Kuva 10-8-1. Äkäsjoen ja Niesajoen valuma-alue. Kartta osoittaa katkoviivalla osan Niesajoen valuma-alueesta, joka on käännetty virtaaman Äkäsjokeen. Vesistöalueen koodit ovat: 67.35 Äkäsjoen yläjuoksu, 67.34 Äkäsjoen alajuoksu, 67.345 Kuerjoki, 67.344 Valkeajoki, 67.343 Tapojoki, 67.342 Hannukainen, 67.341 Äkäsjoen jokisuu ja 67.36 Niesajoki.
TMF1B/4
TMF1C TMF1A
Äkäsjoki
Niesajoki Äkäsjoki Laurinoja
Valkeajoki
Kivivu opio noja Kivivu
opionoja
Niesajoki
Kuerjoki
Kylmäoja
1B, 1C1A,
67.345
67.344 67.342
67.341
67.35
67.34
67.36
4 3360000
3360000
3370000
3370000
3380000
3380000
749000075000007510000
Hannukaisen rautakaivos - Valuma-alueet
The Hannukainen Mine Project - Catchment areas
0 1 2 4km
Rikastushiekka-alue Tailings Management Facility (TMF) Kaivokset
Mining pits Suojavyöhyke 1 km Buffer zone 1 km 1A - VE4 väliin jäävä alue Difference between 1A - Alt4 1A, 1B, 1C - VE4 väliin jäävä alue Difference between 1A, 1B, 1C - Alt4 VE4 -alue
Alt4 area Kuljetushihna - VE4 Conveyor belt - Alt4 Purkuputki Muonionjokeen - VE4 Disharge pipeline to Muonio River - Alt4 Tiet, johdot, putket ym. 1A, 1B, 1C Roads, cables, pipelines etc. 1A, 1B, 1C Aita VE 1A
Fence Alt 1A Aita VE 1B, 1C Fence Alt 1B, 1C Aita VE 4 Fence Alt 4
1A
0 5 km
Valuma-alueet - Catchment areas 2. jakovaiheen osa-alue 2nd division sub basin 3. jakoalueen osa-alue 3rd division sub basin
4
4
0 5 km
1C
1 C 0 5 km
1B
1B
0 5 km
10.8.1.1Äkäsjoki ja sen sivujoet
Äkäsjoen ja sen sivujokien perustiedot on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 10-8-1). Äkäsjoki alkaa Äkäslompolossa olevasta Äkäsjärvestä (Kuva 10-8-1) ja sen kokonaispituus on 42,9 km. Äkäsjoen valuma-alueen koko Hannukaisen hankealu- een kohdalla on noin 523 km² (Pöyry Finland Oy 2010). Valuma- alueiden rajat on esitetty edellä (Kuva 10-8-1).
Kuerjoki laskee Äkäsjokeen Hannukaisen alueeseen nähden ylävirran puolella. Alavirran puolella Hannukaisen alueeseen nähden Äkäsjokeen virtaavat Valkeajoki ja Tapojoki sekä pienet sivujoet kuten Laurinoja, Kylmäoja, Kivivuopionoja ja Rautuoja (Kuva 10-8-1).
10.8.1.2 Niesajoki ja sen sivujoet
Niesajoki on Rautuvaaran alueen pääjoki. Niesajoen vesistöä on muokattu voimakkaasti. Rautuvaaran kaivostoimintojen aika- na joen yläjuoksun alue on johdettu pois alkuperäiseltä valu- ma-alueeltaan virtaamaan Kylmäojan kautta Äkäsjoen valuma- alueelle (Kuva 10-8-1). Alkuperäiseen Niesajoen jokilaaksoon rakennettiin Rautuvaaran kaivoksen aikana Niesan allas raaka- veden käytön ja jäteveden käsittelyn tarpeita varten. Vittajärvi sijaitsee altaan itäpuolella ja se muodostaa Niesajoen latva- vesistön. Niesajoen valuma-alue kattaa noin 75 km2 suuruisen alueen (Taulukko 10-8-1). Niesajokeen ei laske merkittäviä sivu- jokia. Niesajoki laskee Muonionjokeen Äkäsjoen eteläpuolel- la Saarenputaan kohdalla, ylävirtaan Kolarin kuntakeskukseen nähden. Niesajoen eteläpuolella länteen virtaa Ylläsjoki, joka las- kee Niesajoen tavoin Muonionjokeen.
Vesistömallijärjestelmä
Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) ja alueel- lisilla ELY-keskuksilla on käytössä vesistömallijär- jestelmä, joka kattaa Suomen vesistöalueet raja- vesistöineen. Järjestelmällä tuotetaan päivittäin virtaama- ja vedenkorkeusennusteita kaikkiin virtaaman ja vedenkorkeuden havaintopisteisiin ja myös havainnoimattomiin vesistöpisteisiin.
Siitä löytyy yli viidentoista hydrologisen suureen päivittäiset lasketut arvot kaikille vesistön kol- mannen jakovaiheen osa-alueille viimeisen 40 vuoden ajalta. Laskettuja arvoja käytetään erilai- sissa raportoinneissa ja suunnittelussa, kun ha- vainnot puuttuvat.
(www.ymparisto.fi/vesistöennusteet)
Taulukossa (Taulukko 10-8-2) on yhteenveto hankkeen kan- nalta merkittävien jokien keskivirtaamista sekä keskimääräisis- tä ali- ja ylivirtaamista. Äkäsjoen suualueen keskivirtaama (6,5 m³/s) on noin 5 % Muonionjoen suualueen keskivirtaamas- ta (141 m³/s). Kuerjoen keskivirtaama (1,6 m³/s) on noin 25 % Äkäsjoen keskivirtaamasta. Valkeajoen keskivirtaama (0,5 m³/s) on noin 8 % Äkäsjoen keskivirtaamasta. Niesajoen suun keskivir- taama (1,1 m³/s) on noin 0,8 % ja Ylläsjoen suun keskivirtaama (5,3 m³/s) noin 3,8 % Muonionjoen keskivirtaamasta.
