12.-8-1983
M E R E N T U T K I M U S L A I T 0 K S E N
T 0 I M I N T A V U 0 N N A 1 9 8 2
S I S Ä L L Y S L U E T T E L 0
Sivu 1. MERENTUTKIMUSLA.ITOKSEN TOIMINTA VUONNA 1 982 . . . .
2 . HALLINTO . . . 3
2. 1 Organisaatio . . . . . . . 3
2. 2 Henkilökunta . . . . . . . 3
2.3 Yleiset hallintotehtävät . . . .. .. . . 4
2.4 Talouden h o i t o . . . 4
2.5 Kirjasto . . .. .. .. .. . . .. .. . . . .. . . . .. . . . .. .. 4
2. 6 Arkisto . . . . . . . 5
2. 7 Toimitilat . . . . . . . . . . . . . . 5
3. TUTKIMUSALUS ARANDAN MATKAT... 6
4. HAVAINTO-, TUTKIMUS- JA PALVELUTOIMINTA . . . 10
4.1 Fysiikan osasto .... .. . . . . . . . . 10
4.2 Yleisen meritieteen osasto···~··· 22
4.3 Kemiallis-biologinen o s a s t o . . . 29
4.3.1 Kemian laboratorio... 30
4.3.2 Biologian laboratorio... 37
5. AUTOMAATTINEN TIETOJENKÄSITTELY . . . . . . . 43
6. TIEDOTUS- JA JULKAISUTOIMINTA... 43
6.1 Merentutkimuslaitoksen kausijulkaisut ja raportit . . . . . . . 43
6.2 Tutkimuslaitoksen sarjoihin sisältyvät julkaisut . . . . . . . . . . . . . . . . 44
6.3 Merentutkimuslaitoksen tutkijoiden muu kir- jallinen toiminta . . . 45
6.4 Aakkosellinen luettelo laitoksen tutkijoiden julkaisuista . . . 50
7. KANSALLINEN YHTEISTYÖ . . . . . . . . . . . 51
8. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ . . . 52
8.1 Yleistä . . . 52
8.2 Jäsenyydet kansainvälisissä tieteellisissä elimissä . . . 53
8.3 Osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin, neuvotteluihin yms. . . . . 55
9. JÄSENYYDET KOTIMAISISSA TOIMIKUNNISSA, KOMITEOISSA, TYÖRYHMISSÄ YMS. . . . . . . . . 61
LIITTEET: -Merentutkimuslaitoksen menot vuonna 1982. 64 -Sekalaisten menojen (32.26.29.2.) eritte- ly vuonna 1982 . . . 65
-Tekstissä esiintyvät lyhennykset . . . . 66
- Kartat . . . . . . . . . . . 67
- 1 -
1. M E R E N T U T K M U S L A
TOKSEN T 0 I M I N T AV U
0 N N A1 9 8 2
Vuosi 1982 on ollut Merentutkimuslaitokselle vilkkaan toiminnan kausi sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Maassamme pidettiin useita alan merkittäviä kokouksia, joista mainittakoon ennen muuta Itämerentutkijoiden 13. kokous Helsingissä 24.-27.8. Itämerentut- kijoiden kokouksia alettiin pitää Suomen aloitteesta 25 vuotta sit- ten, ja organisaatio on osoittautunut toimintakelpoiseksi ja hyö- dylliseksi. Tämänkertaiseen kokoukseen osallistuin. kahdeks~ntä
tutkijaa eri Itämeren maista. Muista Merentutkimuslaitoksen jär- jestämistä kokouksista mainittakoon Pohjoismaisten jäätutkijoiden kokous huhtikuussa ja öljyn kulkeutumista merialueilla käsittele- vien mallien tutkimuksia koskeva kokous marraskuussa.
Laitoksen tutkimustoiminta kohdistui edelleen aikaisempien vuo- sien tapaan sekä perustutkimukseen että käytäntöä palveleviin teh- täviin. Fysikaalisen tutkimuksen sovellutusalueita ovat pääasiassa merenkulkuun eri tavoin liittyvät selvitykset ja palvelut, mm.
jääpalvelu, eri alueiden aallokko-olosuhteiden selvittäminen, sata- mien rakentamiseen liittyvät aallokko-olosuhteiden arviot ja ve- denkorkeuspalvelu. Perustutkimuksen pohjalle rakentuvat palvelut ovat osittain konsulttitehtäviä, joiden kysyntä on vuoden aikana ollut selvästi kasvussa. Kertomusvuonna alkoi Selkämerellä laajah- ko selvitys, joka liittyi Kemira Oy:n Vuorikemian titanioksidi- tehtaiden katselmukseen. Kemiallisten tutkimusten painopistealu- eet ovat edelleen olleet Itämereen soveltuvien analyysimenetelmien kehittäminen, Itämeren ravinne- ja hivenaineiden esiintymisen ja sen dynamiikan selvittäminen sekä orgaanisia yhdisteitä koskeva tutkimustoiminta. Biologinen tutkimus on edelleen tähdännyt eri eliöstöryhmien pitkäaikaisvaihteluiden ja niiden syiden selvittämiseen.
Viime vuosien aikana on tämän tutkimussuunnan rinnalle kehittynyt ulapan ekosystee:niä kuvaavien
toiminta.
mallien kehittämiseen tähtäävä tutkimus- Merentutkimuslaitoksen kenttätutkimuskausi oli vuonna 1982 aikaisempia vuosia lyhyempi. Tämä aiheutui tutkimusalus Arandan telakoinnista lokakuussa noin vuoden kestävää peruskorjausta varten.
Peruskorjauksen kohteena on ensisijaisesti aluksen koneisto ja me- renkulkuvarustus, tutkimustoimintaan vaikuttavia uudistuksia ei lai- valle juuri saada. Korjaustyö merkitsee kuitenkin laivan toiminnan luotettavuuden lisäänt~ymistä ja ohjattavuuden selvää lisääntymistä, joten toimintaedellytykset selvästi paranevat. Tässä yhteydessä on myös mahdollista saada vähennettyä erilaisia aluksesta aiheutu- via kontaminaatiolähteitä erityisesti hivenaineanalyyseissa.
Toinen laitoksen käytännön toiminnan kannalta merl;:ittävä uudis- tus on ollut vuoden aikana valmisteilla: laitoksen uusien toimiti- lojen rakentaminen. Laitos saa käyttöönsä syksystä 1983 lukien toi- mitalon Helsingin Itäkeskuksesta. Rakenteiden, huone-,ja laborato- riojärjestelyjen suunnitteluun on osallistunut huomattava osa lai- toksen henkilökuntaa, joten tilojen voidaan sanoa soveltuvan eri- tyisesti lai·toksen tarpeisiin. Muutto päättää jo kymmeniä vuosia vallinneen eri yksiköiden erillisen sijoittelun, joka on huomatta- vasti haitannut toimintaa ja koordinaatiota.
Vuoden aikana valmistui ympäristöministeriön hallinnonalaa sel-.
vi telleen komitean mietintö. t1ietinnössä esitettiin tutkimustoimin- nan järjestelyjä sit.en, että mm. Merentutkimuslaitos tulisi siirtää ympäristöministeriön alaisuuteen. Merentutkimuslaitoksen suorittama ympäristötutkimus on luonteeltaan joko perustutkimusta tai jonkin erityisalueen tilan seurantaa, jolla selvitellään alueen pitkäaikai- sia muutoksia. Laitoksen toiminnasta ympäristötutkimusten osuus muodostaa vain 10-15 prosenttia. Ministeriön vaihto merkitsisi käytännössä laitoksen irrottamista siitä ympäristöstä, jota sen toiminnan valtaosa tukee. Tästä syystä Merentutkimuslaitos ei ole voinut pitää komitean esittämää ratkaisua merentutkimuksen kannalta oikeaan osuneena.
Helsingissä, 30.3.1983
Vs. ylijohtaja Pentti Mälkki
Toimistopäällikkö Raimo Ikonen
- 3 -
2.
H A L L I N T 02.1 ORGANISAATIO
Merentutkimuslaitoksesta on annettu laki 31. p~iv~n~ joulukuuta 1971 (997/71) ja asetus helmikuun 18. p~ivän~ 1972 {151/72). Li- säksi valtiovarainministeriö on vahvistanut 15.9.1977 laitoksen tiliohjesäännön.
Merentutkimuslaitos on kauppa- ja teollisuusministeriön alai- nen. Laitoksessa on fysiikan osasto, yleisen meritieteen osasto, kemiallis-biologinen osasto sekä erillisen~ toimistona yleinen toimisto.
Merentutkimuslaitoksen istuntoon kuuluvat ylijohtaja ja osas- tonjohtajat sekä yleisen toimiston toimialaan kuuluvia asioita
käsitelt~ess~ lisäksi toimistopä~llikkö. Ylijohtajan sijaisena toimii osastonjohtaja Pentti Mälkki. Osastonjohtaja Mälkin toimi- essa vs. ylijohtajana 1.7.1980 alkaen on osastonjohtaja Folke Ko- roleff toiminut ylijohtajan sijaisena.
2.2 HENKILÖKUNTA
Merentutkimuslaitoksen henkilökunnan lukum~är~ oli vuoden 1982 lo- pussa 54. Henkilökunnasta 24 oli virkasuhteessa ja 30 työsopimus- suhteessa laitokseen. Sivutoimisia havainnontekijöitä oli yhteen-
s~ 181. Ulkopuolisella rahoituksella oli laitoksessa töissä kerto- musvuonna 22 henkilö~, joista 13 oli virastotyöntekijöitä.
Yhdistelmä Merentutkimuslaitoksen henkilökunnasta 31.12.1982.
