J. STERN
ONKO OLEMASSA VA! El?
Suomentanut W Ä IN Ö JO KIN EN
H e ls in g is s ä 1913 H in ta 30 p e n n iä
). STERN
---
h u m a l a ?
Onko olemassa vai ei?
S u o m e n ta n u t
WÄINÖ JOKINEN
HELSINGISSÄ 1913
S iv .
n Jum akuskon s y n t y ... 5
2. Luonnonjum alat ja h e im o ju m a la t... 9
3. S iirtym in en y k s iju m a la is u u te n ... 11
4. Luokkajum alat (kan san lu okk ain ju m a la t)... 13
5. Y k siju m alaisu u d en k e h i t t y m i n e n ... 16
6. U sk on to vallan pitäjäin p a l v e l u k s e s s a ... 18
7. Y k siju m alaisu u d en m u k a u tu m is k y k y ... 19
8. Jum alank ieltäm ys. Jum alankieltäjäin ja k erettilä isten v a i n o a m i n e n ... 21
9. U skon kiih kon v o i t t a m in e n ... 24
10. Jumala filo s o fis e n a k ä s it t e e n ä ... 26
11. K a ik k iju m a la is u u s... 27
12. R an sk alain en m ateria lism i ja sa k sa la in e n filo s o fia 28 13. N yk yaik ainen p o r v a r is t o ... 32
14. K ö y h ä lis tö ... 33
15. L o p p u l a u s e ... 34
J u m a l a , sanan tav allisessa, m e rk ity k se ssä , m e rk it
see n ä k y m ä tö n tä olentoa, ia n k aik k ista ja k aikkivoi
paa, jo k a on luonut m aailm an ja hallitsee sitä ja p al
k itsee tai ran k a ise e ihm iset heidän tö itte n sä ja a ja tu ste n sa m ukaan.
U skoa täm än olennon o l e m a s s a o l o o n sa n o taan « t e i s m i k s i » (lue te-ism i; johtuu k reik k alai
s e sta sa n a s ta theos = ju m ala). Ju m alan olem assaolon k ieltäm istä sa n o ta a n «ateism iksi» eli «jum alankieltä- m ykseksi» (etu tav u n a asettam in en k reik an k ielessä jonkin sanan eteen a n ta a sille kielteisen m erk ity k sen , kuten e p ä -san an k ä y ttä m in e n su om enkielessä).
M iten on tuo usko s y n ty n y t?
N ykyisen jum al-uskon ju m ala on pitkän, aste e tta i- sen k eh ity k sen lopputulos.
A m m oisina alkuaikoina sy n ty i ensin usko m onen ju m alan olem assaoloon eli «p o 1 y t e i s m i» (k re ik k a la i
nen san a p o ly on y h d y ssa n o issa = «moni»).
Luonnon m oninaisissa ilm iöissä ja m u odostum issa, v arsin k in v a lta v issa , y li ihm isvoim ien k ä y v issä il
m iöissä, jo tk a v a ik u tta v a t ih m iseläm ään o sittain su o tu isasti. o sittain vahingollisesti, luuli alk u ajan ihminen n ä k e v ä n sä h y v iä tai prftioja, m ieleltään milloin v ih ai
sia, milloin y s tä v ä llisiä olentoja, aivan sam oin kuin lapsi m ielessään siirtä ä tu n tem isen sa ja tah to m isen sa ilm eneväksi elo tto m issa esineissä, jo tk a tu o tta v a t sille iloa tai tu s k a a ; se personiiioi (inhim illisentää) ne, k u vitellen niiden tah to v a n h y v ä ä tai p ah aa.
L u o n n o n e s i n e e t i t s e , n ä k y v ä s s ä ja aisti
min m uuten h a v a itta v a s s a m u odossaan, esim . tuli.
v irta, m y rsk y tu u li, su u re t petoeläim et, olivat alk u ajan ihm isten ensim äisinä jum alina.
M u tta ed elleen tap ah tu n eet huom iot ja h av ain n o t jo h tiv a t u seissa ta p a u k sissa siihen, e ttä alettiin k u vitella j u m a l a a e r i l l ä ä n l u o n n o n i l m i ö s t ä i t s e s t ä ä n , alettiin k u vitella luonnonilm iöt niihin tai niiden ta a k se k ä tk e tty je n n ä k y m ättö m ien , sa la p e rä is ten, ih m isenkaltaisten olentojen v a ik u tu k se sta s y n ty neiksi. S iten ajateltiin n y t esim., e ttä tu lta vallitsi e ri
koinen tulen jum ala.
P u h d a s tietäm ään tu lem isen p y rk im y s e i jo h tan u t ihm isiä siihen, e ttä he a ja tte liv a t tu o ssa heille a r v o i t u k s e l l i s e s s a luonnossa joittenkin ihm isenkal
taisten jum al-olentojen ta v a lla tai toisella v allitsevan.
M elkoinen o sa n sa tuollaisen a ja tu sta v a n sy n ty m ise ssä oli k ä y t ä n n ö l l i s e l l ä v a i s t o l l a , T ie tä m ä ttö m y y d en ohella on p e l o l l a ja t o i v e i 11 a ollut o san sa jum alien luom isessa.
A jateltak o o n alkuajan ihm isiä. H e n ä k iv ät asu v a n sa tu n te m a tto m a ssa , k aik en laatu isten hirm ujen tä y t t ä m ä ssä alk u ajan m aailm assa, alttiin a sen villien, ihm i
sen vielä k e sy ttä m ä ttö m ie n oikkujen pelottaville p u r
k auksille; o lem assao lo o n sa n ähden he olivat riip p u v ai
sia an tim ista, jo ita luonto jo sk u s ru n sa a sti tuhlaten antoi, m u tta toisin vuoroin ta a s soi vain niukalti tai k ie ltä y ty i kokonaan m itään a n ta m a sta . A lkuajan ih
m iset n äk iv ät itseään tu h o a m a ssa tai u h k a a m a ssa ra juilm an, ukkosen ja salam oita, tulen ja tulvan, ra k e e t ja p ak k asen ja n ä ä n n y ttä v ä n kuum uuden, o n n etto m uuksia ja sa ira u tta , v eren h im o isia ja m y rk y llisiä pe
to ja j.n.e. J a kuolevain ja kuolleitten m u o d o ssa n ä y tti k a m a la kuolem a heille irv istä v ä ä n aam a a n sa . V ain ä ärim m äisillä ponnistuksilla he y le e n sä v o iv at sa a d a kokoon niukan ravinnon, ja m iten usein olikaan kaikki heidän v aiv a n n ä k ö n sä tu rh a a ja n älk ä k urisi heidän sisu k sissaan ja p o ltta v a jano tu rh a a n k aip asi sam m u t
tam istaan .
Kun tu sk a v a iv a a ih m istä ja a n k a ra halu h ä n tä k a n
n u staa, ja h än tuntee o lev an sa k y k en em ätö n edellistä k a rk o tta m a a n ja jälk im ä istä ty y d y ttä m ä ä n , silloin tu lee m i e l i k u v i t u s hänelle avuksi, ja h arh a h a v a in - toina tu o tta a hänelle, m itä hän halusi. Jo sk in tuo k u je ilija loihtii hänen n äh täv ik seen kukkia, jo ista ei .kos
kaan h ed elm ää k y p sy , niin v irk istä ä kuitenkin niiden näkem inen ja niiden tuoksu h än tä, ja k a rk o tta a tu sk an hänen sy d ä m e stä ä n . S i t e n l o i v a t i h m i s e t i t s e l l e e n j u m a l i a o m a n k u v a n s a k a l t a i s i k s i , heidän m ielikuvituksensa m u u tti tu n to k y - v y ttö m ä t luonnonvoim at olennoiksi, jo ita ihm isen ta paan voi h y v ittä ä lahjoilla ( u h r e i l l a ) ja p y y n n ö illä ( r u k o u k s i l l a ) ja siten s a a tta a ne suosiollisiksi, so v itta a , kun ne o v at vihaisia, s a a tta a ne anteliaiksi, av u liaiksi ja h alukkaiksi h ä d ä s s ä su o jaam aan .
Se o tak su m a on lähellä, e ttä tuollainen kuvittelu en
sin on s y n ty n y t jum aloitetun eläinm aailm an y h te y d essä ja sieltä sitte s iirre tty k o sk ev ak si m yöskin e lo t
tom an luonnon seikkoja. P eto eläin h e llittä ä h y ö k k ä y k se n sä esin eestä, kun sille h e ite tä ä n ra a d e lta v a a , ja h y v ä sti ru okkim alla sa a d a a n eläintenhoidon tuot- teitten m ä ä rä k a sv am aan ja laa d u lta a n p aran em aan .
