Kertomus toiminnasta vuonna 1984
Sivu 1. MERENTUTKIMUSLAITOS VUONNA1984 ... .
2. HALLINTO . . . 3
2.1 Organisaatio ...•.•.. 3
2.2 Henkilökunta . . . .. . . .. •. . . .. .. .. . . .. . . .. . 3
2.3 Yleiset hallintotehtävät . .. . . .. .. .. .. . . .. . •. . 4
2.4 Talouden hoito ... 4
2 • 5 K i r j a s to . . . • . . . • . . . 4
2.6 Arkisto .. . . .. •. . • . . . . .. .• . . .• .. .. .• . . . .. . 5
2.7 Toimitilat . .. .. . . .. . . .. . . .• .. . . .. .. •• •. • 5
3. TUTKIMUSALUS ARANDAN MATKAT . . . 6
3.1 Arandan käyttöönotto peruskorjauksen jälkeen .•.... 6
3.2 Arandalla suoritetut tutkimusmatkat ... 7
4. HAVAINTO-, TUTKIMUS- JA PALVELUTOIMINTA ... 12
4.1 Fysiikan osasto ...•... 12
4.2 Yleisen meritieteen osasto ...•..••... 23
4.3 Kemiallis-biologinen osasto •... 28
4.3.1 Kemian laboratorio ... 29
4.3.2 Biologian laboratorio ...•... 32
5. AUTOMAATTINEN TIETOJENKÄSITTELY... 38
6. TIEDOTUS- JA JULKAISUTOIMINTA... 39
6.1 Merentutkimuslaitoksen kausijulkaisut ja raportit . 39 6.2 Tutkimuslaitoksen sarjoihin sisältyvät julkaisut... 39
6.3 Merentutkimuslaitoksen tutkijoiden muu kirjallinen toiminta . . . 40
6.4 Aakkosellinen luettelo laitoksen tutkijoiden jul- kaisuista .. . . ... . . .. •. . . .. . . 49
7. KANSALLINEN YHTEISTYÖ . . . 50
8. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ . . . 51
8.1 Yleistä . . . • . . . 51
8.2 Jäsenyydet kansainvälisissä tieteellisissä elimissä 52 8.3 Osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin, neu- votteluihin yms. . .. . . .. .. . . .. .. . . .. .. .. . 55
9. JÄSENYYDET KOTIMAISISSA TOIMIKUNNISSA, KOMITEOISSA, TYÖRYHMISSÄ YMS. . . . 62
LIITTEET: - Merentutkimuslaitoksen menot vuonna 1984 ... 65
- Tekstissä esiintyvät nimilyhenteet .•..•... 66
- Kartat . . . • . . • . . . • . . . • . . . . 67
Vuosi 1984 oli Merentutkimuslaitoksen ensimmäinen täysi kalenterivuosi uusissa toimitiloissa Helsingin Itäkeskuksessa. Kuluneen vuoden aikana uusiin toimitiloihin kohdistetut odotukset ovat paljolti toteutuneet.
Toimitilojen ajanmukaisuus on selvästi tehostanut työskentelyä. Samassa rakennuksessa työskentely on myös jo nyt edistänyt eri perustieteiden pohjalta rakentuneen asiantuntemuksen yhdistämistä merta koskevaksi ko- konaiskuvaksi. Toisin sanoen se on edistänyt juuri sitä toiminnan puolta joka Merentutkimuslaitoksessa on perinteisesti koettu keskeisimmäksi teh- täväksi: monitieteellinen mereen liittyvän tietämyksen lisääminen meren käytön ja suojelun kehittämiseksi.
Laitoksen henkilökunta on monin tavoin osoittanut hyväksyneensä siirtymisen näinkin kauas aikaisemmalta sijaintialueelta. Tähän lienee vaikuttanut paitsi uusien tilojen ajanmukaisuudesta ja toimivuudesta joh- tunut viihtyvyyden lisäys myös hyvät liikenneyhteydet Helsingin keskus- taan.
Merentutkimuslaitoksen toisen materiaalisen perustan eli tutkimus- alus Arandan peruskorjaus, joka edellisen vuoden aikana suoritettiin, on turvannut aluksen toimintaedellytykset joiksikin vuosiksi eteenpäin. On kuitenkin täysin selvää, että runsaan 30 vuoden ikäisen aluksen mahdolli- suudet täyttää nopeasti kehittyvän merentutkimustyön tarpeet vähenevät koko ajan. Tästä syystä on välttämätöntä lähivuosina saada laitoksen käyttöön uusi ja ajanmukainen alus, joka alunperin on suunniteltu meren- tutkimuskäyttöön.
Kertomusvuonna on laitoksen kansainvälinen yhteistyö edistynyt huo- mattavasti. Useat laitoksen tutkijat ovat harjoittaneet jatko-opintoja tai itsenäistä tutkimustyötä ulkomaisissa tutkimuslaitoksissa mm. Yhdys- valloissa, Kanadassa, Englannissa ia Saksctn Jemokraattisessa tasavallas- sa. Vastaavasti vierailijoiden kiinnostus tutkimustyöhön laitoksessamme on koko ajan kasvanut. Uudet toimitilat ovat mahdollistaneet pienehköjen kansainvälisten kokousten pitämisen laitoksessa. Eräiden ulkomaisten tut- kimuslaitosten kanssa on kehitelty ja osittain toteutettu kahdenvälisiä tutkimusohjelmia.
Merentutkimustyön tulosten soveltaminen käytännön tarpeisiin on myös selvästi koko ajan tehostunut kuten seuraavista esimerkeistä ilmenee.
Yhteydet varsinkin tutkimusaluksia suunnittelevaan ja rakentavaan
telakkateollisuuteen ovat kehittyneet j monipuolistuneet. Numeeristen virtausmallien käyttö öljytorjunnan operat visena apuna osoittautui hyö- dylliseksi. Samoin vedenkorkeuden ennustemallin operatiivinen kokeilu sai varsin paljon myönteistä palautetta varsi in satamaviranomaisilta. Lai- toksen havaintorekisteriä on sovellettu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission seurantaohjelman tietojen taltiointiin.
Kuluneen vuoden aikana on laitoksen henkilökunnassa tapahtunut hie- man aikaisempaa enemmän vaihtuvuutta. Pitkäaikaisin~ista työntekijöistä kemiallis-biologisen osaston johtaja, prof. Folke Koroleff jäi eläkkeelle 40 vuoden palvelun jälkeen, ja laitoksen ilinpidosta vastannut toimis- tosihteeri Pirkko Kentiainen siirtyi toisi tehtäviin 27 vuoden jälkeen.
Merentutkimuslaitos kiittää heitä samoin kuin muita laitoksessa kertomus- vuonna työnsä päättäneitä henkilöitä erinomaisesta työpanoksesta.
Ylijohtaja Aarne Voipia
Toimistopäällikkö Erkki Siivonen
2. HAlLINTO 2.1 Organisaatio
Merentutkimuslaitoksesta on annettu laki 31. päivänä joulukuuta 1971 (997/71) ja asetus helmikuun 18. päivänä 1972 (151/72). Lisäksi valtiova- rainministeriö on vahvistanut 15.6.1977 laitoksen tiliohjesäännön.
Merentutkimuslaitos on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen.
Laitoksessa on fysiikan osasto, yleisen meritieteen osasto, kemiallis- biologinen osasto sekä erillisenä toimistona yleinen toimisto.
Merentutkimuslaitoksen istuntoon kuuluvat ylijohtaja ja osastonjoh- tajat sekä yleisen toimiston toimialaan kuuluvia asioita käsiteltäessä
lisäksi toimistopäällikkö. Ylijohtajan sijaisena toimii osastonjohtaja Pentti Mälkki. Osastonjohtaja Mälkin toimittua vs. ylijohtajana 30.6.1984 saakka, toimi osastonjohtaja Folke Koroleff ylijohtajan sijaisena.
2.2 Henkilökunta
Merentutkimuslaitoksen henkilökunnan lukumäärä oli vuoden 1984 lopussa 57. Henkilökunnasta 25 oli virkasuhteessa ja 32 työsopimussuhteessa lai- tokseen. Sivutoimisia havainnontekijöitä oli yhteensä 201. Ulkopuolisella rahoituksella oli laitoksessa töissä kertomusvuonna 14 henkilöä, joista 7 oli virastotyöntekijöitä.
Yhdistelmä Merentutkimuslaitoksen henkilökunnasta 31.12.1984:
Ylijohtaja Yleinen toimisto Fysiikan osasto Yleisen meritie-
teen osasto Kemiallis-biolo-
ginen osasto Yhteensä
V 1 r k a s u h d e Sopimus-
palkkai- nen
Perus- Ylimää- palkkai- räinen nen
3 3
4 4
2 3
5
14 10
Työso- pimus- suhtei- nen
9 4
8 11 32
Yht.
1
15 12 13 16 57
2.3 Yleiset hallintotehtävät
Merentutkimuslaitoksen istuntoja oli vuoden 1984 aikana 12.
Laitoksen diaarioon merkittiin 481 saapunutta ja 499 lähtenyttä kir- jettä.
Laitoksen johtoryhmä toimi tärkeimpien asioiden valmistelussa lai- toksen istunnon ohella.
Laitoksen yleishallintoa kehitettii uudistamalla toiminta- ja ta- loussuunnitelman sekä tutkimussuunnitelman rakennetta ja tietopohjaa. Li- säksi resurssien jakopäätöksiä ja kustannuslaskentaa varten otettiin käyttöön sisäinen budjetti.
Kertomusvuonna määrärahojen seurannan edellytyksiä parannettiin ot- tamalla käyttöön tarkennetut tilipuitteet liittymällä valtion yhtenäi- sen maksuliike- ja kirjanpitojärjestelmän sisäisen kirjanpidon sovellu- tukseen.
Kertomusvuonna annettiin 7 lausuntoa itoksen toimintaan liittyvis- tä asioista.
2.4 Talouden hoito
Kirjanpitoon sisältyi kertomusvuonna 3 075 tositetta.
