Alueellinen valmiussuunnittelu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä

(1)

Alueellinen valmiussuunnittelu Helsingin ja Uudenmaan sairaan-

hoitopiirissä

Konsta Korkiamäki

2019 Laurea

(2)

Laurea-ammattikorkeakoulu

Alueellinen valmiussuunnittelu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä

Konsta Korkiamäki

Turvallisuusalan tradenomi Opinnäytetyö

Toukokuu, 2019

(3)

Laurea-ammattikorkeakoulu

Turvallisuusala (AMK) Tiivistelmä

Konsta Korkiamäki

Alueellinen valmiussuunnittelu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä

Vuosi 2019 Sivumäärä 30

Opinnäytetyö tehtiin toiminnallisena opinnäytetyönä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin valmiusyksikössä. Sairaanhoitopiirissä todettiin tarve kehittää terveydenhuollon alueellista valmiussuunnittelua niin, että yksittäisten organisaatioiden suunnitelmien lisäksi koko toimialan valmius olisi yhdessä suunniteltu alueellisella tasolla. Taustalla oli niin lain vaatimus- ten täyttäminen alueellisen suunnitelman muodostuksesta kuin myös toive varautumisen ke- hittämisestä. Tavoitteena oli terveydenhuollon toimialan alueellisen varautumisen yhteenso- vittamisen parantaminen Helsingin ja Uudenmaan alueella. Opinnäytetyön tehtävänä oli sel- vittää, millainen olisi sisällöltään terveydenhuollon alueellinen normaaliolojen häiriötilantei- den valmiussuunnitelma. Vanhaa mallipohjaa ei ollut, joten sitä lähdettiin kehittämään alusta alkaen. Opinnäytetyö oli rajattu ainoastaan normaaliolojen valmiussuunnitteluun Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tarkoituksena oli luoda yleinen mallipohja edistä- mään tulevaisuudessa tehtävää varsinaisten alueellisten valmiussuunnitelmien laatimista. Nä- kökulma oli myös rajattu tarkasti alueelliseen näkökulmaan siten, että suunniteltiin vain alueellisen suunnittelun kehittämistä.

Kirjallisuuskatsauksen, aivoriihien ja asiantuntijahaastattelun avulla kerättiin tietoa ja suunniteltiin uutta mallia useiden yhteistyökumppanien kanssa. Prosessi käynnistyi kirjallisuuskat- sauksella, jonka perusteella tehtiin ensimmäinen luonnos mallipohjan sisällöstä. Tämän pohjalta muodostettiin yhdessä Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen kuntien ja Raaseporin sairaalan kanssa uuden suunnitelmatyypin ensimmäinen prototyyppi aivoriihien avulla. Lopulta tämän prototyypin, kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijahaastattelun pohjalta muodostettiin yleinen mallipohja ja ohjeistus sen täyttämiseksi.

Pohja on todettu hyväksi ja tarpeet täyttäväksi. Seuraavat vaiheet alueellisen valmiussuunnittelun edistämiseksi terveydenhuollon toimialalla Uudellamaalla liittyvät suunnitelmapohjan implementointiin alueella ja esimerkiksi yhteisten harjoitusten järjestämiseen sen pohjalta.

Tärkeä jatkokehityskohde olisi myös pohjan jalostaminen niin, että se vielä nykyistäkin paremmin palvelisi kaikkia eri tyyppisiä alueita. Nyt valmistunut malli tulee käyttöön monilla alueilla, mutta esimerkiksi Helsinki ja sen lähialueet tarvitsevat kokonaan oman mallinsa eri- tyispiirteidensä johdosta.

Asiasanat: Varautuminen, valmiussuunnittelu, normaaliolot

(4)

Laurea University of Applied Sciences Degree Programme in Security Management Bachelor's Thesis

Abstract

Konsta Korkiamäki

Regional Healthcare Preparedness Planning in the Region of the Helsinki and Uusimaa Hospi- tal District

Year 2019 Pages 490

Thesis was conducted in the Helsinki and Uusimaa Hospital District’s preparedness unit. The hospital district recognized a need to develop regional preparedness planning in Helsinki and Uusimaa to improve co-operation between different healthcare organizations in the area and to meet the legislative demands. The objective was to enhance the coordination among different parties responsible for preparedness planning in the healthcare industry inside the hospital district’s region. The purpose of this thesis was to create a model for regional preparedness planning since it did not exist.

This thesis only studies regional preparedness planning during normal conditions inside the Helsinki and Uusimaa Hospital District’s region. Establishing complete preparedness plans was not the objective, but to create a model for future preparedness plans. Preparedness planning inside single organizations was also ruled out, since the point of view was planning in regional, industry wide scope.

Literature review, brainstorming and interviews were used to gather information and to create a new model in collaboration with other stakeholders, such as municipalities. The process began with a literature review aiming to create a first draft of the new model. Based on this draft, a prototype plan was drawn up for one region. Finally based on this prototype plan, literature review and interview, the general model was formulated.

The general model was accepted and will be implemented in the near future. In the next stage, the general model will be used to create a series of regional preparedness plans for the healthcare industry in the Helsinki and Uusimaa district’s region. Although the model is well suited for most of the region, it would be recommendable to develop a similar model for the Helsinki metropolitan area in the future.

Keywords: Preparedness planning, normal conditions, preparedness

(5)

Sisällys

1 Johdanto ... 6

2 Opinnäytetyön lähtökohdat ... 6

2.1 Tavoite, tarkoitus ja rajaus ... 6

2.2 Keskeiset käsitteet ... 8

3 Kohdeorganisaatio ja toimintaympäristö ... 8

3.1 Terveydenhuollon toimintaympäristö ... 8

3.2 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ... 9

4 Varautuminen ... 11

4.1 Valmiussuunnittelu ... 11

4.2 Normaaliolot ja poikkeusolot ... 12

5 Toiminnallisessa opinnäytetyössä käytetyt menetelmät ... 13

6 Opinnäytetyön prosessi ... 14

6.1 Lähtötilanteen kartoittaminen ... 14

6.2 Suunnitelmamallin luominen ... 16

6.3 Prototyyppisuunnitelman teko Länsi-Uudellamaalla ... 17

6.4 Koko Uudenmaan valmiussuunnittelun käyttöön luotu mallipohja ... 18

6.5 Tulokset ja implementointi työelämässä ... 20

7 Johtopäätökset ... 21

7.1 Tulokset ... 21

7.2 Oman työn arviointi ... 26

Lähteet ... 28

Kuviot ... 30

Kuvat ... 30

Liitteet ... 31

(6)

1 Johdanto

Tein opinnäytetyöni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) valmiusyksikössä. Sai- raanhoitopiirissä todettiin tarve kehittää terveydenhuollon alueellista valmiussuunnittelua niin, että yksittäisten organisaatioiden suunnitelmien lisäksi koko toimialan valmius olisi yh- dessä suunniteltu alueellisella tasolla. Minun tehtäväkseni tuli muodostaa opinnäytetyönä mallipohja terveydenhuollon alueellisesta normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitel- masta HUSin aiempien valmiussuunnitelmien pohjalta yhteistyössä alueen kuntien kanssa.

Opinnäytetyössä pyrittiin vastaamaan laajalla maantieteellisellä alueella toimivan suuren toimialan tarpeisiin. Vaikka työn tilaajana oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, tehtiin mallipohjaa yhteistyössä muidenkin toimijoiden kanssa, joiden käyttöön se tulevaisuudessa tulee. Alueellinen yhteistyö ja asioista yhdessä sopiminen olivat siis keskeisiä opinnäytetyön kannalta.

Alueellinen toimialakohtainen valmiussuunnitelma on terveydenhuollon toimialalla pääosin kokonaan uusi konsepti, jota on lähdetty rakentamaan alusta asti parhaan mahdollisen tietä- myksen mukaan. Valmista pohjaa ei ole, vaan tämän kehittämistyön tuloksena on tarkoitus saada sairaanhoitopiirille ja kunnille käyttökelpoinen mallipohja. Opinnäytetyön seurauksena syntyi siis yleisesti käytössä oleva mallipohja Uudenmaan alueelle. Muualla Suomessa sairaanhoitopiirit muodostavat varsin heterogeenisen kokonaisuuden, joten on vaikea ennustaa mallipohjan käyttömahdollisuuksia Uudenmaan alueen ulkopuolella.

2 Opinnäytetyön lähtökohdat

Tässä luvussa kerron opinnäytetyön tavoitteista ja tarkoituksesta, sekä työn rajaamisesta.

Määrittelen myös työn kannalta keskeiset käsitteet ja tutkimuskysymykset. Tavoitteiden, tar- koituksen ja tutkimuskysymysten avulla luodaan myös perusteet tietoperustan keruulle ja joh- topäätösten tekoon työn valmistuessa.

2.1 Tavoite, tarkoitus ja rajaus

Opinnäytetyön projektin tavoitteena on käynnistää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella toimialakohtainen terveydenhuollon valmiussuunnittelu. Keskeistä on eri orga- nisaatioina toimivien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon resurssien yhteensovittaminen häiriötilanteiden hoidossa yhtenäiseksi toimijaksi terveydenhuoltona koordinoidun ja tehokkaan yhteistyön mahdollistamiseksi. Yhteisellä varautumisella ja sen tuloksena synty- neillä toimialakohtaisilla alueellisilla valmiussuunnitelmilla voidaan parantaa terveydenhuollon toimialan valmiuksia vastata normaaliolojen häiriötilanteisiin, kuten suuronnettomuuksiin tai epidemioihin tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

(7)

Tarkoituksena on muodostaa alueellisen valmiussuunnittelun malli ja jatkossa hyödynnettävä suunnitelman mallipohja, sekä sen rinnalla työstettävä ensimmäinen prototyyppisuunnitelma.

Valmiussuunnittelun mallipohja avulla HUSin eri sairaanhoitoalueiden johto pystyy tulevaisuudessa muodostamaan yhdessä alueensa kuntien kanssa kaikille alueille yhdenmukaiset ja toimivat terveydenhuollon alueelliset normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelmat, jotka sulautuvat luontevasti osaksi sairaanhoitopiirin ja kuntien jo olemassa olevaa varatumis- kokonaisuutta. Aloittamalla organisaatiorajat ylittävien alueellisten valmiussuunnitelmien tekeminen voidaan vaikuttaa niin suoraan suunnitelmien toimeenpanon muodossa, kuin myös epäsuorasti niiden eteen tehtävän työn tarjoaman kokemuksen myötä koko toimialan kykyyn ja valmiuteen toimia häiriötilanteissa.