«P rim u s in orbe deos fecit tim o r» — «E nsim äisenä on jum alia m aailm aan a su tta n u t pelko», selitti v an h a room alainen filosofinen v a p a a -a ja tte lija L u cretiu s C aru s (kuoli. v. 51 e.a.a.), ja m y ö h äisem m än ajan filo
sofi A rth u r S ch o p en h au er (kuoli. v. 1860) k irjo tta a :
«Teism i ei ole tietäm y k sen , v aan tah d o n tu o te tta . Jo s se alkuaan olisi jo h tu n u t tietäm isen ta rp e ista , m iten v o isiv at kaikki sitä tu k ev at to d istelu t olla niin p aikkan- sa p itäm ättö rn iä? M u tta tah d o n ta rp e ista johtuu se s c u ra a v a lla ta v a lla : y h tä m itta in e n h ä tä , jo k a alitui
sesti p itä ä ih m istä pelon ja toivon vaiheilla, sam alla kun ne seik at, joihin hänen to iv o n sa ja pelkonsa k o h distuu, eiv ät ole hänen v a lta n s a alaisia eik ä hän voi niiden sy itte n su h teita tie to k y v y llä ä n s e u ra ta kuin v ain ly h y e n i; tä m ä alituinen h ä tä ja toivom inen s a a t
ta a h ä n et o tak su m aan ilm iöitten ta k a n a oleviksi p e r
soonallisia olentoja, jo ista kaikki riippuu. S ellaisten suhteen voi o tak su a, e ttä ne m uitten persoonien tavoin o v a t p y y n n ö n ja im artelun, palvelem isen ja lahjan v ai
k u tu sten alaisia, niin e ttä niitten k a n ssa on helpom pi tulla, toim een kuin ru k o u sta kuulem attom ien, tur^oky- vy ttö m ien luonnonvoim ien ja m aailm ankaikkeuden h ä m ärien m ahtien k an ssa . O leellisena seik k an a m y ö tä v a ik u tta m a ssa on h ä tä ä n ty n e e n ihm isen p y rk im y s lan g e ta m aah an ja rukoilla ap u a u se in sattu v aan su rk eaan ja suureen h ä tä ä n sä . J o tta hänen sy d ä m e n sä p ääsisi tu n tem aan rukouksen tu o tta m a a k e v e n n y stä ja toivon tu o tta m a a lohdutusta, tä y ty y hänen ä ly n sä luoda h ä nelle ju m ala; seik k a ei ole p äin v astain en , niin e ttä h ä nen ä ly n sä ensin olisi loogillisesti oikein p ä ä ttä n y t, että ju m ala on o lem assa, ja ihm inen sitte v a s ta ru v e n nut sitä rukoilem aan. Ellei ihm isellä ole h ä tä ä , toiveita ja ta rp e ita , niin ei hän ta rv itse ju m alaa eikä hän silloin m y ö sk ään tee itselleen sellaista.»
Ju m a la t o v at niinä henkilöllisiksi kuv iteltu in a voi
m ina, jo tk a o h ja a v a t ihm isen k o h t a l o i t a ja jo ista hänen elä m ä n sä iloineen ja suruineen riippuu, kuten F r. E ngels sa n o o : «U skonto ei ole m u u ta kuin ihm isten p ä issä ta p a h tu v a a , h eidän jo k a p ä iv ä istä e läm ään sä v allitsevien ulkonaisten m ahtien erisk u m m aista k a ja s- telua, k aja ste lu a , jo ssa m aalliset vo im at esiin ty v ä t y li
luonnollisten m uodossa».
T i e t ä m ä t t ö m y y s , arv o tu k selliset, vielä k ä s it
tä m ä ttö m ä t voim at, ja r i i p p u v a i s u u s niistä, y h ty n e e n ä haluun s a a tta a ne m u k au tu m aan ihm isten to i
v eitten m ukaan — m olem m at seik at ne y h te ise sti oli
v a t jum alien s y n n y ttä jin ä .
2. Luonnonjumalat ja heimojumalat.
V arsin s a ttu v a sti ja tk a a E ngels äsken k e rro ttu a a ja tu staan , lau su en : «H istorian alkuaikoina o v a t ne ensin l u o n n o n v o i m a t , joiden suhteen tu o llaista k a ja s- telua tap ah tu u ja jo tk a k eh ity k se n edelleen k ä y d e ssä m itä erilaisim m illa kansoilla jo u tu v a t m itä m oninaisim m illa ja k irjavim m illa tav o illa henkilöllisiin m uotoihin kuvitelluiksi. M u tta pian tu lev at luonnonvoim ien o hella m yöskin y h t e i s k u n n a l l i s e t v o i m a t v a ik u t
tam aan.»
L aum oiksi, sukuliitoiksi, heim oiksi y h ty n e ille ihm i
sille m e rk itse e h eid än ry h m ä n sä sam alla kohtaloihin v a ik u tta v a a v o im a a ; sen v o im a sta ja heikkoudesta, sen m e n e sty m ise stä ja rap p eu tu m isesta, sen v o ito ista ja ta p p io ista ta iste lu ssa m uitten ry h m ien k a n ssa riip puu yk silö n o lem assa-o lo jo ssak in m ä ä rä s s ä . M u tta ne s y y t, jo ista ry h m ä n m en esty m in en ja rap p eu tu m i
nen, sen onni ja onnettom uus riippuvat, o v at alkuajan ihm isille m onasti y h tä h ä m ä riä ja arv o tu k sellisia kuin luonnonvoim at. S iten sy n ty i l u o n n o n j u m a l i e n rinnalle m y ö sk in h e i m o j u m a l i a ja m yöhem m in k a n s a 11 i s j u m a 1 i a. Niillekin tehtiin u h reja, nii
täk in rukoiltiin, jo tta ne su o jaisiv at ja siu n aisiv at hei
m oa, an ta isiv a t sen m e n e sty ä ja so isiv at sille voim aa ja v o itto ja ta iste lu ssa vihollisten k an ssa.
Jo k aisen inhim illisen y h teisö n , m yöskin alkuaikai- sen sukuliiton, p e ru sta n a on s ä ä d ö k s i ä , jo ita nou
d a tta m a a n jä sen ten on a listu tta v a ja joiden rikkom i
nen h a jo tta a ja v a h in g o itta a liittoa. U sein on niiden s y n ty ollut tu n tem ato n , kun ne o v at s y n ty n e e t kun- k in aik u isista ta rp e ista . M u tta m yöskin sellaiset s ä ä dö k set tai 1 a i t, jo ita p ääm ieh et m ä ä rä s iv ä t n o u d a te l
taviksi, selitettiin taiv aallisen i l m e s t y k s e n vai
k u tu k se sta sy n ty n eik si, kuten kaikki ta v a to n . S ä ä d ö k sissä väitettiin ilm enevän jum alan tah d o n ; niiden louk
kaam inen selitettiin kapinoim iseksi ju m alaa v a sta a n , jo k a s ä ä d ö k se t oli m ä ä rä n n y t n o u d atettav ik si. Usein
lien ev ät m yö sk in la in s ä ä tä jä t selitelleet lakien olevan ju m alallista alk u p erää, a n taak seen niille su u rem p aa
p ontta.
Niin tuli uhrin ja ruko u k sen ohella m yöskin t o t t e l e v a i s u u s lisäkeinoksi, jo n k a avulla heim ojum alan su o sio ta voitiin sa a v u tta a . Jo s heim oa k o h tasi sisä i
nen tai ulkonainen onnettom uus ru n sa ista u h re ista ja h a rta is ta ru k o u k sista hu o lim atta, niin oli tuollainen to ttelem atto m u u s siihen sy y n ä . — M iten k au an tä l
lainen k ä sity s on s ä ily n y t, o so tta v a t V anhan T e s ta m entin histo rialliset k irja t, jo issa su o ra sta a n lapselli
sella tav a lla selitetään kaikki Israelin k a n sa a k o h d a n neet o n n etto m u u d et johtuneiksi to tte le m a tto m u u d e sta sen ju m alaa k o h taan ja siitä e ttä oli h ä n e stä luovuttu.
M u tta heim ojen keskisiin voittoihin ja tappioihin nähden tuli lisäksi vielä se k a tsa n to k a n ta , e ttä v o it
ta v a n liiton ju m ala oli v o im akkaam pi kuin hävinneen, jo s ta se ik a sta ainakin o sittain sa a n e e se lity k se n sä ta i
pum us siihen, m itä R a a m a ttu n im ittää «ep äju m alan palvelukseksi».
S am alla kun pienem m ät liitot su lav at y h teen suu
rem m iksi, u seam m at sukuliitot heim oiksi, heim olii
toiksi, valtioiksi ja v altakunniksi, su lau tu v at v ä h ite l
len to isiin sa m yöskin eri ry h m ä ju m a la t. Sidrtymis- m u otona oli ennen erillisten ry h m äju m alien sulam inen useam pien jum alien m u o d o stam ak si y h teisö k si, jolla oli erikoinen y liju m ala, taiv aallisek si h arv ain v allak si, jo sta u sk o n to m u o d o sta k r e i k k a l a i s t e n o l y m- p o l a i s e t j u m a l a t , Zeus y liju m alan a, o v at k lassillisen a esim erkkinä. Sillä kukin n ä istä o ly m p o laisista oli aikaisem m in ollut paikariisjum alana, ja v a sta kun K reikan e ri m a ak u n n at liitty iv ä t y h d ek si, m u tta y h ä vielä irrallisek si liitoksi, v a s ta silloin m y ö s
kin tap ah tu i niiden ju m alain v a s ta a v a jum alaistaru lii- nen jä rje s tä y ty m in e n ja otettiin niiden kesken ty ö n jako k ä y tä n tö ö n (Zeus ukkosen jum alana, H elos a u rin g o n ju m alan a, A frodite ra k k a u d e n ju m a latta re n a j.n.e.).
3. Siirtyminen yksijumalaisuuteen.
P o ly teism in m uuttum inen m onoteism iksi (y k siju m a laisu u d ek si; k reik k alain en sa n a m onos = y k si, ainoa) tap ah tu i v a s ta sitten, kun oli s y n ty n y t m a a i l m a n - v a l t a k u n t i a , kun s y n ty i m a h ta v a v a lta to isen sa jälkeen ja alisti allen sa kaikki silloin tu nnetun m aail
m an v altio t. H u p aisa legenda k erto o , e ttä A braham (jo k a itse oli vain taru n o m ain en henkilö) löi rikki kaikki isä n sä ju m alan k u v at, p aitsi su u rin ta, jolle hän pisti suuren kepin k äteen ja sitte kehuskeli isälleen, e ttä tä m ä iso ju m ala oli ly ö n y t rikki kaik k i to v erin sa.
