Jumala on poistettava uskonnosta näkymä

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 3 81

Kieli, kulttuuri ja talous

Kirjan tarkoituksena on antaa pe- rustietoa siitä, mikä Katalonia oi- keastaan on, ei käydä akateemista, tai käsitehistoriallista keskustelua.

Tämä tehtävä tulee täytettyä, eikä muutaman sivun pituisissa jutuis- sa kovin syvälle ehtisikään. Yksit- täisille kirjoittajille jätetty tila on liian pieni akateemisempaan poh- dintaan. Se, että Katalonialla on oma kielensä ja kulttuurinsa tulee kyllä todistettua. Teoksen mukaan katalaaniksi julkaistaan enemmän kirjoja kuin suomeksi ja katalaania ensimmäisenä kielenään puhuvia on vakuuttava määrä. Tässä suh- teessa Katalonian itsenäisyyshank- keen suuri kannatus ei ole mikään yllätys. Espanjan keskushallinnon yritykset espanjalaistaa Katalo- nia tuodaan teoksessa tietysti mo- neen kertaan esiin. Tälläkin hetkel- lä kiistellään siitä, tulisiko Espanja ottaa viralliseksi opetuskieleksi ka- talaanin rinnalle. Kielellisesti Kata- lonia ei kuitenkaan vaikuta uhatul- ta, kuten julkaisumäärät ja kielelli- nen autonomia osoittavat.

Entä sitten suurempi autonomia osana Espanjaa, eli tie, jota Skot- lanti tulee todennäköisesti kulke- maan? Tämän vaihtoehdon kir- joittajat tyrmäävät. Tämä on toki sallittua, mutta teesiä heikentää se, että autonomian mahdottomuutta ei juuri perustella. Professori Sal- vador Cardúsin toteamus siitä, että autonomiset mallit ovat epäonnis- tuneet syistä, joiden kuvaaminen veisi liikaa tilaa kirjasta, on kuvaa- va. Väite voi hyvinkin pitää paik- kansa, mutta lukija vakuuttuisi pa- remmin, jos saisi itse tehdä maini- tun johtopäätöksen. Rivien välistä voi toki lukea läpileikkaavan petty- myksen Espanjan keskushallinnon toimiin. Madrid on jo vuosia tyr-

männyt perustuslain vastaisina ka- talaanien lakiesitykset autonomian lisäämiseksi. Katalonia ei ole esi- merkiksi saanut veroautono miaa, kuten Baskimaa. Katalonian verot kerää keskushallinto, jonka sovel- tama tulonjakomalli tekee autono- miasta nettomaksajan yhteisössä, jonka jäsen se ei kirjoittajien mu- kaan halua olla.

Teos on koottu globaalin ta- louskriisin aikana ja se näkyy sii- nä, että Katalonian taloudellisen elinkelpoisuuden perusteleminen saa paljon huomiota. Katalonia on kiistatta eräitä Euroopan taloudel- lisesti toimeliaimpia alueita ja Es- panjan talouden moottori. Kata- lonian itsenäistymiseen liittyykin valtavia taloudellisia riskejä. Mi- ten käy Espanjan taloudelle, jos sen tuotte liain osa katoaa? Miten käy Katalonian taloudelle, jos sen tärkein kauppakumppani, Espan- ja, romahtaa itsenäistymisen seu- rauksena? Entä millaiset taloudel- liset vaikutukset tällä olisi koko Eu- roopalle? Näitä kysymyksiä ei vali- tettavasti nosteta esille.

Katalonian taloudellinen ky- vykkyys argumentoidaan uskotta- vasti, vaikka samalla todetaankin, että itsenäisyyttä ei haluta talou- dellisin perustein (192), vaan kos- ka katalonialaiset eivät yksinkertai- sesti tahdo jatkaa valtiossa, jonka kansalaisiksi he eivät itseään tun- ne. Hieman puuroutuvan ja tur- haa toistoa sisältävän kirjan vies- ti tuleekin parhaiten esiin Salvador Garcia-Ruizin avoimessa kirjeessä hänen espanjalaisille ystävilleen.

Kirje kiteyttää katalaanien tahdon omaan valtioon asia-argument- teja ja vastaamatta jääneitä kysy- myksiä paremmin. Mikäli Katalo- nian väes tön enemmistö on samaa mieltä, muut argumentit menettä-

vät ennen pitkää merkityksensä ja loppu on historiaa.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkija Jyväskylän yliopis- tossa.