Työ rajattiin koskemaan ainoastaan normaaliolojen valmiussuunnittelua Helsingin ja Uuden- maan sairaanhoitopiirin alueella. Tarkoituksena ei ollut tehdä valmiita valmiussuunnitelmia, vaan luoda prototyyppi ja mallipohja tulevaa suunnittelua varten. Varsinaisten valmiussuunnitelmien teko jäi näin ollen kunkin alueen itse tehtäväksi tulevan mallin pohjalta. Länsi-Uu- denmaan sairaanhoitoalueella osallistuin yhdessä alueen kuntien ja Raaseporin sairaalan kanssa varsinaisen suunnitelman tekoon, jotta saisin kokemusta ja palautetta siitä, millaiseksi suunnitelmapohja tulisi muotoilla. Tälläkin alueella olin kuitenkin vain tukemassa alueen toimijoiden työtä, en tarjoamassa heille valmista suunnitelmaa.

Tärkeää on myös huomata, että työ rajoittui vain alueelliseen näkökulmaan. Sairaanhoitopii- rin tai kuntien perusterveydenhuollon omiin organisaation sisäisiin valmiussuunnitelmiin en ottanut kantaa. Alueellisella suunnitelmalla ei ollut tarkoitus korvata toimijoiden omaa valmiussuunnittelua, vaan tuoda siihen lisänä alueellinen näkökulma. Tämä tarkoitti ennen kaikkea organisaatioiden välistä yhteistyötä, esimerkiksi yhteisen hälytysjärjestelmän ja ohjaus- järjestelmän luomista yhdistämään toimijoiden omia järjestelmiä.

Opinnäytetyö oli edellä mainittujen rajausten lisäksi kohdistettu vain normaalioloihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että valmiuslain määrittämien poikkeusolojen toiminta on rajattu tästä mallista pois. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suunnitelmassa mainitut tilanteet tulisi pystyä pääsääntöisesti hoitamaan viranomaisten tavanomaisten toimivaltuuksien rajoissa tehtävillä järjestelyillä. Poikkeusolojen suunnittelun rajaaminen ulos tästä projektista on välttämättä, jotta malli ei paisuisi epäkäytännöllisen suureksi, ja jotta tietojen luottamuksellisuuteen liittyvät erot saadaan otettua huomioon. On hyvä silti huomioida, että normaaliolojen häiriötilanteiden hallinta muodostaa perustan myös poikkeusoloissa toimimiselle.

Opinnäytetyössä etsitään vastausta seuraavaan tutkimuskysymykseen: ”Millainen olisi sisällöl- tään terveydenhuollon alueellinen normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelma?”.

(8)

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ei ollut valmiina vanhaa suunnitelmaa päivitettä- väksi, joten mallin kehittäminen aloitettiin alusta alkaen.

2.2 Keskeiset käsitteet

Häiriötilanne on uhka tai tapahtuma, joka vaarantaa yhteyskunnan elintärkeitä toimintoja.

Sen hallinta edellyttää viranomaisilta ja muilta toimijoilta tavallista laajempaa ja tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää. (SPEK 2014, 96.)

Normaalioloilla tarkoitetaan yhteiskunnan pääsääntöistä tilaa, jossa viranomaisilla ei ole tar- vetta tavanomaisesta poikkeavien toimivaltuuksien käytölle. Vaikka häiriöitä olisi, on kyseessä normaaliolot, jos valtioneuvosto ja tasavallan presidentti eivät ole yhteistoiminnassa toden- neet poikkeusoloja. (SPEK 2014,96-98.)

Terveydenhuoltoon sisältyvät terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito (L1326/2010).

Valmiussuunnittelulla tarkoitetaan normaalioloissa tapahtuvaa varautumisen suunnittelua.

Valmiussuunnittelu perustuu valmiuslain 12§, joka velvoittaa esimerkiksi viranomaiset varau- tumaan valmiussuunnittelun avulla. Valmiussuunnitteluprosessissa selvitetään häiriötilantei- den ja poikkeusolojen vaikutus toimintaan, toiminnassa tapahtuvat muutokset, toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja toimenpiteet normaalioloihin palaamiseksi. Siihen kuuluvat sekä valmiussuunnitelman tekeminen, että konkreettiset toimenpiteet ja järjestelyt toiminnan varmistamisesi. (SPEK 2014, 61.)

3 Kohdeorganisaatio ja toimintaympäristö

Esittelen opinnäytetyön toimintaympäristön kahdessa osassa, koska työstämäni suunnitelman malli on suunnattu toimialakohtaiseksi, mutta toisaalta projekti toteutettiin HUSin toimeksi- annosta sen organisaation sisältä käsin. Näin ollen on perusteltua kuvata sekä laajemmin ter- veydenhuoltoa toimialana, kuin myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä organisaa- tiona.

3.1 Terveydenhuollon toimintaympäristö

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa Suomessa hyvinvoinnin ja terveyden tukemisesta, sosiaali- ja terveyspalveluista, sosiaalivakuutuksesta, yksityisvakuutuksesta, työsuojelusta ja työ- hyvinvoinnista sekä tasa-arvosta. Ministeriö vastaa sosiaali- ja terveyspolitiikan suunnitte- lusta, ohjauksesta ja toimeenpanosta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019a.) Helsingin ja Uu- denmaan sairaanhoitopiiri tuottaa terveydenhuollon palveluita, joten se kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan.

(9)

Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä vastuut on jaettu eri viranomaisille. Koko järjestelmän ohjauksesta lainsäädännön ja poliittisen päätöksenteon avulla vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriön alaisuudessa viranomaisten vastuut on jaettu kolmeen ryh- mään: tutkimus ja kehittäminen, luvat ja valvonta, sekä palveluiden järjestäminen. Viran- omaistoimijoiden lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kentällä toimii myös yrityksiä ja jär- jestötoimijoita. Tutkimus ja kehittämistoiminnasta vastaavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Fimea, Säteilyturvakeskus (STUK) ja Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontaviranomaisina puolestaan toimivat Aluehallintovirastot (AVI) ja Valvira. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019b.)

Kunnat vastaavat Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut voi tuottaa yksittäinen kunta tai useamman kunnan muodostama kuntayhtymä. Kunnat voivat myös ostaa sosiaali- ja terveyspalveluita muilta kunnilta, järjes- töiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Erikoissairaanhoidon järjestävät sairaanhoitopiirit.

Jotkut erikoissairaanhoidon palvelut järjestetään laajemman yliopistosairaalan erityisvastuu- alueen (ERVA) pohjalta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019c.)

Erikoissairaanhoidon järjestävät Suomessa kuntien muodostamat sairaanhoitopiirit. Sairaan- hoitopiirejä on 21 Ahvenanmaa mukaan lukien. Jokaisen Suomen kunnan on kuuluttava johon- kin sairaanhoitopiiriin. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä antaa ne erikoissairaanhoidon palvelut, joita perusterveydenhuollon ei ole tarkoituksenmukaista tuottaa. (Sosiaali- ja terveysministe- riö 2019c.) Tarkemmin sairaanhoitopiireistä ja niiden tehtävistä säädetään Erikoissairaanhoi- tolaissa (1062/1989).

3.2 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) vastaa 24 jäsenkuntansa erikoissairaanhoi- dosta. Lisäksi HUSille on keskitetty valtakunnallisesti useiden harvinaisten ja vaikeiden sai- rauksien hoito. Vuosittain hoidettavia potilaita on yli puoli miljoonaa. HUS on Suomen suurin terveydenhuoltoalan toimija ja maan toiseksi suurin työnantaja noin 25 000 työntekijällään.

Yliopistollisena sairaalana HUS myös tekee tutkimusta ja kehittä aktiivisesti toimintaansa ja hoitomenetelmiä. (HUS 2019a.)

HUS ei ole voittoa tavoitteleva yritys, vaan sen talous perustuu vuosittain tehtäviin palveluso- pimuksiin jäsenkuntien kanssa. Pääosa HUSin tuloista muodostuu erikoissairaanhoidon kuntati- lauksista. Jäsenkuntien laskutus tapahtuu kuukausittain ennakkoon, ja laskutus tasataan neljä kertaa vuodessa toteutuneiden hoitojen mukaiseksi. Laskutus tehdään omakustannushinnoilla, sillä kuntayhtymän tehtävänä ei ole tuottaa voittoa. Jonkin verran HUSin palveluita myydään myös sen 24 jäsenkunnan ulkopuolelle. (HUS 2019d.)

(10)

HUS-konserniin kuuluu sairaalatoiminnan lisäksi yliopistollista tutkimusta ja kehittämistoimin- taa, kaksi tukipalveluita tuottavaa osakeyhtiötä, HUS-Kiinteistöt Oy ja Uudenmaan sairaalapesula Oy, seitsemän kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiötä sekä HYKS:n kliiniset palvelut Oy. Hel- singin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri omistaa HUS-Kiinteistöt Oy:n kokonaan. Uudenmaan Sairaalapesula Oy:stä se omistaa 60 prosenttia. (HUS 2019d.)

HUS jakautuu sairaanhoitoalueisiin kuvan 1 mukaisesti. Alueista suurin on HYKS-sairaanhoito- alue, joka kattaa pääasiassa pääkaupunkiseudun, Keravan ja Kirkkonummen. Muut alueet ovat Hyvinkään, Lohjan, Länsi-Uudenmaan ja Porvoon sairaanhoitoalueet. Kullakin sairaanhoitoalueella oma lautakunta vastaa omalta osaltaan konsernin strategian ja talouden hallinnan toteu- tuksesta. (HUS 2019c.)

Kuva 1 HUS sairaanhoitoalueet ja sairaalat (HUS 2019b).

Kuvassa 1 ovat nähtävissä myös HUSin sairaalat. Kartalle piirrettynä havainnollistuu hyvin se, kuinka suuri Helsingin ympärille ulottuva HYKS alue on suhteessa muihin sairaanhoitoalueisiin sairaalakapasiteetiltaan. Kuten kuvasta on nähtävissä, suurin osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sairaaloista on keskittyneenä Helsinkiin siinä, missä muilla alueilla sairaaloita on alueesta riippuen yksi tai kaksi.

Vuoden 2018 tilinpäätöksen tunnusluvut tarjoavat käsityksen HUSin toiminnan mittakaavasta taloudellisesta näkökulmasta. Tilikauden toimintatuotot olivat yhteensä 2 307 545 918,61 euroa, eli yli kaksi miljardia. Toimintakulujen ollessa 2 186 174 521,32 euroa jäi toimintakat- teeksi 121 371 397,30 euroa, eli noin 121 miljoonaa. (HUS 2019e, 399.)