Sam oin k erto o R an sk an ja m uitten m aitten h istoria, ku in k a joku fe u d a a lih e rra kasv o i m uita m a h ta v a m m aksi ja lopulta alisti h e id ä t v a lta n sa alaisiksi ja k o hosi itse y k sin v a ltia a k si k u ninkaaksi. A ivan sam oin kuin n ä issä ta p a u k sissa , niin jum alainkin jo u k o ssa y k si m onista, aivan liian m o n ista (puhuaksem m e N ietzschen sanoin), ahm aisi to v e rin sa ja k iep sah ti m aailm an k aik k euden itsev altiaak si, — kaikki e risk u m m aista k a ja s telu a v altiollisella m aailm a n n ä y ttä m ö llä sa ttu n e ista ta p a u k sista . Y ksijum alaisuuden uskoa, m onoteism iä, ei s y n n y ttä n y t y h ä k a sv a v a tietoisuus luonnon y h d y s- su h te ista ja y h te n ä is y y d e s tä , kuten y le e n sä o ta k su taan, v aan k e h itty i m onoteism i k an so jen k esk in äisissä su h teissa tap ah tu n eitten m uu to sten p eru steella.
M u tta eikö tä tä s e lity s tä v a sta a n sodi se tunnettu to siasia, e ttä m onoteism i alk u aan k e h itty i m a assa, joka ei k o sk aan ollut m aailm an v altan a, v aan p äinvastoin oli m aailm an v alto jen leikkipallona : P a l e s t i n a s s a ?
— V ain n äen n äisesti.
E nsinnäkin on h u o m au tettav a, e ttä h eb realaisen k ir
jallisuuden (n. s. V anhan T e stam en tin ) v anhinten osien o ta k su ttu m onoteism i ei en sin k ään ole v a rsin a ista m o noteism ia, v aan v a s ta vain sen esi-aste, jo ta on alettu n im ittää h e n o t e i s m i k s i (johtuu k reik k a la ise sta s a n a s ta hen = y k si m o n ista), s. o. usko y h te e n ju m a laan, jo k a on k o rk eim p an a m onien m uitten joukossa,
M u tta sellainen k ä s ity s oli, kuten v arsin k in uusim m at k a iv a u slö y d ö t to d ista v a t, k au an ennen ollut y le ise n ä van h o issa siv isty sv a ltio issa B ab y lo n ia ssa ja E g y p tissä .
L isäk si tulee v ielä se seikka, e ttä Jah v en (s. o.
h eb realaisten jum alan ja k ristitty je n isä-Ju m a la n ) ai- nokaisuuden te ro ttam in en m onissa kohdin on ju u ta la is
ten ja k ris titty je n ta h o lta se lite tty m onoteism in te ro t- tam iseksi. K uten tu n n ettu a, sy n ty i kuningas S alo m o nin kuolem an jälkeen h aja a n n u s Israelin k an san k e s kuu d essa. Jo v a n h a sta a n oli Josefin su k u k u n ta kilpail
lut lähinnä suurim m an Ju u d aan sukukunnan k a n ssa y liv altiu d esta. iSuurin osa k a n s a s ta ry h m itty i n y t Salom onin kuolem an jälkeen Josefin sukukunnan y m p ärille ja luopui D avidin h a llitu ssu v u sta m u odostaen itsenäisen valtion, P o h j o i s e n v a l t a k u n n a n , k u n in k aan a Jero b eam , joka jo S alom onia v a sta a n oli n o stan u t kapinalipun. Salom onin pojalle jäi vain pieni E t e l ä i n e n v a lta k u n ta y n n ä Ju u d a a n su kukunta, jo sta D avidin h allitu ssu k u polveutui. M ainittu J e r o beam no jasi p o litiik assaan E g y p tin su u rv a lta a n , jo ssa hän kauan oli oleskellut p ak o laisen a ja senvuoksi antoi m yöskin uuden v a lta k u n ta n sa jum alanpalvelusm enoille eg y p tiläisen leim an, o tta e n k ä y tä n tö ö n A p is-h ärän (E gyptin p y h än sonnin) palveluksen v a sta a v in e uskon- toaineksineen. T ä tä v a sta a n n y t su u n ta u tu v a t m onet m o n o teistisiltä k u u lo stav at, J u u d a a s ta ja D avidin hal- litussuvun k a n n a tta ja in ta h o lta p eräisin olevat kohdat.
K ym m enien k ä sk y je n alk u san at, jo tk a t e r o t t a \ a t :
«Minä, Jah v e, olen sinun Jum alasi, jo k a sinut E g y p tin m a a s ta jo h tan u t olen, orjuuden h u o n eesta, ei sinun pidä m uita jum alia pitäm än m inun edessäni. Ei sinulla pidä olem an k u v a a eli jonkun m uotoa» j.n.e., su u n ta a v a t k ä r- k e n sä aivan e p ä ile m ä ttä P o h jo ise ssa v a lta k u n n a ssa h a rjo te ttu a e g y p tilä istä so nninpalvelusta v a sta a n , ei niin paljon jum aluusopillisessa, kuin pikem m in hallitsi- ja su k u seik o ista jo h tu v a ssa v altio llisessa m ielessä.
M u tta vihdoin ja p ä ä a sia n a tulee lisäksi kolm as seikka, m ikä jo h ta a erä ä se en jum al-uskon erik o islaa-
tulin, joka on jä ä n y t h u o m a a m a tta k aik ilta ju m alais
ta ru je n tu tk ijo ilta ja jum aluusoppineilta, nim ittäin luck- k aju m alat, s. o. eri kansan lu o k k ien ju m alat.
4. Luokkajumalat (kansanluokkain jumalat).
V a n h o i s s a s u k u l i i t o i s s a , jo issa vallitsi al- kuaikainen kom m unism i, oli h eim ojum ala luonnollisesti kaikkien h eim olaisten jum ala. Siten oli asia n la ita vielä kauan jälkeenkin päin, kun y k s i t y i s o m i s t u s jo oli sa a n u t aik aan l u o k k a j a o n ja o m istavien ja om istaim attom ain välinen ju o p a y h ä laajeni. V iim e
m ain itu t sie tiv ä t a se m a a n sa passiivisen alistuvaisina, niin kauan kun se vielä p y sy i sie d e ttä v ä n ä . H y v in voivia ja rik k aita, y le e n sä onnellisia, pidettiin s u o ra s taan kan sallisju m alan suosikkeina, v a rsin k in kun he v o iv at k a n ta a hänelle ru n sa a t u h rila h ja t ja v ie ttä ä h ä nen k unniakseen su u ria juhlia. K ö y h ät ja k ä rs iv ä t oli
v a t jostakin ku v itellu sta s y y s tä h än en e p äsu o sio ssaan ; k a tsa n to k a n ta , jo ta v a sta a n sattu m o isin Jobin k irja on su u n tau tu n u t. E päsuosion sy y k si voitiin kuvitella m yö sk in esi-isien v ik o ja ja p ah o ja te k o ja (O idipus).
S eik k a m uuttui, kun lu o k k a v a sta k o h d a t o livat la a jen n eet jy rk em m ik si ja o m i s t a m a t t o m a t ja hei
k o t sa iv a t m ä ä rä ttö m ä s ti k ä rs iä rik k aitten , y lh äisten ja m ah tav ien so rro n ja v äk iv allan alaisina. N y t alk o i
v at he toim ia v a sta a n ja aluksi siten e ttä l i i t t y i v ä t y h t e e n , o sittain su o ran aisik si y h d i s t y k s i k s i l a i s a l a i s i k s i s e u r o i k s i , void ak seen a u tta a to i
siaan ja neuvotella y h teisk u n n allisten ja valtiollisten olojen m u u ttam isesta. M o n e t n ä i s t ä s e u r o i s t a o livat luo n teeltaan ilm eisesti k o m m u n i s t i s i a . S elonteko n ä istä eri nimin v a n h a n ajan k irja llisu u d essa m ain itu ista y h d is ty k s is tä on A lbert K althoifin ylen m ielenkiintoisen teo k sen «Die E n tsteh u n g des C h riste n tum s» («K ristinuskon sy n ty » ) 6 :n n e ssa luvussa, jo ssa
te k ijä m yö sk in o so ttaa, e ttä näillä seuroilla, jo ita ta v a ta a n jo v a rh a isilla h isto rian kausilla, oli uskonnollinen sä v y ja e ttä ne p itiv ät jo tak in j u m a l a a tai p u o l i j u m a l a a y lisu o jelijan aan . Sellainen oli siten juuri l u o k k a j u m a l a n a, o m i s t a m a t t o m a n l u o k a n j u m a l a n a .
