Vanhojen heinälatojen tarinaa
itä vanhat heinäladot puhuvat. Vielä 1950 luvulla ladot pursui
vat syksyisin kattoa myöten heiniä täynnä. Latoja oli noin kaksi latoa kolmen hehtaarin alaa kohti. Ladot soveltuivat muu
hunkin käyttöön kuin heinävaras
toiksi. Ne tarjosivat sateensuojaa työntekijöille ja kulkijoille. Niissä le
vähdettiin. Jotkut olivat jopa yötä- kin. UK sanoi yöpyneensä joskus hotelli kahisevassa. Raha eli kortin- peluukänkikin löysi niistä rauhalli
sen peluupaikan 1940-luvulla. Elo- kuvaromantiikkakin voi joskus olla totuudenmukaista. Metsästäjille la
dot oli hyviä riistanampumapaik- koja. Traktoriajan alettua latoja alkoi käydä tarpeettomiksi. Osasta niistä tehtiin polttoklapuja, muutamia korjattu paikoilleen, joitakin näkee ränsistyneenä niittyjen laidoilla. La
toja on myös siirretty uusiokäyt
töön.
Seinähirsien dokumentit
Kävin veljeksien Hannu (s.-30) ja Osmo (s.-36) Kantosen kanssa kah
dessa vanhassa heinäladossa syk
syllä 2001. Ladot ovat heidän omalla perintömaallaan. Toinen remontoitu laittamalla kaksi latoa päällekäin, toinen siirretty polttopuuvarastoksi kotipellon laitaan. Näistä ladoista löytyy 22:t puukolla veistetyt nim i
kirjaimet, joissain myös päiväys pe
rässä. Kuusi näistä on käynyt kum
massakin ladossa. Seinät puhuvat seuraavista käyntikorteista:
VU. 1/4 38= Voitto Uitus.
HK. 1/4 38= Hannu Kantanen.
W..Q 41= Veikko Vacklin.
A.M.29.9.41= Arvo Möksy.
T.S.4.4.42= Toivo Sironen.
J.T. 11.10.44 ja 28.9.47 = Juho Toikka.
PM.= Pekka Möksy.
EK.= Erkki Kantanen.
LK.= Laura Kantonen.
P.T.= Paavo Tiihosen.
TK.= Toivo Kuhmonen tai Taavi Kantonen.
OS.= Onni Sironen tai Olavi Silta
nen.
E.T= Eino Tikkanen.
JP1970= Jaakko Poikonen.
OU ja UL kirjaimista ei tietoa.
Osmo muisti että kaksi näistä mie
histä oli vakavana istunut yhtäaikaa Mäkelän takkakivellä, eväsreput vieressä. Eino Tikkanen ja Olavi Sil
tanen olivat lähdössä puolustamaan tätä maata 1939. Kummankin koh
taloksi tuli sankarikuolema. E.T Laukaasta kuoli 12.7.41. O.S. Pyl- könmäeltä kuoli 2.2.40. Molemmat olivat Mäkelän työmiehiä. Osmo muisti myös, kun kotipellolta oli juostu ukkossadetta karkuun karja
keittiöön. Oli Veikko Vacklin pitänyt kiinni rautaisesta vesijohtoputkesta ja saanut siitä aika kovan sähköis
kun. Hannu puhui olleensa Toivo Kuhmosen kanssa heti sodan jäl
keen tukinajossa 2 hevosen kanssa.
Olleensa 3 eri yökortteeripaikassa ja pisin ajoreitti ollut 12 km. Kirjoittaja JP. muisti olleensa Osmon kanssa tukkisavotassa 1970 ja ajettu tukit näistä toisen ladon viereen. Tauno Sipilä oli tukkien jako- ja mittamies.
Lähellä latoa olleella ruokatulilla Si
pilä innostui puhumaan kilpahiih- toretkistä mm. Faluniin,mitenkä sil
loin Veikko Hakulisen kanssa Suo
men kunniaa puolustettiin.
Heinälato sai Hannu Kantosen muistelemaan, miten hänet laitettiin n. 8-9-vuotiaana hakemaan heinän- ajohevosta Lammasmäestä Heijos- tenmäeltä. Hakumatkalla piti rat
sastaa ensin joenniskalta Heijosten- joen yli ja sadan metrin maamatkan jälkeen vielä Karajoenkin alajuok
sun yli. Siinä oli ollut jännitystä ker
rakseen pienelle pojalle.
Osmo Kantonen muistelee Mäkelästä oli Pekka niminen hevo
nen sota-aikaan armeijan käytössä.
Sodan loputtua tuli tieto että Pekan
Hannu Kantonen katsoo tarkasti merkintää HK 1/4 38. M uisti olleensa 8-vuotiaana heiniä kotiin hakemassa ia oli toisen hevosen aiomiehenä.
- .>•
i18
Osmo Kantosen tyttären- poika Elias osoittaa mahtaa
ko TK olla Osmon isän puumerkki.
saa hakea Myllymäen asemalta. Taa
vi Kantonen lähti polkupyörällä suitset mukana hakemaan. Tulivat Kuoppalan kautta. Kun tultiin sen tienhaaran kohdalle, mistä käänny
tään Mäkelän kydölle, Pekka sei
sahti ja katsoi kydölle päin. Tunsi paikan siinä ja vähän liikaa innostui ja suitset sotkeentui polkupyörään.