(11)

4 Varautuminen

Tässä luvussa kuvaan opinnäytetyön teoreettisia lähtökohtia. Siinä kuvataan valmiussuunnittelun roolia osana varautumisen prosessia ja sitä, mitä valmiussuunnittelu sisältää. Lisäksi pe- rehdytään tarkemmin normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, jotta opinnäytetyön projektin rajaus selkeytyisi.

4.1 Valmiussuunnittelu

Sairaanhoitopiireillä kuntayhtyminä ja kunnilla on oltava valmiussuunnitelmansa.

(L1552/2011) Lisäksi Terveydenhuoltolain 38§ määrää, että ”sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on päätettävä yhteistyössä alueensa kuntien kanssa terveydenhuollon alueellisesta varautumi- sesta suuronnettomuuksiin ja terveydenhuollon erityistilanteisiin. Sairaanhoitopiirin kuntayh- tymä on lisäksi velvollinen laatimaan yhteistyössä alueensa kuntien kanssa terveydenhuollon alueellisen valmiussuunnitelman.” Alueellisten valmiussuunnitelmien tilanne Uudellamaalla on hajanainen. Vaihtelee suuresti alueittain, onko suunnitelmia ja jos on, kuinka ajantasaisia ne ovat. HUS valmiusyksikössä havaittiin tarve kehittää alueelle yhteneväiset alueelliset valmiussuunnitelmat.

Terveydenhuolto on yksi yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa yhteiskunnan elintärkeäksi toi- minnoksi luetuista toimijoista, joten toiminnan turvaaminen kaikissa oloissa on välttämätöntä (Turvallisuuskomitea 2017, 22). Varautuminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka sisältää muun muassa valmiussuunnittelun, jatkuvuudenhallinnan, etukäteisvalmistelut, koulutuksen ja valmiusharjoitukset. Varautumisen tavoitteena on varmistaa toimintakyky niin normaaliolojen häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin. (Turvallisuuskomitea 2017, 9). Näistä opinnäyte- työni koskee valmiussuunnittelua rajattuna normaaliolojen häiriötilanteisiin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on kuvattu yhteiskunnan varautumisen yleinen prosessi. Kuvio 1 havainnollistaa varautumista koko yhteiskunnan tasolla. Siitä käy selkeästi ilmi valmiussuunnittelun rooli osana varautumisen kokonaisuutta.

Kuvio 1 Varautumisen prosessi (Turvallisuuskomitea 2017, 9).

(12)

Valmiussuunnittelu on siis osa laajempaa varautumisen prosessia. Suunnittelulla pyritään en- nakoimaan tulevaa esimerkiksi arvioimalla riskit ja käytettävissä olevat resurssit, sekä luomaan perustan harjoittelulle ja toiminnan johtamiselle kriisin aikana. Yllä kuvattu varautumisen prosessi sisältää myös jatkuvan kehittämisen palautteen avulla, minkä myötä toiminnan myötä saatu kokemus hyödynnetään suunnittelun ja sitä myötä myös tulevan toiminnan kehit- tämisessä. (Turvallisuuskomitea 2017, 9.)

Valmiussuunnittelu terminä viittaa varautumisen kokonaisprosessissa normaalioloissa tapahtu- vaan varautumisen suunnitteluun. Valmiuslain (1552/2011) 12§ velvoittaa viranomaiset varau- tumaan muun muassa valmiussuunnittelun avulla. Valmiussuunnitteluprosessissa selvitetään muun muassa häiriötilanteiden ja poikkeusolojen vaikutukset organisaation kykyyn selvitä teh- tävistään, toiminnassa ja tehtävissä tapahtuvat muutokset, toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja toimenpiteet normaalitilaan palaamiseksi. Valmiussuunnittelun yksi tärkeä osa on valmiussuunnitelman teko. Suunnitelman teko ei kuitenkaan yksin riitä, vaan se on varautumisen osa. (SPEK 2014, 61.) Valmiussuunnitelmat sisältävät periaatteet valmiuden lisäämisestä sekä lisäresurssien ja tilannejohtamisjärjestelmien käyttöönottamisesta häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Lisäksi ne sisältävät esimerkiksi viestinnän suunnitelmat. Välttämättömien toi- mintojen jatkuvuus on voitava turvata. (Castrén, Ekman, Ruuska & Silfvast 2015, 31.)

Varautumisen kannalta on erityisen tärkeää tehdä suunnitelmat normaaliolojen häiriötilantei- siin ja siten myös parantaa valmiutta poikkeusolojen toimintaan siirtymiseen. Terveydenhuol- lon laitosten on viimeistään kahden vuorokauden kuluessa kyettävä lisäämään toimintaansa normaaliolojen häiriötilanteiden hoitamiseksi. Kapasiteettia voidaan lisätä esimerkiksi lisää- mällä töissä olevan henkilökunnan määrää tai siirtämällä kiireetöntä hoitotoimintaa myöhem- min tehtäväksi. Kapasiteetin lisätarve voi jatkua pitkäänkin, jopa kuukausia. (Castrén, Ekman, Ruuska & Silfvast 2015, 36.)

4.2 Normaaliolot ja poikkeusolot

Normaalioloilla tarkoitetaan yhteiskunnan pääsääntöistä tilaa, jossa viranomaisilla ei ole tarvetta tavanomaisesta poikkeavien toimivaltuuksien käytölle. Vaikka häiriöitä olisi, on kyseessä normaaliolot, jos valtioneuvosto ja tasavallan presidentti eivät ole yhteistoiminnassa toden- neet poikkeusoloja. (SPEK 2014,96-98.) Opinnäytetyön projektissa keskitytään normaaliolojen häiriötilanteiden suunnitelmapohjan muodostamiseen. Poikkeusolojen toiminta on rajattu mallin ulkopuolelle. On kuitenkin muistettava, että normaaliolojen häiriötilanteisiin varautuminen on myös poikkeusolojen varautumisen perusta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2011, 28.) Normaaliolojen häiriötilanteita ovat muun muassa sähkökatkokset, luonnononnettomuudet, tietoliikennekatkokset, tulipalot, terrorismi, tartuntataudit tai muut terveydenhuollon toimintaa haittaavat tapahtumat (Castrén, Ekman, Ruuska & Silfvast 2015, 37). On kuitenkin hyvä huomioida, että erityisen vakavissa ja laajoissa tilanteissa moni edellä mainituista on

(13)

määritelty myös valmiuslaissa perusteeksi ottaa viranomaisille poikkeusolojen mukaisia toimi- valtuuksia käyttöön (Valmiuslaki 1552/2011).

Poikkeusoloilla tarkoitetaan valmiuslain määrittämää yhteiskunnan tilaa, jossa on häiriöt ja uhat luovat tarpeen viranomaisten tavallisesta poikkeavalle toimivaltuuksien käytölle (SPEK 2014,96-98). Poikkeusoloja on valmiuslain (1552/2011) mukaan viidenlaisia. Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen verrattavissa oleva hyökkäys ja sen välitön jälkitila, sekä Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutus- ten torjuminen vaatii valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönoton ovat kaksi ensin mainittua.

Näiden lisäksi poikkeusoloja voivat olla väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perus- teisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteyskunnan toi- mivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat, erityisen vakavat suuronnet- tomuudet ja niiden välittömät jälkitilat sekä vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnetto- muutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Normaaliolojen erityistilanteiden ja poikkeusolojen erottaminen toisistaan ei kuitenkaan aina ole helppoa. Siirtyminen normaalioloista poikkeusoloihin tapahtuu usein portaattomasti. Myös poikkeusoloissa on erilaisia vaiheita, jotka edellyttävät omia toimenpiteitään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 13.)

5 Toiminnallisessa opinnäytetyössä käytetyt menetelmät

Opinnäytetyöni on toiminnallinen opinnäytetyö. Toiminnallisessa opinnäytetyössä tavoitellaan ammatillisessa kentässä käytännön toiminnan ohjeistamista, toiminnan järjestämistä tai jär- keistämistä. Toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistyvät käytännön toteutus ja sen rapor- tointi tutkimusviestinnän keinoin. Opinnäytetyön tulee olla työelämälähtöinen, käytännönlä- heinen, tutkimuksellisella asenteella toteutettu ja riittävällä tasolla alan tietojen ja taitojen hallintaa osoittava. (Vilkka, Airaksinen 2003,9-10.)

Tiedonkeruumenetelminä käytin kolmelaisia. Tein opinnäytetyöni alkuun kirjallisuuskatsauksen. Kirjallisuuskatsauksessa hahmotellaan opinnäytetyön aihepiirin kokonaisuutta. Katsauk- sessa perehdytään aiheesta olemassa olevaan tutkimustietoon ja näkökulmiin. Kirjallisuuskat- sauksella muodostetaan opinnäytetyön teoreettinen viitekehys, jossa kuvataan opinnäytetyön käsitteellistä taustaa ja olemassa olevia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsaus perustuu systemaatti- seen tiedonhakuun. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 121.)

Käytän myös strukturoimattomia asiantuntijoiden teemahaastatteluja tiedonkeruumenetel- mänä. Tällaisia ovat työssäni esimerkiksi keskustelut esimieheni sekä kollegoideni kanssa.

Haastattelu on henkilöiden välistä vuorovaikutusta, mutta haastattelijan etukäteen suunnitte- lemaa, tämän alulle panemaa ja ohjaamaa. Haastattelu soveltuu hyvin aineistonkeruumene-

(14)

telmäksi tilanteessa, jossa halutaan, että yksilöllä on mahdollisuus tuoda esiin tutkittavaa aihetta koskevia ajatuksia mahdollisimman vapaasti. (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2009, 95- 96.)

Projektin edetessä järjestettiin lisäksi työpajoja, joissa pyrittiin yhdessä eri toimijoiden kes- ken esimerkiksi aivoriihien kautta kehittää suunnitelmaa eteenpäin. Aivoriihi on yksi niin sa- notun luovan ongelmanratkaisun menetelmistä ideoiden tuottamiseksi ryhmässä. Aivoriihessä yleensä 6-12 osallistujan ryhmä pyrkii vetäjän johdolla ideoimaan uusia lähestymistapoja tai ratkaisuja ongelmaan. Aivoriihen voi toteuttaa esimerkiksi mind mapin tai erilaisten ideakort- tien avulla. (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2009, 145-146.) Esimerkiksi kuntapalaverien yhtey- dessä menetelmää käytettiin, jotta saataisiin kehitettyä parhaat mahdolliset rakenteet organisaatioiden väliselle yhteistyölle.

