ii
i
MERENTUTKIMUSLAITOKSEN KIRJASTO t1 —
73
Sisällysluettelo
1 SUUNTA KOHTI KUMPULAA 2 ITÄMEREN TILA VUONNA 2003
8 MERENTUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTOIMINTAA VUONNA 2003 14 TUTKIMUSALUS ARANDAN TOIMINTA VUONNA 2003
17 HENKILÖSTÖ JA TALOUS 20 MED SIKTE
rÅ
GUMTÄKT 21 SVENSK RESUME 23 JULKAISULUETTELOVastaava toimittaja Riku Lumiaro Toimituskunta
Pekka Alenius, Ann Britt-Andersin, Hanna Boman, Hannu Haahti, Patrick Eriksson, Anneli Järkkälä, Milla Johansson, Kimmo Kahma, Simo Kalliosaari,
Harri Kankaanpää, Maiju Koivula, Eila Lahdes, Ari Laine, Kari Lehtonen,
Mirja Leivuori, Kalervo Mäkelä, Leena Parkkonen, Heidi Pettersson, Mika Raateoja, Eija Rantajärvi, Terttu Someroja, Helena ToIvanen, Jouni Vainio, Timo Vihma ja Markku Viitasalo.
Graafinen suunnittelu Jaana Viitakangas Julkaisija Merentutki m usla itos
Lyypekinkuja 3 A, PL 33, 00931 Helsinki puh. (09) 613 941
telekopio (09) 613 944 94 sähköposti: etunimi.sukunimi@fimr.fi Internet: www.merentutkimuslaitos.fi Painopaikka
Erweko Painotuote Oy, 2004 Helsinki
paperi: Curious Metallics Metal jää 250 gIm2 ja 120 g/m2 ISSN 1237-3982
Kansi: Aranda Jäämerdllä kevättatvetta 2003 kuvaaja Patrick Eriksson
SUUNTA KOHTI KUMPULAA 1
Suunta kohti Kumpulaa
EUROOPAN UNIONIN TUTKIMUSPOLIITTISET PÄÄTÖKSET HEIJASTUVAT MONELLA TAVOIN sen jäsenmai den tutkimuksessa. Vaikka EUn osuus koko tieteen rahoituksesta on alle 10 %, sen vaikutus tieteen suuntautumiseen Euroopassa on huomattavasti suurempi. Erityisesti merentutkimuksen kansallisen rahoituksen rakenteet useissa jäsenmaissa ovat muuttu neet, ja se heijastuu myös tutkimuksen suuntautumiseen. Yleinen muutos on ollut suun tautuminen enenevässä määrin kohti maksullista palvelutoimintaa. Perustutkimuksessa eurooppalaisen merentutkimuksen kuumia aiheita ovat juuri nyt ilmaston sekä meriympä ristön muutos. Koko merentutkimuksen kenttään vaikuttava rakenteellinen muutos on EUn kuudennen puiteohjelman päätöksen mukainen siirtyminen megahankkeisiin. Niitä merentutkimuksesta mahtui mukaan vain yksi. Toteutuksen suunnittelu antaa valtit kä teen suurille maille, ja marginaaliset alueet, kuten Itämeri, jäävät vähälle huomiolle. Tämä ei näkynyt vielä vuoden 2003 tutkimuksissa, mutta havaitaan tulevina vuosina.
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖKSEN MUKAISESTI alettiin viime keväänä selvittää mahdolli
suuksia Suomen ympäristökeskuksen ympäristötutkimuksen, Merentutkimuslaitoksen merentutkimuksen ja Ilmatieteen laitoksen ilman laadun tutkimuksen yhdistämiseksi. Samalla
tuli selvittää, miten näin yhdistettävä tutkimus tulisi alueellisesti järjestää. Liikenne- ja viestintäministeriö ja ympäristöministeriö asettuvat selvitys- miehen, joka esitti kannanoifonsa syyskuussa. Selvitysmiehen esityksen mukaan työnjakoa ja vastuualueita on syytä tarkentaa, mutta hän ei näe perusteita toimintojen yhdistämiselle eikä alueelliselle hajauttamiselle.
1
MERENTUTKIMUSLAITOKSEN PAIVELUILLA JA TUTKIMUKSILLA VUOSI 2003 OLI ONNISTUNUT. Talvi 2002/2003 oli monen leudon vuoden jälkeen jääoloiltaan normaali, ja lisäksi lisääntyneet liikennemäärät asettivat laitoksen jääpal velun testiin, jonka se läpäisi hyvin. Vedenkorkeus- ja aallokkopalvelu astuivat uuteen aikaan, kun aallokkoen nusteet ja tosiaikaiset vedenkorkeustiedot siirtyivät verkossa helposti saataviksi. Vedenkorkeuden ennusteet ovat myös saatavina tilauspohjaisesti. Levätiedotuspalvelu toimi joustavasti jo kymmenettä vuottaan, ja yh teistyö SYKEn kanssa oli onnistunuifa. Verkkopalveluja kaiken kaikkiaan kehitettiin johdonmukaisesti siten, että uusin tieto merestä on kaikkien saatavilla verkossa.TUTKIMUSTOIMINNASSA SAATIIN TULOKSEKAS TILINPÄÄTÖS: Vuoden 2003 julkaisuluettelo on mittava ja tutkimustöis tä lähetetyt käsikirjoitukset lupaavat kehityksen jatkuvan samanlaisena myös tulevina vuosina. Suomen Aka temian tieteen arviointien sarjassa oli viime vuonna vuorossa kansainvälinen geotieteiden arviointi. Arviointiin osallistui Merentutkimuslaitoksesta fysiikan osasto, joka sai tasokkaassa seurassa erittäin hyvän arvosanan.
VUOSIEN VALMISTELUN JÄLKEEN ALKOI MERENTUTKIMUSLAITOKSEN JA ILMATIETEEN LAITOKSEN YHTEISEN toimitalon raken taminen Kumpulassa. Vuokrasopimus Senaaifi-kiinteistöjen kanssa tehtiin helmikuussa, toteutussopimus toukokuussa ja rakennustyöt alkoivat syyskuussa. Toimitalon tuomat yhteistyön synergiaedut Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston luonnontieteiden kampuksen kanssa parantavat ratkaisevalla tavalla Meren tutkimuslaitoksen toimintaedellytyksiä ja sen kautta vahvistavat perustehtävien hoitoa. Samalla ne, kuten edellä mainittu kansainvälinen arviointiryhmä johtopäätöksissään totesi, mahdollistavat kansainvälisesti mer kittävän geotieteiden keskuksen syntymisen.
KIITOS TYÖSTÄ KUULUU SEN TEKIJÖILLE. Merentutkimuslaitoksen osaava ja työlleen omistautunut henkilökunta on jälleen tehnyt hyvän tuloksen.
PENTTI MÄLKKI Ylijohtaja
ITÄMEREN TILA 2
Pitkää;ijatkiznut varsinaisen » Itäme ren kerrostuneisu us p
iirkautui vuon
—na 2003. Pohjanmerettä virranneet suolaputssit hapettiviit varsinaisen Itämeren syvänteitä. Sen
sijaan Suomenlahdetia pohjien happititanne heikkeni edeltisestä vuodesta,
jahap
Itameren tila vuonna 2003
—----
Suomenlahti Hangon edustatta maaliskuussa 2003
RIKU LUMIARO
--
pea oli hyvin niukasti Suomenlah den a vomerisyvänteissä lopp usyksystä 2003. Hapekkaan veden seuraukse
na Gotlannin syvänteen eteläosan pohjien pohjaetäinyhdyskunnat ei pyivät. Joulukuun lopun myrskyissä
merivesi nousi Suomenlahden itä-
osissa teille ja rakennuksien keltarei hin, ja merkitsevä aallonkorkeus ylitti kolmesti yli kuusi metriä poh joisella Itämerellä. Suomen merialu
eilia sinileväkesä oli odotettua rau hallisempi, kun taas varsinaiseila Itämerellä sinileväkukinnat olivat
lähes yhtä suuria kuin vitoden 1997 ennätyskukinnat. Jäätalui oli Itäme ren jään pinta-alan suhteen keski määräinen, mutta se alkoi normaa lia aikaisemmin ja oli kestoltaan tavanomaista jäätalvea pidempi.
Avomeren happi-, ravinne- ja pohjaeläintilanne
Vuosi 2003 oli Itämeren vedenvaihdon kannalta mielenkiintoinen. Vuodesta 1994 jatkunut suolai suuden kerrostuneisuuden aiheuttama stagnaatio purkautui varsinaisella Itämerellä vuonna 2003. Syk syllä 2002 Itämereen tuli ensimmäinen suolaisen ve
den purkaus Pohjanmereltä. Se vaikutti eteläisen Itämeren syvi en alueiden, Arkonan ja Bornholmin altaiden, happioloihin. Tam mikuun lopulla 2003 virtasi jälleen ltämereen suuri määrä poik keuksellisen kylmää ja happipitoista vettä Pohjanmereltä.
Arandan tammikuun 2003 matkalla ei vielä havaittu merkkejä suolavesipurkauksesta Gotlannin syvänteessä. Vesi oli 80 met rin syvyydestä aina pohjaan saakka täysin hapetonta ja rikkivety pitoista. Arandan touko-kesäkuun matkalla tammikuun 2003 suolavesipulssin vaikutus oli jo selvästi havaittavissa itäisen Gotlannin altaan etelä- ja keskiosassa. Pohjanläheinen suolapi toisuus oli Gotlannin syvänteessä lähes promilleyksikön korke ampi kuin tammikuussa ja veden happipitoisuus oli nyt yli 3 ml/l.
Suolaisen ja hapekkaan vesikerroksen paksuus oli pohjalta ylös päin noin 50 metriä. Sen yläpuolella oli vielä vesikerros vanhaa hapetonta vettä 100—160 metrin syvyydessä.
Gotlannin altaassa elokuussa 2003 pohjalle tullut uusi vesi oli jo sekoittunut ylempänä olleiden vesimassojen kanssa ja pohjanlä heinen happipitoisuus oli pienentynyt. Täydellisen happikadon vesikerros oli kaventunut noin puoleen ollen 100—1 30 metrin syvyydessä. Syksyllä vesimassojen sekoittuminen jatkui edel leen eikä täysin hapetonta vesikerrosta ollut enää varsinaisella Itämerellä. Tosin vesikerros 80—130 metrin syvyydessä oli edel leen vähähappista. Pohjanläheisen noin 80 metrin paksun vesi- kerroksen happipitoisuus oli syys- ja lokakuussa 2 ml/l.
