ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
45
TIETEESSÄ TAPAHTUU 4/2005
Professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hed- man Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksesta ovat julkaisseet tutki- muksen yliopistolaitoksen tuloksellisuudesta Suomessa 1999–2003. Tutkijat ovat kuvanneet tutkimustaan mm Tieteessä tapahtuu 2/2005.
Tutkimuksessa on luettelo Suomen tuloksel- lisimmista yliopistoista ja tieteenaloista. Vali- tettavasti on todettava, että tulokset ovat täy- sin harhaanjohtavia.
Tutkimuksen perusheikkous on, ettei eri tie- teenalojen kalleutta ole otettu huomioon, vaan tuloksellisuus saadaan jakamalla tuotokset (tut- kinnot, julkaisut jne) panoksilla (palkat, tilakus- tannukset, muut kustannukset). Teknillisten tie- teiden ja luonnontieteiden opetus ja perustutki- mus vaativat kalliita laboratoriotiloja, laittei- ta ja tarvikkeita sekä laboratoriohenkilökuntaa, joiden yhteiskustannukset ylittävät opetushen- kilökunnan ja tavanomaisten tilojen kustannuk- set. Lääketieteessäkin on vastaavia kustannuk- sia, mutta huomattava osa laboratoriotiloista ja laitteista on muiden kuin yliopiston kustanta- mia. Muilla tieteenaloilla opettajien palkat ja ti- lavuokrat ovat pääosa kustannuksista. Kun eri- tyiskustannuksia ei tutkimuksessa oteta huomi- oon kalliiden alojen tuloksellisuudeksi saadaan puolet todellisesta.
Toinen perusheikkous on, että eri tieteenalo- jen erilaista julkaisukulttuuria ei ole otettu huo- mioon arvioitaessa tuloksellisuutta julkaisujen perusteella. The Times Higher Education Supple- ment (THES) seuraa jatkuvasti maailman yli- opistojen tuloksellisuutta. Sen mukaan (Dec.
10 2004) parhaiden luonnontieteiden yliopis- tojen julkaisujen suhteellinen määrä on kaksin- kertainen verrattuna parhaisiin teknillisten tie- teiden yliopistoihin. Tuloksellisuuden tarkaste- lussa on lisäksi kaikki julkaisut otettu samanar- voisiksi riippumatta siitä ovatko ne yliopiston omia vai referoituja julkaisuja kansainvälisissä tieteenalan lehdissä. Omia julkaisuja on paljon erityisesti yhteiskuntatieteissä.
Tutkimuksessa käytetty tutkintojen määrä tuloksellisuuden kriteerinä on myös virheelli- nen. Tieteenaloilla, joilla ylempien tutkintojen
lisäksi on alempi (kandidaatti-) tutkinto, huo- mattava osa tutkinnoista tulee mukaan kahteen kertaan. Teknillisissä tieteissä alempi tutkinto tulee käyttöön vasta tänä vuonna. Lähivuosina on siis odotettavissa alan tuloksellisuuden äkil- linen nousu! Tutkintojen määrän huomioonot- taminen sellaisenaan aiheuttaa tuloksellisuu- den aliarvioimisen myös aloilla, joilla opiskeli- joiden määrä on nopeasti kasvamassa. Kustan- nukset ovat jo nousseet, mutta tutkinnot tulevat myöhemmin. Tämä koskee erityisesti teknillisiä tieteitä, jossa opiskelijoiden määrää on nostettu 1990-luvun lopulla lähes 50 %. Tutkimuksessa käytetty skaalaus johtaa myös siihen, että tuot- tavuus näyttää paremmalta tieteenalalla, jonka tutkintolaji on käytössä vain yhdellä tai kahdel- la tieteenalalla. Siten lääketieteen tuottavuutta lisäävät ”muut tutkinnot”.
*
Tutkijat ottavat käyttöön termin TT, tuloksel- lisuus tieteellisissä erityistehtävissä. Tulok- siin kuuluvat tohtorin tutkinnot, kansainväli- set julkaisut ja Suomen Akatemialta saatu ra- hoitus. Panoksia ovat professorien virkojen ja tilojen kustannukset. TT-listalla Turun yliopis- to (TY) on paras. Kuten edellä todettujen tutki- muksen heikkouksien perusteella saattaa odot- taa, tekniikka ja tekniikan yliopistot jäävät hän- täpäähän. Teknillinen korkeakoulu (TKK) on 23, Tampereen teknillinen yliopisto 30. ja Oulun yliopiston tekniikka 48.
Toinen käyttöönotettu termi on MT, tulok- sellisuus palvelutehtävissä. Palvelutehtävien tuloksia ovat perustutkinnot, muut julkaisut ja muu ulkopuolinen rahoitus (mm Tekes). Palve- lutehtävien panoksia ovat muut virat ja muut kustannukset. MT-listan paras on Kuvataide- akatemia. TKK on 32. Paras tekniikan alalla on Vaasan yliopisto.
Käsittämätön on tutkimuksen loppuosassa käyttöönotettu tuloksellisuus perustehtävissä, PT. Se määritellään TT:n ja MT:n suhteena. Tut- kijoiden mukaan PT kuvaa tieteenalojen ja yli- opistojen edellytyksiä tieteelliseen erityistulok- sellisuuteen muista tehtävistä tinkimättä. Tut- kijat eivät siis pidä yliopistojen perustehtävä-
Harhatutkimus yliopistojen tuloksellisuudesta
Martti Tiuri
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
46
TIETEESSÄ TAPAHTUU 4/2005
nä perusopetusta. Päinvastoin mitä vähemmän tulee perustutkintoja sitä tuloksellisempi on ala tai yliopisto.