V i r k a s u h d e Työso-
1
Sopimus- 1 1 Perus- 1 Ylimää- pimus-
1 Yht. 1
palkkai-
1
palkkai- räinen suhtei- 1
nen
1
nen nen
1
Ylijohtaja 1 1
i
1
Yleinen toimisto
1
3 4 5 1 2
Fysiikan osasto
1
4 3 7 1 4
Yleisen meritie- 1
teen osasto 2 2 7 11
Kemiallis-biolo-
gin en osasto 5 11 1 6
Yhteensä 1 4 30 54
2.3 YLEISET HALLINTOTEHTÄVÄT
Merentutkimuslaitoksen istuntoja oli vuoden 1982 aikana 14.
Laitoksen diaarioon merkittiin 457 saapunutta ja 489 l~hte
nyttä kirjett.ä.
Laitoksessa vakinaistettiin laitoksen istunnon ohella lai- toksen johtoryhmän toiminta tärkeimpien asioiden valmist.elussa.
Kertomusvuonna kehitett.iin laitoksen suunnit:telujärjestelmää muuttamalla vuotuisen tutkimusohjelman rakenne ja sisäl·tö
sekä muuttamalla i:ulo- ja menoarviossa kulutusm~ärärahojen käyttö- suunnitelman perusrakenne.
Kertomusvuonna annettiin lukuisia lausuntoja laitoksen toi- mintaan liittyvistä asioista.
2.4 TALOUDEN HOITO
Kirjanpitoon sisältyi kertmnusvuonna 2 960 tositetta.
Vuoden 1982 menoarviossa myönnettiin Merentutkimuslaitoksen käyttöön 10 938 400 mk. Siirtomäärärahoista siirtyi vuodelle 1983 yhteensä 156 000 mk.
Laitoksen ·tulot olivat kertomusvuonna 211 950 mk.
Säästöjä kertyi eri momenteille 170 627 mk.
Laitoksen menot selviävät momenteittain oheisesta liitteestä 1.
Liitteessä 2. esitetään sekalaisten menojen (32.26.29.2) erittely.
Liitteessä 3. esitetään laitoksen eri tehtävien osuus koko- naismenoista sisäisen laskentatoimen raporttien antamien tietojen pohjalta.
2.5 KIRJASTO
Kokoelmat käsittävät vuoden 1982 lopussa noin 37 200 nidettä kir- joja, karttoja ja kausijulkaisujen volyymejä sekä laajan eripai- noskokoelman. Lisäksi kirjastossa oli filmikortteja 147 nimikettä ja luetteloimatonta tiedotusmateriaalia. Painatekartunta oli ker- tomusvuonna l 626 nidettä, näistä kausijulkaisuja 870, kirjoja 178 ja eripainoksia 578. Aineistosta hankittiin 6 % ostamalla ja pääosa julkaisuvaihdon kautta. Prof. Sven Segerstråle on lahjoit-
- 5 -
tanut edelleen yksityisen vaihtonsa kautta saamiaan julkaisuja
kirjastolle. Myös fil. tri Stina Gripenbergin jääruistästä on saatu merkit- tävä lahjoitus. Kirjastosta poistettiin 74 nidettä erilaista
kirjallisuutta sekä runsaasti luetteloimattomia julkaisuja.
Kirjastosta lainattiin kertomusvuonna 2 219 julkaisua. Osa lai- nauksesta tapahtui kuitenkin käsikirjastolainauksena, eikä sitä tilastoitu. Kaukopalvelun puitteissa annettiin ja saatiin yhteen- sä 554 lainaa tai kopiota. Koti- ja ulkomaisia vaihtoyhteyksiä oli 452. Vaihdon puitteissa lähetettiin laitoksen sarjojen Finnish Marine Research numerot 248 ja 249 sekä Heri numerot 9 ja 10.
Lisäksi toimitettiin 409 kpl laitoksen erilaisia julkaisuja toi- siin kirjastoihin ja yksityisille tutkijoille. Vuosikertomuksen ja tutkimusohjelman jakelu tapahtui ainoastaan kotimaassa.
2.6
ARKISTOLaitoksen arkisto käsittää hallinnollisen ja tieteellisen arkiston.
Vuosien 1918-1953 hallinnollinen arkisto on mikrofilmattuna.
Merentutkimuslaitos on olemassaolonsa aikana kerännyt ainut- laatuisen havaintoaineiston Suomea ympäröivien merien vedenkorkeuk- sista, suolaisuuden ja lämpötilan vaihteluista, merialueiden fysi- kaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista, jääoloista ja eräistä merialueittemme biologisista ominaisuuksista. Nämä tiedot ovat osaltaan taulukoituna, mikrofilmattuina tai magneettinauhoilla laitoksen arkistossa sekä painetuissa vuosikirjoissa.
2 .7
TO l M IT I LATMerentutkimuslaitoksen toiminnasta tapahtui suurin osa edelleenkin Tähtitorninkatu 2:ssa (valtion kiinteistössä Vuorimiehenkatu 1) olevissa huonetiloissa, joiden yhteispinta-ala on 594 m2
Bulevardi 9:ssä sijaitsevasta kiinteistöstä vuokrattuihin kolmeen huoneistoon, joiden yhteispinta-ala on 633m2 , oli sijoi- tettu laitoksen koko biologinen toiminta sekä laitoksen yleisen meritieteen osasto. Näytevarasto ja näytteenottovälineistä olivat sijoitetut samasta kiinteistöstä vuokrattuihin kellaritiloihin, joissa myös toimi laitoksen mekaaninen työpaja.
suurimmalta osalta kuitenkin Kapteeninkatu 7; stä vuokratc.1issa ti- loissa, pinta-alaltaan 361 m2 . Tämän lisäksi lai'cokseJ.la oli mah- dollisuus käyttää merenkulkuhallituksen toimH.iloj a j ääpäivystyk- sen viestityksen hoitamiseen.
Kertomusvuoden aikana käytiin neuvotteluja rakennushallituk- sen ja valtiovarainministeriön kanssa laitoksen uusien toimitilo- jen hankkimisesta. Ko. vuonna tehtiin yksityiskohtaiset tila-, rakenne- ja rahoitussuunnitelmat sekä , jonka mukaan Meren- tutkimuslai-t:os siirtyy uusiin toimitiloihin syyskuussa 1983.
3, TUTKIMUSALUS ARANDAN MATKAT
Tutkimusalus 1'\randalla tehtiin 1982 9 tutkimusmatkaa. Lisäksi alus osallistui matkojen välisenä aikoina eräisiin erikoisteh- täviin, joista mainittakoon l'1/S Beatricen uppoamisen tutki- muksiin l i i t.tyen luotausmatka Laupusen edusta.lle kadonneen kaivinkoneen etsintään sekä kansainvälisen lehtimiesklubin vierailu ja tu·tustuminen suomalaiseen merentu·tkimukseen. Lop- pusyksyllä Aranda osallistui Dragsfjärdin merialueelle upotet- tujen myrkkyjen mahdollisesti aiheuttamien haittavaikut~sten
selvittämiseen. Tällä matkalla Aranda sai laakerivian jase jouduttiin hinaamaan Hankoon korjauksia varten. Seisakista huolimatta vuoden tutkimusohjelma saatiin vietyä loppuun sovit- tuun määräaikaan 1.10.1982 mennessä. Määräaika oli asetettu Arandan peruskorjaukseen valmistautumista varten. 19.10.1982 Aranda lähti Helsingistä Sai,.l:'.aan kanavan kautta Savonlinnaan missä se telakoitiin n. vuoden kestävää peruskorjausta varten.
ARANDAN TUTKIJ\1USMATKAT VUONNA 1982 (ks. oheiset kartat}
1. Matka 5. - 13.1. Matkanjohtaja Lauri Niemistö
Matkalla kerättiin näytteitä Selkämeren alueelta Porin edustalla todettujen silakan silmäsairauksien ja silakkakantojen vähenemi- sen syiden selvittämiseksi. 7 .1. 82. pidettiin Arandalla Hänty- luodon satamassa silakkakysymyksen asiantuntijoiden kokous.
Selkämeren vaikentuvan jäätilanteen vuoksi jouduttiin jäänmurta- jan avustamana poistumaan Selkämeren alueelta.
- 7 -
2. Matka 22.3. - 29.4.82. Matkanjohtajina Juha-Markku Leppänen, Matti Leppäranta, Matti Perttilä ja Jouko Launiainen
Matkan alussa laskettiin Pohjois-Itämeren erilliseen syvänteeseen laskeutuvan orgaanisen aineen keräysastioita kannattava paiiu sekä virtausmitta- reita ja aloitettiin orgaanisen aineen tuotanto- ja hajotusmittaukset. Suanen- lahden, Ahvenanrneren ja Selkämeren varhaiskevään tilannetta kartoitettiin matkalla Ratmalle. 29.3. aloitettiin fysikaalt$et tutktmukset ajojääkentän reunalla Selkä- merellä. Jään reunan suunnassa ja sitä vasten kohtisuoraan ajet-
tiin suolaisuus- ja lämpötilalinjoja. Jään liike ja ahtojään reunan muutoksia valokuvattiin tutkalla. Matkan puolivälissä nostettiin ja vaihdettiin mittarit ja keräysastiat Pohjois- Itämerellä, jonka jälkeen jään reunan tutkimukset jatkuivat.
Kotimatkalla vaihdettiin toistamiseen kalusto Pohjois-Itäme- ren poijuasemalla. Samalla otettiin sedimenttinäytteitä sekä pumppuvinssillä vesinäytteitä. Retkikunta vaihdettiin Han- gossa, minkä jälkeen palattiin Pohjois-Itämerelle kemiallis- biologisten tutkimusten vaatimaan näytteenottoon.
