6.8 Asutus ja lähiympäristön herkät kohteet

Kokoteksti

(1)

Karvasuolla tavattiin 18 lajia vuoden 2009 kartoituksessa. Muutama laji tavattiin hieman runsaampana ja näitä edusti mm. 7 teeriparia sekä 2 lokkiyhdyskuntaa. Muita tavattuja lajeja edusti vain muutama pari. Kaikkia lajeja ei nähty, esim. käki määritettiin vain äänen perusteella. Vuoden 2009 kartoitukses- sa havaitut lajit on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 35).

Taulukko 35. Vuoden 2009 pesimälinnustokartoituksessa havaitut lajit.

Tieteellinen nimi Suomen- kielinen nimi

Pesiviä pareja

Uhanalais- luokitus

EU:n lintu- direktiivin liitteessä I

Erityis- vastuu- laji

Alueellinen uhan- alaisuus 2000 2010

Alue 1

Pluvialis apricaria Kapustarinta 1 X

Numenius arquata Isokuovi 2 X

Numenius phaeopus Pikkukuovi 2 X RT

Vanellus vanellus Töyhtöhyyppä 1

Larus canus Kalalokki 8

Anthus pratensis Niittykirvinen 2

Tringa glareola Liro 2 X X RT

Turdus pilaris Räkättirastas 1

Cuculus canorus Käki 1 NT LC

Alue 2

Pluvialis apricaria Kapustarinta 1 x

Numenius arquata Isokuovi 1 X

Numenius phaeopus Pikkukuovi 1 X RT

Turdus pilaris Räkättirastas 1

Tringa nebularia Valkoviklo 1 X

Saxicola rubetra Pensastasku 1 NT LC

Tetrao tetrix Teeri 1 NT NT X X

Anthus pratensis Niittykirvinen 1

Alue 3

Numenius arquata Isokuovi 1 X

Tringa glareola Liro 1 X X RT

Corvus corax Korppi 2

Cygnus cygnus Laulujoutsen 1 X X

Larus argentatus Harmaalokki 3

Larus canus Kalalokki 6

Corvus corone Varis 1

Oenanthe oenanthe Kivitasku 1 NT VU

Passer domesticus Varpunen 1 NT LC

Seuraavissa kuvissa (Kuva 36 ja Kuva 37) on esitetty hankealueen linnustokartoitusten alueet sekä niillä havaitut eri suojeluluokitellut lajit molemmilta kartoitusvuosilta. Karvasuon tutkitulta alueelta löy- dettiin vuonna 2008 yksitoista eri suojeluluokituksiin kuuluvaa lajia. Muihin kuin uhanalaisiin harvinai- suuksiin lukeutuvia pesiviä lajeja löytyi Karvasuolta kaksikymmentäyksi (Taulukko 34). Vuonna 2009 tutkimusalueelta löydettiin 10 eri suojeluluokituksiin kuuluvaa lajia sekä muita pesiviä lajeja 16 (Taulukko 35).

(2)

Kuva 36. Vuoden 2008 pesimälinnustokartoituksessa havaitut suojeluluokitellut lajit.

Kuva 37. Vuoden 2009 pesimälinnustokartoituksessa havaitut suojeluluokitellut lajit.

(3)

Tutkitulta alueelta löytyi vuonna 2008 kolme lajia, jotka luokitellaan IUCN-luokituksen (Suomen uhan- alaisuusluokitus vuodelta 2000) mukaan lähes uhanalaisiksi, teeri, käki ja pensastasku. Kaikki kolme lajia kuuluvat silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Vuonna 2009 havaittiin viisi silmälläpidettävää pesivää lajia: käki, kivitasku, varpunen, teeri ja pensastasku (ks. Taulukko 36).

Vuosien 2008 ja 2009 linnustokartoituksen yhteydessä havaittujen lintujen uhanalaisuusluokitus on tarkistettu ja päivitetty vastaamaan vuoden 2010 uhanalaisuusluokittelua ja Punaista kirjaa. Uuden uhanalaisuusluokituksen mukaan melkein kaikkien edellä mainittujen lajien uhanalaisuusluokitus on muuttunut. Aikaisemmin silmälläpidettävä (NT) kivitasku, on muuttunut uuden luokituksen myötä vaa- rantuneeksi (VU). Lisäksi kivitaskun kohdalla on huomio, jonka mukaan arviointikriteerien perusteella saatua uhanalaisuusluokkaa on laskettu yhdellä luokalla Suomen ulkopuolelta saatavan täydennyksen vuoksi. Kolmella lajilla, käki, pensastasku ja varpunen, luokitus on muuttunut silmälläpidettävästä (NT) säilyväksi (LC). Teeren luokitus silmälläpidettävänä (NT) on säilynyt ennallaan (ks. Taulukko 36).

EU:n lintudirektiivin mainitsema laji on laji, jonka elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Karvasuon tutkitulta alueelta löydettiin molempina vuosina (2008 ja 2009) neljä pesivää lajia, jotka kuuluvat EU:n lintudirektiivin lajeihin. Lajit olivat kapustarinta, laulujoutsen, liro ja teeri (ks. Taulukko 36).

Erityisvastuulaji on laji, jonka levinneisyys on keskittynyt Eurooppaan tai joka on Euroopan laajuisesti uhanalainen, voimakkaasti taantunut tai harvalukuinen ja jonka Euroopan kannasta vähintään noin 10

% esiintyy Suomessa. Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun (EVA) erityisvastuulajeja löytyi vuon- na 2008 Karvasuolta kahdeksan lajia. Vuonna 2009 erityisvastuulajeja havaittiin hankealueelta kuusi (ks. Taulukko 36).

Luonnontila.fi–internetsivusto on määrittänyt indikaattorilajeja, joilla voi tiivistetyssä ja selkeässä muo- dossa esittää tietoa esim. soiden pesimälinnuston yleisestä kehityksestä Suomessa. Suurin osa indi- kaattorilajeista pesii avosoilla tai harvapuustoisilla rämeillä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Näitä indikaattorilajeja ovat kurki, kapustarinta, suokukko, taivaanvuohi, pikkukuovi, liro, valkoviklo, niittykir- vinen, keltavästäräkki, lapinsirkku, pohjansirkku ja pajusirkku (12 kpl). Karvasuolta tavattiin vuonna 2008 kuusi indikaattorilajia 12 mahdollisesta (ks. Taulukko 34). Vuonna 2009 havaitut 6 lajia olivat:

kurki, kapustarinta, pikkukuovi, liro, valkoviklo ja niittykirvinen. Etelä-Suomessa on liron kanta taantu- nut voimakkaasti ajanjaksolla 1981 2006. Tämä johtunee ainakin osittain soiden ojittamisesta. Niitty- kirvisen, pikkukuovin ja kapustarinnan kannat ovat vaihdelleet huomattavasti, mutta ilman selkeää suuntausta. Ainoastaan kurjen pesimäkanta on kasvanut selvästi, se on yli kaksinkertaistunut ajanjak- solla 1981 2006 (ks. Taulukko 36).

Taulukko 36. Yhteenvetotaulukko kartoituksissa havaituista eri suojeluluokituksiin kuuluvista lajeista.

Kartoitus-

vuosi Lajeja yh- teensä

Pareja yhteensä Pesiviä Uhanalais-

luokitus (2000/2010)

EU:n direktiivi-

laji

Erityis- vastuulaji

Indikaat- torilaji

Alueellinen uhanalaisuus

2008 32 99 3/2 3 8 6 2

2009 18 45 5/2 4 6 6 2

Linnut käyttävät suoalueita pesimäalueinaan, muuttoaikaisina levähdysalueina, kesäisinä ruokailualu- eina sekä sulkasatoalueina. Vuonna 2008 Karvasuolla havaitut pesimättömiksi luokitellut linnut olivat joko muuttavia, ruokailevia tai levähtäviä lintuja. Tähän kategoriaan kuului viisi lajia: varpushaukka, varis, käpytikka, tervapääsky ja räystäspääsky. Vuoden 2009 kartoituksessa suolle työntyvältä metsä- kielekkeeltä tavattiin varpunen, joka ei ole kyseiselle habitaatille tyypillinen lintu. Varpusta ei kuultu enää toisella maastokäynnillä, joten luultavasti se oli eksynyt sinne läheiseltä asutukselta, jossa on voinut olla talviruokintaa.

6.6.5.2 Muuttolinnusto

Vuonna 2009 selvitettiin Karvasuon muuttolinnustoa. Karvasuon merkitystä lintujen muuton aikaisena levähdysalueena on arvioitu alustavasti selvittämällä alueen tunnettuja tärkeitä muuton aikaisia leväh- dysalueita Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen tietojen perusteella. Seinäjoen alueella tärkeitä lintujen levähdyspaikkoja ovat Kyrkösjärvi, Hirvijärven tekojärvi ja Kyrönjokivarren tulvaherkät pelto- alueet.