N. s. p r o f e e t t o j e n k irjo tu sten m ukaan on k a n san asem a Ju u d aan v altak u n n an m yöhem m illä v uosi
sad o illa eh d o tto m asti ollut h irv ittä v ä , ylem pien k a n sa n k e rro ste n v ä ä ry y d e llis y y s ja v ä k iv altaisu u s ta v a ton. J y rise v illä sy y tö k sillä , jo ita n ä itä y lem p iä k a n s a n k e rro k sia v a sta a n h e ite tä ä n , on m yöhem pien val- lankum ouskausicn intohim oisissa ja tu lisissa puheissa tuskin v e rta a . N äm ä p ro fe e ta t — kuten alkutekstin h eb realainen sa n a nabi v ä ä rin ja e re h d y ttä v ä s ti k ä ä n n etään , sen sijaan e ttä k ä y te ttä is i s a n a a puhuja, k a n san p u k u ja — olivat juuri o m i s t a m a t t o m a i n j a s o r r e t t u j e n l u o k k i e n p u o l e s t a p u h u j i a . a s i a n a j a j i a s o rta jia v a sta a n . Y h t e i s k u n n a l l i s e n , voipa san o a s o s i a l i s t i s e n (luonnollisesti san an la a je m m a ssa m e rk ity k se ssä ) hengen läp itu n k e
m ia olivat heidän y tim e k k ä ä t puheensa. O ik eu tta ja o ik eam ielisy y ttä, su o jaa ja te h o k a sta ap u a köyhille ja heikoille v a a tiv a t he kuninkailta, y lim y stö ltä , tu o m a
reilta, rik k a ilta ja h y vinvoivilta, s e littä v ä t ne tä rk e im m äksi uskonnolliseksi velvollisuudeksi. L eim ahtele- vissa, m a h ta v issa ja h en k ev issä e sity k sissä ä n sa a rn a a - v a t he, e ttä k an sallisju m ala Ja h v e ei v a a d i uh reja, ju h lia, rukouksia, v aan o ik e a m ielisy y ttä, in h im illisy y ttä, v e lje y ttä alem pia luokkia k o h taan (J e s a ia 1 luk,, 58 luk., M ika 6 luk. 1— 8 v., P salm i 50 ja m onet m uut k o h d at). N äistä p ro fe e tta p iireistä o v at ep äilem ättä p eräisin m yöskin nuo v an h alla a jalla la a tu a a n a.uoat m oninaiset n. s. m ooseslaisen lain sääd än n ö n m ä ä r ä y k sen jo tk a ta rk o tta v a t o m istam atto m an luokan h äd än liev en täm istä. V anhan k an sallisju m alan , jo k a ennen, kaikkien m uitten jum alain tavoin, oli m a h tav ain ja rik k aitten suojelija, o v at he m u u n tan eet o m i s t a m a t
t o m a n l u o k a n j u m a l a k s i , tä y ttä n e e t hänen p alv elu k sen sa y h teisk u n n allisella hengellä, ju listan eet h ä n et alem pien kan san lu o k k ien suojelijaksi ja puolus
tajak si.
M u tta n äm ä m iehet olivat m yö sk in i s ä n m a a 11 i
s i a san an p a rh a a s s a m e rk ity k se ssä , m ikä seikka oli m itä läh eisirn m ässä y h te y d e s s ä tuon heidän so sialis
m insa k an ssa . V allitsev a luokka oli ain a taipuvainen valtiolliscsti liitty m ä ä n raja n ta k a isiin kansoihin, v a r sinkin suuriin m aalm an v altio ih in ; siitä riippui heidän intohim oinen taip u m u k sen sa n. s. ep äju m alan p alv elu k seen, s. o. v ieraan m aan jum alien palvelem iseen, m itä p ro feetat m yöskin a n k a ra sti ru o sk iv at. P a lestin a oli k ö y h ä m aa, h u o lim atta siitä e ttä se oli «luvatun» maan m ain eessa, m issä «rieska ja h u n a ja v uotaa». Vain en tisistä beduineista, jo ita en tisa ja n ju u talaiset, kuten tu n n ettu a, olivat, n ä y tti se siu n atu lta m a a lta (kuten m. m . p ro fe sso ri Sepp om ien tu tk im u sten sa n o jalla on to d ista n u t). R y ö stö re tk illä ja vallotussodilla, jo ita tehtiin vieraisiin kansoihin liitty en , ja sä ä lim ättö m ällä lu o k k araak u u d ella p y rk iv ä t k u ninkaat, y lim y stö , ylim m ä t luokat sa a lista m a a n itselleen y h ä enem m än rik k au k sia, kok o n aan vain v allan h im o n sa ja ah n eu ten sa ja y lim ie lisy y te n sä ty y d y ttä m ise k si. T äm än y le m pien k a n sa n k e rro ste n luokkapolitiikan ja heidän a a t- te itten sa, v ieraitten jum alain palveluksen v a stu sta m i
sena, oli p ro feetto jen taistelu ta iste lu a isien jum alan J a h v e n , puolesta, tuon k o m m u n i s t i s t e n s u k u k u n t a o l o j e n a i k o j e n j u m a l a n puo
lesta, jolloin ei lu o k k ajak o a vielä ollut, m inkä vuoksi tuo ju m ala m ainiosti sopi alem pien luokkien jum alaksi.
L u u ltav asti o v at R o o m a n o m aisu u d etto m at ja o r
ja t senvuoksi m y ö sk in k o h o ttan eet v anhan, sam oin su- kuliittojen a jo ilta peräisin olevan S a t u r n u s-jum a- lan luok k an sa ju m alak si ja juhlineet h ä n tä tunnetuilla satu rn aalio -ju h lilla (joulun aik aan ), joilla h erro je n tuli palvella o rjiaan y . m. s. — M yöskin M i t r a s, tunnettu p ersialain en ja m yöskin R oom an v altak u n n assa, v a r
sinkin alem pien luokkien k esk u u d essa m onin seuduin kunnioitettu jum ala, jo n k a palvelus niin m o n essa su h te e ssa oli sa m a n la ista kuin k ris titty je n ju m a la n p a lv e lus, kuuluu m itä todennäköisim m in n äiden om aisuu- d ettom an luokan jum alien joukkoon. K althofi on ed el
läm ain itu ssa te o k sessaan o so ttan u t m itä su u rim m assa m ä ä rä s s ä lu ultavaksi, e ttä m yöskin J e s u s K r i s - t u s alk u aan oli tuollainen p u o liju m alallisesta san k ari- o len n o sta ju m alan p o jak si ja ju m alak si y le n ty n y t, v a p a a sti (joskin ta ru m a ise sti liioteltuun to siasiaan n o ja ten) k e k sitty alem pien luokkien y lisuojelija.
P a la a m m e Jah v een . T aistelu , jo ta p ro fe e ta t k ä v iv ä t hänen p u o lestaan ja « epäjum alanpalvelusta» v a sta a n , oli, kuten y llä on o so tettu , ylem pien luokkien ta h o lta h a rjo te ttu a y h te isk u n n a llista r a a k a a so rto a v a sta a n k ä y d y n so sialistis-isän m aallisen liikkeen a a tte e llista ilm austa. Ju u d aan v altion sa a ttam in en y h te isk u n n a l
lisen ja valtiollisen o ik eam ielisy y d en valtioksi, se oli o m istam atto m ain luokkien pro feetallisten e s ita iste li
jani ihanteena.
5. Yksijumalaisuuden kehittyminen.
M u tta edelläm ainitun p ro feetallisen ih anteen to te u t
tam inen oli a ja te lta v issa vain siinä ta p a u k se ssa , e ttä tä m ä valtio k a sv a isi su u rv allak si, jo ta ulkopuoliset so ta is a t valtio t eiv ät en ään ah d istaisi, niin jo p a m a a i l m a n v a l l a k s i , niin e ttä se sa a tta isi lak k a a m a an y h teiskunnallisen so rro n ohella m yöskin valtiollisen ja peru staisi m a a i l m a n r a u h a n v a l t a k u n n a n . T äm än kaiken oli to te u tta v a D avidin h allitu ssu v u sta sy n ty v ä ihanteellinen ru h tin as (m y ö h em m än «Mes- siaksen» alkum uoto), jo k a «oikeam ielisesti on tu o m it
sev a k ö y h ä t ja rehellisesti a n ta v a o ik eu tta m aan k u r
jille; v a n h u rsk a u s on oleva hänen k u p eitten sa v y ö n ä ja uskollisuus hänen la n te itte n sa siteen ä» ; hänen vai-
ta n s a alaisin a eiv ät k a n sa t enään ra a te le toisiaan kuin villit eläim et, «susi ja vuona asu v a t y h d e s s ä ja leopardi m a k a a vohlain k an ssa , v a sik k a ja leijona ja s y ö ttö ra a - v as o v a t y h d e ssä , lehm ä ja k a rh u k ä y v ä t to isten sa k a n ssa laitum ella, rin talap si leikkii v a a ra tta k y y k ä ä r m een p esällä ja lapsi p istä ä k ä te n sä basiliskin luolaan.»
S illä kaikki k a n sa t n o u d a tta v a t ju u talaisia v a n h u rsk a u den, inhim illisyyden, rau h a n ra k k au d e n a a tte ita : « P äi
vien lopulla on ta p ah tu v a, e ttä Jah v en v u o ri kohoo k o r
kealle y li kaikkien vuorien ja on v allitse v a kaikkia k ukkuloita ja kaikki k a n sa t v a e lta v a t sen luo. J a m o n et k a n s a t n o u sev at ja sa n o v a t: N ouskaam m e ja k ä y k ääm m e Jah v en vuorelle, e ttä hän m eille o so ttaisi tie n sä ja m e v aeltaisim m e hän en p o lkujansa. Silloin ta k o v a t he m iek k an sa viik atteik si ja p eitsen sä viini- m aan v eitsik si; m ik ään k a n sa ei enään n o sta m iekkaa to ista v a sta a n e iv ä tk ä he en ään opi so ta a k äy m ään .»
T ied o sta, e ttä m aailm a n ra u h a v o id aan sa a v u tta a vain v o ittam alla lu o k k a v astak o h d at, ja e ttä vain v a n h u r s k a u s , o ik eam ielisy y s, k an san p y sy v ä ise sti tekee
v o im ak k aak si, m istä jo nuo piirit olivat selvillä, tu o sta tieto isu u d esta k e h itty i j u u t a l a i s e n m a a i l m a n v a l l a n h a a v e ja sitä v a s ta a v a m ytologinen a ja tu s k u v a : a i n o a j u m a l a J a h v e .
T ä te n s a a se lity k se n sä se seikka, e ttä Ju u d a a n k a n sa ssa henoteism i ensin k e h itty i p u h taak si m o n o teis
m iksi. T äh ä n kehity sk u lk u u n oli eh k ä v aik u tu k sen sa m yö sk in filosofisella m ietiskelyllä, jo ssa toisaalla, k u ten v arsin k in K reik assa, jo tuolla p ro feettain ajalla (jo k a on paljon m y ö h äisem p i kuin ta v allisesti o ta k su ta a n ) on selv ästi h a v a itta v a n a y h te n ä ise n luonnonkäsi- ty k sen piirre.