Jumala on poistettava uskonnosta

Nykyaikaisen ihmissielun vai keuk- sia voi hoitaa uskontojen kehittä- millä keinoilla, kunhan niistä en- sin poistetaan yliluonnolliset us- komukset, henkiolennot, kuolleis- ta heräämiset, taivaat ja jumalat.

Sanojen takana on sveitsiläinen filosofi Alain de Botton, vuolaspu- heinen kirjailija, jolta on suomen- nettu neljäs teos. Kotikasvatus oli vakaumuksellisesti ateistinen juu- talaiskodissa, jossa pidettiin hullu- na ajatusta, että jossain päin maa- ilmankaikkeutta elelisi jokin erak- komainen Jumala.

Erikoista kyllä de Botton koki 25-vuotiaana uskonpuutteen krii- sin. Se virisi Bachin kantaateista, kirkkoarkkitehtuurista ja Madon- naa kuvaavista maalauksista, joi- den intensiteetti ihmetytti. Hän ei halua luopua näistä ”uskonnon rikkauksista”, vaikka varmuus Ju- malan olemattomuudesta ei horju.

Hän on siis ateisti, joka avaa

”militanteille ateisteille” uskonnon hyödyllisiä puolia ilman Jumalaa ja muuta henkimaailmaa. Ateis- tit luopuvat hänen mukaansa tur- Ursan kirjat Kolmen sepän kirjakaupasta,

Ursan myymälästä Helsingin observatoriolla, Tiedekirjasta, lähimmästä kirjakaupastasi ja www.ursa.fi/kirjakauppa

W W W. U R S A . F I / K I R J A K A U P PA

Ursan syksyn 2013 uutuuksia

Yeomans luovii tekstissään tasapainoisesti avaruuden ihmeiden ja maailmanlaajuisen katastrofin välillä. - - Yeomansin teos on ymmärrettävä ja kattava johdatus lähiasteroideihin.

– Publishers Weekly

Maa mataa radallaan Auringon ympäri jatkuvassa

asteroidisateessa. Nasan lähiasteroiditutkimuksen johtaja Donald Yeomans tarjoaa teoksessaan johdannon näihin tappaviin hirviöihin.

– Nature

Teos on sisäpiiriläisen kertomus nykyisestä työstä löytää, jäljittää ja tutkia elämää uhkaavia asteroideja ja komeettoja.

– ScientificAmerican.com:n Observations-blogi

3_sepan_Logo_5cm_rgb.pdf 17.11.2010 14:20:15

Lähiasteroidit ja komeetat

Kuinka ne löydetään ennen kuin ne löytävät meidät

Donald K. Yeomans (suom. Markus Hotakainen) Nid., 176 s. 32€

Universumi sisällämme

Kivien, planeettojen ja ihmisten yhteinen historia

Neil Shubin

(suom. Tuukka Perhoniemi) Sid., 236 s. 36€

Neil Shubin kutoo erittäin asiantuntevasti, tarkasti ja kevyesti suuren synteesin, johon hän onnistuu sisällyttämään eturivin tutkimusta tähtitieteestä, geologiasta, paleontologiasta ja genetiikasta.

– Lawrence M. Krauss

Shubinin laaja kierros ihmisen alkujuurille menee paljon pidemmälle kuin Carl Saganin kulunut lausahdus ”meidät on tehty tähtiaineesta”. Teos vie mukanaan hyvilläkin

perustiedoilla varustetun lukijan.

– Scientific American

Kvanttimies

Richard Feynmanin tieteellinen elämä

Lawrence M. Krauss (suom. Rami Rekola) Nid., n. 350 s. 35€

ilmestyy lokakuun lopussa 2013

Tähdenlento pöytälaatikossa

ja muita taivaan tarinoita Esko Valtaoja

Lisbeth Landefort Tuula Moilanen Sid., 56 s. 29,50€

ilmestyy lokakuun lopussa 2013

Lisbeth Landefort tarjoilee elämästään välähdyksiä, joissa tähtitaivas ja avaruus limittyvät koettuihin hetkiin. Mitä noissa hetkissä oikeastaan näkyi? Landefort haluaa tietää, mistä taivaankappaleissa on kyse ja pyytää oppaakseen Esko Valtaojan: ”Tehdään me yhdessä kirja! Minä ihmettelen ja sinä selität!” Tuula Moilasen japanilaisista puupiirroksista ja mangasta innoituksensa saanut kuvitus värittää soljuvaa kerrontaa.

