Lauttakylän yhteiskoulu 75-vuotias - John Martoman muisteloita oppilasajaltaan · DIGI

ilK'€<c€ard<r€c*+$€<'BC'8a'8Ö€.'8C***T:r8c'8CXc'€cXcXcltct€<t€ct8c'8ct€c)8ct€4äi3t€c***T

il LAUTTAKYLÄN YHTEISKOULU _fi

fi 7s-vuotlA,s ^il _*

il John Martoman muisteloita oppilasalaltaan ^X

ä.i rt -

x

L***'Bc'gogat€acg<tgcrecr.c'a<*retg<c8<'g<'gcooxar€<'gctf,ac.ctgoogctec'B<ta<€a,*c'e<tf;c'ea'?ctrc*S

lauttakylän yhteiskoulu

-

lauttakylän lu-

kio vietti marraskuun

I

8. pnä

^I 984 75-vuotisjuhlaansa. Erikoista hohtoa juhlin- taan antoivat Thsavallan presidentti Mauno Koiviston ja hänen puolisonsa Tellervon läsnä- olo. Tellervo Koivisto on yhteiskoulun ensim- mäisiä ylioppilaita v:lta 1949.

Koulu aloitti toimintansa v. 1909 räätäli He linin talossa, josta se parin kuukauden kulut- tua siirtyi seurojentalo Karhulaan. Myöhem- min se majaili Prykissa ja kruununvouti Lyde- nin talossa, kunnes oma talo valmistui v. 1926.

Lupa lukion perustamiseen saatiin

v.

1946.

Pääosa koulun nykyisislå tiloista ^valmistui 1950-

ja

1960-luvulla. Viimeisin taloremontti saatiin päätökseen v. 1983. V. 1973 koulu siir-

tyi

Huittisten kaupungin omistukseen,

ja

_sa- malla keskikoulu muuttui peruskoulujärjestel- män osaksi. I-lkio jatkoi kunnallistettuna en- tistä uraansa.

Opinahjo oli aluksi ns. valmistava koulu ja v:sta

l9l2

se jatkui epävirallisena oppikoulu- na. Vasta v.

l92l

saatiin virallinen lupa antaa keskikoulun päästötodistuksia ja samalla myös mahdollisuus saada valtionapua. Edellytykse nä valtionavun saamiseksi

piti

koulussa olla vähintään sata oppilasta. Tämä aiheutti vilk- kaan värväystoiminnan. Vapaaoppilaspaikkoja lupaamalla saatiinkin

kiintiö

täyteen, mutta samalla ensimmäisen luokan oppilasmäärä ko- hosi 30:een.

Välähdyksiä

oppilasaj

alta

Oppilasvärväyksen

uhriksi joutui

tämän muistelon kirjoittajakin v. 1922. Olin käynyt vain yhden vuoden lauttakylän poikakansa- koulua Sohlmanin ja Arvolan tiukassa opissa.

"Pinsun" (Sohlman) tukanpöllytyksestä ja muista lievemmislä opetusmetodeista huoli- matta taidolliset evääni oppikculuun olivat vaatimattomat. Luku- ja kirjoitustaitoni olivat luvattoman heikot. Parhaiten menestyin pallo- peleissä

ja

välitunneilla nahistelussa toisten poikien kanssa.

Pääsytutkinnosta paras kaverini Vilenin (Vaarno) Väinö oli myöhästyä, kun oli unohtu- nut onkimatkalle Pukinojan suulle. Sielta ha- net kiireesti haettiin mukaan, kun likaantuneet housut oli ensin vaihdettu. Pääsykoe lienee ol-

lut

muodollisuus, koska kaikki mukaanhaali-

tut

hyväksyttiin. llokkahuoneeksi saimme Lydenin talon suurimman kamarin kadun puo- lelta. Ikärakenne luokassamme oli melkoinen,

sillä vanhimmat olivat ^käyneet 4-luokkaisen kansakoulun loppuun, kun toiset olivat olleet vasta alaluokilla. Opettajille lienee ollut han- kalaa vaadittavien oppimäärien perille viemi- nen näin epätasaisessa joukossa. Ei ollut ihme, että varsinkin monet pojat jättivät opiskelunsa kesken.