Jos Suomen yliopistoja olisi kehitetty PT:hen nojautuen, täällä ei olisi Nokiaa, Vaisalaa, Ou- tokumpua eikä metsäteollisuuttakaan. PT:n pe- rusteella Suomessa on tutkijoiden mukaan seit- semän yliopistoa, joilla on edellytyksiä kehittyä:
TY, HY, KuY, JY, OY, SibA ja TKK. Tieteenaloista tutkijat ovat saaneet kasvatustieteen viimeisek- si. Tämä tulos lienee osunut oikeaan päätellen kasvatustiedettä edustavan tuloksellisuustutki- muksen tasosta.
*
Tutkimusraporttinsa lopussa tutkijat haluavat antaa suosituksia varojen suuntaamisesta yli- opistoille tulevaisuudessa. Ohjeet ovat yhtä omalaatuisia kuin tutkimuksen tuloksetkin.
Vasta tässä vaiheessa tutkijat ovat huomanneet, että opetusministeriö käyttää varoja yliopistoil- le jakaessaan kustannuskertoimia tieteenalan kalleuden mukaan. Tutkijat suosittelevat tulok- sellisuusanalyysinsä perusteella, että resursse- ja jaettaessa tieteenalat jaettaisiin kolmeen ryh-
mään. Yhteiskuntatieteet, luonnontieteet ja hu- manistiset tieteet muodostaisivat yhden ryh- män, kauppatiede (tarkoittanee taloustieteitä), lääketiede ja teknilliset tieteet toisen ryhmän.
Kolmanteen ryhmään kuuluisivat kasvatustie- de, taidealat ja muut erityisalat.
On selvää, että tieteenalojen kalleus määräy- tyy perustutkimuksen kalleudesta. Kokeellis- ta perustutkimusta edellyttävät alat ovat muita kalliimpia. Samaan kustannusryhmään tulisi si- ten sijoittaa lääketiede, luonnontieteet ja teknil- liset tieteet. Muut tieteenalat halvempina kuu- luvat toiseen ryhmään.
Suomessa ei onneksi olla Turun yliopiston koulutussosiologien tuloksellisuusanalyysin va- rassa. THES on laatinut listan maailman 200 par- haasta yliopistosta 2004 nojautuen mm 1200 asi- antuntijan arviointeihin ja referoitujen julkaisu- jen määrään. Listaan ovat Suomesta päässeet Helsingin yliopisto sijalla 129 ja TKK sijalla 176.
Niihin kannattaa sijoittaa lisävaroja.
Kirjoittaja on Teknillisen korkeakoulun radiotekniikan professori emeritus.
Miten yliopistoista tulee tehokkaampia ja itsenäisempiä?
Mikko Puhakka & Matti Viren
Yliopistoissa ollaan siirtymässä uuteen palk- kausjärjestelmään joulukuun alussa 2005. Jär- jestelmään siirtymisen valmistelu on aloitettu, joten taas kerran saadaan konkreettista tuntu- maa siihen, miten valtionhallinto, ja erityises- ti opetusministeriö ja sen hallinnonala, toimi- vat. Ei liene suurempaa erimielisyyttä siitä, etteikö palkkausjärjestelmää pitäisi uudistaa, mutta lopputulos tuntuu jäävän kauas kaikis- ta tavoitteista.
Suuri kalabaliikki asiasta on joka tapauksessa syntynyt niin, että kaikki muut yliopistoasiat tuntuvat unohtuvan. Siksikö, että uudistus on huonosti valmisteltu, tai että siihen sisältyy joi- tain rakenteellisia heikkouksia ja virheitä? Ehkä niinkin, mutta tuntuu siltä, että perimmäinen syy on yliopistojen asemassa ja hallintojärjestel- mässä.
Valtaa on muttei vastuuta
Se, mikä yliopistoista puuttuu, on selkeä tu- losvastuu ja siihen liittyvä johtamisjärjestelmä.
Nyt järjestelmä – konkreettisesti tiedekunta- neuvostot ja yliopistojen hallitukset – muistut- tavat enemmänkin ”punakaartia”, jossa kaikilla on valtaa, mutta kenelläkään ei ole konkreettis- ta vastuuta. Kovin vähän vastuuta on myös lai- tosten esimiehillä ja dekaaneilla, jotka yleensä vaihtuvat jonkinlaisen rotaatioperiaatteen mu- kaan. Yleensä vain opiskelijat ja tutkimusta vie- roksuvat puhekoneet hakeutuvat neuvostoihin eikä laitosten esimiehen ja dekaanin tehtäviin ole yleensä suurempaa tunkua. Tehtävinä niitä ei voi verrata linjaorganisaatioiden esimiesteh- täviin. Ja kuitenkin järjestelmän pitäisi jotenkin kontrolloida työntekoa ja palkkausta yliopistol- la. Käytännössä kollegojen pitäisi päättää tois- tensa työpanoksesta (koskien erityisesti opetus- ta) ja palkoista.