Vuoden 1984 menoarviossa myönnettiin Merentutkimuslaitoksen käyttöön 14 954 000 mk. Siirtomäärärahoista si rtyi vuodelle 1985 yhteensä 295 453 mk.
Laitoksen tulot olivat kertomusvuonna 412 111 mk, joista sairaus- ja äitiyspäivärahojen osuus 71 288 mk.
Laitoksen menot selviävät momenteittain liitteestä 1. Liitteessä 1 esitetään myös muiden kulutusmenojen (32.47.29) erittely. Valtiovarain- ministeriö myönsi laitokselle luvan ylittää vuoden 1984 menoarvion momen- tin 32.47.29 (Muut kulutusmenot) arviomäärärahaa 250 000 markalla.
2.5 Kirjasto
Yleiskirjaston ja biologisen kirjaston yhd stämisestä aiheutuneet järjes- telytyöt saatettiin loppuun.
Kokoelmat käsittivät vuoden 1984 lopussa noin 38 500 nidettä kirjo- ja, karttoja ja kausijulkaisujen volyymej sekä laajan eripainoskokoel- man. Lisäksi kirjastossa oli filmikortteja 205 nimekettä ja luetteloima-
tonta tiedotusmateriaalia. Painatekartunta oli kertomusvuonna 578 nidettä, näistä kausijulkaisuja 870, kirjoja 410 ja eripainoksia 298.
Jatkuvasti saapuvia kausijulkaisuja kirjattiin 518 nimekettä. Aineistosta hankittiin n. 10% ostamalla ja pääosa julkaisuvaihdon kautta. Prof. Sven Segerstråle on lahjoittanut edelleen yksityisen vaihtonsa kautta saamiaan julkaisuja kirjastolle. Poistoja tehtiin tavallista enemmän, 775 nidettä erilaista kirjallisuutta sekä runsaasti luetteloimattomia julkaisuja.
Kirjastosta lainattiin kertomusvuonna 3 527 julkaisua. Osa lainauksesta tapahtui kuitenkin käsikirjastolainauksena, eikä sitä tilastoitu. Kauko- palvelun puitteissa käsiteltiin yhteensä 1 030 saapuvaa tai lähtevää ti- lausta.
Koti- ja ulkomaisia vaihtoyhteyksiä oli 457. Vaihdon puitteissa lä- hetettiin laitoksen sarjojen Finnish Marine Research numero 250 ja Meri numero 12. Lisäksi toimitettiin 490 kpl laitoksen erilaisia julkaisuja toisiin kirjastoihin ja yksityisille tutkijoille. Vuosikertomuksen sekä toiminta- ja resurssisuunnitelman jakelu tapahtui ainoastaan kotimaassa.
2.6 Arkisto
Laitoksen arkisto käsittää hallinnollisen ja tieteellisen arkiston. Vuo- sien 1918-1953 hallinnollinen arkisto on mikrofilmattuna.
Merentutkimuslaitos on olemassaolonsa aikana kerännyt ainutlaatuisen havaintoaineiston Suomea ympäröivien merien vedenkorkeuksista, suolaisuu- den ja lämpötilan vaihteluista, merialueiden fysikaalisista ja kemialli- sista ominaisuuksista, jääoloista ja eräistä merialueittemme biologisista ominaisuuksista. Nämä tiedot ovat osaltaan taulukoituna, mikrofilmattuina tai magneettinauhoilla laitoksen arkistossa sekä painetuissa vuosikir- joissa.
2.7 Toimitilat
Merentutkimuslaitos toimi kertomusvuoden aikana vuokratuissa tiloissa Itäkeskuksessa, Asiakkaankatu 3:ssa. Laitoksen toiminta tapahtui neljäs- sä kerroksessa; yhteispinta-alan ollessa 3 100m2 •
3. TUTKIMUSAlUS ARANDAN MATKAT
3.1 Arandan käyttöönotto peruskorjauksen jälkeen
Rauma-Repolan Savonlinnan telakalla suoritettu Arandan 2. peruskorjaus saatettiin loppuun 10.1.1984, jolloin Aranda lähti matkalle Saimaan ka- navan kautta Helsinkiin. Arandan diesel-sähköisen systeemin suurin muu- tostyö oli peräpotkurimoottorin säädön uus syklokonvertterijärjestelmä.
Järjestelmä on ensimmäinen laivaan asennettu suurtehoyksikkö ja edustaa prototyyppiä, jota tullaan soveltamaan uudessa jäänmurtajaluokassa. Kone- huoneen valvonta tapahtuu automaattisesti n. 300:aan mittauspisteeseen asennetuin anturein. Uusitun komentosillan merenkulkujärjestelmä perustuu usean paikanmäärityslaitteiston yhteistyöhön, jota ohjataan tietokoneel- la.
Arandalla tehtiin useita koeajaja tammi ja helmikuun aikana. Ilmen- neitä vikoja korjattiin ja järjestelmiä säädettiin. Samanaikaisesti alus varusteltiin ensimmäistä tutkimusmatkaa varten. Alkuvuoden matkoilla sat- tui useita täydellisiä sähkökatkoksia, joiden takia alkanut matka joudut- tiin keskeyttämään, mutta loppuvuoden aikana viat oli saatu paistettua.
Aluksen peruskorjauksessa oli erityistä huomiota kiinnitetty ilmanvaihto- järjestelmän parantamiseen. Osoittautui kuitenkin, että tässä suhteessa ei oltu saavutettu parannuksia. Asuinti ja laboratorioiden lämpöti- lat olivat kesällä 3-6 astetta ulkoilman lämpötilaa korkeammat. Ilman- . vaihtojärjestelmässä tehtiin vuoden 1984 kuluessa useita pienehköjä pa- rannuksia mm. eristämällä kuumenevat putket ja asentamalla termostaatte- ja.
Aluksen tärinä ja äänitaso oli korjauksen jälkeen selvästi pienenty- nyt. Korjauksessa asennetut ohjailupotkurit toimivat hyvin ja helpottivat poijuasennuksissa aluksen ohjailua. Kovassa aallokossa ohjailupotkureiden käyttö osoittautui odotetusti varsin hankalaksi.
Peruskorjauksen lopputarkastus pidetti 5.10.1984 ja ilmenneet viat saatiin korjattua vuoden 1984 loppuun mennessä. Arandalla siirryttiin toimintavuoden 1984 aikana itsepalveluruokailuun.
3.2 Arandalla suoritetut tutkimusmatkat
1. Matka, 6.-15.3.
Matkanjohtajat Paavo Tulkki, Lauri Niemistö ja Hannu Grönvall.
Helsingin sopimuksen mukainen Itämeren seurantamatka suoritettiin osit- tain Arandalla (Suomenlahti, Selkämeri, Ahvenanmeri), osittain helikopte- rilla (Perämeri). Vaikeasta jäätilanteesta johtuen ei kaikille seuranta- asemille päästy. Arandan uusittu koneisto ja navigointijärjestelmä joutui käyttöön rasittavissa olosuhteissa ja pienet viat haittasivat jonkin ver- ran tutkimuksia. Hannu Grönvallin järjestämä, helikopterilla suoritettu näytteenotto tapahtui suunnitellulla tavalla.
2. Matka, 3.-13.4.
Matkanjohtaja Matti Perttilä
Matkalla seurattiin ankkuriasemalla Teili 1 (Pohj. Itämerellä) kevätku- kinnan alkamisen vaikutusta vesirungon kemialliseen koostumukseen. Näyt- teitä otettiin erityisesti kloorattujen hiilivetyjen analysointia varten eri syvyyksistä, samoin kuin sedimentistä, tarkoituksena tutkia organo- klooriyhdisteiden kertymistä planktoniin. Matkan toisena tarkoituksena oli meriveden raskasmetallianalytiikkaan liittyvien suodatus- ja ionin- vaihtomenetelmien testaus, sekä meriveden kompleksointikyvyn tutkimus.
3. Matka, 3.-11.5. Matkanjohtaja Vappu Tervo
Matkan aikana tehtiin Suomenlahden ja Selkämeren seuranta-asemilta Itäme- ren suojelusopimuksen mukaiset fysikaaliset ja kemialliset määritykset.
Itäiseltä Suomenlahdelta ja Selkämereltä otettiin vesi- ja sedimentti- näytteitä pestisidimäärityksiä varten, vesi- ja planktonnäytteitä raskas- metallimäärityksiin sekä sedimenttinäytteitä sulfaattitutkimuksia varten.
Selkämereltä kerättiin lisäksi vesinäytteitä raudan, titaanin ja vanadii- nin määrittämiseksi Selkämeren silakkasaaliiden vähenemisen syitä tutki- vaan projektiin.
4. Matka, 15.-24.5.
Matkanjohtaja Ann-Britt Andersin
Matkalla suoritettiin pohjaeläintutkimuksia Suomenlahdella ja Selkämerel- lä, joihin sisältyi Itämeren suojelusopimuksen mukainen pohjaeläinseuran- ta. Paitsi rutiininäytteenottoa standardiasemilla, suoritettiin 18.-22.5.
intensiivinäytteenotto asemalla SR 5 tarkoituksena selvittää valkokatkan vuorokausirytmiikan vaikutusta näytteenottotehokkuuteen. Yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa suoritettiin näytteenottoa Mysis-äyriäisten esiintymisen ja biologian tutkimista varten. Biologiseh näytteenoton yhteydessä tehtiin myös per- hydrografisia havaintoja.
5. Matka, 28.5.-11.6.
Matkanjohtaja Hannu Grönvall
Matkan aluksi otettiin pitkittäinen hydrografinen havaintosarja itäiseltä Suomenlahdelta Gotlannin itäpuolitse Juutinrauman kautta Skagenin majakan leveyspiirille. Sen jälkeen palattiin takaisin Juutinrauman alueelle.
Juutinraumassa osallistuttiin 3.-10.6. yhte spohjoismaiseen lähinnä maan ja merenpinnan läheisen kerroksen kulkeutumistutkimukseen. Tutkimusalu- eelle laskettiin aaltopoiju. Laivalta käsin tehtiin runsaasti meteorolo- gisia mittauksia sekä suolaisuus- ja lämpötilahavaintoja. Retkikunta jätti laivan Kööpenhaminassa 11.6.
