SANOJEN KUITENKIN JA KUITENKAAN KÄYTTÖ SANOMALEHTI KARJALAI- SEN PÄÄKIRJOITUKSISSA
Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Suomen kieli Lauri Kojo huhtikuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Humanistinen osasto Tekijä
Lauri Kojo Työn nimi
Sanojen kuitenkin ja kuitenkaan käyttö sanomalehti Karjalaisen pääkirjoituksissa
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Suomen kieli
Pro gradu -tutkielma X
20.4.2018 67
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee kuitenkin-sanan ja sitä kielteisissä yhteyksissä vastaavan kuitenkaan-sanan käyttöä ja mer- kityksiä. Kuitenkin ja kuitenkaan ovat konnektiiveja, jotka luovat kytkentöjä asiaintilojen välille. Kytkentä on semanttiselta kannalta tyypillisesti konsessiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että asiaintilat esitetään jollakin tavalla yhteensopimattomina toisiinsa nähden.
Aineistona on käytetty sanomalehti Karjalaisessa vuosina 2011–2016 julkaistuja pääkirjoitustekstejä, jotka si- sältävät yhteensä 84 kuitenkin-esiintymää ja 43 kuitenkaan-esiintymää. Aihetta on tarkasteltu sekä yksittäisen lauseen tasolla että laajempien tekstinosien tasolla. Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin sitä, missä kohdin lausetta kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat ja millä tavalla ne vaikuttavat lauseen informaatiorakenteeseen. Li- säksi tarkastellaan sanojen toimimista tarkentavissa ja täsmentävissä lauseissa sekä tekstiä laajasti jäsentävissä siirtymälauseissa. Sanojen tehtävä tekstissä ilmenevän vuorovaikutuksen jäsentäjänä on myös otettu huomioon.
Tutkimus edustaa lingvististä tekstintutkimusta. Aihetta on lähestytty sekä perinteisen syntaksin tutkimuksen että funktionaalisen kielioppiteorian kautta.
Tutkimuksessa käy ilmi, että sana kuitenkin esiintyy selvästi yleisimmin välittömästi lauseen finiittiverbin jäl- jessä ja kuitenkaan puolestaan kieltoverbin ja pääverbin välissä. Muutkin sijaintipaikat ovat mahdollisia mutta harvinaisempia. Sijaintipaikan vaihtelu johtuu siitä, että kuitenkin ja kuitenkaan pyrkivät yleensä sijoittumaan lauseen odotuksenvastaisimman osan edelle. Tässä mielessä sanojen voidaan nähdä toimivan myös fokuspar- tikkelimaisesti.
Kuitenkin ja kuitenkaan ovat pääkirjoitusaineistossa usein osana globaalisesti tekstiä jäsentävää siirtymälau- setta. Tällaiset lauseet luovat tekstiin siirtymiä useimmiten siten, että lause (tai laajempi tekstinosa) viittaa jol- lakin tavalla sekä jo käsiteltyyn puheenaiheeseen että tulevaan näkökulmaan. Siksi kuitenkin- ja kuitenkaan- sanoja on tarkasteltava aina suhteessa muihin koheesiokeinoihin. Usein kuitenkin- ja kuitenkaan-lauseissa tii- vistyy jollakin tavalla tekstin keskeinen teesi. Sanat voivat joskus toimia myös lokaalisen täsmennyksen osoit- tajina ilman, että ne vaikuttavat erityisesti tekstin kokonaiskoherenssiin.
Pääkirjoitukset voidaan nähdä eri äänistä koostuvina dialogisesti jäsentyvinä teksteinä. Kuitenkin ja kuitenkaan sijoittuvat tyypillisesti lauseisiin, jotka tuovat esiin tekstin kirjoittajan näkökulman suhteessa aiemmin mainit- tuihin asiaintiloihin. Aineiston teksteissä kirjoittajan persoonallisuus pyritään tosin häivyttämään, jolloin eri näkemykset eivät välttämättä erotu selvästi toisistaan. Joka tapauksessa kuitenkin- ja kuitenkaan-sanat toimivat tekstissä vahvemman, voimaan jäävän näkökulman merkitsijöinä.
Avainsanat
pääkirjoitukset, konnektiivit, koheesio, koherenssi, sanajärjestys, dialogisuus
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Philosophical Faculty School
School of Humanities Author
Lauri Kojo Title
The usage of the Finnish words kuitenkin and kuitenkaan in editorials in the newspaper Karjalainen
Main subject Level Date Number of pages Finnish language
Master’s thesis X
20.4.2018 67
Secondary subject diss.
Candidate’s dissertation Intermediate studies’ diss.
Abstract
The study deals with the usage and meanings of the word kuitenkin (e.g. ‘however’ or ‘anyway’) and its equiv- alent in negative contexts kuitenkaan. Kuitenkin and kuitenkaan are connectives which create connections be- tween states of affairs. The connection is typically concessive in semantic sense, which means that states of affairs are presented as somehow incompatible with each other.
The material of this study consists of editorials published in the newspaper Karjalainen in 2011–2016, which had 84 kuitenkin-occurences and 43 kuitenkaan-occurences in total. The subject is discussed in the level of individual clauses as well as in the level of larger sections of text. For one thing, the study looks into where the words kuitenkin and kuitenkaan are placed in clauses and how they affect the information structure of the clauses. In addition, it was examined how the words function in clarifying clauses and in transitional clauses that structure texts extensively. It was also taken into account that the words function as structuring the interac- tion that appears in texts. The study is a text linguistic study, and the subject was approached using both tradi- tional syntactic analysis and functional theory of grammar.
The results of the study show that the word kuitenkin clearly occurs most often immediately after a finite verb and kuitenkaan between a negative verb and a main verb. Other positions are possible, too, but rarer. The vari- ation in position stems from the fact that kuitenkin and kuitenkaan tend to be placed before the most unexpected component of the clause. In this regard, the words can also be seen as functioning similarly to focus particles.
In the editorials, kuitenkin and kuitenkaan are often a part of a transitional clause that structures the text globally.
These kinds of clauses create transitions in the text often making the clause (or a larger section of the text) refer to a topic that has already been discussed as well as to a new point of view. Therefore, the words kuitenkin and kuitenkaan must always be studied in relation to other cohesive devices. Clauses with kuitenkin and kuitenkaan often boil down the essential thesis of the text in some way. Furthermore, the words can sometimes make a local specification without particularly affecting the global coherence of the text.
Editorials can be seen as dialogically structured texts that are composed of different voices. Kuitenkin and kui- tenkaan are typically located in clauses that bring out the viewpoint of the writer of the text in relation to states of affairs mentioned before. In the material of this study, the personality of the writer had been, however, smoothed away, and therefore, the different viewpoints cannot necessarily be distinguished from each other that easily. In any event, the words kuitenkin and kuitenkaan function in the texts as the signifiers of the stronger viewpoint that stays in force.
Keywords
editorials, connectives, cohesion, coherence, word order, dialogicality
SISÄLLYS
1 Johdanto ... 1
1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet ... 1
1.2 Aineisto ... 3
2 Teoreettinen tausta ... 6
2.1 Koheesio ja koherenssi ... 6
2.2 Kytkentä ja konnektiivit ... 8
2.3 Kuitenkin-sanan semantiikkaa ... 10
2.4 Dialogisuus ... 13
3 Kuitenkin ja kuitenkaan osana lauseen informaatiorakennetta ... 17
3.1 Kuitenkin-sanan paikka lauseessa ... 18
3.1.1 Finiittiverbin jälkeen ... 19
3.1.2 Välittömästi ennen verbiä ... 21
3.1.3 Lauseen alussa ... 23
3.1.4 Yhteenveto ... 26
3.2 Kuitenkaan-sanan paikka lauseessa ... 27
3.2.1 Kieltoverbin ja pääverbin välissä ... 28
3.2.2 Kieltoverbin ja pääverbin jälkeen ... 30
3.2.3 Muita tapauksia ... 31
3.2.4 Yhteenveto ... 34
3.3 Kuitenkin ja kuitenkaan konjunktioalkuisessa lauseessa ... 34
4 Kuitenkin ja kuitenkaan tekstin rakenteen jäsentäjinä ... 41
4.1 Lokaalinen jäsentäminen ... 42
4.2 Globaalinen jäsentäminen ... 45
4.3 Yhteenveto ... 50
5 Kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen dialogista tarkastelua ... 52
5.1 Kuitenkin-lause kannanottona ... 53
5.2 Kuitenkin osana myönnyttelykuviota ... 58
5.3 Yhteenveto ... 60 6 Lopuksi ... 62 Lähteet ... 65 Liite 1. Esimerkkipääkirjoitus Karjalaisen verkkosivustolla
Liite 2. Karjalaisen pääkirjoitussivu
1 1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet
Tutkimuksen aiheena on sana kuitenkin ja sen kielteisten ympäristöjen vastine kuitenkaan. 1 Molemmat ovat konnektiivisanoja, ja niiden tehtävänä on luoda tekstiin sidosteisuutta ja saada kielen virta hahmottumaan koherentiksi, loogisesti jäsentyväksi ajatusten ketjuksi. Sanan kui- tenkin merkitys ei ole pääteltävissä sen rakenneosista: sana koostuu kysymysvartalosta ku-, mo- nikon tunnuksesta -i-, tapaa ilmaisevasta partikkelijohtimesta -ten sekä liitepartikkelista -kin (Häkkinen 2013 s. v. kuitenkin). Konnektiivien merkitys ja tehtävät muotoutuvatkin käyttökon- tekstissa. Kuitenkin ilmentää silti aina jollakin tavalla sitä, että asiaintilojen välillä on jotakin odotuksenvastaista (ISK § 1139).
Kandidaatintutkielmani (Kojo 2015) käsitteli myös eräänlaisia konnektiiveja, virkkeenal- kuisia mutta-sanoja. Aineistona oli Helsingin sanomien Nyt.fi-sivuston tekstejä. Virkkeenal- kuiset mutta-sanat jäsentävät tekstiä ja kiinnittävät samalla lukijan huomion, jolloin ne toimivat myös tyylikeinona. Havaitsin tutkielmaa tehdessäni, että sanalla kuitenkin on joskus samankal- taisia tehtäviä kuin virkkeenalkuisella mutta-sanalla, vaikkakaan kuitenkin ei ole yhtä kohos- teinen. Pro gradu -tutkielmassa halusin tutkia sitä, millä tavalla virkkeenalkuista mutta-sanaa huomaamattomampaa ja myös yleisempää kuitenkin-sanaa käytetään tekstin rakenteen jäsentä- misessä ja mahdollisesti kirjoittajan, lukijan ja muiden osapuolten välisen vuorovaikutuksen rakentamisessa.