Tiedon analysointimenetelmänä käytin sisällön analyysiä. Sisällön analyysi on perusanalyysi- menetelmä, jota voidaan käyttää kaikissa laadullisen tutkimuksen perinteissä. Sisällön analyy- sillä voidaan tarkoittaa yksittäistä metodia tai laajemmin väljänä teoreettisena kehyksenä, joka voidaan liittää erilaisiin analyysikokonaisuuksiin. Se soveltuu monenlaiseen tutkimuk- seen. (Tuomi, Sarajärvi 2018, 103.)

6 Opinnäytetyön prosessi

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa sovittiin, että tekisin opinnäytetyön, jossa tarkoituksena olisi luoda mallipohja, jonka avulla terveydenhuollon alueelliset normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelmat saataisiin tulevaisuudessa muodostettua itsenäisesti sairaanhoitoalueilla niin, että ne olisivat yhteneväiset ja täyttäisivät omalta osaltaan varautu- miselle asetetut vaatimukset. Seuraavissa kohdissa projektin eri vaiheet käsitellään yksityis- kohtaisemmin. Tarkoituksena on selvittää, mitä projektin eri vaiheissa käytännössä on tehty, miten asiat on tehty ja millaiseen lopputulokseen päästiin.

6.1 Lähtötilanteen kartoittaminen

Aloitin projektin kartoittamalla nykytilanteen. Seuraavissa vaiheissa muodostettiin ensimmäi- nen suunnitelmamalli, eräänlainen karkea luonnos, jota sitten lähdettiin kehittämään niin sa- notusti kentällä alkamalla muodostaa sen pohjalta Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueelle en- simmäistä prototyyppisuunnitelmaa yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa.

Kun prototyyppisuunnitelman avulla oltiin kerätty riittävästi kokemusta suunnitteluproses- sista, siirryttiin yleisen mallin kehittämiseen. Tässä vaiheessa prototyyppisuunnitelma riisut- tiin alueellisista tiedoista ja muodostettiin sen pohjalta malli, jolla muut alueet pystyvät jatkossa tuottamaan omat suunnitelmansa. Lopuksi tulokset arvioitiin ja mallia vielä kehitettiin

(15)

palautteen pohjalta. Hankkeen seuraava vaihe olisi mallin implementointi sairaanhoitoalueilla, mutta se ei kuulu enää tähän projektiin. Kuvio 2 havainnollistaa graafisesti edellä kuva- tun projektin kulun.

Kuvio 2 Opinnäytetyön prosessi

Koska toimialakohtaisia alueellisia suunnitelmia ei ennestään ollut, kohdistin huomioni HUS konsernin olemassa olevien suunnitelmien analysointiin ja asiantuntijahaastatteluihin. Doku- menttianalyysin ja haastatteluiden avulla perehdyin organisaatioon, toimialaan ja muuhun toimintaympäristöön. Näiden pohjalta uuden luominen oli mahdollista aloittaa.

Aloitin kartoittamisen tekemällä useamman strukturoimattoman asiantuntijahaastattelun HU- Sin turvallisuus- ja valmiusjohtajan kanssa siitä, mitä tulevalta suunnitelmalta vaaditaan ja mitä se pitäisi sisällään. Lähtökohdaksi ajatustyölle sain luettelon asioista, jotka suunnitelman tulisi ainakin sisältää. Sen oli laatinut HUSin turvallisuus- ja valmiusjohtaja. Tämän luettelon pohjalta aloimme keskustella siitä, mitä luetellut asiat pitivät sisällään, miksi suunnitelman tulisi sisältää juuri näitä asioita, mitä siihen olisi hyvä vielä lisätä ja mikä koko suunnitelmatyypin rooli olisi suhteessa jo olemassa oleviin organisaatioiden omiin valmiussuunnitelmiin. Tiedossa oli jo tässä vaiheessa, että kyseessä oli raakaversio, joka jalostuisi matkan varrella eteenpäin, kun prototyyppisuunnitelmaa alettaisiin tehdä Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella. Tarkoituksena oli, että suunnitelmamalli toimisi lähtökohtana, mutta että sen ke- hitystyötä jatkettaisiin työpajoissa saadun kokemuksen perusteella.

Haastattelun ja ensimmäisten aiheluetteloiden lisäksi perehdyin suureen määrään HUSin olemassa olevia aiheeseen suoraan tai osittain liittyviä suunnitelmia. HUS valmiusohje ja HUS lääkinnän valmiussuunnitelma olivat konsernitasoista varautumista määrittävinä asiakirjoina tärkeimpiä analysoimiani dokumentteja. Erityisesti näistä kahdesta pyrin tunnistamaan alueellisen suunnitelman kanssa yhteneväiset asiat, joista voitaisiin ottaa mallia uuteen suunnitelmaan.

Edellä mainittujen konserni tason ohjeiden lisäksi tutustuin erilaisiin paikallisiin, esimerkiksi sairaalakohtaisiin valmiussuunnitelmiin ja turvallisuussuunnitelmiin, sekä koko sairaanhoitopiirin kattaviin aihetta tavalla tai toisella sivuaviin asiakirjoihin, kuten pandemiaohjeistuksiin.

Kaikista näistä dokumenteista pyrin tunnistamaan niiden rajapinnat alueellisen suunnitelman kanssa ja analysoimaan keskeisiä yhtymäkohtia, jotta tuleva suunnitelma istuisi luontevasti osaksi suunnitelmakokonaisuutta.

(16)

Perehdyin myös varautumista ja valmiussuunnittelua koskevaan lainsäädäntöön, joka muodostaa perustan varsinkin julkisen puolen organisaatioiden valmiussuunnittelulle. Keskeisimmät lait työni kannalta olivat Valmiuslaki ja Terveydenhuoltolaki. Lait luovat pohjan esimerkiksi eri toimijoiden vastuille ja velvollisuuksille varautumisessa, sekä mahdollistavat esimerkiksi viranomaisten tavanomaisesta poikkeavat toimivaltuudet poikkeustilanteissa. Näin ollen lain- säädännön tuntemus oli välttämätön osa pohjatiedon keräämistä.

Dokumenttianalyysin lisäksi sain paljon erilaista tietoa havainnoimalla harjoittelijan näkökul- masta organisaation toimintaa ympärilläni ja omaksumalla olemassa olevia toimintamalleja.

HUS valmiusyksikön ja HUS riskienhallinnan työntekijöitä oli aina mahdollista haastatella epä- muodollisesti lyhyelläkin varoitusajalla, mikä tuki suunnittelutyötä aina, kun olin jostakin asi- asta epävarma.

6.2 Suunnitelmamallin luominen

Toinen vaihe projektissa oli suunnitelmamallin luominen. Tavoitteena oli luoda ensimmäinen runko uudentyyppisen suunnitelman, alueellisen valmiuussuunnitelman sisällöstä ja asiakirjan rakenteesta. Suunnitelmamallin luominen lähti liikkeelle HUS valmius- ja turvallisuusjohtajan luomasta sisällysluettelon muotoon tekemästä listasta asioita, jotka oli etukäteen tunnistettu välttämättömäksi sisällöksi. Keräämäni aineiston pohjalta aloin jalostaa saamaani listaa eteenpäin.

HUS valmiusyksikössä tahtotila oli tehdä suunnitelma riskiperusteisesti olemassa oleviin tun- nettuihin riskeihin perustuen. Suunnitelmassa riskit päätettiin jakaa kahteen ryhmään: yleisiin riskeihin ja alueellisista erityispiirteistä nouseviin riskeihin. Yleiset riskit olivat koko Uuden- maan alueella esiintyviä riskejä, joilla olisi vaikutuksensa sairaanhoitoalueesta riippumatta.

Alueellisista erityispiirteistä nousevat riskit puolestaan syntyvät nimenomaan yksittäisen sairaanhoitopiirin alueellisista erityispiirteistä, kuten esimerkiksi rannikolla olevilla alueilla me- rellisistä suuronnettomuuksista. Riskiperustan osalta hyödynnettiin Uudenmaan alueellista riskiarviota 2018 (Sisäministeriö 2018) ja HUS riskienhallinnan tekemiä arvioita, sekä jossain määrin myös sisäministeriön laatimaa kansallista riskiarviota 2018.

Häiriötilanteen hälytys- ja johtamisjärjestelmien perusrakenne muodostettiin HUSin vastaa- vien pohjalta. Johtamisjärjestelmän nimi muutettiin ohjausjärjestelmäksi, koska vaikka HU- Silla on suunnittelussa koordinointivastuu, ei sillä tai muillakaan toimijoilla ole valtuuksia johtaa toisen organisaation toimintaa. Ohjausjärjestelmä nimi nähtiin neutraalimmaksi, jolloin vältyttäisiin sekaannuksilta. Lähtökohtana on jatkossakin se, että eri organisaatiot johtavat itse omaa toimintaansa. Tässä vaiheessa päätettiin myös, ettei hälytys- ja ohjausjärjestelmiä lyötäisi vielä kovin tarkasti lukkoon, vaan niiden perusteellisempi muodostaminen tehtäisiin prototyyppisuunnitelman työstövaiheessa työpajoissa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

(17)

Näiden pääkohtien lisäksi muitakin sisältöön liittyviä kohtia lisättiin HUSin aiempiin suunnitelmiin verraten. Yksittäisten asioiden lisäksi esimerkiksi konsernitasoinen HUS valmiusohje vii- toitti suuntaa sille, missä järjestyksessä asiat olisivat, ja mitä kaikkea olisi hyvä muistaa käsi- tellä. Näin tehtiin ensimmäinen minun työstämäni sisällysluettelo tulevalle mallipohjalle ja kirjoitettiin varsinaista valmiussuunnittelua taustoittamaan kuvaus riskeistä.

6.3 Prototyyppisuunnitelman teko Länsi-Uudellamaalla

Vaikka opinnäytetyön tilaajana toimi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, ei tarkoituksena siis ollut tehdä HUSille uutta valmiussuunnitelmaa, vaan uusi toimialakohtainen malli.

Tämä tarkoitti sitä, että jo varhaisessa vaiheessa työhön haluttiin saada mukaan toimialan muiden organisaatioiden panos. Tämä toteutettiin siten, että Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen kunnallisiin terveydenhuolto-organisaatioihin otettiin yhteyttä, ja pyydettiin heitä mukaan kehittämään ensimmäistä prototyyppiä suunnitelmasta. Yhteisillä työpajoilla näkemyksiä yhteistyöstä saatiin kerättyä niin, että myös muut, kun sairaanhoitopiirin näkemykset näkyisi- vät tulevassa mallissa. Terveydenhuollon alueellisen valmiussuunnitelman keskeinen anti olisi kuitenkin nimenomaan eri organisaatioiden yhteistyön tehostaminen ja resurssien käytön opti- mointi.