(4)

Huhtikuun puolessa välissä ja lopussa sää lämpeni ja pääosa muuttolinnuista saapui Suomeen. Muut- tolinnustoa Karvasuolla selvitettiin keväällä maastokäynneillä 25.4 ja 3.5. Koska syksyllä eivät kaikki lintulajit muuta samaan aikaan niin kuin keväällä, vaan lintujen syysmuutto ulottuu heinäkuulta joulu- kuulle, päätettiin keskittyä isojen lintulajien kuten kurkien, petolintujen ja hanhien muuttoon. Syksyllä seurattiin säätä, Suomen BirdLifen tiedotteita ja kurkien muuttoa ja näiden perusteella käytiin selvittä- mässä Karvasuon muuttolinnustoa maastokäynneillä 16.9 2009 ja 20.9 2009. Sekä keväällä että syk- syllä paikan päällä suolla oltiin auringonnoususta aamupäivään.

Keväällä ensimmäisellä maastokäynnillä (25.4.2009) suon yli lensi kaksi metsähanhiparvea, joista toisessa oli 8 hanhea ja toisessa 12 hanhea. Myös 2 laulujoutsenparvea, joista toisessa oli 6 joutsenta ja toisessa 2 joutsenta, lensi yli. Toiseen maastokäyntiin (3.5 2009) mennessä oli lintujen muutto vä- hentynyt jo jonkin verran, eikä suon yli näin ollen lentänyt enää isompia muuttoparvia. Keväällä 2009 muuttolintukartoituksessa tavatut lajit on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 37).

Taulukko 37. Karvasuolta keväällä 2009 tavatut muuttolintulajit.

Tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi Luku- määrä

Uhanalaisluokitus EU:n lintudirek- tiivin liitteessä I

2000 2010

Accipiter gentilis Kanahaukka 1

Circus cyaneus Sinisuohaukka 2 NT x

Cygnus cygnus Laulujoutsen 2 x

Gallinago gallinago Taivaanvuohi 1

Grus grus Kurki 3 x

Larus argentatus Harmaalokki 10

Larus canus Kalalokki 25

Numenius arquata Isokuovi 5

Numenius phaeopus Pikkukuovi 5

Vanellus vanellus Töyhtöhyyppä 4

Karvasuolla ei havaittu keväällä isoja muuttolintuparvia, jotka olisivat pitäneet suota levähdyspaikka- naan, ainoastaan muutama jokaisen lajin tavattu edustaja, lukuun ottamatta kahta lokkiyhdyskuntaa, jotka olivat suolla. Kaikkia lajeja ei nähty, esim. kurjet määritettiin äänen perusteella. Seuraavassa kuvassa (Kuva 38) on esitetty EU:n lintudirektiivin ja suojeluluokitellut lajit ja paikat, missä ne havait- tiin.

Karvasuolla havaittiin keväällä ainoastaan yksi uhanalainen muuttolintulaji, sinisuohaukka, joka on luokiteltu vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettäväksi. Uuden Suomen lajien uhanalaisuusarvion mukaan sinisuohaukan luokka on muuttunut vaarantuneeksi (VU) aidon muutok- sen perusteella. Uhanalaisten lajien lisäksi suolta tavattiin kolme lajia, jotka mainitaan EU:n lintudirek- tiivin liitteessä I: sinisuohaukka, laulujoutsen ja kurki.

Syksyllä suolla oli melko hiljaista muuttolintujen osalta. Karvasuolta tavattiin vain kaksi muuttolintula- jia, sinisuohaukka ja suosirri (Calidris alpina) (Kuva 38). Yksi sinisuohaukka lensi suon yli ja suosirrejä tavattiin molemmilla syksyn maastokäynneillä samalta paikkaa ensimmäisellä käynnillä noin 100 yksi- lön ja toisella käynnillä noin 40 yksilön parvi. Parvessa oli myös nuoria yksilöitä. Molemmat, si- nisuohaukka ja suosirri, mainitaan EU:n lintudirektiivin liitteessä I, jonka kautta EU nimeää lajit, joiden suojelua se pitää tärkeänä, ja joiden suojelua jäsenmaiden tulee edistää. Sinisuohaukka kuuluu lisäksi vuoden 2000 uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Uuden arvioinnin mukaan si- nisuohaukan tilanne on heikentynyt ja luokka on muutettu vaarantuneeksi (VU).

(5)

Kuva 38. Kevät- ja syysmuutossa Karvasuolla tavatut suojeluluokitellut ja EU:n lintudirektiivin lajit.

Linnustokartoitusten loppupäätelmänä voidaan todeta, että Karvasuolla tapaa useampia lajeja, jotka ovat joko silmälläpidettäviä, soiden pesimälintujen indikaattorilajeja tai EU:n lintudirektiivin liitteen laje- ja. Suolla ei kuitenkaan tavattu pesiviä lintulajeja, jotka olisivat jo uhanalaisia, ja silmälläpidettävistä lajeista ainoastaan teertä oli useampi pari. Karvasuo ei myöskään näyttäisi olevan merkittävä muutto- lintujen levähdyspaikka, vaikkakin syksyllä tavattiin noin 100 yksilön parvi suosirrejä.

6.6.5.3 Riekkokartoitus

Riekko (Lagopus lagopus) on uusimman uhanalaisuusarvioinnin mukaan luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Aikaisemman vuoden 2000 luokituksen mukaan riekko oli vielä luokiteltu säilyväksi, mutta lajin tila on vuosikymmenen aikana muuttunut. Luokan muutoksen syy on aito muutos ja uhanalaisuu- den syitä ovat muun muassa ojitukset ja turvetuotanto sekä ilmastonmuutos.

Riekkokartoituksen (Yli-Teevahainen 2009) tarkoituksena oli selvittää Karvasuolla esiintyvän riekko- kannan suuruus kahden laskentakerran menetelmällä. Riekkoreviirejä kartoitettiin 14.4. 15.4.2009 sekä 6.5. 7.5.2009 välisinä öinä klo 20.00 6.00. Sää oli laskennan kannalta suotuisa: lähes pilvetön taivas, kuulas ja tyven ilma, lämpötila laski hivenen pakkasen puolelle.

Laskennat suoritettiin käyttämällä ns. atrappimenetelmää. Riekot vastaavat keväällä soidinaikana tun- netusti atrappiin eli nauhurilta tai vastaavalta äänentoistolaitteelta soitettuun riekon soidinääntelyyn.

Hyvällä kelillä ja sopivana vuorokaudenaikana riekot ovat äänessä itsekseenkin ilman atrappia, tosin hyvin lyhyen ajan. Atrappia käytettäessä suolla liikutaan hiljakseen eteenpäin ja pysähdellään sopivin väliajoin kuuntelemaan ja soittamaan riekon soidinatrappia. Riekkojen ääntelysijainnit merkitään kar- talle kompassisuunnan, arvioidun etäisyyden ja GPS-laitteen avulla. Kuulaassa säässä riekkokoirai- den ääntelyä on mahdollista havaita lähes kilometrin etäisyydellä kuuntelupisteeltä. Laskentareitit kul- jettiin siten, että ääntelyhavainnot oli mahdollista kuulla selvitysalueen jokaiselta kulmalta.

Riekkojen soidin on kiihkeimmillään toukokuun alussa, jolloin lintujen kiihkeys ja lentely saattaa hanka- loittaa reviirien erottamista toisistaan etenkin soilla, joilla riekkoja on runsaasti. Toukokuun 6.päivän laskennassa riekkoja oli runsaasti äänessä junaradan molemmilla puolilla, osa hyvin lähellä toisiaan.

(6)

Osa riekoista saattaa olla pesimättömiä koiraita, jotka sekoittavat laskentaa. Osa Karvasuon riekkoha- vainnoista on saattanut koskea pesimättömiä koiraita, mutta asialle ei saatu varmuutta tämän selvityk- sen puitteissa. Reviirien tulkinnassa on havaintoaineistosta poistettu kaksi erittäin lähekkäin olevaa ääntelyhavaintoa.

Kevään 2009 kartoituksessa Karvasuolla tulkittiin olevan 14 riekkoreviiriä. Karvasuon riekkotiheys on korkea, sillä riekkoreviirit sijaitsivat lähimmillään alelle puolen kilometrin päässä toisistaan. Suon riek- kotiheydeksi muodostui 3,0 paria/km², kun parimäärä suhteutetaan 460 ha:n kokoiseen selvitysaluee- seen. Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistossa hyvänä riekkosuona tunnetulla Kauhanevalla on parhaimmilla alueilla 22 riekkoreviiriä 6 km²:n alalla, jolloin tiheydeksi muodostuu 3,7 paria/km².

Kauhanevan parhailla alueilla riekkoreviirien välinen etäisyys oli alle kilometri, kun taas Pirkanmaan soilla se on ollut kahden km:n luokkaa. Väisäsen ym. (1998) mukaan Pohjanmaan keidas- ja aa- pasuoalueilla riekkoja pesii tavallisesti alle 0,5 paria /km².

Kartoitusalueella riekkojen reviirejä oli melko tasaisesti (Kuva 39), lukuun ottamatta suon eteläosia, joissa maastot eivät olleet riekkojen mieleen. Linnut suosivat puoliavoimia rämeitä, joissa oli sekä kitu- kasvuista rämemäntyä että hieman vaivaiskoivua joukossa. Kokonaan puuttomilta ja avoimilta nevoilta riekkojen ääntelyä ei havaittu.