Kuitenkin on Suomen kielen taajuussanastossa 37:nneksi yleisin sana, ja konnektiiveista se on selvästi yleisin (Saukkonen 1979: 41). Heikkisen (1999: 167) pääkirjoitusaineistossa se taas on 47:nneksi yleisin sana. Osin juuri yleisyytensä takia kuitenkin on tutkimuksen kohteena, vaikka moni muukin konnektiivi olisi ollut tutkimuskohteena mahdollinen. Tämän tutkimuksen aineistossa, Karjalaisen pääkirjoituksissa, kuitenkin vaikuttaa myös yleiseltä; sen sijaan kuiten- kaan on harvinaisempi. Käsittelen sanan yleisyyttä lisää seuraavassa alaluvussa.
Tarkastelen tässä tutkimuksessa kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen käyttöä kolmesta näkö- kulmasta. Luvussa 3 tarkastelen sanojen paikkaa yksittäisissä lauseissa ja niiden vaikutusta lau- seen informaatiorakenteeseen. Otan myös erikseen huomioon tapaukset, joissa kuitenkin ja kui- tenkaan esiintyvät yhdessä konjunktioiden sekä muiden konnektiivien kanssa. Luvuissa 4 ja 5
1 Viittaan sanalla kuitenkin yleisellä tasolla puhuttaessa sen kumpaankin muotoon: sanoihin kuitenkin ja kuiten- kaan. Analyysiluvuissa käytän yleensä molempia sanoja sen mukaan, kumpaa olen tarkastelemassa.
2
tarkastelen sanojen käyttöä laajemmassa kontekstissa: luvussa 4 näkökulmana on tekstin teks- tuaalinen jäsentäminen ja luvussa 5 puolestaan sanojen vuorovaikutusta rakentavat tehtävät.
Tutkimuskysymykset jakautuvat näiden kolmen luvun kesken seuraavasti:
- Luku 3: Missä kohdissa lausetta kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat, ja miksi sijainti- paikka vaihtelee? Mitä merkityksiä kuitenkin ja kuitenkaan ilmaisevat konjunktio- tai konnektiivialkuisessa lauseessa?
- Luku 4: Millä tavoin kuitenkin ja kuitenkaan luovat kytkentöjä lauseiden, kappaleiden ja muiden laajempien tekstinosien välille?
- Luku 5: Millä tavoin kuitenkin ja kuitenkaan jäsentävät tekstissä ilmenevien osapuol- ten äänien välistä vuorovaikutusta?
Kolmen erilaisen näkökulman myötä tutkimus sijoittuu kieliopin- ja tekstintutkimuksen välimaastoon. Tällainen lähestymistapa on Juvosen (2014: 20) mukaan ollut yleinen fennisti- sessä tekstintutkimuksessa. Kuitenkin-sanan tarkastelua tekstintutkimuksen näkökulmasta puoltaa se, että se on lauseen rakenteen kannalta valinnainen yksikkö ja sen ilmentämät merki- tyssuhteet muodostuvat usein lausetta laajempien tekstinosien välille (ISK § 794, § 820). Toi- saalta kytkennän muodostumista on tarkasteltava myös lausetasolla, sillä kuitenkin-sanan mo- net mahdolliset sijaintipaikat lauseessa tekevät kytkennän hahmottamisesta haastavampaa kuin esimerkiksi mutta-sanan kohdalla, joka on aina lauseen ensimmäinen sana.
Yksinomaan kuitenkin-sanaa käsitteleviä tutkimuksia ovat Kanehiran (2005) suomen kieli ja kulttuuri -oppiaineen piirissä valmistunut pro gradu -työ sekä Krokin (2017) kandidaa- tintutkielma. Kanehira tarkastelee kuitenkin-sanan paikkaa lauseessa ja Krok puolestaan sen merkitystä sanomalehden verkkokommenttien argumentoinnissa. Muoto kuitenkaan on rajattu kummankin tutkimuksen ulkopuolelle. Aihetta on sivuttu lyhyemmin monissa fennistisissä tut- kimuksissa, ja usein esiin nousee kuitenkin-sanan kirjoittajan väittämää korostava tehtävä.
Heikkinen (1999: 167–169) on havainnut, että kuitenkin pyrkii tyypillisesti esittämään väitteen, jossa se sijaitsee, diskurssissa edeltävää väitettä vahvemmaksi ja tärkeämmäksi. Heikkisen mu- kaan kuitenkin ”luo tekstille ideologista koherenssia”. Se siis ohjaa lukijan tulkintoja esimer- kiksi korostamalla niitä tekstinosia, jotka ovat tekstin koherenssin kannalta olennaisia. Toinen tärkeä huomio on kirja-arvosteluja tutkineen Virtasen (2015: 43–45) havainto siitä, että kuiten- kin ”ilmaisee kirjoittajan oman näkemyksen osittaista yhteensopimattomuutta referoidun tutki- jan näkemykseen”. Juvonenkin (2010: 51) mainitsee, että tekstissä keskenään kilpailevista väit- teistä ”tekijän väite merkitään useimmiten konnektorilla mutta tai kuitenkin”.
3
Seuraavassa alaluvussa tarkastelen pääkirjoitustekstin piirteitä sekä yleisesti että tämän tutkielman aineiston osalta. Kerron myös siitä, millä tavalla aineisto on kerätty. Luvussa 2 sel- vitän kuitenkin-sanan merkityksiä ja tehtäviä aiemman tutkimuksen valossa. Tarkastelen sanaan läheisesti liittyviä ilmiöitä, kuten koherenssia, koheesiota ja eri koheesiokeinoja (joista kuiten- kin edustaa kytkentää) sekä kuitenkin-sanan ilmaisemia semanttisia suhteita. Luon myös kat- sauksen dialogisuuden käsitteeseen ja siihen, miten kuitenkin liittyy asiaan. Teorialuvun jälkeen analysoin kuitenkin-sanan merkityksiä ja käyttöä tutkimuskysymysten mukaisesti.
1.2 Aineisto
Tutkimuksen aineistona on 62 sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitusta aikaväliltä 2011–2016.
Käytän aineistona pääkirjoituksia niiden erittelevän ja kantaaottavan tyylin vuoksi, koska ole- tan niiden sisältävän siitä syystä paljon konnektiivisanoja. Pääkirjoitusten teksti edustaa myös melko huoliteltua, asiatyylistä ja neutraalia yleiskieltä. Mäkisen (1992: 213) mukaan lehtikielen täytyy tiedonvälitystehtävänsä takia olla ”yksiselitteistä, yhtenäistä ja luettavaa”. Kielen kuuluu olla neutraalia, mutta kirjoittajan asennoitumisen ja kannanottojen on silti käytävä siitä ilmi (mts. 216). Mäkinen kuvaa pääkirjoitustekstin tyyliä sanoilla ”viimeistelty”, ”verkkainen” ja
”asiallisen viileä”. Toisaalta pääkirjoitukset ovat muun lehtitekstin ohella kehittyneet tyyliltään arkisempaan suuntaan, minkä tarkoituksena on pitää yllä lukijan mielenkiintoa. (Mts. 224–
225.) Puhekielen arkisuus ja rakenteellinen vapaus elää lehtikielessä rinnakkain virkakielisen raskassoutuisuuden kanssa (mts. 222). Nämä kaksi tyylillistä ääripäätä ovat havaittavissa myös 2010-luvun Karjalaisen pääkirjoitusten tekstissä. Politiikan ja virastojen kieli näkyy seuraa- vassa aineistosta poimitussa katkelmassa, joka sisältää yhden pitkän virkkeen ja monia abstrak- teja sanavalintoja:
Postin tuleva kohtalo on osa kokonaispakettia, jolla on hyvä ja tärkeä tavoite: hankkia valtionyhtiöiden omistusta järjestelemällä ja toimintaa tehostamalla varoja uusiin investointeihin ja talouskasvua tukeviin pitkäjänteisiin hankkeisiin.
Postin jakelupalvelut pidettävä irti pörssipelistä (14.5.2016)
Arkinen ja kohosteinen kielenkäyttö ilmenee puolestaan seuraavasta katkelmasta, joka sisältää esimerkiksi ilmaukset halpaa lystiä ja turhaa kulunkia:
4
Nimillä leikkiminen ei ole halpaa lystiä. Postinkin palauttaminen Itellan paikalle maksanee nyt satojatu- hansia euroja. Mitä lie aikanaan maksanut epäonnistuneeksi todettu Itellan lanseeraaminen. Turhaa kulun- kia, voi todeta näin jälkikäteen.
Mukakielisyyttä ei kaipaa kukaan (15.8.2014)
Pyrkimys helppoon luettavuuteen korostuu varsinkin siten, että tekstikappaleet ovat kautta lin- jan hyvin lyhyitä. Edelliset esimerkitkin koostuvat yhdestä kokonaisesta kappaleesta.
Kantaaottavuus on pääkirjoituksille ominainen piirre. Heikkinen (1999) pyrkii selvittä- mään diskurssianalyyttisessä tutkimuksessaan pääkirjoitusten välittämiä ideologisia merkityk- siä. Oman tutkimukseni kannalta olennainen tieto on, että pääkirjoitukset rakentuvat yleensä
”monenlaisten vastakkainasettelujen ja ideologisen vastakohtaskeeman varaan”. Vastakkain- asetteluja aktivoidaan myös tekstuaalisin keinoin, kuten juuri kuitenkin-konnektiiveja sekä kon- junktioita (mutta, vaikka, ja, kuin) käyttämällä. (Mts. 276, 280.) Vaikka pääkirjoitukset pyrkivät muiden mielipidetekstien tavoin ottamaan kantaa ja argumentoimaan, niissä on aina aineksia muunkinlaisista teksteistä. Pääkirjoituksessa voi aktivoitua journalismin, politiikan ja talouden diskurssien lisäksi esimerkiksi tieteen, fiktion tai puhekielen diskursseja. Pääkirjoitus voi käsi- tellä asioita mielipiteiden esittämisen ohella uutismaisesti, myyvästi tai keskustelevasti. (Mts.
276–277.)
Aineistoni tekstit eivät aina ole erityisen kantaaottavia, vaan niissä voidaan myös punta- roida eri näkökulmia ennemminkin kuvailevassa kuin arvottavassa hengessä. Tyypillinen Kar- jalaisen pääkirjoitus on rakenteeltaan sellainen, että siinä on kehyksenä jokin ajankohtainen aihe, jota valotetaan eri puolilta ja johon otetaan joskus kantaakin, suoraan tai epäsuoremmin.