10.8.2 Virtaamat
Äkäsjoesta, Kuerjoesta, Valkeajoesta, Niesajoesta ja Ylläsjoesta ei ole saatavilla mitattua virtaamatietoa. Lähin virtaamatietojen keruupiste sijaitsee Muonionjoessa noin 80 km Äkäsjokisuun yläpuolella. Seuraavassa esitetyt (Taulukko 8-10-2) virtaamat pe- rustuvat Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmäs- tä saatuihin tietoihin vuosilta 1962–2010
Muonionjoen, Äkäsjoen, Kuerjoen ja Valkeajoen virtaamat vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan. Keväällä lumien su- lamisesta johtuvat suuret tulvavirtaamat ajoittuvat toukokuulle.
Muonionjoen alaosalla kevättulva alkaa toukokuun alussa ja jat- kuu aina kesäkuun loppupuolelle asti (Kuva 10-8-2, Kuva 10-8-3), sillä lumet sulavat ensin alajuoksun pelloilta ja metsistä ja vasta myöhemmin yläosan tunturiylängöiltä. Muonionjoessa kevään keskiylivirtaamat (MHQ) ovat noin kuusikertaisia ja Äkäsjoessa, Kuerjoessa, Valkeajoessa ja Niesajoessa yli kymmenkertaisia vuoden keskivirtaamiin (MQ) verrattuna (Taulukko 10-8-2).
Vesistöalue Vesistöalueen
numero Vesistöalueen
ala (km²) Vesistöalueen järvisyys (%)
Muonionjoki 67.3 14 651 3,2
Niesajoki 67.36 75 1,3
Äkäsjoken yläosan alue 67.35 256 6,3
Äkäsjoken alaosan alue 67.34 393 3,1
Kuerjoki 67.345 61,4 0,5
Valkeajoki 67.344 53,3 0,4
Tapojoki 67.343 69,9 4,3
Ylläsjoki 67.37 483,91 1,4
Virtaamat
MQ = keskivirtaama MNQ = keskialivirtaama MHQ = keskiylivirtaama
Taulukko 10-8-1. Yleistä tietoa Muonionjoesta, Niesajoesta ja Äkäsjoesta sekä niiden sivujoista (Ekholm 1993).
Kuva 10-8-2. Vuorokauden, kuukauden ja vuoden keskivirtaamat Äkäsjoessa, Kuerjoessa, Valkeajoessa ja Niesajoessa tarkkailujakson 1962–2010 keskiarvoina (SYKE 2012).
F (km²) MQ (m³/s) MNQ (m³/s) MHQ (m³/s)
Muonionjoki, jokisuu 14 561 141 11 887
Äkäsjoki, jokisuu 649 6,5 2,4 72
Äkäsjoki, Hannukainen 523 4,8 1,9 55
Kuerjoki, jokisuu 162 1,6 0,4 21
Valkeajoki, jokisuu 53 0,5 0,1 6,8
Niesajoki, jokisuu 107 1,1 0,1 14
Ylläsjoki, jokisuu 484 5,3 1,5 48
VEPS
Suomen ympäristökeskuksen kehittämä ja ylläpi- tämä vesistökuormituksen arviointi- ja hallintojär- jestelmä, joka arvioi pistekuormituksen, maata- louden, luonnonhuuhtouman, laskeuman ja ha- ja-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta.
Tietolähteenään VEPS käyttää ympäristöhallin- non tietokantoja. Kuormituksen laskennassa käy- tetään malleihin ja mittauksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä (www.ymparisto.fi).
0 100 200 300 400 500 600
1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12.
Muonionjoki suu Äkäsjoki suu Äkäsjoki Hannukainen Kuerjoki suu Valkeajoki suu Niesajoki suu
Vuorokauden keskivirtaamat (m³/s) vuosina 1962-2010
0 5 10 15 20 25 30 35 40
1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12.
Äkäsjoki suu Äkäsjoki Hannukainen Kuerjoki suu Valkeajoki suu Niesajoki suu
Vuorokauden keskivirtaamat (m³/s) vuosina 1962‐2010
Kuva 10-8-3. Vuorokauden keskivirtaamat Muonionjoessa, Äkäsjoessa, Kuerjoessa, Valkeajoessa ja Niesajoessa tarkkailujakson 1962–2010 keskiarvoina (SYKE 2012).
Taulukko 10-8-2. Virtaamat Muonionjoessa, Äkäsjoessa, Kuerjoessa, Valkeajoessa, Niesajoessa ja Ylläsjoessa (F= valuma-alueen pinta-ala, MQ = keskivirtaama, MNQ = keskialivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama) (SYKE 2012).
10.8.3 Ravinnekuormituksen lähteet 10.8.3.1 Äkäsjoki
Ympäristöhallinnon VEPS-järjestelmän mukaan noin 85–90 % Äkäsjoen ravinnekuormituksesta johtuu luonnonkuormitukses- ta. Suurin ihmisen aiheuttaman kuormituksen lähde on haja- asutusalueilta tuleva jätevesi. Alueella on noin 700 haja-asutus- alueen kiinteistöä mukaan lukien loma-asunnot. Äkäsjoen valu- ma-alueella maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutus on varsin vähäinen. Alueella on vähän maataloutta ja viime vuo- sina aktiiviset metsätalouden toiminnot ovat olleet vähäisiä.
Ilmalaskeuma aiheuttaa jonkin verran ravinnekuormitusta ve- sistöön (Pöyry Finland Oy 2010).
10.8.3.2 Niesajoki
VEPS-järjestelmän mukaan noin 51–71 % Niesajoen ravin- nekuormituksesta johtuu luonnonkuormituksesta. Muu osa Niesajoen valuma-alueen kuormituksesta tulee ensisijaisesti metsätaloudesta. Suurin ihmisen aiheuttaman kuormituksen lähde on Ylläksen jäteveden puhdistamo. Niesan altaaseen joh- detun veden määrää ei ole mitattu, mikä tarkoittaa, että sen ai- heuttamaa kuormitustakaan ei ole rekisteröity (Pöyry Finland Oy 2010).