Kuva 39. Riekkokartoituksessa havaitut riekkoreviirit Karvasuolla (Yli-Teevahainen 2009).

Karvasuolla havaittujen riekkojen reviirien määrä on merkittävä verrattuna Pohjanmaan soihin keski- määrin. Karvasuon on todennäköisesti yksi alueen merkittävimmistä riekon pesimäsoista suurehkon koon ja sopivien elinympäristöjensä puolesta. Pohjanmaan soilla riekkoa tapaa vielä toistaiseksi, mut- ta Etelä-Suomessa riekon, tyypillisen suolajin, kannat ovat romahtaneet.

Riekko kuuluu uusimman uhanalaisarvioinnin, Punaisen kirjan 2010, mukaan silmällä pidettäviin (NT) lajeihin. Lajin tila on muuttunut edellisestä uhanalaisarvioinnista, sillä silloin riekko vielä luokiteltiin säi- lyväksi (LC).

(7)

Muu lajisto

Riekkokartoituksen yhteydessä Karvasuolla tavattiin myös muita lintulajeja, jotka on esitetty seuraa- vassa taulukossa (Taulukko 38).

Taulukko 38. Riekkokartoituksen yhteydessä havaitut ja kuullut muut lintulajit (Yli-Teevahainen 2009).

Laji Lisätietoja

14. 15.4.2009

Metsähanhi 2 hanhea havaittiin lennossa Karvasuota lähestyttäessä

Korppi Havaittiin lennossa. Linnun käyttäytyminen viittasi mahdollisesti pesintään ja alueella on myös kor- pin pesimäpaikaksi soveltuvaa järeää mäntymetsää

Kurki Kurkia äänessä suon koillis- ja kaakkoisosissa

Kapustarinta 5 kapustarintaa tunnistettiin äänestä Loukasmäen koillispuolella ja myöhemmin äänessä oli 3 ka- pustarintaa junaradan länsipuolella suolla

Tavi Tunnistettiin äänestä Loukasmäen koillispuolella

Sinisorsa 2 sinisorsaa tunnistettiin äänestä Loukasmäen koillispuolella

Suopöllö Suopöllö lenteli ympäriinsä suolla ja toinen suopöllö esitti soidintaan Loukasmäen eteläosassa Huuhkaja Äänteli Karvasuon pohjoispuolen Isoniemessä

Laulujoutsen 2 laulujoutsenta laskeutui suon keskiosiin

Taivaanvuohi 2 taivaanvuohea oli äänessä junaradan länsipuolen suoalueella Lehtokurppa Äänessä junaradan länsipuolen suoalueella

6. 7.5.2009

Kurki Laskeutui Karvasuon itäosaan ja myöhemmin kuului kurkien ääntä neljästä eri suunnasta Kalalokki Tunnistettiin äänestä suon keskiosista

Liro Useita liroja äänessä suon keskiosissa

Suopöllö 1 suopöllö lenteli ympäriinsä suon itäosissa ja toinen soidintava oli junaradan länsipuolella Pikkukuovi Junaradan länsipuolen suoalueella oli kaksi pikkukuovia äänessä

Liro Varoitteli junaradan länsipuolen suoalueella Kalalokki 5 kalalokkia junaradan länsipuolen suoalueella

6.6.6 Hyönteiset

6.6.6.1 Aikaisemmat selvitykset

Seinäjokelainen perhosharrastaja Matti Anttila on tehnyt perhoshavaintoja Karvasuolla ja samaan suoyhdistymään kuuluvalla Venesnevalla, joka sijaitsee Karvasuon koillispuolella. Valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 39). Liitteenä (Liite 11) on luettelo mistä löytyvät kaikki Anttilan Venesnevalla ja Karvasuolla havaitsemat lajit.

Anttilan mukaan Karvasuolla on hyvä sademittarikanta. Sademittari (Hypoxystis pluviaria) on valta- kunnallisesti vaarantunut laji ja säädetty uhanalaiseksi myös luonnonsuojeluasetuksessa. Vaikka viral- lisia havaintoja ei ole tehty, Anttilan mukaan Karvasuolla esiintyy suurella todennäköisyydellä myös pussikoilaji (Coleophora pyrrhulipennella) (2000 VU 2010 NT), suovenhokas (Nola karelica) (2000 NT 2010 EN) ja alueellisesti uhanalainen vahakeltasiipi (Eilema cereolum) (2000 LC 2010 VU).

Taulukko 39. Karvasuolla ja Venesnevalla havaitut uhanalaiset perhoslajit (Anttila 2008). VU = vaarantunut laji, NT = silmällä pidettävä laji, LC = säilyvä laji, jonka kanta on elinvoimainen.

Laji Luonnonsuojelu-

asetuksen uhanalainen laji

Valtakunnallinen uhanalaisuus-

luokitus 2000

Valtakunnallinen uhanalaisuus- luokitus 2010 Valtakunnallisesti uhanalaiset

Sademittari (Hypoxystis pluviaria) X VU VU

Luumittari (Aspitates gilavaria) NT VU

Alueellisesti uhanalaiset

Rämevihersiipi (Rhagades pruni) NT NT

Isojuuriyökkönen (Apamea monoglypha) LC LC

Synkkänopsayökkönen (Sympistis funebris) LC LC

(8)

6.6.6.2 Hyönteisselvitys 2009

Karvasuon hyönteisiä selvitettiin pääasiassa kesällä 2009 (Kjellman & Rönnholm 2009). Karvasuon sudenkorentojen kartoitus aloitettiin selvittämällä kirjallisuuden (Karjalainen 2002) ja internet-sivuston (http://www.korento.net/) avulla, mitä lajeja Karvasuolla on mahdollista tavata, ja koska kartoitus olisi parasta tehdä. Karvasuolla on mahdollista tavata mm. keihästytönkorentoa (Coenagrion hastulatum), taigatytönkorentoa (C. johanssoni), pohjanukonkorentoa (Aeshna caerulea) ja suoukonkorentoa (Aeshna subarctica elisabethae).

Päiväperhosten osalta selvitettiin myös ensin kirjallisuuden (Marttila ym. 2000, Marttila ym. 1990) avul- la, mitä lajeja Karvasuolla on mahdollista tavata ja koska kartoitus olisi parasta tehdä. Karvasuolla on mahdollista tavata mm. suokirjosiipeä (Pyrgus andromedae), suokeltaperhosta (Colias palaeno), kan- gasperhosta (Callophrys rubi) ja kangassinisiipeä (Plebejus argus). Jotta kartoitukset olisivat osuneet mahdollisimman monen lajin lentoaikaan, katsottiin parhaaksi ajoittaa maastokäynnit kesä- ja heinä- kuun puoleenväliin (17.6 2009 ja 13.7 2009). Jokainen havaittu korento ja perhonen otettiin kiinni haa- vimalla lajitunnistuksen helpottamiseksi ja varmistamiseksi. Koska kartoitus pyrittiin tekemään mahdol- lisimman laajasti koko Karvasuon alueelta, käytiin aluetta tarkkailemassa useasta eri suunnasta.

Karvasuolta tavattiin 3 sudenkorentolajia: vaskikorento (Cordulia aenea), pikkulampikorento (Leucorr- hinia dubia) ja isolampikorento (L. rubicunda). Kaikki kolme lajia ovat yleisiä Suomessa. Vaskikorento- ja havaittiin 2 kpl isovarpurämeellä suon lounaisosassa ja pikkulampikorennot (3 kpl) ja isolampiko- rennot (2 kpl) havaittiin suon koillisosassa olevan lammen luota (Kuva 40). Sudenkorennoista ei yksi- kään ole uusimman uhanalaisluokituksen mukaan Suomen lajien punaisella listalla.

Kuva 40. Karvasuolla havaitut sudenkorennot (punainen teksti) ja päiväperhoset (musta teksti). Punaiset pisteet osoittavat suhteellisen tarkat havaintopaikat. Kangassinisiipiä ja ketosinisiipiä oli joka puolella, joten niitä ei ole merkitty karttaan.

Karvasuolla tavattiin 7 perhoslajia, joista yksikään ei ole rauhoitettu Suomessa tai saanut uhanalai- suusmerkintää koko maassa tai alueellisesti (Pohjanmaa). Uhanalaisuusluokitus ei myöskään ole muuttunut uuden, vuoden 2010 arvioinnin myötä. Lajit on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 40). Lajeja ei myöskään ole mainittu EU:n luontodirektiivin liitteessä IV a. Kyseisen liitteen kautta EU nimeää lajit, joiden suojelua se pitää tärkeänä ja joiden suojelua jäsenmaiden tulee edistää.

(9)

Ketosinisiipeä ja kangassinisiipeä näki suolla suhteellisen paljon joka puolella, kuitenkin jonkin verran enemmän suon länsipuolella kuin itäpuolella. Edellä olevan kuvan (Kuva 40) punaiset pisteet osoitta- vat muiden tavattujen lajien suhteellisen tarkat havaintopaikat. Saraikkoniittyperhonen (C. tullia) ja rämehopeatäplä (B. eunomia) ovat jokseenkin harvinaisia, molemmat ovat suolajeja. Muut Karvasuol- la tavatut päiväperhoslajit ovat joko hyvin yleisiä tai yleisiä (Marttila ym. 2000).

