MERENTUTKIMUSLAITOS Kertomus toiminnasta vuonna 1983
Sivu 1. MERENTUTKIMUSlAITOKSEN TOIMINTA VUONNA 1983 ...•..•.
2. HAlliNTO... 3
2 . 1 0 rg a n i saati o . o ..••..•••.•...•• o • • . . . . • . . • • . • • . • . 3
2.2 Henkilökunta ... o.•o···o····••o··· 3
2.3 Yleiset hallintotehtävät ..••.•...••.•...•••.. 4
2.4 Talouden hoito ... 4
2.5 Kirjasto . . . • . . . • . . • . . . • . . . 4
2 • 6 A rk i s to . . . • • . . . 5
2.7 Toimitilat .. .•...• .. .• ... •. .... ...• •. .• 5
3. TUTKIMUSMATKAT. . . • • . . . • . . . • . . . • . . . 6
3.1 Tutkimusalus Arandan peruskorjaus ..•.••...••..• 6
3.2 M/S Protectorilla suoritetut tutkimusmatkat ... 6
4. HAVAINTO-, TUTKIMUS- JA PAlVElUTOIMINTA •..••••..•••••••. 12
4.1 Fysiikan osasto ...•....•...••... 12
4.2 Yleisen meritieteen osasto ...•...•.•.• 23
4.3 Kemiallis-biologinen osasto ...•...•... 28
4.3.1 Kemian laboratorio ...•...•. 29
4.3.2 Biologian laboratorio ...•...•• 33
5. AUTOMAATTINEN TIETOJENKÄSITTElY ...••..•....•..••..•... 38
6. TIEDOTUS- JA JUlKAISUTOIMINTA... 39
6.1 Merentutkimuslaitoksen kausijulkaisut ja raportit.. 39
6.2 Tutkimuslaitoksen sarjoihin sisältyvät julkaisut .. 39
6.3 Merentutkimuslaitoksen tutkijoiden muu kirjallinen toiminta . . . • . . . • . . . 41
6.4 Aakkosellinen luettelo laitoksen tutkijoiden julkaisuista ••.•...•.•••..•...••..•...••...• 47
7. KANSAlliNEN YHTEISTYÖ... 48
8. KANSAINVÄliNEN YHTEISTYÖ •....••..•...•...•.••..••..• 49
8 • 1 Y 1 ei s tä . . • . . . • • . . • . . . • . . . . • . • . . . • • . . . 4 9 8.2 Jäsenyydet kansainvälisissä tieteellisissä elimissä 51 8.3 Osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin, neuvot- teluihin yms. . • . • • . . . • . . . 53
9. JÄSENYYDET KOTIMAISISSA TOIMIKUNNISSA, KOMITEOISSA, TYÖRYI-IIISSA YMS. . . . • . • . . . • • . . • • . • • . . • . . . • . . . 59
LIITTEET: -Merentutkimuslaitoksen menot vuonna 1983 ••••• 62 -Muut kulutusmenot (32.47.29) erittely vuonna 1983 • • • • • . • . . • • • • • . . . • • . • . • . • . • . • . . • . . . • . . • . • 63
- Tekstissä esiintyvät lyhenteet •..•..•..•.••.. 64
1. MERENTUTKIMUSlAITOKSEN TOIMINTA VUONNA 1983
Vuonna 1983 Merentutkimuslaitoksen toimintaa karakterisoi toisaalta kent- tätutkimuksen aikaisempaa vähäisempi määrä, toisaalta uusien toimitilojen valmistuminen ja muutto niihin. Kenttätutkimuksen vähäisyyden vuoksi tutkimustoiminnassa on keskitytty aikaisempina vuosina kerätyn havainto- aineiston tulosten muokkaukseen sekä tutkimusrekisterien ja käytäntöä palvelevien menetelmien kehittämiseen entistä käyttökelpoisempaan muotoon.
Merentutkimuslaitoksessa suoritettu perustutkimus on edelleen kohdis- tunut pääasiassa Itämeren alueella esiintyvien muutosten ja niiden syiden selvittämiseen sekä meressä vaikuttavien fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien analysoimiseen. Fysikaalisen merentutkimuksen pää- asiallisina kohteina ovat meren hydrografisessa tilassa tapahtuvat vaih- telut, jotka kytkeytyvät ilmastollisiin muutoksiin, meren eri osa-aluei- den dynamiikan tutkimus ja jääoloja koskeva tutkimus. Kemiallisen tutki- muksen painopiste on ravinteiden määrän ja levinneisyyden ohella siirty- mässä erilaisten hivenaineiden määrittämiseen vesifaasista, eliöstöstä ja pohjan sedimenteistä. Painopisteen siirtämisen on mahdollistanut ravinne- analyysien automaation kehittyminen. Ravinneanalyysien kokonaismäärä on kasvamassa ja lisääntyneiden havaintojen avulla on mahdollista entistä paremmin suorittaa laskelmia eri merialueiden materiaalibalansseista.
Biologisen tutkimuksen tavoitteena on Itämeren tuotantotason määrittämi- nen ja eliöstön määrän pitkäaikaisten vaihtelujen selvittäminen. Tutki- muksen painopiste on avomerialueilla, missä muut suomalaiset tutkimuslai- tokset eivät suorita havaintoja. Vuoden aikana on erityisesti pyritty selvittämään jään lähdön jälkeisen ajankohdan tuotantohuipun
kehittymistä.
Soveltava tutkimus tähtää laitoksen palvelutoiminnan kehittymiseen kaikilla eri toimintasektoreilla. Ulospäin suuntautuva palvelutoiminta on runsainta fysiikan osaston toimialalla. Jääpalveutoiminnassa tehostet- tiin kaukokartoituksen hyväksikäyttöä sekä jäätilanne-ennusteen laadin- taa. Vedenkorkeuspalvelun tehostamiseksi mareografiverkon tosiaikaista tiedonsiirtojärjestelmää on laajennettu. Vuoden aikana saatiin valmiiksi erittäin laaja selvitys Porin edustan merialueen tilasta ja tuotannosta.
Tutkimukseen osallistui laitoksen lisäksi Riista- ja kalatalouden tutki- muslaitos, Turun yliopisto, Äbo Akademi ja Turun vesipiiri. Tämän
selvityksen lisäksi laitos teki useita muita kallisia tutkimuksia eri viranomaisten tilauksesta.
Merentutkimuslaitos sai 1.9.1983 lähtien käyttöönsä uudet toimitilat Helsingin Itäkeskuksessa. Vuosikymmenien ajan vallinnut eri tehtävien hajauttaminen useisiin toimipisteisiin päättyi, ja laitoksen tarpeet huomioonottava ratkaisu on osoittanut käyttökelpoisuutensa. Laitoksen yhteisiä toimintoja on voitu kehittää, samoin ajanmukaisten laboratorio- ja tietojenkäsittelytilojen saaminen on merkinnyt toimintaolosuhteille tuntuvaa parannusta.
Tutkimusalus Aranda oli koko vuoden ajan korjattavana Rauma-Repola Oy:n Savonlinnan telakalla. Korjaus kohdistui pääasiassa laivan koneis- toon ja merenkulkulaitteistoihin. Samalla on kuitenkin saatu toteutettua joitakin uudistuksia, jotka merkitsevät myös havainto- ja tulostenkäsit- telymahdollisuuksien parantumista. Aluksen luovutus tutkimuskäyttöön siirtyi tammikuuhun 1984. Tutkimusaluksen ollessa poissa käytöstä laitok- sen merellä suoritettava kenttätutkimustyö supistui huomattavasti. Laitos käytti vuoden aikana yhteensä noin seitsemän v ikon ajan vuokrattua alusta, johon asennettiin erillinen tutkimuslaboratorio ja tarvittavat näytteenottolaitteistot. Näin voitiin turvata kansainvälisten sopimusten mukaiset havaintotyöt Itämeren seurantaohjeimi n kuuluvilla havaintopai- koilla.
Kokonaisuudessaan Merentutkimuslaitoksen toiminnalle kulunut vuosi on merkinnyt huomattavia uudistuksia, jotka tehostavat työskentelyä ja mah- dollistavat toiminnan sisällöllisen laajenemisen.
Vs. ylijohtaja Pentti Mälkki
Toimistopäällikkö Raimo Ikonen
2. HALLINTO 2.1 Organisaatio
Merentutkimuslaitoksesta on annettu laki 31. päivänä joulukuuta 1971 (997/71) ja asetus helmikuun 18. päivänä 1972 (151/72). Lisäksi valtio- varainministeriö on vahvistanut 15.9.1977 laitoksen tiliohjesäännön.
Merentutkimuslaitos on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen.
Laitoksessa on fysiikan osasto, yleisen meritieteen osasto, kemiallis- biologinen osasto sekä erillisenä toimistona yleinen toimisto.
Merentutkimuslaitoksen istuntoon kuuluvat ylijohtaja ja osastonjoh- tajat sekä yleisen toimiston toimialaan kuuluvia asioita käsiteltäessä lisäksi toimistopäällikkö. Ylijohtajan sijaisena toimii osastonjohtaja Pentti Mälkki. Osastonjohtaja Mälkin toimiessa vs. ylijohtajana 1.7.1980 alkaen on osastonjohtaja Folke Koroleff toiminut ylijohtajan sijaisena.
2.2 Henkilökunta
Merentutkimuslaitoksen henkilökunnan lukumäärä oli vuoden 1983 lopussa 54. Henkilökunnasta 24 oli virkasuhteessa ja 30 työsopimussuhteessa lai- tokseen. Sivutoimisia havainnontekijöitä oli yhteensä 176. Ulkopuolisella rahoituksella oli laitoksessa töissä kertomusvuonna 19 henkilöä, joista 12 oli virastotyöntekijöitä.
Yhdistelmä Merentutkimuslaitoksen henkilökunnasta 31.12.1983.
Ylijohtaja Yleinen tsto Fysiikan osasto Yleisen meritie-
teen osasto Kemiallis-biolo-
ginen osasto Yhteensä
V 1 r k a s u h d e Sopimus- Perus- Ylimaä- palkkai- palk- räinen
nen kainen
3 4
2 5
14
4 3 2
9
Työso- pimus- suhtei- nen
6 5
8 11 30
Yht.