Aloitin Länsi-Uudenmaan alueeseen perehtymisen ja työjärjestyksen muodostamisen vieraile- malla HUS Raaseporin sairaalalla ja keskustelemalla uudesta suunnitelmatyypistä sairaalan johtajan ja valmiuspäällikön kanssa. Sovimme, että alueellisen valmiussuunnitelman proto- tyyppiä alettaisiin tosiaan muodostaa Länsi-Uudenmaan alueella. Sairaanhoitoalueeseen kuuluu kolme kuntaa: Hanko, Inkoo ja Raasepori. Ensimmäiset yhteydenotot kuntien suuntaan teki Raaseporin sairaalan johto, koska uskoimme viestin menevän paremmin perille entuudes- taan tuttujen henkilöiden kautta tuotuna. Lisäksi sairaanhoitoalueiden sairaaloilla olisi joka tapauksessa tulevaisuudessa keskeinen koordinointivastuu alueellisten suunnitelmien tekemiseksi. Minun roolini oli ajateltu enemmän neuvoa antavaksi. Tärkeintä minulle koko projektin kannalta oli kerätä kokemusta siitä, mitä suunnitelman tekeminen käytännön tasolla vaati ja hyödyntää saatu tietämys mallipohjan muodostamisessa.

Työpajoja järjestettiin lopulta kaksi, minkä lisäksi kuntiin oltiin yhteydessä sähköpostitse.

Työpajojen ja viestinvaihdon myötä muodostui vähitellen luonnos Länsi-Uudenmaan alueellisesta suunnitelmasta. Työpajoista ensimmäisen aiheena oli ennen kaikkea projektin esittely ja näkemysten hakeminen kokonaisuuteen. Toiveena oli herätellä kunnat mukaan alueellisen valmiussuunnittelun käynnistämiseen, koska ilman kaikkien toimijoiden panosta, menisi tehty työ paljolti hukkaan. Kunnissa oltiin tyytyväisiä siihen mennessä tehtyyn työhön mallin suh- teen ja kaikki lähtivät mukaan projektiin.

(18)

Toisessa työpajassa päästiin jo enemmän käytännön tasolle ja sopimaan asioista. Alueellinen yhteinen hälytysjärjestelmä muokattiin ja viimeisteltiin työpajassa tekemäni esityksen pohjalta. Keskeisintä tässä oli kahden erilaisen hälytyslinjan sopiminen suuronnettomuustilanteita ja infektiohälytystilanteita varten saman kaltaisella mallilla, kuin HUSin valmiusohjeessa. Toi- sin kuin HUS valmiusohjeessa, piirrettiin nyt samaan hälytyskaavioon sairaanhoitopiirin, kun- nallisen terveydenhuollon ja järjestöjen toimijat, sekä sovittiin hälyttäjät ja hälytettävät yli organisaatiorajojen. Myös häiriötilanteen aikaista yhteistä toiminnanohjausta käsiteltiin, ja päädyttiin siihen, että toimintaa ohjataan Virve-verkon välityksellä oman alueellisen terveydenhuollon puhekanavan kautta.

Työpajojen jälkeen dokumentoin sovitut asiat ja pyysin sen jälkeen sähköpostitse vielä lausunnot osallistujilta. Niiden pohjalta lisäsin sovitut asiat Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen suunnitelmaan. Samalla tarkistin, että sovitut mallit olisivat yleistettävissä myös muilla alueilla ongelmitta.

6.4 Koko Uudenmaan valmiussuunnittelun käyttöön luotu mallipohja

Suunnitelman mallipohjaa lähdettiin toteuttamaan aiempien valmiussuunnitelmien pohjalta.

Länsi-Uudenmaan alueellisen normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelman prototyypin kehittämisessä saatua kokemusta ja tietoja käytettiin täydentämään muiden valmiussuunnitelmien antamaa tietoa. Prototyypin kehittämistä myös jatkettiin yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa rinnan yleisen mallipohjan teon kanssa. Kehittämisen pääasiallinen fokus siir- tyi kuitenkin nyt aiemman rungon myötä muotoutuneen prototyyppisuunnitelman muokkaami- seen niin, että lopputuloksena saataisiin valmis mallipohja terveydenhuollon alueelliselle valmiussuunnittelulle kaikilla Uudenmaan alueilla. Prototyyppisuunnitelmasta oli siis kyettävä erottelemaan vain Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoaluetta koskeva tieto ja pohjalla olevat yleistettävät toimintamallit ja rakenteet. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan prototyyppisuunnitelman tekoa hidastaneet vaikeudet, jotta tulevaisuudessa ei törmättäisi samoihin vaikeuksiin uudelleen.

Aloitin ottamalla Länsi-Uudenmaan prototyyppisuunnitelman ja riisumalla siitä aluetta koske- vat yksityiskohdat ja tiedot. Toimintamallit jätettiin pääosin sellaisenaan, mutta teksti muokattiin avoimeen muotoon ilman spesifejä viittauksia yksittäisiin kuntiin, sairaaloihin tai hen- kilöihin. Länsi-Uudellamaalla luotu runko osoittautui hyvin toimivaksi, joten suurta muutoksen tarvetta ei ollut. Tietoja suunnitelmasta riisuttaessa havaitsin muutamia kehittämiskohteita, jotka tässä vaiheessa toin suoraa molempiin dokumentteihin, Länsi-Uudenmaan prototyyppi- suunnitelmaan ja yleiseen mallipohjaan.

(19)

Kuvio 3 Prototyyppisuunnitelman jalostaminen yleiseksi mallipohjaksi

Seuraavaksi laadin yleiseen mallipohjaan täyttöohjeen. Tarkoituksena oli, että pohjassa olisi toisistaan eroteltuna rakenne, otsikot ja muuta kaikille yhteisiä osia, sekä lisäksi selvästi erot- tuvana erillisellä fontilla kirjoitettuja ohjeita siitä, kuinka kaikille yhteistä runkoa pitäisi alueilla täydentää valmiin suunnitelman aikaansaamiseksi. Ohjeet kirjoitettiin vain auttamaan työvaihetta, ja ne on tarkoitus poistaa dokumentista ennen sen valmistumista jakeluun mene- väksi valmiussuunnitelmaksi. Ohjeistukset sijoitettiin tekstin sekaan itse asiakirjaan niin, että tarvittavat tiedot oli helppo täydentää juuri oikeisiin kohtiin vain korvaamalla tekstin seassa olevat ohjeet niillä. Kuvassa 2 on nähtävissä kuvakaappaus mallipohjasta. Kuten kuvasta nä- kyy, on varsinaisen tekstin joukkoon kirjattu eri värillä kursivoidusti ohjeita, joiden tilalle tekstiin on tarkoitus kirjata sairaanhoitoaluekohtaisia tietoja.

Kuva 2 Kuvakaappaus täyttöohjeista mallipohjan tekstin seassa

Ohjeistusta kirjoittaessa oli suureksi hyödyksi, että prototyyppisuunnitelmaa tehdessä oli havaittu, mitkä kohdat potentiaalisesti tuottaisivat vaikeuksia tai epäselvyyksiä alueilla. Näin

(20)

täyttöohjeistus pystyttiin valmiiksi kirjoittamaan tavalla, joka ehkäisisi epäselvyyksiä ja vas- taisi ilmeisimpiin kysymyksiin, joita suunnitelmaa tehdessä heräisi. Jotta mallipohja täyttäisi tarkoituksena, oli käytettyjen termien ja ohjeistuksen oltava sellaista, että asiat olisivat sel- keitä sairaaloiden valmiuspäälliköille ja kuntien edustajille taustasta riippumatta.

Lopuksi työn ohjaaja, HUS turvallisuus- ja valmiuspäällikkö tarkisti tekemäni mallipohjan ja antoi muutaman tarkennuksen. Hänen ohjeidensa perusteella pyysin vielä infektiolääkäreiltä lausunnot heidän asiantuntemukseensa liittyvistä riskeistä sekä hälytysjärjestelyistä. Näiden pohjalta muokkasin pohjan tarkemmin asiantuntijoiden näkemyksiä vastaavaksi. Lisäksi korja- sin saadun palautteen perusteella muutamia muotoseikkoja mallipohjasta ja lisäsin maininnan asiakirjan päivitysvälistä ja vastuuhenkilöistä.

6.5 Tulokset ja implementointi työelämässä

Lopputuloksena opinnäytetyön projektista saatiin HUSin ja Uudenmaan kunnallisten perusterveydenhuollon organisaatioiden käyttöön terveydenhuollon alueellisen normaaliolojen häiriö- tilanteiden valmiussuunnitelman mallipohja. Mallipohja on tilaajaorganisaatio HUSin hyväk- symä ja se aiotaan ottaa käyttöön. Vaikka pohja on opinnäytetyön osalta valmis, tullaan sitä varmasti kehittämään eteenpäin myös tulevien kokemusten myötä. Paljoa nyt tehtyä enem- pää ei kuitenkaan ole mahdollista tämän hetken tietojen perusteella tehdä. Lopulta kyseessä on vain mallipohja valmiussuunnittelua varten, ja itse suunnitelmien teko on paikallisten toimijoiden vastuulla, jotka tuntevat oman toimintansa ja alueensa.

Mallipohjan lisäksi konkreettisena tuloksena Länsi-Uudenmaan terveydenhuollon alueellisen normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelman kehittämisessä päästiin jo varsin pit- källe. Samalla paikallisten toimijoiden tietämystä valmiuden kehittämisestä saatiin kehitet- tyä, ja he olivatkin hyvin kiitollisia suunnitelman tekemiseksi saamastaan avusta, sekä valikoi- tumisestaan prototyypin tekemiseen käytettäväksi alueeksi. Suunnitelmasta ei tullut opinnäy- tetyöhön käytettävissä olevan aikaikkunan aikana valmista johtuen paljolti tiukoista aikatau- luista, mutta sen työstämisessä ollaan niin pitkällä, että Raaseporin sairaala yhteistyössä alueen kuntien kanssa pystyvät varmasti saattamaan työn loppuun menestyksellisesti.

Kolmas tärkeä tulos projektista oli koko organisaation keräämä oppi täysin uudenlaisen val- miussuunnitelmatyypin vaatimuksista, sisällöistä ja tarpeesta. Tehdyn työn pohjalta on esimerkiksi jo suunnitteilla alueellisia harjoituksia, jotka perustuvat suunnitelman mukaisiin ske- naarioihin ja yhteistyöhön. Kuten valmiussuunnittelua ja varautumista koskevassa teoriassa todetaan, on valmiussuunnitelma vain yksi osa koko varautumisprosessia. Tätä kehittämis- työtä tehdessä on varsinaisen opinnäytetyön valmistumisen lisäksi parannettu terveydenhuollon varautumista kokonaisuutena ja luotu perustaa tulevalle kehitystyölle. Kaikista tärkeim- pänä antina voidaankin pitää eri toimijoiden varautumisen kehittämistä yhteistyötä ja tietoisuutta lisäämällä, ei yksittäistä dokumenttia tai mallipohjaa.

