Kirjallisuuskatsauksessa keräsin suuren määrän Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin suunnitelmia, ohjeita ja politiikkoja, joita en tarkemmin erittele opinnäytetyössä, niiden ol-lessa tarkoitettu organisaation sisäiseen käyttöön. Tärkeimpinä asiakirjoina mainitsisin kon-sernitasoiset Valmiusohjeen ja Lääkinnän valmiussuunnitelman. Näistä sain käsitystä siitä, millaista sisältöä tulevassa suunnitelmamallissa tulisi olla ja millainen sen rakenne voisi olla.
Lisäksi perehdyin aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, lakeihin ja esimerkiksi valtion sekä mi-nisteriöiden aiheeseen liittyviin julkaisuihin. Täydellistä luetteloa kirjallisuuskatsauksessa pe-rehtymistäni aineistoista en kirjoita keräämäni aineiston suuren määrän vuoksi, mutta käsitte-len tässä tärkeimmiksi osoittautuneimmat. On huomioitavaa, että kaikkia niitä ei löydy opin-näytetyön lähdeluettelosta, koska niihin ei ole suoria viittauksia. Tällaisetkin aineistot ovat kuitenkin olleet tärkeitä kokonaiskuvan muodostamiseksi, jotta opinnäytetyön tuloksena syn-tynyt suunnittelun mallipohja oli mahdollista tehdä.
Kirjoista mainitsen erityisesti muutaman. SPEK:in julkaisema kokonaisturvallisuuden sanasto auttoi minua ymmärtämään aiheeseen liittyvää terminologiaa niin, että kirjoittamani teksti olisi täsmällistä. Maaret Castrénin, Simo Ekmanin, Rami Ruuskan ja Tom Silfvastin Suuronnet-tomuusopas auttoi ymmärtämään varautumisen ja valmiussuunnittelun periaatteita, sekä sen
eri osa-alueita, kuten johtamista, tiedottamista, hälyttämistä ja eri toimijoiden rooleja suur-onnettomuustilanteissa. Lainsäädännöstä keskeisimmiksi työni kannalta osoittautuivat Val-miuslaki (1552/2011), Terveydenhuoltolaki (1326/2010), Erikoissairaanhoitolaki (1062/1989), Kuntalaki (410/2015) ja Tartuntatautilaki (410/2015). Nämä lait muodostivat valmiussuunnit-telun lainsäädännöllisen pohjan opinnäytetyön myötä valmistuneessa alueellisen valmiussuun-nitelman mallipohjassa.
Tutustuin kirjallisuuskatsauksessani suureen määrään erilaisia viranomaisten tekemiä julkai-suja. Valmiussuunnitelmapohjan riskiperustan ja toimintaympäristön ymmärtämisen kannalta Turvallisuuskomitean laatima Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017, Sisäministeriön julkai-sema Kansallinen riskiarvio 2018 ja Uudenmaan alueellisen riskiarvion työryhmän laatima Uu-denmaan alueellinen riskiarvio 2018 osoittautuivat hyödyllisiksi. Lisäksi terveydenhuollon val-miussuunnittelusta tärkeää tietoa tarjosivat sosiaali- ja terveysministeriön useat julkaisut, vaikka osa niistä olikin jo osin vanhentuneita. Näitä olivat esimerkiksi Riskienhallinta ja tur-vallisuussuunnittelu: Opas sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja turvallisuusasiantuntijoille vuodelta 2011, Terveydenhuollon valmiussuunnitteluopas vuodelta 2002 sekä Alueellinen va-rautuminen ja valmiussuunnittelu sairaanhoitopiireissä vuodelta 2014.
Kirjallisuuskatsauksesta sain hyvän ja laaja-alaisen tietoperustan aiheesta. Toisaalta osa kerä-tyistä aineistoista oli jo niin vanhentuneita, että ne eivät olleet täysin sovellettavissa nyky-päivään. Vaati kriittistä tarkastelua valikoida hyvät ja ajan tasalla olevat tiedot aineistosta.
Samalla huomasin yleisesti koko Suomen tasolla tarpeen terveydenhuollon toimialan ajanta-saisemman valmiussuunnitteluohjeistuksen tekemiselle niin, että vuosien varrella lainsäädän-nössä ja hallinnossa tapahtuneet muutokset tulisivat huomioiduksi. Myös riskiarvioita oli jon-kin verran suodatettava uuden näkökulman läpi, sillä niissä huomio oli kansallinen tai alueelli-nen, jolloin usein näkökulma oli riskiarviosta riippuen enemmän pelastustoimen tai muun vi-ranomaisen. Poimimalla soveltuvat osat joukosta sai kuitenkin toimivan kuvauksen myös ter-veydenhuollon toimintaympäristön riskeistä.