13 12 12 16 54
2.3 Yleiset hallintotehtävät
Merentutkimuslaitoksen istuntoja oli vuoden 1983 aikana 14.
Laitoksen diaarioon merkittiin 408 saapunutta ja 485 lähtenyttä kir- jettä.
Laitoksessa vakinaistettiin laitoksen istunnon ohella laitoksen johto- ryhmän toiminta tärkeimpien asioiden valmistelussa.
Kertomusvuonna kehitettiin laitoksen suunnittelujärjestelmää muutta- malla vuotuisen tutkimusohjelman rakenne ja si ltö sekä muuttamalla tu-
lo- ja menoarviossa kulutusmäärärahojen käyttösuunnitelman perusrakenne.
Kertomusvuonna annettiin lukuisia Iausuntaj laitoksen toimintaan liittyvistä asioista.
2.4 Talouden hoito
Kirjanpitoon sisältyi kertomusvuonna 3 032 tositetta.
Vuoden 1983 menoarviossa myönnettiin Merentutkimuslaitoksen käyttöön 12 194 880 mk. Siirtomäärärahoista siirtyi vuodelle 1984 yhteensä 407 987 mk.
Laitoksen tulot olivat kertomusvuonna 184 1 mk.
Säästöjä kertyi eri momenteille 514 497 mk.
Laitoksen menot selviävät momenteittain oheisesta liitteestä 1.
Liitteessä 2 esitetään muiden kulutusmenojen ( .26.29.2) erittely.
2.5 Kirjasto
Kuluneena vuonna laitoksen yleiskirjasto ja bi oginen kirjasto yhdistet- tiin. Tällöin myös julkaisujen järjestystä muutettiin mm. sijoittamalla kausijulkaisut yksiin aakkosiin.
Kokoelmat käsittivät vuoden 1983 lopussa noin 37 900 nidettä kirjoja, karttoja ja kausijulkaisujen volyymejä sekä an eripainoskokoelman.
Lisäksi kirjastossa oli filmikortteja 159 nimikettä ja luetteloimatonta tiedotusmateriaalia. Painatekartunta oli kertomusvuonna 1 372 nidettä, näistä kausijulkaisuja 687, kirjoja 320 ja eripainoksia 365. Aineistosta hankittiin n. 6% ostamalla ja pääosa julkaisuvaihdon kautta. Prof. Sven Segerstråle on lahjoittanut edelleen yksityisen vaihtonsa kautta saamiaan
julkaisuja kirjastolle. Poistoja tehtiin tavallista enemmän, 571 ni- dettä erilaista kirjallisuutta sekä runsaasti luetteloimattomia julkaisu- ja. Kirjastosta lainattiin kertomusvuonna 2 519 julkaisua. Osa lainauk- sesta tapahtui kuitenkin käsikirjastolainauksena, eikä sitä tilastoitu.
Kaukopalvelun puitteissa annettiin ja saatiin yhteensä 640 lainaa tai kopiota.
Koti- ja ulkomaisia vaihtoyhteyksiä oli 449. Vaihdon puitteissa lähe- tettiin laitoksen sarjan Meri numero 11. Lisäksi toimitettiin 496 kpl laitoksen erilaisia julkaisuja toisiin kirjastoihin ja yksityisille tutkijoille. Vuosikertomuksen sekä toiminta- ja resurssisuunnitelman jakelu tapahtui ainoastaan kotimaassa.
2.6 Arkisto
Laitoksen arkisto käsittää hallinnollisen ja tieteellisen arkiston.
Vuosien 1918-1953 hallinnollinen arkisto on mikrofilmattuna.
Merentutkimuslaitos on olemassaolonsa aikana kerännyt ainutlaatuisen havaintoaineiston Suomea ympäröivien merien vedenkorkeuksista, suolaisuu- den ja lämpötilan vaihteluista, merialueiden fysikaalisista ja kemialli- sista ominaisuuksista, jääoloista ja eräistä merialueittemme biologisis- ta ominaisuuksista. Nämä tiedot ovat osaltaan taulukoituna, mikrofilmat- tuina tai magneettinauhoilla laitoksen arkistossa sekä painetuissa vuo- sikirjoissa.
2.7 Toimitilat
Merentutkimuslaitoksen toiminnasta tapahtui suurin osa edelleenkin Tähti- torninkatu 2:ssa (valtion kiinteistössä Vuorimiehenkatu 1) olevissa huo- netiloissa, joiden yhteispinta-ala on 594 ~.
Bulevardi 9:ssä sijaitsevasta kiinteistöstä vuokrattuihin kolmeen huo- neistoon, joiden yhteispinta-ala on 633 ~, oli sijoitettu laitoksen koko biologinen toiminta sekä laitoksen yleisen meritieteen osasto. Näyteva- rasto ja näytteenottovälineistä olivat sijoitetut samasta kiinteistöstä vuokrattuihin kellaritiloihin, joissa myös toimi laitoksen mekaaninen työpaja.
Fysiikan osasto toimi osittain laitoksen päätiloissa, mutta suurimmal- ta osalta kuitenkin Kapteeninkatu 7:stä vuokratuissa tiloissa, pinta- alaltaan 361 m2 • Tämän lisäksi laitoksella oli mahdollisuus käyttää
merenkulkuhallituksen toimitiloja jääpäivystyksen viestityksen hoitami- seen.
Kertomusvuoden aikana 1.9.1983 laitos muutti em. tiloista uusiin toi- mitiloihin Itäkeskukseen Asiakkaankatu 3:een. Laitoksen toimintaa tapah- tuu neljässä kerroksessa ja yhteispinta-ala on 3 1 00 m2•
3. TUTKIMUSMATKAT
3.1 Tutkimusalus Arandan peruskorjaus
Tutkimusalus Arandan peruskorjaus aloitettiin Rauma-Repolan telakalla Savonlinnassa 19.10.1982. Korjaus jatkui koko vuoden 1983 ajan, joten alus ei ollut Merentutkimuslaitoksen käytössä. Korjauksen yhteydessä uusittiin konehuone ja ohjaama kokonaan, asennettiin ohjailupotkurit keu- laan ja perään ja uusittiin peräsinhuone. Merentutkimuslaitoksen kannalta edellisten lisäksi merkittäviä muutoksia tehti laboratorioissa mm.
laajentamalla elektroniikka- ja CTD-laboratoriota, asentamalla kolme vetokaappia, uusimalla laboratorioiden ilmastointia sekä muuttamalla ovijärjestelyjä. Konehuoneen uusimisen yhteydessä erityistä huomiota kiinnitettiin lämpö- ja äänieristyksiin. Merentutkimuslaitoksen hankkima uusi sähköhydraulinen vintturi asennettiin aluksen perässä olevaan näytteenottotilaan ja CTD-vintturi siirrettiin luksen keskiosaan. Aran- daan asennettiin myös uusi kaikuluotain Atlas DES0-20 jonka jälkeen merenpohjan ja vesikerrosten luotauksia voidaan tehdä neljällä eri jakso- luvulla.
Merentutkimuksen kannalta aluksen navigointi ja ohjailukyky ilmeises- ti paranee ja melutaso alenee. Siirtyminen raskasöljykäyttöön pienentä- nee myös kustannuksia samoin kuin miehittämättömän konehuoneen sallimat henkilökunnan supistukset. Uusittu Aranda päässee aloittamaan tutkimus- matkat vuoden 1984 alussa.
3.2 M/S Protectorilla suoritetut tutkimusmatkat
Arandan peruskorjauksen ajaksi Merentutkimuslaitos solmi vuokrasopimuk- sen M/S Protectorin käytöstä Oy Hangon Hinauksen kanssa. M/S Protectoril- la tehtiin kolme matkaa joiden aikana kerättiin näytteitä Itämeren suoje- lusopimuksen edellyttämää seurantaa varten (ks. oheiset kuvat).
1
!
~~·
i
i
1 ~
1
~63.
1
st
Helicopter Cruise 1a 11. -13. 3. 1983 St.11-19
Protector Cruise 1 7. -17. 3. 1983 St.1-10, 20-30
64"
63"
59"
r-~
V~
~ 1
,r . ,r): ,r
i 1,a· ~,· 1 2'( 2,3'Protector Cruise 2 15.- 26. 8 .. 1983 St. 31-57
24' L 25'
L 2f__ .. ::L .. __ .l .•... 27' .::1_ 28'
61' _;
ss·~
57'-1
30'
1 1
1
r
1 1
~63" 63'
l
1
1
Protector
-
62' Cruise 2 (cont.)
29. 8.- 9. 9.1983 62'
~
St. 58-801
L
! 61'i-57'
1
1,8' ,~· ~,. 2{
Protector
·Cruise 3 12 .... 17. 12. 1983
St. 81-92
23' ' 2L'
L •. _-..L ______ .L --~: ----'·---!f>~---L _ _ 2]_. _ _l _ _!t___j_
st1 -~: __ --'- 30'
Tätä tarkoitusta varten alukseen rakennettiin siirrettävä laboratorio- ja vintturiyksikkö, joka voidaan asentaa kaikentyyppisiin laivoihin. Yksi- kössä on hydraulinen voimakoneikko, josta saadaan käyttövoima vintturil- le ja kahdelle taavetille sekä näytteenottotason nostoa ja laskua varten.
Arandasta siirrettiin CTD-vintturi ja -laitteisto väliaikaisesti yksik- köön. Varustettuna vain kaikkein välttämättömimpiä tutkimuksia varten M/S Protector suoriutui tehtävistään hyvin.
1. Matka, 7.3.-10.3. Matkanjohtaja Paavo Tulkki, 14.3.-18.3 Matti Perttilä.
Matkan aikana kerättiin näytteitä Itämeren suojelusopimuksen edellyttämää seurantaa varten. Matkareitti määräytyi jäätilanteen mukaan. Suomenlah- della päästiin longitudille 26°22' asti. Matkan alussa olosuhteet oli- vat varsin kovat. Jäätymisestä aiheutui laitehäiriöitä ja esim. plankton- haavi rikkoutui kovassa tuulessa ja pakkasessa. Matkan ensimmäisellä osuudella etsittiin tuloksetta aaltopoijua Bogskärin eteläpuolella.