SUOMENLAHTI 1 Voimakkain Suomenlahden avomerialueiden syvänteiden happitilanteeseen vaikuttava tekijä on Itämeren vedenvaihtodynamiikka ja kerrostuneisuus. Koska Suomenlah den syvien alueiden syvyys on suurin piirtein sama kuin haloklii nin eli suolaisuuden harppauskerroksen syvyys, vaihtelee syvän- teiden suolaisuus ja happipitoisuus herkästi.
Vuonna 2003 Suomenlahden syvänteissä vallitsi suolainen ja vähähappinen tilanne. Itämereen virran
nut suolainen ja hapekas vesi pysyi koko vuoden syvemmällä kuin 125 metrin syvyydessä eikä se siten virrannut Suomenlahteen. Vesikerros, josta vettä virtaa Suomenlahden syvänteeseen, oli erittäin vähähappista varsinaisella Itämerellä 80—1 00 metrin syvyydessä.
Suotapuissit hapettivat varsinaisen
Itämeren syvällte itä
Itämeren happitilanne talvella 2003 0 ei aineistoa
[2
r
LÄHDE: JANNE BRUUN! MTL
Itämeren happitilanne elokuussa 2003
O ei aineistoa
- - -________0>
L2
ml 11 LÄHDE: JANNE BRUUN! MTL
/ •:;?!
Tammikuussa 2003 Suomenlahdella vallitsi selvä halokliini. Poh janläheisen veden happipitoisuudet olivat matalia, 60—70 m syvyydessä happea oli alle 2 mlIl. Kesä-elokuussa tilanne säilyi ennallaan ja happea oli edelleen hyvin niukasti. Elo-syyskuussa happitilanne huononi la täysin hapettomia pohjia esiintyi Loviisan tienoille saakka. Syyskierron jälkeen joulukuussa happea oli jälleen, mutta hyvin niukasti Suomenlahden avomerisyvänteissä.
Verrattuna edelliseen vuoteen happiarvot olivat selvästi alhal sempia talvella 2003.
Ravinnetilanne Itämerellä
Vuona 2003 Itämeren avomerialueiden ravinnetilanne noudatti pääosin niiden happitilannetta. Gotlannin syvänteellä fosfaatti- ja ammoniakkipitoisuudet laskivat voimakkaasti ja vastaavasti nitraattipitoisuudet nousivat. Tämä johtui uuden ha pekkaan veden saapumisesta Gotlannin altaalle.
Suomenlahdella syvänteissä vallinnut vähähappi nen, myöhemmin jopa hapeton tilanne johti fosfaa tin vapautumiseen pohjasedimenteistä ja siten pitoisuuksien kasvuun syvävedessä. Vastaavasti nitraattipitoisuudet laskivat voimakkaasti pohjan lähel lä hapen puutteen vuoksi. Pohjanlahdella ravinnepitoi suudet pysyivät tyypillisesti syvävedessä vakaina ja pieninä vuonna 2003.
Pohjanläheisen veden (75 m) vuosittainen ravinnekierto keskisellä Suomenlahdella vuosina 1990—2004
O NO3 = nitraatti
OP04=
fosfaatti NH4 ammoniakki
Pohjaeläimistön tila
Pohjaeläimistössä suolaisen ja hapekkaan veden vaikutus voitiin kesä-toukokuussa 2003 havaita vain itäisen Gotlannin altaan eteläosan syvillä havaintopisteillä. Jopa 150 metrissä havaittiin pohjien uudelleen asuttamista vuosia kuolleina olleilla alueilla.
Sen sijaan 90 metrin syvyydessä olevilla pohjilla tilanne oli edel leen huono myös eteläisen Gotlannin altaalla. Myöskään Gotlan nin altaan keskiosassa ei vielä näkynyt merkkejä pohjaeläimistön elpymisestä, vaikka veden happipitoisuus ylitti touko-kesäkuus sa kriifiiset 2 ml/l. Gotlannin altaan pohjoisosassa 90 metriä syvät ja sitä syvemmät pohjat olivat edelleen täysin autioita hap pikadon takia.
Suomenlahdella ei havaittu muutosta edellisistä vuosista.
Suomenlahden pohjaeläimistön tila heikkeni jo vuonna 1996, kun talven 1992—93 suolapuissin takia muo
dostui Suomenlahteen pysyä halokliini. Suomenlah den pohjaeläinyhdyskunnat ovat olleet viime vuosi na hyvin köyhiä 60—80 metriä syvillä pohjilla ja puuttuneet kokonaan syvännealueilla, syvemmällä kuin 80 metrin syvyydessä.
Sen sijaan Pohjanlahdella, missä happitilanne on hyvä myös avomeren syvissä altaissa, ei pohjaeläimistössä havait tu mitään normaalista poikkeavaa. Monella havaintopisteellä yksilötiheydet olivat kuitenkin suhteellisen alhaisia. Valtalaji vaI kokatkalle (Monoporela affinis) suuret ja useamman vuoden kestävät vaihtelut yksilötiheyksissä ovat normaaleja. Merivalko katkan (Pontoporela femorata) lisääntymistä havaittiin Selkäme ren eteläosassa noin 10 vuoden tauon jälkeen vuonna 2000.
Tämä kehitys jatkui myös vuonna 2003. Syynä tähän on 1990- luvun alkupuolen suolavesipurkaus, joka vasta nyt vuosien vii- veen jälkeen alkaa näkyä Pohjanlahden pohjaeläinyhteisöissä.
Tulokaslaji amerikanmonisukasmato (Marenzelleria viridis) esiin tyi hyvin runsaana Merenkurkun pohjoisosassa kesällä 2002.
Vuonna 2003 lajia ei kuitenkaan havaittu pohjoisempana Perä merellä, ja Selkämerellä tavattiin vain muutama yksilö avomeren syvänteissä. Sen sijaan Ahvenanmeressä lähes 300 metrin sy vyydessä kanta on lisääntynyt huomattavasti (> 100 yksilöä/m2) vuodesta 2002, jolloin se havaittiin siellä ensimmäisen kerran.
Suomen merialueilla vuosi 2003 poikkesi selvästi lämpöoloiltaan edellisestä vuodesta. Lämpeneminen alkoi myöhemmin kuin aikaisempina vuosina. Pintalämpötila oli keskimääräistä alempi aina heinäkuun alkuun saakka. Heinä-elokuun vaihteessa, jolloin Linear NO3
Linear
P04pmol11 12
LÄHDE: HANNU HAAHTI 1 MII
Meriveden lämpötila ja suolaisuus
Suomen merialueilla
meren pintalämpötila on yleensäkin suurimmillaan, nousi pinta- lämpötila paikoin jopa ennätyksellisen korkeaksi. Se kuitenkin jäähtyi huomattavan nopeasti jo elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Alkusyksyn pintalämpötila oli normaali tai paikoin hie man keskimääräistä alhaisempi aina marraskuulle saakka. Sen sijaan marraskuussa pintavesi jäähtyi tavanomaista hitaammin.
Pohjanläheisissä vesissä vuosi 2003 oli lämpöoloiltaan tavan omainen tai paikoin jopa normaalia viileämpi. Veden lämpötila kerrostuneisuus oli erityisesti elokuun alussa keskimääräistä voimakkaampaa. Keskikesän hellejaksolla lämmin pintakerros oli suhtellisen ohut Suomenlahden avomerialueilla. Lämpötilan harppauskerros oli paikoin tavanomaista ylempänä, joten pinta- kerroksen lämpövarasto jäi esimerkiksi kesän 2002 lämpövaras toa huomattavasti pienemmäksi. Selkämerellä kesän lämpötilan- ne oli normaalimpi ylemmissä vesikerroksissa; lähellä pohjaa vesi sen sijaan oli tavallista viileämpää.
Rannikonläheisten pinta- ja pohjavesien suolaisuus oli vuonna 2003 Pohjanlahdella keskimääräistä pienempi, mutta Saaristo- merellä ja Suomenlahdella tavanomainen. Avomerellä suolapitoi suus oli Suomenlahdella pohjan lähellä lähes sama kuin vuonna 2001, mutta hieman korkeampi kuin vuonna 2002. Alkuvuonna Selkämerellä tilanne oli edellisten vuosien kaltainen, mutta lop pukesästä pohjanläheisten vesien suolaisuus kasvoi jonkin ver ran.
Joulukuun lopulla vedenkorkeus nousi melkein ennätyslukemiin itäisellä Suomenlahdella
Merenpinnan vaihtelu oli melko normaalia Suomen rannikoilla vuonna 2003. Helmikuun puolestavälistä maaliskuun lopulle saakka vedenkorkeus oli 20 cm keskimääräistä alhaisempana ja joulukuun loppupuolella 30 cm keskimääräistä korkeammalla.
Joulukuun lopun myrskyt nostivat meriveden Suomenlahden itäosissa teille ja rakennuksien kellareihin. Haminassa merivesi nousi joulukuun 29. päivänä 5 cm:n päähän ennätysarvosta, 161 cm keskiveden yläpuolelle. Myös Helsingissä merivesi nou si lähes Kauppatorille. Hetkellisiä ennätysarvoja ei
kuitenkaan saa- vutettu vuonna 2003.