(21)

Projektin seuraava vaihe mallipohjan implementointi Lohjan, Hyvinkään ja Porvoon sairaanhoitoalueilla, sekä Länsi-Uudenmaan suunnitelman valmiiksi saattaminen. Kaikissa näissä alueellisilla toimijoilla on suuri vastuu. Tämä yhteydessä jatketaan yhteistyön ja varautumisen prosessien kehittämistä ja tarvittaessa jatko kehitetään luotua mallipohjaa. Nämä viimeksi mainitut eivät kuitenkaan enää kuulu opinnäytetyöhön, vaan muodostavat oman kokonaisuu- tensa.

7 Johtopäätökset

Tutkimuskysymykseen siitä, ”millainen olisi sisällöltään terveydenhuollon alueellinen normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelma?”, on mahdoton vastata absoluuttisia totuuksia.

Työn aikana luotiin kuitenkin malli, joka tullaan implementoimaan Uudenmaan alueella ja joka pyrkii vastaamaan tutkimuskysymykseen. Luotu mallipohja löytyy opinnäytetyön liit- teenä. Malli ei ole valmis tai lukkoon lyöty, mutta se on nyt sellaisessa vaiheessa, että sitä voidaan alkaa soveltaa käytäntöön ja jatkojalostaa saatujen kokemusten perusteella. Keskei- simmät havainnot olivat tarve yhdessä sovituille toimijoiden yhteiselle hälytysjärjestelmälle, ohjausjärjestelmälle ja viestintää vahvistavat sopimukset sekä konkreettiset yhteystietolistat.

Myös riskiperustan riittävyys havaittiin olennaiseksi osaksi hyvää terveydenhuollon alueellista normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelmaa. Edellä mainittujen lisäksi todettiin terveydenhuollon resurssien mahdollisimman tehokkaan yhteisen käytön olevan olennaista alueellisen toiminnan parantamiseksi häiriötilanteissa.

7.1 Tulokset

Kirjallisuuskatsauksessa keräsin suuren määrän Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin suunnitelmia, ohjeita ja politiikkoja, joita en tarkemmin erittele opinnäytetyössä, niiden ollessa tarkoitettu organisaation sisäiseen käyttöön. Tärkeimpinä asiakirjoina mainitsisin kon- sernitasoiset Valmiusohjeen ja Lääkinnän valmiussuunnitelman. Näistä sain käsitystä siitä, millaista sisältöä tulevassa suunnitelmamallissa tulisi olla ja millainen sen rakenne voisi olla.

Lisäksi perehdyin aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, lakeihin ja esimerkiksi valtion sekä mi- nisteriöiden aiheeseen liittyviin julkaisuihin. Täydellistä luetteloa kirjallisuuskatsauksessa pe- rehtymistäni aineistoista en kirjoita keräämäni aineiston suuren määrän vuoksi, mutta käsitte- len tässä tärkeimmiksi osoittautuneimmat. On huomioitavaa, että kaikkia niitä ei löydy opin- näytetyön lähdeluettelosta, koska niihin ei ole suoria viittauksia. Tällaisetkin aineistot ovat kuitenkin olleet tärkeitä kokonaiskuvan muodostamiseksi, jotta opinnäytetyön tuloksena syn- tynyt suunnittelun mallipohja oli mahdollista tehdä.

Kirjoista mainitsen erityisesti muutaman. SPEK:in julkaisema kokonaisturvallisuuden sanasto auttoi minua ymmärtämään aiheeseen liittyvää terminologiaa niin, että kirjoittamani teksti olisi täsmällistä. Maaret Castrénin, Simo Ekmanin, Rami Ruuskan ja Tom Silfvastin Suuronnet- tomuusopas auttoi ymmärtämään varautumisen ja valmiussuunnittelun periaatteita, sekä sen

(22)

eri osa-alueita, kuten johtamista, tiedottamista, hälyttämistä ja eri toimijoiden rooleja suur- onnettomuustilanteissa. Lainsäädännöstä keskeisimmiksi työni kannalta osoittautuivat Val- miuslaki (1552/2011), Terveydenhuoltolaki (1326/2010), Erikoissairaanhoitolaki (1062/1989), Kuntalaki (410/2015) ja Tartuntatautilaki (410/2015). Nämä lait muodostivat valmiussuunnittelun lainsäädännöllisen pohjan opinnäytetyön myötä valmistuneessa alueellisen valmiussuunnitelman mallipohjassa.

Tutustuin kirjallisuuskatsauksessani suureen määrään erilaisia viranomaisten tekemiä julkai- suja. Valmiussuunnitelmapohjan riskiperustan ja toimintaympäristön ymmärtämisen kannalta Turvallisuuskomitean laatima Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017, Sisäministeriön julkaisema Kansallinen riskiarvio 2018 ja Uudenmaan alueellisen riskiarvion työryhmän laatima Uu- denmaan alueellinen riskiarvio 2018 osoittautuivat hyödyllisiksi. Lisäksi terveydenhuollon val- miussuunnittelusta tärkeää tietoa tarjosivat sosiaali- ja terveysministeriön useat julkaisut, vaikka osa niistä olikin jo osin vanhentuneita. Näitä olivat esimerkiksi Riskienhallinta ja turvallisuussuunnittelu: Opas sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja turvallisuusasiantuntijoille vuodelta 2011, Terveydenhuollon valmiussuunnitteluopas vuodelta 2002 sekä Alueellinen varautuminen ja valmiussuunnittelu sairaanhoitopiireissä vuodelta 2014.

Kirjallisuuskatsauksesta sain hyvän ja laaja-alaisen tietoperustan aiheesta. Toisaalta osa kerä- tyistä aineistoista oli jo niin vanhentuneita, että ne eivät olleet täysin sovellettavissa nyky- päivään. Vaati kriittistä tarkastelua valikoida hyvät ja ajan tasalla olevat tiedot aineistosta.

Samalla huomasin yleisesti koko Suomen tasolla tarpeen terveydenhuollon toimialan ajanta- saisemman valmiussuunnitteluohjeistuksen tekemiselle niin, että vuosien varrella lainsäädän- nössä ja hallinnossa tapahtuneet muutokset tulisivat huomioiduksi. Myös riskiarvioita oli jonkin verran suodatettava uuden näkökulman läpi, sillä niissä huomio oli kansallinen tai alueellinen, jolloin usein näkökulma oli riskiarviosta riippuen enemmän pelastustoimen tai muun vi- ranomaisen. Poimimalla soveltuvat osat joukosta sai kuitenkin toimivan kuvauksen myös terveydenhuollon toimintaympäristön riskeistä.

Terveydenhuollon alueellisen normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelman mallipohjan osalta konkreettisin vaikutus näillä oli varautumisen riskiperustan muodostamisessa ja suunnitelman sisällön määrittämisessä siten, että sisältö ja rakenne perustuivat HUSin muihin valmiussuunnitelmiin pienillä muunnoksilla, ja alueellinen riskiperusta edellä mainittuihin kansalliseen ja Uudenmaan alueelliseen riskiarvioon. Lisäksi kirjoista Suuronnettomuusopas auttoi tarkentamaan sitä, mitä tietoja suunnitelman eri osa-alueissa, kuten hälytysjärjestel- mässä tulisi huomioida.

Haastattelin 20.3.2019 HUSin turvallisuus- ja valmiusjohtaja Aaro Toivosta. Haastattelun aiheena oli taustoittaa projektia ja sitä, mitä HUS työn tilaajana toivoo. Haastattelu suoritettiin avoimena haastatteluna, jossa oli kuitenkin luoto alustava kysymyslista puolistrukturoidun

(23)

haastattelun tapaan (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2009, 97). Opinnäytetyön aluksi suoritin myös kirjallisuuskatsauksen, jota täydensin tarpeen mukaan työn edetessä. Kirjallisuuskat- sauksessa keskityin erityisesti HUSin olemassa olevaan valmiussuunnitelma-aineistoon, minkä lisäksi etsin muuta kirjallisuutta tukemaan tekemiäni havaintoja. Näiden lisäksi käytin mene- telmänä aivoriihiä, joissa suunnitelman mallipohjan luonnosta käsiteltiin kuntien edustajien kanssa ja ideoitiin, kuinka siitä saataisiin kaikille mahdollisimman hyödyllinen ja toimiva.

Haastattelussa korostui haastateltavan näkemys siitä, että valmiussuunnittelu ilmiönä on tär- keää nähdä osana varautumisen kokonaisuutta. Tässä prosessissa varsinainen konkreettinen valmiussuunnitelma ei ole pääasia, vaan sen luomiseen tähtäävä varautumisen prosessi on rat- kaiseva. Valmiussuunnitelma on kirjallinen dokumentti tehdystä työstä varautumisen eteen, joka säilyy hallinnon sisällä. Valmiussuunnitelma nivoutuu sisällöltään vahvasti organisaation riskienhallintaan ja ennakointiin, sekä toimintaympäristön analyysiin. Valmiussuunnittelu perustuu tunnistettuihin riskeihin. HUSin ollessa julkinen organisaatio, perustuu sen varautuminen valmiuslakiin. Yhdessä riskienhallinnan ja organisaation jatkuvuussuunnittelun kanssa lainsäädäntö muodostaa keskeisen rungon valmiussuunnittelulle. Lisäksi HUSilla on varautumiseen liittyviä erillissopimuksia esimerkiksi puolustusvoimien, sosiaali- ja terveysministeriön sekä huoltovarmuuskeskuksen kanssa. (Toivonen 2019a.)

Haastateltava kertoi HUSin valmiusjärjestelmän ja terveydenhuollon alueellisen varautumisen perustuvan muutaman keskeisen periaatteen ympärille. Eettisenä lähtökohtana ensinnäkin pi- detään aina se, että kaikki potilaat ovat yhdenvertaisia. Potilashoidollisissa tilanteissa ei luo- kitella potilaita kansalaisuuden, ihonvärin tai sosiaalisen statuksen mukaan, vaan ainoastaan lääketieteellisten kriteerien perusteella. Tässä periaatteessa ei pitäisi olla mitään epäselvää kenellekään terveydenhuollon toimialalla työskentelevälle. Käytännön asiat haastateltava ja- koi kolmeen prinsiippiin, joista ensimmäinen oli se, että sairaanhoitopiirillä on vain yksi yhte- näinen valmiusjärjestelmä, joka sisältää useita eri tasoisia suunnitelmia aina sairaalakohtai- sista suunnitelmista koko konsernitason suunnitelmiin. Tästä juontuu se, että vaikka tilannetta johdetaan paikallisesti, käsitellään koko järjestelmän resurssia yhtenä kokonaisuutena.