Matkan toisella osuudella päästiin Selkämerellä latitudille 62°55' asti, jossa jääkentästä huolimatta saatiin tarvittavat näytteet. Paluu- matkalla yritettiin uudelleen etsiä aaltopoijua Bogskärin edustalla.
Matka päättyi Hankoon, jossa vintturi- ja laboratorioyksikkö päästettiin laivasta.
Perämeren talvinäytteenotto tehtiin helikopterilla 11.-13.3. välisenä aikana.
2. Matka, 15.8.-9.9. Matkanjohtajat Paavo Tulkki, Matti Perttilä, Vappu Tervo.
Matkan alussa CTD-sondin vintturi rikkoutui, mutta korjausten jälkeen saatiin tarvittavat näytteet kerättyä Suomenlahdelta ja Pohjois-Itämerel- tä. Turun saaristossa Trunsön edustalla kerättiin pohjaeläinnäytteitä PCB-tutkimuksia varten.
Gotlannin syvänteellä otettiin näytteitä sedimenttitutkimuksia varten sekä öljy- ja pestisiditutkimuksia varten. Eteläisellä Selkämerellä aloi- tettiin metallinäytteiden otto pohjanläheisistä vesikerroksista. Selkä- merellä jatkettiin edellisenä vuonna aloitettuja tutkimuksia silakkasaa-
liiden vähenemisen syiden selvittämiseksi. Norrskärin kiinteä asema tar- kastettiin 30.8.
Perämerellä otettiin seurannan edellyttämiä näytteitä sekä sedimentti- ja pestisidinäytteitä. Paluumatkalla tarkastettiin Valassaarten kiinteä asema, ajettiin Saaristomeren kautta Pohjois-Itämerelle. Matka päättyi Helsinkiin. M/S Protector palasi Raumalle. Matkan aikana kerättiin Trunsön merialueelta kalastajilta kalanäytteitä sekä otettiin sedimentti- näytteitä Selkämeren eteläosassa. Laboratori ja vintturiyksikkö jäi Raumalle.
3. Matka, 12.12.-16.12. Matkanjohtaja Matti Perttilä
Matkan aikana etsittiin aaltopoijua Helsingi edustalla sekä kerättiin vesinäytteitä Suomenlahden sekoittumistilanteen arvioimiseksi. CTD-sondin rikkoutumisen vuoksi hydrografiset havainnot tehtiin sarjanoutimilla.
Matka päättyi Hankoon, jonne myös laboratori ja vinssiyksikkö jätettiin.
4. HAVAINTO-, TUTKIMUS- JA PALVELUTOIMINTA 4.1 Fysiikan osasto
Fysiikan osaston toiminnan pääpaino oli merenkulkua palvelevassa tiedo- tus- ja tutkimustoiminnassa. Jää- ja vedenkorkeuspalvelu jatkui entiseen tapaan. Vedenkorkeustietojen reaaliaikaiseks viestittämiseksi jatkettiin mareografien reaaliaikaisen tiedonsiirron toteuttamista. Vuoden loppuun mennessä reaaliaikaiset asemat toimivat Hangossa ja Raumalla. Klimatolo- gisten aallokkohavaintojen lisäksi aallokkotutkimuksia ja virtausselvi- tyksiä suoritettiin tilaustyöluontoisina eri isille käyttäjäryhmille.
Merimeteorologisten tutkimusten pääpaino oli Suomen Akatemian tukemassa huurtumisprojektissa sekä jääkentän ja alemman ilmakerroksen vuorovaiku- tusselvityksissä.
51.10 Vedenkorkeushavainnot
Vs. erikoistutkija Kimmo Kahma
Merentutkimuslaitoksesta annetun asetuksen mukaan laitoksen tehtävänä on suorittaa säännöllisiä vedenkorkeushavaintoja rannikoillamme ja antaa niitä koskevia tiedotuksia ja selvityksiä. Tämän mukaisesti laitos on järjestänyt havaintotyön siten, että sen perusteella on mahdollista
määrittää vedenkorkeuden vaihtelut rannikkoalueilla vähintään tunnin välein. Paitsi lyhytaikaisten vaihteluiden seurantaa, havaintotuloksia voidaan käyttää myös vedenkorkeuden ja maan kohoamisen pitkäaikaisten muutosten seuraamiseen. Havainnot on sidottu valtakunnalliseen tarkka- vaaitusverkkoon.
Vedenkorkeushavaintojärjestelmän rungon muodostavat edelleen 13 mareo- grafia, jotka sijaitsevat Kemissä, Oulussa, Raahessa, Pietarsaaressa, Vaasassa, Kaskisissa, Mäntyluodossa, Raumalla, Degerbyssä, Turussa, Hangossa, Helsingissä ja Haminassa. Mareografirakennukset ovat valmis- tuneet vuosisadan alkuvuosikymmeninä ja ovat tästä syystä peruskorjauk- sen tarpeessa. Peruskorjausohjelmasta jatkettiin Turun mareografin kor- jauksia, rakennettiin Raumalle uusi mareografi ja kunnostettiin Vaasan mareografia sekä jatkettiin Kaskisten ja Hangon korjausten suunnittelua.
Kaikki mareografit vaaittiin ja huollettiin vuoden aikana. Lisäksi paikalliset mareografin hoitajat tekivät viikottaisia tarkistusmittauk- sia. Julkaisemattoman vedenkorkeusaineiston tallettaminen vedenkorkeuk- sien atk-rekisteriin aloitettiin. Aineisto vuosilta 1971-76 on lävistetty atk-kelpoiseen muotoon.
Kaikki päivittäisiin radiossa luettaviin tiedotuksiin käytettävät ve- denkorkeusasteikot on vaaittu hydrografisesti vuonna 1982 ja asteikkojen nollapiste vastaa vuoden 1985 teoreettista keskivettä.
5111 Mareografien reaaliaikaisen tiedonsiirron kehittäminen Vs. erikoistutkija Kimmo Kahma
Pääosa Merentutkimuslaitoksen mareografeista rekisteröi vedenkorkeuden piirturilla. Tulostenkäsittelyn automatisoimiseksi ja palvelun nopeutta- miseksi otetaan lähivuosina mareografiasemilla käyttöön automaattisesti digitaaliseen muotoon rekisteröivä mittausjärjestelmä, joka viestittää vedenkorkeudet puhelinlinjoja myöten päivittäin.
Vuoden aikana hankittiin ja asennettiin kaukosiirtolaitteistot Hangon ja Rauman mareografeihin.
5112 Aallokkotutkimukset
Vs. erikoistutkija Kimmo KahBa
Tutkimusten tarkoituksena on aallokkoa koskevien ennustusmenetelmien kehittäminen ja siihen liittyen aallon kehittymisen ja rannikon ja
saaristoalueiden aallokon teoreettinen selvittely. Tärkeimpinä sovellu- tuksina ovat olleet satama- ja väyläsuunnittelua varten tehdyt selvityk- set. Tutkimukset aloitettiin vuonna 1975 ja huomattavin kenttäkoe suori- tettiin vuonna 1976 Selkämerellä. Tutkimuksissa on saatu uutta tietoa aallokon spektrin rakenteesta ja niiden perusteella on laadittu mm. tar- kennetut ennustusnomogrammit.
Kuluneen vuoden aikana tutkimukset ovat käsitelleet aallokon ja tuulen pintastressin sekä aallokon ja mikroseismin välisiä yhteyksiä.
5113 Klimatologiset aallokkohavainnot Vs. erikoistutkija Kimmo Kahma
Merentutkimuslaitos on tehnyt vuodesta 1972 alkaen yksityiskohtaisia tut- kimuksia aallokko-oloista merialueillamme. Tutkimukset on keskitetty eri merialueille siten. että joidenkin vuosien havaintosarjasta saadaan kar- toitetuksi kyseisen merialueen aallokko-olot. Yleiskartoituksen lisäksi tietoja on käytetty paikallisten aallokko-olojen selvittämiseen mm. lai- vaväylien suunnittelua ja rakentamista varten.
Selkämeren aallokon yleiskartoitus saatettiin kenttätöiden osalta päätökseen syksyllä 1976 ja Perämeren osalta 981. Mittaukset alkoivat vuonna 1982 Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä; viimeksi mainitus- sa pisteessä mittaukset tapahtuvat yhteistyössä Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (Sveriges Meteorologiska och Hydrologiska Insti- tut) kanssa. Mittauslaitteena on aikaisempien vuosien tapaan kiihtyvyys- anturilla varustettu poiju. joka viestittää tiedot rannikolla sijaitse- va 11 e rekisteröi nt iasema lle.
Aaltohavaintojen digitointi on vuoden 1979 havainnoista alkaen tehty sitä mukaa kuin mittauksia on tehty. Ennen d itointiin tarvittavan kenversiolaitteen valmistumista mitatun aineiston käsittelyä on jatkettu.
Yhteistyöhön perustuen tehtiin mittauksia tai selvityksiä TVH:n. MKH:n ja merivoimien kanssa. Aineistosta on toimitettu tietoja lisäksi mm. tela- ko i 11 e.
5114 Paikallinen virtaus- ja diffuusiomalli Tutkija Olli Jokinen
Paikallisten virtausolosuhteiden selvittämisessä virtausmallin käyttö on vaatinut sekä ohjelmointityötä että mallin sisäistä tuntemusta. Tämän vuoksi on kehitetty stationaaritilanteisiin soveltuva helppokäyttöinen ohjelmisto, jonka perustana on virtausmalli (yksikerrosmalli). Mallin antamassa virtauskentässä aineen leviäminen lasketaan Monte Carlo -mene- telmällä. Käyttäjäitä ohjelmisto tarvitsee vain syvyystiedot ja turbu-
lenttista diffuusiota kuvaavan satunnaisnopeuden, muut malliparametrit muodostetaan automaattisesti. Tähän liittyy myös tulostusohjelmisto (lo- kaalille) pinnankorkeudelle, virtauskentälle sekä levinneen aineen jakau- tumalle.