Suomenlahden itäosissa merivesi
nousi teille ja rakennuksien kella reihin
Pohjanlahti
JO <500 yks./m2O> 500 yks./m2
Suomenlahti ja varsinainen Itämeri O rikkivetyä pohjavedessä, ei näytteitä O ei pohjaeläimistöä
O selvästi taantunut pohjaeläimistö O normaali pohjaeläimistö O uudisasutusta 2003 uuden
hapekkaan veden myötä
LÄHDE: ANN-BRIU ANDERSIN 1MTC
20
15
10
LÄHDE: PEKKAALENIUS 1 MTC
Itämeren pohjaeläimistön tila 2003
O
Vuoden 2003 pintalämpötilat Seilin
0 pintalämpötilat vuonna 2003havaintoasemalla
O maksimi 1973—2002 O keskiarvo 1973—2002 O minimi 1973—200201 02 03 04 05 06 07 0$ 09 10 11 12 01 kk
Helsingin vedenkorkeuden kuukausikeskiarvot vuonna 2003 keskiveden suhteen
OVuoden 2003 arvot
0 Vuosien 1904—2002 keskimääräiset arvot
cm 10
0
10
—20
•30
3 4 10 11 12 kk
LÄHDE: HANNA BOMAN / MTL
Helsingin mareografi täytti 100 vuotta
Helsingin mareograti eli vedenkorkeusmittausasema on toiminut täydet sata vuotta. Vedenkorkeuden miifaaminen sillä aloitettiin 1 .1 .1904. Helsingin mareografi valmistui Kaivopuiston rantaan jo vuonna 1899. Varsinainen miifaustoiminnan aloittaminen kui tenkin viivästyi joitakin vuosia, koska Saksasta hankittu mekaani nen vedenkorkeuden rekisteröintilaite ei ollut sopiva pohjoisiin oloihin. Mekaanikko V. Falck-Rasmussen kehitti samalla periaat teella toimivan, mutta Suomen ilmastoon soveltuvan laitteen.
Helsingin mareografia lämmiteifuin aluksi petrolikaminalla, ja sähkövalot se sai vuonna 1918.
Helsingissä vedenkorkeus on ollut korkeimmillaan 27.1 .1990 kello 01.00. Tuolloin meren pinta nousi 136cm keskiveden yläpuolelle peittäen Kauppatorin veden alle. Matalimmillaan vedenkorkeus on ollut 22.3.1916 kello 06.00, jolloin merivesi oli 92 cm keskivettä matalammalla.
Joulukuussa aallokko oli korkeata
Pohjoisen Itämeren aaltopoiju jouduttiin nostamaan ylös jo 8.1.2003, sillä Itämeren pohjoisosatjäätyi vät viime talvena aikaisin. Aaltomittauksia voitiin taas jatkaa toukokuun alusta lähtien. Helsingin edustalla aaltopoiju oli meressä toukokuusta joulu kuun alkuun saakka.
Kesäkuukausina merkitsevä aallonkorkeus ylitti kolme metriä pohjoisella Itämerellä vain kerran, 10. heinäkuuta. Lähes sa maan lukemaan päästiin myös 4. heinäkuuta. Pohjoisella Itäme rellä merkitsevä aallonkorkeus oli kesäkuukausina suurimman
Merkitsevän aallonkorkeuden kuukausikeskiarvot vuonna 2003 pohjoisella Itämerellä ja Helsingin edustalla
O pohjoinen Itämeri O Helsinki
merkitsevän aallonkorkeuden keskiarvo (m)
1,5
0,5
5 6 7 8 9 10 11 12 kk
osan ajasta alle metrin. Helsingin edustalla merkitsevä aallonkor keus ei juuri ylittänyt 1,5 metriä, ollen tavallisimmin alle puoli metriä.
Syyskaudella tuulisuuden kasvaessa aallokko oli jo korkeampaa.
Pohjoisella Itämerellä ylitettiin 3,5 metriä vain muutaman kerran, ja Helsingin edustalla merkitsevä aallonkorkeus pysyi alle kol men metrin korkuisena. Pohjoisella Itämerellä merkitsevä aallon- korkeus oli syyskaudella enemmän kuin puolet ajasta yli kaksi metriä. Joulukuun myrskyinen loppu poikkesi selvästi syys-mar raskuun tilanteesta. Kaikissa joulun tienoon kolmessa myrskys sä, 24., 28. ja 29.12., mitattiin kuuden metrin merkitsevät aal lonkorkeudet. Tällaisessa aallokossa korkein yksittäinen aalto on noin 11 metriä korkea. Korkein pohjoisella Itämerellä mitattu merkitsevä aallonkorkeus on ollut 7,7 metriä vuonna 1984.
Sinileväkesä oli Suomen merialueilla odotettua rauhallisempi
Suomen merialueilla kesän 2003 sinileväkukinnat olivat paria viime vuotta selvästi heikompia. Kevätku
kinnan jälkeinen pohjoisen Itämeren pintaveden korkea fosfaaffipitoisuus ennakoi voimakkaita sini leväkukintoja myös Suomenlahdella. Kuitenkin laajempia ja runsaita sinilevälauttoja esiintyi Suo- menlahdella vain heinäkuun lopulla.
Ensimmäiset havainnot veteen sekoittuneista sinilevistä tehtiin juhannuksen jälkeen, pari viikkoa myöhemmin kuin edel lisvuonna. Tuolloin sinilevien määrät olivat vielä alhaisia. Heinä kuun helteet lämmittivät pintavettä, ja Suomenlahdella sinilevien määrä alkoi kasvaa. Myrkyllistä
Nodularia spumigena-sinilevää esiintyi vain vähän. Heinä-elokuun vaihteessa Suomenlahden avomerialueilla oli lyhytkestoisia laajempia leväkukintoja. Sinile välajeina olivat yleisimmät kukintoja muodostavat lajit:
N. spumi gena, Anabaena spp. ja Aphan/zomenon flos-aquae.Elokuussa Suomen avomerialueilla ei enää tavattu sinilevien pintalaufioja.
Rannikkoalueilla kukinnat olivat hyvin paikallisia, ja monissa Suomenlahden suojaisissa lahdissa vesi samentui levämäärien kasvaessa.
Varsinaisella Itämerellä kesän 2003 sinileväkukinnat olivat huo mattavasti Suomenlahdella havaittuja kukintoja voimakkaampia, lähes yhtä suuria kuin vuoden 1997 ennätyskukinnat.
LÄHDE: HEIDI PETTERSSON / MTL
Itämeren laajin jäätilanne 5. maaliskuuta
Kiintojään suurin paksuus Perämerellä oli 70—90 cm, Selkämerellä 60—75 cm, Saaristomerellä 50—60 cm, Suomenlahden länsiosassa 50—65 cm ja Suomenlahden itäosassa 65—80 cm. Ulapan jään paksuus Perämerellä oli 40—60 cm, Selkämerellä 20—40 cm, pohjoisella Itäme rellä 5—20 cm ja Suomenlahdella 40—75 cm.
Ojäätä
Jäätalvi 2002/2003 oli keskimääräinen
Jäätalvi 2002/2003 oli keskimääräinen, kun talven luokitteluna on merijääalueen pinta-alan laajuus. Poikkeuksellista oli kuiten kin se, että talvi alkoi normaalia aiemmin, oli kestoltaan normaa lia pidempi ja jää oli Suomenlahdella keskimääräistä paksum paa.
Jäätyminen alkoi Perämeren pohjoisosassa lokakuun loppupuo lella noin kaksi viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Suomenlah den itäosassa se alkoi marraskuun alkupuolella noin kolme viik koa etuajassa. Selkämerellä, Saaristomerellä ja Suomenlahden länsiosassa jäätyminen alkoi marraskuun lopussa yli kolme viik koa normaalia aikaisemmin.
Joulukuun alkupuoli 2002 oli kylmä, ja jäätyminen oli nopeaa.
Merenkurkku peittyi jäähän joulukuun 7. päivänä, noin kolme viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Perämeri jäätyi jo joulukuun puolivälissä kuukauden normaalia aikaisemmin. Vuodenvaihtees sa Perämeri, Suomenlahti ja Saaristomeri olivat kauttaaltaan jäässä ja Selkämerellä oli rannikon edustalla 10—25 meripenin kulmaa leveä jääalue. Suomenlahdella jään raja sijaitsi Jussarön pituuspiirillä. Tammikuun alkupuoli 2003 oli kylmä, ja jäätä muo dostui myös pohjoisella Itämerellä.
Helmikuu alkoi pakkasjaksolla, ja jäätä muodostui kaikilla meri- alueilla. Helmikuun sää oli kuitenkin vaihteleva, ja lauhan ja kyl män ilman vaihdellessa jäätilanne muuttui säiden mukaan. Hel mi-maaliskuun vaihteessa oli pidempi kylmä sääjakso. Talven laajin jäätilanne, 232 000 km2, saavutettiin maaliskuun 5. päivä nä. Tuolloin Pohjanlahti ja Suomenlahti olivat jään peitossa ja jään raja kulki pohjoisella Itämerellä Öölannista Häradskärin
kautta Gotska Sandön pohjoispuolelle ja siitä Ventspilsin länsi puolitse Liepajaan. Myös Etelä-Itämerellä oli paikoin jäätä saaris tossa. Pian tämän jälkeen sää muuttui lauhaksi. Lounaistuulet painoivat Pohjanlahdella jäät Suomen rannikkoa vasten aiheutta en vaikeakulkuiset ahtojäävyöhykkeet kiintojään edustalle. Suo menlahden länsiosaan muodostui railo Porkkalasta länteen, kun taas Porkkalasta itään jää oli vaikeakulkuista ja paksua ahtojää tä.
Jäätalven kesto oli kaikilla merialueilla keskimääräistä pidempi.
Perämeren pohjoisosassa se oli noin kaksi viikkoa, Perämeren eteläosassa noin kolme viikkoa sekä Selkämerellä, Saaristome rellä ja Suomenlahdella yli kuukauden normaalia pidempi. Jäät lähtivät Saaristomereltä aivan toukokuun alussa lähes kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Suomenlahden länsiosa ja Selkämeri vapautuivat jäistä toukokuun alkupuolella, ja Suomen lahden itäosa ennen toukokuun puoliväliä yli kaksi viikkoa keski määräistä myöhemmin. Toukokuun loppupuolella jäät lähtivät ensin Perämeren eteläosasta noin viikon normaalia myöhemmin
ja lopuksi Perämeren pohjoisosasta touko
kuun 28. päivänä normaaliin aikaan.