Ylläksen jäteveden puhdistamo johtaa käsittelemänsä vedet Niesajokeen. Vesien määrä vaihtelee huomattavasti vuodenai- kojen mukaan. Suurimmillaan vesimäärät ovat kevään tulvien ja matkailun huippukausien aikaan. Puhdistamo on mitoitettu 30 000 asukkaan tarpeille. Vuonna 2010 puhdistamolla käsitel- tiin yhteensä 225 352 m3 jätevesiä ja huhtikuun tarkkailuker- ralla mitattu suurin orgaanisen aineksen (BOD7) tulokuormitus 466 kg/d vastasi asukasvastineluvuksi laskettuna 6657 hengen puhdistamattomia jätevesiä. Puhdistamolta vuonna 2010 varas- toaltaaseen johdettu keskimääräinen kuormitus (Taulukko 3) vastaa asukasvastineluvuilla laskien kokonaistypen osalta 2817 hengen, orgaanisen aineen (BOD7) osalta 483 hengen, kiintoai- neen osalta 231 hengen ja kokonaisfosforin osalta 141 hengen puhdistamattomia jätevesiä.
Jätevedenpuhdistamo ei ole aina saavuttanut ympäristölu- van edellyttämiä vähimmäisvaatimuksia orgaanisen aineksen (BOD7, CODCr) ja kiintoaineiden puhdistamisen osalta. Fosforin osalta luvan edellyttämät tasot on saavutettu (Taulukko 10-8-3).
Asukasvastineluku
Asukasvastineluvulla tarkoitetaan yhden hen- kilön keskimääräistä jätevesikuormitusta vuo- rokaudessa. Asukasvastineluvut ovat orgaani- selle aineelle (BOD7) 70 g/as vrk, fosforille 4 g/
as vrk, typelle 15 g/as vrk ja kiintoaineelle 105 g/as vrk.
Vuosi BOD7 PTOT NTOT Kiintoaine NH4-N CODCr
kg/d mg/l % kg/d mg/l % kg/d mg/l % kg/d mg/l % kg/d mg/l % kg/d mg/l %
Luparaja 30 70 2 80 35 90 125 75
1997 4,9 21 86 0,13 0,56 92 10 43 - 22 92 76 1 6
1998 12 41 76 0,14 0,49 95 15 53 42 7 23 92 13 44 52
1999 6,4 23 92 0,10 0,36 97 13 45 52 5 20 94 9 32 71
2000 20 45 92 0,16 0,37 97 20 44 63 9 19 97 18 40 67
2001 16 35 80 0,27 0,58 93 30 64 18 15 31 85 25 53 31
2002 21 51 81 0,74 1,81 87 30 72 4 34 83 74 20 49 34
2003 24 56 81 0,68 1,57 81 76 29 31 29 68 82 29 67 39 61 142 78
2004 15 31 85 0,31 0,64 92 25 51 8 18 38 90 23 48 13 46 95 85
2005 13 21 86 0,20 0,30 95 26 43 4 15 25 91 21 35 22 54 89 76
2006 10 22 82 0,28 0,59 91 21 44 - 13 27 89 21 43 - 29 61 83
2007 20 32 84 0,46 0,73 95 37 59 35 23 37 88 34 54 41 62 98 84
2008 31 45 86 0,31 0,46 97 51 75 37 30 44 93 45 65 45 68 98 89
2009 29 46 75 0,71 1,12 92 45 70 19 38 60 78 40 63 27 94 148 73
2010 34 55 84 0,56 0,91 94 42 68 32 24 39 93 39 64 36 85 138 86
Keskiarvo 18 37 84 0,36 0,75 93 32 54 29 20 43 87 24 47 40 62 82
*Northland Resources 2011. Ylläksen jätevedenpuhdistuslaitoksen ja Rautuvaaran altaan pakolliset tutkimukset vuonna 2010: Käytön ja päästöjen valvonta.
Taulukko 10-8-3. Ylläksen jätevedenpuhdistamon vähimmäispuhdistusvaatimukset, puhdistamolta jälkiselkeytysaltaaseen johdettu kuormitus (kg/d), lähtevän veden laatu (mg/l) sekä puhdistusteho (%) vuosikeskiarvoina aikavälillä 1997–2010 (Northland Resources 2011*).
10.8.4 Veden laatu ja jokivesistön tila
Koska hankealueella on ollut aiempaa kaivostoimintaa, veden laadun nykytilaselvitykseen on sisällytetty normaalikäytäntöä tarkempi vesien happamuutta (pH) ja puskurikykyä (alkaliteetti) sekä ravinnekuormitusta, etenkin typpeä, ja metalleja (Fe, Ni, Cu, Co, Cr, Zn) koskeva selvitys.
Kaivostoiminta saattaa aiheuttaa kohonneita typpipitoi- suuksia räjäytystoiminnan jääminä sekä metallipitoisuuksia suodatustoiminnan, valumavesien ja juoksutusten tuloksena.
Kaivosvesi (prosessi- ja suotovedet) voi olla myös hapanta.
Hankealueen vedenlaadun nykytilan kuvaus perustuu ympä- ristöhallinnon Hertta-tietokannasta saatuihin vedenlaatutulok- siin sekä Northland Mines:n teettämiin jokivesistön nykytilatut- kimusten tuloksiin. Veden laatua on arvioitu mm. seuraavia pa- rametrejä käyttäen (Taulukko 10-8-4):
Hertta-tietokanta
Suomalainen ympäristöhallinnan tietojärjestel- mäkokonaisuus, joka koostuu ympäristön kuor- mituksen, vesivarojen ja ympäristön seurannan, luonnonsuojelun sekä alueiden käytön suun- nittelun ja ohjauksen toimintoja palvelevista perustietojärjestelmistä.
Hertta-tietokanta koostuu vesivarat, vesistö- työt, pintavesien tila, pohjavedet, eliölajit, ym- päristön kuormitus ja alueidenkäyttö -osioista (www.ymparisto.fi).
Varhaisimmat joidenkin tarkkailupisteiden vedenlaatutulok- set löytyvät Hertta-tietokannasta jo 1970-luvulta. Northland Mines:n teettämässä nykytilaselvityksessä hankealueen lähive- sistöistä on otettu näytteitä vuosina 2007–2011. Näytepisteiden sijainti on esitetty kuvassa (Kuva 10-8-4). Hertta-tietokannasta ja nykytilaselvityksestä saadut vedenlaatutulokset on esitetty ko- konaisuudessaan liitteessä 42.