5115 Meren vesirungon sisäiset aallot Vs. erikoistutkija Pekka Alenius
Sisäisten aaltojen tutkimus on jatkunut aaltojen spektriominaisuuksien tutkimuksena. Tutkimuksen havaintoaineistona on käytetty kaikkia Meren- tutkimuslaitoksen avomerellä tekemiä mittauksia, jotka on suoritettu automaattisilla Aanderaa virtausmittareilla. Tutkimuksessa on omana erityisosanaan ollut inertia-aaltojen tutkimus. Inertia-aaltojen ominaisuuksia on saatu Selkämeren havainnoista osittain määritetyksi.
Tutkimuksessa on jatkettu muiden merialueiden (Suomenlahti, Pohjois-Itä- meri) inertialiikkeitten tutkimusta. Nykyisin on yleisesti hyväksytty käsitys, että sisäisten aaltojen spektri on muodoltaan universaali.
Poikkeamat universaalisuudesta johtuvat paikallisista erityispiirteistä, kuten rannikon läheisyydestä ja pohjatopografiasta. Näiden poikkeamien tutkimus voi tuoda lisätietoa vielä varsin puutteellisesti tunnetuista sisäisiä aaltoja synnyttävistä mekanismeista.
Tutkimuksen aihepiiristä on pidetty seminaariesitelmä Helsingin yli- opiston geofysiikan laitoksella helmikuussa 1983. Esitelmän tiivistelmä on julkaistu geofysiikan laitoksen seminaarisarjassa.
5116 öljyn kulkeutu.isen merkkiainekokeet Helsingin edustalla Vs. erikoistutkija Pekka Alenius
Öljyn kulkeutumisen merkkiainekokeilla on pyritty tutkimaan pintavirtauk- sen ja öljyn kulkeutumisen riippuvuutt~ tuulista. Samalla on toivottu
saatavan tietoja paikallisen öljyntorjuntastrategian suunnittelua varten.
Hanke liittyy myös laitoksella tehtyyn ja tehtävään mallitutkimukseen sekä tarkentamalla mallin syöttötietoja että toimimalla vertailuaineis- tona mallikokeille. Vuonna 1981 tehtiin onnistunut koe. Vuoden 1982 kokeet kuitenkin epäonnistuivat merkkiaineen levittyä niin, ettei sitä enää löydetty. Vuoden 1983 aikana pyrittiin lvittämään minkälaisia radiolähettimellä varustettuja poijuja olisi käytettävissä merkkiaineen paikallistamiseksi. Yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa tehtiin koe Vanhankaupunginlahdella. Kokeessa todettiin inkertaisen styrox-muovi- sen poijun seuraavan hyvin merkkiainelautan inopistettä. Varsinainen merkkiainekoe merellä jäi kuitenkin tekemättä osittain Merentutkimuslai- toksen muuton aiheuttamien kiireiden ja osittain Helsingin kaupungin kiireiden takia.
5118 Virtausrekisterin kehittäminen ja ylläpito Vs. erikoistutkija Pekka Alenius
Virtausrekisterin perusohjelmisto on saatu käyttövalmiiksi. Avomeri- alueilla automaattisesti rekisteröivillä Aanderaa-virtausmittareilla virtaushavainnot ja termistoriketjuhavainnot kaikki siirretty uuteen rekisteriin. Karkeimmat havaintovirheet on korjattu ja aineisto on käytettävissä jatkotutkimuksiin. Rekisteri sisältää seuraavien
tutkimusten virtaus- ja termistoriketjuainei : Pori-Rauma virtaus- tutkimus 1976, eroosio ja sedimentaatiotutkimus 1978, Ahvenanmeren tarkkavaaitus 1981, Suomenlahden virtaustutkimukset 1979, 1980, Teili-alueen biologinen tutkimus 1982 ja Pohjois-Itämeren dynamii- kan tutkimus 1982.
5119 Fysiikan osaston tilaustutkimukset
Vs. osastonjohtaja Jouko launiainen Hannu Grönvall
Useiden peruuntuneiden tilaussuunnitelmien vuoksi osaston tilaustutkimuk- set rajoittuivat Rauman väylän virtaustutkimukseen, jonka kenttätyöt jouduttiin syksyn 1983 tuulisten säiden vuoksi siirtämään seuraavan vuoden syksyyn.
5120 Jääpalvelu
Vs. osastonjohtaja Hannu Grönvall
Merentutkimuslaitoksesta annetun asetuksen mukaisesti fysiikan osaston tehtäviin kuuluu suorittaa havaintoja jääoloista ja antaa niitä koskevia tiedotteita ja ennusteita talvimerenkulun tarpeisiin. Tämän mukaisesti osasto on järjestänyt talviaikaan jääpalvelun, jossa kootaan merialueit- temme jäätiedot ja arvioidaan tilanteen kehitys. Toiminta muodostaa osaston ja samalla koko laitoksen laajimman säännöllisen palvelumuodon.
Se alkaa lokakuussa meriemme lämpötilaolojen kehityksen seuraamisella ja jatkuu siihen asti kun jäänmurtaja-avustus keväällä lopetetaan. Jääpal- velua suorittavat päivystävät tutkijat, minkä lisäksi siihen liittyy viestitys- ja karttojenpiirtotoiminta sekä postitus.
Merentutkimuslaitokselle saatujen jäätietojen perusteella laadittiin kertomusvuonna aikaisempien vuosien tapaan suorasanaiset ja koodatut päivittäiset jäätilannekatsaukset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Kuvalähetyksiä varten piirrettiin päivittäiset jäätilannekartat. Näistä aamukartta oli tarkoitettu lähinnä kauppalaivoille sekä ulkomaiden jäätiedotustoimintaa harjoittaville virastoille ja laitoksille. Iltapäi- väkartta, joka sisälsi satelliittikuvien, lentotiedustelujen ym. antamat tulokset, oli tarkoitettu lähinnä jäänmurtajille. Lisäksi kartat painet- tiin maanantaisin ja torstaisin yleistä jakelua varten. Painatuksesta huolehti edelleen merenkulkuhallituksen karttapaino. Syksyllä ennen jääpeitteen muodostumista lähetettyihin lämpötilakarttoihin liitettiin vertailumateriaaliksi aikaisempien vuosien lämpötilojen keskiarvoja sekä automaattimerisääasemien merisäätietoja. Syksyllä 1983 tehdyn sopimuksen mukaisesti merenkulkuhallitus lupasi huolehtia talvikauden 1983-84 jää- karttojen piirtämisestä ja karttojen ja raporttien postitustoiminnasta.
Arkipäivisin lähetettiin aamupäivällä välittömästi jäätilannekartan lähettämisen jälkeen jään liike-ennuste kaukopiirturilla jäänmurtajien ja kauppalaivojen käyttöön. Ennustuskartoista ilmenivät myös puristusriski- alueet ja railojen muodostuminen.
Viestityksen pääpaino oli edelleen kauppalaivoille ja jäänmurtajille annettavissa tiedotuksissa. Koodimuotoiset tiedotukset viestitettiin säh- kötyksellä Helsinki-radion kautta ja puheella kaikkien rannikkoasemien kautta. Suomen- ja ruotsinkieliset tiedotukset luettiin yleisradiossa.
Ulkomaille jäätiedotukset viestitettiin pääasiassa kaukokirjoittimella.
Päivittäinen jäätilannetiedotus, jäänmurtajien paikat sekä niiden avusta- mien laivojen nimet luettiin kolmesti päivässä automaattiseen puhelinvas- taajaan. Jäätilanteen seuraamisessa tuli yhä tärkeämmäksi talvella 1981 saadun NOAA-satelliittien vastaanottoaseman hyväksikäyttö. Kahdenvälinen yhteistyö Ruotsin ja Neuvostoliiton kanssa jatkui vilkkaana. Neuvostolii- tosta saatiin edelleen mm. pintaveden lämpöti at ja aikaisempaa tarkempia jäätietoja.
Jäätiedotusten antaminen talvella 1982/83 laitettiin 14.12.1982 ja lopetettiin 13.5.1983. Jäätiedotusten jakelu käsitti 150 suomenkielistä ja 70 ruotsinkielistä tiedotusta. Ensimmäinen lämpötilakartta annettiin 18.10.1982 ja viimeinen jääkartta 12.5.1983. Jääkarttojen jakelu käsitti yhteensä 425 vastaanottajaa. Tiedotuksia laadittiin monistettuina 87:stä ja karttoja painettiin 57:sta jäätilanteesta.
5121 Jää- ja pintalämpötilarekisteri Apulaistutkija Seinä
Merentutkimuslaitoksen havaintoaineisto Itämeren jääoloista on viime vuosien aikana koodattu numeeriseksi tietokonerekisteriksi. Rekisteri alkaa talvesta 1960/61, ja kultakin talvelta koodattu kaksi jäätilan- netta viikossa hilataulukkoon, jonka ruutukoko on 27 km x 27 km. Rekis- terin muodostus on tehty yhteistyössä Ruotsin SMHI:n kanssa. Rekisterin kartuttaminen on jatkuvaa.
Jäärekisterin alkamisajanköhta on muutettu talveksi 1960/61. SMHI:n kanssa laadittu Itämeren klimatologinen jääkartasto ilmestyi v. 1982 lopulla. Jäätalven vaiheluokitukseen (nk. Jurva-atlas) perustuvaa tilas- tollista työtä on jatkettu ja tavoitteena on tuottaa jään ominaisuuksia kuvaava vaihekartasto.
5122 Jäämalli
Tutkija Olli Jokinen
Merentutkimuslaitos aloitti vuonna 1974 jääpalvelun tarpeita varten nu- meerisen jääennustusmallin kehittämisen. Vuodesta 1977 malli on ollut operatiivisessa käytössä. Mallin tarvitsemina lähtötietaina ovat
jäätilanne sekä 30 tunnin tuuliennuste eri merialueille. Näiden pohjalta lasketaan ennuste jään liikkeelle, konsentraation muutokselle, puristuk- selle ja ahtoutumiselle 27 km x 27 km kokoisessa hilapisteistössä. Tähän
asti vain Pohjanlahden kattanut malli ulotettiin myös Pohjoiselle Itäme- relle ja Suomenlahdelle. Merentutkimuslaitoksen muutosta Itäkeskukseen aiheutui mallin operatiiviseen käyttöön muutoksia, jotka toteutettiin tietoliikenneyhteydellä sekä jääpalveluun hankitulla mikrotietokoneella.