Taulukko 40. Karvasuolla kesän 2009 kartoituksessa tavatut päiväperhoslajit.

Laji Runsaus

Ketosinisiipi (Plebeius idas) Paljon

Kangassinisiipi (Plebeius argus) Paljon

Rämehopeatäplä (Boloria eunomia) 1 kpl

Pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) 7 kpl

Angervohopeatäplä (Brenthis ino) 2 kpl

Juolukkasinisiipi (Plebeius optilete) 17 kpl

Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) 1 kpl

Luonnontila.fi–internetsivusto on määrittänyt indikaattorilajeja, joilla voi tiivistetyssä ja selkeässä muo- dossa esittää tietoa esim. soiden päiväperhosten yleisestä kehityksestä Suomessa. Indikaattorilajit on valittu Suomen luonnon pääelinympäristötyyppien mukaan. Tämän lisäksi indikaattorilajeja on myös kahdesta kaikkiin elinympäristöihin vaikuttavasta tekijästä: ilmastonmuutos ja ihmisen toiminnan seu- rauksena leviävät vieraslajit. Karvasuolta tavattiin kaksi indikaattorilajia kahdeksasta mahdollisesta.

Havaitut lajit olivat: rämehopeatäplä (B. eunomia) ja saraikkoniittyperhonen (C. tullia).

Vuoden 2009 kartoitustulosten mukaan Karvasuo ei vaikuttaisi olevan merkittävä suo sudenkorentojen tai päiväperhosten osalta.

6.6.6.3 Kirjallisuuskatsaus uhanalaisista hyönteisistä

Uhanalaisten lajien esiintymistä Karvasuolla on tarkasteltu kirjallisuuteen ja tehtyihin selvityksiin poh- jautuvan tiedon perusteella. Lähteinä on myös käytetty Ympäristöhallinnon (2001, 2011) www-sivuja, Suomen sudenkorentoseuran (2011) www-sivuja, Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintopäivä- kirjan havaintoja (Hatikka 2011) ja Luontoportin (2011) sekä Riista- ja kalatalouslaitoksen (2010) www- sivuilta löytyviä tietoja. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 41 ja Liite 12) ovat koottuna tiedot uhan- alaisista ja alueellisesti uhanalaisista perhosista, korennoista ja kovakuoriaisista sekä kuvaukset lajien elinympäristöistä. Osa lajeista ei välttämättä ole uhanalaisia mutta ovat suolajeina mukana tarkaste- lussa. Elinympäristön kuvauksen perusteella on annettu arvio lajin esiintymisestä hankealueella tai sen läheisyydessä. Arvioon ovat lisäksi vaikuttaneet alueella tehdyt selvitykset.

Taulukossa (Taulukko 41) on myös koottuna 16 perhosen, 28 korennon sekä 6 kovakuoriaisen uhan- alaisluokitus sekä vuoden 2000 että 2010 uhanalaisarvion mukaan. Lähes kaikkien perhosten ja parin korennon sekä kovakuoriaisen luokitus on muuttunut viimeisimmän arvion myötä. Osan tilanne on muuttunut parempaan ja osan huonompaan suuntaan.

Uhanalaisuutta on tarkasteltu myös alueellisesti uhanalaisten lajien osalta. Karvasuo kuuluu aluee- seen 3a eli Keskiboreaalinen, Pohjanmaan alue, joka kattaa lähes koko Pohjanmaan osaa rannikosta lukuun ottamatta. Seinäjoki sijoittuu alueen eteläosiin. Alueellinen uhanalaisuusluokitus on olemassa selkärankaisten osalta perhosilla ja kovakuoriaisilla. Alueellisesti uhanalaisten lajien luokka on silmäl- läpidettävä (NT) tai säilyvä (LC) koko valtakunnan tasolla.

Taulukossa (Taulukko 41) on myös mukana EU:n luontodirektiivin lajeja. Luontodirektiivin liitteissä II tai IV esiintyviä perhosia on mukana 7 kpl, korentoja 4 kpl ja kovakuoriaisia 6 kpl. Kaiken kaikkiaan Suomessa esiintyy 83 luontodirektiivin II, IV ja V-liitteen tarkoittamaa eläinlajia.

Luontodirektiivi on Euroopan yhteisön keskeisiä luonnonsuojelusäädöksiä ja koskee luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä. Luontodirektiivin yleistavoitteena on saavuttaa ja säilyttää tiet- tyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontai- sessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. (Ympäristöministeriö 2011)

(10)

Taulukko 41. Uhanalaiset perhoset, korennot ja kovakuoriaiset, kuvaus niiden elinympäristöstä ja arvio mahdollisesta esiintymisestä hankealueella. Erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet lajit merkitty punaisella.

Laji IUCN- luokka Esiintyminen hankealueella

2000 2010 Perhoset

Isoapollo NT EN Epätodennäköinen, sillä aikaisemmat havainnot Etelä-Suomesta.

Isokultasiipi EN NT Epätodennäköinen, sillä Etelä-Suomi lajin pohjoisinta esiintymisaluetta. Ei havaintoja.

Kanervapussikoi VU NT Todennäköinen. Paikallinen perhostutkija on sitä mieltä, että lajia esiintyy hankealu- eella. Perhosselvityksessä lajia ei kuitenkaan tavattu.

Kirjomaayökkönen NT VU Epätodennäköinen. Perhosselvityksen yhteydessä ei havaintoja lajista.

Kirjojuuriyökkönen NT NT Epätodennäköinen. Perhosselvityksen yhteydessä ei havaintoja lajista.

Kirjopapurikko NT VU Esiintyminen epätodennäköistä, vaikka lajia tavataankin metsän ja suon rajapinnasta.

Esiintyminen painottuu Kaakkois-Suomeen.

Kirjoverkkoperhonen - - Esiintyminen epätodennäköinen. Hankealue kuuluu esiintymisalueen raja-alueelle länteen. Ei havaintoja lajista.

Luhtakultasiipi VU EN Esiintyminen epätodennäköinen. Pohjoinen laji, mutta toisaalta voi esiintyä purojen varsilla tai tulvaniityillä. Ei tehty havaintoja.

Luumittari NT VU Perhosselvityksen yhteydessä lajista on tehty havainto.

Muurahaissinisiipi CR CR Ei esiinny alueella.

Pikkuapollo VU VU Epätodennäköinen. Perhosselvityksen yhteydessä ei havaintoja lajista.

Rämekulmumittari NT VU Epätodennäköinen. Perhosselvityksen yhteydessä ei havaintoja lajista.

Rämevihersiipi NT NT Mahdollinen. Lajista ei kuitenkaan tehty havaintoa perhosselvityksen yhteydessä.

Sademittari VU VU Perhosselvityksen yhteydessä lajista on tehty havainto.

Suovenhokas NT EN Mahdollinen. Alue sijaitsee lajin levinneisyysalueella.

Vahakeltasiipi LC VU Mahdollinen. Hankealue sijaitsee lajin levinneisyysalueella.

Korennot

Aapakiiltokorento - - Epätodennäköinen. Hyönteiskartoituksen yhteydessä lajista ei tehty havaintoa.

Elokorento - - Mahdollinen, lajista tehty havaintoja Seinäjoella mm. Kyrkösjärvellä ja Hautalanky- lässä.

Hoikkakiiltokorento - - Mahdollinen. Lajista ei tehty havaintoa hyönteiskartoituksen yhteydessä.

Isokeijukorento - - Esiintyy alueella. Lajista tehty hankealueella havainto vuonna 2009.

Isolampikorento - - Mahdollinen esiintyminen. Hankealueella ei kuitenkaan suolampia tai pienvesiä.

Isoukonkorento LC - Esiintyy alueella. Hyönteiskartoituksen yhteydessä havainto kahdesta yksilöstä.

Keihästytönkorento - - Mahdollinen. Lajia tavattu Seinäjoella mm. Kyrkösjärvellä ja Pirjatannevalla.

Kirjojokikorento LC - Epätodennäköinen. Hyönteiskartoituksen yhteydessä lajista ei tehty havaintoa. Lajia tavattu kuitenkin noin sadan kilometrin päässä Keski-Suomen virtavesistä.

Kuutytönkorento - - Mahdollinen. Lajista on tehty Seinäjoella havaintoja Kyrkösjärvellä.

Kääpiötytönkorento EN EN Epätodennäköinen.

Lummelampikorento LC - Mahdollinen, hankealue sijaitsee lajin levinneisyysalueella, mutta hyönteiskartoituk- sessa ei tehty lajista havaintoa.

Okatytönkorento - - Mahdollinen. Lajista tehty havainto Seinäjoella Hautalankylällä.

Pikkulampikorento - - Esiintyy alueella. Hyönteiskartoituksen yhteydessä tehtiin havainto kolmesta yksilös- tä.

Pohjanukonkorento - - Mahdollinen. Laji suosii Karvasuon kaltaisia luonnontilaisia soita.

Ruskohukankorento - - Mahdollinen, lajia on tavattu Seinäjoella mm. Kyrkösjärvellä, Varpulan altaalla sekä Hautalankylällä.