3. Matka 3.5. - 13.5.1982. MatkanjohtaJana Boris Winterhalter Geologisen tutkimuslaitoksen merigeologinen ryhmä teki seis- misiä luotauksia Suomenlahdella ja Pohjois-Itämerellä. Mat- kan aikana kokeiltiin tarkkaa paikanmäärityslaitteistoa (Mi- niranger) yhteistyössä VTT:n kanssa. Matkan aikana vaihdet- tiin jälleen kalusto Pohjois-Itämerellä sekä asennettiin aallokon mittauspoijut Bogskärin eteläpuolelle ja Kalbåda- grundin länsipuolelle. Suomenlahden luotausohjelma saatiin valmiiksi ennakkosuunnitelmien mukaisesti.
4. Matka 17.5. - 16.6. Matkanjohtajina Ann-Britt Andersin ja Juha-Markku Leppänen
Matkalla tehtiin pohjaeläintutkimuksia Suomenlahdella, varsi- naisella Itämerellä ja Pohjanlahdella. Osa tutkimuksista liittyi Porin edustan ja Selkämeren silakkakysymykseen. 20.5 jouduttiin jääesteiden takia luopumaan Perämeren pohjoisosan tutkimuksista. Toukokuun lopussa vaihdettiin jälleen kalusto Pohjois-Itämeren poijuasemalla,missä samalla jatkettiin tuo- tanto- ja hajoitustutkimuksia. Kesäkuun alussa jatkettiin
- 9 -
Tanskan sotilasviranomaisten kiellosta näytteenotto lopetettiin.
Suomen ulkoasiainministeriö ilmoitti telexillä, että Tanskan viranomaiset pitävät kaikkea merentutkimusta talousalueellaan luvanvaraisena. Matkan ensimmäinen jakso päättyi Malmöön, missä retkikunnan jäsenten kokoonpano muuttui osan matkustaessa kotiin.
7. Matka 7.8.-23.8. Matkanjohtajana Folke Koroleff
Matkan ensimmäinen jakso käsitti ensisijaisesti Helsingin sopi- muksen seurantatutkimuksia. 14.8. Aranda saapui Rönneen. Matkan toisella jaksolla Aranda osallistui biologisten menetelmien kan- sainväliseen vertailututkimukseen. Rönneen saapui tutkimusaluksia Tanskasta, Saksan demokraattisesta tasavallasta, Puolasta, Saksan liittotasavallasta, Neuvostoliitosta ja Ruotsista. 19.8. alukset siirtyivät yhteisesti sovitulle havaintopaikalle näytteenottoon.
Huonosta säästä huolimatta näytteenotto saatiin vietyä tyydyttä- västi loppuun. Dragsfjärdin myrkkyonnettomuuden vuoksi pyrittiin tekemään mittauksia mahdollisella upotusalueella elokuun lopulla.
Kotimaan liikenteen alusten uuden työaikalain tulkinnan vuoksi tä- mä osoittautui mahdottomaksi. Kotimatkalla Aranda kävi mm.
Landsortin syvänteellä seurantatutkimuksia varten.
8. Matka 30.8.-9.9. Matkanjohtajina Pentti Mälkki ja Hannu Grönvall. Matka oli suunniteltu alkavaksi jo 27.9., mutta koti- maan liikenteessä toimivien merimiesten uuden työaikalain tulkin- ta aiheutti lähdön siirtymisen. Matkan tarkoituksena oli Pohjois- Itämereltä valitulla alueella seurata tihein näytteenotoin suolai- suuden, lämpötilan ja klorofyllin sekä ankkuroitujen virtausmitta- rien ja termistoriketjujen avulla rajoitetun merialueen liikkeitä sekä niissä tapahtuvia muutoksia. Ohjelma oli tehty yhteistyössä Eestin tiedeakatemian merentutkijoiden kanssa. Matkan alussa jou- duttiin työt kuitenkin keskeyttämään CTD-vintturin moottorivian vuoksi. Vika korjattiin Hangossa ja töitä voitiin jatkaa. Valitul- la, kuuden havaintopaikan muodostamalla verkostolla saatiin yhteen- sä 96 mittauskertaa eri havaintopaikoilla. CTD-vintturin toistu- vasti reistaillessa työt keskeytettiin ja Aranda palasi Helsinkiin.
rantatutkimuksia Suomenlahdella ja anJ.ahdella. Näiden lisäksi kerättiin pumppuvintturilla suuria vesinäytteitä orgaanisten aineiden erikoistutkimuksia varten. Pohjois- Itämerelle edellisen matkan tutkimuksia varten ankkuroitu virtamittari- ja termistoriketjuja ei onnistuttu kovan sään vuoksi nostarnaan. Saariston1erellä oletetun en upot_us- alueen luona Borstössä otettiin näytteitä pohjaeläirnistä, planktcn is ta, vedestä, sediment.istä ja ran"tio.vyöhykkeer' eliöistä. Arandan laakerivian vuoksi jouduttiin lopet- tarnaan.
Matkan toinen jakso alkoi korjausten jälkeen viikon myöhäs- tyneenä Pohjois-Itämeren ja Pohjanlahden seurantatut.kimuksil- la, jotka saa·tiin viedyksi loppuun Per2Jneren pohjoisirmnalla havaintopaikalla. Retkikunnan poistuttua Kemissä Aranda ajoi Helsinkiin.
4,
H A V A
L U T 0
N T 0 - T U T K I M U S - M l N T A
4.1 FYSIIKAN OSASTO
J
A . P A L V E -
Fysiikan osaston toiminnan pääpaino oli merenkulkua palvelevas- sa tiedotus- ja tutkimustoiminnassa. Jää- ja vedenkorkeuspalvelu jatkui entiseen tapaan. Jään liikkeitä kuvaava malli laajennet- tiin käsittämään myös Suomenlahti. Vedenkorkeustietojen reaali- aikaiseksi viestittämiseksi käynnistettiin mareografien reaali- aikaisen tiedonsiirron projekti,ja ensimmäinen reaaliaikainen asema aloitti toimintansa Hangossa. Klimatologisten aallokko- havaintojen lisäksi aallokkotutkimuksia ja virtausselvityksiä suoritettiin tilaustyöluontoisina erilaisille käyt.täj äryhmille.
Merimeteorologisten tutkimusten pääpaino oli Suomen Akatemian tukemassa huurtumisprojektissa sekä jääkentän ja alemman ilma- kerroksen vuorovaikutusselvityksissä.
- l.l -
5110 Vedenkorkeushavainnot
Vs. erikoistutkija Kimmo Kahma
Merentutkimuslaitoksesta annetun asetuksen mukaan laitoksen tehtävänä on suorittaa säännöllisiä vedenkorkeushavaintoja rannikoillarnrne ja antaa niitä koskevia tiedotuksia ja sel- vityksiä. Tämän mukaisesti laitos on järjestänyt havaintotyön siten, että sen perusteella on mahdollista määrittää veden- korkeuden vaihtelut rannikkoalueilla vähintään tunnin välein.
Paitsi lyhytaikaisten vaihteluiden seurantaa, havaintotuloksia voidaan käyttää myös vedenkorkeuden ja maan kohoamisen pitkä- aikaisten muutosten seuraamiseen. Havainnot on sidottu valta- kunnalliseen tarkkavaaitusverkkoon.
Vedenkorkeushavaintojärjestelmän rungon muodostavat edel- leen 13 mareografia, jotka sijaitsevat Kemissä, Oulussa, Raa- hessa, Pietarsaaressa, Vaasassa, Kaskisissa, Mäntyluodossa, Raumalla, Degerbyssä, Turussa, Hangossa, Helsingissä ja Hami- nassa. Mareografirakennukset ovat valmistuneet vuosisadan alus- sa ja ovat tästä syystä peruskorjauksen tarpeessa. Peruskorjaus- ohjelmasta toteutettiin Turun ja Haminan mareografien korjaukset
ja aloitettiin Kaskisten ja Hangon korjausten suunnittelu.
Kaikki mareografit vaaittiin ja huollettiin vuoden aikana.
Lisäksi paikalliset mareografin hoitajat tekivät viikottaisia tarkistusmittauksia.
Kaikki päivittäisiin radiossa luettaviin tiedotuksiin käytettävät vedenkorkeusasteikot vaaittiin hydrografisesti ja asteikkojen nollapiste siirrettiin vastaamaan vuoden 1985 teoreettista keskivettä. Kemin Ajoksen kaukonäyttö korjattiin ja Kemin asteikkohavainto siirrettiin siellä tehtäväksi.
5111 Mareografien reaaliaikaisen tiedonsiirron kehittäminen
Vs. erikoistutkija Kimmo Kahma
Pääosa Merentutkimuslaitoksen mareografeista rekisteröi vedenkorkeuden piirturilla. Tulostenkäsittelyn automatisoi- miseksi ja palvelun nopeuttamiseksi otetaan lähivuosina mareo- grafiasemilla käyttöön automaattisesti digitaaliseen muotoon rekisteröivä mittausjärjestelmä, joka viestittää vedenkorkeudet
Vuoden aikana valittiin laitteistotyyppi (S~hköliikkei
den Oy:n PROCOL 246) ja kehitettiin J~rjestelm~~" Perustoi- mintojen lisäksi mareografilla oleva ala-asema suorittaa au- tomaattisen tarkistusmittauksen ja valvoo ma~eografin mereen
yhdist~vän putken aiheuttamaa vaimennusta.
t!<{mu e L
i<ct !tr·:.c.
Tutkimusten tarkoituksena on aallokkoa koskevien ennustus- menetelmien kehittäminen ja siihen liittyen aallon kehitty- misen ja rannikon ja saaristoalueiden aallokon teoreettinen sel 'ttely. Tärkeimpin~ sovell t a
väyl~suunnittelua vctrten tehdyt se set. Tutkimukset aloitettiin vuonna 1975 ja huomattavin kenttäkoe suoritettiin vuonna 1976 Selk~merell~. Tutkimuksissa on saatu uutta tietoa aallokon spektrin rakenteesta ja niiden perusteella on laadit- tu mm. ·tarkennetut ennustusnomogrammit.