6. Matka, 12.-21.6.
Matkanjohtaja Ann-Britt Andersin
Matkalla suoritettiin pohjaeläintutkimuksi varsinaisella Itämerellä ja Perämerellä. Ohjelmaan sisältyi Itämeren elusopimuksen mukainen poh- jaeläinseuranta. Matkalla otettiin myös näytteitä Mysis-tutkimuksia var- ten sekä kerättiin kvalitatiivisia kasviplanktonnäytteitä. Matkan ohjel- maan kuului myös sedimenttitutkimuksia.
7. Matka, 10.-20.7.
Matkanjohtaja Paavo Tulkki
Matkalla kerättiin aineistoa Selkämeren syvien alueiden pohjanläheisen veden metallipitoisuuksien selVittämiseksi sekä syvällä esiintyvien Mysis-äyriäisten biologian ja levinneisyyden tutkimuksiin. Selkämerelle asennettiin myös sedimentin keräyslaitteita laskeutuvan aineksen metalli- analyysejä varten. Edelleen matkan aikana asennettiin aallonmittauspoiju Suomenlahdelle sekä tutkittiin sukeltamalla mahdollisuuksia asentaa antu- rit suolaisuuden ja lämpötilan automaattista mittausta varten Rauman ma- jakalle. Norrskärin ja Valassaarten havaintopaikat tarkastettiin sekä Seilin havaintopaikan tarkastuksen yhteydessä tutustuttiin Saaristomeren tutkimuslaitokseen.
8. Matka, 24.7.-3.8.
Matkanjohtaja Lauri Niemistö
Matkan aikana mitattiin sinilevien typensidonnan intensiteettiä Suomen- lahdella ja Pohjois-Itämerellä. Samalla kerättiin näytteitä myös kasvi- ja eläinplanktonista sekä sedimenteistä. Matkan kartoittava vaihe oli suunniteltu linjalle Suomenlahti-Bornholm, mutta Arandan koneiden toistu- vat sähkökatkokset pakottivat keskeyttämään matkan ja palaamaan Hankoon.
Gotlannin vesillä nähtiin 27.7. klo 09.30 harvinainen sääilmiö, kun suu- ren ukkospilven alla muodostui useita trombeja. Yhtäaikaisesti niitä oli näkyvissä yhdeksän. Hangosta matka jatkui ankkuriasemalle, jolla seurat- tiin sinilevien typensidonnan vuorokausivaihtelua. Hankoon palattiin 2.8., mistä kalastusvakuutusyhdistysten kesäpäivien osanottajat suoritti- vat lyhyen tutustumisristeilyn Hangon edustalla. Aranda palasi Helsinkiin 3.8.
9. Matka, 7.-31.8.
Matkanjohtajat Folke Koroleff ja Matti Perttilä
Matkan aikana kerättiin näytteitä Itämeren suojelusopimuksen edellyttämää seurantaa varten. Ravinne- ja hydrografia-analyysit suoritettiin tavalli- seen tapaan laivalla välittömästi näytteenoton jälkeen, raskasmetalli- ja organokloorinäytteille suoritettiin aluksella vain esikäsittely. Olosuh- teet pysyivät suotuisina lähes koko matkan ajan, joten suunniteltu reitti
voitiin käydä läpi. CTD-laitteistossa ilmeni häiröitä lähes koko matkan ajan, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta saatiin kuitenkin suolai- suus/lämpötilaprofiili sondilla.
Varsinaisella Itämerellä selvitettiin syvän veden kerroksen happiti- lannetta ajamalla pohjois-eteläsuuntaisen pitkittäisreitin lisäksi useita poikittaislinjoja. Gotlannin syvänteen
120 m alkaen. Bornholmin syvänteellä, tavattiin toinen hapeton alue.
stössä oli hapeton alue n.
varsinkin sen eteläpuolella, Matkan loppuvaiheessa voimakas merenkäynti vaikeutti toimintaa.
Matka päättyi Kögen satamaan Tanskassa.
10. Matka, 18.-21.9.
Matkanjohtaja Paavo Tulkki
Lyhyen matkan aikana kerättiin pohjaeläimiä sekä hankittiin kalastajilta kalanäytteitä PCB-analyysejä varten Dragsfjärdin - Nauvon saaristosta.
Kyseessä oli viimeinen näytteenotto alueelta, johon epäillään upotetun PCB-pitoisia jätteitä. Kohonneita pitoisuuksia ei tavattu. Seurantaa suo- ritettiin vuosina 1983-1984 yhteistoimin Turun vesipiirin vesitoimiston kanssa. Osan kustannuksista maksoi ympäristöministeriö.
11. Matka 26.9.-5.10.
Matkanjohtajat Pentti Mälkki ja Hannu Grönvall
Menomatkalla Helsingistä Gdyniaan Puolaan tehtiin havaintoja 9.10 alkavaa pohjoisen Itämeren tutkimusta varten. Gdyniassa osallistuttiin Itämeren tutkijoiden 14. kokoukseen. Paluumatkalla li tarkoitus jatkaa havainto- jen tekoa pohjoisella Itämerellä, mutta CTD-vinssiin tullut vika esti työt.
12. Matka, 9.10.-9.11.
Matkanjohtajat Hannu Grönvall, Simo Kalliosaari, Osmo Korhonen
Matkan tarkoitus oli jatkaa pohjoisen Itämeren dynamiikan tutkimuksia.
Matkan alkua haittasi kova tuuli. Merelle päästiin Hangosta vasta 13.10.
Kovan tuulen jatkuessa laskettiin mereen lämpöketju ja useita virtaus- mittareita. Pisteajoa päästiin aloittamaan samalla alueella, jossa oli tehty havaintoja vuonna 1982. Retkikunta vaihtui osittain Hangossa 18.10.
Pohjois-Itämeren dynamiikkaa käsittelevän tutkimusmatkan II-vaihe suun- tautui Hangosta läntisen Suomenlahden havaintopaikkojen kautta pohjoi- selle Itämerelle, missä havaintoalue muodostui viidestä tasavälein sijoi- tetusta viiden havaintopaikan rivistä.
Jokaisella havaintopaikalla mitattiin johtokyky ja suolaisuus syvyy- den suhteen ja laskettiin suolaisuus ja sigma-t sekä piirrettiin niistä profiilit. Vesinäytteitä otettiin muutamalta havaintopaikalta eri syvyyk- siltä suolaisuushavaintojen kontrollimittauksia varten.
Sää oli alkumatkan hyvä aina lauantai-iltaan (27.10.) asti, jolloin tuuli voimistui ja aallokko kasvoi niin suureksi, että sunnuntaina aamu- yöllä mittaukset piti keskeyttää ja lähdettiin kohti Hankoa, jonne saa- vuttiin sunnuntaiaamuna. Säätietojen luvattua heikkenevää tuulta lähdet- tiin uudelleen merelle sunnuntaina keskipäivällä. Mittauksia jatkettiin havaintoalueelia keskiviikkoaamuun 31.10. saakka ja sen jälkeen lähdet- tiin kohti Helsinkiä suorittaen luotauksia Suomenlahden alueella. Helsin- kiin saavuttiin torstaiaamuna marra~kuun 1. päivänä. Matkalla tehtiin 148 CTD-luotausta.
Matkan aikana asennetut kolme virtausmittauspistettä ja yksi termis- toriketju poistettiin 6.-9.11. Mittareiden todettiin noston yhteydessä toimineen mittausjakson aikana normaalisti. Paluu tapahtui Helsinkiin.
13. Matka, 12.-22.11.
Matkanjohtaja Matti Leppäranta
Matkan alussa suoritettiin MA Eiran karilleajon yhteydessä tapahtuneen öljyvahingon seurantatutkimusta Merenkurkun alueella. Matkan varsinainen aihe kuuluu Pohjanlahden syksyisen lämpötalouden seurantaohjelmaan. Se alkoi Raumalta ja päättyi Ouluun. Matkalla tehtiin hydrografisia havain- toja CTD-luotaimella. Havaintoaineisto käsittää kahdeksan itä-länsi suun- taista poikkileikkausta, joissa pisteiden väli on 10-15 mpk. Säät olivat matkan aikana suosiollisia, sillä vain yksi 12 tunnin keskeytys joudut- tiin havaintotyössä tekemään.
14. Matka, 27.11.-5.12.
Matkanjohtajat Pentti Mälkki, Hannu Grönvall
Jatkettiin Pohjanlahden syksyisten lämpöolojen selvittämistä ajamalla Oulusta Kokkolan kautta Raumalle. Rauman edustalta nostettiin matkan
lopuksi Rauman väylän virtaustutkimuksia varten meressä olleita virtaus- mittareita. Matkan alkua haittasi erittäin kova tuuli.
15. Matka, 11.-19.12.
Matkanjohtajat Vappu Tervo ja Matti Pertti
Matkalla kerättiin vesinäytteitä pestisiditutkimuksia varten. Rauta-, ti- taani- ja vanadiinimäärityksiä varten otettiin näytteitä Selkämeren si- lakkakantojen vähenemisen syiden selvittämiseen kuuluvaan tutkimukseen.
Suomalais-neuvostoliittolaiseen Suomenlahti-yhteistyöhön liittyvä inter- kalibrointi oli tarkoitus suorittaa Suomenlahden suulla sovittuna aikana r/v 11Arnold Veimerin" kanssa, mutta kovan merenkäynnin takia sitä ei voi- tu suorittaa. Bogskärin edustalta etsitti'in kovassa merenkäynnissä aalto- poijua, joka lopulta löytyi. Aranda otti matkan lopussa osan edellä mainittuun interkalibrointiin kuuluvista näytteistä.
Itämeren suojelusopimuksen mukaiset ikaalis-kemialliset seuran- tatutkimukset tehtiin asemalla LL-7 sekä otettiin vesinäytteitä ravinne- määrityksiä varten Helsingin edustalta.
4. HAVAINTO-, TUTKIMUS- JA PALVELUTOIMINTA 4.1 Fysiikan osasto
Osaston toiminnan painopiste on edelleen ol ut palvelutoiminnan kehittä- misessä ja sellaisessa perustutkimuksessa, joka tähtää Itämeren liikkei- . den, lämpötalouden ja jääolojen entistä yksityiskohtaisempaan selvittämi-
seen.