6. Uskonto vallanpitäjäin palveluksessa.
E dellä esitety n v a lo ssa o so ttau tu u n a i v i k s i m i e l i k u v i t u k s e n t u o t t e e k s i usko jum aliin ja sii
hen liitty v ä julkinen jum alan p alv elu s ja y k sity in e n ju- m alankunnioittam incn, u s k o n t o , jo k a aikojen v a r rella on ty ö n tä n y t m itä m oninaisim pia v esoja, erilaisia u skonoppeja (d o g m eja) ja jum alanpalvelusm enoja.
M u tta niin v aik u tu k setto m ak si ei uskonto jä ä n y t.
Ju m a la n p alv elu k sessa alettiin v ähitellen ta rv ita erikoi
sia ju m alan p alv elu sto im itsijo ita, p a p p e j a , jo tk a m o
n asti ry h ty iv ä t k ä y ttä m ä ä n tu o ta m u k a v a a keinoa, ni
m ittäin k ä y t t ä m ä ä n u s k o n t o a r y h m ä - j a y k s i t y i s e t u j e n s a e d i s t ä m i s e k s i ja s y ö t
tä m ä ä n joukoille jum alan ta h to n a k aik en laista, m ikä v a sta si heidän om ia etu jaan . Sam oin k ä y ttiv ä t uskon
to a v a l t i o l l i s e t v a l l a n p i t ä j ä t j a v a l l i t s e v a t l u o k a t , milloin so v u ssa pappien k an ssa , m il
loin heidän k a n ssa a n riidellen, k u le ttaak seen jo u k k o ja ta lu tu sn u o ra ssa ja p itä ä k se e n niitä v a lta n sa alaisina.
M issä heidän v o im akeinonsa eiv ät riittä n e e t m ieliä o r
ju u tta a k se e n ja riiste tty je n , so rre ttu je n joukkojen ta h to a kahleh tiak seen sek ä v allan k u m o u k sellista k u ohun
ta a tu k a h u tta a k se e n , siinä milloin m illaisellakin m en es
ty k se llä koetettiin p ä ä m ä ä rä ä s a a v u tta a uskonnon avulla, leimaten- k a p in a y rity k se t v ä k iv a lta h e rru u tta v a sta a n to ttelem atto m u u d ek si ju m alia tai ju m alaa v a s ta a n , suu rek si sy n n ik si; sam alla selitettiin v a llitse v a t olot jum alan tahtom iksi, «jum alalliseksi m a a ilm a n jä r
jesty k sek si» , v a llitse v a t ru h tin a a t ju m alan p o jik si tai
«jum alan arm o sta» paikoilleen asetetu ik si ja heidän k u n n io ittam isen sa ja h eidän allensa alistum inen ju m a lallisiksi k äsk y ik si.
S illä v aik k a k ansanliikkeen olikin onnistunut a jo it
tain sa a d a y liv a lta ja k o h o tta a y h teisk u n n alliset a a t
te en sa y n n ä lu o k k aju m alan sa ja k a n san u sk o n to n sa arv o a se m a an , niin o sa siv a t jälleen v oim istuneet v a lla n p itä jä t m yöhem m in m y t o l o g i s e n v a s t a v a l -
l a n k u m o u k s e n k a u tta v ä h e n tä ä tä m ä n kan san - jum olan arvon ja v ä ä re n tä ä hänen y hteiskunnallinen u sk o n to n sa ja itse sek ä pappien k a u tta se littä ä hänen opeikseen ja k ä sk y ik seen k aik ellaista, m ik ä v a sta si heidän v a lta - ja riistä m ise tu ja a n . S e llaista k a n sa n u s
k ontoa, jo ssa k an san o m aisen hengen m elkoisesti voitti aivan v a sta k k ain en henki, v o iv at n y t tu n n u sta a v a lla n p itä jä tk in ja sen avulla itsen sä v e rh o ten ja suu tä y n n ä lum oavia lau seita s itä helpom m in p e ttä ä k an san jo u k o t, o tta a v ä ä re n n e ty n k an san u sk o n n o n valtiouskonnoksi.
T ällaisen v ä ä re n n y k se n alaisek si joutui p ro feettain kan san o m ain en Jah v e-u sk o n to k in f a r i s e u s t e n ol
le ssa v allassa, sam oin kuin k an san o m ain en Je su s-u s- konto m y ö h em m ällä f e u d a a l i s - k l e r i k a a l i s e n vallan ajalla.
7. Yksijumalaisuuden mukautumiskyky.
Sielullinen ta rv e k o htalon voim ien personifioim iseksi on ollut o lem assa kaikilla taloudellisen k eh ity k sen a s teilla. Sam oin kuin m aan v iljelijä ja k a rja n p itä jä tie tä v ä t o lev an sa riip p u v aisia k aik ellaisista tek ijö istä, jo ita eivät voi vallita, ja sen vuoksi u sk o v a t y h te e n tai useam p aan ju m alaan , joihin luulevat h u rsk au d ella voi
v an sa v aik u tta a , sam oin tu n tee k ä sity ö läin en o levansa riippuvainen tila u k sista ja tu o tte itte n sa o sta jista , k a u p pias ain a n y k y a ik a ise e n k ap italistiin asti o lev an sa riip puvainen o sto - ja m y y n tim ark k in ain a a v is ta m a tto m ista v aih telu ista, liik esu h teista ja k einottelun onnis
tu m ise sta ; ja m y ö sk in k ö y h älistö läin en tu n tee riippu
v a n sa e p ä v a rm a sta ty ö n sa a n n ista ja palkkojen ja elin- ta rp e itte n h intojen v a ih telu sta. M onoteism i on v a s ta n nut ja v a sta a y h ä v ielä tä tä kaikkien talo u sk au sien ja ry h m ien p erso n ifio im istarv etta. « T ässä m u k av assa, helposti k ä s ite ltä v ä s s ä ja kaikkeen m u k a a n n u te tta v a ssa m u o d o ssa voi», k u ten E ngels sanoo, «uskonto sä ily ä
v älittö m än ä, s. o. tu n teen o m aisen a ilm auksena ihm isten su h tau tu m iselle h eitä vallitseviin vieraisiin luonnon ja y h teisk u n n an m ahteihin, niinkauan kun ihm iset o v at sellaisten m ahtien v allan alaisina.» H än s iirty y sitte puhum aan erik o isesti n y k y is e s tä a ja s ta ja ja tk a a :
«V aikka p orvarillinen k a n sa n talo u stied e jossakin m ä ä rin se littä ä p o rv arillisen y h teisk u n n an itsen sä luom ien voim ien s y y s u h te is ta y h te y ttä , niin «ei se voi k okonaan e stä ä liikepulia eikä suojella y k s ity is tä k ap ita listia ta p pioilta, pah o ilta veloilta eikä v a ra rik o lta , tai y k s ity is tä ty ö lä is tä ty ö ttö m y y d e ltä ja k u rju u d elta. S an o ta a n y h ä edelleen: ihm inen p ä ä ttä ä , ju m ala (s. o. k ap italistisen tu o ta n to ta v a n m u u k alaisv alta) m ä ä rä ä .» M u tta niiden voim ien tuntem inen, jo ista ihm inen on riippuvainen, ei riitä v oidakseen a lista a ne v a lta n sa alaisik si; siihen ta rv ita a n tekoa. M iten m oni n y k y aik ain en ihm inen tu n teek aan ta rk k a a n , m itä tiede sanoo jonkin taudin o lem u k sesta ja sy istä , jo ta h än potee, ja kuitenkin r u koilee hän h e rra ju m a la a p ara n tu a k se en .
M u tta v aik k a m onoteism i olikin «helposti k ä site l
tävä», ei se oikein o tta n u t lu jasti ju u rtu ak seen ja o sit
tain tulivat sitä sam en tam aan p alau tu m iset m uinaiseen polyteism iin, o sittan kietoutui se uusiin sala tu sti poly- tcistisiin köynnöksiin. J ä r k i ei ta h to n u t k a ik ista vii
sa ste le v ista selitte ly istä h u o lim atta oikein k ä sittä ä , m i
ten oikeam ieliseksi, h y v ä k si ja k aik k iv altiaak si k u v attu ja y lis te tty Ju m ala voi lu o m aan sa m aailm aan tu o tta a niin paljon k u rju u tta ja k ärsim y k siä , ja kaiken päälle sitä, e ttä sangen usein h y v ä t ja h u rs k a a t elä v ä t ja m e
n e h ty v ä t su u re ssa h ä d ä s s ä ja k u rju u d essa, ilm eiset ro isto t sen sijaan p ä ä ttä v ä t p ä iv ä n sä o n n essa ja lois
to ssa (Jobin k irja, 73 psalm i y. m,). H änelle asetettiin senvuoksii erään lain en v a sta ju m a la , jolle an nettiin eri
laisia nim iä: p e r k e l e .
M i e 1 i k u v i t u s t a ei tah to n u t ty y d y ttä ä k u v a y h d e stä Ju m a la sta , joka y lv ä ä n y k sin äisen ä v allitsee ta i
v a a ssaan , m ielikuvitus asu tti taiv aan kokonaisella ho- vikunnalla enkeleitä ja ark k ien k eleitä, joiden v a sta k u -
v an a ta a s oli joukko p ah o ja h e n k iä ; sitä p a itsi ku v itel
tiin isä-Ju m alalle ju m alan p o ik a ja sitte v ielä vaim o, M adonna, ju m alan äiti sivulle *).