Ruskoukonkorento - - Mahdollinen, lajista on tehty havaintoja Seinäjoen Kyrkösjärvellä.

Siniukonkorento - - Mahdollinen, lajista on tehty havaintoja Seinäjoen Kyrkösjärvellä ja Hautalankylällä.

Sirokeijukorento - - Mahdollinen, lajista on tehty havaintoja Seinäjoen Hautalankylässä.

Sirolampikorento LC - Mahdollinen, hankealue sijaitsee lajin levinneisyysalueella, mutta hyönteiskartoituk- sessa ei tehty lajista havaintoa.

Sirotytönkorento - - Mahdollinen. Lajista on tehty havaintoja Seinäjoella Kyrkösjärvellä.

Suoukonkorento - - Esiintyy alueella. Lajista tehty hankealueella havainto vuonna 2009.

Taigatytönkorento - - Mahdollinen. Lajista ei tehty havaintoa hyönteiskartoituksen yhteydessä.

Tummasyyskorento - - Mahdollinen. Lajista on tehty havaintoja Seinäjoella mm. Hautalankylässä.

Täplälampikorento - - Esiintyminen epätodennäköinen sopivien elinympäristöjen puuttumisen vuoksi. Ei havaintoja.

Vaskikorento - - Esiintyy alueella. Hyönteiskartoituksen yhteydessä havainto kahdesta yksilöstä.

Vihertytönkorento - - Mahdollinen. Lajia on tavattu Seinäjoella mm. Varpulan altaalla sekä Kyrkösjärvellä.

Viherukonkorento EN LC Ei esiinny alueella. Mahdollinen lähin esiintyminen järvellä, jossa kasvaa sahalehteä.

Välkekorento - - Mahdollinen. Lajista tehty havaintoja Seinäjoella mm. Kyrkösjärvellä ja Upassa.

(11)

6.6.7 Muu eläimistö

Asukaskyselyn yhteydessä tiedusteltiin alueen riistaeläimiä ja mainituiksi tulivat hirvi, metsäkauris, peura, rusakko ja jänis sekä metsäkanalinnuista teeri, metso, pyy ja riekko.

Seuraavassa taulukossa (Taulukko 42 ja Liite 11) on esitetty yhteensä neljä luontodirektiivin liitteissä esiintyvää nisäkästä ja sammakkoeläintä. Kyseiset lajit ovat ilves, liito-orava, saukko sekä viitasam- makko. Taulukossa on kuvailtu lajien elinympäristöjä, ja kuvauksien perusteella on annettu arvio lajien esiintymisestä hankealueella tai sen läheisyydessä. Arvioon ovat lisäksi vaikuttaneet alueella tehdyt selvitykset sekä eri tahoilta saadut lisäinformaatiot.

Taulukko 42. Luontodirektiivin nisäkkäitä ja sammakkoeläimiä, kuvaus niiden elinympäristöstä ja arvio mahdollisesta esiintymisestä hankealueella. Vaarantuneet lajit merkitty punaisella.

Laji IUCN- luokka Esiintyminen hankealueella

2000 2010 Nisäkkäät

Ilves NT VU Ilvekset ovat käyttäneet suon keskiosissa olevia metsäsarakkeita laajan elinpiirinsä "tukikohtina". Ilveksiä elää Karvasuolla vahvan metsäkauriskan- nan myötä.

Liito-orava VU VU Mahdollinen, koska aiemmin tehty liito-oravasta havainto läheisellä Sahan- nevan alueella, joka sijaitsee noin 4 km pohjoisluoteessa.

Saukko NT NT Epätodennäköinen, alueella ei ole saukolle soveltuvia elinympäristöjä ja alueella tehtyjen luontoselvitysten yhteydessä ei havaintoja lajista.

Sammakkoeläimet

Viitasammakko LC - Mahdollinen. Luontoselvitysten eikä muidenkaan selvitysten yhteydessä ole tehty havaintoa lajista.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiriltä saatujen tietojen mukaan (lausunto YVA-ohjelmasta) suunnitellulla hankealueella tai sen läheisyydessä sijaitsee metsäsaarekkeita, joita ilvekset (Lynx lynx) pitävät tukikohtanaan.

Liito-orava (Pteromys volans) on uhanalainen, luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji, jota esiintyy Euroopassa Suomen lisäksi vain Virossa. Liito-orava luokitellaan kansallisessa uhanalaisuusarvioin- nissa (punainen kirja 2010) vaarantuneeksi (VU), koska lajin kannat olivat tutkituilla alueilla vähenty- neet. Merkittävin syy liito-oravan uhanalaisuuteen on metsätalous, jonka myötä laji kärsii kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen vähenemisestä. Liito-orava suosii vanhoja, kuusivaltaisia sekametsiä ja tulee toimeen myös nuoremmissa metsissä, mikäli niissä on riittävästi lehtipuita ravinnoksi ja pesäko- loja tai -pönttöjä. Liito-oravan tyypilliset pesät ovat suurissa haavoissa käpytikan tekemissä koloissa, mutta se voi pesiä myös oravan pesässä, linnunpöntössä ja rakennuksissakin. Karvasuolla ei sijaitse tehtyjen biotooppi- ja kasvillisuuskartoitusten perusteella liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä, eli kuusivaltaista sekametsää tai edes suuria lehtipuita. Hankealue on pääosin puustoista nevaa tai rä- mettä, jolla kasvaa kitukasvuista mäntyä sekä vaivaiskoivua. Liito-oravan esiintyminen Karvasuon ympäristössä voi olla mahdollista, sillä läheisellä Sahannevalla lajista on tehty havaintoja.

6.6.7.1 Riistakysely

Hankealueen muuta eläimistöä selvitettiin riistanhoitoyhdistykselle suunnatulla kyselyllä keväällä 2011. Karvasuo kuuluu Pohjanmaan riistanhoitopiirin alueeseen ja siellä alue kuuluu Seinäjoen riis- tanhoitoyhdistyksen toiminta-alueelle. Riistakysely lähetettiin Seinäjoen riistanhoitoyhdistykselle, jonka puolesta kyselyyn vastasi toiminnanohjaaja Lauri Vuorinen (Riistakysely 2011) (Liite 13). Seinäjoen riistanhoitoyhdistys toimii Seinäjoen alueella ja yhdistykseen kuuluu noin 750 jäsentä. Yhdistyksen alueella toimii kaksi metsästysseuraa: Seinäjoen Metsästysseura ry ja Seinäjoen Alakylän Metsästys- seura ry. Yhdistyksen alueella ei ole täysin metsästykseltä rauhoitettuja alueita, sillä kaikkialla on pienpetopyynti sallittua.

Saatujen vastausten mukaan Seinäjoen riistanhoitoyhdistyksen alueella pyydetään hirvieläimiä ja hir- ven lisäksi metsästetään metsäkaurista. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 43) on esitetty Seinäjoen riistanhoitoyhdistyksen luvat ja saalismäärät vuosina 2009 ja 2010. Seinäjoen alueella hirvikannan suuruus arvioitiin vuonna 2010 noin 1,23 yksilöä/1000 ha.

(12)

Taulukko 43. Hirvieläinten pyyntiluvat ja saalismäärät Seinäjoen alueella (Riistakysely 2011).

Hirvieläimet Ilmajoen riistanhoitoyhdistys

2009 2010

luvat saalis luvat saalis

Hirvi 10 8 10 3

Valkohäntäpeura 1 0 1 0

Metsäkauris 5 2 5 2

Seinäjoen riistanhoitoyhdistyksen yhdeksi tärkeäksi hirven metsästysalueeksi nimettiin alue Peräsei- näjoentiestä itään Nurmon rajaan asti sekä Ämmälänkyläntiestä etelään Karvasuon alueelle saakka (Kuva 41). Kyselyssä tiedusteltiin myös eläinten talviruokinnasta ja saadun vastauksen mukaan alu- eella harjoitetaan merkittävää metsäkauriin ja valkohäntäpeuran talviruokintaa. Talviruokinta-alueet sijoittuvat hankealueesta pohjoiseen Teerinevalla sijaitseville Teerimäelle ja Hautamäelle. Hankealu- een vaikutuspiiriin kuuluu kyselystä saatujen tietojen mukaan sekä metson että teeren soidinalueita sekä hankealueen pohjoispuolelle sorsastusalue (Kuva 41).

Tärkeimmiksi pienriistaeläimiksi ilmoitettiin rusakko, metsäjänis sekä kettu (Taulukko 44) ja pienriistan metsästyksen arvioitiin olevan melko aktiivista. Muuta metsästettävää pienriistaa ovat supikoira, näätä, minkki ja orava. Tärkeiksi metsästysalueiksi nimettiin samat alueet kuin hirvieläimillä (Kuva 41). Suur- pedoista, kuten karhuista, on tehty vain yksittäisiä havaintoja.

Taulukko 44. Vuoden 2009 ja 2010 pienriistasaalis (Riistakysely 2011).

