Useissa maissa käynnissä ollut pitkän aikavä- lin tutkimuksen infrastruktuurien suunnittelu vauhdittaa kehitystä myös Suomessa. Erityises- sä asemassa on Euroopan tutkimusinfrastruk- tuurien strategisessa suunnittelussa (Europe- an Strategy Forum on Research Infrastructures, ESFRI) laadittu pitkän tähtäyksen suunnitel- ma eli tiekartta, jonka laatimiseen myös suo- malaiset osallistuivat. Siinä tarkastellaan Euroopan tason tutkimusinfrastruktuurien rakentamis- ja päivitystarpeita. EU:n kilpailu- kykyneuvosto on suositellut jäsenmaille myös omien kansallisten tiekarttojen laatimista.
Tutkimuksen infrastruktuurien merkitys on vii- me vuosina voimakkaasti korostunut sekä tutki- muksen korkeaan laatuun välittömästi liittyvänä että kansallisesti välttämättömän innovaatiotoi- minnan mahdollistajana. Infrastruktuurit tuke- vat organisoitunutta tutkimustyötä ja ylläpitävät tutkimuskapasiteettia, jotka vahvistavat Suomel- le tärkeää tutkimus- ja kehitystyön innovaatio- ketjua sen eri osissa.
Havainnollistavia esimerkkejä infrastruk- tuurien laajasta kirjosta ovat suuret hiukkas- kiihdyttimet aineen perusosien tutkimuksessa, synkrotronisäteily- ja neutronilähteet aineen atomaarisen tason rakenteen ja biomolekyyli- en toiminnan tutkimuksessa, suuret tähtitieteen teleskoopit maailmankaikkeuden ja sen kehitty- misen tutkimuksessa, tutkimusalukset napa-alu- eiden ja merenpohjan tutkimuksessa, ilmaston muutoksen tutkimuksen globaalit havainnoin- tijärjestelmät, suuritehoiset tietokoneet laajojen tietoaineistojen analysoinnissa ja eri tieteenalo- jen tarvitsemissa simulaatioissa sekä suuret tie- tokannat yhteiskunnallisessa, biologisessa ja lää- ketieteellisessä tutkimuksessa.
Kansallisilla ja kansainvälisillä infrastruktuu- reilla on useita ratkaisevan tärkeitä vaikutuksia tutkijoiden työn kannalta katsottuna. Ne mah- dollistavat uusimpien tutkimusmenetelmien käyttöönottoa ja oppimista. Tutkijoille avoimi- na työskentely-, tapaamis- ja kokoontumispaik- koina ne edistävät tutkijoiden välistä vuorovai- kutusta. Niiden ympärivuorokautinen toiminta, tutkijoita vahvasti motivoiva pyrkimys uuteen tietoon sekä tervehenkinen kilpailu usein aidos- ti monitieteisessä ilmapiirissä luovat hedelmälli- sen pohjan uusien löytöjen syntymiselle.
Opetusministeriön asettama tutkimusinfra- struktuurityöryhmä ehdotti vuonna 2006 muis- tiossaan, että Suomessa kartoitetaan kansallisen tason tutkimusinfrastruktuurit ja osallistumi- nen kansainvälisiin tutkimusinfrastruktuureihin sekä laaditaan tiekartta uusista tarpeista. Tiede- ja teknologianeuvosto suositti erityisen huomi- on kiinnittämistä kansallisen mittaluokan infra- struktuurien kehittämiseen. Neuvoston mukaan Suomesta on puuttunut kansallinen infrastruk- tuuripolitiikka sekä mekanismit tällaisten hank- keiden arviointiin ja rahoittamiseen. Neuvosto esitti myös, että vuosittaisia määrärahoja tutki- musinfrastruktuurien rahoittamista varten lisä- tään.
Tiedepolitiikassa on näin kohdistettu huomio tutkijankoulutuksen lisäksi tutkimuksen perus- edellytysten kohentamiseen. On selvää, että ajan- ja tarkoituksenmukaiset tutkimusympä- ristöt ovat välttämätön edellytys kansainvälises- ti merkittävän ja kilpailukykyisen tutkimuksen harjoittamiselle. Kansainvälisten huippututkijoi- den rekrytointi Suomeen edellyttää, että meillä on tarjota kansainvälisesti vertailukelpoisia tut- kimusympäristöjä ja toimivat verkostot moni- kansallisiin tieteen suurhankkeisiin.