Usein aineiston teksteissä näkökulma käsiteltävään aiheeseen vaihtuu melkein jokaisessa kap- paleessa, joko konnektiivisanojen avulla tai ilman. Saukkosen (1984: 49) mukaan ”tiedotus- tekstilajille” onkin tyypillistä juuri se, että informaatio etenee assosiatiivisesti yhdestä ajatuk- sesta toiseen. Joskus aineiston pääkirjoituksilla on selkeämmin jäsennelty kehysmäinen ra- kenne, joka päättyy tekstin pääteesin tiivistämiseen, mutta läheskään aina tällaista ei ole. Tekstit ovat keskenään myös hyvin eripituisia: pisimmät ovat vähintään kaksi kertaa pidempiä kuin lyhimmät. Aihepiireistä politiikka on yleinen, mutta myös muita, kirjoitushetkellä ajankohtaisia aiheita esiintyy.
Pääkirjoitusten yhteydessä ei mainita koskaan kirjoittajan nimeä, ja kirjoittaja ei juuri- kaan tuo omaa persoonaansa tekstissä esiin. Esimerkiksi ensimmäisen ja toisen persoonan ver- bimuotoja aineistossa ei esiinny ollenkaan. Tyypillistä on myös se, että muihin tekstissä mai- nittuihin tahoihin viitataan epämääräisesti, esimerkiksi kuvaamalla niiden toimintaa passiivi- muotoisin verbein. Hakala (2011: 65–66) on tarkastellut pro gradu -tutkielmassaan aikakaus- lehtien pääkirjoituksia, ja hänen mukaansa niissä erottuvat selkeästi toisistaan kantaaottavat ja
5
tarinoita käyttävät pääkirjoitukset. Ainakin tarinallisuuden osalta aikakaus- ja sanomalehtipää- kirjoitukset poikkeavat toisistaan, sillä suurin osa Hakalan aineiston tarinoivista pääkirjoituk- sista on minä-muotoista kerrontaa (mts. 74).
Tutkimusaineiston pääkirjoitukset sisältävät 84 kuitenkin-esiintymää sekä 43 kuitenkaan- esiintymää; yhteensä niitä on siis 127. Aineisto on kerätty osin Google-hakukoneen avulla ja osin suoraan Karjalaisen verkkosivuja selaamalla. Kuitenkin- ja kuitenkaan-esiintymät on ke- rätty erikseen, joten niiden määrällinen suhde tässä tutkimuksessa ei vastaa todellista jakaumaa kaikessa kielenkäytössä. Google-haku tarjosi ensimmäisinä tuloksina tekstejä, joissa kuitenkin- sanoja oli erityisen paljon, joten joitakin tällaisia tekstejä poistin aineistosta.
Tarkastelin vielä lyhyesti erikseen kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen yleisyyttä pääkirjoi- tuksissa käymällä läpi 146 Karjalaisen pääkirjoitusta vuosien 2012, 2014 ja 2016 kesäkuilta.
Kuitenkin-sana esiintyi teksteissä yhteensä 73 kertaa, eli keskimäärin sana sisältyisi joka toiseen Karjalaisen pääkirjoitukseen tämän otannan perusteella. Sen sijaan kuitenkaan-sana esiintyi sa- moissa teksteissä ainoastaan 16 kertaa.
Karjalaisen paperiversion pääkirjoitussivulla on usein kaksi pääkirjoitusta, sivun yläosan varsinainen pääkirjoitus ja tätä seuraava lyhyempi jälkikirjoitus (ks. liite 2). Internetissä mo- lemmat on julkaistu tunnisteella ”pääkirjoitus”, joten en ole erotellut niitä toisistaan tässä tut- kimuksessa. Lisäksi pääkirjoitusten asettelu on hieman erilainen paperilehdessä ja verkkosi- vuilla. Huomattavin ero on se, että paperilehden pääkirjoitukset sisältävät joskus suuremmalla kirjasinkoolla kirjoitettuja tekstistä irrotettuja sitaatteja. Kiinnittämällä lukijan huomion ne voi- vat ohjata tekemään tekstistä erilaisia tulkintoja kuin internetin sitaatittomat tekstit. Joskus sekä paperilehden että internetin pääkirjoitukset sisältävät myös kuvia, mutta en ota näitäkään huo- mioon tässä tutkimuksessa.
6 2 TEOREETTINEN TAUSTA
2.1 Koheesio ja koherenssi
Kuitenkin on sana, jonka tehtävänä on muodostaa tekstiin koheesiota. Koheesiota eli tekstin sidoksisuutta on tarkasteltu erityisesti systeemis-funktionaalisen kielioppiteorian piirissä, joten luon aluksi lyhyen katsauksen teorian perusperiaatteisiin. Koheesion lisäksi myös muut tässä tutkimuksessa käsiteltävät ilmiöt pohjautuvat jossain määrin SF-teoriaan, esimerkiksi lauseen ja tekstin informaatiorakenne (ks. Shore 2012: 148). SF-teoria tarkastelee myös tekstien vuo- rovaikutuksellisuutta, jota käsittelen enemmän alaluvussa 2.4.
SF-teoria näkee kielen ensisijaisesti toimintana ja sosiaalisena resurssina, jolloin kieltä käytetään aina kullekin sosiaaliselle tilanteelle ominaisella tavalla (Shore 2012: 131). Teoria kuvaa sitä, miten kielen kyky ilmaista merkityksiä ja tehdä toimintoja on rakentunut osaksi kielen systeemiä. Kielen varioivuus kuuluu sen perusluonteeseen, ja kielen rakenteet luovat merkityksiä vain suhteessa toisiinsa. (Luukka 2002: 89–90.) Teoria tarkastelee kieltä teksteinä eikä esimerkiksi irrallisina lauseina (mts. 98).
SF-teoriassa kaiken kielellisen toiminnan kirjo on jaettu kolmeksi metafunktioksi, joita ovat ideationaalinen, interpersoonainen ja tekstuaalinen metafunktio. Ideationaalinen meta- funktio ilmenee siinä, miten kieltä käytetään kuvaamaan maailmaa. Interpersoonainen meta- funktio puolestaan koskee kielen kykyä luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tekstuaalinen metafunktio kohdistuu edellisistä poiketen kieleen itseensä, eli siihen, millä keinoin teksteistä rakentuu yhtenäisiä sekä sisäisesti että suhteessa käyttötilanteisiin. Metafunktiot eivät ole toi- sistaan irrallisia, vaan jokainen kielellinen ilmaus on samaan aikaan kaikkien kolmen realisoi- tuma. (Luukka 2002: 101–103; Shore 2012: 146–147.)
Koheesion käsite on osa tekstuaalista metafunktiota (Halliday & Matthiessen 2004: 532–
533). Koheesiossa on kyse tekstin sisäisestä sidoksisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esi- merkiksi sitä, että yksi kohta tekstissä ymmärretään aina jonkin aiemman kohdan perusteella.
(Hakulinen ja Karlsson 1988: 312; Heikkinen 1999: 159.) Koheesio on semanttinen ilmiö, mikä pitää tekstin koossa, siinä missä lauserakenne pitää yksittäisen lauseen koossa. Se ei ole kielen rakenteeseen liittyvä ilmiö, vaikka kieliopillisiakin koheesiokeinoja on olemassa. Koheesio il- menee tosin yksittäisen lauseenkin sisällä, mutta se täytyy silti ajatella kahden tekstinosan vä- lisenä semanttisena yhteytenä, jossa toista tekstinosaa ei voi ymmärtää ilman toista. Toisiinsa kytkeytyvät tekstinosat voivat sijaita kaukanakin toisistaan. (Halliday & Hasan 1976: 7–9.)
7
Sidos- eli koheesiokeinot jaetaan kieliopillisiin ja leksikaalisiin. Kieliopillisia ovat Halli- dayn ja Mathiessenin (2004: 534–535, 570–578) mukaan referenssi, substituutio, ellipsi ja kyt- kentä, leksikaalisia taas toisto, synonymia, hyponymia, meronymia ja kollokaatio. Tämä tutki- mus käsittelee pääasiassa kytkentää, ja sen saavat aikaan konnektiivit (kuten kuitenkin), kon- junktiot ja liitepartikkelit (Hakulinen & Karlsson 1988: 296, 312). Tarkastelen analyysiluvuissa kytkennän lisäksi myös muita koheesiokeinoja, sillä jokainen kuitenkin-sanan sisältävä lause tai virke on aina sidoksissa muuhun tekstiin muutenkin kuin pelkän kuitenkin-sanan välityk- sellä.
Koheesiosta on erotettava koherenssin käsite, joka tarkoittaa sidoksisuutta yhtä tekstiä laajempaan diskurssiin eli esimerkiksi siihen, mitkä kielen piirteet ymmärretään mihinkin teks- tilajiin kuuluviksi. Kullakin kielen keinolla on merkitys paitsi suhteessa itse tekstiin, myös suh- teessa muihin teksteihin ja luonnollistuneisiin kielenkäyttötapoihin. (Heikkinen 1999: 172–
173.) Koherenssin voidaan siis yksinkertaistetusti sanoa olevan koheesiota laajempi käsite.
Luukan (1992: 45–46) mukaan tekstien rakennetta on usein kuvattu kolmella tasolla: lauseta- solla, kappaletasolla ja kokonaisrakenteen tasolla. Koheesiokeinojen tutkimus liittyy ennen kaikkea lausetasolle, kun taas ylemmillä tasoilla kuvataan tekstin loogisia ja retorisia suhteita.
Tasoja on kutsuttu myös mikro-, makro- ja superstruktuureiksi. Esimerkiksi Van Dijk (1983), joka on tutkinut koherenssia semanttisena ilmiönä, käyttää kyseisiä nimityksiä. Van Dijkin (mts. 149) mukaan spesifit koheesiokeinot ilmentävät tekstin taustalla olevaa semanttista kohe- renssia.
Van Dijkillä (1983: 150–151, 189; 1985: 115, 131) koherenssi jakautuu lokaaliseen ja globaaliseen koherenssiin. Lokaalinen koherenssi tarkoittaa koherenssia peräkkäisten lauseiden välillä, kun taas globaalinen koherenssi luonnehtii laajempaa diskurssia. Jälkimmäisestä voi- daan puhua esimerkiksi tekstin topiikkina tai teemana. Tekstin pitää globaalisesti koherenttina sen taustalla oleva kokonaismerkitys eli makrorakenne, johon tiivistyy tekstin näkyvin ja olen- naisin sisältö. Karvosen (1995: 56) mukaan Van Dijkin lokaalisesta koherenssista voidaan pu- hua myös koheesiona. Makrorakenne puolestaan vastaa jossain määrin topiikin käsitettä (mts.
58).