Muistan varsin hyvin., että varsinkin alaluo- killa kirjalliset harjoitelmani olivat ^runsaasti punakynällä kirjoitettuja. Tällaiset epäonnis-

lauttakylän yhteiskoulun opettajat ia ^{oppilaat v.}

kolmannessa rivissä

tumiset eivät mieltani rasittaneet. Viihdyin hy-

vin koulussa, vaikka opinnäytteet olivat mo- nasti heikonlaiset. Luokalta selvisin kuitenkin ilman ehtoja,

ja

_se

oli

minusta pääasia, ettei tarvinnut kesällä lukea läksyjä. Hauskimpia aineita olivat luonnontieteet, sillä olen aina ol-

lut

kiinnostunut luonnosta

ja

sen elämästä.

Pallopelit Kirkonmäellä

olivat

mieluisimpia tunteja. Pesäpallosta

tuli

vankin urheilulajini, kun sitä kuningaspalon ja pitkäpallon jälkeen

1919. Koulun johtaiana maisteri Aleksi Kuitti 5. viiksiniekka.

til

'ffir'%e"ffi

lauttakylän yhteiskoulun opettajat ja oppilaat v. 1920.

Iauttakylän yhteiskoulun

IV

luokka

*

1923. Edessä Toivo Väinölä, opettaia v.t, Valmistui myö- hemmin papiksi.

alettiin innokkaasti harrastaa varsinkin sen jäl- keen, kun lauttakylän urheilukenttä valmistui v. 1927.

Sattumuksia

Ttrssareilla paukuttelu

oli

^poikien keskuu- dessa ekaluokalla suosittu vapaa-ajan harras- tus, vaikka vanhemmat olivat sen jyrkästi _kiel- täneet. Olimme vakituisen kaverini Vainö Vi- lenin kanssa retkeillessämme lähimetsissä tul- leet siihen tulokseen, että meidän pitiiisi am- pua kettu. Hankimme haaveemme toteuttami- seksi pitkäpiippuisen tussarin, mutta emme ol- leet asettamme. vielä päässeet kokeilemaan. Ti- laisuus tuli, kun saimme vapaatunnin opetta- jan sairastuttua. Kiirehdimme Väinön kotiin, jonka liiteriin imeemme oli kätketty. Panostim- me kovan latauksen, koska maalimme varis- parvi

oli

ruokailupuuhissa

n.

sadan metrin päässä. Väinö tähtiisi ja ampui. Ase hajosi ja ampuja kaatui verissä päin maahan. Juoksin hakemaan apua

ja

Väinö vietiin sairaalaan.

Täällä tohtori Rantasalo poisti potilaalta oike- an silmän. Kun kävin kaveriani katsomassa,

harmitti häntä eniten sg ettei hän voinut esiin-

tyä

joulupukkina koulumme joulujuhlassa.

Tätä roolia oli kaverini ahkerasti harjoitellut.

Varsinkin ekaluokkalaiselle oli ^ylpeyden ai- heena yhteiskoululaisille pyhitetty päähine. Se

oli musta kiiltavälippainen lakki, ^jossa oli me- tallinen LYK-kirjaimilla varustettu kokardi.

Alentavana sitåivastoin

koin

menettelyn, kun ensi lumen tultua ekaluokkalaiset pestiin lumella. Pystyin pakoilemalla ja käsikähmällä pitkään välttämään tämän kasteen. Vihdoin yläluokkien pojat järjestivät väijytyksen "pik- kukamarin" nurkalle

ja

_minun pääni hangat-

tiin

perusteellisesti hiekansekaisella lumella.

Näin oli traditio meidän luokan osalta täytetty.