Pienet riistanisäkkäät 2009 2010

Kettu 10 10

Supikoira 5 5

Näätä 3 3

Minkki 4 4

Metsäjänis 10 10

Rusakko 12 12

Orava 2 2

Seinäjoen riistanhoitoyhdistyksen alueella tärkeimmät kana- ja riistalinnut ovat pyy ja teeri (Taulukko 45), joita myös metsästetään melko aktiivisesti samoilla metsästysalueilla kuin muitakin eläimiä. Vas- tauksista saatujen tietojen mukaan hankkeen vaikutusalueella on merkittäviä metson ja teeren reviiri- ja soidinalueita. Vesilintujen metsästyksen arvioidaan olevan riistanhoitoyhdistyksen alueella melko aktiivista. Tärkeimmiksi metsästetyiksi vesilinnuiksi ilmoitetaan heinäsorsa ja tavi, joita metsästetään selvästi enemmän kuin muita (Taulukko 45). Tärkeimpiä vesilintujen metsästysalueita ovat Kyrkösjärvi sekä Karvasuon alueet.

Taulukko 45. Vuosien 2009 ja 2010 kana- ja riista- sekä vesilintusaalista (Riistakysely 2011).

Kana- ja

riistalinnut

2009 2010 Vesilinnut 2009 2010

Riekko 0 0 Metsähanhi 2 2

Pyy 10 10 Heinäsorsa 15 15

Teeri 10 10 Tavi 15 15

Metso 4 4 Haapana 5 5

Peltopyy 0 0 Jouhisorsa 2 2

Fasaani 7 7 Lapasorsa 2 2

Nokikana 0 0 Punasotka 1 1

Lehtokurppa 2 2 Tukkasotka 1 1

Sepelkyyhky 10 10 Alli 1 1

Telkkä 3 3

Tukkakoskelo 2 2

Isokoskelo 2 2

(13)

Kuva 41. Seinäjoen riistanhoitoyhdistyksen ilmoittamat tärkeät metsästysalueet sekä eläinten talviruokin- tapaikat hankealueen läheisyydessä (Riistakysely 2011).

(14)

6.7 Virkistyskäyttö

Karvasuon hankealueesta noin 6 km luoteeseen sijaitsee Sahannevan harrastajaobservatorio, jossa harjoittaa toimintaa Lakeuden Ursa ry. Tällaisissa harrastajaobservatorioissa olevilla isoilla teleskoo- peilla pystytään tekemään runsaasti tieteellisesti merkittäviä havaintoja ja jopa uusia löytöjä. Sahan- nevan observatoriolta on noin 6 km Seinäjoen kaupungin laitamille, missä ensimmäiset asuinalueet ovat. Huolimatta kaupungin valoista, on Seinäjoella hyviä tai ainakin kohtalaisia havaintopaikkoja.

Olosuhteet kuitenkin muuttuvat jatkuvasti kaupungin kehittymisen myötä ja valosaasteen määrä li- sääntyy. Valosaaste on valaistusta, joka ei ole tarpeen viihtyisyyden tai turvallisuuden kannalta, suun- tautuu tai heijastuu horisontin yläpuolelle tai on tarpeettoman voimakasta. Valosaasteen aiheuttama ongelma on havaittu myös Lakeuden Ursan observatoriolla, jonka ympärillä taivaalla näkyy poikkeuk- sitta oranssi kajo.

Luonnosta kiinnostuneille Sahannevan observatoriota ympäröivä luonto tarjoaa paljon muutakin tutkit- tavaa tähtien lisäksi. Sahannevan luontoon voi tutustua kävellen Honkaneva–Ruissaaren ulkoilureitis- töä pitkin (Kuva 42). Honkaneva sijaitsee Karvasuolta noin 2 kilometrin päässä luoteessa Seinäjoen- tien länsipuolella. Honkanevan pohjoispuolella sijaitsee Sahanneva. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaa- vassa on Honkanevan kohdalla suojelualue-merkintä.

Kuva 42. Karvasuon läheisyydessä sijaitsevalta Honkanevalta lähtevä Honkaneva-Ruissaaren ulkoilurei- tistö (Seinäjoki 2007).

(15)

Karvasuon itäpuolella virtaa Pajuluoma, joka laskee Seinäjoen oikaisu-uomaan Seinäjoen kaupungin kohdilla. Seinäjoen luonnon perusselvityksessä (Talvitie & Heikkilä 1989) Pajuluoma on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi ja sitä on viime vuosina kehitetty myös virkistyskohteena.

Pajuluomaan kohdistuu nykyisellään jonkin verran virkistyskäyttöä, vaikka luoma saattaakin olla kesäisin vähävetinen, ainakin paikoitellen. Pajuluoman tilaa on yritetty parantaa Paju-River, eli Pajuluoman kunnostamis- ja kehittämishankkeen, avulla. Seinäjoen kaupungin, Etelä-Pohjanmaan Metsäliiton, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen sekä Pajuluoman ystävät -yhdistyksen yhteistyönä toteutetun hankkeen tavoitteena oli Pajuluoman 1) kunnostustoimenpiteiden selvittäminen ja metsäojitusalueiden vesiensuojelun tehostaminen, 2) Pajuluoman virkistyskäytön kehittäminen sekä 3) kestävän kehityksen tukeminen ja Pajuluoman ympäristön hyödyntäminen opetuksessa.

Hankealueen lähiympäristön vakituisille ja loma-asukkaille lähetetyssä asukastiedustelussa selvitettiin myös suon virkistyskäyttöä. Tiedustelusta on kerrottu tarkemmin kohdassa 7.13. Saatujen vastausten (26 kpl) mukaan hankealueen ja sen lähiympäristön käyttötavoista merkittävin on marjastus ja sienes- tys, jotka 81 % vastaajista mainitsi. Toiseksi merkittävin käyttötapa on retkeily (38 %). Myös metsäs- tystä alueella harrastetaan ja sen mainitsi 23 % vastaajista. Elinkeinon harjoittamisen mainitsi 19 % vastaajista ja 23 % vastaajista mainitsi merkittävimpiin käyttötapoihin kuuluvan myös jonkin muun kuin edellä kerrotut käyttötavat. Muista käyttötavoista esille tuli virkistyskäyttö, asuminen, luonnonsuojelu ja opetus. Hankesuolla ja sen lähiympäristössä tärkeäksi koettiin rauhallinen luonto, linnut, laulujoutsen, kurjet ja metsähanhi, sekä riistaeläinten lisäksi supikoira ja kettu.

Tärkeimmiksi hankesuon ja sen lähiympäristön luonnon keruutuotteiksi asukastiedustelun vastauksis- sa nimettiin marjat, joista erikseen mainittiin lakka, karpalo, puolukka ja mustikka. Kahdessa vastauk- sessa mainittiin sienet ja yhdessä vastauksessa viljelystuotteet. Riistaeläimistä tärkeimmät ovat hirvi ja metsäkanalinnut (teeri, metso, pyy ja riekko). Lisäksi mainittiin jänis, rusakko, peura ja metsäkauris.

6.8 Asutus ja lähiympäristön herkät kohteet

Hankealueen ympäristö on pohjoispuolella suo- ja metsäalueita. Hankkeen lähiympäristössä harjoite- taan pääasiassa maa- ja metsätaloutta. Lähimmät pellot ovat länsi- ja lounaispuolella noin 100 metrin päässä hankealueesta.

Karvasuon hankealueen koillispuolella muutaman kilometrin päässä sijaitsee Ämmälänkylä, jossa pel- lot hallitsevat maisemaa. Kylän viljelysmaat on aikoinaan raivattu Pajuluoman sekä sen sivuhaarojen varsille. Ämmälänkylässä asuminen on väljää, maaseutumaista haja-asutusta, vaikkakin uusia taloja rakennetaan jatkuvasti. Karvasuon eteläpuolella on pienempi Lehtimäenkylä, joka sijoittuu Peräseinä- joen ja Ilmajoen kuntien rajamaille. Lehtimäenkylää sivuaa Seinäjoentie (seututie 694), jolta on kulku suunnittelun hankealueen itäosiin rautatien viertä kulkevaa tietä myöten. Radan varren tietä pitkin on tarkoitus kuljettaa suon itäosista nostettava turve Seinäjoelle. Seinäjoentien varressa sijaitsee myös Karvalan kylä ja Seinäjoentien sekä Rengonharjuntien (seututie 701) risteyksessä sijaitsee Honkakylä.

Honkakylä on vireä kylä kouluineen ja palveluineen. Seututeiden risteyksessä sijaitseva kylä on hyvien liikenneyhteyksien varrella noin 15 km päässä Seinäjoen keskustasta. Kylän toimintaa kehitetään ja kylä onkin kasvussa, sillä alueelle tulee jatkuvasti uutta asutusta.

Hankealueen lähistöllä 500 m säteellä on karttatarkastelun perusteella 9 asuintaloa uusien tuotanto- aluerajausten jälkeen (VE1 ja VE2). Muutoin ympäristössä on harvakseltaan maatalousvaltaista asu- tusta.

Herkkiä kohteita hankealueen läheisyydessä on mm. Honkakylän koulu. Koululla on kouluajan ulko- puolella myös muuta vapaa-ajan toimintaa. Koulu sijaitsee Honkakylän sydämessä Seinäjoen rannal- la, eikä näin ollen ole suunniteltujen turpeenkuljetusreittien varrella. Honkakylän alueella ei ole kevyen liikenteen väyliä, ja osa koulun käyttäjistä saattaa kulkea koululle kuljetusreittiin kuuluvaa tietä pitkin.