Laitoksen tietojenkäsittelylaitteiston uusiminen, ennen kaikkea mas- samuistikapasiteetin kasvu edisti huomattavasti havaintoaineiston käsit- telymahdollisuuksia. Havaintorekisterien käyttöä voitiin laajentaa ja sa- malla pantiin alulle uusia tilastoselvityksiä. Mm. jäärekistereistä laa- dittiin entistä seikkaperäisempiä alueellisia selvityksiä.
Merenkulkua palvelevista palvelutehtäv stä keskeisin on jääpalvelu, jonka tukena käytetään jään liikkeitä kuvaavaa ennustemallia. Yhteistyös- sä Ilmatieteen laitoksen kanssa toteutetti syksyn aikana vedenkorkeuk- sien päivittäinen ennustekokeilu. Se oli suunnattu satamaviranomaisille,
kokeilu onnistui ja tuotti myös arvokasta materiaalia menetelmien jatko- kehittelyä varten.
Tutkimustoiminnan painopiste oli erilaisten ennustemallien kehittä- misessä ja Itämeren liikkeiden selvittelyssä. Vuoden aikana saatettiin päätökseen laaja meren ja ilmak~hän vuorovaikutusta koskeva tutkimus ja jatkettiin virtausoloja koskevia tutkimuksia avomerellä.
VEDENKORKEUS-, AALLOKKO- JA VIRTAUSTUTKIMUS (511) 5110 Vedenkorkeushavainnot
Vs. erikoistutkija Pekka Alenius
Merentutkimuslaitoksesta annetun asetuksen mukaan laitoksen tehtävänä on suorittaa säännöllisiä vedenkorkeushavaintoja rannikoillamme ja antaa niitä koskevia tiedotuksia ja selvityksiä. Tämän mukaisesti laitos on järjestänyt havaintotyön siten, että sen perusteella on mahdollista mää- rittää vedenkorkeuden vaihtelut rannikkoalueilla vähintään tunnin välein.
Paitsi lyhytaikaisten vaihteluiden seurantaa, havaintotuloksia voidaan käyttää myös vedenkorkeuden ja maan kohoamisen pitkäaikaisten muutosten seuraamiseen. Havainnot on sidottu valtakunnalliseen tarkkavaaitusverk- koon.
Vedenkorkeushavaintojärjestelmän rungon muodostavat edelleen 13 ma- reografia, jotka sijaitsevat Kemissä, Oulussa, Raahessa, Pietarsaaressa, Vaasassa, Kaskisissa, Mäntyluodossa, Raumalla, Degerbyssä, Turussa, Han- gossa, Helsingissä ja Haminassa. Mareografirakennukset ovat valmistuneet vuosisadan alkuvuosikymmeninä ja ovat tästä syystä peruskorjauksen tar- peessa. Peruskorjausohjelmassa korjattiin Turun mareografi sekä jatket- tiin Kaskisten ja Hangon korjausten suunnittelua. Kaikki mareografit vaaittiin ja huollettiin vuoden aikana. Lisäksi paikalliset mareografin hoitajat tekivät viikottaisia tarkistusmittauksia. Julkaisemattoman ve- denkorkeusaineiston tallettamista vedenkorkeuksien atk-rekisteriin jat- kettiin. Aineisto vuosilta 1971-76 on lävistetty atk-kelpoiseen muotoon ja aineisto on pääosin tarkistettu ja virheet korjattu.
5111 Mareografien reaaliaikaisen tiedonsiirron kehittäminen Tutkija Osmo Korhonen
Vuoden 1983 aikana aloitettiin mareografien reaaliaikainen, digitaalinen tiedonsiirto, jossa vedenkorkeustiedot viestitetään päivittäin
puhelinlinjoja hyväksikäyttäen Merentutkimus itokseen.
Kertomusvuoden aikana verkostoa on täydennetty Degerbyn, Kemin ja Haminan mareografeihin asennetuilla tallennus- ja tiedonsiirtolaitteis- toilla.
5112 Aallokkotutkimukset
Vs. erikoistutkija Kimmo Kanaa
Tutkimusten tarkoituksena on aallokkoa koskevien ennustusmenetelmien ke- hittäminen ja siihen liittyen aallon kehittymisen a rannikon ja saaris- toalueiden aallokon teoreettinen selvittely. Tärkeimpinä sovellutuksina ovat olleet satama- ja väyläsuunnittelua varten tehdyt selvitykset. Tut- kimukset aloitettiin vuonna 1975 ja huomattavin kenttäkoe suoritettiin vuonna 1976 Selkämerellä. Tutkimuksissa saatu uutta tietoa aallokon spektrin rakenteesta ja niiden perusteel on laadittu mm. tarkennetut ennustusnomogrammit.
Kuluneen vuoden ajan projektista vastaava henkilö on ollut virkava- paalla.
5113 Klimatologiset aallokkohavainnot Vs. erikoistutkija Kimmo Kahaa Eija Rantanen
tutkimusapulainen
Merentutkimuslaitos on tehnyt vuodesta 1972 alkaen yksityiskohtaisia tut- .kimuksia aallokko-oloista merialueillamme. Tutkimukset on keskitetty eri
merialueille siten, että joidenkin vuosien havaintosarjasta saadaan kar- toitetuksi kyseisen merialueen aallokko-olot. Yleiskartoituksen lisäksi tietoja on käytetty paikallisten aallokko-olojen selvittämiseen mm. lai- vaväylien suunnittelua ja rakentamista varten.
Selkämeren aallokon yleiskartoitus saatettiin kenttätöiden osalta päätökseen syksyllä 1976 ja Perämeren osalta 1981. Mittaukset alkoivat vuonna 1982 Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä; viimeksi mainitus- sa pisteessä mittaukset tapahtuvat yhteistyössä Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (Sveriges Meteorologiska och Hydrologiska Institut) kanssa. Mittauslaitteena on aikaisempien vuosien tapaan kiihtyvyysantu- rilla varustettu poiju, joka viestittää tiedot rannikolla sijaitsevalle rekisteröintiasemalle. Havainnot jatkuivat toimintavuonna joulukuun
puoliväliin asti.
Aaltohavaintojen digitointi on vuoden 1979 havainnoista alkaen tehty sitä mukaa kuin mittauksia on tehty. Ennen digitointiin tarvittavan ken- versiolaitteen valmistumista mitatun aineiston käsittelyä on jatkettu.
Yhteistyöhön perustuen tehtiin mittauksia tai selvityksiä TVH:n, MKH:n ja merivoimien kanssa. Aineistosta on toimitettu tietoja lisäksi mm. tela- koille.
5114 Paikallinen virtaus- ja diffuusiomalli Tutkija Olli Jokinen
Virtausmallia on sovellettu Loviisan ydinvoimalan lähiympäristön virtaus- ten ja päästöjen simulointiin yhteistyössä säteilyturvakeskuksen sekä geofysiikan laitoksen kanssa. Virtausmalliin on sisällytetty parametrina merenpinnan korkeuden vaihtelu mallialueen reunalla sekä alueelle tulevat virtaamat. Mallin antamassa virtauskentässä aineen leviäminen on laskettu Monte Carlo-menetelmällä. Säteilyturvakeskuksen tekemien mittausten har- vuus (mallin aikaskaalaan verrattuna) ei mahdollistanut leviämismallin parametrien kalibrointia, vaan tulokset jäivät siten kvalitatiivisiksi.
5115 Meren vesirungon sisäiset aallot Vs. erikoistutkija Pekka Alenius
Sisäisten aaltojen tutkimus on jatkunut aikaisempien vuosien tapaan toi- vottua verkkaisemmin aaltojen spektriominaisuuksien tutkimuksena. Havain- toaineistona käytetään laitoksen avomerialueilla automaattisilla Aande- raa-virtausmittareilla tekemiä havaintoja. Tutkimuksella ei ole ollut omaa erillistä kenttätyöosaa. Tutkimus on jakautunut kahteen pääosaan,
inertialiikkeitten tutkimukseen ja vapaiden sisäisten aaltojen tutkimuk- seen periodialueella muutamasta tunnista inertiajaksoon (noin 14 tuntia).
Inertialiikkeet sisältävät merkittävän osan virtausvaihtelujen energias- ta. Ne yhdessä muiden sisäisten aaltojen kanssa siirtävät energiaa meres- sä ja vaikuttavat meren fysikaalisten ominaisuuksien paikallisiin ja ajallisiin vaihteluihin. Inertialiikkeitä pidetään nykyisin varsin tär- keänä tutkimuskohteena mm. Itämeren kemiallis-biologisten ominaisuuksien laikuttaisen esiintymisen ja sen syiden tutkimustyössä.
5116 Itämeren mallien yhdistäminen Tutkija Olli Jokinen
Syksyllä 1984 suoritetun vedenkorkeusennustekokeilun yhteydessä kehitet- tiin tuuli- ja painekentän käsittelyohjelma joka interpoloi tuulikentän ja laskee painegradienttikentän virtausmalli hilapisteisiin. Tämä ohjel- ma soveltuu myös jäämallin tietojen . Varsinaiseen jää- ja vir- tausmallin yhdistämiseen ei vielä päästy.
5117 Itämeren pohjoisosan ja Ahvenan.eren virtaustutkiaukset Osastonjohtaja Pentti Mälkki
Vuonna 1982 pohjoisella Itämerellä suoritettujen mittausten perusteella voitiin todeta koko vesimassassa voimakkaita virtauksia, joiden ajallinen ja paikallinen vaihtelu oli huomattava. virtaukset kytkeytyvät lä- heisesti myös eri osa-altaiden väliseen vedenvaihtoon ja niiden mukana kulkeutuu mm. ravinteita altaasta toiseen.
Alustavien tutkimusten perusteella voi in todeta virtausten sääte- lijänä toimivan ennen kaikkea altaan topografian. Tämän perusteella suo- ritettiin vuoden 1984 aikana noin kuukauden mittainen koejakso samalla tutkimusalueella. Havaintotoiminnassa pyri iin ärjestelyihin, joiden avulla voidaan analysoida topografian j vesirungon kerrostuneisuuden vaikutuksia veden liiketilaan. Mittavan havaintoaineiston analysoinnin pääosa siirtyy vuoden 1985 puolelle.