Topiikki tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, mistä teksti kertoo. Käsitteen voi kuitenkin määritellä monella tapaa. Heikkinen (1999: 153) ja Saukkonen (1984: 46) puhuvat topiikin si- jaan yläteemasta. Heikkinen tarkoittaa yläteemalla koko tekstin teemaa erotuksena lausetason teemasta. Käsite topiikki kuvaa Heikkisellä (1999: 153) tekstinulkoista maailmaa, mikä kuiten- kin on kiinteässä yhteydessä yläteemaan (esimerkiksi jos topiikki on tosimaailman kunnallis- vaalit, niin teema on äänestäminen kunnallisvaaleissa). Brownin ja Yulen (1983: 70) mukaan topiikin käsitteen määrittely on tutkimuksissa usein jätetty tekemättä. Intuitiivisesti topiikki
8
kuitenkin tuntuu tarkoittavan heidän mukaansa yksinkertaisesti sitä, mistä teksti tai tekstin osa kertoo. Tekstin otsikon voisi kuvitella ilmentävän topiikkia, mutta tekstien ei voida olettaa si- sältävän yhtä yksittäistä lausetta, joka määrittelee tarkasti topiikin (mts. 72–73). Otsikko on kuitenkin yksi mahdollinen ja usein myös merkittävä topiikin ilmentäjä (mts. 139).
Koherenssin on voitu nähdä syntyvän toisaalta tekstilähtöisesti, toisaalta lukijalähtöisesti (Christiansen 2011: 33; Karvonen 1995: 55–56 ja siinä mainitut lähteet). Tekstilähtöisesti aja- teltuna tekstin on oltava koherentti, jotta lukija pystyy ylipäätään ymmärtämään sen. Sen sijaan lukijalähtöisesti ajateltuna lukija ymmärtää tekstin koherentiksi sen tarjoamien vihjeiden perus- teella ja hän myös ”lukee” tekstistä itse päättelemiään asioita. (Karvonen 1995: mp.) Lukijan aikaisemmat lukukokemukset ja ymmärrys erilaisista konteksteista vaikuttavat siihen, pitääkö hän jotakin tekstiä koherenttina vai ei (Kalliokoski 2005b: 225). Teksteillä voidaan myös aja- tella olevan ideaalilukija, joka ymmärtää tekstissä implisiittisenä olevan koheesion. Tätä kautta koherenssi ja koheesio liittyvät siihen, millaista ideologiaa teksti välittää. (Fairclough 1997:
160–161.)
2.2 Kytkentä ja konnektiivit
Kytkentä on koheesiokeino, jonka avulla osoitetaan tekstinosien välisiä suhteita (Luukka 1992:
46 ja siinä mainitut lähteet). Konnektiivit ja konjunktiot ovat esimerkkejä kytkentäkeinoista.
Halliday ja Hasan (1976) ovat jakaneet kytkentätyypit ulkoiseen (external) ja sisäiseen (inter- nal) kytkentään (ks. myös Shore 2012: 154). Luukka (1992: 46–47) käyttää samasta ilmiöstä käsitteitä teemaan liittyvät ja strategiaan liittyvät kytkennät. Seuraavat Hallidayn ja Hasanin esimerkit ovat Luukan (mp.) suomentamia:
1. Ulkoinen/teemaan liittyvä: Ensiksi hän työnsi avaimen lukkoon, seuraavaksi hän avasi oven.
2. Sisäinen/strategiaan liittyvä: Ensiksi, hän ei työntänyt avainta lukkoon. Seuraavaksi, hän ei avannut ovea.
(Halliday & Hasan; Luukka)
Ulkoinen kytkentä perustuu ideationaaliseen ja sisäinen puolestaan interpersoonaiseen meta- funktioon. (Halliday & Hasan 1976: 239–241; Shore 2012: 154–155.) Ensimmäinen ilmaisee propositioiden välisiä suhteita, kun taas jälkimmäinen ilmaisee puheaktien välisiä suhteita (Luukka 1992: 46–47). Esimerkissä 1 on kyseessä temporaalinen suhde aktuaalisten tapahtu- mien välillä. Kielteisessä esimerkissä 2 tapahtumat ovat puhtaasti lingvistisiä, ja niiden osalta ilmaistaan lähinnä, että ”ensin sanon tämän ja sitten tämän”. Tällä tavalla kirjoittaja selventää tekstin rakennetta sekä lukijalle että itselleenkin. (Mp.) Tämän tutkimuksen analyysiluvuissa
9
nousee esiin kuitenkin-sanan tehtävä tällaisena selventävänä sanana, niin lauseen kuin laajem- mankin tekstin tasolla.
Van Dijk (1985: 112) on kiinnittänyt huomiota konnektiivien semanttisiin ja pragmaatti- siin ominaisuuksiin. Sen lisäksi, että ne ilmaisevat tekstinosien ja niiden kuvaamien asiaintilo- jen välisiä suhteita, ne voivat ilmaista myös puhetoimintojen välisiä suhteita. Tämä näkemys vastaa jossain määrin Hallidayn ja Hasanin teoriaa ulkoisesta ja sisäisestä kytkennästä (ks.
Kemppainen 2009: 13; Sorjonen 1989: 163–164). Pragmatiikan näkökulmasta ajateltuna esi- merkiksi englannin but voi joissakin konteksteissa ilmaista protestia edeltävää puhetoimintoa kohtaan (Van Dijk 1985: 112). Myös kuitenkin-sanaa käytetään usein tällaisessa tehtävässä.
Tämä tulee ilmi luvussa 5, jossa tarkastelen kuitenkin-virkkeitä kannanottona edellä esitettyihin väitteisiin nähden.
Kytkennät auttavat lukijaa hahmottamaan tekstiä kirjoittajan haluamalla tavalla. Esimer- kiksi Kompan (2012: 186–187) mukaan S2-oppilaiden kirjoittamissa teksteissä taitava konnek- tiivien käyttö kompensoi mahdollisia kielellisiä puutteita. Jos teksti sisältää paljon konnektiivi- sanoja, se saattaa näyttää lapselliselta, mutta syy-seuraussuhteet ovat tällöin eksplisiittisesti ha- vaittavissa, jolloin tekstistä tulee helpompi tulkita. Taitavat kirjoittajat voivat puolestaan luoda koherenssia enemmän esimerkiksi temaattisen yhtenäisyyden avulla.
Tarkastelen seuraavaksi tarkemmin, miten konnektiiveja on luokiteltu Isossa suomen kie- liopissa sekä fennistisissä tutkimuksissa. Hakulinen ja Karlsson (1988: 297) mainitsevat, että sidoksisuuden tutkiminen on ensisijaisesti tekstintutkimusta, mutta myös syntaksilla on siinä osansa. Isossa suomen kieliopissa konnektiiveja on käsitelty pääasiassa lauseen sisäisellä ta- solla.
Jotkin konnektiivit toimivat lausekkeissa määritteinä ja ovat siis syntaktisia yksiköitä (esimerkiksi siitä huolimatta), kun taas jotkin ovat vain tekstuaalisia yksiköitä, liitynnäisiä (esi- merkiksi kuitenkin ja tosin). Niillä on silti sama kytkentätehtävä. (ISK § 963.) Toisin kuin esi- merkiksi konjunktion, konnektiivin voi usein jättää pois. Puhekielessä ja joskus yleiskielessäkin
’kuitenkin’-merkityksiset konnektiivit esiintyvät monesti konjunktion kanssa yhdessä (Ikola 1989: 119; ISK § 1139; KS s.v. kuitenkin).
Syntaksin kannalta konnektiivisanat kuuluvat adverbiaaleihin, tarkemmin adverbiaali- määritteisiin ja vielä tarkemmin irrallisiin adverbiaaleihin, joihin kuuluvat myös komment- tiadverbiaalit (esimerkiksi ehkä) (ISK § 961). Tämä tarkoittaa sitä, että niillä ei ole merkitystä lauseen propositionaalisen sisällön kannalta, vaan ne ”sijoittavat lauseen teksti- ja tilanneyh- teyteen sekä ilmentävät puhujan käsityksiä esitetystä asiaintilasta” ja ”tuovat esiin puhujan nä- kökulman ja kannanoton.” (ISK § 959, § 999). Konnektiiveilla on lisäksi tehtävänä kytkeä lau- seita ja usein myös laajempia tekstinosia toisiinsa (ISK § 801). Tekstuaalinen kytkentä sekä
10
pragmaattiset tehtävät kulkevat käsi kädessä: puhujan intentio tulee esiin siinä, millä tavalla hän ryhmittelee tekstinsä. Tekstit on rakennettu niin, että lukijaa johdatetaan päättelemään asi- oiden väliset suhteet tietyllä tavalla. (Hakulinen ja Karlsson 1988: 59; Fairclough 1997: 160.)
Jos kaksi keskenään rinnastettavaa asiaintilaa eivät ole symmetrisiä, eli jos ne esimerkiksi edustavat erilaista lausetyyppiä tai ovat puhetoiminnoltaan erilaisia, kuitenkin-sanaa voidaan käyttää selventämään vastakkaisuutta. Kyseessä on tällöin lisäyssuhde, jossa kytkevää sanaa käytetään lähinnä merkitsemään sitä, että peräkkäisillä lauseilla on jotakin yhteistä (ISK § 1090).
Tekstiä sidostaviin sanoihin liittyvä käsitteistö on melko vaihtelevaa. Jääskeläinen ja Koi- visto (2012) ovat tarkastelleet artikkelissaan erilaisten ”pikkusanojen” luokittelun hankaluutta.
On epäselvää, milloin pitäisi puhua esimerkiksi konjunktioista, konnektiiveista tai pelkästään partikkeleista. Konnektiiveista käytetään joskus myös nimitystä konnektori (esim. Herlin 1997;
Karvonen 1995; Vuoriniemi 1976), jolla ei ole suurta eroa konnektiivi-käsitteen kanssa. Jääs- keläinen ja Koivisto (2012: 599) päätyvät siihen tulokseen, että erilaisia ”pikkusanoja” olisi hyvä tutkia aina osana konstruktioita: yhdellä sanalla voi olla monia käyttötapoja, joten tutkit- taessa niitä tietyn konstruktion osana itse konstruktio voisi antaa vihiä näistä merkityksistä.
Duvallon ja Peltola (2013: 318) ovat puolestaan tarkastelleet vaikka-sanaa sekä konjunktiona että partikkelina. Kyseisellä sanalla on heidän mukaansa myös olemassa ”jokin luonteeltaan abstrakti semanttinen identiteetti”, joka on pysyvä riippumatta siitä, mitä kieliopillista katego- riaa se eri käyttöyhteyksissään edustaa.