Terveydenhuollon alueellisen normaaliolojen häiriötilanteiden valmiussuunnitelman mallipoh-jan osalta konkreettisin vaikutus näillä oli varautumisen riskiperustan muodostamisessa ja suunnitelman sisällön määrittämisessä siten, että sisältö ja rakenne perustuivat HUSin muihin valmiussuunnitelmiin pienillä muunnoksilla, ja alueellinen riskiperusta edellä mainittuihin kansalliseen ja Uudenmaan alueelliseen riskiarvioon. Lisäksi kirjoista Suuronnettomuusopas auttoi tarkentamaan sitä, mitä tietoja suunnitelman eri osa-alueissa, kuten hälytysjärjestel-mässä tulisi huomioida.
Haastattelin 20.3.2019 HUSin turvallisuus- ja valmiusjohtaja Aaro Toivosta. Haastattelun ai-heena oli taustoittaa projektia ja sitä, mitä HUS työn tilaajana toivoo. Haastattelu suoritettiin avoimena haastatteluna, jossa oli kuitenkin luoto alustava kysymyslista puolistrukturoidun
haastattelun tapaan (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2009, 97). Opinnäytetyön aluksi suoritin myös kirjallisuuskatsauksen, jota täydensin tarpeen mukaan työn edetessä. Kirjallisuuskat-sauksessa keskityin erityisesti HUSin olemassa olevaan valmiussuunnitelma-aineistoon, minkä lisäksi etsin muuta kirjallisuutta tukemaan tekemiäni havaintoja. Näiden lisäksi käytin mene-telmänä aivoriihiä, joissa suunnitelman mallipohjan luonnosta käsiteltiin kuntien edustajien kanssa ja ideoitiin, kuinka siitä saataisiin kaikille mahdollisimman hyödyllinen ja toimiva.
Haastattelussa korostui haastateltavan näkemys siitä, että valmiussuunnittelu ilmiönä on tär-keää nähdä osana varautumisen kokonaisuutta. Tässä prosessissa varsinainen konkreettinen valmiussuunnitelma ei ole pääasia, vaan sen luomiseen tähtäävä varautumisen prosessi on rat-kaiseva. Valmiussuunnitelma on kirjallinen dokumentti tehdystä työstä varautumisen eteen, joka säilyy hallinnon sisällä. Valmiussuunnitelma nivoutuu sisällöltään vahvasti organisaation riskienhallintaan ja ennakointiin, sekä toimintaympäristön analyysiin. Valmiussuunnittelu pe-rustuu tunnistettuihin riskeihin. HUSin ollessa julkinen organisaatio, pepe-rustuu sen varautumi-nen valmiuslakiin. Yhdessä riskienhallinnan ja organisaation jatkuvuussuunnittelun kanssa lainsäädäntö muodostaa keskeisen rungon valmiussuunnittelulle. Lisäksi HUSilla on varautumi-seen liittyviä erillissopimuksia esimerkiksi puolustusvoimien, sosiaali- ja terveysministeriön sekä huoltovarmuuskeskuksen kanssa. (Toivonen 2019a.)
Haastateltava kertoi HUSin valmiusjärjestelmän ja terveydenhuollon alueellisen varautumisen perustuvan muutaman keskeisen periaatteen ympärille. Eettisenä lähtökohtana ensinnäkin pi-detään aina se, että kaikki potilaat ovat yhdenvertaisia. Potilashoidollisissa tilanteissa ei luo-kitella potilaita kansalaisuuden, ihonvärin tai sosiaalisen statuksen mukaan, vaan ainoastaan lääketieteellisten kriteerien perusteella. Tässä periaatteessa ei pitäisi olla mitään epäselvää kenellekään terveydenhuollon toimialalla työskentelevälle. Käytännön asiat haastateltava ja-koi kolmeen prinsiippiin, joista ensimmäinen oli se, että sairaanhoitopiirillä on vain yksi yhte-näinen valmiusjärjestelmä, joka sisältää useita eri tasoisia suunnitelmia aina sairaalakohtai-sista suunnitelmista koko konsernitason suunnitelmiin. Tästä juontuu se, että vaikka tilan-netta johdetaan paikallisesti, käsitellään koko järjestelmän resurssia yhtenä kokonaisuutena.
Tällöin paikallisenkin häiriötilanteen hoitamiseen on tarvittaessa käytettävissä suuri resurssi.
(Toivonen 2019a.)