Itämeren sinileväkukinnat heinäkuun lopulla 2003
1
5 10 15 20 25pg11
LAHDE JENNI VEPSALAINEN / SYKE
[AHDE: JOUNI VAINIO / MIL
Talven laajin
jääti 1 anne
232 000 km2
saavutettiin
maaliskuun
5. päivänä
MERENTUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTOIMINTAA 8
Merentutkimuslaitoksen tutkimustoimintaa vuonna 2003
HENRY SÖDERMAN JA HANS GRARER
________ __
$nTll
__
RIKU WMIARO
I
__
»
Menen dynamiikka ja meri-ilmakehä -vuorovaikutus
Merijään synty, kasvu, liikkeet ja sulaminen määräytyvät meren ja ilmakehän vuorovaikutuksen perusteella. Vuonna 2003 käyn
nistyi EUn osarahoitteinen IRIS -hanke, jossa tutkitaan jäävalle ja. Merentutkimuslaitoksen tehtävänä on kehittää erityisesti jää vallien havaitsemista satelliiteilla ja niiden muodostumisen mate maattista mallintamista. Hankkeessa pyritään yksittäisten jääval lien mallintamiseen, mihin nykyiset jäätilanne-ennusteisiin käyte tyt mallit eivät kykene. Samalla myös kehitetään jäävallitiedon välittämistä. Talvimerenkulun sujuvuuden parantamiseksi on tärkeätä, että jäävallitieto olisi mahdollisimman pian jäänmurtaji en ja kauppalaivojen käytettävissä. Vuonna 2003 merijään läm pötalouden tutkimuksissa päähuomio kohdistui lumen ja jään pinnan säteilytaseeseen, pinnanalaiseen sulamiseen ja kohva jään muodostumiseen.
Suomessa on käytössä useita numeerisia virtausmalleja, joita käytetään monissa käytännön sovellutuksissa, kuten öljyonnetto muus- ja meripelastustilanteissa. Toukokuussa 2003 Suomen lahdella tehtiin ajelehtimiskokeita yhteisessä tutkimushankkees sa Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteen laitoksen, Meren tutkimuslaitoksen ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Hankkeessa kehitetään operatiivinen malli, jolla voidaan antaa mahdollisim man luotettavia ajelehtimisennusteita.
Syksyllä 2003 tehtiin Itämerellä kaksiosainen kenttäkoe “The Baltic Swell Experiment” Gotlannin itäpuolella. Sen aikana ke rättiin aineistoa ilmakehän ja aaltojen välisten vuorovaikutusme kanismien tutkimiseksi. Liikkuvien aaltojen yllä alailmakehän rakennetta ei tunneta yhtä hyvin kuin maan päällä. Näin on laita erityisesti mainingin kohdalla, kun aaltojen nopeus on suurempi kuin tuulen nopeus.
Arandan ensimmäisellä aaltomatkalla ankkuroitiin Miamin yliopis ton ASIS -poiju, joka mittaa ilmankehän ja veden välistä vuoro vaikutusta meren pinnalla. Lisäksi matkalla ankkuroitiin kaksi aallonmittauspoijua ja veden virtauksia havainnoiva mittalaite.
Kahden kuukauden aikana merelle ankkuroidut laitteet rekiste röivät useita erilaisia aallokko- ja tuulitilanteita. Mittalaitteiden ankkuroinnit ja nostot jälkimmäisellä aaltomatkalla sekä Arandal ta tehdyt mittaukset sujuivat hyvin ja tuottivat runsaasti aineistoa myöhempiä tutkimuksia varten.
Veden ja ilmankehän väliseen vuorovaikutukseen kuuluu myös kaasujen, kuten vesihöyryn ja hiilidioksidin vaihto. Ne ovat tär keitä tekijöitä ilmaston muutosta ennustavissa globaaleissa mal leissa. Tämän vuoksi matkoilla mitattiin myös hiilidioksidin vuota Arandan keulamastoon kiinnitetyllä sensorilla.
Sisäiset prosessit
Meren pohjalla sedimentin ja veden rajapinnalla tapahtuva liuen neen typen poistuminen neutraalina typpenä ja sedimenttiin sitoutuneen fosforin liukeneminen veteen ovat tärkeimmät pro sessit, jotka vaikuttavat Itämeren sisäiseen kuormitukseen. Näi hin prosesseihin vaikuttavat pohjan happiolosuhteet, tyyppi ja kemialliset ominaisuudet. Vuonna 2003 typpitutkimuksissa kes kityttiin selvittämään raudan ja mangaanin osuutta typen kemo denitrifikaatiossa. Saaristomeren ja Suomenlahden sedimentti näytteet vahvistivat sitä oletusta, että mangaanilla ja raudalla on yhteys typenkiertoon. Lisäksi eräissä tutkimuskohteissa havait
tiinmangaanin ja raudan alueellista ja vaihtoehtoista dominans sia.
Typen poistumaa pohjasedimentistä on tutkittu denitrifikaatiomit tauksin vuodesta 2001 lähtien Hanko-Tvärminne -alueella ja Saaristomerellä vuonna 2002. Molemmilla alueilla keskimääräi
Miarnin yliopiston ASIS
-poijun mereentaskeminen oli monivaiheinen ja vaativa urakka
nen taso oli sama, mutta Tvärminnen edustalla voitiin havaita selvempi heikkenevä suunta rannikolta avomerelle päin. Tämä johtui osaltaan paremmasta happitilanteesta matalammilla pohjil
a. Myös rannikon läheisten pohjien huonontunut happitilanne
voi johtaa typenpoistuman heikkenemiseen. Saaristomerentutkimusalueella arvioitiin ravin nevuomittauksin myös sisäisen kuormituksen voimakkuutta. Kaikkien ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä havaittiin vaihtelevassa määrin.
Metallien kemialliset olomuodot ovat tärkeitä tekijöitä tutkittaes sa metallien merkitystä sisäiseen kuormitukseen ja eliöstölle aiheuttamaan myrkkyvaikutukseen. Vuonna 2003 tutkittiin sedi menteistä helposti liukenevia ja sedimentin huokosveden sisältä miä metalleja. Osa metalleista sitoutuu voimakkaasti pohjasedi mentteihin, kuten kupari, joka on sitoutunut vahvasti Kotkan edustan hapettomiin ja sulfidipitoisiin pohjasedimentteihin. Sen sijaan Suomenlahdella ja Saaristomerellä nikkeli ja kromi liuke nevat pohjanläheiseen veteen ja kadmium on osoittautunut help poliukoisimmaksi metalliksi eri tyyppisistä pohjasedimenteistä.
Itämeren rehevöityminen johtaa yhä suurempien aine- ja ravinne määrien vajoamiseen merenpohjaan. Hapettomasta pohjasta vapautuvilla ravinteilla on merkittävä osuus Suomenlahden ravin netaloudessa ja rehevöitymiskehityksessä. SEGUE-P -hank keessa selvitetään fosforin eri esiintymismuotoja, sitoutumista ja vapautumista sääteleviä hapetus-pelkistysreaktioita sekä rau dan, alumiinin ja piin osuutta fosforin kierrossa. Lisäksi selvite tään valuma-alueelta tulevan hiukkasmaisen fosforin kulkeutu mista ja pidättymistä rannikko- ja avomerialueella. Tutkimusta tehdään yhdessä Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa. Vuonna 2003 SEGUE-P -hankkeessa otettiin käyttöön fosforin eri esiintymismuotojen määritysmenetelmä ja syyskuussa toteutettiin Arandalla hankkeen ensimmäinen kenttä- matka Suomenlahdelle ja Turun saaristoon.
Meren pitkäaikaiset muutokset
Merentutkimuslaitos osallistuu neljään Suomen Akatemian Itä meriohjelman BIREMEn hankkeeseen. BIREMEssä tutkitaan Itämeren rehevöitymistä ja sen sosjoekonomisia vaikutuksia.
Merentutkimuslaitos selvittää yhdessä muiden tahojen kanssa
Pohjanä)itteen ottoa Gernax—noutimetta Saaristomerettä
Itämeren sedimenttien ravinnedynamiikkaa (SEGUE-P), meri- jään biologiaa (ICEMAT), tulokaslajien ekologiaa (BITIS) ja sini levien ekosysteemivaikutuksia (CYBER)
Jää peittää pohjoisen Itämeren joka vuosi useiksi kuukausiksi.
Jääpeitteen merkitys ravinteiden ja orgaanisen aineen kierrätyk
sessä ja kuljetuksessa on kuitenkin jäänyt vähäiselle huomiolle.ICEMAT -hankkeessa selvitetään merijään eliöstön roolia ravin
teiden kierrätyksessä, muuntamisessa ja vapautumisessa ve teen sekä takaisin ilmakehään. Tutkimusta tehdään Suomenlah den suualueella, Merenkurkussa ja Perämerellä. ICEMAT -hank keessa on mukana tutkijoita Merentutkimuslaitokselta, Helsin gin, Oulun ja Kuopion yliopistoista sekä Pohjois-Savon ympäris tökeskuksesta.
Jäätalven 2002/2003 aikana toteutettiin laajamiifainen kenftätut kimus Tvärminnen eläintieteellisen aseman läheisyydessä.
Eräässä ICEMAT -hankkeen alaprojektissa tutkittiin valon mää rän vaikutusta jään eliöyhteisön rakenteeseen ja toimintaan jää- talven eri vaiheissa. Toisessa ICEMAT -hankkeen alaprojektissa
tutkittiin veden suolaisuuden ja liuenneen orgaanisen aineenmäärän vaikutusta jään ominaisuuksiin ja eliöyhteisön rakentee seen rannikolta avomerelle.
Tuhansia eliöitä matkustaa merialueelta toiselle laivojen painolas titankeissa. Itämereen vieraita lajeja on levinnyt jo yli sata. Näistä tulokaslajeista noin 70 pystyy lisääntymään ltämeressä, ja noin 20:lla tiedetään olevan haitallisia vaikutuksia. BITIS -projektissa selvitetään tulokaslajien kulkeutumista Suomenlahdelle sekä tulokkaiden merkitystä Suomenlahden plankton- ja pohjaeläinyh teisöissä. Åbo Akademin koordinoima BITIS -projekti koostuu kolmesta alahankkeesta. Merentutkimuslaitoksen vetämissä hankkeissa tutkitaan tulokaslajien leviämistä ja vaikutuksia pohja eläinyhteisössä sekä planktonlevien, erityisesti haitallisia kukinto ja muodostavien panssarisiimalevien leviämistä Itämeressä.
Vuonna 2003 BITIS -hankkeessa kerättiin vesi-, sedimenifi-, pohjaeläin- ja päällyskasvustonäylleitä Naantalin, Hangon Kover harin, Porvoon Sköldvikin ja Haminan satamista. Niissä myös toteutettiin painolastivesien määrää ja alkuperää koskeva kysely.