Kertomusvuoden aikana jatkettiin jään liikkeen ja deformaation sekä meren virtauskentän rakenteen selvittämistä jään ja avoveden reunan tuntumassa.
5123 Autaaaattiset sää- ja meritieteelliset asemat Tutkija Simo Kalliosaari
Ulkosaariston sää- ja meritieteellisten havaintojen jatkuminen on pyritty turvaamaan havaintotoiminnan automatisoinnilla. Sen vuoksi merenkulkuhal-
litus on majakeiden automatisoinnin yhteydessä varustanut 6 automaattis- ta sää- ja meritieteellistä asemaa (Kemin majakka, Ulkokalla, Rauman ma- jakka, Märket, Bogskär ja Kalbådagrund). Näistä Ulkokallan automaattiase- malla suoritettiin laitteiston uusiminen vuoden 1983 aikana ja se oli poissa käytöstä toukokuun puolivälistä vuoden loppuun. Sääasemat toimivat vuoden 1983 aikana verraten hyvin. Lyhyitä katkoksia esiintyi kaikilla asemilla. Meriveden lämpötila-anturit asennettiin alkukesällä muille ase- mille paitsi Rauman majakalle. Kalbådagrundin majakalle asennettiin joh- tokykyanturi meriveden suolaisuuden määrittämiseksi. Automaattiasemien havaintojen tulostus tapahtuu Ilmatieteen laitoksella sijaitsevalle kes- kusasemalle, josta tietyt säätiedot menevät kansainväliseen sääviesti- verkostoon. Merentutkimuslaitoksella havaintotiedot tulostuvat etäispäät- teelle ja taltioidaan mg-nauhakasetille, joilta ne siirretään laitoksen tietokoneelle rekisteriin. Kerättyä meritieteellistä ja merimeteorologis- ta havaintoaineistoa käytetään Merentutkimuslaitoksessa päivittäin jää- palvelussa sekä tukiaineistona eri tutkimuksiin. Kertomusvuoden aikana aineistosta on valmisteltu julkaisua "Wind characteristics at Finnish automatic marine weather stations in the Northern Baltic Sea". Julkaisu valmistuu vuoden 1984 aikana.
5124 Jääkenttien ja alemman ilmakerroksen dynaaminen vuorovaikutus Tutkija Sylvain Joffre
Jäämatkan -77 lyhyen jakson havaintojen perusteella tehdyt tuuliennusteet v. 1982 osoittivat, että havaintojen ja ennusteiden välillä esiintyy
eräitä systemaattisia eroja ja että tarvitaan pitempi havaintomateriaali.
Vuonna 1983 tuulien vertailu on viety pitemmälle ja jäämatkan -79 tuulihavainnot lisätty analyysiin. Osoitettiin, että Ilmatieteen laitok- sen tuuliennusteet sisältävät keinotekoisia vuorokautisia vaihteluja, minkä seurauksena ennusteiden osuvuus aamull ja iltapäivällä eroaa huomattavasti. Lisäksi ennusteiden osuvuuden vuorokautinen vaihtelu muuttui vuosien 1977 ja 1979 välillä. Vuonna 1979 ennusteet yliarvioivat suuresti tuulen nopeuksia ja niiden osuvuus i siis huonompi kuin ai- kaisemmin. Toisaalta Kemin automaattisen aseman tuulet vastaavat hyvin ennusteita huolimatta mittarien korkeasta si innista, joten mahdollises- ti ennusteet on kalibroitu Kemin havaintoihi .
Toinen ongelma, joka tuli ilmi, liittyy geostrofiseen tuuleen (teo- reettiseen perusvirtaukseen). Geostrofinen tuuli on lähes aina perusläh- tökohtana kaikissa ennustusmenetelmissä. Tässä työssä osoitettiin, että geostrofisella tuulella on väärä ajoitus sil in, kun säätilanne
muuttuu nopeasti (matalapaine tulossa), ja että sillä on väärä suhde pintatuuleen yötilanteissa. Molemmat efektit voidaan mahdollisesti karja- ta käyttäen hyväksi teoriaa ja muuttamalla
lyysia.
nekenttien numeerista ana- Tuulen suunnan ennusteiden poikkeavuus havaituista arvoista on helpom- min selitettävissä ja seuraa vuorokautista va htelua. Päivällä suuntaen- nuste on keskimääräistä parempi (alle 20°:n poikkeama) mutta yöllä se ylittää 40 °:n poikkeaman todellisesta tuulesta oikealle.
Aiottu vertailu Euroopan sääkeskuksen tuul ennusteiden kanssa jäi suo- rittamatta, koska niiden siirtäminen MTL:n tietokonemuistiin oli mahdoton toteuttaa vuoden alussa, ja Ilmatieteen laitos alkoi selvittää itse nii- den tarkkuutta.
Nämä tulokset voidaan esittää yksityiskohtaisesti vuoden 1984 ensim- mäisellä puoliskolla valmisteltavassa loppuraportissa pintastressin ja tuulen määrittämisestä. Lisäksi siinä voidaan esittää menetelmiä todet- tujen virheiden korjaamiseksi sekä tulevaisuuden näkymiä ja ehdotuksia Ilmatieteen laitokselle ja käyttäjille.
5125 Pohjanlahden lämpötalous
Vs. osastonjohtaja Jouko Launiainen tutkija Riikka Hietala Projektin tarkoituksena on suorittaa Pohjanlahden lämpötalouden syysmoni- torointia sekä tutkia meren ja ilmakehän välistä energianvaihtoa ja
lämpövaraston muutoksia erityisesti syyskauden aikaisessa jäähtymistilan- teessa. Tätä silmälläpitäen kerättiin havaintoja useana (1977-81) syys- kautena. Arandan havaintojen lisäksi havaintoja kerättiin eräiltä jak- soilta myös siirrettävillä automaattisilla pienoissääasemilla, minkä li- säksi tutkimuksessa käytetään automaattimajakeiden merimeteorologisia ha- vaintoja. Vuosien 1977-81 loka- ja marraskuun CTD-havaintoaineiston pe- ruskäsittely saatettiin loppuun vuonna 1983. Aineiston perusteella on selvitetty syksyisen jäähtymisen edistymistä eri vuosina lähinnä Selkä- merellä ja Selkämeren hydrografisia olosuhteita sekä lämpövaraston muu- toksia loka-marraskuussa. Tähänastisista tuloksista valmistuu raportti vuoden 1984 alkupuoliskolla.
5126 Arandan säähavainnot
Vs. osastonjohtaja Hannu Grönvall
Synoptisia merimeteorologisia havaintoja on tutkimusalus Arandalla tehty vuodesta 1975 alkaen sekä perustiedon hankkimiseksi että ajankohtaisin- formaation ja sovellettujen tutkimusten tarpeiksi. Havainnot tekee pää- osin Arandan henkilökunta ja niitä on pyritty tekemään kaikkien meriret- kien aikana.
Vuoden 1975-80 aineisto on julkaistu Meri-sarjassa.
Projektin puitteissa on Ilmatieteen laitoksen kanssa merimeteorologiaa koskevaa yhteistyötä, johon liittyen havainnot on saatettu tosiaikaisina sääpäivystyksen käyttöön.
Aranda oli vuoden 1983 telakalla. Projektissa keskityttiin pääasiassa uuden sääaseman suunnitteluun.
5127 Satelliittivastaanottimen tulosteiden hyväksikäytön kehittäminen
Vs. osastonjohtaja Hannu Grönvall
Merentutkimuslaitos sai talvella 1981 käyttöönsä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen valmistaman NOAA-satelliittien kuvavastaanottoaseman.
Kuvia on käytetty hyväksi etupäässä jääpalvelussa. Avovesiaikana kuvista on analysoitu meriveden pintalämpötilat (suhteellisesti). Vuoden aikana keskityttiin lähinnä tutkimaan kuvien käyttökelpoisuutta jääpalvelussa.
Kahden kenttäkokeen aikana verrattiin Perämeren jääoloja kuvien ja toisaalta lentotiedustelujen avulla. Luottamus kuvien käyttöön lisääntyi edelleen.
5128 Jäähuurteen muodostuainen rakenteisiin merellä Vs. osastonjohtaja Jouko launiainen ja Hannu Grönvall
Laivoihin kerääntyvä jää on vaaratekijä meri ikenteelle ja aiheuttaa taloudellisia vahinkoja. Rakenteisiin kerääntyvä jää aiheuttaa myös mi- toitusongelmia. Jään kerääntymisen aiheuttaman vaaran ja rakenteisiin kohdistuvien rasitusten arvioimisen kannalta on tärkeätä tuntea jään muo- dostumismekanismit, jotta mm. jäätymisnopeutta voidaan arvioida ympäris- tön olosuhteiden ja rakenteiden ominaisuuksien avulla.
Jäätymismekanismien selvittämiseksi jatkettiin talvella 1983 jäädytys- kokeita tätä tarkoitusta varten rakennetussa tuulitunnelissa. Projektin tuloksena on saatu jäätymisilmiöstä monipuolista perustutkimuksen luon- teista tietoa ja voidaan todeta, että käytännön jäätymiskertymät ovat olleet huomattavasti suuremmat kuin kirjallisuudessa esitetyt teoreetti- set arvot. Tuloksia esitettiin POAC-83 kokouksessa (7th International conference on Port and Ocean Engineering under Arctic Conditions).
5132 Meritieteellisten havaintojen tallennus ja atk-käsittely Vanhempi suunnittelija Hanna Boman
Hydrografiset havainnot on tehty tutkimusalus Arandan matkoilla vuodesta 1977 alkaen lämpötila-paine-johtokykysensorin (CTD) avulla. Tuloksena saadaan yksityiskohtainen kuva lämpötilan ja suolaisuuden jakautumisesta eri merialueilla syvyyden funktiona.