Mutta mieleeni jäi kostohaaveita eräitä pesijöi- tiini kohtaan.

lbki

itse syyllistyin myöhemmin saman tavan jatkamiseen.

Miellyttävä muisto on v:lta 1924. Voitin sar-

jani hiihtokilpailuissa L.oimijoen jäällä. Mutta

t2

tiimä voitto

ei tullut

helpolla. Kävin kovan kaksinkamppailun Kauko Niittysen kanssa.

Hän kuitenkin horjahti vähän ennen maalia ja pääsin ensimmäisenä perille. Maaliin päästyä-

ni Väinö Vilen lähti minun suksillani kilpaan vanhemmassa sarjassa ja tuli voittajana maa-

liin. Tehdasvalmisteisia suksia ei siihen aikaan ollut yleisesti lasten käytössä. Tavallisesti heillä oli omatekoiset, voitrittelin laudoista veistetyt lapakkeet.

Koko koulu teki joka syksy retken Kiinnön- vuorelle. Luokanvalvojien johdolla marssittiin vuoren laelle. Täällä sytytettiin nuotioita, joi- den hiillustalla paistettiin perunoita. ^Paistik- kaat maistuivat tikun nokasta syötyinä mauk- kailta. Nuotion liekeissä saatettiin kiehauttaa myös teetä. Piilo- ja laululeikit kuuluivat ohjel- maan. Tällaiset yhteiset retket luonnon parissa

olivat mieluisia tilaisuuksia.

Rangaistuksia

Lyyli

Konsti toimi rehtorina,

kun

nimeni kirjoitettiin koulun matrikkeliin. Hän opetti äi-

dinkieltä ja historiaa. Järjestys koulussa oli hy- vä ja rikkomuksia sattui harvoin. Yleinen rike oli kirjan tai vihon kotiin unohtaminen tai ko- titehtiivän laiminlyöminen. Rangaist uksena oli tavallisimmin pöytäkirjamuistutus.

Ei

niistä unohtamisista

kaikki

opettajat päiväkirjaan merkintää tehneet.

Mikäli

päiväkirjamuistu- tuksia oli jollekin kertynyt kolme lukukaudes- sä, seurasi yhden tunnin jälki-istuntq ^joka suoritettiin aina lauantaina

klo

16

tai

17 .

llnttauksia sattui ^harvoin, mutta riippuen rikkeen törkeysasteesta tai toistumisesta saat-

toi saada käytöksen alennusta aina kuitenkin jälki-istuntoa. Tappelunujakoita sattui silloin tåillöin välitunneilla. Mikäli vammat olivat nä-

kyviä tai nahistelijat eivät noudattaneet lopet- tamiskäskyä, seurauksena oli jälki-istunto.

Kun olin ensiluokalla, niin eräänä aamuna viidennen luokan ovi oli lukittu ja avaimenrei- kään oli sullottu niin tiiviisti paperitolloja, ettei lukkoa saatu auki ilman lukkosepän apua. Ta- paus herätti suurta huomiota jopa koulun ul- kopuolella, koska syyllisiä ei monista kuuluste- luista huolimatta saatu selville. Kyllä syylliset aikanaan saivat rangaistuksensa muistaakseni määräaikainen erottaminen koulusta

oli

tuo- miona.

Kyllä minunkin nimeni on vieläkin ^luetta- vissa koulun rangaistuspäiväkirjassa. Syynä oli hairiön aikaansaaminen tai nahistelu väli- tunnilla. Ankarimman rikkeen tein viidennellä luokalla. Minulta puuttui vaadituista 200 kas- vista muutama. Täydensin puuttuvat kasvit ^si- sareni herbaariosta. Keskellä erästä oppituntia

minut

kutsuttiin opettajainhuoneeseen. As- tuin sisään ja pöydän takana istui rehtori V.A.

Haila. Hän näytti pitemmittä ^{puheitta kasvi-} paperille kiinnitettyä jauhosavikkoa

ja

_kysyi:

"Oletko itse kerännyt lämän?" "Olen", vastasin.