Nykytilaselvityksissä otetuista näytteistä on määritetty ylei- sesti veden tilaa kuvaavien parametrien (mm. sameus, väri, hap- pi, pH, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, kloridit, kiintoaine, kemi- allinen hapenkulutus, ravinnepitoisuudet) lisäksi myös laajasti vesien nykyiset metallipitoisuudet (Al, As, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Mg, Mn, Na, Ni, Pb, Sb, Zn, U). Metallipitoisuuksien tarkas- telussa on keskitytty tarkastelemaan vuosien 2009–2011 tulok- sia. Metallianalyysi tehtiin myös aiemmista näytteistä, mutta nii- den tuloksia ei ole käytetty, koska käytetty määritysraja oli liian korkea.
Veden laadun nykytilan arvioimisessa käytetyt raja-arvot on kuvattu taulukossa (Taulukko 10-8-5). Veden metallipitoisuuksia on tekstissä verrattu talousvesille (juomavesille) annettuihin laa- tuvaatimuksiin ja -suosituksiin. Tekstiä luettaessa tulee muistaa, että kyseiset vaatimukset ja suositukset koskevat vain talousve- siä (juomavesiä). Luonnonvesille ei Suomessa ole asetettu vaa- timuksia tai suosituksia. Vesien metallipitoisuuksia on verrattu myös Euroopan Unionin vesiekosysteemin suojelemiseksi aset- tamiin kriteeriarvoihin.
Vesistön rehevyyttä ja perustuottajien, erityisesti kasviplank- tonin, kasvua rajoittava minimiravinne (fosfori, typpi) voidaan arvioida tarkastelemalla pintavesien ravinnepitoisuuksia ja -suhteita. Ravinnesuhdetarkastelu voidaan tehdä Forsbergin &
Rydingin (1980) esittämien kokonaisravinnesuhteiden, mine- raaliravinnesuhteiden ja tasapainosuhteiden avulla (Taulukko 10-8-5) Ravinteiden tasapainosuhde selittää parhaiten ravintei- den rajoittavuutta tuotannolle, sen sijaan kokonaisravinnesuh- de ei ole yhtä toimiva selittäjä.
Kuva 10-8-4. Veden laadun tarkkailupisteiden sijainti Muonionjoessa, Äkäsjoen alueella ja Niesajoessa.
TMF 1A
TMF1B/4
TMF 1C 4 1A, 1B, 1C
3360000 3380000
74800007500000
TMF1B/4
TMF1C 1B, 1C1A,
4
FS12
FS13
FS14 FS15
FS16 FS23
FS24 FS26
M71
Mkjs
TMF1A
FS02
FS03 FS04
FS07 FS08
FS09
FS10
FS11
FS27
FS40 FS41
FS42
K1
HAL HAS
3370000
7500000
Hannukaisen rautakaivos - Kaikki vesinäytepisteet
The Hannukainen Mine Project - All water sampling points
Rikastushiekka-alue Tailings Management Facility (TMF) Kaivokset
Mining pits Suojavyöhyke 1 km Buffer zone 1 km 1A - VE4 väliin jäävä alue Difference between 1A - Alt4 1A, 1B, 1C - VE4 väliin jäävä alue Difference between 1A, 1B, 1C - Alt4 VE4 -alue
Alt4 area Kuljetushihna - VE4 Conveyor belt - Alt4 Purkuputki Muonionjokeen - VE4 Disharge pipeline to Muonio River - Alt4 Tiet, johdot, putket ym. 1A, 1B, 1C Roads, cables, pipelines etc. 1A, 1B, 1C Aita VE 1A
Fence Alt 1A Aita VE 1B, 1C Fence Alt 1B, 1C Aita VE 4 Fence Alt 4
1A
0 5 km
4
4
0 5 km
1C
1 C 0 5 km
1B
1B
0 5 km
0 1 2 km
0 0,5 1 2km
0 5 km
3360000 3370000
747000074800007490000
Vedenlaatuparametri Pitoisuus Luokitus Lähde Kokonaisfosfori tarkoittaa veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää ja on tär-
keä veden rehevyyden arvioinnissa käytetty ravinnepitoisuus. Kesäaikana otetut näytteet kuvaa- vat parhaiten veden rehevyystasoa. Fosforia pääsee veteen luonnonhuuhtoumana rapautumalla fosforipitoisista kivistä ja ihmistoiminnasta lähinnä maa- ja metsätaloudesta, asutuksen, turve- tuotannon, kalankasvatuksen ja teollisuuden jätevesistä.
< 15 µg/l karu 1)
15 - 25 µg/l lievästi rehevä 25 - 100 µg/l rehevä
> 100 µg/l erittäin rehevä Kokonaistyppi on fosforin ohella rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kesäaikana otetut
näytteet kuvaavat parhaiten veden rehevyystasoa. Tyypillisiä typpikuormituksen lähteitä ovat:
maa- ja metsätalous, asutuksen jätevedet, turvetuotanto ja teollisuuden jätevedet. Ravinne- kuormituksen vaikutus on suurin kesän ja syksyn pienten virtaamien aikana, jolloin pitoisuuksi- en laimentuminen jokiuomassa on vähäistä ja perustuotanto on voimakkaimmillaan.
< 400 µg/l karu 1)
400 - 600 µg/l lievästi rehevä 600 - 1500 µg/l rehevä
> 1500 µg/l erittäin rehevä Klorofylli-a kuvaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä ja järven rehevyystasoa.
Näytteet otetaan kesällä ja kuvaavat paremmin järviä kuin jokivesiä. < 3 µg/l karu 1)
3 - 7 µg/l lievästi rehevä
7-40 µg/l rehevä
> 40 µg/l erittäin rehevä Rauta esiintyy vedessä liuenneena, saostumina tai sitoutuneena humukseen. Raudan olomuoto
riippuu veden pH:sta ja happipitoisuudesta. Happipitoisessa vedessä rauta sitoo fosforia ja vai- kuttaa myös vesistön rehevyyteen. Rautapitoisuudet vaihtelevat vesistökohtaisesti valuma-alu- een ominaisuuksista riippuen. Suovaltaisilla alueilla rautapitoisuudet ovat yleensä suuria. Veden rautapitoisuudet ovat suurimmillaan juuri ennen kevättulvan huippua.