Infrastruktuurit ja suomalaiset tutkijat
Juhani Keinonen
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 2 / 2 0 0 8 17
Suomalaiset tutkijat ovat jo pitkään osallistu- neet suurissa kansainvälisissä infrastruktuureis- sa tehtävään tutkimukseen. Esimerkkejä ovat yhteiseurooppalaiset tutkimuskeskukset, kuten CERN hiukkasfysiikan alalla, ESRF synkro- tronisäteilyn alalla ja EMBL biotieteiden alalla.
Vaikutusvaltainen osallistuminen tällaisten kes- kusten toimintaan on edellyttänyt sitoutumis- ta niiden rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin.
Kustannusten yleinen määräytymisperuste on bruttokansantuoteosuuttamme vastaava osuus, yleensä noin prosentti kustannuksista. Lisäksi suomalaisia tutkijoita on perinteisesti työsken- nellyt useiden maiden suurissa tutkimuslabora- torioissa ilman Suomen virallista osallistumista hankkeen kustannuksiin. Kaiken kaikkiaan kan- sallinen aktiivisuutemme rakentaa ja ylläpitää kansainvälisesti merkittäviä tutkimuksen infra- struktuureja ja tutkimuslaitteistoja on yleisesti ottaen ollut melko vähäistä, jota kansallisen inf- rastruktuuripolitiikan puuttuminen ei ole aina- kaan vahvistanut.
Opetusministeriö asetti 16.1.2008 johtoryh- män suomalaisten tutkijoiden kannalta tarpeel- listen tutkimusinfrastruktuurien kartoitukselle ja kansallisen tiekartan valmistelulle. Tarkastelun kohteena ovat olemassa olevat kansallisen tason infrastruktuurit sekä tarpeet niiden kehittämi- seen ja uusien infrastruktuurien luomiseen. Eri ministeriöt ovat laajasti edustettuina johtoryh- mässä. Ryhmä päätti helmikuussa perusaineis- ton keräämisen menettelytavoista, kartoituksen kohteista ja tiekartan laatimisen periaatteista. Se määritti kriteerit kansalliselle tutkimuksen inf- rastruktuurille ja vaatimukset tiekartalle hyväk- syttäville hankkeille. Kartoituksessa keskitytään sekä kansallisen tason tutkimuksen infrastruk- tuureihin että niihin kansainvälisiin infrastruk- tuureihin, joihin Suomi osallistuu. Mukaan lue- taan myös ESFRI:n tiekartan infrastruktuurit.
Eri maissa tehtyjen kartoitusten kriteerit vaihtelevat ja niillä on luonnollisesti hieman eri- laisia kansallisia painotuksia. Tutkimuksen inf- rastruktuureilla on kuitenkin selvästi yhtenäiset piirteet. Ne ovat tieteellisesti tai teknologisesti merkittäviä ja niistä on hyötyä teollisuudelle tai laajasti yhteiskunnalle. Niillä on omilla aloillaan
laajat ja usein kansainväliset käyttäjäryhmät. Ne edustavat tutkimuksen ehdotonta eturintamaa ja ovat siten kansainvälisesti näkyviä. Useimmiten ne ovat myös kustannusrakenteeltaan niin mit- tavia, että taloudellisen perustan niiden rakenta- miseen ja ylläpitoon turvaa vain useiden maiden osallistuminen toimintaan. On myös selvää, että niillä on selkeä, hyvin toimiva hallinto ja tekni- set palvelut sekä tutkimuksen laadun varmista- miseksi että tutkimus- ja muun toiminnan käyn- nissä pitämiseksi ja kehittämiseksi.