Kun Taavi päästi hevoselta suitset irti päästä, niin Pekka kovalla juok
sulla Mäkelään n.2,5 km. Kiersi ker
ran hevostallin ympäri ja jäi tallin ovelle seisomaan.
Toisen kerran Taavi palasi kär
ryillä ajaen samalta kydöltä kesähel
teellä. Siinä oli Hirvilahti tasainen hyvä uimapaikka. Taavi ajatteli, että uitanpa hevosen. Mutta vesi nosti- kin puulavan pois pyörien päältä ja pyörät jäivät järveen. Kotiväki sitten ihmetteli, miksi ajuri on ihan liko- märkä.
Jälleen kerran Taavi oli palaa
massa samalta kydöltä hevosella Toivo Kuhmosen kanssa ja istuivat rauhassa kärryn kyydillä. Yht'äkkiä hevonen poukkasi niiltä jaloilta met
sään. Aikamoinen rysäys ja säikäh
dys. Möksyn serkuspojat pelasivat kiekkoa ja kiekko pyöri tietä myöten hevosen jalkoihin, hevosella vaan leikkasi että karkuun.
Mäkelässä oli Virkku niminen hevonen jolla poljettiin heiniä ladon sisällä heinänajoaikaan. Yhtenä aa
muna ei Virkkua löytynyt laitumel- ta katselemalla ollenkaan. Viimein joku oli nähnyt sen heinien seassa
ladossa makaamassa.
Ensimmäiset kumipyörät kun tu
li Mäkelään, vaihtoi Hannu ne heti rautapyöräin tilalle. Menivät sitten tietä pitkin heinänajoon. Kyyti oli nautittavan tasaista ja hiljaista. Hei- näkuorma tehtiin kärryille ja, kun Hannu ajoi pellolla olevan ojan yli, jäi kumipyörät yksinään ojaan. Se
kös Helsingin poikaa Tapio Kekä
läistä on naurattanut vieläkin.
1920 luvulla piti Taavi kauppaa, veljensä Jussi oli myllärinä ja nais
väki hoiti kotieläimiä Lonttolan ta
lossa. Hevosta ei silloin omistettu.
Niin veljekset vuosittain, takkavi- talla selässään kantoivat yli hehtaa
rin niityltä kuivat heinät latoihin.
Kirjoittaja muistelee
Olimme taas kerran koko perheen voimalla 5,7,9,11,13 ja 15-vuotiaat lapset Hirvikydöllä heinässä. Puo
lenpäivän palasella oli myös kytö- naapurin Leena tyttö. Leena koto
naan puhui, että söi viisi suolasilak- kaa, ihan varmasti. Leena kyllä söi viisi, mutta suolakuoreita.
Kotimatkalle kun lähdettiin otti isä nuorimman lapsen pyöränris- salle. Vanhin pääsi hevosmieheksi kärryille. Sovittiin niin että me muut kävelemme oikopolun kautta kylä
tien varteen. Siinähän me sitten ojanpenkalla istuttiin, kun hevonen tuli. Hevosmiehen tullessa lähelle hän pani suitsilla hevoseen vauhtia
ja ajoi hypyllä meidän ohi. No su
juihan se parin kilometrin kotimat
ka kävellenkin.
Kerran oltiin isän kanssa palaa
massa samalta kydöltä, kun alkoi sa
tamaan. Siitä Hirvilahden kydön tie- haarasta oli hyvä ajaa hevonen van
halle niitylle. Itse menimme suuren kuusen alle sateensuojaan. Kohta siihen porhalsi vastakkaiselta suun
nalta toinen hevoskärry täynnä mustalaisia. Mustalaiset tekivät ku
ten mekin, eli sama puu antoi suojaa isolle joukolle. Ei nykyään ole kul
kijoilla sellaista murhetta. Maajussit ajaa koppitraktorilla ja romaanit au
tolla.
Hirvikydön naapurikydöllä oli isän veli auraamassa hevosparilla heinänsänkeä. Kävi niin, että hevo
nen luiskahti ojaan selälleen. Kalevi- poika laitettiin Hirvimäen talosta apua hakemaan. Kalevi sanoi siellä Onnille:"Oni, Oni, tule pian hevo
nen alkoi ojaan nukkumaan." Apua tuli ja hevonen saatiin jaloilleen.
Kun 1940-luvulla oltiin töissä Hirvikydöllä, leijaili taivaalla usein hiiri- ja kanahaukkoja. Nyt ei oi
keastaan niitä näe. 50-60-luvulla Kalle ja Rauha olivat toisen reunan kytönaapureina. Sieltä savu pöllähti aina kahviaikaan. Naapurikydöllä pidettiin samalla leirielämää. Rauha kun nokipannulla kahvia keitti. Täl- läistä tarinaa tuli pantavaksi pape
rille heinälatoja muistellessa.
Jaakko Poikonen 19