Tällöin paikallisenkin häiriötilanteen hoitamiseen on tarvittaessa käytettävissä suuri resurssi.

(Toivonen 2019a.)

Toinen prinsiippi on johtamisjärjestelmän jako kahteen tasoon, joita ovat operatiivisen tason johtaminen ja konsernitasoinen strateginen yleisjohto. Sairaanhoitopiirissä paikallinen opera- tiivinen tilannejohto on varustettu suurilla toimivaltuuksilla johtamaan tilannetta, jotta kon- sernijohdon tavoittaminen ja valmiustyhmän kokoaminen eivät hidastaisi toiminnan nopeaa käynnistämistä. On tärkeä linjaus, että paikallisesti voidaan johtaa tilannetta tarvittavin toi- mivaltuuksin siihen saakka, että ylin johto saadaan koottua. Tämä on haastateltavan mukaan ehkä tärkein periaate koko Helsingin ja Uudenmaan valmiuden suunnittelussa. Suhteellisen uutena ulottuvuutena mukaan on haastateltavan mukaan myös tullut kolmas prinsiippi, joka

(24)

on koko terveydenhuollon toimialan palvelujärjestelmän resurssien käsitteleminen yhtenä kokonaisuutena samaan tapaan, kun sairaanhoitopiirin eri alueiden resursseja on jo aiemmin kä- sitelty. Tässä kehityksessä näkökulmaa on pyritty muokkaamaan yksittäisistä organisaatioista toimialakohtaiseen varautumiseen. Tämä opinnäytetyö on osa tuota prosessia. (Toivonen 2019a.)

Kun haastateltavalta kysyttiin opinnäytetyön myötä syntyvän alueellisen valmiussuunnittelu mallin roolia koko varautumisjärjestelmässä, kuvasi hän se liittyvän juuri edellä mainittuun resurssin käsittelyyn yhtenä. Koko toimiala on Helsingin ja Uudenmaan alueella kuitenkin niin suuri kokonaisuus, että laajemman sateenkaarisuunnitelman ja paikallisten, esimerkiksi sairaala tai kuntakohtaisten suunnitelmien väliin, tarvitaan alueellinen porras. Tähän tähdätään alueellisilla valmiussuunnitelmilla. Varautumisen yleiset periaatteet on määritelty koko Uu- denmaan tasolla, mutta aluekohtaisissa suunnitelmissa päästään jo sopimaan tarkemmin yksityiskohdista. Keskeistä tässä on alueellisten toimijoiden toiminnan yhteensovittaminen, koska sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidolla, kuntien perusterveydenhuollolla tai vaikkapa alueen järjestötoimijoilla ei ole käskyvaltaa toisiinsa. Alueellisessa suunnitelmassa pyritään yhdessä sopimalla luomaan toimintamallit, joiden avulla yhteystyö tuottaa parhaan mahdollisen lop- putuloksen ja resurssia pystytään häiriötilanteissa käyttämään tavoitellulla tavalla yhtenä kokonaisuutena. (Toivonen 2019a.)

Suunnitelmamallin sisältöä ja rakennetta lähdettiin haastateltavan mukaan suunnittelemaan sen pohjalta, että mallin tulisi istua luontevasti koko sairaanhoitopiirin kattavien ohjeistusten ja paikallisten, esimerkiksi kiinteistökohtaisten suunnitelmin väliin. Tällöin oli luontevaa, että suunnitelman sisältöihin ja rakenteisiin otettaisiin mallia näistä aiemmista saman varautumis- järjestelmän suunnitelmista. (Toivonen 2019a.)

Haastattelun perusteella täydensin kirjallisuuskatsauksesta saamaani kuvaa siitä, millainen olisi toimiva mallipohja tuleville terveydenhuollon alueellisille valmiussuunnitelmille Helsingin ja Uudenmaan alueella. Haastateltava osasi hyvin osoittaa keskeisimmät painopistealueet suunnittelussa ja korostaa yhdessä sopimisen merkitystä. Kokonaiskuvan tarkentuminen koko sairaanhoitopiirin alueen varautumisjärjestelmän kautta auttoi rajaamaan sitä, mitkä asiat kuuluvat minkäkin tason suunnitelmaan, jos valmiussuunnitelmat jaetaan koko alueen yleislin- jauksiin, alueelliseen tasoon ja paikallisiin suunnitelmiin. Näin alueellisen suunnitelman si- sältö tarkentui, jonka myötä pystyin kirjoittamaan paremmat ohjeet siitä, millaisilla tiedoilla alueelliset toimijat täyttäisivät omaa suunnitelman mallipohjaansa.

Työpajojen tuloksena sain tarkemman käsityksen siitä, millaisia ovat muiden toimijoiden valmius, resurssit ja suunnittelukokonaisuudet, sekä heidän toiveensa alueellisen suunnitelman osalta. Alueellisen hälytysjärjestelmän ja toimijoiden välisen ohjausjärjestelmän perusmallin

(25)

luominen onnistui, kun työpajoissa kuntien sosiaali- ja terveystoimen edustajat osasivat ku- vailla paikallista toimintaympäristöä ja kertoa, millaiset ratkaisut voisivat olla toimivia. Sa- malla havaittiin tarve pitää malli riittävän joustavana, sillä Uudenmaan alueella kuntakohtai- set erot voivat olla suuriakin. Työn edetessä päätettiinkin työpajojen ja niissä pidettyjen aivoriihien tuloksena riisua mallipohja mahdollisimman sisällysluettelomaiseksi niin, että jokai- nen alue pystyisi täydentämään suunnitelmaa omien erityispiirteidensä mukaisesti. Varsinkin viimeisessä pitämässämme työpajassa käytiin myös läpi kuntien sosiaali- ja terveystoimen osaamista ja varautumisen nykytilaa, jotta mallipohjaan kyettäisiin tekemään mahdollisimman tarkasti sellainen täyttöohjeistus, joka palvelisi tulevien suunnitelman tekijöiden osaa- mistasoa vastaamalla jo valmiiksi kysymyksiin, joita oltiin havaittu kustakin kohdasta herää- vän. Aivoriihissä havaittiin myös selkeä tarve pienempien kuntien sosiaali- ja terveystoimen lisätuelle valmiussuunnittelun ja varautumisen osalta. Epätietoisuutta oli ajoittain jonkin verran, eikä resursseja koettu riittäväksi, ja osallistujat ilmaisivat selväsanaisesti sen, että lisä- tukea ja ohjeistusta tarvittaisiin. Tämä ei kuitenkaan hallinnollisesti kuulunut tämän opinnäy- tetyön piiriin, joten siihen pyrittiin vastaamaan mallipohjan ohjeistusta kirjoitettaessa, mutta kaikkia kehittämiskohteita sillä ei saada ratkaistuksi.

Työpajoja, joissa aivoriihiä pidettiin, oli kolme. Muitakin tapaamisia ja yhteydenpitoa eri si- dosryhmiin oli, mutta varsinaisia aivoriihiä käytiin kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä alueellisten sairaaloiden henkilökunnan kanssa 19.12.2018 ja 13.3.2019, sekä järjestötoimijoiden kanssa 19.3.2019. Ensimmäisessä aivoriihessä 19.12.2018 käsiteltiin erityisesti mallipohjan ja tulevien suunnitelmien rakennetta. Alueellisia toimijoita haastettiin kriittisesti arvioimaan, millaista sisältöä he kaipaisivat uuden malliseen suunnitelmaan. Käsittely kulki varsin yleisellä tasolla, ja suuri rooli oli toimijoiden perehdytyksessä aiheeseen. Keskeisin konkreettinen tulos oli sen sopiminen, että kuntien perusterveydenhuollossa aloitettaisiin sellaisten käytäntöjen valmistelu, joka tukisi toimialan alueellista varautumista heidän taholtaan. Toisessa, 13.3.2019 pidetyssä aivoriihessä keskityttiin tarkemmin yksityiskohdista sopimiseen. Työpa- jassa kehitettiin yhdessä parhaita toimintamalleja esimerkiksi eri organisaatioiden yhteisen hälytysjärjestelmän kehittämiseen ja ohjausjärjestelmästä sopimiseen. Eniten keskittyminen kohdistui nimenomaan terveyskeskusten ja muiden kuntien hallinnoimien resurssien käyttöön- oton miettimiseen häiriötilanteita ajatellen ja siihen, millaisilla yhtenäisillä malleilla toiminta saadaan nopeaksi ja tehokkaaksi. Järjestötoimijoiden kanssa pidetyssä aivoriihessä 19.3.2019 pyydettiin alueella toimivia merkittävimpiä järjestösektorin toimijoita samalla tavalla anta- maan kriittistä palautetta suunnitelman mallipohjan sisällöstä ja rakenteesta. Kuten kuntien kanssa, oli tässäkin aivoriihessä tärkeimpänä agendana yhteisistä hälytys- ja ohjausjärjestel- mistä sopiminen niin, että järjestöjen omaamat resurssit saataisiin parhaalla mahdollisella tavalla osaksi alueellisen järjestelmän kokonaisuutta.

Aivoriihien antia täydennettiin etukäteen ja tapaamisten jälkeen tapahtuneella yhteydenpi- dolla esimerkiksi sähköpostilla. Sähköpostitse pyydettiin tarkennuksia keskusteltuihin asioihin,

(26)

siinä missä muut toimijat pystyivät vahvistamaan, että yhdessä puhutut asiat olivat toteutta- miskelpoisia, kun ne oli saatu käsiteltyä sisäisesti kussakin organisaatiossa. Myös ennen aivo- riihiä lähetetyt ennakkomateriaalit, joihin perehtymällä kaikilla oli valmiudet osallistua kes- kusteluun täyspainoisesti, olivat tärkeässä roolissa, ja niistä saatiin kiitosta monelta osallistu- jalta. Tarkempia mainintoja osallistujista ja yksittäisten tapaamisten sisällöistä en tiedon luottamuksellisuuteen vedoten käsittele opinnäytetyössä.

7.2 Oman työn arviointi

Opinnäytetyön aiheena ollut projekti on onnistunut niin omasta mielestäni, kuin työn tilaajan- kin näkökulmasta hyvin. HUS turvallisuus- ja valmiusjohtaja Aaro Toivosen mukaan työn tavoitteena on ollut: ”vahvistaa erikoissairaanhoidon ja kuntien perusterveydenhuollon sekä so- siaalitoimen ja muiden yhteistyötahojen yhteistä varautumista terveydenhuollon toimialalla.