Opetusministeriön asettaman johtoryhmän työ etenee siten, että huhtikuun loppuun men- nessä se valitsee laajasti kerätyn perusaineiston ja sen analysoinnin perusteella hankkeet, jotka täyttävät kansallisesti asetetut kriteerit. Johtoryh- mä asettaa kolme kansainvälistä asiantuntijapa- neelia toukokuussa, jotka kattavat eri tutkimus- alat seuraavasti: ”Physical Sciences, e-Sciences, and Engineering; Life Sciences, Medicine, and Environmental Sciences; Social Sciences and Humanities”. Asiantuntijapaneelit laativat ala- kohtaiset raportit etukäteisaineiston ja vierailu- jen perusteella syyskuussa sekä tekevät suosituk- set kansallisiksi tutkimuksen infrastruktuureiksi valittavista hankkeista ja kansalliselle tiekartal- le esitettävistä hankkeista. On välttämätöntä, että tutkijat ovat laajasti tietoisia perusaineiston keräämisestä ja osallistuvat sen tuottamiseen.
Lokakuun alussa johtoryhmä hyväksyy alus- tavat luonnokset loppuraporteiksi. Luonnokset perustuvat alakohtaisiin paneeliraportteihin ja kyselyn tuloksiin. Kuulemistilaisuus kartoitus- ja tiekarttahankkeessa tehdyistä havainnoista järjestetään lokakuun puolessa välissä. Kuule- mistilaisuudessa saadun palautteen jälkeen joh- toryhmä hyväksyy marraskuun alussa kartoi- tuksen loppuraportin sekä esityksen tiekartaksi.
Kartoituksen loppuraportti ja tiekartta julkais- taan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi joulu- kuun lopulla. Sen jälkeen tiede- ja teknologia- neuvosto päättää lopullisesta tiekartasta.
Tähänastisen kokemuksen perusteella val- takunnallisten infrastruktuurien rakentamisen ja kansainvälisissä infrastruktuureissa toimi- misen esteenä on ehkä pikemminkin ollut sel- keän suunnitelmallisuuden puute ja hajanainen 18 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 2 / 2 0 0 8
toiminta kuin maamme taloudelliset edellytyk- set. Nyt tehtävä selvitystyö ja siihen perustuvat ehdotukset valmistuvat kuluvan vuoden lop- puun mennessä, mutta tämä ei yksinään riitä.
Toimivan kansallisen infrastruktuuripolitiikan toteuttaminen ja ylläpitäminen vaativat uutta valtakunnallista ”infrastruktuurineuvostoa” ja erillistä kohdennettua rahoitusta.
Suomalaisten tutkijoiden kannalta on tärkeää sekä voida osallistua suuriin kansainvälisiin hankkeisiin että rakentaa omia kansallisia infra- struktuureja. Suuri haaste Suomessa sijaitseville tutkimuksen infrastruktuureille on niiden kan- sainvälisyys. Sen mittaamisen vaativin kriteeri on, kuinka pysyvästi muut maat osallistuvat nii- den ylläpidon ja kehittämisen kustannuksiin.
Kirjoittaja on professori ja Tieteellisten seurain val- tuuskunnan edustaja opetusministeriön asetta- massa johtoryhmässä, joka kartoittaa suomalais- ten tutkijoiden kannalta tarpeellisia tutkimusinf- rastruktuureja ja valmistelee kansallista pitkän tähtäyksen suunnitelmaa.
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 2 / 2 0 0 8 19
TIETOKIRJA.FI
Jyväskylän kirjamessuilla sunnuntaina 13.4. klo 12.00–15.00
Jyväskylä Paviljongin Viivi-auditoriossa (os.
Messukatu 10)
klo 12.00 Peter von Bagh: Miten minusta tuli tietokirjailija
klo 12.30 Millaisia lasten ja varhaisnuorten tietokirjoja meillä tehdään?
Keskustelijoina Markus Hotakainen, Markku Löytönen ja Paula Moilanen, puheenjohtajana Pirjo Hiidenmaa klo 13.30 Ruoka- ja keittokirjojen Suomi.
Keskustelijoina Niklas Bengtsson, Hannele Klemettilä ja Jaakko Kolmo- nen, puheenjohtajana Jukka-Pekka Pietiäinen
klo 14.30 Jake Nyman: Miten minusta tuli tie- tokirjailija
Lisätietoja: www.tietokirja.fi, www.jklpaviljon- ki.fi