Kuluneen vuoden aikana on edelleen kehitetty ennustus-
menetelmi~ ja tehty kenttäkokeita, joilla on pyritty selvittä-
mä~n aallokon spektrimallissa olevia avoimia kysymyksiä.
Kokeet on suoritettu Helsingin edustalla.
5 _L 1.3 K~i~at l ~scr aalZokko~avain ot
Vs. r:n-:"k :stutlc~ Xa !,_r:;a
Merentutkimuslaitos on tehnyt vuodesta 1972 alkaen yksityis- kohtaisia tutkimuksia aallokko-oloista merialueillamme. Tut- kimukset on keskitetty eri merialueille siten, ett~ joidenkin vuosien havaintosarjasta saadaan kartoitetuksi kyseisen meri- alueen aallokko-olot. Yleiskartoituksen lisäksi tietoja on
k~ytetty paikallisten aallokko-olojen selvitt~miseen mm.
laivav~ylien suunnittelua ja rakentamista varten.
Selk~meren aallokon yleiskartoitus saatettiin kentt~töi
den osalta päätökseen syksyllä 1976 ja Per~meren osalta 1981.
Mittaukset alkoivat vuonna 1982 Suomenlahdella ja pohjoisella
It~merell~; viimeksi mainitussa pisteessä mittaukset tapahtu- vat yhteistyöss~ Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian
- l3 -
laitoksen (Sveriqes !lleteoroloqiska och Hvdroloqiska Institutl kanssa.
Mittauslaitteena on aikaisempien vuosien tapaan kiihtyvyysanturilla vamstet-t- poiju, joka viestittää tiedot rannikolla sijaitsevalle re-
kisteröintiasemalle.
Aaltohavaintojen digitointi on vuoden 1979 havainnoista alkaen tehty sitä mukaa kun mittauksia on tehty. Ennen digi- tointiin tarvittavan kenversiolaitteen valmistumista mitatun aineiston käsittelyä on jatkettu.
5114 Tilatut aaltomittaukset
Va. eFikciatu~kija Kimmo Kahma
Aaltoselvityksiä on tarvittu etupäässä väylä-ja satamasuunnitte- lussa. Yhteistyöhön perustuva toiminta TVH:n ja MKH:n kanssa on alkanut jo vuonna 1972. Maksullisia aaltoselvityksiä on ollut va.in rajo.itetust.i ennen vuotta 1981, jolJcin Porin Tahko- luodon hiilisataman suunnlLleluun liittyvä selvitys käynnistyi.
Tämä selvitys saatiin päätökseen vuoden 1982 aikana. Jonkin verran suppeampia selvityksiä tehtiin kuluneena vuonna kahteen muuhun suunnittelukohteeseen. Yhteistyöhön perustuen tehtiin tiin mittauksia tai selvityksiä TVH:n, MHK:n ja Merivoimien
kanssa.
5115 Meren vcs n aiadiaet aallot
Tutkija Pekka Alenius
Sisäisten aaltojen tutkimuksissa on keskitytty aaltojen spektriominaisuuksien tutkimukseen. Esikuvina ovat laajat ulkomaiset valtamerillä tehdyt tutkimukset. Tutkimuksen koh- teena ovat olleet sisäisten aaltojen spektrin luonne ja spektrin parametrit. Valtamerillä tehdyissä tutkimuksissa on päädytty tuloksiin, joiden mukaan sisäisten aaltojen spektri olisi universaali. Rannikoitten läheisyys ja meren mataluus poikkeuttavat spektriä universaalista muodostaan. Tässä tutki- muksessa on käytetty muiden tutkimusten yhteydessä tehtyjä vir- taus- ja lämpötilamittauksia Suomea ympäröiviltä merialueilta, erityisesti Selkämereltä. Tutkimuksen inertialiikkeitä koske- vasta osasta on raportoitu Itämeren tutkijoideli 1 ~. koknuksessa Helsingissä 24-27.b.l~b2.
VB. osa.s~i;o
Loviisan ydinvoimalan lähimerialueella on v. 1971 alkaen tehty fysikaalisia tutkimuksia (Virtaustutkirnus 1971,
nk. Merimastoprojekti 1972-1980, VirLaustutkirnus 1979-1982).
Kertomusvuonna tutkimustyötä jatkettiin etup~ässä ern. töiden hyödyntärnisprojektina, minkä lisäksi tehtiin alueen koillis- osassa Jamalsandin salmessa kevättalvella pienehkö virtaus- tutkirnus.
Virtauksia sekä jäähdytysveden kulkeuturnisreittejä sel- vittävä numeerinen mallityö aloitettiin, ja virtausmittauksis- ta laadittiin vesioikeutta varten Imatran Voima Oy:n tilaarna raportti. Tämän tulokse'c on julkaistu myös Meri- sarjassa.
Projektin eri osatutkimuksia on toteutettu yhteistyössä Säteilyturvallisuuslaitoksen ja Imatran Voima Oy:n kanssa.
t.:.se nte r;;t HeL.s n n
ta Z la V3. osas o
öljyn kulkeuturnisen merkkiainekokeilla pyritään yhtäältä tutkimaan pintavirtauksen ja öljyn kulkeutumisen tuuliriippu- vuutta sekä toisaalta saarnaan käytännön kulkeuturnistietoja alueellista öljyntorjuntastrategiaa varten. Hanke liittyy input-pararnetrejä tarkentavana jatkotutkimuksena laitoksessa aiemmin tehtyyn mallityöhön ja sitä on toteutettu yhteistyössä Helsingin kaupungin ja merivartioston kanssa.
Vuoden 1981 onnistuneiden ja mielenkiintoisia tuloksia antaneiden testikokeiden pohjalta kulkeuturniskokeita jatket- tiin syksyllä 1982. Tällä kertaa menetelmä kuitenkin osoit- tautui kelvottomaksi sen vuoksi, että pian merkkiaineiden veteenpanen jälkeen kontakti merkkiainelevyihin alukselta menetettiin, eikä niitä enää rnyöhernrnillä helikopterihavainto-
lennoilla voitu löytää. Menetelmää kehittäen toimintaa pyri- tään jatkamaan 1983.
5118
- 15 -
Ahvenanmeren virtaus- ja tarkkavaakitusprojekti Vs. ylijohtaja Pentti Malkki
Tutkimusmatkan aikana kerätyn havaintoaineiston perusteella on määritetty Märketin korkeuskiintopisteen taso. Tulos poikkeaa
jonkin verran geodeettisin menetelmin saadusta arvosta. Vir- taus- ja hydrografiset havainnot eivät pysty selittämäänsaatua poikkearnaa, mutta koska tutkimusalus Arandan ei ollut mahdollis-
ta suorittaa kaikkia tarvittavia havaintoja, erityisesti suo- laisuusmittauksia tiheyskentän määrittämiseksi, on tuloksen lopullinen varmistaminen jätettävä uuden selvityksen varaan.
Mittausjakson aikana kerätty virtaus- ja lämpötilahavain- toaineisto osoittavat ajoittain voimakkaita sisäisiä liikkei- tä, joiden yksityiskohtaiseen analyysiin ei vuoden aikana ole ollut vielä mahdollisuuksia.
~ f' [ ._:' ~·! .-_. !'t_' !< ·, .'. t p ' 1 i I. / :'i:r: i Yi r •
Pekka ALenius
Virtausrekisteriä varten kehitetty yhtenäinen ohjelmisto on saatu lähes valmiiksi, ja Pohjois-Itämerellä syyskesällä 1982 tehdyt virtamittaukset on talletettu ja peruskäsitelty tätä ohjelmistoa käyttäen. Ohjelmisto perustuu paljolti jo ennes- tään käytössä olleiden, mutta epäyhtenäisten ja hankalasti käytettävien ohjelmien muokkaamiseen ja yhdenmukaistamiseen.
Majakkalaivoilla tehtyjen vanhojen virtamittausten määrä on osoittautunut niin suureksi, ettei niiden siirtäminen tieto- koneelle ole toistaiseksi mahdollista. Näitä havaintoja voi- daan siten käyttää vain rajoitetusti hyväksi erityistutkimuk- sissa.
Merentutkimuslaitoksesta annetun asetuksen mukaisesti fysiikan osaston tehtäviin kuuluu suorittaa a jääoloista ja antaa niitä koskevia tiedotteita j ennusteita talvimerenkulun tarpeisiin. Tämän mukaisesti osasto on järjestänyt talviaikaan
ää"palvelun, jossa kootaan merialueittemme jäätiedot
ja arvioidaan tilanteen kehitys. Toiminta muodostaa osaston ja samalla koko laitoksen laajimman säännöllisen pa1velumuo- don. Se alkaa lokakuussa meriemme lämpötilaolojen kehityksen seuraamisella ja jatkuu siihen asti kun jäänmurtaja-avustus keväällä lopetetaan. Jääpalvelua suorittavat päivystävät tut- kijat, minkä lisäksi siihen liittyy viestitys- ja karttojen- piirtotoiminta sekä postitus.
Merentutkimuslaitokselle saatujen jäätietojen perusteella laadittiin kert"omusvuonna aikaisempien vuosien tapaan suorasanai- set ja koodatut päivittäiset jäätilannekatsaukset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kuvalähetyksiä varten piirrettiin päivittäiset jäätilannekartat. Näistä aamukartta oli tarkoitet- tu lähinnä kauppalaivoille sekä ulkomaiden jäätiedotustoimintaa harjoittaville virastoille ja laitoksille. Iltapäiväkartta, joka sisälsi satelliittikuvien, lentotiedustelujen ym.
antamat tulokset, oli tarkoitettu lähinnä jäänmurtajille.
Lisäksi kartat painettiin maanantaisin ja torstaisin yleis1 jakelua varten. Painatuksesta huolehti edelleen merenkulku- hallituksen karttapaino. Syksyllä ennen jääpeitteen muodostu- mista lähetettyihin lämpötilakarttoihin liitettiin vertailu- materiaaliksi aikaisempien vuosien lämpötilojen keskiarvoja sekä automaattimerisääasernien rnerisäätietoja.