2.3 Kuitenkin-sanan semantiikkaa
Kuitenkin luo asiaintilojen välille yleensä konsessiivisen suhteen. Isossa suomen kieliopissa konsessiivisuus tarkoittaa yleensä suunnilleen samaa kuin odotuksenvastaisuus (ISK § 1103,
§ 1140). Selvitän tässä luvussa sitä, mitä konsessiivisuudesta ja sen lähikäsitteistä on sanottu eri tutkimuksissa. Kuten aiemmin tuli ilmi, Iso suomen kielioppi käsittelee semanttisia suhteita pääasiassa kahden kieliopillisen lauseen välisenä ilmiönä. Lausetason tarkastelu on kuitenkin mahdollinen lähtökohta myös laajempien suhteiden tutkimiseen, sillä esimerkiksi Hallidayn ja Hasanin (1976: 54) mukaan se, millaista temaattista rakennetta lauseissa on, voi olla saman- laista kuin se, millaista se on koko kielisysteemissä.
Ison suomen kieliopin (§ 1142) mukaan konsessiivisiin konnektiiveihin kuuluvat esimer- kiksi seuraavat: kuitenkin, kumminkin, joka tapauksessa, yhtä kaikki, silti, siitä huolimatta, sit-
11
tenkin, toisaalta, tosin ja toki (ks. myös KS s.v. kuitenkin). Konsessiivisessa suhteessa asiainti- lat pätevät yhtä aikaa, mutta niiden yhteensopimattomuus nousee silti esiin (ISK § 1139). Seu- raavassa esimerkissä konsessiivisuutta ilmaisee mutta-konjunktio:
3. On jo myöhä, mutta en lähde vielä nukkumaan (ISK).
Konsessiivisuutta lähellä oleva lauseiden välinen semanttinen suhde on adversatiivinen suhde. Isossa suomen kieliopissa (§ 1102) mainittuja adversatiivisen suhteen konnektiiveja ovat taas, puolestaan, toisaalta, sen sijaan ja sitä vastoin. Konsessiivisuus ja adversatiivisuus limit- tyvät keskenään, sillä toisaalta on luettu edellä myös konsessiivisen suhteen ilmaisijoihin. Ad- versatiivisessa suhteessa ”kontrastoidaan kaksi eri entiteettiä ominaisuuksiensa suhteen tai sa- man entiteetin ominaisuudet esim. eri aikoina” (mp.).
4. Lapsi on iloinen, mutta äiti on surullinen.
5. Aamuisin lapsi on pirteä, kun taas iltaisin häntä väsyttää. (ISK)
Isossa suomen kieliopissa adversatiivisuus on kontrastiivisuuden alakäsite. Kontrastiivi- suus tarkoittaa yleisesti ottaen vastakkaisuutta (ISK § 1101.) Hallidaylla ja Hasanilla (1976:
252) kontrastiivisuus, jota ilmentävät esimerkiksi sanat but ja however, onkin päinvastaisesti adversatiivisuuden alakäsite. Lisäksi Hallidayn ja Hasanin perusmerkitys adversatiivisuudelle on ”contrary to expectation”, mikä taas voidaan suoraan suomentaa odotuksenvastaisuudeksi (mts. 250; ks. myös Christiansen 2011: 175). Toki englannin ja suomen kielten vertailu hieno- varaisten semanttisten suhteiden osalta ei ole täysin mahdollista.
Herlin (1998: 147) näkee, että adversatiivisuuden lisäksi myös konsessiivisuus on kont- rastiivisuuden alakäsite, eikä niiden välillä ole jyrkkää rajaa. Virtasen (2015: 168 ja siinä mai- nitut lähteet) mukaan konsessiivisuuden ja adversatiivisuuden ero on kuitenkin siinä, että kon- sessiivisuuteen liittyy evaluointia, jossa suhteen toinen osa määrittyy toista merkittävämmäksi;
adversatiiviset suhteet taas ovat tasavertaisempia. Sorjonen (1989: 163) kertoo, että pelkän kontrastin on usein ajateltu olevan eksplisiittisesti havaittavissa pelkästään vastakkain asetettu- jen elementtien perusteella, kun taas odotuksenvastaisuus vaatisi enemmän lukijan päättelyä ja tulkintaa, vaikkakaan tilanne ei todellisuudessa ole hänen mukaansa näin yksioikoinen. Kon- nektiiveihin liittyvissä tutkimuksissa on ollut erilaisia painotuksia: niissä on voitu tarkastella esimerkiksi konnektiivin käyttöä tai merkitystä, mikäli eroa on ylipäätään tehty. Tarkastelta- vana ovat voineet olla myös ainoastaan konnektiivin kytkemien predikaatioiden suhteet. (Mp.)
En erottele tässä tutkimuksessa konsessiivisuutta, adversatiivisuutta ja kontrastia yleensä toisistaan, vaan puhun pääasiassa konsessiivisuudesta. Kuitenkin-sanalla on tosin joskus muun-
12
kinlaisia vivahteita: luvussa 3 käy ilmi, että monissa tapauksissa kuitenkin on hyvin fokuspar- tikkelimainen. Fokuspartikkelien tehtävänä on kohdistaa huomio lauseen tiettyyn osaan, jolloin muu osa jää taustalle (ISK § 839). Esimerkiksi fokuspartikkelit sentään ja edes ovat joissakin konteksteissa hyvin lähellä kuitenkin-sanan merkitystä.
Kuitenkin voi pragmaattisesti tarkasteltuna ilmaista rajausta tai tarkennusta, kun se aloit- taa lauseessa adverbiaalilisäyksen (ISK § 1057):
6. Palkkoja korotetaan maaliskuun alusta 2,5 prosenttia, kuitenkin vähintään 220 markkaa kuukaudessa (ISK).
Myös Kielitoimiston sanakirjassa (KS s.v. kuitenkin) kuitenkin-sanan käyttöalaksi on mainittu
”varauksen, selvennyksen tai rajoituksen ilmaukset”. Käsittelen kuitenkin-sanan tarkentavaa käyttöä erityisesti luvussa 4.1. Tällainen merkityssuhde muodostuu aineistossa tyypillisesti pe- räkkäisten virkkeiden välille, eikä esimerkin 6 kaltaista käyttöä esiinny.
Eräänä kuitenkin-sanan käyttöyhteytenä ovat myös huudahdukset ja päivittelyt (7) (KS s.v. kuitenkin). Niitä ei kuitenkaan esiinny tämän tutkielman aineistossa. Murteissa merkityk- senä on lisäksi vielä ’ainakin, vähintään’ (8) (SMS s.v. kuitenkin). Muodon kuitenkaan syno- nyymeiksi on murresanakirjassa puolestaan mainittu sittenkään, missään tapauksessa, aina- kaan ja varsinkaan (9) (mt. s.v. kuitenkaan).
7. Hyvä isä kuitenkin! (KS)
8. No tule sinä kuitennii, jos ei muut jouva. (Kiihtelysvaara) (SMS)
9. Kun ei kukoa tok kuitekoa tuota [vanhaa mäntyä] hakkoais! (Lemi) (SMS)
Kohdan 9 mukaista käyttöä esiintyy myös tämän tutkimuksen aineistossa, tosin erittäin harvi- naisena.
Enkvist (1978: 101) painottaa adversatiivisten kytkentöjen – jotka voidaan kaiken edellä huomioidun perusteella nimetä myös konsessiivisiksi – ilmaisevan puhujan asennetta. Tämä käy ilmi seuraavasta esimerkistä:
10. Tyttö oli kaunis mutta älykäs (Enkvist).
Lauseesta heijastuu puhujan ennakkoluulo, jonka mukaan kauniit tytöt eivät yleensä ole älyk- käitä. Adversatiivis-konsessiivisiin kytköksiin sisältyy lisäksi aina jonkinlainen implisiittinen vastakkaisuus. Jos tällaista ei ole, niin konjunktiota tai konnektiivia ei edes voida käyttää. (En- kvist 1978: 101.) Tästä on esimerkkinä seuraava virke:
11. Pelle meni konserttiin mutta Maija meni mukaan (Enkvist).
13
Virke on tosin tulkittavissa järkeväksi, jos ajatellaan, että Pelle ja Maija eivät yleensä mene konserttiin yhdessä (Enkvist 1978: 101). Myös tarkastelemissani kuitenkin-kytkennöissä on yleensä havaittavissa jonkinlainen semanttinen vastakkaisuus, vaikka itse kuitenkin-sanan jät- täisi huomiotta.
Joskus tekstinosien välinen vastakkaisuus on niin vaikeasti tulkittavissa, että kuitenkin- sanaa on käytettävä selventäjänä. Jos kuitenkin-kytkentä ei tunnu liittyvän eksplisiittisesti aiem- paan tekstiin, siitä voidaan puhua kontekstuaalisena kytkentänä. Van Dijkin (1985: 113) mu- kaan tekstissä esiintyvä uusi informaatio voi kytkeytyä vanhaan kahdella tasolla: joko tekstu- aalisesti (kytkös tekstissä aiemmin mainittuihin asioihin) tai kontekstuaalisesti (kytkös kuulijan tai lukijan oletettuun maailmantietoon). Kuitenkin-sanan mukanaan tuoma uusi asiaintila voi siis joskus olla johdettavissa lähinnä tekstin taustalla vallitsevasta kirjoittajan tai lukijan olete- tusta yhteisestä kokemusmaailmasta, johon myös tekstin koherenssi perustuu (ks. myös Heik- kinen 1999: 172–173). Tässä mielessä teksteillä on siis aina myös kognitiivinen ja sosiaalinen puolensa (Van Dijk 1985: 113). Käsittelen tätä tekstien sosiaalista ulottuvuutta lisää seuraa- vassa alaluvussa.
2.4 Dialogisuus
Dialogisuus-käsitteen merkittävimpinä teoreetikkoina pidetään Mihail Bahtinia ja Vladimir Vološinovia, jotka ymmärsivät kielen ennen kaikkea sosiaalisena ilmiönä, jolloin sitä täytyy tarkastella aina osana kontekstia. Jokainen kielenkäyttötilanne, esimerkiksi yksittäinen teksti, on yhteydessä aikaisempiin. Aikaisemmat tekstit vaikuttavat uudempiin, ja samalla uudet teks- tit vaikuttavat siihen, miten aiempia tulkitaan. Kieleen kuuluu aina monia rinnakkaisia merki- tyksellistämisen resursseja, joista kielenkäyttäjällä on mahdollisuus valita. (Ks. Heikkinen, Lauerma & Tiililä 2012: 101; Makkonen-Craig 2005: 25; Pietikäinen & Mäntynen 2009: 15–
16, 122–123). Kieli on kuitenkin ”muuntuva ja avoin resurssi”, mikä tarkoittaa sitä, että kielen- käyttäjä ei valitse mekaanisesti juuri tiettyjä ilmaisukeinoja tiettyihin tilanteisiin (Luukka 2002:
105).