< 200 µg/l talousvesi 2)
500 - 1000 µg/l sisävesi
1000 - 2000 µg/l suovaltaiset valuma- alueet
Kiintoaineen määrä kuvaa vedessä olevaa hiukkasmaista ainesta. Kiintoainepitoisuutta li- säävät mm. jätevesikuormitus, runsas biomassa näytteessä (levät) tai eroosion kuljettama ai- nes (savisamennus). Jokivesissä kiintoainepitoisuus vaihtelee voimakkaasti. Kiintoainepitoisuu- det ovat pienimmillään talvella ja suurimmillaan ennen ensimmäistä tulvahuippua. Kesällä joki- en kiintoainekulkeuma on yleensä vähäistä. Kovien syyssateiden jälkeen kiintoainekulkeuma on miltei yhtä suuri kuin kevään sulamisvesien aikaan.
< 1 mg/l kirkas 2)
1 - 3 mg/l avoveden aika
< 25 mg/l ei vaaranna kaloja
Sameus kuvaa vedessä esiintyvää sameutta. Jokivedet ovat yleensä järvivesiä sameampia, voi- makkaamman eroosion takia. Jokivesissä sameuden vaihtelu on kiintoainepitoisuuden tapaan voimakasta vuodenajasta ja sadannasta riippuen.
< 1 FTU kirkas 2)
1 - 5 FTU lievästi samea
> 5 FTU näkyvästi samea Veden väriin vaikuttavat valuma-alueen soilta ja maaperästä huuhtoutuneet humusaineet, rau-
ta, vedessä olevat levät sekä kiinteät ja liuenneet aineet. Pääasiallinen veden väriä säätele- vä tekijä on humuspitoisuus. Suomessa humuksen antama ruskea väri on tavanomainen suu- rimmassa osassa vesistöjä. Väriarvoissa on voimakasta vuodenaikojen ja vuosien välistä vaihte- lua, joka johtuu pääasiassa valumaolojen muutoksista. Runsaat sateet yleensä nostavat ja kui- vat jaksot laskevat väriarvoja.
< 15 mgPt/l väritön 3)
20 - 40 mgPt/l lievästi humuksinen 40 - 100 mgPt/l humuksinen
> 100 mgPt/l erittäin humuksinen
> 30 mgPt/l lievästi humuksinen 4) 30-90 mgPt/l keskimääräisen humuksinen
> 90 mgPt/l runsashumuksinen Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaa-
nisten aineiden määrää, eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, joka voi olla humusta, jätevet- tä, karjatalouden päästöjä tai luonnonhuuhtoumaa. Kuten väriarvot myös CODMn-arvot vaihte- levat valumaolojen mukaan.
< 4 mg/l kirkas 2)
4 - 10 mg/l väritön 10 - 20 mg/l humuksinen vesi
< 4 mg/l
4 - 10 mg/l vähähumuksinen 10 - 20 mg/l keskimääräisen humuksinen
> 20 mg/l runsashumuksinen Veden normaali happamuus eli pH on lähellä neutraalia (pH 7). Vesien eliöstö on sopeutunut
elämään pH-alueella 6,0 - 8,0. Luontaisesta humuskuormituksesta johtuen Suomen vesistöis- sä pH on yleensä lievästi hapanta 6,5 - 6,8. Normaalisti pH on talvella hieman alhaisempi kuin kesällä. Kesäaikana levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden pH-tasoa. Hyvin voimakas levä- kukinta (esim. sinilevät) saattaa kohottaa pH:n arvoihin 8-10. Hapan laskeuma osaltaan alen- taa vesiemme pH-tasoa. Veden pH on pienimmillään kevättulvan aikana. pH:n kevättulvan ai- kainen lasku on voimakkaimmillaan latvavesissä, joissa tulvan aikana saattaa hetkellisesti vir- rata lähes pelkästään lumensulamisvettä (pH noin 4,5) sen sijaan joen suulla pH harvoin laskee alemmas kuin 5,5 lukuun ottamatta alunamaa-alueita. Happamoituminen alkaa tuntua eliös- tössä pH:n laskiessa tason 6,0 alapuolelle. pH-tason 5,5 alapuolella häiriintyy särjen ja lohika- lojen lisääntyminen. Keväällä veden pH arvoja laskevat happamat lumensulamisvedet.
> 7 alkalinen
7 neutraali
< 7 hapan
6,5 - 6,8 lievästi hapan, tyypillinen arvo Suomen vesistöissä
6,0 - 8,0 vesieliöstö sopeutunut elämään tällä tasolla
< 5,5 särjen ja lohikalojen li- sääntyminen häiriintyy Taulukko 10-8-4. Veden laatuluokitus, raja-arvot ja tietolähteet.
Alkaliteetti mittaa veden kykyä vastustaa pH:n muutosta, kun siihen lisätään happoa (pusku- rikyky). Vesistön happamoituminen näkyy ensin alkaliteetin laskuna ja vasta sen jälkeen pH-ar- voissa. Puskurikyky riippuu pitkälle vesistön valuma-alueen laadusta. Karut, kallioiset tai ohu- en moreenikerroksen omaavat valuma-alueet ovat tyypillisiä happamoituville vesistöille. Valu- ma-alueen peltovaltaisuus vähentää happamoitumista. Kevään sulamisvedet laskevat yleensä alkaliteettiä. Vesistön puskurikykyä kuvaavat parhaiten syyskierron aikana otetut näytteet, jol- loin vesi on tasalaatuista.
> 0,2 mmol/l erinomainen puskurikyky 5) 0,1 - 0,2 mmol/l hyvä puskurikyky
0,05 - 0,1 mmol/l tyydyttävä puskurikyky 0,01 - 0,05
mmol/l välttävä puskurikyky
< 0,01 mmol/l heikko puskurikyky Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Korkea arvo kertoo korkeas-
ta suolapitoisuudesta. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium sekä kloridit ja sulfaatit. Sähkönjohtavuusarvojen vuodenaikaisvaihtelu on vähäis- tä. Suolojen määrää lisäävät mm. jätevedet ja peltolannoitus.
