moni- puolisesti tutkituksi ja että tutkimuskeskus pysyy ajan tasalla puheentutkimuksen teo- reettisista suuntauksista. Nykykieleen koh- distuvaan kielenkäytön tutkimukseen suunnataan muualta vapautuvia voimava- roja.
Panostus nimistöalaan säilyy suunnitel- makaudella myös vahvana. Yhtä suurta ni- mistöntutkimukseen ja -huoltoon keskitty- nyttä henkilömäärää ei ole missään muus- sa laitoksessa, eikä ole luultavaa, että nimis- töntutkimuksen osuus muualla kasvaisi.
Nimistönhuoltajat kuten kielenhuoltajatkin tarvitsevat työnsä tueksi tutkimusta. Suun- nitelmakaudella pyritään yhdistämään tut- kimuskeskuksen nimistöntutkijoiden voi- mavarat nykyistä suurempiin nimistöhank- keisiin ja haetaan ulkopuolisia yhteistyö- kumppaneita esim. sosio-onomastisten tai asutushistoriallisten kysymysten selvittä- miseksi. Paikannimistön keruuta suunna- taan systemaattisesta arkistoaineksen ke- ruusta tutkimushankkeiden tarpeisiin. Ni- mistönhuolto ja nimistöntutkimus ideoivat ja toteuttavat yhteistyössä nimistönhuoltoa tukevaa tutkimusta.
Nimistönhuollon alalla selvitetään, tar- vitaanko Suomessa paikannimilaki. Nimis- tönhuoltajat pyrkivät myös entistä tiiviim- pään yhteistyöhön Maanmittauslaitoksen ja kartoitustoimistojen kanssa, jotta karttani- mistö pysyisi kaikin puolin korrektina. Py- ritään myös aktiivisesti julkisuudessa esiin-
tymällä nostamaan esiin nimikysymyksiäja levittämään nimitietoutta.
Kielentutkimuksen yleinen kehitys tu- kee edellä hahmoteltua tehtävää ja ohjel- maa. Painopiste on siirtynyt vahvasti for- maalisestaja autonomisesta kielisysteemin kuvauksesta funktionaalisen ja konteks- tuaalisen kielenkäytön tutkimuksen suun- taan, ja tämä kehitys tuntuujatkuvan. Suun- taan liittyvä soveltava kielitiede on saanut huomattavan sijan maailmalla. Laajassa mielessä käsitettyyn soveltavaan kielitietee- seen kuuluvat kielen oppimisen, opettami- sen, kääntämisen, kaksikielisyyden, am- mattikielten ym. ohella muun muassa lek- sikografia ja kielenhuolto, jotka ovat tutki- muskeskuksen painoaloja. Kielenhuoltoon voi sisältyä monia soveltavan kielitieteen osa-alueita, esimerkiksi hallinnon erityis- kielen, kirjoittamisen opetuksen, kääntämi- sen ja kaksikielisyyden ongelmia: se tarvit- see kaikkea kielenkäytön tutkimusta. Kie- lenkäytön tutkimus kuuluu samalla viime aikojen valtavirtaan funktionaaliseen ja pragmaattiseen tutkimukseen, joka tarkas- telee kieltä sen psyykkis-sosiokulttuurises- sa kontekstissa. Juuri tällainen yhteisö- sidonnainen, viestinnällinen, yhteiskuntaa ja sen yksityisiäjäseniä palveleva kielen tar- kastelu kuuluu luontevasti tutkimuskeskuk- sen toimenkuvaan. Tekstien ja kontekstin tutkimus auttaa tutkimuskeskusta teoreet- tis-metodisesti täyttämään velvoitettaan eri- tyisesti yleisölle suunnatun virallisen vies- tinnän huollossa.
Myös sanaston tutkimus on syntaksin valtakauden jälkeen saanut jälleen uutta vauhtia, mikä niin ikään on tutkimuskes- kuksen linjan kannalta merkityksellistä.
Samoin erityisesti kielten alkuperää koske- va historioiva tarkastelu ja areaalilingvis- tiikka ovat nousussa. Edellistä edustavat tutkimuskeskuksessa suomen sukukielten ja vanhan kirjakielen tutkimus ja jälkim-
mäistä kielikartastot.
Toisaalta on monia muita kehittyviä alo- ja (esimerkiksi psykolingvistiikka), joita ei lainkaan tutkimuskeskuksessa harrastetaja joihin ei ole mahdollisuuksia eikä työnjaon ja profiloitumisen pohjalta suoranaista nä- kyvissä olevaa tarvettakaan. Erikseen on kuitenkin mainittava tietojenkäsittelyn ja tietokonelingvistiikan nopea kehitys ja vai- kutus koko tutkimuskenttään. Tietokone- lingvistiikka ei ole tutkimuskeskuksessa ollut varsinaisena tutkimusalana, mutta sen tuloksia on sovellettu, ja koko automaatti- nen tietojenkäsittely on ollut toiminnassa erityisen merkityksellinen. Alan kehitys vaikuttaa ainakin aineistojen käsittelyssä ratkaisevasti ja tutkimusta tehostavasti.