Arkipäivisin lähetettiin aamupäivällä välittömästi jää- tilannekartan lähettämisen jälkeen jään liike-ennuste kauko- piirturilla jäänmurtajien ja kauppalaivojen käyttöön. Ennustus- kartoista ilmenivät myös puristusriskialueet ja railojen
muodostuminen.
- 17 -
Viestityksen pääpaino oli edelleen kauppalaivoille ja jäänmurtajille annettavissa tiedotuksissa. Koodimuotoiset tiedotukset viestitettiin sähkötyksellä Helsinki-radion kautta
ja puheella kaikkien rannikkoasemien kautta. Suomen- ja ruotsin- kieliset tiedotukset luettiin yleisradiossa. Ulkomaille jää- tiedotukset viestitettiin pääasiassa kaukokirjoittimella.
Päivittäinen jäätilannetiedotus, jäänmurtajien paikat sekä niiden avustamien laivojen nimet luettiin kolmesti päivässä automaattiseen puhelinvastaajaan. Jäätilanteen seuraamisessa voitiin käyttää hyväksi talvella 1981 saatua NOAA-satelliittien vastaanottoasemaa. Kahdenvälinen yhteistyö Ruotsin ja Neuvos- toliiton kanssa jatkui vilkkaana. Neuvostoliitosta saattin
mm. pintaveden lämpötilat ja aikaisempaa tarkempia jäatleto]a.
Jäätiedotusten antaminen talvella 1981/82 aloitettiin 2.12.1981 ja lopetettiin 4.6.1982. Jäätiedotusten jakelu käsitti 160 kappaletta suomenkielistä tiedotusta ja 70 kappaletta ruotsinkielistä tiedotusta. Ensimmäinen lämpö- tilakartta annettiin 15.10.1981 ja viimeinen jääkartta
31.5~1982. Jääkarttojen jakelu käsitti yhteensä 445
vastaanottajaa. Tiedotuksia laadittiin monistettuina 107:stä ja karttoja painettiin 63:sta jäätilanteesta.
5121 Jaa- ja pintalampbtilarekisteri Tutkija Matti Leppdranta
Merentutkimuslaitoksen havaintoaineisto Itämeren jääoloista on viime vuosien aikana koodattu numeeriseksi tietokonerekis- teriksi. Rekisteri alkaa talvesta 1963/64, ja kultakin talvelta on koodattu kaksi jäätilannetta viikossa hilaruudukkoon, jonka ruutukoko on 27 km x 27 km. Rekisterin muodostus on tehty yhteistyössä Ruotsin SMHI:n kanssa. Rekisterin kartuttaminen on jatkuvaa.
SMHI:n kanssa yhteistyössä laadittu Itämeren klimatolo- ginen jääkartasto ilmestyi kertomusvuoden lopulla. Jäätalven vaiheluokitukseeen (nk. Jurva-atlas) perustuva tilastollinen työ aloitettiin ja tavoitteena on tuottaa jään ominaisuuksia kuvaavat vaihekartat.
/S 7 2 2
!Iutk cr i';,f:z Lc:;prä:z'trn
Merentutkimuslaitos aloitti vuonna 1974 j lun tarpeita varten numeerisen jääennustusmallin kehittämisen. Vuodesta 1977 malli on ollut operatiivisessa käytössä. Mallin kehitys- työ tapahtuu pääosin talvimerenkulun teknillisiin tutkimuksiin varatun merenkulkuhallituksen määrärahan turvin. Jääntutki- muksissa jatkettiin jään ja veden välisen leikkausJännityksen tutkimusta, joka perustuu Arandalla 1970-luvun la teh- tyjen talvimatkojen aineistoon. Uutena ongelman~ alettiin selvittää jäässä ja meressä tapahtuvia prosesseja jään ja
avoveden rajavyöhykkeen tuntumassa; maalis-huhtikuun vaihteessa tehtiin Arandalla tutkimusret.ki jään Yeuna-alueelle Selkä- merellä. Yhteistyössä Max-Planck InstituuU.n (Hampuri) kanssa kokeiltiin huhtikuussa korkeataajuisen tutkan sovel- tuvuutta jään liikkeen mittaamiseen Perämerellä. Pohjanlahden ahtojäävallien kokojakautumaa ja määrää mitattiin jäänmurtaja Sisulta laserprofilometrillä, joka tulostaa jään pitkittäis- profiilin ajon aikana.
512 3 Automaattiset
saa-
Tutk
Ulkosaariston sää- ja meritieteellisten havaintojen jatku- minen on pyritty turvaamaan havaintotoiminnan automatisoinnil-
la. Sen vuoksi merenkulkuhallitus on majakeiden automatisoinnin yhteydessä varustanut 6 automaattista sää- ja meritieteellistä asemaa (Kemin majakka, Ulkokalla, Rauman majakka, Märket, Bogskär ja Kalbådagrund). Näistä Rauman majakka ja Bogskär aloittivat toimintansa vuoden 1982 syksyllä.
- .19 -
Sääasemat toimivat vuoden 1982 aikana verraten hyvin.
Pidempiä katkoksia esiintyi Ulkokallan ja Kemin majakoilla ja ne aiheutuivat lähinnä voimanlähteissä olleista häiriöistä.
Meriveden lämpötila-anturit asennettiin alkukesällä kaikille asemille ja samalla aloitettiin vertailuhavaintojen teko.
Kalbådagrundin majakalle asennettiin johtokykyanturi meri- veden suolaisuuden määrittämiseksi. Automaattiasemien havain- tojen tulostus tapahtuu Ilmatieteen laitoksella sijaitsevalle keskusasemalle, josta tietyt säätiedot menevät kansainväliseen sääviestiverkostoon. Merentutkimuslaitoksella havaintotiedot tulostuvat etäispäätteelle ja taltioidaan mg-nauhakaseteille, joilta ne siirretään laitoksen tietokoneelle rekisteriin.
Kerättyä meritieteellistä ja merimeteorologista havaintoaineis- toa käytetään Merentutkimuslaitoksessa päivittäin jääpalve- lussa sekä tukiaineistona eri tutkimuksiin. Kertomusvuonna aineistosta julkaistiin avomeren tuulioloja ja tuulienergiaa käsittelevä raportti ja laajempi aihetta koskeva julkaisu on käsikirjoitusvaiheessa.
5124 Jddkenttien ja alemman ilmakerroksen dynaaminen vuorovaikutus
Tutkija Sylvain Joffre
Jäälauttoja ajavan voima~ tuulen pintastressin, määrääroinan alemman ilmakerroksen dynamiikan ja pintaolosuhteiden funktiona oli keskeinen aihe vuoden 1982 alussa esitetyssä tutkimusrapor- tissa. Seuraava vaihe on arvioida pintastressiä tämän pohjalta käytettävissä olevien tuulihavaintojen ja -ennusteiden avulla.
Ongelman ratkaisemiseksi on pyritty kehittämään yksinkertaisia ennustusmenetelmiä, jotka implisiittisesti sisältävät stabiili- suuden vaikutuksen. Vertailututkimuksissa on ilmennyt, että menettelyllä voidaan päästä nykyisiä Ilmatieteen laitoksen aluetuuliennusteita parempiin tuloksiin. Raportti näistä ver- tailuista valmistuu alkuvuodesta 1983. On ilmeistä, että tämän- kaltaisten alueellisten tarkennusten käyttö yhdessä Euroopan sääkeskuksen ennusteiden hyväksikäytön kanssa antaa tulevaisuu- dessa paremman perustan tuulistressin luotettavalle ennustami- selle.
Projektin t.avoitteena on suorittaa POhJanlahden lämpöta- louden syysmonitorointia sekä tutkia meren
ja ilmakehän välistä energianvaihtoa ja lämpövaraston muutoksia erityisesti syyskauden aikaisessa jäähtymistilanteessa. Tätä silmällä pitäen on havaintoja kerätty jo useana (1978-1981) syyskautena. Arandan havaintojen lisäksi on havaintoja kerätty eräiltä jaksoilta myös siirrettävillä automaa.ttisiLLa pienois- sääasemilla, minkä lisäksi tutkimuksessa käytetään automaatti- majakeiden merimeteorologisia havaintoja. Vuoteen 1982 asti tutkimuksessa on keskitytty riittävän laajan ja edustavan havaintoaineiston keräämiseen. Havaintoainei~to on muodostettu rekisteriksi ja lämpövaraston muutosten peruskäsittely on saatu tehdyksi. Tuloksista valmistuu raportti vuoden 1983 aikana.
Hydrografisia olosuhteita raportoitiin elokuussa 13. Itämeren- tutkijoiden kokouksessa Helsingissä.
D.J:20 Ara-ndan säähava·{nnot~
Synoptisia merimeteorologisia havaintoja on tutkimusalus Arandal- la tehty vuodesta 1975 alkaen sekä peruatiedon hankkimiseksi että ajankohtaisinformaation ja sovellettujen tutkimusten tar- peiksi. Havainnot tekee pääosin Arandan henkilökunta ja niitä on pyritty tekemään kaikkien meriretkien aikana. Vuoden
1975-80 aineisto on julkaistu Meri-sarjassa.
Projektin puitteissa on Ilmatieteen laitoksen kanssa meri- meteorologiaa koskeva yhteistyötä, johon liittyen havainnot on saatettu tosiaikaisina sääpäivystyksen käyttöön.
512 7 Satelli":tt1:kuvavastaanottimen sekä sen tulosteiden hyväksikäyttö
Erikoistutkija Hannu Grönvall
Merentutkimuslaitos sai talvella 1981 käyttöönsä Valtion tek- nillisen tutkimuskeskuksen valmistaman NOAA-satelliittien kuva- vastaanottoaseman. Kuvia on käytetty hyväksi etupäässä jääpal-
- 21 -
velussa. Avovesiaikana kuvista on analysoitu meriveden pinta- lämpötilat (suhteellisesti). Vuoden aikana asemaa täydennettiin mm. ratalaskennan osalta ja hankkimalla videonäyttö. Samalla lisättiin asemaan mahdollisuus kuvien suurentamiseen kahdeksan kertaiseksi, eli täyteen erottelukykyyn (1.1 km).