Dialogisesti ymmärretty kielenkäyttö ei ole tiedonsiirtoa puhujalta kuulijalle, vaan se tar- koittaa ennemminkin yhteisen ymmärryksen luomista. Dialogin osapuolet pyrkivät eri keinoin varmistamaan sen, että kielenkäyttötilanne tulee molemminpuolisesti ymmärretyksi. Kirjoitta- jalla ja lukijalla on oltava yhteinen käsitys tilanteen genrestä ja diskursseista. (Kalliokoski 2005b: 242; Linell 1998: 24; Martin ja White 2005: 95.) Dialoginen lähestymistapa teksteihin
14
ymmärtää ne korostetusti ihmisten työn tuloksina: kirjoittaja tekee työtä sanavalintojen ja teks- tin rakenteen kanssa, kun taas lukija antaa tälle työlle merkityksen ”aktivoimalla sanojen ja tekstijaksojen semanttiset potentiaalit” toisaalta tekstin kontekstien ja toisaalta omien tarkoi- tusperiensä mukaisesti (Linell 1998: 268).
Dialogisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyvin monenlaiset tekstit alkavat muistuttaa käytännössä vuoropuhelua. Vuoropuheluun liittyy toisaalta tekstin jäsentyminen peräkkäisiksi puheenvuoroiksi ja toisaalta kirjoittajan asennoituminen tekstin muihin osapuoliin nähden.
Asennoituminen on laaja käsite, ja siitä on puhuttu eri tutkimussuuntauksissa esimerkiksi eva- luointina, modaalisuutena ja suhtautumisena (Hunston & Thompson 2000: 1–3).
Systeemis-funktionaalisessa kielioppiteoriassa mielipiteiden ilmenemistä teksteissä kä- sittelee suhtautumisen teoria. Suhtautuminen on interpersoonaiseen metafunktioon liittyvä il- miö, ja sen alasysteemejä ovat osallistuminen ja asennoituminen. Osallistumisessa on kyse siitä, miten tekstissä ilmenevät aikaisemmin sanottu, vaihtoehtoiset näkökulmat sekä vastaanottajan oletetut reaktiot. Asennoituminen puolestaan tarkoittaa sitä, miten tunteet sekä eettinen ja es- teettinen arviointi konstruoituvat tekstissä. (Martin & White 2005: 42, 97; Shore 2012: 155.) Juvosen (2007: 432) mukaan osallistumisen systeemi tarkastelee tekstin eri äänien vuorovaiku- tusta, ja asennoitumisen systeemissä keskeisessä asemassa on puolestaan evaluoiva leksikko.
Evaluoinnin käsite toimii suhtautumisen teoriassa eräänlaisena yleiskäsitteenä kaikelle arvotta- valle kielenkäytölle (mts. 431). Myös Virtanen (2015: 20) käyttää väitöskirjassaan evaluointia kattoterminä arvottavalle kielenkäytölle, varsinkin moittimiselle ja kehumiselle.
Kun teksti ymmärretään dialogisena rakennelmana, sen voi nähdä koostuvan erilaisista äänistä. Selvimmillään äänien vaihtelu on havaittavissa silloin, kun tekstissä referoidaan pu- hetta. Varsinkin sanomalehtitekstit ovat helposti havaittavissa erityisen moniäänisiksi, koska ne perustuvat monista lähteistä peräisin oleviin tietoihin. Äänet ovat tekstissä kuitenkin aina läsnä myös yhtä aikaa, ja ne voivat limittyä keskenään. Niiden ei siis tarvitse olla selkeästi eroteltuna esimerkiksi referoinnin avulla. (Pietikäinen & Mäntynen 2009: 122–128.) Kallio- koski (2005a: 9) muotoilee asian niin, että ilmauksen alkuperäinen esittäjä saattaa joskus muut- tua tunnistamattomaksi, jolloin se kytkeytyy yksittäisen puhujan sijaan ennemminkin ”tiettyyn kielenkäytön alueeseen, tekstilajiin tai toimintotyyppiin.”
Teksteissä kuuluvia ääniä voivat olla kirjoittajan oma ääni, lukijaan orientoituminen sekä kolmannen osapuolen ääni. Kirjoittajan ääni on koko ajan kuuluvissa, mutta sen esiintuontia voi tarpeen mukaan säädellä. (Virtanen 2015: 43–45.) Kirjoittaja voi eri keinoin osoittaa kan- nattavansa tai vastustavansa käsiteltävänä olevaa asiaa, tai hän voi myös osoittaa päättämättö- myyttä tai neutraaliutta (Martin & White 2005: 93). Kirjoittajan ääni on eksplisiittisesti havait-
15
tavissa esimerkiksi silloin, kun tekstissä käytetään ensimmäisen persoonan verbimuotoja. Lu- kija voi olla tekstissä konstruoituneena esimerkiksi puhuttelumuotojen kautta, mutta tietoi- suutta lukijasta voidaan osoittaa muillakin keinoin. Kolmas osapuoli voi puolestaan olla spesifi, eli tietty yksilö tai organisaatio, tai epäspesifi, eli ”kasvoton” osapuoli, esimerkiksi yhteisölli- nen tai kulttuurinen. (Virtanen 2015: 43–45.)
Virtanen (2015) on käyttänyt väitöskirjassaan toimintokuvion käsitettä, ja Juvonen (2014) puolestaan retorisen kuvion käsitettä. Periaate on kuitenkin molemmissa tapauksissa sa- mankaltainen: kuviot jäsentävät tekstin eri ääniä toiminnallisiksi yksiköiksi. Itse puhun tässä tutkimuksessa toimintokuvioista. Toimintokuviot ovat kulttuurissa konventionaalistuneita re- sursseja, joita voidaan käyttää teksteissä toiminnan rakentamiseen ja asioiden välisten suhtei- den osoittamiseen vähän samaan tapaan kuin kielellisiäkin resursseja (Hoey 2001: 122–123;
Virtanen 2015: 39). Hoeyn (mts. 123) mukaan yleisin tällaisista kuvioista on ONGELMA–RAT- KAISU-kuvio. Virtanen on tarkastellut eräitä kielellisiä rakenteita toimintokuvioiden osana. Esi- merkiksi kirja-arvioille tyypillinen evaluointikeino, jäädä-rakenne (esim. jokin jää epäsel- väksi), esiintyy useissa toimintokuvioissa. Tyypillisin niistä on ESITTELY–EVALUOINTI–PERUS- TELU-kuvio, jossa ensin referoidaan tutkimusta, sitten arvostellaan esiteltyä osaa esimerkiksi jäädä-rakennetta käyttämällä ja lopuksi perustellaan näkemys (mts. 160).
Juvosen (2014) väitöskirjan osatutkimuksissa tarkastellut syntaktiset rakenteet (että-, kuinka- ja miten-lauseet) esiintyvät esimerkiksi kilpailevien väitteiden, harkitsemisen ja tekstin jäsentelyn kuvioissa (mts. 49). Oman tutkimukseni kannalta kiinnostavimpia ovat ”kilpailevien väitteiden rakenteet” (Juvonen 2010: 50–51). Tällaisissa rakenteissa esiintyy usein kontrastii- visia tai konsessiivisia konnektiivisanoja, joskaan ne eivät ole pakollisia.
Krokin (2017) kuitenkin-sanaa käsittelevän kandidaatintutkielman aineistona on sanoma- lehden verkkosivujen lukijakommentteja, jotka muistuttavat rakenteeltaan usein keskustelua ja sisältävät esimerkiksi yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan verbimuotoja. Krok on jaotellut kuitenkin-sanan sisältäviä kuvioita esimerkiksi myönnyttely-, kiisto- ja hyökkäyskuvioiksi. Itse en ole tehnyt tässä tutkimuksessa yhtä tarkkaa jakoa, koska tarkastelemani tekstilaji ei edusta lukijakommenttien kaltaista konkreettista keskustelua. Tarkastelen silti luvussa 5 kuitenkin-sa- naa osana kirjoittajan kannanottoja sekä myönnyttelyä.
Dialogisuus liittyy myös siihen, miten tekstissä ilmenevä kirjoittajan ääni luo siirtymiä tekstin yhdestä osasta toiseen. Makkonen-Craig (2005) on tutkinut journalistisen tekstin dialo- gisia passiivilauseita (esim. kysytäänpä asiantuntijalta), joilla on erityinen siirtymälauseen teh- tävä. Siirtymälauseita käyttämällä tekstin puheenaihe, vallitseva ääni, tarkastelutapa tai näkö-
16
kulma muuttuvat. Erityisesti dialogiselle passiivilauseelle on tyypillistä, että se sijaitsee kappa- leiden tai laajempien tekstinosien rajakohdissa. (Mts. 228.) Tarkastelen kuitenkin-virkkeiden siirtymälausetehtäviä erityisesti luvussa 4.2.
17
3 KUITENKIN JA KUITENKAAN OSANA LAUSEEN INFORMAATIORAKENNETTA
Kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen paikka lauseessa on melko vapaa. Sanan sijainnilla on vaiku- tusta lauseen merkityksen tulkintaan, sillä eri sijaintipaikat ovat yhteydessä lauseen informaa- tiorakenteeseen. Informaatiorakenne tarkoittaa informaation annostelua lauseessa sen perus- teella, mitä kuulijan tai lukijan odotetaan tietävän jo valmiiksi ja mitä tietoa taas annetaan uu- tena. (ISK § 1366, § 1370.) Systeemis-funktionaalisessa kieliteoriassa lause nähdään ”viestinä”, joka on järjestynyt tietyllä tavalla sopiakseen muuhun kontekstiin ja vaikuttaakseen informaa- tion kulkuun (Halliday & Matthiessen 2004: 64).
Tyypillisesti kontekstissa ennestään tuttu asia on lauseen alussa ja uusi asia lauseen lo- pussa (Halliday & Matthiessen 2004: 64; Hakulinen 1975: 88; Vilkuna 1989: 72–73). Tässä on kyse lauseen jakamisesta teemaan ja reemaan. Teeman paikalla oleva lauseke ilmaisee konteks- tin perusteella jo ennestään tiedossa olevan puheenaiheen, ja reemana oleva lauseke puolestaan lisää siihen jotakin uutta tietoa. (ISK § 1370.) Isossa suomen kieliopissa käytetään informaa- tiorakenteen tarkastelussa erityistä kenttäkuvausta, mutta en paneudu siihen tässä tutkimuk- sessa.
Kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen voidaan katsoa fokusoivan tiettyjä osia lauseesta. Ylei- sesti ottaen fokusointi näkyy lauseessa sanajärjestyksen, liitepartikkelien ja leksikaalisten ko- rostuskeinojen kautta (Hakulinen & Karlsson 1988: 308). Fokusointi voi ilmentää kontrastia tai emfaasia eli puhujan tai kirjoittajan subjektiivista valintaa korostaa jotakin osaa lauseesta (mts.
309–310). Yleensä olen tulkinnut kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen fokusoivan lauseen sitä osaa, joka seuraa niitä välittömästi. Kirjoitetussa kielessä asia on yleensä näin, mutta ei välttä- mättä aina (ISK § 839).
Alaluvussa 3.3 en käsittele enää sanajärjestystä vaan luon katsauksen niihin tapauksiin, joissa kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat konjunktiolla tai konnektiivilla alkavassa lauseessa.
Tällöin sanoilla on usein peräkkäisten lauseiden tai virkkeiden toisiinsa liittämisen sijaan eri- tyisiä merkitystehtäviä, koska lauseenalkuinen konjunktio tai muu konnektiivi luo jo sinänsä kytkennän. Kaiken kaikkiaan sidosteisuus on monitasoinen ilmiö, joka aiheutuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Kytkentäkään ei siis ole pelkästään kahden peräkkäisen lauseen välinen suhde, vaan sen voi ajatella ennemminkin verkostomaisena ilmiönä.
Kuitenkin-sanan tarkasteluun lausetasolla olisi parempi käyttää laajempaa ja tekstilajeil- taan monipuolisempaa aineistoa kuin nyt käytössä oleva. Aineisto on kuitenkin suppeahko siksi, että alun perin tarkoituksenani oli tutkia kuitenkin-sanan käyttöä pelkästään lausetasoa laajemmissa konteksteissa.
18
Aineistoesimerkkeinä on joko yksittäisiä virkkeitä tai kokonaisia kappaleita sen mukaan, miten laajaa kontekstia sanajärjestyksen analysointi kulloinkin vaatii. Joskus olen lyhentänyt pitkiä kappaleita merkitsemällä poistetun tekstin kahdella ajatusviivalla. Kuitenkin- ja kuiten- kaan -sanat on lihavoitu ja predikaattiverbit alleviivattu.
3.1 Kuitenkin-sanan paikka lauseessa
Konjunktio esiintyy aina alisteisen tai rinnasteisen lauseen ensimmäisenä jäsenenä, mutta kon- nektiivi voi esiintyä muissakin kohdissa. Vaikka konnektiivien paikka lauseessa on vapaa, se ei ole kuitenkaan täysin vapaa. Ison suomen kieliopin (§ 1142) mukaan kuitenkin esiintyy lau- seessa yleensä finiittiverbin jäljessä. Myös tämän tutkimuksen aineistossa kuitenkin esiintyy selvästi yleisimmin välittömästi finiittiverbin jäljessä, samoin Kanehiran (2005) tutkimuksessa.
Muutkin paikat ovat mahdollisia.
Seuraavasta taulukosta ilmenee, missä kohdin lausetta kuitenkin sijaitsee tämän tutkimuk- sen aineistossa. Jaottelu muistuttaa Kanehiran (2005: 59) jaottelua. Vaikka oma aineistoni on pieni kvantitatiivisen tarkastelun tarpeisiin, siitä on kuitenkin jo nyt erotettavissa täysin saman- suuntaiset jakaumat kuin Kanehiran paljon suuremmasta aineistosta.
Taulukko 1. Kuitenkin-sanan paikka lauseessa
Sijaintipaikka f
Välittömästi finiittiverbin jälkeen 63
Verbin liittomuodon jälkeen 1
Finiittiverbin jälkeen (välissä muita sanoja) 3 Välittömästi ennen finiittiverbiä 9
Lauseen alussa 8
Yhteensä 84
Taulukosta 1 näkyy, että ylipäätään verbinjälkeisiä kuitenkin-sanan esiintymispaikkoja on ai- neistossa yhteensä 67 (kolme ensimmäistä riviä yhteenlaskettuna) eli selvä enemmistö. Tarkas- telen näitä kolmea ryhmää seuraavassa alaluvussa. Merkittäviä omia ryhmiään ovat ennen fi- niittiverbiä esiintyvät kuitenkin-sanat sekä lauseenalkuiset kuitenkin-sanat. Toki myös lauseen- alkuisissa tapauksissa kuitenkin esiintyy ennen verbiä, mutta olen silti erottanut nämä tapaukset omaksi ryhmäkseen, koska ne poikkeavat selvästi muista.
19 3.1.1 Finiittiverbin jälkeen
Välittömästi finiittiverbin jälkeen esiintyviksi tapauksiksi olen laskenut kuitenkin-sanat, jotka sijoittuvat lauseessa yksiosaisen predikaatin jälkeen (1), verbin liittomuodon apuverbin ja pää- verbin väliin (2), verbiliiton apuverbin jälkeen (3) ja verbiketjun ensimmäisen osan jälkeen (4).
Verbiliiton tai -ketjun jäljessä kuitenkin ei esiinny aineistossa kertaakaan, mutta aivan mahdol- linen sijaintipaikka sekin olisi. Myös Kanehiran (2005) tutkimuksesta käy ilmi, että kuitenkin esiintyy useimmin liittomuodon tai verbiketjun verbien välissä.
1. Hakkeen tarina on kuitenkin surullinen. (9.5.2016)
2. Tulokset ovat olleet laihoja, mutta niitä on kuitenkin ollut. (5.7.2015) 3. Päätöksiä on kuitenkin saatava aikaan rivakasti. (6.3.2015)
4. Niin kuin metsä- myös elintarviketeollisuus tuntuu kuitenkin selviävän jaloilleen. (26.3.2016)
Tämän sijaintipaikan voi yleisyytensä takia sanoa olevan tunnusmerkitön. Usein muissa koh- dissa sijaitseva kuitenkin luo ilmaukseen erityisiä merkityksiä. Tyypillisesti kuitenkin painottaa ilmauksen niitä osia, jotka ovat kontekstissa odotuksenvastaisimpia, ja tämä voi joskus vaikut- taa kuitenkin-sanan paikkaan lauseessa. (Kanehira 2005: 61–62.)
Seuraava esimerkki on peräisin tämän tutkimuksen aineistosta. Se on kokonainen kap- pale, josta olen erottanut kuitenkin-lauseen (a) omalle rivilleen. Lauseissa (b) ja (c) olen muut- tanut kuitenkin-sanan paikkaa.
5. Kisojen alla Putin halusi häivyttää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vapauttamalla vankilasta niin Green- peace-aktivistit, Pussy Riot -ryhmän jäsenet ja 2000-luvun alussa Putinin haastaneen oligarkki Hodor- kovskin.
a. Venäjän homopropagandalait aiheuttavat kuitenkin protesteja kisojen aikaan.
b. Venäjän homopropagandalait aiheuttavat protesteja kuitenkin kisojen aikaan.
c. Kuitenkin Venäjän homopropagandalait aiheuttavat protesteja kisojen aikaan. (6.2.2014)
Kuitenkin-lauseen teemana eli ennestään tiedossa olevana asiana on lauseen subjekti Venäjän homopropagandalait ja reemana eli uutena asiana ovat protestit. Huomioitavaa on se, että ho- mopropagandalakeja ei ole mainittu tekstissä aiemmin, vaan kirjoittaja olettaa lukijan tietävän asian yleisen maailmantiedon perusteella. Alkuperäisessä lauseessa (a) kuitenkin on tunnusmer- kittömimmässä paikassa välittömästi verbin jäljessä. Se korostaa protesteja, joka muodostaa leksikaalisen sidoksen edellisessä lauseessa mainittuun kritiikkiin (sanat ovat merkitykseltään toisiaan lähellä). Tällä tavalla kuitenkin vahvistaa sidosta ja auttaa lukijaa hahmottamaan tekstin sisällön paremmin.
20
Lause (b) olisi kontekstissaan omituinen, sillä kuitenkin korostaisi protestien ajankohtaa.
Se olisi turhaa, koska koko teksti kertoo joka tapauksessa olympiakisojen ajasta. Lause (c) puo- lestaan ei juuri nähdäkseni eroaisi lauseesta (a) paljoakaan; lauseen subjekti tosin saattaa ko- rostua esimerkissä (c) erityisesti.
Otan seuraavaksi tarkastelun kohteeksi ne aineiston tapaukset, joissa kuitenkin ei seuraa välittömästi finiittiverbiä, vaan niiden välissä on muita sanoja. Pyrin ottamaan selvää, mistä tämä harvinainen sanajärjestys johtuu. Aineistossa on kolme tapausta, joissa kuitenkin-sanan ja finiittiverbin välissä on muita sanoja. Niissäkin kuitenkin-sanan paikka on nähdäkseni tunnus- merkitön lauseen rakenteesta johtuen – varsinkin esimerkissä 6:
6. Terveet ihmiset terveessä yhteiskunnassa ratkovat ongelmia ja kantavat häpeää kuitenkin muilla keinoin kuin murhaamalla jälkeläisiään tai joukoittain tuttaviaan ja ventovieraita. (21.6.2012)
Lauseen subjekti on terveet ihmiset. Predikaatti on moniosainen: ensinnäkin siinä on rinnastettu ja-sanalla lausekkeet ratkovat ongelmia ja kantavat häpeää, jotka saavat määritteekseen väli- neen adverbiaalin murhaamalla (ks. ISK § 489, § 990). Kahden samanarvoisen rinnasteisen verbin takia kuitenkin-sanan sijoittuminen jommankumman jälkeen saisi aikaan kontekstin kan- nalta ei-halutun korostuksen. Sen vuoksi kuitenkin on tässäkin tapauksessa odotuksenmukai- simmassa paikassa.
Esimerkissä 7 on epäselvää, mikä olisi kuitenkin-sanan tunnusmerkittömin paikka:
7. Tähän yritetään vihdoin kuitenkin saada aikaan muutos. (3.5.2016)
Lauseessa predikaatti saa määritteekseen ajan adverbin vihdoin, jonka luontevampi paikka olisi kuitenkin-sanan jäljessä. On vaikea sanoa, aiheuttaako sanojen keskinäisen paikan vaihtaminen merkityseroja. Mahdollisesti kirjoittajan käyttämä järjestys korostaa sitä, että muutoksen ai- kaansaamisen yrittäminen sinänsä on tärkeää, eikä niinkään se, milloin se tapahtuu (jota kui- tenkin vihdoin saattaisi korostaa enemmän). On kuitenkin huomattava, että kirjoittaja tuskin pyrkii tietoisesti vaikuttamaan näin hienovaraisiin merkityseroihin.