Porvoossa otettiin ensimmäistä kertaa näytteitä myös tankkilal
Pohjaetäinseutontaa Suonienlahäeila
Vuonna 2003 Merentutkimuslai toksen operatiivinen leväseuran ta, Alg@line, täytti tasavuosia.
Alg@linen toimintaidea
—kaup palaivojen varustaminen auto maattisilla mittauslaitteistoflla
—on kymmenessä vuodessa laajen tunut merkittävästi. Tällä hetkel lä on jo yhdeksässä aluksessa Alg@linen mittalaitteet, jotka rekisteröivät Itämeren pintave
den levämääriä, lämpötilaa ja suolaisuutta. Alg@linen kokoama leväaineisto muodostaa perustan lajien ekologisten erityispiirtei den ja yhteisömuutosten tutki mukselle, sillä näytteiden ajalli nen ja alueellinen kattavuus on hyvä. Itämeren tilan muutoksista saadaan ajantasaista tietoa ja se on nopeasti kaikkien saatavilla Itämeriportaali-sivuilla.
Alg@line on tutkimuslaitosten, ympäristöviranomaisten ja laiva- yhtiöiden ainutlaatuisen yhteis työn tulos. Kerätty aineisto pal velee muun muassa päättäjiä arvioitaessa tehtyjen toimenpi teiden vaikutusta meren tilaan sekä auttaa kohdentamaan tule vat suojelutoimet järkevästi. O
voista, jotka saapuivat Suomenlahdelle Itämeren ulkopuolelta.
Näyffeenoton yhteydessä voitiin jo todeta, että painolastivedet sisältävät runsaasti muualta matkanneita eliöitä.
Sinileväkukintojen lisääntyminen on hälyifävimpiä Itämeren muu toksista kertovia merkkejä. Sinileviä on Itämeressä ollut koko sen murtovesikauden ajan, mutta niiden on arvioitu lisääntyneen huomattavasti viimeisen 40 vuoden aikana. Tutkimuskonsortio CYBERissä selvitetään sinilevien ekologiaa, biologiaa ja ekosys teemivaikutuksia. Tutkimuksia tehdään Merentutkimuslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistyönä. Merentutkimuslai toksen osuudessa tutkitaan erityisesti sinilevien vaikutuksia Itä meren ylempiin trofiatasoihin, kuten eläinplanktoniin ja kaloihin.
Elokuussa 2003 järjestettiin ensimmäistä kertaa Arandan ja ympäristöhallinnon tutkimusalus Muikun yhteinen tutkimusmatka Itämerelle. Arandalla tutkittiin planktonin esiintymistä veden ravinteisuuden ja kerrostuneisuuden sekä muiden ympäristöteki jöiden suhteen. Muikulla troolattiin silakkaa ja kilohailia sekä
arvioitiin kalojen lukumääriä ja parvikäyttäytymistä moderneilla kaikuluotausmenetelmillä. Matkalla planktonyhteisöjen havaittiin olevan harvinaisen köyhiä. Tästä johtuen myös silakoiden ja kilohailien mahoissa ei juuri ollut ruokaa ja kalat olivat laihoja.
Elokuussa 2003 ei esiintynyt suuria Ieväkukintoja Suomenlah della, joten sinilevien vaikutustutkimuksia jatketaan vastaavalla matkalla kesällä 2004.
SINII.EVÄMYRKKYTUTKIMUKSET VUONNA 2003
1 Vuonna 2003 sinilevämyrkkytutkimuksien painopiste oli ulapan kasviplanktonin maksamyrkkypitoisuuksien, sinilevien ja maksamyrkkyjen vajoa misen sekä niiden pohjakerrostumiin varastoitumisen tutkimuk sessa. Lisäksi Suomenlahdelta pyydystettiin silakoita ja kolmi piikkejä kertymätutkimuksia varten.
Kuluneen vuoden aineiston pohjalta näyttää yhä selvemmältä, että ainakin pieniä määriä nodulariinin-sukuisia mikrokystiinejä syntyy Suomenlahden ulapalla. Mikrokystiinien on uskottu esiin tyvän vain täysin makean veden ympäristöissä.
Meriympäristöön joutuvien kemi kaalien lukumäärä on nykyisel lään valtava. Pitoisuusmittaukset vedestä, sedimentistä ja eliöstös tä ovat tarpeellisia, mutta ne eivät kerro aineiden haittavaiku tuksista. Haitallisten aineiden turvallisten ympäristöpitoisuuksi en arviointi on käytännössä mahdotonta ilman tietoa niiden todellisista vaikutuksista, Ympä ristömyrkkyjen vaikutuksia on siten tarpeellista havainnoida molekyyli-, solu-, kudos- ja elin toimintatasoilla, joissa myrkky vasteet ilmenevät. Näitä vasteita kutsutaan biomarkkereiksi. Osa
biomarkkereista ilmentää stressiä yleisemmällä tasolla, toiset altistumista tietyntyyppisille aineyhdisteryhmille.
EU-projekti BEEP (BioIogicaI Effects of Environmental Polluti on on Marine Coastal Ecosys tems) päättyi tammikuussa 2004.
Hankkeen päätavoitteena oli kehittää ympäristömyrkkyjen biologisten vaikutusten seuranta- menetelmiä Euroopan merialueil la. Itämeren tutkimuskokonaisuu teen osallistui kymmenen laitos ta Merentutkimuslaitoksen koor dinoimana. BEEP -hankkeen
lopulliset tulokset valmistuvat vuoden 2004 aikana.
Merentutkimuslaitoksen tutki musryhmä on selvittänyt ympä ristömyrkkyjen vaikutuksia sim pukoihin niin kokeellisesti kuin luonnossakin. Simpukat ovat usean kala- ja lintulajin tärkeä ravintokohde. Tällöin haitalliset aineet siirtyvät simpukoista ravintoketjussa eteenpäin joko sellaisinaan tai muuntuneina.
Laivojen pohjien myrkkymaaleis sa käytetty ja erittäin myrkyllinen tributyylitina (TBT) on eräs meri- ympäristön seuratuimpia yhdis
teitä. Merentutkimuslaitoksen ja Helsingin kaupungin ympäristö- keskuksen tekemissä Vuosaaren sataman meriympäristön tutki muksissa havaittiin liejusimpu koissa (Macoma balthica) korkei ta TBT -pitoisuuksia myös kau empana satamasta. Pohjaeläimis töstä mitattavien biomarkkerei den käyttöä rannikkoekosystee mien tilan seurannassa tutkitaan ja kehitetään edelleen. O
MERENTUTKIMUSLAITOKSEN TUTKMUSIOIMINIAA
ÄLG@UNE JUHlI 10 VUOTTÄÄN ITÄMEREN LEVÄSEURÄNNAN
JA-TIEDOIUKSEÄRJESSÄ
-SEIJA KÄLLFORS
Mikroskooppikuva
Aphanizomen
loauae
-sinitevästäBIOMARKKER 1 PROJEKTIT
Käsitys siitä, että ravintoverkkojen rakenne on olennainen tekijä sinilevämyrkkyjen kertymisessä, vahvistui vuoden 2003 tutki muksissa. Viime vuosina saadut tulokset osoittavat selkeästi, ettei nodulariini rikastu ravintoverkoissa. Se kuitenkin kulkeutuu korkeina pitoisuuksina tietyissä ravintoverkoissa, millä voi olla ekologisia vaikutuksia. Jatkossa on tärkeää tutkia tarkemmin sinilevien varastoitumista pohjasedimentteihin ja kerrostu mishis toriaa.
Giobaali muutos
Merentutkimuslaitos oli aktiivinen arktisten alueiden tutkimisessa vuonna 2003. Arandan Jäämeren tutkimusmatkan lisäksi suoma laisia tutkijoita osallistui tutkimusjäänmurtaja Polarsternin tutki musmatkoille Pohjois-Atlantille ja Jäämerelle kevättalvella 2003.
Polarsternin tutkimusmatkan ensimmäiselle Huippuvuorille suun tautuneelle osuudelle (28.2—29.3.) otti osaa Merentutkimuslai toksen tutkija Winter Arctic Polynya Study -projektista. Siinä tutkittiin muun muassa avovesialueiden (polynioiden) merkitystä lämpövuossa meren ja ilmakehän välillä. Polyniaa on kahdenlais ta: kiintojään keskelle muodostuvan avoveden kautta lämpöä virtaa vedestä ilmaan ja rantapolyniassa jäätä ajelehtii rannikolta avomerelle mahdollistaen lämpövuon meren ja ilmakehän välillä.
Myös Polarsternin tutkimusmatkan toiseen osuuteen osallistui Merentutkimuslaitoksen tutkija ACSYS/ABSIS 2003 -hankees ta. Huhtikuun alussa Polarstern ankkuroitiin Arandaa pohjoisem
maksi, 82. leveyspiirille laajan ajojäälautan kylkeen. Polarsternin jääasemalle Merentutkimuslaitos pystytti kymmenmetrisen sää maston, jolla mitattiin sääoloja jään ja ilman rajapinnassa. Me rentutkimuslaitos on keskittynyt tutkimaan pohjoisen Jäämeren alailmakehän ja jäänpinnan vuorovaikutuksia sekä ennen kaikkea turbulenffisen lämmön- ja liikemäärän vuota rajapintojen välillä.
Lisäksi kaksi Merentutkimuslaitoksen tutkijaa osallistui Kiinan toiselle arktiselle tutkimusmatkalle. CHINARE-2003 -matka tehtiin heinä-syyskuussa 2003 kiinalaisella merentutkimusalus Xuelongilla. Suomalaiset tutkivat ilman ja meren vuorovaikutus ta, ilmastonmuutoksen vaikutuksia sekä tekivät pohjoisen me renkulun taloudellisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä kenttätutki muksia. Eri maiden tutkijat asensivat mittauslaitteita suurelle jäälautalle (78°19’N ja 148°39’E), jonne rakennettiin tutkimuslei ri kahdeksi viikoksi (22.8.—3.9.). Suomalaisten tutkimukset on nistuivat odotuksien mukaan ja yhteistyö kiinalaisten ja muiden maiden tutkijoiden kanssa sujui loistavasti.