5128 Jäähuurteen muodostwninen rakenteisiin merellä Vs. osastonjohtaja Jouko Launiainen
Laivoihin kerääntyvä jää on vaaratekijä meriliikenteelle ja aiheuttaa taloudellisia vahinkoja. Rakenteisiin kerääntyvä jää aiheuttaa myös mitoitusongelmia.
Jään kerääntymisen aiheuttaman vaaran ja rakenteisiin koh- distuvien rasitusten arvioimisen kannalta on tärkeätä tuntea
jään muodostumismekanismit, jotta mm. jäätyruisnopeutta voidaan arvioida ympäristön olosuhteiden ja rakenteiden ominaisuuksien avulla.
Jäätyruismekanismien selvit·tämiseksi aloitettiin talvella 1982 jäädytyskokeet tätä tarkoitusta varten rakennetussa tuuli-
tunnelissa. Alustavia mittaustuloksia esiteltiin Pohjoismaisten merijäätutkijoiden kokouksessa sekä 13. Itämerentutkijoiden
kokouksessa. Työtä jatketaan vuonna 1983.
5132 Arandan meritieteellisten havaintojen tallennus ja atk-käsittely
Vanherrrpi suunnittelija Hanna Boman
Hydrografiset havainnot on tehty tutkimusalus Arandan mat- koilla vuodesta 1977 alkaen lämpötila-paine-johtokykysensorin
(CTD) avulla. Tuloksena saadaan yksityiskohtainen kuva lämpö- tilan ja suolaisuuden jakautumisesta eri merialueilla syvyyden funktiona. Kertomusvuoden aikana havaintoja kerättiin 585 ha- vaintopisteeltä.
Aineisto tallennettiin Arandalla magneettinauhakaseteille, joilta tiedot siirrettiin laitoksen tietokoneella ylläpidettä- vään rekisteriin. Samoille nauhoille tallennettiin myös happi-
ja pH-havainnot eri syvyyksiltä sekä laskettiin veden suolaisuus ja tiheys.
4.2 YLEISEN MERITIETEEN OSASTO
Vuonna 1982 yleisen meritieteen osastossa jatkettiin pitkäaikaisia tutkimuksia, joiden avulla voidaan arvioida Iti:uneren tilaa ja sen kehitystä. Keskeisenä tutkimusalueena on ollut. ekasysteemin orgaa- nisen aineen kiertoon liittyvät prosessit ja hapettumismekanismit vedessä ja sedimenti ssä. Itämeren osa-alueiden tilan kehit sen arvioimisen yhte)dessä aloitettiin laajahko tutkimus Selkämeren
silakkakantojen ja silmä saitauk sien syiden selvittämiseksi.
c:. _, ? ,.,
u.lU'J Kiintedt rannikkoasemat
Merentutkimuslaitoksen kiinteillä asemilla suoritettavat lämpöti- lan ja suolaisuuden mittaukset on aloitettu vuosisadan alussa.
Asemien sijainti on tämän lähes 80 vuotta kestäneen toiminnan ai- kana jonkin verran vaihdellut.
Vuoden 1982 lopussa olivat edelleen toiminnassa seuraavat 8 asemaa (vrt. 5123): Harmaja, Norrskär, Orrengrund, Santio, Seili, Tvärminne, Utö ja Valassaaret. Havaintoja tehtiin kaikkiaan 3 200 kpl. Vaikka havaintoverkosto onkin pyritty sijoittamaan siten että saadut tulokset kattaisivat mahdollj_simman edustavan osan Suomen rannikkoa, Selkämeren osalta on vielä liian vähän havaintopaikkoja.
Vuoden 1982 aikana ryhdyttiin.parantamaan kiinteiden havaintoase- mien tulosten käsittelyä, mikä nopeutti havaintojen käyttöä erilai-
sissa palvelutehtävissä.
5133 Hydrografisen ja vesikemiallisen perus- rekisterin ylldpito ja kehittdminen Suunnittelija Jarmo Saarinen
Perusrekisteri sisältää lähes kaiken laitoksen keräämän Itä- meren hydrografisen ja vesikemiallisen aineiston. Sitä käy- tetään omien tutkimusten, merialueiden tilan seurannan ja ulkopuolisille toimitettavan data-aineiston varastona, jota
- 23 -
täydennetään vuosittain. Rekisteri on saatettu hyvään toi- mintakuntoon, mutta sen ylläpitoon ja edelleen kehittämiseen
joudutaan silti käyttämään runsaasti työtä toimivuuden ta- kaamiseksi.
Vuoden kuluessa vietiin Arandan matkoilla kerätty ai- neisto rekisteriin. Rekisterin kehittämisessä keskityttiin mm. Arandan atk-laitteiston hyväksikäytön parantamiseen pyrittäessä ratianalisoimaan rekisteröintiä.
5140
sidonta loppukesällä
Vs. erikoistutkija Lauri Niemist8
Projektin alkamisesta lähtien kerätty aineisto koottiin kertomus- vuoden aikana julkaisuksi, joka esitettiin ICES:n vuosikokoukses- sa Kööpenhaminassa. Suomenlahdelta kerätty aineisto, joka koottiin suomalais-neuvostoliittolaiseen symposioon, ilmestyi venäjän~ieli
senä. Vuosina 1981 ja 1982 kerätyn aineiston muokkaus aloitettiin kertomusvuonna.
Vuonna 1982 tehtiin kahden viikon pituinen tutkimusmatka tutki- musalus Arandalla. Näytteenoton painopiste oli Etelä-Itämerellä,
josta tähän asti ei ole ollut typensidontatietoja. Tutkimus saatet- taneen loppuun vuoden 1983 aikana.
5141 Sedimenttien ominaisuuksien selvittäminen Itämeren pitkäaikaisten vaihteluiden ja muutosten toteamiseksi Vs. erikoistutkija Lauri Niemist8
Yhteistyö Saksan demokraattisen tasavallan merentutkijoiden kanssa jatkui kertomusvuoden aikana. Vs. erikoistutkija Niemistö oli kah- den viikon ajan Saksan demokraattisessa tasavallassa Suomen Akate- mian vaihtostipendiaattina. Matkan aikana Niemistö piti kaksi esi- telmää suomalaisista sedimenttitutkimuksista. Yhteistyössä tehtyjen sedimenttitutkimusten tulokset muokattiin Helsingissä pidettyä Itä- merentutkijoiden kokousta varten esitelmäksi.
5142 Itämeren hiilitalou8 Itäme s lun perustana
Osastonjohtaja Paavo Tulkki
Vuonna 1975 alkunsa saanut ja vuodesta 1979 tehostunut Itämeren ekologiseen malliin tähtäävän tutkimuksen Maj ja Tor Nesslingin Sää·tiön osittain rahoittama vaihe päättyi 1982. Tutkimukseen osal- listui myös vesihallitus ja Helsingin yliopiston eräät laitokset.
Merentutkimuslaitoksessa työskentelivät aiheen parissa tutkijat Eila Lahdes, Jorma Kuparinen, Juha-Markku Leppänen
ja Anneli Virtanen. Myös tutkija Kalervo Mäkelä oli mukana aihetta sivuavissa tutkimuksissa.
Tutkimukseen kuului kolme osatutkimusta. Eila Lahdes laati yleisselvityksen niistä biologisista, kemiallisista ja fysikaalisis- ta prosesseista, jotka vaikuttavat hiilen biologiseen kiertoon ja sitä kautta Itämeren hapenkulutukseen. Selvitys, joka julkais·tiin Meri-sarjan numerona 10, sisälsi myös katsauksen tutkimuksissa ole- vista puutteista sekä suosituksia alan tutkimuksiksi. Tu·tkijat Ku- parinen ja Virtanen selvittivät meriveden orgaanisen aineen hajotuk- sen mittaamisen metodiikkaa saaden sen ohella selville.sekä avomeren että rannikkovesien ekasysteemin hajotustapahtuman numeroarvoja.
Tutkijat Laakkonen ja Leppänen yhdessä biologian laboratorion ja fysiikan osaston tutkijoiden kanssa suorittivat orgaanisen aineen tuotantoon, hajoamiseen ja sedimentaatioon liit-tyviä selvityksiä Hankoniemen luona sekä pohjoisella Itämerellä. Tuloksia metodisista ja kenttähavainnoista on julkaistu kansainvälisissä symposioissa sekä Meri-sarjan numerossa 9.
Pohjanlahden sedimenttitutkimuksista valmistui Pohjanlahtikomi- tean vuosikertomuksen teema-artikkeli.
5143 Sedimentin orgaanisen a~neen koostumus Tutkija Eeva-Liisa Poutanen
Kertomusvuonna jatkettiin merisedimenttien orgaanisen aineen alku- perän ja koo stumuk sen selvittämistä yhteistyönä englantilaisen tutkimuslaitoksen, Institute of Oceanographic Sciences, kanssa.
- 25 -
Englantiin tehdyn opintomatkan aikana keskityttiin pääasiassa kol- melta eri merialueelta kerättyjen sedimenttinäytteiden humusaine- tutkimuksiin. Tyynen valtameren upwelling-alueelta otetut näytteet sisälsivät erittäin suuren määrän orgaanista hiiltä (n. 15 % kuiva- aineesta), ja koska biologinen tuotanto tällä alueella on erittäin voimakasta, voidaan orgaanisen aineen katsoa olevan hyvin "nuorta".