< 5 mS/m alhainen johtavuus 2) 5 - 10 mS/m sisävedet
50 - 100 mS/m jätevedet Hapen kyllästysprosentilla eli kyllästysasteella tarkoitetaan todettua hapen määrää prosenttei-
na siitä määrästä, jonka vesi voi enimmillään sisältää ko. lämpötilassa. Kylmä vesi voi sisältää enemmän happea kuin lämmin.
85 - 110 % erinomainen 6)
80 - 110 % hyvä
70 - 80 ja 110 -
120 % tyydyttävä
40 - 70 ja 120 -
150 % välttävä
0 ja > 150 % heikko 1) Forsberg, C. ja Ryding, S.-O. 1980.
2) Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys, Internet-sivusto 3) Ympäristöhallinto, Internet-sivusto
4) Vesipuitedirektiivi
5) Heikkinen, K ja Alasaarela, E. 1988. Happamoituneiden vesistöjen neutralointi, kirjallisuuskatsaus 93 s. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisu- ja 18.
6) Vesi ja ympäristöhallitus 1998. Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. 48 s. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 20.
Vedenlaatuparametri Pitoisuus Luokitus Lähde
Lohikalojen vaatimat veden laadun kriteerit
Luonnon pintavesien kemia on monimutkainen. Se on sidoksissa vesistön ympäristön normaalien fyy- sisten, kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien kanssa saavutettuun tasapainoon. Näin ollen ei ole mahdollista, että olisi olemassa jokin pintaveden normaali laatu. Luonnon vesille on ominaista niiden eri paikkoihin ja aikoihin sidoksissa oleva koostumus (Svobodova 1993). Lohikalat vaativat hyvää veden laatua. Yleensä ne tarvitsevat menestyäkseen esi- merkiksi alhaisempia metallipitoisuuksia kuin karp- pikalat.
Monet seikat vaikuttavat siihen, kuinka myrkyllinen jokin aine on vedessä. Monissa tapauksissa aineen toksisuuden määrittelevät veden pH, liuenneen ha- pen määrä, veden kovuus ja alkalisten kationien pi- toisuus. Ei ole olemassa yleismaailmallisesti käytetty- jä veden laadun kriteereitä, joiden mukaisesti määri- tellyssä jokivedessä lohikalat eläisivät. Useat kansalli- set viranomaistahot ovat kuitenkin asettaneet veden laadun kriteereitä, jotka takaavat vesieliöstön hyvin- voinnin. Nämä kriteerit voivat olla keskenään hyvin erilaisia edellä mainituista seikoista johtuen.
Minimiravinne Kokonaisravinnesuhde Mineraaliravinnesuhde Tasapainosuhde
NTOT (NH4N + NO2-3-N) (NTOT/PTOT)
PTOT PO4-P (NH4N + NO2-3N) /PO4-P
Typpi <10 <5 >1
Typpi ja fosfori 10-17 5-12
Fosfori >17 >12 <1
10.8.4.1 Lohikalojen ympäristövaatimukset
Euroopan Unionin puitedirektiivi (2000/60/EY) asettaa kalakan- tojen elinolosuhteiden turvaamiseksi lainvoimaisia määräyksiä makeiden vesien suojelulle ja niiden tilan kohentamiselle. Myös toisaalla maailmassa on määritelty kriteeristöjä vesiekosystee- mien suojelemiseksi ihmistoiminnan vaikutuksilta.
Taulukossa (Taulukko 10-8-6) on yhteenveto eräistä vesieliös- tön suojeluun liittyvistä veden laadun ohjearvoista. Taulukossa on kahdenlaisia arvoja. Toiset osoittavat pitoisuuksia, joita ve- sieliöstö sietää pitkän ajan kuluessa. Toiset ovat niin kutsuttuja maksimipitoisuusarvoja, joita eliöstöt voivat sietää vain lyhytai- kaisesti ilman että mahdollisesti kuolevat niiden seurauksena.
Taulukko 10-8-5. Minimiravinnesuhteen tarkastelu perustuu kokonaisravinne-, mineraaliravinne- ja tasapainosuhteisiin (Forsberg & Ryding 1980).
Kemiallinen nimi Yksikkö CCME1 EPA2 EPD3 ANZECC4 EU5,6 Pitkä-
aikainen Lyhyt-
aikainen Jatkuvan pitoisuuden kriteeritaso
Maksimi- pitoisuuden kriteeritaso
Kuukausi keskiarvo- pitoisuus
Maksimi-
pitoisuus Huomio-taso Vuosi- keskiarvo
Liuennut happi, O2 mg/l 11 9
Kiintoaine mg/l ≤25
pH µg/l 6,5–9,0 6,5–9,0 6–9
Ammonium, NH4 µg/l 1000
Nitriitti, NO2-N µg/l 60 20 60 10
Nitraatti, NO3-N µg/l 13 000 3000 32800 700 20000
Kloridi, Cl mg/l 230 860 150 600
Sulfaatti, SO4 mg/l 65** 250**
Rauta, Fe mg/l 1
Alumiini, Al µg/l 100 87 750 55 100
Arseeni, As µg/l 5 150 340 5 13
Kadmium, Cd µg/l 0,001 0,25 2 0,2 ≤0,08
Kobaltti, Co µg/l 4 110
Kromi III, Cr µg/l 1 11 16
Kupari, Cu µg/l 2 Tietokonemalli 2 3,9** 1,4 5
Elohopea, Hg µg/l 0,004 0,77 1,4 0,05
Mangaani, Mn µg/l 700 800 1900
Molybdeeni, Mo µg/l 1000 2000
Nikkeli, Ni µg/l 25 52 47 11 20
Lyijy, Pb µg/l 1 2,5 65 4,0 10 3,4 7,2
Sinkki, Zn µg/l 30 120 120 33 7,5 8,0 30
Uraani, U µg/l 15 33
1. CCME, Canadian council of Ministers of the Environment. Canadian Environmental Quality Guidelines. Water Quality for the Protection of Aquatic Life. Freshwater. / Kanadan ympäristöministerien neuvosto. Kanadan ympäristön laadun ohjearvot.