5118 Fysikaaliset rekisterit
Vs. erikoistutkija Pekka Alenius
Merentutkimuslaitoksen fysikaalisiin rekistereihin kuuluvat ns. CTD-ha- vaintorekisteri, jää- ja lämpötilarekister ja virtausrekisteri. Veden- korkeusrekisteri kuuluu toisen t~htäväryhmän alueeseen. Rekistereitä on kertomusvuoden aikana täydennetty uusilla vuoden 1984 aikana tehdyillä havainnoilla. Tutkimusalus Arandalla oleva ohtokyky-lämpötila-paine mit- tauslaitteiston tietojenkäsittelylaitteet korvattiin kertomusvuonna uusilla laitteilla. Samassa yhteydessä iin laivalla käytettävä ai- neiston peruskäsittelyohjelmisto, jonka la havaintotuloksia voidaan käsitellä ja arvioida jo tutkimusmatkan kestäessä. Havainnot talletetaan
tietolevykkeille, joilta ne siirretään maissa laitoksen tietokoneelle.
Tämän ns. CTD-aineiston nykyinen talletusmuoto tietokoneessa on todettu epäkäytännölliseksi, minkä vuoksi on aloitettu uuden rekisterin suunnit- telutyö. Jää- ja lämpötilarekisteriä on käytetty uudenlaisen jäätalven vaiheluokitukseen perustuvan jään ominaisuuksia kuvaavan vaihekartaston (nk. Jurva-atlas) valmistamiseen. Tämä työ jatkuu vuoden 1985 puolelle.
Virtausrekisterin ohjelmia on parannettu ja rekisteristä on annettu tie~
toja ja aineistoja analysoitu laitoksen muiden tutkimusten tarpeita vas- taavasti.
JÄÄ- JA MERIMETEOROLOGINEN TUTKIMUS (512) 5120 Jääpalvelu
Erikoistutkija Hannu Grönvall
Merentutkimuslaitoksesta annetun asetuksen mukaisesti fysiikan osaston tehtäviin kuuluu suorittaa havaintoja jääoloista ja antaa niitä koskevia tiedotteita ja ennusteita talvimerenkulun tarpeisiin. Tämän mukaisesti osasto on järjestänyt talviaikaan jääpalvelun, jossa kootaan merialueit- temme jäätiedot ja arvioidaan tilanteen kehitys. Toiminta muodostaa osas- ton ja samalla koko laitoksen laajimman säännöllisen palvelumuodon. Se alkaa lokakuussa meriemme lämpötilaolojen kehityksen seuraamisella ja jatkuu siihen asti kun jäänmurtaja-avustus keväällä lopetetaan. Jääpalve-
lua suorittavat päivystävät tutkijat, minkä lisäksi siihen liittyy vies- titys- ja karttojenpiirtotoiminta sekä postitus.
Merentutkimuslaitokselle saatujen jäätietojen perusteella laadittiin kertomusvuonna aikaisempien vuosien tapaan suorasanaiset ja koodatut päi- vittäiset jäätilannekatsaukset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kuva- lähetyksiä varten piirrettiin päivittäiset jäätilannekartat. Näistä aamukartta oli tarkoitettu lähinnä kauppalaivoille sekä ulkomaiden jää- tiedotustoimintaa harjoittaville virastoille ja laitoksille. Iltapäivä- kartta, joka sisälsi satelliittikuvien, lentotiedustelujen ym. antamat tulokset, oli tarkoitettu lähinnä jäänmurtajille. Lisäksi kartat painet- tiin maanantaisin ja torstaisin yleistä jakelua varten. Painatuksesta huolehti edelleen merenkulkuhallituksen karttapaino. Syksyllä ennen jää- peitteen muodostumista lähetettyihin lämpötilakarttoihin liitettiin ver- tailumateriaaliksi aikaisempien vuosien lämpötilojen keskiarvoja sekä au- tomaattimerisääasemien merisäätietoja.
Arkipäivisin lähetettiin aamupäivällä väl ttömästi jäätilannekartan lä- hettämisen jälkeen jään liike-ennuste kaukopiirturilla jäänmurtajien ja kauppalaivojen käyttöön. Ennustuskartoista ilmenivät myös puristusriski- alueet ja railojen muodostuminen.
Viestityksen pääpaino oli edelleen kauppalaivoille ja jäänmurtajil- le annettavissa tiedotuksissa. Koodimuotoiset tiedotukset viestitettiin sähkötyksellä Helsinki-radion kautta ja puheella kaikkien rannikkoasemien kautta. Suomen- ja ruotsinkieliset tiedotukset luettiin yleisradiossa.
Ulkomaille jäätiedotukset viestitettiin iassa kaukokirjoittimella.
Päivittäinen jäätilannetiedotus, jäänmurtajien paikat sekä niiden avustamien laivojen nimet luettiin kolmesti päivässä automaattiseen pu- helinvastaajaan. Jäätilanteen seuraamisessa käytettiin keskeisesti tal- vella 1981 saatua NOAA-satelliittien vastaanottoasemaa. Kahdenvälinen yhteistyö Ruotsin ja Neuvostoliiton kanssa atkui vilkkaana. Neuvostolii- tosta saatiin edelleen mm. pintaveden ilat ja aikaisempaa tarkem- pia jäätietoja.
Jäätiedotusten antaminen talvella aloitettiin 23.11.1983 ja lopetettiin 28.5.1984. Jäätiedotusten lu käsitti 130 suomenkielistä ja 30 ruotsinkielistä tiedotusta. Ensimmä nen lämpötilakartta annettiin 20.10.1983 ja viimeinen jääkartta 28.5.1984 Jääkarttojen jakelu käsitti yhteensä 450 vastaanottajaa. Tiedotuksia laadittiin monistettuina 103:sta
ja karttoja painettiin 61:sta jäätilanteesta.
5121 Pohjanlahden, Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren jäävaiheatlas
Apulaistutkija Ari Seinä
Yhteistyönä Ruotsin (SMHI) kanssa tehdyn ja pintaveden lämpötilare- kisterin tietojen pohjalta on laadittu jäätymisen vaiheita ja jään omi- naisuuksia kuvaava atlas. Atlaksessa on esitettynä kullekin vaiheelle (20 kpl) esiintymistodennäköisyys, jään konsentraatio, jään paksuus ja jään massa. Lisäksi on kuvaus kustakin iheesta sekä eräitä yleisiä jään ominaisuuksia.
Atlaksen perusaineiston muokkaus analyysit on tehty ja pääosa kartoista on piirretty. Vuoden 1985 aikana as pyritään saattamaan pai- novalmiiksi.
5122 Jäämalli
Tutkija Olli Jokinen ja erikoistutkija Matti Leppäranta Merentutkimuslaitos aloitti vuonna 1974 numeerisen jääennustusmallin ke- hittämisen jääpalvelun tarpeita v~rten. Vuodesta 1977 malli on ollut ope- ratiivisessa käytössä. Mallin tarvitsemina lähtötietaina ovat jäätilanne sekä tuuliennuste merialueille. Näiden pohjalta lasketaan ennuste jään liikkeelle, railojen avautumiselle ja sulkeutumiselle sekä jään puris- tukselle 27 km x 27 km kokoisessa hilapisteikössä. Malli kattaa Itämeren Gotlannista pohjoiseen.
Kertomusvuoden aikana aloitettiin tutkimus jään rakenneyhtäiän muuttamiseksi plastis-tyyppiseksi. Se on nykyistä viskoosia lakia toden- mukaisempi, mutta vaatii tietokoneelta suurta laskennallista tehokkuutta.
Jään mekaniikan tutkimuksessa on oltu läheisessä yhteistyössä CRREL:n (Cold Regions Research and Engineering Laboratory, USA) kanssa, missä jälkimmäinen vastuuhenkilö oli vierailulla 2,5 kk:n ajan.
5123 Automaattiset sää- ja meritieteelliset asemat Tutkija Simo Kalliosaari
Sää- ja meritieteellisten havaintojen saanti ulkosaaristosta ja osin avo- mereltä on pyritty turvaamaan majakoihin sijoitetuilla automaattiasemil- la. Sitä varten on merenkulkuhallitus majakoiden automatisoinnin yhtey- dessä varustanut 6 automaattista sää- ja meritieteellistä asemaa (Kemin majakka, Ulkokalla, Rauman majakka, Märket, Bogskär ja Kalbådagrund).
Ulkokallaan asennettiin vuoden alussa uusi automaattisääasema, .ioka toiminnailtaan poikkesi vanhoista asemista ja siitä saatavia tietoja ei voitu tulostaa merenkulkuhallituksessa olevalle päätteelle vanhan keskus- yksikön vielä ollessa käytössä. Vuoden aikana rakennettiin uutta keskus- yksikköä Ilmatieteen laitokselle ja se saatiin koekäyttökuntoon vuoden
lopulla.
Meriveden lämpötila-anturit asennettiin keväällä Kalbådagrundiin, Bogskäriin ja Märketille. Näistä Kalbådagrundin ja Märketin anturit vau- rioituivat alkusyksyn myrskyissä. Bogskärin majakan tiedot puuttuivat usean kuukauden jaksolta tiedonsiirtosysteemeissä olleiden vikojen vuok- si. Kemin majakka oli poissa toiminnasta osan vuotta siellä tehtyjen kun- nostustöiden vuoksi. Muutoin asemat toimivat tyydyttävästi.
Sää- ja meritieteelliset havainnot tulostuvat Ilmatieteen laitoksella olevaan keskusyksikköön ja merenkulkuhallituksessa olevaan päätteeseen ja samalla ne taltioidaan mg-nauhakaseteille sekä majakoilla että meren- kulkuhallituksessa. Kaseteilta tiedot voidaan tarpeen mukaan siirtää Me- rentutkimuslaitoksen tietokoneella olevaan rekisteriin.