T u n n e vihdoin ei ain a voinut jo u tu a tuon y h d en ainoan Ju m alan v ä littö m ä ä n y h te y te e n , kuten m onissa ly y rillisissä ru n o issa (psalm eissa ja v irs is s ä ); p ä in v a s
toin, sam oin kuin ta u d e issa erik o istu n tijain puoleen, niin k ä ä n n y tä ä n eri asio issa erikoisten pyhien puoleen, joilla kullakin on m ä ä r ä ty t erik o isalan sa. M itä m erk it- seek ään «vanhojen jum alien k irja v a vilinä», sa a ti o ly m polaisten viheliäinen tusina, k atolilaisen ta iv a a n m uoto- ru n sau d en rinnalla!
8. Jumalankieltämys. Jumalankieltäjäin ja kerettiläisten vainoaminen.
Jum alien- ja ju m alan k ieltäjiä tuskin oli siv isty sa ja n alu ssa. M aailm an olem assaolon p e ru steella te h ty naivi o tak su m a, e ttä on o lem assa sen luojakin tai useam pia sellaisia, esti ateism in sy n ty m ä s tä , kun a ja tu s alkoi m iettiä, m iten ilm iöm aailm a oli sy n ty n y t. A teism i kuuluu niihin ajattelu tap o ih in , jo ita e siin ty y vain s a n gen alh aisella tai sangen k o rk e a lla k eh ity k se n asteella.
*) M iten v ä h ä n m uuten runou della on s y y t ä v a litta a m o n o teism in su h teen , o s o tta v a t m on et k oh d at h ep realaista van h aa kirjallisuu tta, jo is s a puhutaan J a h v en su u ru u d esta, v a lla sta ia lo is to sta , se lla ise n a kuin se ilm en ee lu o n n o ssa , h isto r ia ssa ja ihm isten k o h ta lo issa , m ikä vain se n v u o k si on niin v äh än tun
n ettua, että k ä ä n n ö k set, niin h y v iä kuin ne voivatk in olla, tuskin k y k e n e v ä t sa a tta m a a n a a v ista m a a n a lk u p eräisen k ie
lellistä lo ista v u u tta , v o im a a ja ru n ollista tu ok su a. On k o h tia, jotk a eiv ä t o le hu onom p ia kuin nuo y lis te ty t «Uiaksen»
I ts e n runon h o m er o la iset sä k e e t Z eu k sesta , jok a ku lm ak ar
v o ja a n ry p istä m ä llä v a v isu tta a k o k o m a h ta v a a O ly m p o a , — joita su u ret ro o m a la iset runoilijat H oratiu s, V irgiliu s ja O vi- diu s jä ljitteliv ä t ja joiden inn oittam ana F id ia s m u ovaili «m aa- ilm an -ih m een», m ah tavan su u ren Z eu s-p a tsa a n , elfenluu sta ja ku llasta.
M erkillisen poikkeuksen m uodostanee alkuaikoinaan (5 :n n ellä v u o sisad alla e. a. a.) intialainen laajalle levin
n y t B u d d h a n u s k o n t o . G autam an*) lahko pitää u sk o a jum alalliseen olentoon, jo k a on luonut m aailm an, n :itä su u rim m assa m äärin uskontoon sopim attom ana», se lite tä ä n e rä ä s s ä b u d d h a la isu u tta k o sk e v a ssa lä h d e teo k sessa, ja m uuan buddhalainen y lip ap p i luki e rä ä s s ä k irjo tu k se ssa , jo n k a hän antoi erä ä lle katolilaiselle piis
palle, kuuden tu o m ittav an k erettiläiso p in joukkoon m y ö sk in sen opin, « että olisi o lem assa olento, jo k a on- luonut m aailm an ja kaikki m itä siinä on ja y k sin olisi kyllin a rv o k a s rukoiltavaksi.« M itkä seik at eiv ät k u i
ten k aan ole voineet e stä ä sitä, e ttä b uddhanopilla jo aik o ja sitte on ollut parvi jum alia ja B u d d h a itse k o ro te ttu jum alaksi.
K r e i k k a l a i s e l l a v an h alla a ja lla tap aam m e ateism ia ensiksi filosofi A n a k s a g o r a a n (noin 500 e. a. a.) opeissa, jo k a siitä s y y te tty n ä oli p ak o te ttu p a kenem aan A ten asta. M yöskin suuri filosofi ja luonnon
tu tk ija A r i s t o t e l e s (384—322) pakeni senvuoksi m y ö h em m ällä iällään A ten asta, « jotta ate n a la ise t eivät to ista k e rta a tekisi sy n tiä filosofiaa v astaan » , kuten hän sanoi. E p ikurolaisen koulun p e ru s ta ja A ten assa, E p i k u r o s (342—270), ei tosin su o ra sta a n kiellä ju m alia, m u tta a s e tta a k y se e n a la ise k si kaiken heidän vai- k u iu k se n sa m aailm an m enoon, sam alla kun hänen ro o m alainen k a n n a tta ja n sa , jo m ainittu L u cretiu s C aru s, avoim esti esitti ateistisia oppeja.
J u u t a l a i s i l l a ilm enee ateism ia ensiksi e rä issä viim eisiltä v u o sisad o ilta e. a. a. p eräisin olevissa p sa l
m eissa, jo issa pu h u taan hulluista, « jotka sy d ä m e ssä ä n s a n o v a t: ei ole Ju m alaa!» Kuitenkin on k y se e n a la ista , eikö sillä ta rk o te ta vain k ä y tä n n ö llistä Ju m alan jä ttä m istä unohduksiin ja vain ta h d o ta sanoa, e ttä he eivät k y s y Ju m a la a ja e läv ät kuin h ä n tä ei olisi. H u o m atta-
*) P er u sta ja n nimi, B uddha, «valaistu», on hänen kunnia- niinensä.
v a a on, e ttä h irv ittä v ä sti k ä rs iv ä Job, joka y stä v ie n sä k a n ssa puh u essaan tekee niin ra s k a ita sy y tö k s iä Ju m a lan m aailm an h allin to a v a sta a n , ei k e rta a k a a n johdu a ja tte le m a an , e ttä Ju m a la a ei olekaan olem assa. Jum a- lan k ieltäjäin v a in o am ista ju u talaisten h isto ria tuskin tu n te e ; onko se lla ista ta p a h tu n u t, sitä ei voi sanoa.
S u v a itse v a isu u d e sta v ain o ja ain ak aan ei jä te tty to i
m een p an em atta, sillä M ooseksen laki m ä ä rä ä esim.
ju m a lan p ilk asta ja sa b b a tin rik k o m isesta k u o le m a n ra n g aistu k sen , ja m yöhem m in ju u ta la ise t e iv ä t jä ttä n e e t u sk o n n o llisessa su h te e ssa v a sta h a k o iste n heim olais- te n sa v a in o am isessa m itään te k e m ä ttä , m ihin heidän v a lta n sa v a a n riitti. M u tta nuo v ain o t jo h tu iv a t p ä ä a sia ssa n isk u ro im isesta uskonnollisia m ä ä rä y k s iä v a s ta a n ja ju lk ise sta niiden rik k o m ise sta ; uskoon nähden ilm en ev ää k e re ttilä is y y ttä k atseltiin läpi sorm ien, jos k e re ttilä ise t vaan m uuten to im issaan ta rk k a a n n o u d a t
tiv a t M ooseksen ja rabbinien a n tam ia uskonnollisia m ä ä rä y k siä .
H i r v i t t ä v i m m ä t j a i n h o t t a v i m m a t u s k o n n o l l i s e n f a n a t i s m i n h u r j a s t e l u t t a p ah tu iv at, kuten tu n n ettu a, k r i s t i l l i s e l l ä k e s k i a j a l l a . Silloin oli feu d aali-y k sin v altain en k an sa n - nylkem inen ja so rto lu ja ssa liito ssa kirkollisen k an ssa, m a a l l i n e n v a l t a o sasi a n ta a arv o n niille p alv e
luksille, jo ita suuri roo m alain en ristih ä m ä h ä k k i sille teki, k u to e ssa a n p ap p isv allan e tu ja ajaen — pap p isv al- lan, jo k a itse oli m aallisen v allan k an ssarik o llin en ja kuului feu d aaliajan sä äty ih in — ihm ishenget paksuun h arh ak u v itelm ien ja ere h d y ste n v erkkoon, ja se p al
kitsi ne pyövelinpalveluksilla, jo ita se p u o lestaan su o ritti p a p p i s v a l l a l l e k e re ttilä isiä v a sta a n .
M u tta y le e n sä pidettiin u sk o a Ju m a la a n v ä lttä m ä ttö m ä n ä siv ey d en ja laillisuuden p e ru sta n a . S iv eellistä m ieltä ja siv eellistä v elv ollisuudentuntoa ei yleisen k ä sity k se n m ukaan voitu a ja te lla k a an ilm an e ttä uskoi Ju m alan siv ey slak ien an ta ja k si, v alv o jak si ja niitä v a s ta a n te h ty je n rikk o m u sten tu o m arik si; ja y h tä v ä h än
valtion lakien kun n io ittam ista, m ikäli ei m aallinen ra n g aistu s niitä rik k o m a sta p elo ttan u t. J u m a l a n k i e l - t ä j ä o l i s e n v u o k s i m i t ä v a a r a l l i s i n i h m i n e n , jo n k a voi u sk o a olevan valm is m itä k ark eim - p aan siv e y sk ä sk y je n loukkaam iseen ja m itä pahim piin rikoksiin. S envuoksi ei vain v e rise sti v ain o ttu ju lk i
sesti ilm en n y ttä ate ism ia ; v ainuttiin ateism ia ja p ä ä te t
tiin m itä su u rim m assa m ä ä rin k y se e n a la iste n to d iste it
ten nojalla, e ttä joku oli siihen sy y llin e n ; k e re ttilä i
s y y ttä v ainuttiin y h tä in n o k k aasti kuin noitien v ain o o ja t liitto ja p erkeleen k a n ssa ja B ism arck in u rk k ija t S a k s a s s a sosialistilain aik an a sosialism ia.