Kertomusvuoden aikana havaintoja kerättiin tutkimusalus Arandan perus- korjauksen johdosta tilapäiskäytössä olleen Protectorin matkoilla vain 57 havaintopisteeltä. Aineisto tailennettiin laivalla magneettinauhakase- teille, joilta tiedot siirrettiin laitoksen tietokoneella ylläpidettävään rekisteriin. Aineistolie laskettiin myös veden suolaisuus ja tiheys.
4.2 Yleisen meritieteen osasto
Yleisen meritieteen osaston päätehtävät ovat vuonna 1983 liittyneet meri ympäristötutkimuksiin, sedimenttitutkimuksiin sekä tutkimusaluksen perus- korjaukseen. Vuonna 1975 alkanut Itämeren ekologiseen malliin tähtäävä tutkimussarja saatiin vaiheeseen, jossa tutkimustarve selvitettiin. Osa kenttätutkimuksia saatiin julkaistavaksi ja jatkotyöt siirtyivät kemial-
lis-biologisen osaston sekä laitoksen ulkopuolisten rahoittajien tehtä- väksi. Selkämeren silakan elinympäristöä koskeva tutkimus saatiin niin- ikään raportiksi viranomaisille sekä julkaisukuntoon Meri-sarjaa varten.
Vuodesta 1973 käynnissä ollut Itämeren ravinnetasapainon tutkimuksen kannalta tärkeä !evien typensidontaa selvittänyt ns. MERININNI-tutkimus saatiin vaiheeseen, jossa Itämeren kaikista osista tulokset typensidonnan määristä olivat selvillä ja arvioita koko meren typensidonnasta voitiin esittää.
5130 Kiinteät rannikkoaseaat
Vs. erikoistutkija Lauri Niemistö
Vuonna 1983 tehtiin lämpötila- ja suolaisuushavaintoja kahdeksalla ran- nikkoasemalla. Asemat sijaitsevat majakoilla, merivartioasemilla ja yli- opistojen kenttäasemilla. Kesällä käytiin tarkistamassa kaikki asemat, jolloin vedennoutimien lämpömittarit uusittiin.
Rannikkoasemilla tehtiin havaintoja seuraavasti:
Harmaja ( 30 m) Norrskär
Orrengrund (60 m) Santio (40 m) Se i 1 i ( 40 m) Tvärminne (30 m) Utö (80 m)
Valassaaret (20 m)
Syvyyshavainnot S 0/oo t0
197 203
180 180
147 147
252 252
408 408
308 308
140 140
1632 1638
Pintahavainnot
s
0/oo t065 365
72 365
45 67
63 256
65 365
360
66 365
376 2143
5140 Typen sidonta perustuotannossa, erityisesti typensidonta loppukesällä
Vs. erikoistutkija Lauri Niemistö
Typensidonnan merkitystä Itämeren ravinnetasapainossa on tutkittu vuodes- ta 1973 alkaen. Kenttämatkoilla hankittu aineisto on muokattu ja julkais- tu eri yhteyksissä. Vuonna 1983 jatkettiin vuosina 1981 ja 1982 kerätyn aineiston muokkausta. Kertomusvuonna esitettiin Rigassa yhteenveto typen- sidonnan merkityksestä. Vuonna 1983 ei tehty kenttätöitä.
Tutkimuksessa selvitettiin Itämeressä varsinkin loppukesällä runsaas- ti esiintyvien sinilevien kykyä sitoa itseensä typpeä, jota on vedessä liuenneena ja jota joutuu mereen myös ilmasta. Typensidonta tapahtuu lähellä pintaa. Ilmiön mittaamiseksi on kehitetty menetelmiä, jonka avulla on voitu arvioida Itämeren eri alueill tapahtuvaa typensidonnan määriä. Typpeä sitovien sinilevien merkitys Itämeren ravinnetaloudessa näyttää tulosten valossa olevan paljon tärkeämpi kuin aikaisemmin on arvioitu.
Aiheesta on kirjoitettu seitsemän tutkimusta, joista on maininnat laitoksen vuosikertomuksissa vuosilta 1976, 1978, 1980, 1981 ja 1982.
5141 Sedimenttien ominaisuuksien selvittäminen Itämeren pitkäai- kaisten vaihteluiden ja muutosten toteuttamiseksi
Vs. erikoistutkija Lauri Niemistö
Vuonna 1983 sedimenttinäytteitä kerättiin Saksan demokraattisen tasaval- lan merentutkimusalus Alexander von Humboldti la matkalla Helsingistä Rostockiin. Itämeren maiden suunniteltua menetelmien vertailututkimusta varten kerättiin Arkona-altaasta 720 näytettä jaettavaksi eri laboratori- oille Itämeren piirissä. Vs. erikoistutkija Niemistö piti Göteborgissa esitelmän suomalaisista sedimenttitutkimuksi "Sediment - miljö" -sym- posiumissa.
5142 Itämeren happi- ja hiilimalli Osastonjohtaja Paavo Tulkki
Vuonna 1975 alkanut ja vuodesta 1979 tehostunut Itämeren ekologiseen malliin tähtäävän tutkimuksen Maj ja Tor Ness ingin Säätiön osittain
rahoittama vaihe päättyi 1982. Vuonna 1983 tiedonhankinta mallilaskelmia varten tapahtui laitoksen projektien 5177 (Orgaanisen aineen tuotanto, hajotus ja vertikaalinen kulkeutuminen), 5178 (Kasviplanktonin tuotanto-, hengitys- ja eksudaatiotutkimus), 5179 (Orgaanisen aineen hajotusaktiivi- suuden mittaaminen), 5180 (Mikroeläinplanktontutkimus) ja 5181 (Eläin- planktonin ravinnonotto- ja hengitystutkimus) yhteydessä.
Kenttätyöskentely tapahtui Tvärminnen eläintieteellisen aseman edustan merialueella koko tuotantokauden ajan. Tulokset käsitellään vuoden 1984 aikana.
Tutkija Jorma Kuparinen on esittänyt vuosien 1979-82 tuotanto- ja ha- jotustutkimustensa tuloksia kansainvälisissä kokouksissa: 8th BMB Symposium, Lund, XXII SIL Congress, Lyon ja 2. Workshop on the measurement of microbial activities in the carbon cycle in aquatic ecosystems, Plön.
Koska tutkimus jatkuu muualla sekä laitoksen ulkopuolisen rahoituksen turvin että laitoksen biologisessa laboratoriossa, esitetään seuraavassa eräitä päätuloksia Itämeren happi- ja hiilimallin tutkimuksista.
Tutkimuksen yleisselvityksen (Lahdes 1982) perusteella saatiin käsi- tys Itämeren hiilen kiertoon liittyvistä tapahtumista, niiden tutkimus- menetelmissä esiintyvistä aukoista sekä esitettiin suosituksia konkreet- tisiksi tutkimuskohteiksi. Tarkoitus on, että tämä yleisselvitys saadaan maassamme sekä merentutkijoiden että tutkimusten rahoittajien tietoon ja siten voitaisiin ohjata Itämeren hiilen ja hapen kiertoon liittyvää tut- kimusta. Kun julkaisuun liittyy lisäksi huomattava määrä alan yleistie- toutta, kirjallisuudesta kerättyjä numeroarvoja sekä tietoja Itämeren maissa tapahtuneesta uudemmasta tutkimuksesta, on julkaisu samalla käsi- kirja niille, jotka aloittavat tai jo suorittavat Itämeren hapen ja hii- len kiertoon liittyviä tutkimuksia.
Vuosien 1979-82 aikana tehdyt laskeutumis- ja hajoitustutkimukset ovat tuottaneet kvantitatiivista tietoa Itämeren pelagiaalisesta ekosysteemis- tä, sen rakenteesta (kasvi-, eläin- ja bakteeriplanktonin biomassat) ja eräistä toiminnoista (perustuotanto, kokonaisrespiraatio ja sedimentaa- tio). Vaikka tutkimus ei ole tuottanut läheskään täydellistä kuvaa pela- giaalisesta ekosysteemistä on saatu arvokasta tietoa orgaanisen aineen tuotannon, hajotuksen ja laskeutuman ajallisesta ja osittain myös paikal- lisista vaihteluista. Saatuja tuloksia voidaan käyttää hyväksi kehitet- täessä pelagiaalisysteemin hiilen kierron karkeaa mallia, joka toimii runkona laajempaa, dynaamista hiilen kierron mallia kehitettäessä.
Aiheesta on kirjoitettu 14 tutkimusta (ks. aitoksen vuosikertomukset vuosilta 1981 ja 1982) ja saman verran vuos na 1979-1983 kerättyyn aineistoon perustuvia julkaisuja on tekeillä tai suunnitteilla.
5143 Sedimentin orgaanisen aineen koostumus Tutkija Eeva-Liisa Poutanen
Kertomusvuonna jatkettiin merisedimenttien orgaanisen aineen alkuperän ja koostumuksen selvittämistä eri puolilta Itämerta otetuista sedimentti- näytteistä. Kaikista tutkituista näytteistä pystyttiin. uuttamaan huomat- tavia määriä humusaineita, jotka fraktioiti ultrasuodattamalla viiteen molekyylipainoluokkaan. Kustakin molekyylipainofraktiosta määritettiin humus- ja fulvohapot kvantitatiivisesti. Toi in kuin valtamerisedimentti- en humusaineissa, joissa suuren molekyylipainon humushappoja on eniten, muodostavat suuren molekyylipainon fulvohapot pääfraktion Itämeren tutki- tuissa sedimenteissä. Lisäksi pelkistyneissä pohjissa humuksen osuus se- dimentin orgaanisesta hiilestä on suurempi n hapellisissa pohjissa.
Saatujen humus- ja fulvohappofraktioiden rakennetta selvitettiin mm.
alkuainekoostumuksen, funktionaalisten ryhmien ja NMR-spektrien avulla.
Humusainemääritysten lisäksi testattiin erilaisia menetelmiä rasvahappojen ja hiilihydraattien määrittämiseksi sedimenteistä. Näitä menetelmiä kehitetään edelleen vuoden 1984 aikana.