Tällä sekä tietoliikenteen kehittymisellä on suuri merkitys paitsi tutkimukselle myös todennäköisesti kielenhuollolle.
Kielentutkimuksen painopisteen siirty- minen kielenkäytön suuntaan tuo alalle tie- teidenvälisyyden. Kielentutkimuksella on annettavaa useille aloille, ja se puolestaan hyötyy muiden alojen teoria- ja metodirat- kaisuista. Jo pitkään yhteistyötä on ollut historian ja arkeologian tutkijoiden kanssa, erityisesti nimistöntutkimuksen alalla. Kie- lenhuolto ja kielenkäytön tutkimus taas hakeutuvat luontevimmin yhteistyöhön yksilöä, yhteisöäja käyttäytymistä tutkivien tieteiden kanssa (psykologia, sosiologia, sosiaalipsykologia ja kasvatustieteet).
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen profiili on lähempänä vastaavien ulkomais- ten tutkimuslaitosten kuin yliopistojen lai- tosten toimenkuvaa. Eri maiden tutkimus- laitoksia yhdistävinä tutkimusaloina ovat juuri sanakirjat ja muu sanaston tutkimus, kielioppi ja kirjallinen ja suullinen kielen- käyttö eli tekstit sekä edellisiin useissa ta- pauksissa liittyvä kielenhuolto.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen visiona on, että se on
_ painoaloillaan kansallisesti ja kan- sainvälisesti huipputason tutkimus-
D
laitos,
_ yhteiskuntaa palveleva, kielenkäytön kehitykseen vaikuttava valtakunnal- linen asiantuntijalaitos,
_ kansallinenja kansainvälinen yhdys- side suomen kielen ja sen sukukiel- ten tutkimuksen alalla. I
PAULI SAUKKONEN
Kotiı naísteı ikielten tutkimuskeskus, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki Sähköposti: PaulLSaiik/conen@d0mlang.fi
KOMMENTTEJA
KOTIMAISTEN KIELTEN TUTKIMUSKESKUKSEN
TUTKIMUSPOLIITTISEEN OHjELMAAN
otimaisten kielten tutkimuskeskuksen (KKTK) 20-vuotisseminaarissa 29.2.1996 minulle oli annettu tehtäväksi kommentoida keskuksen uutta tutkimuspo- liittista ohjelmaa (KKTKTPO 1995) lähin- nä yleislingvistiikan näkökulmasta. Vapaas- ti esittämässäni puheenvuorossa toin esille useimmat seuraavista näkökohdista. Tässä kirjallisessa versiossa on mukana muutamia uusiakin.
Kysymyksessä on varsin merkittävä asiakirja, onhan KKTK maan ylivoimaisesti suurin kielitieteellinen (ja ylipäätään suu- rin humanistinen) laitos. Henkilötyövuosi- en määrä oli vuonna 1995 melkein sata (KKTKTPO 1995: 8), suurin piirtein yhtä monta kuin maan kaikissa kahdeksassa yli- opistollisessa suomen kielen laitoksessa samaan aikaan oli y h t e e n s ä (Anttila, Le- histe ja Wande 1996: 69). Dokumentin an- tama yleisvaikutelma on myönteinen, ohjel- ma on melkein kauttaaltaan ajan tasalla ja
VlRlTTÄlÄ 3/1996
perustuu monipuoliseen harkintaan, johon tutkimuskeskuksen koko henkilökunta on voinut osallistua.
KURKISTUS TUTKIMUSPOLITIIKAN
HISTORIAAN
Kurkistus historiaan paljastaa, ettei KKTK:n eikä myöskään maamme koti- maisten kielten yliopistolaitosten tutkimus- profiilista ja -politiikasta ole aiemmin aina- kaan julkisesti kovinkaan paljon keskustel- tu. Tähän liittyviä aiheita on toki sivuttu mm. eräissä pääkirjoituksissa sekä vuosiko- kous-, virkaanastujais- tai vastaavissa esi- telmissä (esim. Hakulinen 1946, Virtaran- ta 1959, Ikola 1967). F. Karlsson (1975) sivusi tämänkaltaisiakin kysymyksiä, mutta ei inspiroinut laajempaan keskusteluun (vrt.
kuitenkin Tuomi 1975).
KKTK:n keskeisten hankkeiden eli