Arabian merestä ja Välimerestä (sapropelejä) otettujen sedimenttien orgaanisen hiilen pitoisuus oli selvästi alhaisempi (2-4 % kuiva- aineesta). Kaikista tutkituista näytteistä pystyttiin uuttamaan huomattavia määriä suuren molekyylipainon humus- ja fulvohappoja.
Tyynen valtameren näytteistä saatujen humus- ja fulvohappofraktioi- den rakennetta selvitettiin mm. alkuainekoostumuksen ja funktionaa- listen ryhmien avulla.
5144
Pääosa tuloksista on julkaistu vuoden 1982 aikana.
Itämeren osa-alueiden tilan kehitys Osastonjohtaja Paavo Tulkki
Tutkimus tuottaa kemiallista ja hydrografista numerotietoa useihin tarkoituksiin. Itämeren maiden yhteistyöhön kuuluva merialueiden seurannan tarvitsemat tiedot menevät Helsingin komission rekiste- riin, jota laitos ylläpitää. Ruotsin kanssa tapahtuva Pohjanlahden seuranta ja Neuvostoliiton kanssa tapahtuva Suomenlahden seuranta tuottavat niin-ikään laitoksen perusrekisteriin dataa, jota käytetään mm. Suomenlahtisymposioiden ja Pohjanlahtisymposioiden julkaisujen
laatimiseen.
Vuoden 1982 alussa käynnistettiin laajahko selvitys Selkämeren tilasta ja sen kehityksestä viime vuosina. Tutkimus liittyy väitet- tyyn silakkakantojen vähenemiseen ja silakalla todettujen silmäsai- rauksien selvittämiseen. Varsinaiset kalatutkimukset tehdään muual- la, mutta Merentutkimuslaitoksen osuutena ovat Selkämeren vesike- mialliset, planktologiset ja pohjaeläintutkimukset sekä haitallis- ten a~neiden pitoisuuksien selvitykset eliöistä ja sedimenteistä.
Tutkimukseen osallistuvat lähinnä laitoksen biologit ja kemistit.
Tutkimusten kenttätyöt suoritettiin vuoden 1982 alkutalvella, kesäl- lä ja alkusyksyllä. Arandaa käytettiin tarkoitukseen noin kuukauden ajan. Rahoitukseen osallistui myös Kemira Oy.
5145 Sadeveden ravinne- ja raakasmetal ulkomereZZä
Osastonjoh Paavo Tulkki
t:O&SUU.S
Itämeren raskasmet.alli- ja ravinnekuormit.uksessa on ilman kautta tuleva kuormitusosuus osoittautunut tärkeäksi. Tähän astiset havain- not on tehty pääasiassa rannikkojen havaintopaikoilla, mikä ilmei- sesti ei anna oikeita kuormituslukuja. Sen vuoksi on ulkomailla ja Suomessakin pyritty hankkimaan sadeveden ja meri-ilman sisältämien haitallisten aineiden pitoisuuksista havaintoja tutkimusaluksilla.
Tutkimuksen ongelmana on kuitenkin laivan aiheuttama kontaminaatio, jota on vaikea eliminoida. Sadeveden keräys kannattaa tehdä vain silloin,kun laivalla on mukana kemistejä,ja kun sateita riittävää näytettä varten saadaan melko harvoin, jää aineisto vähäiseksi. Sen vuoksi aineistoa ei ole vielä voitu hyödyntää. Ilrnatie·teen laitos yhdessä VTT:n kanssa on kehittänyt. laitteiston ilmanäy-tteiden ke- räämiseksi laivaolosuhteissa. Arandalla on jo kahtena kesänä suo- ritettu kokeiluluonteisesti laitteiston testausta. Näyttääkin siltä, että meri-ilman tutkimisessa kuivanäytteiden käyttö tuottaa luotet- tavampia tuloksia kuin sadevesinäytteiden analysointi . .Tutkimus keskeytetään toistaiseksi .
5146 lah,den h1~ilitase
Tutkija Kalervo MäkeZ~
Kuluvana vuonna on kerätty sedimenttinäytteitä orgaanisen hiilen määritys:tä varten, jotta saataisiin tarkempi kuva sedimentin hiili- pitoisuuksista, ja si,ten sedim~nttiin tulevista ja varastoituvista hiilimääristä. Lisäksi on kirjallisuustutkimuksella pyritty arvioi- maan jokien tuomaa ja vedenvaihdon kautta varsinaiselle Itämerelle poistuvia orgaanisen aineen määriä. Nykyisten arvioiden mukaan joet tuovat 13-14 g orgaanista hiiltä vuodessa laskettuna neliömetriä kohti koko Pohjanlahdelle. Noin 6-7 % tästä on biologisesti hel- posti hyväksikäytettävää. Sedimentteihin varastoituu vuosittain 2-3 g, arvioituna sedimentin hiilipitoisuuden ja sedimentoituvan ainemäärän mukaan. Nettosiirtymän varsinaisen Itämeren alueelle on arvioitu olevan 8-11 g hiiltä liuenneessa muodossa. Vaikka nämä
- 27 -
termit on arvioitu toisistaan riippumatta ja näyttävät jotenkin balansoivan toisensa, jää systeemiin suuri epävarmuustekijä, perus- tuotanto, jonka jakautumista systeemin eri osien kesken ei tiedetä.
Arvioimatta on myös jokisuistoihin sedimentoituva orgaaninen aines, joka saattaa olla hyvinkin merkittävä tekijä hiilitaseessa.
5147 Sulfaatin merkitys hajotustoiminnassa Tutkija Kalervo Mäkelä
Eri puolilta Itämerta kerätyistä sedimenttinäytteistä on tutkittu sulfaatti, rikkivety, orgaaninen hiili (kesken), kokonaisrikki ja kloridi (vain yhdellä pisteellä). Ainoastaan pisteellä Teili 1 käy- tetään sulfaatti loppuun jo 20 cm matkalla, kun taas muissa tapauk- sissa ei nollatasoa ole voitu saavuttaa vielä 60 cm syvyydessä (Kuva 1).
Sulfaatin nopea loppuminen sedimentissä on yleensä tulkittu ominai- seksi rehevöityneelle ympäristölle. Rikkivetypitoisuudet yleensä kasvavat sedimentin syvyyden mukaan, ja ne näyttävät korreloivan kloridin (suolaisuuden) kanssa. Hapettomilla pohjilla kokonaisrikki pienenee syvyyden mukaan, kun taas hapellisilla pohjilla tilanne on päinvastainen. Tämä saattaa johtua pyriitin erilaisista muodostu- mistavoista näillä pohjilla. Selkämerellä ja Perämerellä mitatut sulfaattipitoisuudet sedimentin pinnalla ovat 1-26 % suolaisuudes- ta laskettuja "normaaliarvoja" korkeampia. Kohonneet sulfaattipitoi- suudet on yleensä tulkittu rikkiemissioista johtuviksi (jokivesien sulfaatista on globaalisesti arvioitu olevan vähintään 27 % peräisin polluutiosta), mutta tässä tapauksessa normaalia korkeammat sulfaat- tiarvot liittyvät todennäköisesti sulfaattimaiden (aluunamaiden) esiintymiseen Merenkurkun ja Perämeren rannikoilla.
Kenttä- ja huoltoryhmä
Kenttä- ja huoltory~, jonka vahvuus oli viisi henkilöä, toimenku- vaan kuuluu laitoksen tutkimus- ja havaintolaitteiston huolto ja kunnossapito sekä osallistuminen eri kenttäprojekteihin.
Kertomusvuonna on ryhmän aktiviteetti normaalin välineistön huolto- ja kunnostustoimenpiteiden lisäksi kohdistunut eräisiin
Kuva 1. Tutkittujen sedimenttien huokosvesien sulfaatti- pitoisuudet (mg dm-3) sedimentin syvyyden funk- tiona. Rengastetut arvot osoittavat eron (%) poh- janläheisen vesikerroksen (10 cm) ja meriveden suo- laisuudesta lasketun sulfaattipitoisuuden välillä.
Kartassa olevat anomaliat aiheutuvat monista eri tekijöistä, joista kaikkien mekanismeja ei vielä tunneta.
- 29 -
tavallista enemmän työkapasiteettia vaativiin tehtäviin. Näistä mainittakoon mm. Turun ja Haminan mareografien peruskorjaukset, laitekonstruktiot ja merimatkat, jotka liittyvät tutkimuksiin elävän orgaanisen aineen määrästä vesirungossa sekä Pohjois-Itä- meren virtaus- ja lämpötilatutkimus. Niin ikään sähköisten mitta- laitteiden, kuten esim. lämpömittarit sekä poijuvalojen korjaus- ja valmistustoimet, sekä muiden lukuisten mittalaitteiden kor- jaus ja huolto ovat kertomusvuonna aiempaa runsaammin kuormitta- neet kenttä- ja huoltoryhmää. Ryhmän työsuorituksista 35 % sijoit- tui fysiikan osaston, 13 % kemiallis-biologisen osaston ja 6 % yleisen meritieteen osaston tehtäviin. Runsaat 33 % sijoittui lai- toksen yhteisiin tehtäviin.
4.3 KEMIALLIS-B!OLOGINEN OSASTO
Kemiallis-biologisen osaston painopistealueet ovat olleet kansain- välisten sopimusten mukaisessa merialueiden tilan seurannassa, sekä merikemiallisessa ja -biologisessa perustutkimuksessa.
Seurantaohjelman, jonka muodostavat ravinne- ja ympäristö- myrkkyseuranta sekä plankton- ja pohjaeläinseuranta, osuus osas- ton ajankäytöstä on ollut n. 30 %.
Kemian laboratorion ravinnetutkimus keskittyi seurantaohjel- mien lisäksi lähinnä automatiikan kehittä~iseen. Tähän liittyen hankittiin laboratoriolle uusi autoanalysaattori, joka mahdollisti myös uuden menetelmän kehittämisen meriveden orgaanisen aineen mää- ritykselle. Ympäristömyrkkyihin liittyvässä tutkimuksessa keskityt- tiin toisaalta uusien pollutanttien analytiikkaan ja toisaalta tun- nettujen pollutanttien kertymismekanismiin meriekosysteemissä. Li- säksi aloitettiin raskasmetallien kompleksoituvuutta käsittelevä alustava tutkimus.