5144 Itämeren osa-alueiden tilan kehitys Osastonjohtaja Paavo Tulkki
Edellisenä vuonna aloitettua Selkämeren silakan elinympäristön tutkimista jatkettiin laboratoriotöin ja raporttia laatien. Kyseessä oli yhteistyö Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, vesihallinnorr, Abo Akademin ja Turun yliopiston kesken. Merentutkimuslaitoksen osuutena oli eliöstön laadun ja määrän sekä raskasmetallien esiintymisen tutkiminen Selkämeren ekosysteemissä. Loppuraportti sisälsi kaikkiaan 16 artikkelia, joista Me- rentutkimuslaitoksen osuus oli seitsemän osatutkimusta. Laitoksesta työhön osallistui yhdeksän tutkijaa. Tulokset esitettiin 14.6.1983 ra- porttina vesiviranomaisille, ympäristöviranomaisille sekä vesioikeudelle.
Lehdistölle pidettiin myös tiedotustilaisuus. Loppuvuoden aikana tutki- mustekstejä muokattiin edelleen Meri-sarjassa julkaistavaksi.
5146 Orgaanisen aineen kulkeutuainen Pohjanlahdella Tutkija Kalervo Mäkelä
Pohjanlahteen laskevat joet kuljettavat mukanaan suuren määrän orgaanis- ta ainesta, mutta vain pieni osa tästä ja meressä tuotetusta aineesta varastoituu pysyvästi sedimentteihin. Tutkimuksessa on pyritty arvioimaan sedimentin pintakerroksissa tapahtuvaa orgaanista häviötä mitattujen kemiallisten profiilien avulla sekä keräämään tietoja jokisuistoihin sedimentoituvasta ainemäärästä. Alustavien tulosten mukaan 1/10 - 1/4 sedimenttiin tulevasta orgaanisesta aineesta on biologisesti hyväksikäy- tettävässä muodossa. Arviot riippuvat kuitenkin käytetyistä oletuksista ja paikallisista sedimentaatio-olosuhteista, mitkä yleensä ovat epävakai- ta rannikolla ja sen läheisillä sedimentaatiopohjilla. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin myös vertailutesti sedimentin orgaanisen hiilen mää- rittämiseksi märkä- ja kuivapolttomenetelmillä. Tulosten mukaan märkä- polttomenetelmä antoi suurempia tuloksia, erojen kasvaessa pohjois-etelä- suunnassa ja sedimentin syvyyden mukaan.
5147 Sulfaatin merkitys hajotustoiminnassa Tutkija Kalervo Mäkelä
Merisedimenteissä syntyy sulfaatin pelkistymisen seurauksena rikkivetyä.
Tämä reagoi sedimentin sisältämien rautayhdisteiden kanssa, ja suurin osa muodostuneesta rikkivedystä sitoutuu sedimenttiin. Loppuosa keräytyy huokosveteen ja pyrkii diffuntoitumaan yläpuoliseen vesikerrokseen.
Tutkimuksessa on vertailtu rikkivedyn, sulfaatin ja orgaanisen hiilen välisiä suhteita sedimentin syvyyden funktiona. Näistä on päätelty, että orgaanisen aineen sedimentaatiossa on tapahtunut huomattavaa ajallista vaihtelua, mikä ei kuitenkaan korreloi rikkivedyn ja sulfaatin kanssa.
Tästä on edelleen päätelty, että vain pieni osa sedimentin orgaanisesta aineesta osallistuu sulfaatin pelkistykseen. Kirjallisuuden perusteella huomattava osa tästä voi olla metaania eikä siten ilmene käytetyissä mittausmenetelmissä. Tutkimukset jatkuvat metaanin osalta, ja painopiste suunnataan rikin kiertoon sedimentissä (Mäkelä 1983).
4.3 Kemiallis-biologinen osasto
Kemiallis-biologisen toiminnan osaston painopisteet ovat olleet kansain- välisten sopimusten mukaisessa meriveden tilan seurannassa sekä
merikemiallisessa ja biologisessa perustutkimuksessa.
Seurantaohjelman, jonka muodostavat ravinne- ja ympäristömyrkkyseuran- ta, osuus osaston ajankäytöstä on edelleen ol ut n. 30 %.
Muuttaminen uusiin toimitiloihin, joka on vienyt n. 18 htkk on vaikut- tanut perustutkimuksen tehokkuuteen.
Kemian laboratorion ravinnetutkimus keskittyi seurantaohjelmien lisäk- si lähinnä automatiikan kehittämiseen. Toistettavuutta fosfaattimäärityk- sessä on parannettu, myös alumiinin ja liuenneen hiilen määritys-
aluetta on voitu laajentaa. Ympäristömyrkkyih liittyvässä tutkimuksessa keskityttiin toisaalta tunnettujen pollutanttien kertymismekanismiin, toisaalta uusien pollutanttien analytiikkaan.
Biologisen laboratorion pelagiaalitutkimuksissa on seurantaohjelmien lisäksi keskitytty orgaanisen aineen kierron selvittämiseen
esitutkimuksesta saadun aineiston perusteella sekä tehty lisätutkimusten vaatimia kenttätöitä ja analyysejä. Eläinplanktonin ravinnonoton ja hen- gityksen kokeellista esitutkimusta on jatkettu. Pohjaeläintutkimuksissa on keskitytty kuvaamaan Suomenlahden ja varsinaisen Itämeren pohjaeläi- mistössä 1978-82 esiintyneitä vaihteluja. Uutta aineistoa on kerätty ai- noastaan seurantaa varten. Lisäksi on kokeiltu uuden noutimen käyttöä pohjaeläintutkimuksissa. Pohjaeläinaineiston s irtäminen laitoksen tie- tokonejärjestelmään on jatkunut.
Biologisen laboratorion henkilöresursseista on muutto uusiin toimiti- loihin vienyt yhteensä n. 12 htkk.
4.3.1 Kemian laboratorio
5160 Kemialliset havaintotyöt Arandan meriretkillä Erikoistutkija Matti Perttilä
Merentutkimuslaitos suorittaa kansainvälisten velvoitteiden nojalla meri- alueiden tilan seurantaa määrätyillä seurantapisteillä. Tämän lisäksi meriveteen liuenneiden aineiden ajallisten ja paikallisten muutosten sel- vittelemiseksi näytteitä otetaan vuosittain laadittavan ohjelman mukaan eri puolilla Itämerta sijaitseviita tutkimuspisteiltä. Suurin osa asema- käynneistä tapahtuu tavallisesti tutkimusalus Arandalla, ja suurin osa ravinne- ja hydrografisista analyyseistä suoritetaan välittömästi näyt- teenoton jälkeen laivalla. Ravinneanalytiikkaan käytetään lähes yksin- omaan kotimaisia AKEA-autoanalysaattoreita.
Vuonna 1983, Arandan ollessa peruskorjauksessa, meriretket suoritet- tiin hinaus- ja pelastusalus Protectorilla. Asemakäyntejä oli noin 100 (n. 30 tutkimuspistettä), näytteitä otettiin n. 1 000, ja lähes jokai- sesta näytteestä analysoitiin fosfori-, typpi- ja piiravinteet, sekä happi ja pH.
5161 Itämeren suojelusopiaukseen liittyvä vaarallisten aineiden ja haitallisten aineiden pitoisuuksien määritys kaloista ja pohja- eläimistä.
Tutkija Vappu Tervo
Itämeren suojelusopimus velvoittaa kaikkia Itämeren maita seuraamaan muutamien tärkeimpinä pidettyjen vahingollisten aineiden (elohopea, kadmium, lyijy, kupari ja sinkki sekä PCB- ja DDT-aineet) pitoisuuksia Itämeren eliöstössä. Seurannan kohteena oli avomerellä silakka, turska, Itämeren simpukka ja kilkki.
Vuosittain kerätään kalanäytteet neljältä eri kalastusalueelta. Koska analysoitavien kalojen tulee olla mahdollisimman homogeenisia, 2-vuoti- aita kevätkutuisia naaraskaloja, näytteiden keruun iänmäärityksineen suo- rittaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
Suomen vesiltä ei saada joka vuosi sopivan ikäisiä turskia kaikilta asemilta; vuonna 1983 näytteitä saatiin 2 asemalta. Pohjaeläinnäytteet kerätään Arandan merimatkojen yhteydessä. Kuluneiden neljän monitorointi- vuoden tuloksista ei voida vielä nähdä selviä trendejä. Pohjanlahdelta on
usein mitattu pienempiä pitoisuuksia kuin Suomenlahdelta. Tulokset rapor- toidaan vuosittain Helsingin komissiolle.
5162 Laitoksessa suoritettavat, muita tutkimuksia varten tarvitta- vat kemialliset analyysit
Tutkija Vappu Tervo
Varsinaisten kemiallisten projektien lisäksi muutamat muut laitoksen pro- jektit tarvitsevat kemiallisia analyysituloksia. Suomea ympäröivien meri- alueiden kasviplanktonin tuotantotutkimuksen 5172) yhteydessä otetaan merivedestä kokonaistyppi- ja kokonaisfosforinäytteitä, jotka analysoi- daan laboratoriossa.
Raskasmetallianalyysejä on tehty pohjaeläimistön ja sedimenttien ras- kasmetallipitoisuuksien selvittämiseksi (projektit 5184 ja 5141).
Säteilyturvakeskuksen kanssa yhteistyössä on tehty Merentutki- muslaitoksen laboratoriossa Loviisan atomivoimalan ympäristötutkimuksiin liittyvät typen ja fosforin määritykset.
5163 AnalyysiMenetelmien kehittäminen Osastonjohtaja Folke Koroleff
Kemian laboratorion asetuksen mukaisiin tehtäv in kuuluu merikemiallisen analytiikan seuraaminen ja kehittäminen. Vuonna 1983 keskityttiin lähin- nä seuraaviin kohteisiin.
1. Ravinneanalytiikan kehittäminen ja automatisointi. Automaattisessa fosfaatin määrityksessä on huomattu poikkeamia lineaarisuudesta pieniä pitoisuuksia analysoitaessa. Käyttämällä standardilisäystä on tämä epäkohta saatu poistetuksi.