"Mistä?" kysyi rehtori. lSisareni kasviosta", vas-

tasin. Seurauksena

oli

kahden tunnin ^jälki- istunto

ja

käytöksen alennus todistukseen.

Mieltani keventää se, että pari vuotta minua nuoremmalla veljelläni oli jälki-istuntoja huo- mattavasti enemmän. Tirpakanpolttoa

ei

mi- nun oppilasaikanani koulussa vielä harrastet- tu. Luvattomia poissaoloja koulusta kyllä ^jos-

Iauttakylän yhteiskoulun opettaiat ja oppilaat koulunsa pihamaalla v. 1923. Kuvan ottanut K. E.

Klint Porista.

kus tuli ilmi, mutta kontrolli oli melko tehokas.

Vanhempien tai holhoojan nimi oli ^joskus to-

dettu

poissaolotodistuksessa väärennetyksi.

Siita seurasi ankara prosessi. Koulun alueelta

ei

saanut välitunneilla ilman lupaa poistua paitsi ruokatunnin aikana.

Opetuksesta

Hanna Huotarin toimiessa opettajana teh-

tiin

luontoretkiä mm. Vanhaankoskeen. Alue oli silloin rakentamatonta ja lehtomainen kas-

villisuus

oli

todella lajirunsasta. lammessa asusti sorsalintujen lisäksi kuikkapariskunta.

Rastaat muodostivat lintufaunan enemmistön.

Niiden pesiä

oli

kaikkialla vanhojen leppien oksahaarukoissa. Vanhastakoskesta saimme kerättävien kasvien pääosan. Monia kauniita hiidenkiukaita saatoimme täällä myös ihailla.

!.r:.. .:::t:/.//t::

Retkeläisiä lGnnönvuorella v. 1924.

*'

_'+qä

Vaikka äidinkielen ainekirjoitus tuottikin minun osaltani opettajalle runsaasti töita, mi- nusta työläintä oli runojen ulkoluku. Tankka- sin päähäni tuntitolkulla Vänrikki Stoolin tai Kantele. nimisen kokoelman runoja. Mieluisa muisto liittyy kuitenkin Paavo Cajanderin Va-

pautetun kuningattaren esittiimiseen. Esitin mainitun runon ^parodiana opettajani Hailan ohjauksen mukaisesti koulun yleisöjuhlassa Karhulassa. Näen vieläkin silmieni edessä,

kun lausun kohtaa, jossa vapauttaja saapuu pelastamaan linnaan kytketyn kuningattaren.

Osoitin nimittain sormellani savenvalaja Vih-

tori

Myllykangasta, joka

oli

hakemassa itsel-

leen istuinpaikkaa

ja kulki

esityspaikkaani kohti. Kuulijoita tapaus suuresti huvitti, sillä Vihtori oli varsin originelli vanhapoika. Eräi- den tosikkojen mielestä runon tekeminen hu- vittavaksi oli paheksuttava erehdys. Runohan

on isänmaallinen allegoria.

Ulkoluku kuului myös matematiikkaan ja kirjanpitoon. Teoreemoja

ja

mäaritelmiä piti osata ulkoaVielä nytkin muistan inventaarion määritelmän,, mutta en ainoatakaan ^geometri- an teoreemaa enkä pisteen enkä janan _määri- telmää.

On

onni,,

ettii

ihmiselle

on

annettu unohtamisen lahja.

Iauttakylän yhteiskoulun

V

luokka v. 1924.

Opettaja Maileena Noppari edessä.

;lffi ,;,',;ir1,,',,;r,,tlii;1i' :T/:.t::;ffi,. ,r///

,lr;i,hLMr?,

1* "":it"

dhttu"

tlii.

4:.1

ffi

b', :'ffi,,:,',1,

::.: '

,,,,iiffiry

l3 Kuva Lauttakylän Yhteiskoulu

-

lauttakylän lukion 7S-vuotisjuhlasta.