Toisin kuin aiemmat elämäkerturit, Krauss vie lukijan Feynmanin pään sisälle ja rekonstruoi Feynmanin käsityksen luonnosta. Teos kirjoittaa tieteen uutta historiaa ja Krauss on pätevä sanoittamaan sitä.

– Freeman Dyson, New York Review of Books

82 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 3

haan lohdullisista rituaaleista, joil- le maallinen yhteiskunta ei anna vastineita. Ei ole näyttäviä keinoja anteeksiantoon ja kiitollisuuteen, ei rukouksia, pyhäkköjä, pyhiin- vaelluksia, yhteisöllisiä aterioita ei- kä koristeltuja käsikirjoituksia, de Botton luettelee.

Vanhoille agraaritavoille löy- tyy uusia vaihtoehtoja kaupun- kien virikkeistä, mutta filosofi ei luovu kierrätyksen ideastaan. Us- konto on ominut pakanallisia käy- täntöjä, joten ne pitää ottaa nyt ta- kaisin maalliseen elämään. Joulun parhaat piirteet on jo otettukin, ja suuri osa kirkkoon kuuluvista on tapauskovaisia. Silti yhteiskunta on ”maallistunut huonosti”.

Kannattaako ottaa käyttöön vanhoja rituaaleja, jos substanssi niiden sisältä on kuollut? Simpuk- kakin hajoaa. Maagisen ajan menot eivät istu teknologiseen yhteiskun- taan. Kosmologi Kari Enqvist ke- hottaakin vastaamaan dogmatii- kan väitteisiin, että ei kiinnosta vä- hääkään. Uskonnottomuus on hä- nestä parempi käsite kuin ateismi.

Hedelmätön optimismi

Kirjailija de Bottonille kirjat ovat heikko vaikutuskeino uskontoi- hin verrattuna. Ovatko Raamattu, Koraani ja Talmud heikkoja kirjo- ja? Hänestä uskonnot ovat rakenta- neet vaikutuksensa instituutioiden varaan. Ne ovat saaneet liikkeelle valtavia ihmisjoukkoja muokkaa- maan maailmaa taiteen, talojen, monumenttien, rituaalien, koulu- jen, virkapukujen ja logojen kautta.

Kristinusko harrasti jo varhain samaa brändäystä, johon suur- yritykset nyt pyrkivät. Yritykset omaksuvat myös uskontojen ke- hittämiä identiteettejä. De Botton näkee McDonald’sin muistuttavan

läheisesti katolista kirkkoa toimin- tatapojen vakiinnuttamisessa.

Rippi on hänestä hyvä esimerk- ki palveluteollisuudesta, johon ku- lutusyhteiskunta ylsi vasta 1900-lu- vulla. Ripissä kaikki on lavastetta papin ääntä myöten, eikä psyko- terapia yllä lähellekään samaa va- kuuttavuutta. Mutta ikivanhan ri- pin vertaaminen nykyajan tavara- tuotantoon ja psykologiaan ontuu pahasti.

Esimerkillisiä ihmisiä on har- vassa, siksi katolinen kirkko loi ins- tituution, jossa on 2 500 pyhimys- tä esikuviksi. Filosofi haluaa ottaa siitä mallia ja valita maallisia pyhi- myksiä esikuviksi, edistää lempeyt- tä ja yhteisöllisyyttä sekä uudistaa yliopistoa, jonka nimen hän muut- taisi Ihmissuhteiden laitokseksi.

Tieteestä, tekniikasta ja kau- pasta hän ei pidä, aikaa luonneh- tii ”järjenvastainen kertomus jat- kuvasta kehityksestä”. Hän haluaa luopua myös hedelmättömästä op- timismista. Seuraukset jäävät ker- tomatta.

Katukuilujen kysytyin tunne

Yhteisöllisyyttä romantisoidaan menneisyydessä ja valitellaan sen katoamista jättiläiskaupungeissa, joissa muut ihmiset nähdään lä- hes vihollisina. Meillä ei ole halua huomata miljoonia lajitovereitam- me, jotka ”syövät, nukkuvat, parit- televat, riitelevät ja kuolevat välittö- mässä läheisyydessämme”.