Kerättyä meritieteellistä ja merimeteorologista havaintoaineistoa käytetään Merentutkimuslaitoksessa päivittä jääpalvelussa sekä tukiai- neistona eri tutkimuksiin.
Kertomusvuoden aikana valmistui julkaisu 11Marine wind charac- teristics in the northern Baltic Sea'', Jouko Launiainen and Tuomas Lauri- la, Finnish Marine Research No. 250.
5124 Jääkenttien ja alemman ilmakerroksen dynaaainen vuoro- vaikutus
Tutkija Sylvain Joffre
Vuoden 1984 ensimmäisen puoliskon aikana vietiin loppuun vertailevat tuu- litilastot. Päätelmät olivat, että geostrofinen tuuli on epäluotettava prediktori, Ilmatieteen laitoksen antama tuulianalyysi on epäluotettava yöllä stabiili-tapauksessa. Automaattiasemi havainnot antavat tärkeitä tietoja, mutta niiden luotettavuus kaipaa vielä tarkistusta kuten maja- kan vaikutuksesta lähivirtaukseen ja rannikon läheisyyden vaikutuksesta rajakerroksen kehitykseen.
Projekti päättyi 30.6.1984 päätutki siirtyessä Ilmatieteen lai- tokselle. Yhteenveto kaikista teoreettisista ja empiirisistä tuloksista on kirjattu loppuraporttiin: Winter Navigation Research Board, Research Report No. 40, The Atmospheric Boundary over the Bothnian Bay: a Review of Work on Momentum Transfer and Wind Structure, 58 pp. Loppura- portissa suositeltiin myös työn jatkoa er lähtökohdista Euroopan Sää- keskuksen tuuliarvoja hyväksi käyttäen.
5125 Pohjanlahden lämpötalous Tutkija Riikka Hietala
Projektin tarkoituksena on suorittaa Pohjanlahden lämpötalouden syysmoni- torointia sekä tutkia meren ja ilmakehän vä istä energianvaihtoa ja läm- pövaraston muutoksia erityisesti syyskauden aikaisessa jäähtymistilan-
teessa. Tätä silmälläpitäen kerättiin havaintoja useana (1977-81) syys- kautena. Arandan havaintojen lisäksi kerättiin havaintoja myös eräiltä jaksoilta si1rrettävillä automaattisilla pienoissääasemilla, minkä li- säksi tutkimuksessa on käytetty hyväksi automaattimajakeiden merimeteoro- logisia havaintoja. CTD-havaintoj~ täydennettiin Arandan matkalla Pohjan- lahdella marraskuussa 1984. Vuosien 1977-81 loka- ja marraskuun CTD-ai- neiston perusteella on selvitetty syksyisen jäähtymisen edistymistä ja lämpövarastomuutoksia eri vuosina lähinnä Selkämerellä sekä Selkämeren hydrografisia olosuhteita ja sekoittuneen kerroksen syvenemistä loka- marraskuussa. Hydrografian ja lämpö- ja suolavarastomuutosten avulla on jäljitetty veden keskimääräistä liikettä Selkämerellä. Tähänastisista tu- loksista valmistui käsikirjoitus vuoden 1984 lopulla.
5126 Arandan säähavainnot
Erikoistutkija Hannu Grönvall
Synoptisia merimeteorologisia havaintoja on tutkimusalus Arandalla tehty vuodesta 1975 alkaen sekä perustiedon hankkimiseksi että ajankohtaisin- formaation ja sovellettujen tutkimusten tarpeiksi. Havainnot tekee pää- osin Arandan henkilökunta ja niitä on pyritty tekemään kaikkien meriret- kien aikana.
Projektin puitteissa on Ilmatieteen laitoksen kanssa merimeteorolo- giaa koskevaa yhteistyötä, johon liittyen havainnot on saatettu tosiai- kaisina sääpäivystyksen käyttöön.
Vuoden 1984 aikana projektissa keskityttiin myös uuden sääaseman suunnitteluun.
5127 Rajakerroksen dynamiikan ja diffuusion tutkiminen öresundin alueella
Erikoistutkija Hannu Grönvall
Kesäkuun alussa suoritettiin Juutinraumassa rajakerrostutkimukseen liit- tyvän yhteispohjoismaisen projektin kenttätyöt. Merentutkimuslaitos aset- ti alueelle aaltopoijun ja suoritti Arandalta käsin runsaasti meteorolo- gisia ja CTD-mittauksia. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään merenpin- nan läheisen ilmakerroksen dynamiikkaa tilanteessa, jossa meri on kylmä
ja maan pinta lämmin. Vuoden kuluessa suoritettiin saatujen havaintojen peruskäsittelyä. Projektin yhteistyö tapahtuu NORDFORSKin järjestämänä.
5128 Merenkurkun jääkentän liikkuainen Tutkija Olli Jokinen
Heipasta jäätilanteesta johtuen ei Merenkurkun alueella voitu suorittaa suunniteltuja kenttätöitä. Projektin puitteissa suoritettiin virtauksen ja jään liikkeen välistä teoreettista t~tkimustyötä.
5129 Itämeren kliaatologinen hydrografia Erikoistutkija Matti Leppäranta
Itämeren lämpötila- ja suolaisuusrakenteen lastollisten ominaisuuksien sekä pitkäaikaisvaihtelujen selvitys aloitettiin. Työ perustuu Arandan ja kiinteiden asemien hydrografisiin havaintoih sekä myöhemmässä vaiheessa myös jään paksuushavaintoihin. Kertomusvuoden aikana tutkittiin Märketin ja Utön kiinteiden havaintoasemien aineistoja. CTD-aineiston laatua tar- kasteltiin ja todettiin sen olevan vielä melko lailla puutteellinen ti- lastolliseen tarkasteluun. Pohjanlahden syystilanteille voitiin kuitenkin laskea kuukausittaisia tilastollisia liikkeitä.
ARKTINEN TUTKIMUS (513)
5130 Jäähuurteen muodostuainen rakenteisiin merellä Erikoistutkija Hannu Grönvall
Laivoihin kerääntyvä jää on vaaratekijä meri iikenteelle ja aiheuttaa ta- loudellisia vahinkoja. Rakenteisiin kerääntyvä jää aiheuttaa myös mitoi- tusongelmia. Jään kerääntymisen aiheuttaman vaaran ja rakenteisiin koh- distuvien rasitusten arvioimisen kannalta on tärkeätä tuntea jään muodos- tumismekanismit, jotta mm. jäätymisnopeutta voidaan arvioida ympäristön olosuhteiden ja rakenteiden ominaisuuksien avulla.
Jäätymismekanismien selvittämiseksi saatiin talvella 1984 suorite- tuksi jään kerääntymisen määrää ja laatua koskeva perustutkimus. Vuoden lopussa aloitettiin jään tarttuvuutta koskeva soveltava tutkimus yhteis- työssä VTT:n ja Helsingin yliopiston Geofysiikan laitoksen kanssa.
4.2 Yleisen meritieteen osasto
Osaston toimialaan kuuluvat meriympäristötutkimukset, sedimenttitutkimuk- set, eräät biologiset tutkimukset sekä huolehtiminen tutkimusaluksen oh- jelmien suunnittelusta, matkojen järjestelyistä sekä kenttä- ja huolto- ryhmän eri osastoja palvelevat tehtävät. Osastolle saatiin tietorekiste- reistä vastaava erikoistutkijan toimi, johon valittiin FL Pekka Alenius.
Samalla vahvistui osaston asiantuntemus fysikaalisen oseanografian alal- la. Edellisenä vuonna peruskorjatun Arandan käyttöönottovaikeudet aiheut- tivat ajoittain ylimääräistä työtä osastolle. Selkämeren tilan tutkimuk- set ilmestyivät Meri-sarjassa. Vuoden kuluessa suunniteltiin uusia tut- kimuksia, joilla pyritään edelleen yhdessä muiden laitosten kanssa sel- vittämään jätepäästöjen vaikutuksia Selkämerellä. MT Eiran öljyvahinko aiheutti nopeita tutkimuksia Merenkurkussa. Näihin, samoinkuin Selkämeren tutkimuksiin ottivat osaa kaikki osastot. Meriympäristöä kuvaavien tieto- jen rekisteröintiä samoinkuin Helsingin komission tietorekisteriä alet- tiin kehittää.
AINEIDEN KIERTOKULUN TUTKIMUS (514-515) 5140 Itämeren typpitalous
Tutkija Lauri Niemistö
Itämeren typpitalouden erityispiirteenä on matalan happipitoisuuden alu- eella, ennenkaikkea syvänveden alueella, tapahtuva epäorgaanisen typen pelkistyminen ja poistuminen kierrosta typpikaasuna. Tästä on osoituksena kumpuamisalueiden pintaveden usein hyvin pieni typpi-fosforisuhde. Toi- saalta ilmakehästä liuennut typpikaasu osallistuu typpitalouteen sinile- vien suorittaman typensidonnan kautta.
Edellä kuvattujen tapahtumien suoria mittaustuloksia on käytettävis- sä typensidonnan osalta vuodesta 1973 lähtien. Vuonna 1984 jatkettiin mittauksia Suomenlahdella ja Pohjois-Itämerellä heinä-elokuussa. Elokuun alkupäivinä tyyni sää aiheutti sinilevien massaesiintymisen, joka suotui- sissa sääoloissa poikkeuksellisesti ajautui sisäsaaristoon ja rannikolle.
Mittaustuloksia tältä jaksolta saatiin Hangon edustalla kolme päivää kestäneellä ankkuriasemalla.
Aikaisemmista tutkimuksista valmistui toimintavuoden kuluessa
"poster"-esitelmä ja moniste 4.10.1984 Kööpenhaminassa pidettyyn
kokoukseen: "ICES Special Meeting on the Couses, Dynamics and Effects of Exceptional Marine Blooms and Related Events".