6.9 Kaavoitus ja maankäyttö

Seinäjoen kaupunginvaltuusto on määrännyt Honkakylän osayleiskaavan käsittämän alueen, mukaan lukien Karvasuon alue, maankäyttö- ja rakennuslain 38 §:n nojalla toimenpidekieltoon (28.6.2010) viideksi vuodeksi ainakin luonnon perusselvityksessä rajattujen alueiden osalta. Seinäjoen luonnon perusselvityksissä rajattu alue on suon ojittamattomat osat. Toimenpidekiellolla halutaan varmistaa, ettei alueen maisemallisia ja virkistyskäytöllisiä arvoja muuteta ennen kuin yleiskaavan laatimisvai-

(16)

heessa on tehty alueen jatkokäyttösuunnitelmat ja niiden edellyttämät riittävät selvitykset. (Korhonen 2008, Seinäjoen kaupunginhallitus 2005, Talvitie & Heikkilä 1989, Tuohisaari 1989)

Ympäristöministeriö vahvisti voimassa olevan Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan 23.5.2005. Etelä- Pohjanmaan maakuntakaava on koko maakuntaa koskeva kaikki alueidenkäyttömuodot kattava kaa- va.

Etelä-Pohjanmaan liitto on asettanut maankäyttö- ja rakennuslain 63 § mukaisesti Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistamisen vireille. Uudistaminen koskee 23.5.2005 vahvistettua Etelä- Pohjanmaan maakuntakaavaa, jota päivitetään useammalla vaihekaavatyöllä. Maakuntakaavan osal- listumis- ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä 15.5. 30.6.2011 välisen ajan.

Karvasuon hankealue on esitetty seuraavassa maakuntakaavakuvassa vaaleanpunaisella (Kuva 43).

Hankealueen halkaisee junarata. Hankealueen läpi menee vesijohto ja maakuntakaavaan on merkitty siirtoviemärin ja vesijohdon tarve, joiden linjaus menee hankealueen läpi. Hankealueen länsipuolelle on merkitty myös voimajohto. Hankealuetta sivuaa lännessä Seinäjoentie, jonka länsipuolella sijaitsee Sahannevan suo. Sahanneva on merkitty suojelualueeksi, jolla ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja. Seinäjoentien varressa hieman pohjoiseen päin sijait- see myös kiviainestenottoalue.

Kuva 43. Ote Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavasta.

(17)

Hankealue sijoittuu osittain maaseudun kehittämisen kohdealueelle (mk-2). Alueen suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa tuetaan hyvien peltoaukeiden säilyttämistä viljelykäytössä ja kulttuurimaiseman kehittämisedellytyksiä sekä maatilataloutta ja sen liitännäiselinkeinoja. Alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota laajenevan asutuksen ja tilaa vaativien elinkeinojen, kuten teollisuuden ja suurimuotoisen eläintuotannon, välisten maankäyttötarpeiden yhteensovittamiseen. Asutuksen sijoittumista tulee ohjata olemassa olevia kyliä ja taajamia tukevaksi.

Uudet tielinjaukset on sovitettava alueen kulttuuriympäristön ja maiseman erityispiirteisiin.

Hankealueen länsipuolella sijaitsee Honkakylä (at).

Karvasuo kuuluu voimassa olevassa maakuntakaavassa turvetuotannon vyöhykkeeseen I, jonka suunnittelumääräys koskee koko maakuntaa. Suunnittelumääräys I mukaan turveturvetuotanto- vyöhykkeen käytön suunnittelussa on otettava huomioon luonnonsuojelualueet sekä valtioneuvoston hyväksymät suojeluohjelmat ja -päätökset (LSL 77 §) sekä Natura 2000 -verkosto. Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamatto- mia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. Li- säksi aluetta koskee suunnittelumääräys III, jonka mukaan vesistövaikutukset on huomioitava niin, että kokonaiskuormitus pysyy nykyisellä tasolla.

Taulukko 46. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa esiintyvät merkit hankealueen läheisyydessä (Etelä- Pohjanmaan liitto 2011).

Suojelualue

Suunnittelumääräys: alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja.

Päärata ja liikennepaikka sekä liikennepaikan varaus

Suunnittelumääräys: Päärataa ja liikennepaikkoja tulee kehittää huomioiden tavara- ja joukko- liikenne sekä toimivuus matkaketjujen osana.

Kylä

Suunnittelumääräys: Kylien suunnittelun tulee tukea kyläsuunnittelun eheyttämistä.

Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue

Suunnittelumääräys: Kulttuuriympäristön ja maiseman arvot on otettava huomioon siten, että varmistetaan näihin liittyvien arvojen säilyminen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Valta- kunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin vaikuttavissa hankkeissa on pyydettävä museoviranomaisel- ta ja ympäristökeskukselta lausunto.

Maaseudun kehittämisen kohdealue

Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa tuetaan hyvien peltoaukeiden säilyttämistä viljely- käytössä ja kulttuurimaiseman kehittämisedellytyksiä sekä maatilataloutta ja sen liitännäiselin- keinoja. Alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota laajenevan asutuksen ja tilaa vaativien elin- keinojen, kuten teollisuuden ja suurimuotoisen eläintuotannon, välisten maankäyttötarpeiden yhteensovittamiseen. Asutuksen sijoittumista tulee ohjata olemassa olevia kyliä ja taajamia tukevaksi. Uudet tielinjaukset on sovitettava yhteen alueen kulttuuriympäristön ja maiseman erityispiirteisiin.

Turvetuotantovyöhyke

Suunnittelumääräys I, joka koskee koko maakuntaa:

Suunnittelumääräys III: Turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitus pysyy nykyisellä tasolla. Hankealue kuuluu tt-2 – Kyrönjoen valu- ma-alueeseen (42)

Syöttövesijohto tai siirtoviemäri Voimajohto 400 kV / 220 kV / 110 kV

Syöttövesijohdon tarve / Yhdysvesijohdon tarve / Siirtoviemärin tarve Kalliokiviainesten ottamisalue

Maakuntakaavalla on kumottu voimassa oleva seutukaava. Kumotun seutukaavan vaihekaavaan 3, Luonnonvarat ja liikenne, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 11.4.1995, sisältyy turvetuotan- non aluevaraukset. Turvetuotantoalueet ovat siirtyneet tarkistettuina tietoina seutukaavasta maakun- takaavaan. Seutukaavassa on turvetuotantoon varattu 19 500 ha, pääosin polttoturvetuotantoon.

(18)

Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa hankealue (Karvasuo) sisältyy luetteloon maakunnallisesti merkittävistä turvetuotannon aluekokonaisuuksista, joilla on useita turvetuotantoon (kasvu- ja ympäris- töturve, polttoturve) soveltuvia soita. Kyrönjoen vesistöalueella on voimassa suunnittelumääräys III, jonka mukaan turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonais- kuormitus pysyy nykyisellä tasolla (Kuva 44).

Kuva 44 Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa esitetyt turvetuotantoon soveltuvat suoalueet ja turvetuotannon valuma-aluekohtaiset suunnittelumääräykset.

Maakuntakaavassa esitetyt turvetuotantoon soveltuvat suoalueet perustuvat GTK:n erillisselvityksiin.

Tuotanto ja suojelutarpeet on sovitettu yhteen siten, etteivät alueet ole päällekkäisiä. Suunnittelumää- räyksen I periaate koskee koko maakuntaa ja sen mukaan turvetuotantovyöhykkeen käytön suunnitte- lussa on otettava huomioon luonnonsuojelualueet sekä valtioneuvoston hyväksymät suojeluohjelmat ja -päätökset (LSL 77 §) sekä Natura 2000 -verkosto.

6.10 Kulttuuriympäristö

Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa kulttuuriympäristöllä käsitetään kulttuurimaisemaa, rakennettua kulttuuriympäristöä ja muinaisjäännöksiä. Rakennettua kulttuuriympäristö eli rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset rakenteet, kuten tiet, sillat tai majakat. Kulttuurimaise- massa näkyy, miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja käyttänyt hyödyksi luonnon elementtejä, maa- perää, topografiaa ja ilmastoa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat sen sijaan maisemassa ja maaperässä säilyneitä jälkiä muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta.

Museoviraston rakennetun kulttuuriympäristön Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ym- päristöt 1993 -luettelo on korvattu valtioneuvoston 22.12.2009 tekemän päätöksen mukaan uudella.

(19)

Museoviraston vuoden 2009 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt -luettelon mukaan Seinäjoella sijaitsevia rakennetun kulttuuriympäristön kohteita on yhdeksän: Etelä- Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talo, Nurmon kirkonseutu, Seinäjoen Aalto-keskus, Seinäjoen rauta- tieasema-alue, Seinäjokivarren kyläasutus, Törnävän ruukinkartanon alue, Törnävän sairaala ja Sei- näjoen keskussairaala, Valtion viljavarasto sekä Ylistaron kirkko. Suurin osa kohteista sijaitsee Seinä- joen keskustassa tai keskustan eteläpuolella noin 15 km etäisyydellä hankealueesta. Seinäjokivarren kyläasutus -kohde sijaitsee noin 10 km hankealueen eteläpuolella Seinäjoen varressa (Kuva 45). Yk- sikään kohde ei sijaitse hankealueella.