2. Laboratoriossa kehitettyä alumiinin määritysmenetelmää luonnonvesistä on modifioitu. Parannettu menetelmä on laajentanut määritysaluetta ja raudan vaikutus on minimoitu.
3. Analyysimenetelmän interkalibrointi. Laitos on osallistunut ICES:n järjestämään 5. merivesien raskasmetalli-interkalibrointiin.
mille metalleille on tulos ollut tyydyttävä, toisille taas on saatu liian suuria pitoisuuksia, jotka johtuvat siitä, että työsken- tely-ympäristöä vanhassa laboratoriossa Tähtitorninkadulla ei voitu pitää riittävän puhtaana.
Laitos osallistui myös ICES:n järjestämään 5. organokloorin interkalib- rointiin biomateriaalista. Tulokset olivat tyydyttäviä.
Elokuussa 1982 järjesti HELCOM 2. biologisen Workshopin Rönnessa.
Koska 6 tutkimusalusta oli satamassa, järjestettiin myöskin ravinteiden interkalibrointi. Tulokset käsiteltiin laitoksella ja voitiin todeta, että yhdenmukaisuus oli hyvä analysoitaessa samaa näytettä.
5164 Meriveden lipidikoostuauksen tutkimus Erikoistutkija Matti Perttilä
Meriveden liuenneen orgaanisen materiaalin tutkimusta jatkettiin lähinnä kirjallisuusselvityksin ja laboratoriossa suoritettavin puhdistus- ja fraktiointitutkimuksin, sillä puutteellisten olosuhteiden vuoksi ei kun- nollisia näytteitä voitu laivalla ottaa, eikä tarvittavaa esikäsittelyä voitu suorittaa.
5165 Metallien esiintyminen eri olomuodoissa merivedessä Tutkija Vappu Tervo
Metallit esiintyvät luonnossa yleensä kompleksoituneina orgaanisten ja epäorgaanisten ligandien kanssa. Niiden rikastuminen vedestä biomateri- aaliin tapahtuu useimmiten kompleksoitumisen kautta. Projektin tarkoituk- sena on selvittää, missä muodossa metallit esiintyvät merivedessä. Kir- jallisuuden perusteella on selvitetty, mitä menetelmiä voidaan tutkimuk- sessa soveltaa Itämeren vesiin. Veden liuenneen elohopean määrityksiä ei voitu suorittaa, koska elohopea-analysaattoria ei pystytty korjaamaan niin, että sillä voisi mitata tarpeeksi pieniä pitoisuuksia.
5166 Halogenoitujen hiilivetyjen esiintyminen meriekosysteeain eri osissa
Erikoistutkija Matti Perttilä
Vuoden 1983 aikana jatkettiin "klassillisten" biosidien DDT ja PCB koh- dalla alueellisten erojen selvittelyä ja aloitettiin PCB:n komponentti- jakauman tutkimus sedimenteissä, merivedessä ja biomateriaalissa. Kompo- nenttitutkimusta vaikeuttaa edelleen sopivien malliyhdisteiden puute.
Veteen liuenneiden ja partikkelimateriaaliin sitoutuneen DDT:n ja PCB:n määritykseen käytettiin esisuodatusta kvartsivillan läpi, ja adsorptiota XAD-polymeerihartsiin. Kokonaispitoisuudet merivedessä vaih- telivat välillä 0.5- 3.0 ng/L, josta 60-80% oli itoutuneena partikke- limateriaaliin. Näytteenoton puutteellisuuksien vuoksi tutkimusta jatketaan.
"Uusien11 biosidien (toksafeenit, klordaanit, PCT-aineet) analytiik- kaa kehitettiin yhteistyössä VTT:n Elintarvikelaboratorion kanssa.
5167 Meriveden liuenneen orgaanisen hiilen määritta.inen Osastonjohtaja Folke Koroleff
Liuenneen orgaanisen hiilen määrittämistä on jatkettu (projekti 5169/
1982). Metodiikkaa on parannettu vaihtamalla indikaattoria, jolloin käyt- töalue on saatu laajennetuksi merivesiin paremmin vaksi.
Koska yhdistetty UV-persulfaattihapetus on osoittautunut riittävän tehokkaaksi orgaanisen hiilen määrittämisessä, on suunniteltu systeemin käyttöä myöskin orgaanisen fosforin ja typen hapettamiseen.
5168 Dragsfjärdin PCB-seuranta Erikoistutkija Matti Perttilä
Utön - Vänön laivaväylän läheisyyteen upotetuiksi väitettyjen PCB-aineita sisältävien tynnyreiden etsimiseksi ja mahdollisten vaikutusten osoitta- miseksi otettiin alueelta kala- ja pohjaeläinnäytteet neljästi vuoden 1983 aikana. Saadut tulokset vaihtelivat jonkin verran, ilmeisesti siksi, että analysoitujen yksilöiden ikä ja koko vaihteli suuresti. Tulokset kuitenkin vastasivat varsin hyvin avomerialueen taustamateriaalin pitoi- suuksia, joten ilmeisesti ainakaan toistaiseksi kontaminaatiota ei ole tapahtunut.
4.3.2 Biologian laboratorio
5170 Itämeren kasviplanktonin seurantatutkimus Vs. tutkija Juha-Markku Leppänen
Tutkimus toteuttaa Itämeren suojelusopimuksen mukaisen kasviplanktonin lajista- ja biomassa- sekä klorofylli- ja perustuotantaanalyyseihin pe- rustuvan seurannan. Kertomusvuonna keråttiin ja analysoitiin sopimuksen mukaiset näytteet ja raportoitiin edellisen vuoden tulokset Itämeriko- missiolle.
5172 Suomea yapäröivien merialueiden kasviplanktontutkimus Tutkija Kaisa Kononen
Tutkimus selvittää Suomen eri merialueiden kasviplanktonin koostumuksen, biomassan, tuotannon ja klorofyllin määrän vuotuisia vaihteluita ja erityisesti niissä tapahtuvia pitkäaikaisia muutoksia.
Kertomusvuonna otettiin näytteitä Tvärminnessä projektin 5177 yhtey- dessä. Näytteet analysoitiin. Aikaisempina vuosina Ulkokallan, Kaskisten, Tvärminnen ja Ulkokallan havaintopaikoilta otetun materiaalin siirtäminen atk-rekisteriin saatettiin loppuun. Lisäksi siirrettiin prof. Niemen Tvärminnestä vuosina 1968-70 keräämä kasviplanktonaineisto laitoksen atk- rekisteriin.
Tvärminnen Ajaxin havaintopaikan tuloksista vuosilta 1968-82 esitet- tiin yhteenveto Itämeren biologien 8. symposiossa Lundissa ja siitä laa- dittiin julkaisu.
5173 Itämeren osa-alueiden eläinplanktonyhteiöjen pitkäaikaisauu- tosten tutkimus
Tutkija Anneli Sundberg, Kati Tyystjärvi-Muuronen
Tutkimus selvittää Itämeren osa-alueiden eläinplanktonyhteisöjen alueel- lisia ja ajallisia vaihteluita sekä eläinplanktonin osuutta orgaanisen aineen kierrossa.
Kertomusvuonna ei uusia näytteitä otettu vaan keskityttiin vanhan aineiston käsittelyyn, erityisesti Pohjanlahden ja Selkämeren mesoeläin- planktonin pitkäaikaismuutosten tutkimiseen. Raportti Selkämeren
eläinplanktonista ja sen määrästä ilmestyy laajan Selkämeri-tutkimuksen tuloksia esittelevässä MERI-sarjan numerossa 12.
Tutkimusmenetelmien kehittämistyöhön osallistuttiin Itämeren biologit -järjestön työryhmässä. Työryhmän työhön liittyviä tietoja eräiden meso- eläinplanktonlajien koosta ja hiilipitoisuudesta esitettiin poster-esi- tyksenä järjestön kahdeksannessa symposiossa Lundissa.
5174 Kiinteiden rannikkoasemien eläinplanktontutkimus Tutkija Anneli Sundberg, Kati Tyystjärvi-Muuronen
Kertomusvuonna jatkettiin eläinplanktonin pitkäaikaismuutosten tutkimus- ta Suomea ympäröivillä merialueilla ja keskityttii erityisesti länti- seltä Suomenlahdelta koottuun aineistoon.
5175 Itämeren syvien altaiden pohjaeläimistön pitkäaikaisten muutosten tutkiminen
Tutkija Ann-Britt Andersin
Tutkimuksen tarkoituksena on seurata pohjaeläinyhdyskuntien vaihteluja, etenkin muutoksille alttiilla alueilla. Tutkimus a itettiin vuonna 1961
ICES:n suosituksesta ja on jatkuva. Vuodesta 1979 lähtien projektiin on sisältynyt Itämeren suojelusopimuksen mukainen pohjaeläinten seurantatut- kimus.
Tutkimusvuonna kenttätöiden painopiste siirtyy varsinaisesta Itämeres- tä ja Suomenlahdesta Pohjanlahdelle. Varsinaisen Itämeren ja Pohjanlahden näytteet otettiin yhteistyössä Ruotsin kanssa ruotsalaiselta tutkimusalus Argokselta.
Tulokset varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden pohjaeläimistön vaihte- luista 1978-82 esitettiin Itämeren biologien 8. symposiossa elokuussa Lundissa (Ruotsi). Tulokset osoittivat, että 1960-luvun lopulla ja 1970- luvun alussa täysin autioituneet pohjat asutettiin uhteellisen nopeasti happiolojen parannuttua 1970-luvun lopulla. Pohjaeläinyhdyskunnat muodos- tuivat muutamista ns. opportunistisista lajeista. 1980-luvun alussa hap- pitilanne huononi uudestaan ja halokliinin alapuolella olevat pohjat var- sinaisen Itämeren etelä- ja keskiosissa autioituivat jälleen tilanteen säilyessä jokseenkin muuttumattomana varsinaisen Itämeren pohjoisosassa ja Suomenlahdella.
Posteri kahden mereisen pohjaeläinlajin (Pontoporeia femorata ja