Toinen prinsiippi on johtamisjärjestelmän jako kahteen tasoon, joita ovat operatiivisen tason johtaminen ja konsernitasoinen strateginen yleisjohto. Sairaanhoitopiirissä paikallinen opera-tiivinen tilannejohto on varustettu suurilla toimivaltuuksilla johtamaan tilannetta, jotta kon-sernijohdon tavoittaminen ja valmiustyhmän kokoaminen eivät hidastaisi toiminnan nopeaa käynnistämistä. On tärkeä linjaus, että paikallisesti voidaan johtaa tilannetta tarvittavin toi-mivaltuuksin siihen saakka, että ylin johto saadaan koottua. Tämä on haastateltavan mukaan ehkä tärkein periaate koko Helsingin ja Uudenmaan valmiuden suunnittelussa. Suhteellisen uutena ulottuvuutena mukaan on haastateltavan mukaan myös tullut kolmas prinsiippi, joka
on koko terveydenhuollon toimialan palvelujärjestelmän resurssien käsitteleminen yhtenä ko-konaisuutena samaan tapaan, kun sairaanhoitopiirin eri alueiden resursseja on jo aiemmin kä-sitelty. Tässä kehityksessä näkökulmaa on pyritty muokkaamaan yksittäisistä organisaatioista toimialakohtaiseen varautumiseen. Tämä opinnäytetyö on osa tuota prosessia. (Toivonen 2019a.)
Kun haastateltavalta kysyttiin opinnäytetyön myötä syntyvän alueellisen valmiussuunnittelu mallin roolia koko varautumisjärjestelmässä, kuvasi hän se liittyvän juuri edellä mainittuun resurssin käsittelyyn yhtenä. Koko toimiala on Helsingin ja Uudenmaan alueella kuitenkin niin suuri kokonaisuus, että laajemman sateenkaarisuunnitelman ja paikallisten, esimerkiksi sai-raala tai kuntakohtaisten suunnitelmien väliin, tarvitaan alueellinen porras. Tähän tähdätään alueellisilla valmiussuunnitelmilla. Varautumisen yleiset periaatteet on määritelty koko Uu-denmaan tasolla, mutta aluekohtaisissa suunnitelmissa päästään jo sopimaan tarkemmin yksi-tyiskohdista. Keskeistä tässä on alueellisten toimijoiden toiminnan yhteensovittaminen, koska sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidolla, kuntien perusterveydenhuollolla tai vaikkapa alueen järjestötoimijoilla ei ole käskyvaltaa toisiinsa. Alueellisessa suunnitelmassa pyritään yhdessä sopimalla luomaan toimintamallit, joiden avulla yhteystyö tuottaa parhaan mahdollisen lop-putuloksen ja resurssia pystytään häiriötilanteissa käyttämään tavoitellulla tavalla yhtenä ko-konaisuutena. (Toivonen 2019a.)
Suunnitelmamallin sisältöä ja rakennetta lähdettiin haastateltavan mukaan suunnittelemaan sen pohjalta, että mallin tulisi istua luontevasti koko sairaanhoitopiirin kattavien ohjeistusten ja paikallisten, esimerkiksi kiinteistökohtaisten suunnitelmin väliin. Tällöin oli luontevaa, että suunnitelman sisältöihin ja rakenteisiin otettaisiin mallia näistä aiemmista saman varautumis-järjestelmän suunnitelmista. (Toivonen 2019a.)
Haastattelun perusteella täydensin kirjallisuuskatsauksesta saamaani kuvaa siitä, millainen olisi toimiva mallipohja tuleville terveydenhuollon alueellisille valmiussuunnitelmille Helsingin ja Uudenmaan alueella. Haastateltava osasi hyvin osoittaa keskeisimmät painopistealueet suunnittelussa ja korostaa yhdessä sopimisen merkitystä. Kokonaiskuvan tarkentuminen koko sairaanhoitopiirin alueen varautumisjärjestelmän kautta auttoi rajaamaan sitä, mitkä asiat kuuluvat minkäkin tason suunnitelmaan, jos valmiussuunnitelmat jaetaan koko alueen yleislin-jauksiin, alueelliseen tasoon ja paikallisiin suunnitelmiin. Näin alueellisen suunnitelman si-sältö tarkentui, jonka myötä pystyin kirjoittamaan paremmat ohjeet siitä, millaisilla tiedoilla alueelliset toimijat täyttäisivät omaa suunnitelman mallipohjaansa.