Jalkakäytävien ihmisruuhkat, lähijunien tungos ja valtavat kat- somot mitätöivät identiteettimme.

Ihmisyyteen on de Bottonin mu- kaan vaikea uskoa keskellä väen- paljoutta, jossa ihmisarvo kokee inflaation. Taustalla on liikakan- soitus, jonka paisuttamisessa us- konnot ovat toimineet 2 000 vuot-

ta sumeilematta. Siitä kirja ei puhu mitään, filosofin demografinen ha- vainto ei toimi.

Uskonto operoi rakkauden eu- femismilla, joka on myös katukui- lujen kysytyin tunne. Mutta se ei ole filosofille samaa rakkautta vaan häijyä ja mustasukkaista lajia. Siis realismia?

Yhteiset ateriat ovat uskonnon rituaaleja, joille ravintolat ovat nyt vain jäljitelmiä ja pakopaikkoja. Ne eivät saa asiakkaita ”avaamaan sy- dämiään”, huomio kiinnittyy vain ruokaan eikä ”tunnesiteiden laa- jentamiseen”. Siksi asiakkaat pois- tuvat ravintolasta sellaisina kuin tulivatkin.

Naiivi toiveajattelu saa filosofin ideoimaan Agape-ravintolan, joka noudattaa ”ehtoollisen syvällisim- piä oivalluksia”. Sellaisen ravinto- lan ateriat ovat naamioituja etiikan oppitunteja, joilla köyhät illastavat yhdessä rikkaiden kanssa. Mutta kuka maksaa laskun?

Eettisten kapakoiden vastapai- noksi de Botton uudistaisi keskiai- kaisen festum fatuorumin eli houk- kien juhlan. Se oli pyhä tapahtuma kerran vuodessa, parodia sacra, jol- loin kaaos päästetään irti. Juodaan, mässäillään, paritellaan rajatta ja vapaudutaan kahdesta pahimmas- ta ongelmasta – rationaalisuudesta ja uskollisuudesta. Filosofi on tosis- saan matkalla takaisin keskiaikaan.

Elektroniset itkumuurit

Uskonnon pyhät tekstit voisi kirjan mukaan korvata kulttuurin sisällöil- lä, mutta ateistit eivät sitä osaa. Jos- pa he eivät edes halua? Pessimisti- set uskonnot eivät puolestaan tahdo, että ”mäiskimme toisiamme hyyty- neillä unelmillamme”. Sellainen on luulo, että ”avioliitto solmitaan on- nen tähden”. Minkä tähden sitten?

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 3 83 Seksuaa liset halut repivät meitä, ja

jos poistamme yhtälöstä Jumalan, jäljelle jää vain ”mylviviä ihmisiä, jotka huutavat tyhjää taivasta kohti”.

Mutta juuri Jumalan poistamisesta- han on kysymys. Miten de Botton lopettaisi vaikerruksen?

Itkumuuri on uskonnon kyyni- nen tuote – yhdessä vaikeroiminen auttaa. Kirja haluaa kierrättää sen- kin, mainostaulujen joukkoon pi- tää nostaa ”elektronisia itkumuu- reja”, jotka optimismin sijasta ju- listavat olemassaolomme mielet- tömyyttä. Sen perspektiiviä pitää laajentaa julkisilla skriineillä, joissa näkyy galaksimme etäisin tähti, Eta Carina, joka on 400 kertaa Aurin- koa isompi ja kirkkaampi. Filoso- fin mielestä se on lääkettä ”suuruu- denluuloon, itsesääliin ja ahdistuk- seen”. Auttaako ison tähden katselu planeettamme miljardeja köyhiä?

Loogista olisi kysyä, mikä pak- ko on lisääntyä liikaa ja työntää näi- tä ”mielettömiä olentoja” lisää yli- kansoittuvalle planeetalle? Kirjassa ei ole vastausta, ei edes kysymystä, vaikka se sopisi filosofin virkaan.

Syysuhteen ohella kirjan logiikka ontuu, ja analyysin tilalla on usein induktiovirhe, subjektiivisen tilan yleistäminen. Mutta kirja haastaa lukijan väittelemään ja heittämään volttia monta kertaa. Siitä tulee pir- teä olo.