Merentutkimuslaitos oli myös mukana EU-rahoitteisessa Arctic lce Cover Simulation Experiment
-tutkimushankkeessa, jossa selvitetään arktisen alueen ja Itämeren jääpeitteessä viime vuosi kymmeninä tapahtuneita muutoksia ja ennakoidaan mallilaskel min tulevaa kehitystä. Merentutkimuslaitoksella analysoitiin Itä meren, pohjoisen Jäämeren ja Antarktista ympäröivän merialu een jääpeitteen muutoksia ja muutosten yhteyksiä toisiinsa.
—
Jäätutkimusasernan perustamista kiintojäätte Arandan tähettyvilte. Jäämerettä sääotosuhteet
muuttuvatnopeasti ja
tumimyrskyssä työskenteteminen on vaativaa ja raskasta.
-
—
-
Lokakuussa 2003 pidettiin Meri sääpalvelua 20 vuotta -juhlase- 1
minaari yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Siinä käytiin läpi merisääpalveluiden huima kehittyminen viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa.
Merentutkimuslaitoksen havain totoiminta on tuona aikana teknistynyt ja tiedonsiirto on nopeutunut. Vuosina 1982—86 Suomen rannikon mareografien piirturijärjestelmät korvattiin elektronisilla järjestelmillä. Lähes reaaliaikaista tiedonsiirtoa alet tiin toteuttaa vuonna 1997 ja lopullisesti reaaliaikaisuuteen siirryttiin vuonna 2003. Samoihin aikoihin vedenkorkeustietoja alettiin välittää kansalaisille merisääpuhelimella ja tiedot tulivat myös esille Internetiin.
Syksyllä 2003 vedenkorkeusen nustemalli otettiin operatiiviseen testikäyttöön.
Aallonkorkeuden mittaamisessa käynnistettiin reaaliaikaiset mittaukset pohjoisella Itämerellä vuosina 1982—86 yhdessä SMHln kanssa. Aaltopoijujen kehityksen myötä ja matkustajalaiva Estoni an uppoamisen jälkeen reaaliai kainen aallonkorkeusmittaus ja -tiedotustoiminta käynnistettiin
iääpalvelussa satelliittikuvien hyödyntäminen ja niiden tulkinta on kehittynyt viime vuosina.
Entistä tarkemmat satelliittikuvat mahdollistavat yksityiskohtai sempien tulkintojen tekemisen Itämeren jäätilanteesta. Jääpal velun tuottamat yleiset jää- ja pintalämpötilakartat päivittyvät Itämeri Nyt -sivuille saaman tapaan kuin muu ajankohtainen Itämeritieto.
Tulevaisuudessa on tarkoitus yhdistää veden- ja aallonkorkeus mittaustulokset sekä mallitulok set, jotta meriväylien kriittisistä kohdista olisi merenkulun käytet tävissä sen hetkinen tieto ja lähitulevaisuuden ennuste. Kan sainvälisessä BO0S -hankkeessa on tarkoitus lisätä ja nopeuttaa eri maiden tutkimuslaitosten keräämän meritiedon kulkua.O
Merenkulun palvelut
Merentutkimuslaitos jatkoi vuonna 2003 veden- ja aallonkorke usmallien kehittämistä ja merenkulkua palvelevan tiedon kulkua tehostettiin muun muassa uudistamalla Merentutkimuslaitoksen Internet-sivuja. Vedenkorkeusennustemalli otettiin operatiiviseen käyttöön, ja sitä on tarkoitus testata ja parantaa, jotta siitä voi daan kehittää uusi merenkulkijoille suunnattu palvelu. Näin ta pahtui esimerkiksi aaltoennustemallin kohdalla, kun sen tuotta mat aaltoennusteet tulivat kaikkien saataville laitoksen Itämeri Nyt -sivuille.
Jäätalvi 2002/2003 muodostui monin tavoin poikkeukselliseksi, varsinkin Suomenlahdella. Tämä aiheutti lisääntynyttä ja yleistä mielenkiintoa vallitseviin jääoloihin. Jääpalvelun asiantuntijoita osallistui vuoden 2003 aikana kansainvälisen jää- ja merisäätie tojärjestelmän kehittämiseen sekä Helsinki komission työryh mään, joka valmisteli HELCOM-suosituksen talvimeriliikenteen turvaamiseksi (Guidelines for the Safety of Winter Navigation in the BaItic Sea Area).
Jääpalvelu järjesti Helsingissä kesällä 2003 Itämeren maiden 21. jääkokouksen. Kokoukseen osallistui jääpalvelun ja talvime renkulun ammattilaisia kahdeksasta eri maasta. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa Itämeren maiden jääpalveluiden kansal lista toimintaa, jääpalveluiden kansainvälistä yhteistyötä sekä pohdittiin menetelmiä jäätiedon entistä paremmasta hyötykäy töstä jäänmurtotoiminnassa.
Merenkulkulaitos julkaisi yhdessä Merentutkimuslaitoksen jää- palvelun kanssa viisikielisen jääsanaston vuoden 2002 lopussa.
Jääsanastossa kerrotaan Itämerellä esiintyvien jäätyyppien ter minologia suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, viroksi ja venäjäksi.
Jääsanaston tavoitteena on tukea Suomenlahden talvimerenkul kua luomalla merenkulkijoille yhteinen jääsanasto.
MERIHAVAINTOTOIMINNÄN KEHITTYMINEN VUOSINA 1 983-2003
lasketaan
mereenuudelleen vuonna 1996. Koko Itämeren kattava aaltoennuste malli saatiin operatiiviseen käyt töön vuonna 1997 ja hilapohjai nen WAM -aaltoennustemalli vuonna 2001. Merentutkimuslai toksen sivuille aaltoennusteet alkoivat päivittyä vuonna 2003.
Å.
TUTKIMU5ALUS ARANDAN TOIMINTA
1
14lutkimusalus Arandan toiminta vuonna 2003
HENRY SODERMAN
Aamu Huippuvuoritta
PATRICK ERIKSSON
Mta Arandan 15. toimintavuosi, vuosi 2003 koostui 1 2 tieteelli sestä tutkimusmatkasta. Lisäksi laadun, koulutuksen ja laivan esittelyn merkeissä merelle lähdettiin kahdesti. Vuoden aikana toteutuneita laivapäiviä oli yhteensä 131 ja tutkimusasemia 620.
Helsingissä Arandaan tutustui 20 vierailuryhmää, yhteensä 2155 henkilöä. Arandalla järjestettiin avoimien ovien päivä Helsinki- päivänä 1 2. kesäkuuta. Pääkaupunkiseutulaiset olivat hyvin kiinnostuneita Arandasta, ja välillä he joutuivat jopa jonottamaan sisäänpääsyä laivaan. Päivän aikana Arandaan tutustui 1500 henkilöä.
Vuosittaisilla Helsingin sopimuksen, HELCOMin seurantamat koilla (COMBINE 1, COMBINE 2, COMBINE 3 ja COMBINE 4) talvella, keväällä ja kesällä tutkittiin Itämeren tilaa selvittämällä meren hydrografiaa, ravinnetilannetta sekä biologisia tekijöitä feläinplankton, kasviplankton, pohjaeläimet) ja niiden välisiä suhteita. Matkat ulottuivat lähes koko Itämeren alueelle, ja ne ovat tärkeitä Itämeren tilan seuraamiseksi pitkällä aikavälillä.
Nykyisin seurantamatkoilla on mukana myös muita tutkimusryh miä, joiden saamat tulokset täydentävät seurantatutkimuksissa saatua perustietoa.
Itämeren tilan kannalta tärkeät tapahtumat olivat kevään 2003 aikana Pohjanmereltä Itämereen virranneet suolaisen veden purkaukset. Niiden vaikutus näkyi itäiselläkin Suomenlahdella.
Ensimmäiset havainnot suolapulsseista tehtiin toukokuun COMBINE 2 -matkalla. Tuolloin esimerkiksi Gotlannin syvän- teen pohjanläheinen vesi oli hapekasta pitkästä aikaan. Suo menlahdella tilanne oli päinvastainen, varsinaisen Itämeren suo lainen vesimassa työnsi hapetonta vettä edellään Suomenlahdel le. Rikkivetyä löytyi alueilta, joilla sitä edellisinä vuosina ei ole ollut. Joulukuun COMBINE 4 -matkalla havaittiin Suomenlahdel la happitilanteen hieman parantuneen.
Maalis-huhtikuussa Aranda teki kuuden viikon ACSYS-ABSIS
-hankkeen tutkimusmatkan pohjoiselle Atlantille ja Jäämerelle.
Matka oli jatkoa edellisen vuoden vastaaville tutkimuksille, joilla tutkittiin meren, jään ja ilmakehän välisiä vuorovaikutusmekanis meja ja energian siirtoa.
Toukokuussa Aranda teki Suomenlahdelle Helsingin ja Porvoon edustalle INTERREG III -ajalehtimiskoematkan. Siinä verrattiin eri ajelehtimismallien antamia ennusteita ja mereen laskettujen pintakappalaiden todellista ajelehtimista. Mereen laskettiin muun muassa pieniä poijuja ja ihmistä esittävä nukke, jonka ajelehti mista seuraifiin pelastusnäkökulmasta. Matka toteuttiin Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteen laitoksen, Rajavartiolaitoksen ja Merentutkimuslaitoksen yhteistyönä.
Itämeren leväkukinta- ja Ievämyrkkytutkimukset ovat jo usean vuoden ajan olleet matkojen aiheena heinä-elokuussa. Vuonna 2003 heinäkuun CYANO ja elokuun TROFIA -matkoilla seurat-
tim leväkukinnan dynamiikkaa ja vaikutuksia meriekosysteemin eri trofiatasoilla. Arandan lisäksi tutkimusalus Muikku osallistui TROFIA -matkan tutkimuksiin keskiifyen selvittämään leväkukin tojen vaikutuksia kaloihin, kuten silakkaan ja kilohailiin.
Suomen Akatemian Itämerihankkeeseen (BIREME) liittyvä SEQUE-P -hanke tutkii pohjasedimentin ravinnekiertoja. Näitä tutkimuksia, erityisesti fosforin ja metallien prosesseja, tehtiin syyskuun sedimenttimatkalla Suomenlahdella ja Saaristomerellä.
Tutkimukset tehtiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Turun yliopiston ja Geologian tutkimuskeskuksen tutkijoiden kanssa.