Työpajojen tuloksena sain tarkemman käsityksen siitä, millaisia ovat muiden toimijoiden val-mius, resurssit ja suunnittelukokonaisuudet, sekä heidän toiveensa alueellisen suunnitelman osalta. Alueellisen hälytysjärjestelmän ja toimijoiden välisen ohjausjärjestelmän perusmallin
luominen onnistui, kun työpajoissa kuntien sosiaali- ja terveystoimen edustajat osasivat ku-vailla paikallista toimintaympäristöä ja kertoa, millaiset ratkaisut voisivat olla toimivia. Sa-malla havaittiin tarve pitää malli riittävän joustavana, sillä Uudenmaan alueella kuntakohtset erot voivat olla suuriakin. Työn edetessä päätettiinkin työpajojen ja niissä pidettyjen ai-voriihien tuloksena riisua mallipohja mahdollisimman sisällysluettelomaiseksi niin, että jokai-nen alue pystyisi täydentämään suunnitelmaa omien erityispiirteidensä mukaisesti. Varsinkin viimeisessä pitämässämme työpajassa käytiin myös läpi kuntien sosiaali- ja terveystoimen osaamista ja varautumisen nykytilaa, jotta mallipohjaan kyettäisiin tekemään mahdollisim-man tarkasti sellainen täyttöohjeistus, joka palvelisi tulevien suunnitelmahdollisim-man tekijöiden osaa-mistasoa vastaamalla jo valmiiksi kysymyksiin, joita oltiin havaittu kustakin kohdasta herää-vän. Aivoriihissä havaittiin myös selkeä tarve pienempien kuntien sosiaali- ja terveystoimen lisätuelle valmiussuunnittelun ja varautumisen osalta. Epätietoisuutta oli ajoittain jonkin ver-ran, eikä resursseja koettu riittäväksi, ja osallistujat ilmaisivat selväsanaisesti sen, että lisä-tukea ja ohjeistusta tarvittaisiin. Tämä ei kuitenkaan hallinnollisesti kuulunut tämän opinnäy-tetyön piiriin, joten siihen pyrittiin vastaamaan mallipohjan ohjeistusta kirjoitettaessa, mutta kaikkia kehittämiskohteita sillä ei saada ratkaistuksi.
Työpajoja, joissa aivoriihiä pidettiin, oli kolme. Muitakin tapaamisia ja yhteydenpitoa eri si-dosryhmiin oli, mutta varsinaisia aivoriihiä käytiin kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä alu-eellisten sairaaloiden henkilökunnan kanssa 19.12.2018 ja 13.3.2019, sekä järjestötoimijoiden kanssa 19.3.2019. Ensimmäisessä aivoriihessä 19.12.2018 käsiteltiin erityisesti mallipohjan ja tulevien suunnitelmien rakennetta. Alueellisia toimijoita haastettiin kriittisesti arvioimaan, millaista sisältöä he kaipaisivat uuden malliseen suunnitelmaan. Käsittely kulki varsin yleisellä tasolla, ja suuri rooli oli toimijoiden perehdytyksessä aiheeseen. Keskeisin konkreettinen tulos oli sen sopiminen, että kuntien perusterveydenhuollossa aloitettaisiin sellaisten käytäntöjen valmistelu, joka tukisi toimialan alueellista varautumista heidän taholtaan. Toisessa, 13.3.2019 pidetyssä aivoriihessä keskityttiin tarkemmin yksityiskohdista sopimiseen. Työpa-jassa kehitettiin yhdessä parhaita toimintamalleja esimerkiksi eri organisaatioiden yhteisen hälytysjärjestelmän kehittämiseen ja ohjausjärjestelmästä sopimiseen. Eniten keskittyminen kohdistui nimenomaan terveyskeskusten ja muiden kuntien hallinnoimien resurssien käyttöön-oton miettimiseen häiriötilanteita ajatellen ja siihen, millaisilla yhtenäisillä malleilla toiminta saadaan nopeaksi ja tehokkaaksi. Järjestötoimijoiden kanssa pidetyssä aivoriihessä 19.3.2019 pyydettiin alueella toimivia merkittävimpiä järjestösektorin toimijoita samalla tavalla anta-maan kriittistä palautetta suunnitelman mallipohjan sisällöstä ja rakenteesta. Kuten kuntien kanssa, oli tässäkin aivoriihessä tärkeimpänä agendana yhteisistä hälytys- ja ohjausjärjestel-mistä sopiminen niin, että järjestöjen omaamat resurssit saataisiin parhaalla mahdollisella ta-valla osaksi alueellisen järjestelmän kokonaisuutta.
Aivoriihien antia täydennettiin etukäteen ja tapaamisten jälkeen tapahtuneella yhteydenpi-dolla esimerkiksi sähköpostilla. Sähköpostitse pyydettiin tarkennuksia keskusteltuihin asioihin,
siinä missä muut toimijat pystyivät vahvistamaan, että yhdessä puhutut asiat olivat toteutta-miskelpoisia, kun ne oli saatu käsiteltyä sisäisesti kussakin organisaatiossa. Myös ennen aivo-riihiä lähetetyt ennakkomateriaalit, joihin perehtymällä kaikilla oli valmiudet osallistua kes-kusteluun täyspainoisesti, olivat tärkeässä roolissa, ja niistä saatiin kiitosta monelta osallistu-jalta. Tarkempia mainintoja osallistujista ja yksittäisten tapaamisten sisällöistä en tiedon luottamuksellisuuteen vedoten käsittele opinnäytetyössä.