Kirjoittaja on tamperelainen tietokir- jailija ja kriitikko.

Tiedon verkkoja kokemassa

Salla-Maaria Laaksonen, Janne Matikainen ja Minttu Tikka.

Vastapaino 2013.

Internet on ollut tavallisten ihmis- ten aktiivikäytössä parikymmentä vuotta ja nykyään reilusti yli puolet suomalaista käyttää sitä joka päivä.

Sosiaalinen media kuuluu lähes jo- ka toisen suomalaisen arkipäivään.

Suomessakin on ehditty tehdä mo- nenlaisia tutkimuksia, jotka liitty- vät internetin käyttöön tai sisältöi- hin sekä sellaisia tutkimuksia, joi- den aineisto on kerätty internetin avulla. Internetin erityispiirteisiin keskittyvää suomalaista tutkimus- kirjallisuuttakin on jo olemassa, mutta Otteita verkosta pyrkii ole- maan nimenomaan internet-tutki- muksen metodiopas.

Kirja on jaettu viiteen osaan, joissa kussakin on kolme tai neljä artikkelia. Kaikkiaan kirjassa on 16 artikkelia 25 kirjoittajalta. Kirjoit- tajissa on tohtorikoulutettavia, pro- fessoreita ja dosentteja, jotka edus- tavat eri tieteenaloja etnologiasta tietotekniikkaan.

Artikkelit tarttuvat verkkoon monenlaisista näkökulmista ja se onkin teoksen rikkaus. Kirjan lu- keneella on oman tutkimusalansa lisäksi jonkinlainen käsitys muis- ta mahdollisista tutkimusmene- telmistä. Usein kuulee kvantita- tiivisen menetelmien käyttäjän ih- mettelevän, voidaanko oikeaa tie- teellistä tutkimusta saada aikaan vain haastattelemalla muutamaa

ihmistä. Toisaalta kvalitatiivisten syvähaastattelujen tekijä helpos- ti väheksyy ”rasti ruutuun” -kyse- lyjen sisällöllistä arvoa. Helpos- ti ajaudutaan puhumaan aivan eri asioista silloin, kun ei lainkaan tun- neta toisen edustaman oppiaineen periaatteita ja tavoitteita. Nykyään suositeltujen monitieteisten tutki- musryhmien jäsenten on myös hy- vä tietää niistä mahdollisuuksista, joihin toisentyyppinen tutkimus- ote voi kokonaisuutta laajentaa.

Teoksen artikkelit ovat sisällöl- tään viimeisteltyjä, mutta joissakin artikkeleissa on häiritseviä kirjoi- tusvirheitä, jotka kielivät kiireestä.

Kummastusta herättää myös, että kirjan toimittajien johdantoartik- kelissa viitataan Petteri Kankaan ja Santtu Toivosen kirjoittamaan kir- joitukseen «Sosiaalinen media tar- vitsee päteviä liiketoimintamalle- ja» (Helsingin Sanomat 2.4.2007) mainitsematta kirjoittajien nimiä.

Kirjan ensimmäinen osa ”Verk- kotutkimuksen lähtökohtia” al- kaa kirjan toimittajien artikkelilla

”Tutkimusotteita verkosta”, joka it- se asiassa on kirjan johdantoluku.

Varsinaisia artikkeleita on kaksi, Susanna Paasosen verkon ilmaisu- muotojen tutkimusta pohtiva ”Ih- misiä, kuvia, tekstejä ja teknologi- oita” sekä Riikka Turtiaisen ja Sa- ri Östmanin ”Verkkotutkimuksen eettiset haasteet: Armi ja anorek- sia”. Jälkimmäisessä artikkelis- sa kirjoittajat tarkastelevat kuvit- teellista tutkimustilannetta ja nos- tavat sen avulla esille moninaisia ongelmia, joihin aloitteleva tutki- ja voi ajattelemattomuuttaan ja tie- tämättömyyttään kompastua. Ar- tikkeli on hyvin käytännönlähei- nen ja kannattaa ehdottomasti an- taa luettavaksi graduntekijälle, joka suunnittelee laadullista tutkimusta Hyvät lukijat,

muistakaa ilmoittaa osoitteenmuutoksista, niin lehtenne tulee perille.

Osoitteenmuutokset:

(09) 228 69 251 tai tilaukset@tsv.fi