Ilta Ik kala K otiseu tu n eu vos
Toivo Kuulan jalanjäljillä
R etkeläiset Säätyläiskotim useossa K olkanlahdessa. Kuva: Olavi Vallivaara
L äh iv u o sin a jä rje ste tä ä n S aarijärv ellä v altak u n n a lliset k o tiseu tu p ä iv ät j a n ii
tä varten on alettu teh d ä kotiseu tu ret- k iä S aarijärv i-p äiv än y h te y d essä e lo kuussa. K aksi v u o tta sitten retki su u n tautui H äk k ilään j a K onginkankaalle, vu o si sitten L an n e v ed e lle j a tän ä k e sä n ä M ahlulle, P ylkönm äelle, L ehtolaan j a K o lk a n la h te e n . R e tk e n n im i oli
"M atti R utasen j a T o iv o K uulan m a i
se m issa” .
M a h lu n esitte ly stä j a M aap allo p at- saan synnyn k erto m isesta vastasi T a i
to L ep p äm äk i asiallisesti j a O lavi V a l
liv a ara kertoi M atin j a isä n sä y stä v y y d e stä hauskasti. K uop p alan M ikonm ä- keä esitteli Irja M ikonm äki. S iellä oli kesiään v ie ttä n y t säv eltäjä T o iv o K u u lan en sim m ä in en vaim o su k u la iste n sa luona, j a T oivo K uula oli sieltä sa atta
n ut h eidän en sim m äisen la p sen sa P y l
k önm äen hautausm aalle. H autaa esit
teli p itäjän n eu v o s O nni R an ta-ah o ja h än e n jo h d o lla a n tu tu s tu ttiin m yös P ylkönm äen kauniiseen kirkkoon. T o i
vo K uulan veljenpoika rehtori Y lerm i K uula soitti u ru illa v aim o n sa M ervin av u stu k sella setän sä m u siik k ia j a P y l
k ö n m ä e n la u la ja t k a n tto ri M a rg a re t V ain io n jo h d o lla esittiv ät K uulan sä
v eltäm iä lauluja. L iisa S uom äen o p as
tu k s e lla k ä y tiin sy ö m ä ssä m a itta v a
lounas L au ttam ä essä j a tu tustuttiin ta
lo n m u seo ra k en n u k siin j a L eh to lassa k ie rreltiin k o u lu n m aisem issa, koska sielläkin nuoripari K uula oli viettänyt kesiään.
S a a rijä rv i-p ä iv ä n ju h la s s a esitti Y lerm i K uula T oivo K uulan säv elly k sen j a kerto i m u isto ja sedästään. S ilja K u u la m eni m y ö h e m m in m yös uusiin naim isiin j a piti y h te y ttä entisen m ie h e n sä sukuun. T ä stä kirjo itti rehtori Y lerm i K uula S aarijärven Joululle seu- raavaa:
T apasin S ilja S iltasta o.s. V a lo v u o sina 1 9 3 8 -1 9 4 7 M u h o k sella P ohjolan p o ik a k o d in jo h ta ja tta re n a k y m m e n iä kertoja.
K un T o iv o K uula k e v ä tlu k u k a u d ella 1906 lähti to iseen o tteeseen H el
singin m usiik k io p isto o n , m uutti S ilja K u u la ap p iv an h e m p ie n sa luo j a asui h eid än h u o n eisto n sa v ie re ise ssä h u o n eessa. N u o ri ro u v a k uului siis v a n h u sten p erh eeseen j a v u o sien m ittaan he k iin ty iv ät h än een m itä sydäm elli- sim m in. V arsin k in T oivo K uulan äiti rak a sti m in iää n sä, jo k a av u liaa sti j a vaiv o jaan sä ästäm ättä auttoi hän tä h ä n en ra sk a issa p u u h issa. Isän i, Ja lo K uula, jo k a kuului tähän p erh e y h tei
söön, kertoi, että S ilja-ro u v a oli m iel
ly ttäv ä ihm inen, teräv ä p äästään, liik
k eissää n k u itenkin kö m p elö j a n iin p ä p o lk u p y ö rälläa jo j a siihen h a rja an tu m in en tuotti h ankaluuksia. T oivo K uu
lakin m ainitsi, että h än e llä olisi paljon a n te e k si p y y d e ttä v ä ä S ilja lta , m u tta uskoi h änen jo antaneen sydäm essään kaik k i anteeksi, sillä hän oli h y v ä ih m inen. A v io liito n k a riu d u ttu a S ilja m uutti pois.
K un v an h em p an i 1938 m u u ttiv at O uluun, otti isäni yhtey ttä S ilja S ilta
seen, jo k a vaikutti M uh o k sella P o h jo la n p o ik a k o d in jo h ta ja tta re n a sekä o pettajana. H änen m ieh en sä ta lo u s
neuvos Y rjö S iltanen oli poikakodin jo h ta ja . S ie llä k ä v im m e k y m m e n iä k erto ja, saim m e n au ttia y le n p a lttista ystävyyttä, veljeni k an ssa olin heillä so taa p ao ssa talvisodan ajan sekä k e
sällä 1944 suo ritin p o ik a k o d issa ik ä
lu o k a lle n i k u u lu v a n ty ö v e lv o llis u u den.
S ilja S iltanen m uisteli jo n k in k e r
ran, k u in k a T o iv o K u u la oli h ä n tä o p ettan u t säv eltäm ään sekä tek em ään e rilaisia m usiikin teoriaan liitty v iä te h täviä. H iem an k atk eran a hän m ainitsi sen, että T oivo K uula m eni n aim isiin se lla ise n la u la ja tta re n kanssa, jo n k a ään iala ei tee täy ttä oik eu tta säveltäjän pyrkim yksille. T ällaista v äitettä en ole m u siik k i-ih m is iltä k u u llu t. S aarijär- v estä j a o lo staan siellä S ilja S iltanen ei m aininnut.
S ensijaan S aarijärven lu o n to ja e lä m ykset o vat jä ttä n e e t paljo n jä lk iä T o i
vo K uulan sä v eltuotantoon. S iellä hän tap asi oiv an pelim an n in M atti M erun- n iem en, jo lta hän on m erk in n y t m u is
tiin suuren jo u k o n p o h ja laisia k an san lauluja. E rään h änen eteläp o h jalaisen k a n s a n la u lu k o k o e lm a n s a la u lu t o v at m elk ein kaikki S aarijärv eltä. H änni- lä ssä säv eltäjä k irjoitti m uistiin tu n n e tun P irunpolkkansa, jo s ta h än teki lo is
te lia an j a d ram a attise n o rk este riteo k sen. Pirun polkkaan liittyy kertom us, jo n k a T oivo K u u la on ly ijy k y n ällä rii- p u sta n u t sävelm än viereen: "P iru istuu kosken k iv e llä aik a kohm elossa. H än h u u taa sinne k oskeen akallen sa j a akka lask ee p aljo u d en sättim issan o ja j a lo p uksi käy sen hengen päälle. P iru u i
k u tta a j a u lvoo kaikin tav o in .”
10