Tehtävä on ollut haasteellinen ja sairaanhoitopiirin varautumistoiminnan kannalta tärkeä, sillä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon resurssien integroituun suunnitteluun ei ole aiemmin panostettu riittävällä tavalla, sillä vallitseva lainsäädäntö ei määrittele selkeästi yhteisen suunnittelun rajapintoja ja vastuita, jolloin alueellinen suunnittelu on väistämättä jäänyt hajanaiseksi muodostamatta toiminnallista kokonaisuutta. Tehtävän hoitaminen on vaatinut oma-aloitteisuutta ja kykyä omaksua uusia asiakokonaisuuksia sekä kykyä kommuni- koida eri vastuutoimijoiden kanssa (mm. alueen kunnat, muut viranomaistoimijat ja järjes- töt). Tässä harjoittelija Korkiamäki on osoittanut hyvää osaamista ja oma-aloitteisuutta sekä kykyä keskittyä olennaisiin asiakysymyksiin. Hanke on sairaanhoitopiirin näkökulmasta ollut varsin onnistunut ja sille asetetut tavoitteet on saavutettu jopa odotettua paremmin. Tyyty- väisyydestä kertoo se, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on palkkaamassa Konsta Korkiamäen vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen suunnittelijan tehtäviin jatkamaan projektin seuraavassa vaiheessa.” (Toivonen 2019b.)

Opinnäytetyössä luotu terveydenhuollon alueellisen normaaliolojen valmiussuunnittelun mallipohja otetaan käyttöön välittömästi, kun sitä aletaan hyödyntää kaikilla Helsingin ja Uuden- maan sairaanhoitopiirin alueilla pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Mallipohjan uskotaan vaikuttavan omalta osaltaan toimialan yhteisen varautumisen tehostumiseen. Tämä kertoo siitä, että työelämäyhteistyö on niin HUSin kuin opinnäytetyön tekijän näkemyksen mukaan ollut onnistunutta ja tuloksellista.

Suurimmat haasteet opinnäytetyön teossa liittyivät laajaan yhteistyöverkostoon, joka vaati paljon sopimista, aikataulujen yhteensovittamista, erilaisten toimintamallien opettelua ja so- peuttamista toisiinsa ja paikoin muiden toimijoiden valistustyötä. Monien yhteistyötahojen kovat kiireet myös hidastivat ajoittain opinnäytetyön etenemistä. Lisäksi joidenkin toimijoiden rajoittunut tuntemus varautumiseen liittyvissä asioissa aiheutti sen, että alun perin työ-

(27)

pajatyyppiseksi tarkoitettuja tapaamisia kului enemmän luennoinnin ja kouluttamisen mer- keissä. Jatkossa tähän osataan varautua muokkaamalla aikatauluja erilaisiksi ja valmistamalla perehdyttävää materiaalia tutustuttavaksi jo hyvissä ajoin yhteistyötoimijoille.

Itse koen oppineeni paljon opinnäytetyön tekoprosessin aikana. Ammattitaitoni varautumiseen ja jatkuvuudenhallintaan on kehittynyt, minkä lisäksi olen päässyt perehtymään itselleni täysin uuteen terveydenhuollon toimialaan. Uskon, että tämä opinnäytetyö ja sitä tehdessä omaksutut taidot tulevat ohjaamaan tulevaa urakehitystäni ja auttamaan minua tulevissa teh- tävissäni. Kykyni työskennellä omatoimisesti ja aikatauluttaa omaa toimintaani pitkäaikai- sessa ja laajassa projektissa on kehittynyt merkittävästi.

(28)

Lähteet Painetut

Castrén, M., Ekman, S., Ruuska, R. & Silfvast, T. 2015. Suuronnettomuusopas. Helsinki: Duo- decim.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2009. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: WSOYpro.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2011. Riskienhallinta ja turvallisuussuunnittelu. Opas sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja turvallisuusasiantuntijoille. Helsinki: Sosiaali- ja terveysminis- teriö.

Spek. 2014. Kokonaisturvallisuuden sanasto. Helsinki: Spek.

Tuomi, Sarajärvi. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Turvallisuuskomitea. 2017. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Suomi: Turvallisuuskomitea.

Vilkka, Airaksinen. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi.

Sähköiset

Erikoissairaanhoitolaki 1989/1062. Luettu 15.3.2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/1989/19891062

HUS. 2019a. HUS tietoa. Viitattu 12.3.2019. http://www.hus.fi/hus-tietoa/Sivut/default.aspx HUS. 2019b. Sairaanhoitoalueet. Viitattu 4.4.2019. https://www.hus.fi/hus-tietoa/hallinto- ja-paatoksenteko/PublishingImages/HUS-aluekartta-sis-sairaalat-suomi-netti.jpg

HUS. 2019c. Sairaanhoitoalueet. Viitattu 12.3.2019. http://www.hus.fi/hus-tietoa/sairaanhoitoalueet/Sivut/default.aspx

HUS. 2019d. Talous. Viitattu 12.3.2019. https://www.hus.fi/hus-tietoa/talous/Sivut/default.aspx

Sisäministeriö. 2018. Uudenmaan alueellinen riskiarvio 2018. https://intermin.fi/documents/1410869/12562948/Uusimaa.pdf/666644ba-f4d7-6703-9997-752720017fc1/Uusi- maa.pdf.pdf

(29)

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2019a. Tehtävä ja tavoitteet. Viitattu 21.4.2019.

https://stm.fi/ministerio/tehtavat-ja-tavoitteet

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2019b. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ja vastuut. Vii- tattu 15.3.2019. https://stm.fi/sotepalvelut/jarjestelma-vastuut

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2019c. Sairaanhoitopiirit ja erityisvastuualueet. Viitattu 15.3.2019. https://stm.fi/sairaanhoitopiirit-erityisvastuualueet

Sosiaali ja terveysministeriö. 2002. Terveydenhuollon valmiussuunnitteluopas.

https://stm.fi/documents/1271139/1334666/terveydenhuollonval- miusopas2002_5.pdf/7c8b4f09-781e-4cf8-8246-9ee779c59b4e

Terveydenhuoltolaki 2010/1326. Luettu 12.3.2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/2010/20101326#L4P38

Valmiuslaki 2011/1552. Luettu 12.3.2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/2011/20111552

Julkaisemattomat

HUS 2019e. Tilinpäätös ja vuosikertomus 2018.

Toivonen, A. 2019. Turvallisuus- ja valmiusjohtajan haastattelu. 20.3.2019. Helsingin ja Uu- denmaan sairaanhoitopiiri. Helsinki.

Toivonen, A. Turvallisuus- ja valmiusjohtajan antama työn arviointi. 15.4.2019. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Helsinki.

(30)

Kuviot

Kuvio 1 Varautumisen prosessi (Turvallisuuskomitea 2017, 9). ... 11 Kuvio 2 Opinnäytetyön prosessi ... 15 Kuvio 3 Prototyyppisuunnitelman jalostaminen yleiseksi mallipohjaksi ... 19

Kuvat

Kuva 1 HUS sairaanhoitoalueet ja sairaalat (HUS 2019b). ... 10 Kuva 2 Kuvakaappaus täyttöohjeista mallipohjan tekstin seassa ... 19

(31)

Liitteet

Liite 1: Terveydenhuollon alueellisen valmiussuunnitelman mallipohja ... 32

(32)

Liite 1: Terveydenhuollon alueellisen valmiussuunnitelman mallipohja

[Tekijä]

[Ala-otsikko]

X SAIRAANHOITO- ALUEEN TERVEYDEN

HUOLLON NORMAA- LIOLOJEN HÄIRIÖTI- LANTEIDEN VALMIUS-

SUUNNITELMA

(33)

Sisältö

Ohje ... 35

1Johdanto ... 35

2Arvio alueellisista riskeistä... 35

2.1 Yleiset riskit ... 36

2.1.1 Liikenneonnettomuudet ... 36

2.1.2 Palovammaonnettomuudet ... 36

2.1.3 CBRNE-tilanteet ... 36

2.1.4 Tarttuvat taudit, epidemiat ja pandemiat ... 37

2.1.5 Vakava henkilöjoukkoon kohdennettu väkivallanteko ... 37

2.1.6 Tukipalveluiden toiminnalliset häiriöt ... 37

2.1.7 Myrskyt ja muut luonnonilmiöt ... 37

2.1.8 Tietojärjestelmien häiriöt ... 38

2.1.9 Terveydenhuoltohenkilöstön äkillinen vaje7... 38

2.2 Alueellisista erityispiirteistä nousevat riskit ... 38

3Alueen terveydenhuollon toimijat ... 38

3.1 Sairaanhoitopiiri ... 38

3.2 Kunnallinen terveydenhuolto ... 39

3.2.1 Valmiusterveysasemat ... 39

3.2.2 Psykososiaalinen tuki ... 39

3.2.3 Kotihoito ... 39

4Alueellinen terveydenhuollon johtamisjärjestelmä ... 39

5Terveydenhuollon alueelliset resurssit ... 40

6Alueellisen toiminnan hälytysjärjestelmä (myös liite 2.)... 40

6.1 Kuvaukset kuntakohtaisista hälytysjärjestelyistä ... 40

7Yhteistoiminta muiden viranomaisten ja järjestötoimijoiden kanssa ... 40

(34)

7.1 Virka-apujärjestelyt pelastuslaitoksen kanssa... 41

7.2 Virka-apujärjestelyt puolustusvoimien kanssa ... 41

7.3 Virka-apujärjestelyt poliisin kanssa ... 41

7.4 Ympäristöterveydenhuollon päivystys ... 41

7.5 Virka-apujärjestelyt rajavartiolaitoksen kanssa ... 41

7.6 Yhteistoiminta alueen järjestöjen kanssa ... 41

7.7 Yhteistoiminta seurakuntien kanssa ... 42

7.8 Infrastruktuuri ... 42

8Yhteinen poikkeustilanneviestintä ... 42

8.1 Viestintävastuut... 42

8.2 Suunnitelma viestintäpaikoista ja järjestelyistä (vrt. lehdistö/mediatilaisuuden pitä- minen) 43 9Suunnitelman päivittäminen ja voimassaolo ... 43

Allekirjoitukset ... 44

Liite 1 Alueen kartta, johon merkittynä terveydenhuollon toimipisteet ... 45

Liite 2, Hälytyskaaviot ... 46

Liite 3, Valmiustoimijoiden yhteystiedot ja hälytyspuhelinnumerot ... 47

Liite 4, Muita yhteystietoja ... 48

Liite 5, Valmiustoimijoiden resurssit ... 49