2. EPA, United States Environmental Protection Agency. National Recommended Water Quality Criteria for the protection of aquatic life and human health in surface water. Freshwater.
3. EPD, Government of British Columbia, Canada. Environmental Protection Division. Water Quality Guidelines. Fresh Water Aquatic Life.
4. ANZECC, Australian and New Zealand Environmental Conservation Council. Water Quality Guidelines for Aquatic Ecosystems.
5. EU, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2006/44/EY) suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi 6.9.2006.
6. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitii- kan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhem- mästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta
** Ympäristön veden laadun ohjearvot sulfaatille. Tekninen liite. Päivitetty syyskuussa 2011. Luonnos ulkoista arviointia varten.
Ympäristöministeriö. Brittiläinen Kolumbia, Kanada./Ambient Water Quality Guidelines for Sulphate. Technical Appendix. Update September 2011. Draft for External Review. Ministry of Environment. Province of British Columbia. Canada.
*** Yhtälö kuparin maksimipitoisuuden laskemiseksi. Riippuvainen veden kovuudesta. Kovuus laskettu alkaliniteetin avulla. Niesajoen kes- kimääräinen alkaliniteetti on ollut 0,4 mmol/l vuosina 2009 - 2011, joka vastaa pitoisuutta 20 mg/l CaCO3.
Taulukko 10-8-6. Vesieliöstön suojelemiseksi säädetyt veden laadun ohjearvot Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brittiläisessä Kolumbiassa (Kanadassa), Australia-Uudessa Seelannissa ja Euroopan Unionissa.
10.8.4.2 Äkäsjoki
Äkäsjoen vedenlaatua on tarkasteltu neljästä tarkkailupisteestä (Kuva 10-8-5):
• Äkäsjoen suualueelta (FS26),
• noin 900 metriä Valkeajoen suun alapuolelta (FS10),
• Hannukaisen kylän kohdalta, noin 900 metriä Kylmäojan suun yläpuolelta (FS09), sekä
• noin 3,5 kilometriä Kuerjoen suun alapuolelta (FS11).
2000–luvun vedenlaatutulosten perusteella (Taulukko 10-8-7) Äkäsjoen vesi on vähähumuksista (keskimääräiset CODMn-arvot 5,9–6,7 mg/l) ja happamuudeltaan lähes neutraalia (keskimää- räinen pH 6,9–7,0). Kevättulvien aikaan veden pH laskee hieman, mutta on pysynyt vuodesta 1975 lähtien tasolla 6–8 jokaisella näytteenottokerralla (Liite 42, Kuva 10-8-6). Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on kevättulvan aikaa lukuun ottamat- ta hyvä tai erinomainen. Joen happitilanne on ollut pääosin erin- omainen sekä sähkönjohtavuudet (keskimäärin 3,2–3,6 mS/m) että rautapitoisuudet (keskimäärin 357–387 µg/l) alhaisia.
Veden kesäaikaiset keskimääräiset kokonaisfosforipitoi- suudet (13–19 µg/l) kuvaavat rehevyydeltään karua tai lieväs- ti rehevää ja typpipitoisuudet (177–198 µg/l) karua vesistöä.
Ravinnesuhdetarkastelun perusteella typpi on kasvua rajoittava minimiravinne. Äkäsjoen klorofylli-a -pitoisuudet (1,3–1,8 µg/l) kuvaavat karua vesistöä (Liite 42, Taulukko 10-8-7).
Äkäsjoen vedenlaadussa näytepisteiden välillä ei ole juuri- kaan eroa, joitain yksittäisiä tuloksia lukuun ottamatta (Liite 42, Taulukko 10-8-7).
Äkäsjoki on luokiteltu fysikaalis-kemialliselta ja ekologiselta ti- laltaan luokkaan hyvä (Hertta 2011).
Äkäsjoen veden metallipitoisuudet ovat olleet, rautaa lukuun ottamatta, selvästi alhaisempia kuin Suomessa talousvesille ase- tetut vaatimukset ja suositukset edellyttävät (Taulukko 10-8-8, Kuva 10-8-7). Rautapitoisuus on kuitenkin suhteellisen matala verrattuna Suomen sisävesille tyypillisiin vastaaviin pitoisuuksiin.
Äkäsjoella havaitut metallipitoisuudet ovat olleet pääosin matalampia kuin EU:n vesiekosysteemien suojelemiseksi asetta- mat kriteeriarvot. Ainoastaan korkeimmat yksittäiset elohopea- pitoisuudet tarkkailupisteillä FS10, FS09 ja FS11 ovat ylittäneet EU:n kriteeriarvot (Taulukko 10-8-8).
Kuva 10-8-5. Äkäsjoen tarkkailupisteet (FS26, FS10, FS09, FS11).