Vuonna 2001 aloitettua AALTO -matkasarjaa jatkettiin vuonna 2003. Pohjoiselle Itämerelle tehtiin kaksi aaltotutkimusmatkaa syys- ja lokakuussa. Aaltotutkimusten tarkoituksena on selvittää aallokon vaikutusta ilmakehän ja meren rajakerroksessa. Aalto- tutkimuksia on tehty yhteistyössä Uppsalan yliopiston kanssa.
Vuonna 2003 mukana oli tutkijoita myös Miamin yliopistosta.
Matkaan liittyi vaativa, Yhdysvalloista toimitetun ASIS -poijun mereen laskeminen ja merestä nostaminen. Aaltomatka oli yhtei nen ALKA -hankkeen kanssa. Siinä tavoitteena on määrittää meriveden suolaisuutta, mitata hiilidioksidivuo meren ja ilmake hän välillä sekä tuon virtauksen vuodenaikaisvaihtelua pohjoisel la Itämerellä. Näiden tutkimuksien perusteella voidaan arvioida muun muassa, toimiiko Itämeri hiilidioksidinieluna vai -lähteenä.
Tutkimustulosten oikeellisuuden perustana on mittalaitteiden moitteeton toimivuus ja luotettavuus. Arandan laivaohjelmassa on vuosittain varattu aikaa laitteiden testaamiseksi ja interkalib roimiseksi. Yksi Arandan tärkeimmistä mittalaitteista on CTD sondi, jolla mitataan vesipatsaan lämpötilan ja suolaisuuden pystysuoraa jakaumaa. CTD-sondissa on myös klorofyllipitoi suutta ilmentävä fluoresenssianturi ja laite happipitoisuuden mittaamiseksi.
Tärkeä osa merentutkimusta ovat mereen ankkuroitavat auto
maattiset laitteet, kuten virtausmittari ja termistoriketjut, sedi
menttikeräimet sekä aalto- ja sääpoijut. Ne keräävät tietoa sil
loinkin, kun tutkimusalus Aranda on satamassa. Näiden laittei
den ankkuroinnit, huollot ja nostot ovat vaativia toimenpiteitä,
joiden onnistuminen perustuu Merentutkimuslaitoksen kenttä
mestarien ammattitaitoon ja hyvään yhteistyöhön Arandan mie
histön kanssa. Tuuli, aallokko ja talvella kylmyys vaikeuttavat
merellä työskentelyä. Toisinaan joudutaan käyttämään kovissakin
oloissa Arandan työvenettä. Näin tapahtui esimerkiksi joulukuus
sa 2003, jolloin sedimenttikeräimen ODAS -poiju katosi ja sedi
menttikeräimen ankkurointiköysi jouduttiin naaraamaan merestä
Arandan työveneifä käyttäen.
IANDTAI
ARANDAN ARKTINEN TUTKIMUSMATKA KEVÄTTALVELLA 2003
Arandan kevättalven (19.3.—
29.4.2003) tutkimusmatkan kohteena oli Grönlannin ja Huip puvuorten välinen Framsalmi.
Vuoden 2003 ACSYS-ABSIS -matka oli jatkoa edellisen ke vään FRAMZY -tutkimusmatkalle.
ACSYS-ABSIS -matka toteutettiin yhteistyössä saksalaisen Alfred Wegener -instituutin sekä Ham purin yliopiston kanssa. Myös saksalainen tutkimusjäänmurtaja Polarstern ja Ealcon-tutkimuslen tokone tekivät mittauksia Fram salmen alueella samanaikaisesti Arandan kanssa.
Arktisen alueen merijään määrä on vähentynyt ja jääpeite ohen tunut viime vuosikymmeninä.
Toistaiseksi on kuitenkin epävar maa, onko jään väheneminen seurausta ilmastonmuutoksesta.
Pohjoisella napa-alueella syntyy vuosittain enemmän jäätä kuin sitä siellä kesäisin sulaa. Osa tästä jäästä kulkeutuu Framsal men kautta Pohjois-Atlantille.
Arandan tutkimusmatkalla tehty jen havaintojen perusteella selvi tetään energian siirtymistä ilma kehän, jään ja meren välillä sekä sen vaikutusta jään kulkeutumi seen Jäämereltä Pohjois-Atlantil le. Arandan sääasemalla ja erilai silla mittalaitteilla tehtiin meteo rologisia ja meritieteellisiä ha vaintoja. Säähavaintopalloja lähetettiin kolmen tunnin välein sekä pilvi- ja jäätilannetta ha vainnoitiin päivittäin. Matkan alussa mitattiin itä-länsisuuntai nen meren suolaisuutta, lämpöti laa ja tiheyttä kartoittava CTD
-linja kiintojäärajan eteläpuolella.
Myöhemmin jäänkenttien alueel la jäältä tehtiin CTD -luotauksia kannettavalla CTD -sondilla.
Matkan aikana sääolot vaihteli vat paljon, ja ne olivat tieteelli
sesti hyvin mielenkiintoiset.
Matkan alkupuolella oli kylmä ajanjakso, jonka aikana pohjois- tuuli oli kohtalaista tai voimakas ta. Alin mitattu lämpötila oli tuolloin —28.6°C. Sääolot olivat kin melko talviset, vaikka tutki musmatka ajoittui huhtikuulle.
Arandan matka ulottui pohjoi simmillaan leveysasteelle 81001 .4’N. Jääolot olivat vaihte levat ja jopa hyvinkin vaativat niin liikkumisen kuin tutkimuk senkin kannalta. Jäälle pystytet tiin peräti kolmeen kertaan tur bulenssia ja säteilyvuota mittaa vat laitteistot. Mitta-asemat
olivat kuitenkin lyhytaikaisia, sillä laitteet jouduttiin nopeasti poistamaan jääkenttien hajotes sa. Kovat tuulet aiheuttivat jää hän suuria jännitteitä, jotka hajottivat jääkentät purkautues saan. Ne ajelehtivat kohti etelää jopa 0.6 m/s.
Tutkimusjäänmurtaja Polarstern pystytti jääaseman Arandaa pohjoisemmaksi, 82. leveysas teelle. Polarsternin mukana oli myös Merentutkimuslaitoksen tutkija mittalaitteineen. Saksalai set asettivat jäälle 11 satelliitti poijua, joiden avulla he seurasi vat jään yleistä ajelehtimista
Framsalmessa. Poijut kulkeutui vat jään mukana hitaasti etelään ja viimeisimmät niistä toimivat vielä heinäkuussakin.
Arandan tutkimusmatkan loppu vaiheessa kova tuuli pakkasi jään tiiviiksi itä-länsisuuntaiseksi jäävyöhykkeeksi. Monivuotisen ja tiiviin jään murtaminen tuotti vaikeuksia Arandalle. Tutkimus jäänmurtaja Polarstern poikkesi paluumatkallaan auttamaan Arandaa avaamaan väylää jää vyöhykkeeseen. Näin Aranda palasi takaisin Suomeen suunni tellun aikataulun mukaisesti.
HENRY SÖDERMAN PATRICK ERIKSSON
•.L.
-
0
- - ...
Jääkarhujen vuoksi jäällä työskennettäessä pitää aina olla mukana kivääri. Toisin kitin muut karhu
tajit, jääkarhut eivät pelkää ihmistä ja ne ovat kovin uteliaita.
HENKILÖSTÖ JA TALOUS
1
Henkilöstö ja talous
Henkilöstä Talous
Vuoden 2003 lopussa Merentutkimuslaitoksen henkilöstämäärä oli 1 23, mistä määräaikaisia oli 40 prosenttia. Henkilötyövuosia vuoden aikana kertyi 1 1 7. Tämä johtuu muun muassa siitä, että tutkimustoimintaa rahoitetaan osittain ulkopuolisella projektira hoituksella. Laitoksessa käynnistettiin selvitys määräaikaisen henkilöstön aseman parantamiseksi, jonka tuloksena oppuvuon na vakinaisteifiin kahdeksan tehtävää ja tulevaisuudessa on tarkoitus vakinaistaa niitä lisää. Lisäksi laitoksessa työskenteli stipendiaatteja ja harjoittelijoita sekä vedenkorkeus-, jää- ja läm pötilahavaitsijoita Suomen rannikoilla sijaitsevissa havaintopal koissa.
Henkilöstön keski-ikä oli 43,6 vuotta. Henkilöstöstä oli tutkija koulutuksen saaneita tohtoreita ja lisensiaatteja 24 prosenttia, korkeakoulututkinnon suorittaneita 37 prosenttia, muun tutkin non suoriifaneita 19 prosenttia sekä yleissivistävän koulutuksen saaneita yhteensä 20 prosenttia.
Laitoksessa säännöllisesti toteutettavaan työtyytyväisyyskyse lyyn vastaifuin hieman edellisvuotta aktiivisemmin. Palkkauksen kannustavuus ja oikeudenmukaisuus koettiin edelleen suurim maksi tyytymättömyyden aiheeksi. Sen sijaan myönteisenä koet tiin työn vastuullisuus, haastavuus ja mielenkiintoisuus. Vuoden 2003 aikana sisäisessä avoimuudessa, tiedotuksessa sekä laitoksen julkikuvassa työnantajana koettiin tapahtuneen myön teistä kehitystä niin talon sisäisessä työtyytyväisyyskyselyssä kuin Merentutkimuslaitoksen asiakastyytyväisyyskyselyssä.
Henkilöstön ikäjakauma
henkilöä 20
:
20—24 25—29 30—34 35—39 40—44 45—49 50—54 55—59 60—64liili
Vuonna 2003 laitoksen kokonaismenot olivat 9,0 miljoonaa eu roa, josta Arandan käyttömenot olivat 1,6 miljoonaa euroa ja Etelämanner-toiminnan osuus 1,1 miljoonaa euroa. Varsinaiseen toimintaan käytettiin 6,3 miljoonaa euroa, josta palkkaukseen kului 4,3 miljoonaa euroa, vuokriin 0,5 miljoonaa euroa, inves tointeihin 0,2 miljoonaa euroa ja muihin kulutusmenoihin 1,3 miljoonaa euroa. Etelämanner-toiminnan menoihin sisältyvät Suomen Aboa-tutkimusasemalla vuonna 2002 aloitetusta laajen nus- ja perusparannustyöstä aiheutuneet kulut. Hanke valmistuu vuoden 2004 aikana. Vuoden 2003 tilinpäätöksessä hankkeen kirjanpitoarvo oli 0,65 miljoonaa euroa.