5141 Itämeren osa-alueiden tilan kehitys Osastonjohtaja Paavo Tulkki
Helsingin sopimuksen työhön liittyvänä on käynnissä Itämeren tilan sel- vitys (First Periodic Assessment). Veden kasvinravinteiden tasojen ja ke- hityssuuntien tutkiminen Pohjanlahdella on Suomen ja Ruotsin vastuulla ja Suomenlahdella Suomen ja Neuvostoliiton vastuulla. Vuoden 1984 aikana laadittiin luonnokset julkaisuiksi molemmilta merialueilta käyttäen Suo- men, Ruotsin ja Neuvostoliiton aineistoa meriveden typpi- ja fosforiyh- disteistä. Tilastolliset käsittelyt tehti osin jokaisessa maassa. Suo- mesta työhön osallistuivat Tulkin lisäksi erikoistutkija Pekka Alenius ja tutkija Vappu Tervo.
5142 Orgaanisen aineen kulkeutuminen.Pohjanlahdella Tutkija Kalervo Mäkelä
Suuri osa jokien tuomasta orgaanisesta lietteestä pidättäytyy suistoalu- eelle. Merenalaisen suiston osan alueelle voi sedimentoitua 60-70 % joen tuomasta kiintoaineesta. Perämerellä jokien vaikutukset voivat ulottua kauas syvänteisiin saakka, mistä on osoituksena ajallinen yhteensopivuus sedimentin kiintoainepitoisuuden ja suurten vesistötöiden välillä.
Orgaanisen aineen hajoamista sedimenteissä arvioitiin vertikaalipro- fiileista sulfaatin vähenemisen ja ammoniakin lisääntymisen perusteella.
Lisäksi tutkittiin kloridielektrodin käyttöä saliniteetin mittaukseen me- rivedestä. Näytteenottoa sedimenttien ituksia ja orgaanisen hiilen mittauksia varten jatkettiin Pohjanlahdella
BIOLOGINEN MERENTUTKIMUS (51.7)
5170 Kasviplanktonin analyysimenetelllän kehittäminen seurantatut- kimuksia varten
Osastonjohtaja Paavo Tulkki
Tutkimuksella pyritään parantamaan kasviplanktonin lajiston ja biomassan analyysejä. Vuoden 1984 aikana perehdytti n Suomesta ja Itämeren maista
saatuihin interkalibrointituloksiin sekä suoritettiin epifluoresenssimik- roskopoinnin kokeilua. Tuloksia esitettiin 3. Pohjanlahtiseminaarissa.
Lisäksi aloitettiin lajiston dokumentointi diapositiivifilmille ja kerät- tiin näytteitä Itämeren eri alueilta myöhempiä kokeita varten. Tuorenäyt- teet tutkittiin välittömästi laivalla. Työhön ovat osallistuneet tutk.
apul. Maija Huttunen ja tutkija Kaisa Kononen. Yhteistyötä on ollut Ruot- sin Luonnonhoitoviraston, Helsingin yliopiston, vesihallituksen ja Hel- singin kaupungin vesilaitoksen tutkijain kanssa.
SEURANTATUTKIMUS (518)
5180 Kiinteät rannikkoasemat
Tutkimusapulainen Maija Hut~unen
Vuonna 1984 tehtiin kahdeksalla rannikkoasemalla lämpötila- ja suolai-
suus~avaintoja.
Kaikilla asemilla käytiin kesällä tarkastusmatkalla, jonka yhteydes- sä tarkistettiin lämpömittarit ja muu näytteenottovälineistä sekä haas- tateltiin havaitsijoita.
Rannikkoasemalla tehtiin havaintoja seuraavasti:
S6vyyshavainnot
S /oo t0 Pbntahavai nnat S /oo t
kpl kpl kpl kpl
Santio (40 m) 175 175 65 250
Orrengrund (60 m) 153 153 33 46
HarmaJa (30 m) 174 174 58 573
Tvärminne (30 m) 369 369 51 51
Utö (80 m) 319 319 366
Seili (40 m) 252 252 72 366
Norrskär 73 366
Valassaaret (20 m) 170 170 69 366
1612 1612 421 2384
SEDIMENTOLOGINEN TUTKIMUS (519)
5190 Sedimenttien ominaisuuksien selvittäminen Itäaeren pitkä- aikaisten vaihteluiden ja muutosten toteamiseksi
Tutkija Lauri Niemistö
Sedimenttitutkimukset pitkäaikaismuutosten toteamiseksi Itämeressä ovat perustuneet sedimenttipatsaiden eri tasojen tarkkoihin ikämäärityksiin sekä eri analyysimenetelmillä saatujen mittaustulosten tarkasteluun saa- dulla aika-akselilla. Näin on voitu osoittaa eräiden Itämeren muutosta- pahtumien kehitys n. 200:n viimeisen vuoden kana.
Tällaisten selvitysten luotettavuus riippuu paitsi ikämäärityksistä, myös käytettyjen analyysimenetelmien tarkkuudesta ja tarkastelussa käy- tettyjen aineiden osallistumisesta sedimentin sisällä ajan kuluessa geo- kemiallisiin muutosprosesseihin.
Näiden kysymysten selvittäminen on ollut toimintavuoden aikana kes- keisellä sijalla Itämeren ympärysvaltioiden yhteisiä sedimenttitutkimuk- sia suunniteltaessa.
Vuonna 1983 ja 1984 järjestettiin em. valtioiden laboratorioiden kesken menetelmien vertailu, josta saatuja tuloksia esiteltiin Rostockis- sa, Saksan Demokraattisessa Tasavallassa tutkimusalus Arandalla 4.-6.
syyskuuta pidetyssä kokouksessa: "Preparatory meeting of Baltic Sea sediment studies". Menetelmien vertailusta valmistui raportti, jonka mukaan ikämääritykset ja eräiden raskasmetal ien analysointi ovat varsin
·hyvin vertailukelpoisia kaikissa osallistuneissa laboratorioissa. Vain elohopean ja kadmiumin analyysitulokset osoittautuivat erittäin epäluo- tettaviksi. Analyysivertailu uusittiin välittömästi näiden osalta.
Merentutkimuslaitoksessa on kerätty sedimenttinäytteitä säännölli- sesti kerran vuodessa muutamasta edustavasta sedimentaatioaltaasta. Tar- koituksena on ollut etsiä mitattavien parametrien joukosta sellaisia, jotka eivät enää geokemiallisissa prosesseissa sedimentin sisällä muut- tuisi, vaan jotka edustaisivat pelkästään Itämeren tilassa tapahtuvia pitkäaikaisia muutoksia. Aineiston analysointi ja muokkaus jatkui v.
1984.
5191 Sedimentin orgaanisen aineen koostumus Tutkija Eeva-Liisa Poutanen
Kertomusvuonna jatkettiin merisedimenttien orgaanisen aineen alkuperän ja koostumuksen selvittämistä. Tutkimuksissa keskityttiin humus- ja fulvo- happojen rakenteellisten erojen selvittämiseen käyttäen hyväksi NMR- spektroskopisia menetelmiä.
Saadut tulokset osoittavat yllättävän suurta rakenteellista saman- kaltaisuutta valtamerisedimenteistä eristettyjen humus- ja fulvohappojen sekä Itämeren sedimenteistä eristettyjen vastaavien aineryhmien välillä.
Humusainemääritysten lisäksi testattiin erilaisia menetelmiä rasva- happojen määrittämiseksi sedimenteistä.
5192 Sulfaatin merkitys hajotustoiminnassa Tutkija Kalervo Mäkelä
Hapettomissa merisedimenteissä orgaanisen aineen hapettuminen tapahtuu pääasiassa veteen liuenneen sulfaatin avulla. Orgaanispitoisilla nopean sedimentaation alueilla, kuten rannikkovesissä ja eräissä syvänteissä sulfaatti kuluu loppuun 10-20 cm kerroksessa. Hajotuksen jatkuminen täs- tä eteenpäin tapahtuu käymisen avulla, jolloin lopputuloksena syntyy me- taania. Tästä osoituksena ovat syvälle päin kasvavat ammoniakkipitoisuu- det sekä kaasukäytävät tietyissä sedimenteissä. Tutkimusvuonna kerättiin näytteitä metaanin osoittamiseksi, sekä aloitettiin ammoniakkiprofiilien tarkempi analysointi. Alustavien tulosten mukaan ammoniakin tuotto on yleensä hyvin tasaista koko Itämeren alueella, mutta myös alueellisia ja periodisia vaihteluita on havaittavissa. Tutkimuksilla pyritään samalla selvittämään hydrografisten ja ilmastollisten tekijöiden vaikutuksia pe- riodisuuden selittäjinä.
5193 Selkämeren pohjanläheisen veden ja sedimentin tutkimus Osastonjohtaja Paavo Tulkki
Tutkimus liittyy Selkämeren rannikolla olevan teollisuuden vaikutussel- vityksiin. Selkämeren pohjasta otettiin Arandan matkalla vesinäytteitä, sedimenttinäytteitä sekä sedimentinkerääjillä laskeutuvan aineksen näyt- teitä eri syvyyksiltä merialueen eteläosan ulapalta. Näytteistä suoritet- tiin titaani- ja vanadiinianalyysejä titaanidioksiditeollisuuden
jätepäästöjen leviämisen seuraamiseksi. emmista aineista laadittiin väliraportit. Tutkijana toimi Veli-Matti Niemelä ympäristöministeriöstä saadun rahoituksen turvin.
4.3 Kemiallis-biologinen osasto
Osaston toimintaan on vaikuttanut erityisen voimakkaasti sekä TA Arandan saaminen peruskorjauksen jälkeen jälleen käyttöön, että uusiin tiloihin pääsy edellisen vuoden lopulla.
Noin 30 %osaston henkilöresursseista kulunut edellisten vuosien tapaan Itämeren kemiallisen ja biologisen seurannan suorittamiseen. Ke- miallisina seurantaparametreinä ovat meriveden ravinteet ja perushydro- grafia. Seurantaohjelmaan kuuluvat myös tallisista aineista PCB- ja DDT-yhdisteet sekä tietyt raskasmetallit silakassa ja turskassa sekä muu- tamissa pohjaeläimissä. Biologisina seurantaparametreinä ovat: perustuo- tanto, klorofylli a, kasvi- ja eläinplanktonin sekä pohjaeläimistön la- jista ja biomassa.