Biologisen laboratorion pelagiaalitutkimuksissa on, seuranta- ohjelmien lisäksi keskitytty orgaanisen aineen vajoamista selvit- täviin kenttätöihin ja analyyseihin. Eläinplanktonin ravinnonoton kokeellinen esitutkimus on aloitettu. Pohjaeläintutkimuksissa on keskitytty erityisesti aikaisemman materiaalin julkaisukuntoon saattamiseen. Uutta aineistoa on kerätty lähinnä seurantaa ja poh- jaeläinten raskasmetallipitoisuuksia selvittelevää tutkimusta var- ten. Lisäksi on aloitettu pohjaeläinaineiston atk-rekisterien siir- to laitoksen tietokonejärjestelmään.
.516 0
Merentutkimuslaitos suorittaa kansainvälisten velvotteiden nojalla merialueiden tilan seurantaa määrätyillä seurantapisteillä. Tämän lisäksi meriveteen liuenneidEn aineiden ajallisten ja paikallisten muutosten selvittelemiseksi näytteitä otetaan vuosittain laadii:ta- van ohjelman mukaan eri puolilla Itämerta s aitsevilta tu·tkimus- pisteiltä. Suurin osa asemakäynneist.ä tapahtuu tutkinusalus Aran- dalla, ja suurin osa ravinne- ja hydrografisista analyyseistä pyri- tään suorittamaan välittömästi näytteenot.on jälkeen aluksella. Ra- vinneanalytiikkaan käytettiin lähes yksinomaan kotimaisj.a AKEA-au- toanalysaattoreita.
Vuonna 1982 asemakäyntejä oli n. 450 (n. 100 asemaa), näyt- teitä otettiin n. 4 500 ja lähes jokaisesta näytteestä analysoitiin fosfori-, typpi7 ja piiravinteet sekä happi ja pH.
.5161 Itameren suojeZus en Ziittyvd vaarallisten ja haitaZZiste~ aineiden pitoisuuksien mddritys kaloista ja pohjaeZaimist~
Tutkija Vappu Tervo
Itämeren suojelusopimus edellyttää, että vuosittain mitataan sila- kasta, turskasta, Itämeren simpukasta ja kilkistä tietyt ruetallit
(kupari, sinkki, lyijy, kadmium ja elohopea) ja organoklooriyhdis- teet (PCB-yhdisteiden kokonaismäärä sekä DDT hajoamistuotteineen) . Pohjaeläinten osalta on laitoksessa käynnissä laajempi erikoistut- kimus (5180, Sandler), jossa selvitetään mm. haitallisten aineiden kerääntymistä eri ikäisiin eläimiin niiden elinympäristöstä. Tästä saadut tulokset auttanevat osaltaan monitorointitulosten tulkinnas- sa. Kalanäytteitä kerätään kahdelta alueelta Pohjanlahdella ja kah- delta alueelta Suomenlahdella yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Tulokset raportoidaan vuosittain Helsin- gin komissiolle.
5162
- 31 -
La-itoksess-a suoritettavat, muita tutkimuksia varten tarvittavat kemia~~iset ana~yysit
Tutkija Vappu Tervo
Merentutkimuslaitoksen muutamiin biologisiin ja sedimentologisiin tutkimuksiin liittyy oleellisena osana kemialliset analyysit. Vuo- den 1982 aikana tehtiin meriveden orgaanisen aineen määrää, koostu- musta ja kulkeutumista selvittävään projektiin (5193) tutkimusalus Arandalla nun. partikulaarisen fosforin, -typen ja -silikaatin mää- rityksiä tavanomaisten ravinteiden lisäksi, samoin hydrografis-ke- mialliset analyysit kuuluivat oleellisena osana projekteihin "Typen merkitys perustuotannossa" (5140) sekä "Suomea ympäröivien merialu- eiden kasviplanktonin tuotantotutkimus" (5181), joista jälkimmäi- seen tehtiin laboratoriossa kokonaistypen ja kokonaisfosforin mää- ritykset. Lisäksi tehtiin kokonaistypen ja -fosforin määrityksiä Säteilyturvallisuuslaitokselle. Raskasmetallimäärityksiä tehtiin sedimenttinäytteistä, joita oli otettu Itämeren eteläisimmistä osista aina Perämerelle saakka interkalibroiden samalla menetelmiä
"Institut flir ~4eereskunden" (Rostock) laboratorion kanssa. Tämä osoittautui varsin hyödylliseksi ja siinä saatiin mielenkiintoisia tuloksia, jotka käsitellään projektin "Sedimenttien ominaisuuksien selvittäminen" (5141) yhteydessä.
516 3 Ana~yysimenetelmien kehittäminen Osastonjohtaja Folke Koroleff
Kemian laboratorion asetuksenmukaisiin tehtäviin kuuluu merikemial- lisen analytiikan seuraaminen ja kehittäminen. Vuonna 1982 keski- tyttiin lähinnä seuraaviin kohteisiin.
1. Arseenin määrittäminen merivedestä. Arseenin suoraa spektrofoto- metristä määritystä merivedestä on paranneltu edelleen. Menetelmän kehittelyä ei enää jatketa.
2. Ravinneanalytiikan kehittäminen ja automatisointi. Vuoden alus- sa hankittiin laitokselle toinen kotimainen AKEA-autoanalysaattori1
joten nyt voidaan samanaikaisesti analysoida neljä komponenttia
distui rneri,reteen .. HarjaitL;:Ji;~sessa suori.t::.f~tt~:. n
lrvat keskentl~n vertai- Lis kontaminaatiolle. Interkalibroinnin tulokset ja ju.l·- kaistaan vuoden 1983 aikana.
puitteissa jatkettiin meriveden ravintei- den, raskasmetallien ja öljyn interkalibrornteja. Tulokset ravin- teiden ja metallien osalta olivat Öl poik- kesivat toisistaan varsin paljon, mihin ilmeisesti on , ettei neuvostoliittolainen ole vielä ottonut käyttöön suositel- tua UV-fluoresenssimenetelm~ä.
Laitos osallistui myös ICES:n järjestämä~n 5. organokloori- terkalihrointiin, kohteena biomateriaali. Tulokset julkaistaan vuo- den 1983 aikana.
dikoostumuksen tutkimu Erikoistu
Meriveteen liuenneen öljyn kokonaispitoisuuden seuranta aloitettiin vuonna 1977. Tarkem:man kuvan saamiseksi, ja ennen kaikkea mahdol- listen muutosten toteamiseksi ja polluutioi.ndikaattorien osoittami- seksi, aloitettiin tutkimus, joka koskee hiilivetyjen määräsuhteita eri merialueilla. Vuoden aikana jatkettiin orgaanisten aineiden konsentrointimenetelmien kehittärnist.~ XAD-polymeerihartsin avulla sekä puhdistus- ja fraktiointimenetelmien kehittämistä. Suurimmaksi vaikeudeksi on osoittautunut toisaalta XAD-adsorption tehokkuuden suuri vaihtelu, ja toisaalta näyteveden suodatus ennen adsorptiota.
Näyteveden esisuodatus on suoritettu esipoltetulla lasikuitusuo- dattimella, mutta tästä huolimatta on laivalla tapahtuvan työsken- telyn aikana vaikea välttää kontaminaatiota, Tästä aiheutuen näyt-
- 33 -
teenotto pyritään uusimaan vuoden 1983 aikana.
5165 Elohopean maarittaminen merivedesta Tutkija Vappu Terve
Tarkoituksena on selvittää elohopeapitoisuuksia eri merialueilla konsentroimalla veden elohopea amberliittimassalla ja määrittämällä elohopea kylmähöyrymenetelmällä. Amberliittimassan käyttöä ei eh- ditty kokeilla, sen sijaan kokeiltiin ns. kulta-trappia Hg:n konsen- trointiin IRDAB-analysaattorin kanssa. Merivesille riittävää herkkyyttä ei saavutettu laitteessa ilmenneiden vikojen takia.
5166 Halogenoitujen hiilivetyjen rikastuminen meriekasysteemin eri esiin
Erikoistutkija Matti Perttilä
Projektin puitteissa keskityttiin DDT- ja PCB-aineiden
pitoisuuksien mittauksiin ja eräiden uusie.11 biosidien analyysimenetelmien kehittämiseen ja analytiikan soveltamiseen. DDT- ja PCB-aineita mitattiin sedimenttinäytteistä eri merialueilta, biomateriaalista
ja merivedestä. Sedimenttinäytteistä tehtyjen määritysten mukaan DDT-aineiden pitoisuuksissa saavutettiin huippu 60-luvulla, jonka
jälkeen pitoisuudet ovat laskeneet. PCB-aineiden kohdalla vastaa- va lasku ei ole aivan kiistaton. Suurimmat pitoisuudet ovat Suomen- lahden sedimenteissä. Redox-potentiaalin muutoksilla ei ainakaan alustavissa tutkimuksissa havaittu olleen vaikutusta DDT:n hajoami- seen. Tutkimusta jatketaan selvittelemällä edelleen DDT:n hajoami- seen vaikuttavia tekijöitä ja mm. PCB-komponenttien klooraus-asteen vaikutusta PCB:n pysyvyyteen.
Veteen liuenneen ja partikulaattimateriaaliin sitoutuneeo~
DDT:n ja PCB:n määritykseen käytettiin esisuodatusta ja Sdsorboio- tia XAD-hartsiin, Tulosten tulkintaa vaikeuttaa huomattavasti ad- sorbtiotehokkuuden vaihtelu, mistä syystä tutkimusta tullaan jatka-