V arsin aisia ju m alan k ieltäjiä oli noihin aikoihin m e l
kein y k sin o m aan y lem m än p apiston k esk u u d essa, piis
pojen, k ard in aalien , y k sin p ä paavienkin joukossa. T o sin olivat he a te iste ja v ä h e m m ä ssä m ä ä rä s s ä tie to jen sa p e ru steella kuin a ja tu sta p o je n sa k ev y tm ielisy y d en , e lä m ä ssä ä n h a rjo tta m a n s a hillittöm än irstaisu u d en s is a ren, vuoksi. V a sta sko lastiik an k u ih tu essa k esk i-ajan lopulla, kun uusiaikainen filosofia ja luonnontiede alkoi
v a t v e rso a — K opernikus (kuoli. 1520) oli, e sittä m ä llä täh titieteellisen jä rje ste lm ä n sä , ta v a lla a n v e tä n y t h e r r a
ju m alalta tuolin a lta pois — , ilm enee m yöskin t i e t e e l l i s t ä ateism ia, v e rh o ttu n a , m u tta ei kyllin huo
lellisesti v e rh o ttu n a v ä lttä ä k se e n uskonkiihkon a rg u s- silm ää. E n sim äisiä u h re ja oli italialainen a ja tte lija G iordano B ru n o (1548— 1600), jo n k a eläm ä p ä ä tty i polttoroviolla.
9. Uskonkiihkon voittaminen.
T a v a ra tu o tan n o n ja m aailm anliikenteen k e h itty e ssä m ursi v a p a a aja tte lu itselleen y h ä u u tta u ra a ja riisti uskonnolliselta kiihkolta sen m u rh a a v a t aseet. U s k o n p u h d i s t u s, alk av an p o rv arillisen k au d en ro o m alaista p ap p isv a lta a v a s ta a n to im een p an em a sangen
aineellinen v allankum ous, hankki, uskonnon lipun alla, A lan k o m ain en v ap au tu k sen , N a n te s in ediktin ja W e s t
fälin ra u h an k a u tta , pakolla itselleen suvaitsem isen.
Ja v a ik k a uusi k irk k o oli k e re ttilä isy y k siä , ja varsin^
kin ju m alan k ieltäm y k sen p ä ä k e re ttilä is y y ttä k in v a s taan m elkein y h tä vainovim m ainen kuin paavilainen k irk k o oli ollut, ei k u iten k aan voitu e s tä ä a ja tu k se n v ap au d en s a a m a s ta y le istä v o itto a h e n k ise stä o rju u tu k se sta , v arsinkin kun f i l o s o f i a j a l u o n n o n t i e t e e t k u k o istiv at y h ä elinvoim aisem pina, uuden tu o ta n to ta v a n suosim ina ja edistäm inä, ja sa a v u ttiv a t y h ä laajem m alti ja la n sija a k an sa n k esk u u d essa.
R an sk alain en C hatillon (la tin a la ise ssa m u o d o ssa:
C astellio ), etev ä oppinut ja a rv o ste lija , Kalvinin y s tä v ä , m u tta sittem m in täm än uskonkiihkoilijan ju lm asti v ai- noom a, k a rk o te ttu p ro fe sso rin v iro ista a n G en ev essä ja B ase lissa ja kuollut m itä su u rim m a ssa k u rju u d essa, k o h o tti en sim äisen ä r a j a t t o m a n u s k o n n o l l i s e n s u v a i t s e m i s e n v a rsin a ise sti p e r i a a t t e e k s i . T ä m ä n p e ria a tte en ensim äinen filosofinen ja valtio-oikeudellinen p e ru ste lija oli filosofinen suurm ies S pinoza (1624— 1677). Sen m y ö h em m istä esitaisteli
jo ista on m ain itta v a e tu p ä ä ssä V o ltaire (1694— 1778), sak sa la ise n L essingin, uskonnollisen su v aitsev aisu u d en k o rk ean veisun («N athan W iisaan » ) runoilijan, aik alai
nen. J a m ain eh ik k aan a vallan k u m o u sv u o n n a 1789 s a a vu tti tä m ä p e ria a te valtion h y v ä k sy m ise n , kun k a n salliskokous I h m i s o i k e u k s i e n j u l i s t u k s e s s a m ä ä rä si sen n o u d a tettav ak si.
E nsim äinen, jo k a p erinpohjaisem m in f i l o s o f i s e s t i p e r u s t e l i a t e i s m i n , oli tuo jo m ainittu S pinoza. T osin hänen teo k sissaan ei m issä ä n ole k o h taa, jo ssa su o ra n a ise sti kiellettäisi Ju m alan o le m a ssa olo. P ä in v a sto in on «jum alan» k ä site hän en jä rje s te l
m ä n sä k e sk u sa a tte e n a. M u tta tälle sanalle a n ta a h än k o k o n aan toisen m e rk ity k se n kuin sille ta v allisesti a n n etaan . H än ta rk o tta a sillä sam aa, m itä jo k ap äiv äi
se ssä k ielessä «luonnolla» tai «m aailm ankaikkeudella»,
sam aa, m itä h än o m a ssa filosofisessa jä rje s te lm ä s s ä ä n n im ittää s u b s t a n s s i k s i . M u tta m iksi k ä y tti S pi
n o za tu o ta sa n a a ? Ei pelo sta, v aik k a m yö sk in H o llan nissa, m issä h än eli, v ielä siihen aik aan ateism i oli a n k a ra s ti p a n n a a n ju listettu n a. Kun m yöhem m inkin, ja vielä n y k y ä ä n k in , usein luonnolle k ä y te tä ä n ju m ala- nim ity stä, on p aik allaan lähem m in se littä ä asiaa.
10. Jumala filosofisena käsitteenä.
U skovaisen m ielestä on «Jum alan» o leellisim pana ja tä rk e im p ä n ä o m inaisuutena ihm isenkaltainen p e r s o o n a l l i s u u s , ei tosin ihm isenkaltainen m uodollisessa su h te e ssa (ulkom uotoon n äh d en ), m u tta sielullisesti, ajattelem iseen , tuntem iseen ja tah to m iseen nähden.
Ju m ala a ja ttelee, toivoo, käsk ee, ra k a s ta a ja vihaa, suuttuu ja ran k aisee. Vain sellaisella jum alalla hänen m ielestään on a rv o a kohtalon o h ja a ja n a , jo n k a ihm iset h y v ä llä k ä y ttä y ty m is e llä , ru kouksella, to tte le v a isu u della ja lahjoilla v oivat s a a tta a itsellen sä suosiollisem m aksi. L y h y e sti sa n o en : usk o v aisten ju m ala on p e r s o o n a l l i n e n J u m a l a .
M u tta tav a llise ssa Ju m ala -k u v ite lm a ssa on vielä m u u tak in : Ju m ala on i a n k a i k k i n e n (h än ellä ei ole alkua eikä loppua), k a i k k i v o i p a , m a a i l m a n j a k a i k e n s i i n ä o l e v a n l u o j a j a h a l l i t s i j a , j o k a s i t ä y l l ä p i t ä ä j a h a l l i t s e e , ly h y e sti sa n o en : kaiken ilm iöm aailm an p e ru ssy y .
M u tta tä m ä om inaisuus s is ä lty y ateistisen k ä s ity k sen m ukaan m yöskin «luonnon» k äsitteeseen . L uonto on iankaikkinen, kaikkien ilm iöitten ja voim ien, kaiken olevaisen, tulevaisen ja h äv iäv än kokonaisuus. M u tta sen sijaan e ttä «luonnossa» iankaikkinen vielä on s e k aan tu n een a ajalliseen, on S pinozan «substanssi» k a i
ken sen k äsitteellin en kokonaisuus, m ikä k a ik e ssa a ja l
lisessa on ian k aik k ista, ilm iöitten k a ik e ssa v a ih te lu ssa h ä v iä m ä tö n tä ; se on kaiken olevaisen p e ru ssy y , k a ik
27
kien luotujen voim ien alkulähde a ja tu k sellisesti y le is
te tty n ä . U udem m an ajan filosofit n im ittä v ä t sitä «ab
soluuttiseksi» tai «oleitten v a rsin aisek si olem ukseksi».
S pinozan oppi on siis, hu o lim atta siitä, e ttä siinä usein k ä y te tä ä n « ju m ala» -k äsitettä, kok o n aan a te isti
nen, siinä kun k o konaan h y lä tä ä n k u v ittelu «jum alan»
p erso o n allisu u d esta. «Kun puhum m e filosofisesti», kir- jo tta a S pinoza eräälle y stä v ä lle e n , «em m e s a a k ä y ttä ä jum aluusoppineitten lau sep arsia. Jum aluusoppineitten, kun he k u v ittelev at Ju m a la n sa täy d e llise sti ihm iseksi, sopii sanoa, e ttä Ju m ala h a lu aa jotakin, e ttä Ju m ala tu n tee kam m o a p ahojen tekoihin nähden ja m ielihyvää v a n h u rsk a itte n tekoihin nähden. Filosofia sitäv asto in s a a tta a m eid ät selv ästi k ä sittä m ä ä n , e ttä m e saam m e jum alalle a n ta a sellaisia m ä ä re itä v a k a v a s s a m ielessä y h tä v äh ä n kuin ihm iselle n iitä m ä ä re itä jo tk a elefan
tista te k e v ä t täy d ellisen . F ilosofisesti puhuen ei sen- vuoksi voi sanoa, e ttä «jum ala» jo lta k u lta jotakin v a a tii, ei m y ö sk ä ä n e ttä hänelle jokin on v asten m ielistä tai m ieluista. K aikki ne o v at inhim illisiä m ä ä re itä , jo ita ei voi k ä y ttä ä ju m a la sta p u huessaan». ■— Voiko t ä m änlaiseen lausuntoon p e re h d y tty ä ä n v ielä epäillä Spinozan oppien ju m alan k ielteistä luo n n etta?