Esimerkissä 8 on elliptinen mutta-alkuinen lause, josta puuttuu virkkeessä aiemmin mai- nittu kaksiosainen predikaatti vaaditaan ja protestoidaan (ks. ISK § 1187).
8. Tänä vappuna ei pelkästään juhlita, vaan nyt vaaditaan ja protestoidaan – ei toki entiseen malliin, jolloin marssijoita riitti erikseen niin sosiaalidemokraattien kuin kommunistienkin marsseille, mutta kuitenkin räväkämmin kuin aikoihin. (1.5.2016)
21
Periaatteessa tässäkin esimerkissä kuitenkin sijoittuu kaikkein todennäköisimpään, finiittiver- bin jälkeiseen paikkaan. Välissä on vain paljon muita aineksia. Mutta tekee virkkeessä kytken- nän, jolloin kuitenkin-sanan tehtävänä on korostaa ilmausta räväkämmin kuin aikoihin. Virk- keessä on havaittavissa eräänlainen myönnyttelykuvio varsinkin toki-sanan vaikutuksesta, ja käsittelen samaa esimerkkiä tästä näkökulmasta lisää luvussa 5.
Perfekti- ja pluskvamperfektimuotoisissa verbeissä kuitenkin sijaitsee tyypillisesti apuver- bin ja pääverbin välissä. Aineistossa on kuitenkin yksi tapaus, jossa kuitenkin sijaitsee koko liittomuodon jäljessä:
9. Tulevaisuus- ja elinkeinorahastojen tuotto on vuosittain vaihdellut, mutta kokonaisuus on ollut kuiten- kin kohtuullisen hyvä. (1.6.2016)
Kuitenkin-sanan harvinaisempi sijaintipaikka johtuu ennen kaikkea siitä, että lauseen verbinä on olla-verbi. Olla on merkitykseltään statiivinen, eli se ei ilmennä toimintaa tai muutoksia (Hakulinen & Karlsson 1988: 104). Siksi vasta sen täydennykset tuovat lauseeseen jotakin uutta, jolloin kuitenkin korostaa odotuksenvastaisuutta paremmin täydennysten kuin verbin edellä. Kuitenkin-sana vaikuttaakin painottavan esimerkissä ilmausta kohtuullisen hyvä, jolloin se vahvistaa evaluointia; apu- ja pääverbin välissä sijaitseva kuitenkin ei välttämättä korostaisi sitä niin paljon. Periaatteessa kuitenkin on lauseessa siis odotuksenmukaisimmalla paikallaan.
Aineiston kuitenkin-lauseissa preesens- tai imperfektimuotoinen olla-verbi on hyvin ylei- nen, ja tällöinkin kuitenkin sijaitsee lähes aina verbin jäljessä. Toisaalta aineistossa on myös kolme lausetta, joissa verbinä on perfektimuotoinen on ollut, ja kuitenkin sijaitsee apu- ja pää- verbin välissä – toisin kuin esimerkissä 9.
10. Kielikeskustelu venäjän asemasta kouluopetuksessa on kuitenkin valitettavasti ollut ikävää nokittelua venäjän ja ruotsin välillä. (18.1.2013)
Esimerkissä 10 kuitenkin-sanan sijainti selittyy sillä, että se ei sijoitu välittömästi olla-verbin edelle vaan asettaa fokukseen sanan valitettavasti. Käsittelen kahta muuta on kuitenkin ollut - tapausta vielä luvussa 3.3 konjunktioalkuisten lauseiden yhteydessä.
3.1.2 Välittömästi ennen verbiä
Aineistossa on yhdeksän lausetta, joissa kuitenkin sijoittuu verbin edelle muttei kuitenkaan lau- seen ensimmäiseksi sanaksi. Näissä lauseissa verbi on usein intransitiivinen (esimerkiksi vä- hetä, kuolla, ratketa tai jatkua), jolloin sen kuvaama toiminta on lauseen uutisarvon kannalta
22
olennaista. Kanehiran (2005: 61) mukaan kuitenkin korostaa lauseen odotuksenvastaisinta osaa, ja tämä osa voi olla myös lauseen verbi. Siksi kopula- ja eksistentiaalilauseissa, joiden verbi on usein statiivinen olla, kuitenkin sijoittuu yleensä vasta verbin jälkeen.
Esimerkki 11 on tyypillinen tapaus, jossa kuitenkin sijoittuu verbin edelle, joka itsessään on lauseen odotuksenvastainen osa:
11. New Yorkin esivaalit ovat normaalisti USA:n presidentinvaalien esivaaleissa vähämerkityksiset. – – Kiivas taistelu presidenttiehdokkaan manttelista todennäköisesti kuitenkin ratkesi New Yorkissa, ja voit- tojensa jälkeen Hillary Clinton ja Donald Trump voivat hengittää jo hiukan vapautuneemmin. (21.4.2016)
New York on mainittu tekstissä jo aiemmin, joten kuitenkin-sanaa ei siksi tarvitse sijoittaa sen edelle. Kisan ratkeaminen on lauseen odotuksenvastainen pääuutinen, ja kuitenkin korostaa sitä.
Ratketa on merkitykseltään jatkuva verbi, joka kuvaa muutosta jossakin tilanteessa (Hakulinen
& Karlsson 1988: 104). Odotuksenvastaisuus ilmenee lauseessa siten, että yleensä New Yorkin esivaaleilla ei juuri ole merkitystä, mutta nyt oli.
Viidessä tämän ryhmän tapauksessa, kun verbi on intransitiivinen eikä saa täydennyksiä, se on lauseen viimeinen sana:
12. Vanhus pystyisi tällöin edelleen hoitamaan kauppa- ja muut asiansa itsenäisesti. Onnettomuuden riski kuitenkin pienenisi, kun lupaa terävämpää reaktiokykyä vaativaan liikennevirtaan menemiseen ei olisi.
(4.9.2012)
Verbin jälkeen sijoittuva kuitenkin (Onnettomuuden riski pienenisi kuitenkin, kun – –) olisi mahdollinen, mutta tällöin sivulause korostuisi pienetä-verbin kustannuksella. Aineistossa on myös kolme tapausta, joissa kuitenkin on lauseen viimeinen sana (esimerkki 13). Nämä selitty- nevät sillä, että lauseiden verbeinä ovat neutraalit olla ja osoittaa, joiden edelle kuitenkin ei siis yleensä sijoitu.
13. Tosiasia on kuitenkin, että ilman nopeita nettiyhteyksiä mummonmökkejä on mahdoton saada kaupaksi.
(28.12.2014)
Jos verrataan esimerkkejä 12 ja 13, niin esimerkin 12 sivulausetta ei ole tarpeen fokusoida sijoittamalla kuitenkin päälauseen viimeiseksi sanaksi, koska siinä käsitellystä ajokiellosta on puhuttu tekstissä jo aiemmin. Esimerkki 13 puolestaan on kappaleen ensimmäinen virke, ja siinä esitetään uusi näkökulma (mummonmökkien markkina-arvo), jota ei ole mainittu aiem- min. Tällöin kuitenkin korostaa koko sivulausetta esiintyessään välittömästi sen edellä.
Aineistossa on yksi tapaus, jossa kuitenkin esiintyy ennen preesensmuotoista olla-verbiä:
23
14. Tasa-arvon kannalta on hienoa, että nuorilla miespoliitikoillakin perhesyyt painavat tällä tavoin paljon vaa´assa. Huolestuttavaa kuitenkin on monen selvä turhautuminen politiikkaan. Haglund tuo tämän esiin selvästi: hän ilmoittaa kadottaneensa viimeisen ministerivuotensa aikana uskon järkevän politiikan tekemiseen. (30.3.2016)
Huomioitavaa on se, että kyseinen esimerkki on ainoa verbinetinen kuitenkin-tapaus, jossa sub- jekti-NP (monen selvä turhautuminen politiikkaan) sijaitsee jossakin muualla kuin lauseen alussa. Nyt lauseen alussa on predikatiivi huolestuttavaa. Huolestuttavaa on evaluoiva ilmaus, ja ehkä sen vuoksi sitä on haluttu korostaa sijoittamalla se alkuperäisessä lauseessa alkuun, ja kuitenkin-sanan tunnusmerkillinen paikka korostaa kyseistä predikatiivia entisestään. Tämä- kään ei tosin yksinään selitä kuitenkin-sanan sijaintia. Aineistossa on nimittäin yksi rakenteel- taan lähes täysin esimerkin 14 kanssa samanlainen lause, jossa tosin erona on kuitenkin-sanan paikka:
15. Huolestuttavaa on kuitenkin nuorten välinpitämätön suhtautuminen roskaamiseen. Muutos parempaan tulee olemaan hidasta. Siksi Suomessakin on tarpeen keskustella rikesakon kaltaisen roskaamismaksun ottamisesta käyttöön. (1.5.2015)
Toinen ero kuitenkin-sanan paikan lisäksi on siinä, mikä osa lauseesta on kontekstin kan- nalta odotuksenvastaista. Esimerkissä 15 lause aloittaa uuden puheenaiheen, koska nuorista ei ole puhuttu tekstissä aiemmin. Tätä korostaa sekin, että lause on kappaleen ensimmäinen lause.
Esimerkissä 14 kuitenkin-lauseen subjektin tarkoite taas on sama kuin aiemmassa virkkeessä:
nuoret miespoliitikot on korvattu kuitenkin-lauseessa adverbilla moni. Lauseella 14 ei siis ole yhtä suurta uutisarvoa kuin lauseella 15, vaan sillä on ennemminkin tarkentava merkitys. Lau- seessa 14 kontekstin kannalta tärkeintä lienee siis huolestuttavuuden korostaminen ja lauseessa 15 nuorten korostaminen. Tällä tavoin siis kuitenkin-sanan paikkaa muuttamalla lukijan huo- mio ohjautuu lauseen tärkeimpiin osiin. Näin informaatio saadaan kulkemaan mahdollisimman sujuvasti.
3.1.3 Lauseen alussa
Kuitenkin esiintyy aineistossa lauseen alussa kahdeksan kertaa. Myös kuitenkaan esiintyy lau- seenalkuisena kerran, ja käsittelen tämän tapauksen myöhemmin. Kanehiran (2005: 65–66) mu- kaan lauseenalkuinen kuitenkin voi ilmaista esimerkiksi sitä, että lause esittää tarkentavan lisä- tiedon, jos lauseen ilmaisemaa asiaintilaa ei ole käsitelty aiemmassa kontekstissa. Toisaalta kuitenkin-lauseen puheenaihetta on voitu käsitellä jo aiemmin, ja tällöin lauseenalkuinen kui- tenkin olisi erityistä kahtiajakoisuutta osoittava tehokeino (mts. 67–68).