Hankealueella ei esiinny Museoviraston muinaisjäännösrekisterin tunnettuja kiinteitä muinaisjäännök- siä. Lähimpiin muinaisjäännöksiin on hankealueelta noin 10 km (Kuva 45).

Maakuntakaavan merkinnät valtakunnallisesti arvokkaista kulttuurimaisemista perustuvat Valtioneu- voston periaatepäätökseen 5.1.1995 valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoi- don kehittämisestä. Hankealue ei kuulu päätöksen koskemiin alueisiin. Lähimmät valtakunnallisesti merkittävät maisema-alueet sijaitsevat yli 10 km etäisyydellä hankealueesta (Taulukko 47 ja Kuva 45).

Taulukko 47. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet noin 35 kilometrin etäisyydellä hankealueesta.

Tunnus Alue Etäisyys hankealueesta (km)

MAO100101 Kyrönjokilaakso n. 35 km luoteeseen

MAO100102 Ilmajoen Alajoki n. 18 km pohjoiseen

MAO100104 Luopajärvi n. 12 km lounaaseen

MAO100106 Kuortaneenjärven kulttuurimaisemat n. 30 km itään

MAO100105 Lapuan–Kauhavan Alajoki n. 35 km pohjoiseen

Kuva 45. Hankealuetta lähimmät muinaisjäännökset, rakennetut kulttuuriympäristöt sekä merkittävät mai- sema-alueet (Kulttuuriympäristöä koskevat aineistot © SYKE ja Museovirasto).

Pellot ovat eteläpohjalaisen kulttuurimaiseman oleellisin tekijä. Valtaosa Etelä-Pohjanmaan pelloista on mukana Etelä-Pohjanmaan seutukaavassa kulttuurimaisema-alue -merkinnällä. Maakuntakaavan laatimisen yhteydessä seutukaavan tietoja kulttuurimaisema-alueista on tarkistettu erillisselvityksessä yhdessä kuntien kanssa. Selvityksen mukaan rakennusperinnön inventointi on aika hajanaista maa-

(20)

kunnassa. Suurimmaksi osaksi selvitykset on tehty paikallisella kotiseututuntemuksella ja maasto- käynneillä.

Maakuntakaavassa on osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnalli- sesti ja maakunnallisesti tärkeät alueet. Hankealue ei sisälly näihin alueisiin.

6.11 Liikenne

Turpeet toimitetaan hankealueelta Seinäjoen voimalaitokseen, jonne on matkaa noin 16 km. Hanke- alueelta pääteille on kolme tieyhteyttä. Yksi tieyhteys on hankealueen itäosasta Kourantielle, toinen hankealueen eteläosasta junaradan viertä seututielle 694 ja kolmas tieyhteys on hankealueen länsi- osasta seututielle 694. Seututieltä 694 reitti jatkuu seututielle 701 ja siitä edelleen valtatielle 19.

Teiden nykyinen liikennemäärä on tiehallinnon tietojen mukaan Kourantiellä 36 ajoneuvoa/vrk, seutu- tiellä 694 noin 2964 ja seututiellä 701 noin 1849 ajoneuvoa/vrk. Valtatiellä 19 liikennemäärät ovat suu- remmat ja sillä kulkeekin noin 6145 ajoneuvoa/vrk, mistä raskaan liikenteen osuus on vajaa 800 ajo- neuvoa/vrk.

Kuva 46. Hankealueella kulkevat turvetiet sekä yhteydet hankealueelta Seinäjoen kuljetusreitille.

(21)

7 TURVETUOTANNON YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

7.1 Yleistä hankkeen ympäristövaikutuksista

Turvetuotantoalueen elinkaari käsittää suon tuotantoa valmistelevan kuivatusvaiheen, turpeen nosto- ajan sekä jälkihoitovaiheen, jolloin toiminnanharjoittaja siistii alueen, poistaa turvetuotantoon liittyvät tarpeettomat rakenteet ja tekee alustavia valmisteluja jälkikäyttöä varten. Vaiheet eivät välttämättä aina seuraa toisiaan, vaan yksittäisellä turvetuotantoalueella eri vaiheet voivat lomittua keskenään.

Tällöin alueella voi tuotannon lisäksi olla kunnostusvaiheessa olevaa pinta-alaa sekä turpeen loppu- misen vuoksi jo tuotannosta poistunutta suopohjaa, jolla on saatettu siirtyä jo uuteen käyttövaiheeseen jälkikäyttömuodosta riippuen.

Hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset muodostuvat suon luonnontilan muutoksesta, turve- tuotantoalueen kuivatuksesta aiheutuvista vesistövaikutuksista sekä tuotantotoiminnasta ja turpeen kuljettamisesta aiheutuvista pöly- ja meluvaikutuksista.

Turvetuotannon aloittaminen alueella aiheuttaa muutoksia hankealueella ja sen lähiympäristössä.

Keskeisimmät ympäristövaikutukset kohdistuvat suon kuntoonpanovaiheeseen sekä tuotantovaihees- sa turpeen nostamiseen. Turpeen toimituksessa ympäristövaikutukset hieman muuttuvat ja suuntau- tuvat hankkeen lähialueen sijasta kuljetusreittiin sisältyvien teiden varsille liikenteen aiheuttamina päästöinä. Jälkikäytön mahdolliset ympäristövaikutukset liittyvät lähinnä alueen virkistyskäytön lisäksi suoluontoon ja sen lajistoon. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 48) on kuvattu yleisellä tasolla turve- tuotannon aiheuttamia keskeisiä ympäristövaikutuksia hankkeen eri vaiheiden aikana. Taulukossa on myös lyhyesti käyty läpi ympäristömuutoksia aiheuttavat toiminnot sekä niistä aiheutuvat ympäristön stressitekijät eli toisin sanoen vaikutukset.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on rajoituttu tuotantoon liittyvien vaikutusten arviointiin. Lopputuot- teiden käytön, kuten energiaturpeen polttamisen vaikutukset on rajattu selvityksen ulkopuolelle tai käsitelty yleisellä tasolla. Jälkikäytön osalta on käsitelty yleisellä tasolla ilmastovaikutuksia sekä eri jälkikäyttömuotojen vaikutuksia alueen luontoon ja vesistökuormitukseen.

Karvasuon turvetuotantohankkeen eri toteuttamisvaihtoehtoja on kaiken kaikkiaan neljä erilaista. 0- vaihtoehdon lisäksi käydään läpi vaihtoehdot 1, 2 ja 3, jotka eroavat toisistaan vesienkäsittelymene- telmien sekä pinta-alojen osalta.

Karvasuon turvetuotantohankkeen 0-vaihtoehdossa alueella ei tehdä mitään luonnontilaa muuttavia toimia. Paikallisia vaikutuksia ei synny esimerkiksi maa- ja kallioperään, vesistöön, maisemaan tai alueen käyttömahdollisuuksiin. 0-vaihtoehdossa työllisyys- ja taloudelliset vaikutukset jäävät toteutu- matta yksityisellä, hankevastaavan sekä kunnan tasolla.

1- ja 2-vaihtoehdoissa turvetuotantohanke toteutetaan luonnon kannalta lähes samalla tavalla: Lähes sama alue valmistellaan ja otetaan tuotantoon. Vaihtoehdot eroavat vesienkäsittelymenetelmien osalta toisistaan, sillä 1-vaihtoehdossa koko alueen vesiensuojelu toteutetaan pintavalutuksen avulla, kun taas 2-vaihtoehdossa hankealueen länsiosissa on menetelmänä ympärivuotinen pintavalutus ja itä- osassa ympärivuotinen kemiallinen käsittely. 1- ja 2-vaihtoehtoja tarkastellaan yleensä yhdessä ja vertaillaan vain niissä kohdin, kun vaihtoehdoissa on eroja. 3-vaihtoehto on rajauksen osalta suppein, sillä siinä hanke toteutuu vain itäosan osalta ja vesien puhdistusmenetelmänä on ympärivuotinen ke- miallinen käsittely.

Lisäksi arviointiselostuksen lopussa on esitetty käytettyjen tietojen keskeiset puutteet ja epävarmuus- tekijät, kuten soveltamiskelpoisten tutkimustulosten puute ja käytettävien selvitysmenetelmien rajoi- tukset. Selostuksen lopussa on myös käyty läpi haitallisten vaikutusten vähentämiskeinoja sekä siihen liittyvää parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laadinnassa on käytetty apuna Turvetuotannon ympäristön- suojeluopasta (Väyrynen ym 2008) sekä julkaisua Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi - Ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi (Sopo ym 2002). Apuna on käytetty myös ohjetta Luontoselvitykset turvetuotannon ympäristölupahakemuksessa (Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus 2009) sekä Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointia käsittele- vää teosta (Rinttilä ym 1997).

Kuvio

Updating...

Viittaukset

Updating...

Liittyvät aiheet :