11. Kaikkijumalaisuus.
V alaistakoon tä s s ä m yöskin k aik k iju m alaisu u tta, p a n t e i s m i ä (kreikkalainen sa n a van = kaikki), jo k a on teism in ja ateism in välim uoto; oppia, e ttä «ju
m ala» ja «m aailm a» o v at sam a.
T u o ta sa n a a on k ä y te tty k u v aam aan v arsin k in S pi
nozan m aailm an k atso m u sta, ja y llä e s ite ty s s ä m ie
le ssä voisikin se olla p aikallaan. M u tta usein y h d is te tä ä n panteism in k äsitte e se e n k uvitelm a m y stillise stä m aailm an sielu sta, sellaisen a kuin v an h em m at ja m y ö - h äisem m ät filo so fia n h a rra staja t o v at sitä kuvitelleet,
kun eivät ole ta h to n e e t o tta a jä ä h y v ä isiä ra k k a a lta J u m alalta, v aan ta h to n e e t s iirtä ä h ä n e t hänen ta iv a a lli
se sta h a llitu ssija sta a n itse m aailm aan , jo k a silloin t a v allaan tulisi olem aan kuin hän en ru u m iin aan ; silloin
sam alla kuvitellaan m aailm alla olevan salap eräin en äly . T ällainen oppi on ep äm u o to ista tai v e te lö ite tty ä teism iä.
M utta o sittain panteism i ei ole m u u ta kuin p e ite tty ä tai, kuten H eine sanoo, u jo ste le v a a ateism ia. S am an
arv o stelu n a n ta a S ch o penhauer, jo k a m u istu tta a siitä ru h tin a a sta , jo k a tah to i p o istaa aatelin m a a sta a n siten, e ttä hän p ää tti k o ro tta a koko k a n sa n sa a a te lis s ä ä ty y n . Se on sanojen, m u tta ei itse asian p e lk ä ä m istä ; m u tta usein se m yöskin on silm än lu m etta ra k k a a n yleisön
m ielennouteeksi. .
12. Ranskalainen materialismi ja saksalai
nen filosofia.
P e itte le m ä tö n tä ateism ia esittiv ä t h ä ik äilem ättö m än ro h k ein a r a n s k a l a i s e t e n s y k l o p e d i s t i t , suuren vallankum ouksen e d e ltä jä t, voim akkaim m in L a M ettrie (1709— 1751), jo k a esitti v ä itte e n : m aailm a ei ole ennen oleva onnellinen, kuin ateism i on tullut y le i
sesti v allitsev ak si. H än oli valtiollisen jakobinilaisuu- den aatteellinen e d e ltä jä ; teism in gillotini, jo ta pian seu ra si L udvig X V L nnen gillotini.
P a ljo n sääd y llisem m in , filosofisen peru steellisesti, kävi sam aan aikaan v altio llisesti tak ap a ju lla o le v assa S a k s a s s a s y v ä a ja tte lija K a n t teism in kim ppuun.
H än tu tk i inhim illisen tietäm isen sisä isin tä olem usta ja tuli jum al-uskoon n ähden siihen tulokseen e ttä se on hiekalle ra k e n n ettu . S am alla hän te rä v ä llä a rv o s te lulla jä rk ä h tä m ä ttö m ä s ii tuhosi p erin n äiset, Ju m alan o lem assao lo a k o sk e v a t n ä e n n ä i s e t t o d i s t u k s e t . N iitä on neljä.
1. O n t o l o g i n e n (kreikk. sa n a on = olevainen).
S kolastiko A nselm C an terb u ry läin en , piispa (1070—
1109), on sen e sittä n y t. M e rk illisy y ten ä se tä s s ä esite t
täk ö ö n : «Jum ala on korkein, m itä voi ajatella. Jo s J u m ala olisi vain a ja teltu n a, m u tta ei todellisuudessa, niin voisi a ja te lla k o rk eam p aak in , se lla ista nim ittäin, jo k a to d ella m yöskin olisi o lem assa. Ollen korkein, m itä voi ajatella, tä y ty y Jum alan k äsitte e se e n sen- v uoksi m yöskin kuulua olem assaolon.» K ant h u o m au t
ta a enem m än pilallaan kuin sy v ä llise sti: « S ad a ssa to d ellisessa ta a la ris s a ei ole v ä h ä ä k ä ä n enem m än kuin sa ta m ahdollista.»
2. K o s m o l o g i n e n (kreikk. sa n a k o sm o s = m aailm a). K osm ologinen to d istu s p ä ä ttä ä siitä sei
k a sta , e ttä m aailm a on olem assa, sen, e ttä sillä m y ö s
kin on luoja. T ä m ä to d istu s on y h tä k e v y t kuin edelli
nenkin, sillä se, m ikä ilm iöitten v a ih te lu ssa p y s y y s a m ana, su b stan ssi, voi y h tä h yvin olla ollut ikuisista ajo ista, kuin jum alallinen luoja, ja onkin itse a sia ssa ollut sitä. M u tta kaiken sy n ty m in en ja häviäm inen on riittä v ä sti se lite ttä v issä su b stan ssin ikuisten voim ien nojalla. T odistelu on sa m a lla ista kuin jos lapsi rupeisi p ä ä ttelem ään , e ttä autom obiililla on n ä k y m ä tö n inhi
millinen ly k k ä ä jä .
3. T e l e o l o g i n e n (kreikk. s a n atelos = p ä ä m ä ä rä, ta rk o itu sp e rä ). Luonnon tark o tu k se n m u k a ise sta jä rje s ty k s e s tä v e d e tä ä n se jo h to p äätö s, e ttä sillä on ollut jä rk e v ä v a lm istaja. M u tta onko sitten ollenkaan tu o ta ta rk o tu k se n m u k a isu u tta o lem assa? K aikki k ä r sim y s to d ista a p ä in v a sta ista . Y lläm ainittu L u cretiu s C a ru s jo e sittä ä s a rja n luonnossa olevia e p ä ta rk o tu k - senm ukaisuuksia. M u tta m ikäli sitä to d ella on ole
m assa, ei se vielä ollenkaan to d ista Ju m alan o lem assa
oloa, sillä tä m ä tark o tu k sen m u k aisu u s voi sangen h y vin olla im m anenttia, s.o. sillä voi olla s y y n s ä luon
n o ssa itse ssä ä n , m inkä seikan itse a sia ssa luonnontiede jo on useihin tapauksiin n ähden to d istan u t, siten v a r sinkin darw inism i ja y le e n sä kehitysoppi, vaikkakin toistaisek si riittä m ä ttö m ä sti.
4. S i v e e l l i n e n . Se on huv ittav in kaik ista.
M istä siveelliset v ietit ja siveellinen mieli ja siveellinen m a a ilm a n jä rje s ty s, ellei Ju m a la a olisi? p eru stelee se.
M u tta lu k u u n o ttam atta sitä, e ttä siv ey s eri kansoilla, eri luokilla ja eri aikoina on ollut sangen erilainen ja m uuttuvainen ja e ttä kaiken siveyden luonnollinen a l
k u p erä on kovin ilm einen — on tie ttä v ä sti kaik k in a aikoina ihm isten ja m a a ilm a n jä rje s ty ste n siv e e llisy y den laita ollut ylen ep ä ily ttä v ä . S iv e e ttö m y y s p äin vastoin on ollut sä ä n tö n ä ; ei oikeudenm ukaisuus, sääli, rak k au s, v aan v ä k iv alta, raak u u s, k o v a sy d ä m isy y s, riistäm in en ja so rto o v a t y h ä vielä m ä ä rä ä v in ä , v ielä
pä, k eh u tu sta jum alallisen m a a ilm a n jä rjesty k sen oi
k eu d en m u k aisu u d esta hu o lim atta, suurim m aksi osaksi ra n k a ise m a tta. T ä s tä se ik a sta olisi siten p äinvastoin p ä ä te ttä v ä p äin v a sta ista , nim ittäin e ttä Ju m a la a ei ol
lenkaan ole o lem assa. J a tä m ä jo h to p ä ä tö s onkin sitte kylläkin usein teh ty .
P a la tk a a m m e Kantiin. S en jälk een kun hän « P uhtaan jä rje n a rv o stelu ssaan » arv o ste lu n sa m estau sk irv eellä oli k a tk a issu t pään k a ik elta teologialta, on h än kaiken m aailm an ihm eeksi «K äytännöllisen jä rje n a rv o ste lu s
saan» ta asen h e rä ttä n y t henkiin ju m al-u sk o a s e littä m ällä: ihm iset ta rv its e v a t Ju m a la a käy tän n ö llisiin tark o tu k siin , siv ey d en vuoksi — aivan kuin ei m itä katalin h alp am ielisy y s ain a olisi m itä p arhaim m in viih
ty n y t v ak aisen jum alisuuden k a n s s a y h d e ssä ! — J u m ala on siis o m ak su ttav a, vaikkakin puhdas jä rk i s a noo ettei h ä n tä ole o lem assa!
Jo s K ant olisi vain to d en n u t tällaisen k a k s i p o h- j a i s e n j ä r j e n teorian olem assaolon, ei sitä v a s taan olisi m itä ä n sa n o tta v a a . S illä tu h an n esti n äkee h isto ria ssa ja eläm ässä, e ttä ihm iset p itä v ä t to te n a sel
laista, m ikä v a s ta a h eidän taip u m u k siaan ja ta rk o tu s- p eriään , to d istak o o n p a sitte puh d as jä rk i v a sta k k a ista m iten v astaam san o m atto m asti ta h a n sa . T eism i itse hän on lo istav an a esim erkkinä siitä ja — ehkä K ant itse. — H u p aisasti k irjo tta a H eine te o k se ssa a n «Ueber D eutschland» tähän a sia a n : «Luulette, e ttä n y t jo