Menojen kattamiseen käytettiin Merentutkimuslaitokselle osoitet tua valtion budjettirahaa 7,3 miljoonaa euroa ja maksullisen toiminnan tuottoja 0,3 miljoonaa euroa. Lisäksi saatiin EU-rahoi tusta 0,7 miljoonaa euroa, muiden valtion virastojen rahoitusta 0,6 miljoonaa euroa ja muita ulkopuolisen rahoituksen tuottoja 0,1 miljoonaa euroa.
Ulkopuolinen rahoitus 2000—2003 muu ulkopuolinen rahoitus
OEU-rahoitus
O
valtion virastojen rahoitus
EUR 1 500 000
1250000
1 000 000
750000
500 000
250 000
0
2000 2001 2002 2003 LÄHDE: HELENATOLVANEN / MII
LÄHDE: TERUU SOMEROJA/ MTC
HENKILÖSTÖ JATALOUS
1
18Tuotto- ja kululaskelma
Toiminnan tuotot:
Maksullisen toiminnan tuotot Vuokrat ja käyttökorvaukset Muut toiminnan tuotot
566 551,91 11250,00 563 110,64 Toiminnan kulut:
Aineet, tarvikkeet ja tavarat:
Ostot tilikauden aikana Henkilöstökulut Vuokrat Palvelujen ostot Muut kulut
Valmistus omaan käyttöön Poistot
Sisäiset kulut
440 595,77 4528770,64 533 845,98 2660131,90 451 459,75 -125 202,61 1150482,31 132 797,33
503 189,03 4 396 678,02 505 264,21 2687520,41 449 958,92 -184 594,94 1148860,14 77 480,21
Jäämä 1 -8 330 078,91 -8 443 443,45
Rahoitustuotot ja -kulut
Rahoitustuotot 122,00 66,14
Rahoituskulut -202,00 -80,00 -118,62 -52,48
Satunnaiset tuotot ja kulut
Satunnaiset tuotot 13 929,50
Satunnaiset kulut -58,10 13 271,40 0,00
Jäämä II -$ 316 287,51 -8 443 495,93
Siirtotalouden tuotot ja kulut Kulut:
Siirtotalouden kulut kotitalouksille -3 976,00 -4 416,00
Muut siirtotal. kulut ulkomaille 0,00 -3 976,00 -2 076,8] -6 492,8]
Jäämä III -8 320 263,51 -8 449 988,80
Tuotot veroista ja pakollisista maksuista
Perityt arvonlisäverot 13 382,21 28 421,88
Suoritetut arvonlisäverot -227 873,81 -214491,60 -388 117,95 -359 696,07
lilikauden kulujaama $ 534 755 11 — 8 809 684 $7
1.1.2003-31.12.2003
338 216,83 0,00
1104585,33 1 442 202,16
1.1.2002-31.12.2002
1140912,55
-9 772 881,07 -9 584 356,00
HENKILÖSTÖ JATALOUS 19
VASTAAVAA
KÄYTTÖOMAISUUS JA MUUT PITKÄAIKAISET SIJOITUKSET Aineettomat hyödykkeet Aineettomat oikeudet Muut pitkävaikutteiset menot Enn.maksut ja keskeneräiset hankinnat Aineelliset hyödykkeet
Rakennukset Ra kennel mat Koneet ja laitteet Kalusteet
Muut aineelliset hyödykkeet Enn.maksut ja kesk.er. hank.
VASTATTAVAA OMA PÄÄOMA Valtion pääoma Valtion pääoma 1.1.1998 Ed. tilikausien pääoman muutos Pääoman siirrot
Tilikauden tuotto-/kulujäämä
VASTATTAVAA YHTEENSÄ
59 432,32 5 859,57 11200,00
28241,42 12 491,55 8110681,60 32 474,13 7 078,09 654 794,00
10955 416,76 -2915095,71 8 185 864,07 -8 534 755,11
31528,16 14 279,40 9 060 790,32 40 032,58 6033,11 408 712,18
10 955 416,76 -2317814,60 8212403,76 -8 809 684,87
Tase
3 1.12.2003 31 .12 .2002
87 746,72 3066,19 4
76491 89
8 $45 760,79
1 227,77 Käyttöomaisuusarvopaperit ja
muut pitkäaikaiset sijoitukset Käyttöomaisuusarvopaperit
90 812,91
9 561 375,75
1227,77 1227,77 1 227,77
Käyttäomaisuus- ja muut
pitkäaikaiset sijoitukset yht. 8 923 480,45 9 653 416,43
VAIHTO- JA RAHOITUSOMAISUUS Lyhytaikaiset saamiset
Myyntisaamiset 187 584,94 73 421,00
Siirtosaamiset 369 354,09 276 938,08
Muut lyhytaikaiset saamiset 9479,12 ‘. 164,40
Ennakkomaksut 14 752,00 581 170,15 30 935,00 381 458,48
Rahat, pankkisaamiset ja muut rahoitusvarat
Kassatilit : 482,65 344,35
Tiliviraston tulotilit 0,00 482,65 570,66 915,01
Vaihto- ja rahoitusomaisuus yht. 581 652,80 382 373,49
VASTAAVAA YHTEENSÄ 9 505 133,25 10 035 789,92
31.12 .2 003 31.12.2002
Oma pääoma yht. 7 691 430,01 8 040 321,05
VIERAS PÄÄOMA Lyhytaikainen
Saadut ennakot 115 225,00 237 171,77
Ostovelat 565 974,13 669 956,27
Tilivirastojen väliset tilitykset 93 205,29 105 1 76,08
Edelleen tilitettävät erät 93 662,97 90 789,35
Siirtovelat 921 837,68 884 705,07
Muut lyhytaikaiset velat 23 798,17 7 670,33
Vieras pääoma yht. 1 $13 703,24 1 995 468,87
9 505 133,25 10 035 789,92
MED SIKTEPÅGUMTÄKT 20
Med sikte på Gumtäkt
DE FORSKNINGSPOLITISKA BESLUTENINOM Eli PÅVERKAR FORSKNINGEN unionens länder i många avseenden. Trots aff EU-finansieringen utgör mindre än 10% av den totala satsningen på forskning och utveckling är dess inverkan på forskningsinriktningen i Europa betyd ligt större. Speciellt inom havsforskningen har den nationella finansieringens struktur färändrats fiere medlemsländer vilket återspeglas forskningsinriktningen. Den allmän na trenden har varit en alIt större inriktning på forskning som resulterar i avgiftsbelagda tjänster. Aktuella ämnen inom grundforskningen är klimafförändringen och förändringar na havsmiljön. Beslutet ail samband med EUs sjäffe ramprogram övergå till s.k. me gaprojekt har påverkat havsforskningen i sin heihet. 1 det sjätte ramprogrammet ingår endast en programhelhet med inriktning på havsforskning. Projektplaneringen gynnar de stora länderna, och mariginella området, till vilka Östersjön räknas, kommer att få föga uppmärksamhet. Deifa syntes inte ännu inom forskningen 2003, men kommer afi bii aktuelit under de kommande åren.
1 ENLIGHET MED STATSRÅDETS BESIUI nleddes en utredning för aff klarlägga huruvida det skulle vara möjligt aff slå samman miljöforskningen vid Finlands miljöcentral, Havsforskningsinstitutets havsforskning och Meteorologis ka institutets Iuftkvalitetsforskning. Samtidigt gavs i uppgift aff reda ut lokalisering av en dylik sammanslagen forskningsenhet. Kommunikationsministeriet och miljöministeriet tilisaife en utredningsman, som avlät sin rap pori i september. Enligt utredningsmannen finns det skäl aff precisera arbetsfördelningen och ansvarsområd ena mellan sagda insitut, men inga vägande skäl aff sammanslå verksamheterna och heller ingen orsak aff utiokalisera dessa.
ÄR 2003 HAR VARIT ETT GOTI
ÅR
både ifråga om de tjänster Havsforskningsinstitutet har erbjudit och den forskning som bedrivits vid institutet. Efier fiera miida isvintrar var vintern 2002/2003 1 stort sett normal. Den ökade sjäfarlen ställde specialkrav på istjänsten, som klarade utmaningen med den äran. Vattenstånds- och vågtjäns ten trädde in i en ny era dä bäde vågprognoserna och vaffenståndsuppgifter realtid blev tiligängiiga via inter net. Vågprognoser kan erhållas på beställning. Alginformationsverksamheten, som fylide 10 år, har fungerat väl och samarbetet med Finlands miljöcentral har varit lyckat. lnterneffjänsterna har utvecklats under året, och numera är den nyaste informationen om Östersjön tillgänglig för alla på internet.FORSKNINGSVERSAMHETEN VAR FRAMGÅNGSRIK. Listan på pubiikationer som utkommit under året är lång. Antalet manuskript som inlämnats till tryckning lovar goff även för de kommande åren. 1 turen för Finlands Akademis utvärdering av olika vetenskapsgrenar stod i år geovetenskaperna. Havsforskningsinstitutets avdelning för fysikalisk ocenaografi deltog i utvärderingen, och klarade sig synnerligen väl i högkvalificerat sällskap.
EFTER ÅR AV PLANERING INLEDDES BYGGANDET AV HAVSF0RSKNINGS1NSITUTETS OCH METEOROLOGISKA INSITUTETS gemen samma nybygge Gumtäkt. 1 februari undertecknades hyreskontraktet med Senat-fastigheter, i maj avlalet om förverkiigandet, och i september kunde byggarbetena inledas. Fördelarna med samarbetsmöjligheterna med Meteorologiska institutet och Helsingfors universitets naturvetenskapliga fakultet förbäffrar hög grad Havs forskningsinstitutets verksamhetsbetingelser. Samtidigt förstärks möjligheterna ail sköta institutets basuppgif ter på bästa möjiiga säff. Dessutom ger deifa samarbete förutsättningar för grundandet av det högklassiga internationella centrum för geovetenskaperna som utvärderingsgruppen ovan förde fram i siff utlåtande.
IIMSFORSKNINGSINSTITUTETS KUNNIGA OCH AV 51TT ARBETE INTRESSERADE PERSONAL har äter igen presterat eil gofi resultat—dem tilihör tacket.
PENTTI MÄLKKI Överdirektör
r’.
[?
MIKKO MALKKI
SVENSK RESUM 21