Seurantatutkimusten lisäksi ravinnemäärityksiä on tehty myös laitok- sen muita projekteja varten taustamateriaal i. Raskasmetallianalytiik- kaa on kehitetty meriveden ligandeihin sitoutuvien metallien osuuksien arvioimiseksi. Ympäristöministeriön toimeks annosta on tutkittu Selkäme- ren veden ja sedimenttien titaani- ja vanadiinisuhteita. Luonnollisten orgaanisten aineiden tutkimuksissa on selv
fulvohappojen esiintymistä eri merialueilla.
Biologisen merentutkimuksen pääpaino kiertoon liittyvissä projekteissa. Pohjoi kenttätyöt on saatettu loppuun, ja aineiston ren eliöstön pitkäaikaismuutoksien seuranta tytty käsittelemään ja julkaisemaan kasvi- eläintuloksia. Tärkeän osan tutkimuksesta laboratorio- ja atk-menetelmien kehittäminen
Osastonjohtaja, prof. Folke Koroleff, s pussa.
sedimenttien humus- ja on ollut orgaanisen aineen la Itämerellä suoritetut ittely on alkanut. Itäme- jatkunut. Työssä on keski- eläinplankton- sekä pohja- muodostanut näytteenotto-,
vertailu.
rtyi eläkkeelle vuoden lo-
4.3.1 Kemian laboratorio
AINEIDEN KIERTOKULUN TUTKIMUS (514-515)
5143 Loviisan voimalaitoksen lauhdevesien vaikutus meriympäristöön Osastonjohtaja Folke Koroleff
Säteilyturvakeskuksen suorittamiin Loviisan ydinvoimalan ympäristötutki- muksiin kuuluvat meriveden typpi- ja fosforimääritykset on tehty Meren- tutkimuslaitoksessa useiden vuosien ajan. Näytteitä on tullut talvikaute- na noin kerran kuukaudessa, kasvukautena useammin.
5144 Analyysimenetelmien kehittäminen Osastonjohtaja Folke Koroleff
Vuonna 1984 valmistui modifioitu alumiinin määritysmenetelmä, jossa ensi- sijaisesti on selvitetty raudan häiritsevää vaikutusta. Menetelmää on eh- dotettu pohjoismaiseksi standardiksi. Nitraatin pelkistystä nitriitiksi kuparoidulla kadmiumilla on tutkittu, ja parannettu manuaalinen menetel- mä on valmistunut. Tämäkin versio on ehdolla pohjoismaiseksi standardik- si.
HAITALLISTEN AINEIDEN TUTKIMUS (516)
5160 Haitallisten aineiden pitoisuudet Suomenlahden hylkeissä Erikoistutkija Matti Perttilä
Tutkimuksessa analysoitiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kautta saatujen hylkeiden sinkki-, kupari-, kadmium-, lyijy-, elohopea- ja seleenipitoisuudet, sekä DDT- ja PCB-pitoisuudet maksassa, munuaises- sa, lihaksessa ja rasvakudoksessa.
DDT- ja PCB-pitoisuuksissa havaittiin varsin selvä korrelaatio iän suhteen; hyvin nuoret hylkeet (0-1 v) sisälsivät näitä aineita vain noin viidenneksen vanhojen hylkeiden sisältämistä pitoisuuksista. Elohopea ja seleeni korreloivat voimakkaasti keskenään, mikä ilmeisesti aiheutuu
näiden metallien fysiologisesta vuorovaikutuksesta. Maantieteellisten seikkojen ja sukupuolen vaikutusta ei aineiston pienuuden (n. 25 hyljet- tä) voitu arvioida.
5161 Metallien esiint~inen eri olomuodoissa Erikoistutkija Matti Perttilä
Tutkimuksessa kehitettiin ASV-tekniikkaan perustuvaa menetelmää metallien kokonaispitoisuuden mittaamiseksi merivedestä ilman esikonsentrointia.
Samoin kehitettiin menetelmää meriveden kompleksointikyvyn määrittämisek- si. Tutkittavat metallit olivat sinkki, kupari, kadmium ja lyijy. Suurim- pien vaikeuksien todettiin aiheutuvan kontaminaatiosta näytteenoton yh- teydessä. Meriveden kompleksointikykyä mitattiin alustavasti standardin lisäysmenetelmällä.
5162 Halogenoitujen hiilivetyjen esi.int~inen meriekasysteemin eri osissa
Erikoistutkija Matti Perttilä
Vuoden 1984 aikana keskityttiin erityisesti PCB:n komponenttijakauman selvittämiseen. Sedimentin sisältämiä PCB- a DDT-pitoisuuksia eri meri- alueilla käsittelevä yhteenveto esitettiin Porissa Pohjanlahtiseminaaris- sa. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 1-30 k.a. Varsinkin Suomenlah- della ja Pohjoisella Itämerellä saadut tulokset osoittavat näiden yhdis- teiden pitoisuuksien olevan selvästi pienenemässä.
5163 Seleenipitoisuudet planktonissa, kaloissa ja hylkeissä Tutkija Vappu Tervo
Seleenin merkityksestä ihmiselle tärkeänä hivenaineena on tullut viime aikoina tärkeä ravintofysiologinen kysymys. Vaikka seleeni on myös hy- vin myrkyllinen aine, sillä näyttää olevan tärkeä rooli myös elohopean ja kadmiumin myrkkyvaikutusten estämisessä. Ihmiselle tärkeä seleenin läh- de on kala, etenkin merikala. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on mitata seleenipitoisuuksia silakassa ja turskassa sekä seleenin keräytymistä ra- vintoketjussa, jolloin mitataan myös planktonin, silakan, turskan ja hyl- keen seleenipitoisuudet. Menetelmänä on kokeiltu liekitöntä atomiabsorp- tiomenetelmää nikkelinitraattilisäyksellä, määrityksessä
esii ien häiriöiden vuoksi menetelmällä ei ole saatu täysin luotet- tavia tuloksia. Kerätyt näytteet on tarkoitus mitata myöhemmin yleisemmin käytetyllä hydridimenetelmällä.
SEURANTATUTKIMUS (518)
5181 Kemialliset havaintotyöt Arandan meriretkillä Erikoistutkija Matti Perttilä
Merentutkimuslaitos suorittaa kansainvälisten sopimusten nojalla merialu- eiden tilan seurantaa määrätyillä seurantapisteillä. Tämän lisäksi meri- veteen liuenneiden aineiden ajallisten j~ paikallisten muutosten selvit- telemiseksi näytteitä otetaan vuosittain laadittavan ohjelman mukaan eri puolilla Itämerta sijaitseviita havaintopisteiltä. Suurin osa asemakäyn- neistä tapahtuu tutkimusalus Arandalla, ja suurin osa ravinne- ja hydro- grafisista analyyseistä tehdään välittömästi näytteenoton jälkeen lai- valla.
Asemakäyntejä vuonna 1984 oli n. 400, näytteitä otettiin n. 4000, ja useimmista näytteistä määritettiin fosfori-, pii- ja typpiravinteet, sekä liuennut happi ja pH.
Seurannan lisäksi ravinne- ja hydrografisia tuloksia käytetään useissa tutkimusprojekteissa tausta-aineistona.
5182 Itämeren suojelusopimukseen liittyvä vaarallisten ja haitallis- ten aineiden pitoisuuksien määritys kaloista ja pohjaeläimistä Tutkija Vappu Tervo
Itämeren suojelusopimuksen mukaiseen seurantaohjelmaan kuuluu haitallis- ten ja vaarallisten aineiden pitoisuuksien seuranta muutamista kala- ja pohjaeläinlajeista. Silakasta, turskasta, Itämeren simpukasta ja kilkis- tä määritetään vuosittain sinkin, kuparin, lyijyn, kadmiumin ja elohopean sekä DDT- ja PCB-aineiden pitoisuudet.
Tutkimuksiin osallistuu myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos keräämällä sopivat kalanäytteet ja suorittamalla niiden iänmääritykset.
Tulokset raportoidaan vuosittain Helsingin komissiolle.
4.3.2 Biologian laboratorio
AINEIDEN KIERTOKULUN TUTKIMUS (514-515)
5146 Orgaanisen aineen tuotanto. hajotus ja vertikaalinen kul- keutuminen
Vs. tutkija Juha-Markku Leppänen
Tutkimuksella on selvitetty ulappaekasysteemin rakennetta ja toimintaa, erityisesti hiilen kiertoa ja sitä sääteleviä tekijöitä.
Kertomusvuoden aikana jatkettiin vuosina 1982 ja 1983 kerätyn ai- neiston käsittelyä ja raportointia. Tutkimuksen tuloksia esitettiin 19.
Euroopan meribiologisymposiossa Plymouthissa ja Itämerentutkijoiden 14.
kokouksessa Gdyniassa.
5147 Kasviplanktonin tuotanto-, hengitys- ja eksudaatiotutki.us Vs. tutkija Juha-Markku Leppänen
Kasviplanktonin oman hengityksen ja erityksen vaikutuksen arviointia ra- diohiilimenetelmällä mitattuihin kasviplanktonin perustuotantomittaustu-
loksiin jatkettiin.
Työ keskittyi kirjallisuusselvitykseen ja kahdella Arandan matkalla tehtyihin kokeellisiin mittauksiin. Menetelmällistä kehitystyötä jatket- tiin yhdessä vesihallituksen Vesientutkimuslaitoksen ja Tvärminnen eläin- tieteellisellä asemalla toimivien tutkijoiden kanssa.
5148 Orgaanisen aineen hajotusaktiivisuuden tutkimus Apulaistutkija Leena Karjala
Tutkimusvuoden aikana kehitettiin eliöyhteisön hapenkulutuksen mittauksia varten fotometriaan perustuva automaattinen hapentitrauslaitteisto. Tvär- minnessä vuonna 1983 kerätyn pelagiaalisysteemin orgaanisen aineen hajo- tusta selvittävän aineiston loput näytteet analysoitiin. Vuonna 1982 ke- rätyn aineiston käsittelyä ja raportointia jatkettiin; osa tuloksista esitettiin 19. Euroopan meribiologisymposiossa Plymouthissa ja 14. Itä- merentutkijoiden kokouksessa Gdyniassa.