5,0
5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011
pH
0 500 1000 1500 2000 2500
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011
Fe (µg/l)
0 100 200 300 400 500 600 700 800 900
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011
N
TOT(µg/l)
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011
P
TOT(µg/l)
O2 O2 Kiinto-
aine Sameus S-joht Alk pH Väri CODMn NTOT NH4N NO2-3N PTOT PO4-P SO4 Fe
mg/l % mg/l FNU mS/m mmol/l mg
Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l
Äkäsjoki, FS26 / vuodet 2000–2011 (32 näytettä)
keskiarvo 11,2 91 2,4 1,1 3,3 0,21 6,9 53 6,7 213 4 19 18 7 3,1 387
min. 8,5 66 0,4 0,4 1,3 0,07 6,2 10 1,6 62 <2 2 8 3 1,5 184
maks. 13,5 106 14 3,5 5,2 0,30 7,6 97 21 371 10 76 53 20 4,9 1300
keskiarvo, kevät 11,5 90 4,4 1,3 2,4 0,14 6,6 68 8,6 260 3 9 25 9 2,5 499
keskiarvo, kesä 9,9 97 1,1 0,9 3,5 0,21 7,1 58 7,1 198 3 5 13 4 3,0 392
Äkäsjoki, FS10 / vuodet 2007–2011 (19 näytettä)
keskiarvo 11,6 92 2,4 1,1 3,6 0,26 6,9 54 5,9 196 3,2 21 19 7 3,1 362
min. 9,9 79 0,5 0,5 1,5 0,07 6,2 10 1,7 129 < 2 2 9 3 1,6 208
maks 13,4 101 7,8 2 6,6 1,00 7,3 140 11 320 12 76 39 13 4,9 970
keskiarvo, kevät 11,8 93 3,7 1,3 2,7 0,15 6,7 80 8,4 236 3 17 25 8 2,5 486
keskiarvo, kesä 10,2 97 1,5 1,0 4,0 0,39 7,1 55 6,6 179 < 2 4 19 4 3,0 342
Äkäsjoki, FS09 / vuodet 2007–2011 (19 näytettä)
keskiarvo 11,8 94 1,8 1,0 3,3 0,20 6,9 50 6,1 198 3 34 17 7 3,1 357
min. 9,9 80 0,3 0,6 1,5 0,06 6,2 10 2,1 110 < 2 2 9 3 1,4 172
maks. 14,2 114 5,3 1,9 4,8 0,29 7,4 89 11 320 9 304 36 15 5,0 830
keskiarvo, kevät 12,2 95 2,7 1,3 2,5 0,14 6,7 62 8,7 240 3 58 25 8 2,4 452
keskiarvo, kesä 10,2 98 1,3 0,9 3,1 0,19 7,2 55 6,7 180 2 4 13 4 2,9 344
Äkäsjoki, FS11 / vuodet 2006–2011 (20 näytettä)
keskiarvo 11,5 92 2,7 1,2 3,2 0,20 7,0 50 6,3 201 5 21 20 7 2,8 365
min. 9,7 78 0,3 0,6 1,4 0,06 6,2 15 2,0 120 < 2 2 9 2 1,4 159
maks. 13,5 98 19 2,5 4,8 0,29 7,8 86 11 350 34 80 48 22 4,4 770
keskiarvo, kevät 11,6 91 5,2 1,3 2,4 0,14 6,7 65 8,6 234 3 16 28 7 2,2 443
keskiarvo, kesä 10,0 97 1,2 0,9 3,1 0,20 7,3 51 6,7 177 2 4 13 4 2,7 332
Taulukko 10-8-7. Äkäsjoen tarkkailupisteiden vedenlaatutulosten keskiarvot sekä pienimmät että suurimmat pitoisuudet 2000-luvulla. Kevät = toukokuu, kesä = kesä- elokuu.
Taulukko 10-8-8. Äkäsjoen tarkkailupisteistä mitatut metallipitoisuudet vuosina 2009–2011 (14 näytettä/tarkkailupiste), talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset sekä EU:n vesiekosysteemien suojelemiseksi määrittelemät veden laadun ohjearvot (Direktiivi 2006/44/EY ja direktiivi 2008/105/EY).
Fe Al As Cd Co Cr Cu Hg Mn Ni Pb Zn Sb U
µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l
Talousveden laatuvaatimukset 10 5 50 2000 1 20 10 5 15
Talousveden laatusuositukset 200 200 50
EU:n veden laadun ohjearvot 100 ≤ 0,08 5 0,05 20 7,2 30
Äkäsjoki, FS26
keskiarvo 322 27 0,06 0,004 0,09 0,25 0,40 <0,002 12 0,22 0,05 0,9 0,02 0,26
min. 200 7 <0,05 <0,002 0,03 0,17 0,12 <0.001 2 0,10 <0,01 0,3 <0,01 0,26
maks. 540 71 0,12 0,014 0,25 0,30 0,72 0,005 36 0,37 0,21 2,6 0,05 0,26
Äkäsjoki, FS10
keskiarvo 303 26 0,06 0,003 0,07 0,25 0,37 <0,002 11 0,23 0,04 0,9 <0,01 0,10
min. 208 7 <0,05 <0,002 0,04 0,19 <0,1 <0.001 3 0,11 <0,01 0,3 <0,01 0,09
maks. 575 65 0,15 0,008 0,25 0,35 0,77 0,055 40 0,4 0,12 2,5 0,02 0,11
Äkäsjoki, FS09
keskiarvo 301 26 0,06 0,003 0,07 0,26 0,38 0,010 10 0,20 0,04 0,9 0,01 0,09
min. 172 8 <0,05 <0,002 0,03 0,20 0,17 <0.001 2 0,10 0,01 0,3 <0,01 0,09
maks. 493 66 0,11 0,008 0,18 0,33 0,71 0,093 43 0,3 0,11 2,1 0,02 0,10
Äkäsjoki, FS11
keskiarvo 323 26 0,06 0,003 0,04 0,26 0,29 0,010 11 0,20 0,04 2,0 0,01 0,09
min. 159 8 <0,05 <0,002 0,02 0,16 0,13 <0.001 2 0,11 0,01 0,3 <0,01 0,08
maks. 531 66 0,10 0,006 0,15 0,38 0,76 0,105 44 0,30 0,12 12 0,09 0,10
Kuva 10-8-7. Äkäsjoen tarkkailupisteiden (FS26, FS10, FS09, FS11) Fe-, Ni-, Cu-, Co-, Cr- ja Zn-pitoisuudet näytekerroittain vuosina 2009–2011.
100
150 200 250 300 350 400 450 500 550
600 FS26
FS10 FS09 FS11
0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25 0,30 0,35 0,40
0,45 FS26
FS10 FS09 FS11
Ni (µg/l)
0,00 0,10 0,20 0,30 0,40 0,50 0,60 0,70 0,80
0,90 FS26
FS10 FS09 FS11
Cu (µg/l)
0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25
0,30 FS26
FS10 FS09 FS11
Co (µg/l)
0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25 0,30 0,35 0,40
FS26 FS10 FS09 FS11
Cr (µg/l)
0 2 4 6 8 10 12
14 FS26
FS10 FS09 FS11
Zn (µg/l) Fe (µg/l)
