Leningradilaisen taiteilijan professori M. M. Devjatovin piirros I 982
t{OJ._�1/{�/
Kun Vaino Kaukonen 18. maaliskuuta 1971 taytti 60 vuotta, kirjoitti Kustaa Vil-
kuna Virittäjässä hänen tieteellisístä ai- kaansaannoksistaan ja yhteiskunnallisista toimistaan. Seuranneet 15 vuotta - täy- sinpalvelleen eläkevuodet! - ovat olleet Kaukosen kenties tuotteliain periodi. Jul- kaisuja on tullut tiheässä tahdissa: teok- sia. lyhyempiä tutkielmia ja artikkeleita.
kirja-arvosteluja. kannanottoja ja pu- heenvuoroja - joskus poleemisiakin - ajankohtaisista asioista.
Tämän ajanjakson teoksista mittavin on Kantelettaren syntyvaiheiden ja ko- koonpanon selvitys ››Elias Lönnrotin Kanteletar›› (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984). Se on myös metodinsa puo- lesta tavallaan jatkoa Kaukosen perus- luonteisille tutkimuksille ››Vanhan Kale- valan kokoonpano» (I 1939, II 1945) ja
››Elias Lönnrotin Kalevalan toinen pai- nos›› (1956).
Kantelettareen Kaukonen paneutui jo 1950-luvulla tutkiessaan Kalevalan toista painosta, koska Kanteletar ››on varsin sy- vällisesti vaikuttanut eepoksen uuden lai- toksen rakenteeseen ja runojaksoihin››.
Kantelettaren selvitystyö edistyi hitaanlai- sesti. Sitä varten oli teetettävä paljon ko- pioita Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston Lönnrotiana-ko- koelmasta, eikä kopiointi tuolloin käynyt niin kätevästi kuin nykyään. Työtä Kau- konen piti kuitenkin jatkuvasti vireillä.
Ratkaiseva Kanteletar-suunnitelman to- teuttamisessa oli Suomen Kulttuurirahas- ton myöntämä apuraha. Sen turvin Kau- konen teki syfyskauden 1968 työtä Vuohi- järven rannalla olevassa kesäpaikassaan Mäntyfharjun Ukonniemessä. spartalai- seen elämäntapaan mukautuen. Lumen tultua joulukuussa hän muutti Kantele- tar-työpajansa Helsingin yliopiston varas- tokirjaston tutkijanhuoneeseen Asikkalan Urajärvelle. Kevättalvella 1969 poikkesin sinne tutkijaa tapaamaan. Näky oli vai- kuttava: asuntola oli lumikinosten saar- tama. kartanon teitä oli kuitenkin sen verran aurattu. että uuras tutkija saattoi kävellä ravintolarakennukseen ruokaile- maan. Päivästä toiseen hän istui tavan- omaisen pitkät työajat Kanteletar-mate-
riaalin valtaaman pöytänsä ääressä. Ku- kaan ei hänen rauhaansa häirinnyt ››Suu- renmoista aikaa››. sanoo Väinö Kaukonen muistellessaan tuota Kantelettarelle omis- tamaansa lukuvuotta 1968-69.
Vapaavuonnaan Kaukonen sai Kante- letar-tutkimuksen m e l k e i n valmiiksi.
Mutta matka tuollaisesta ››melkein val- miista›› vaiheesta perille voi olla mutki- kas ja aikaa viepä. Kaukosen tutkimus- työ keskeytyi pitkän työrupeaman jäl- keen. Joskus sivullisesta jo tuntui jatko olevan vaarassa, kun mm. ylioppilastut- kintolautakunnan tehtävistä ja välttä- mättömistä ulkomaanmatkoista johtuvat viivytykset venyivät pitkiksi. Kaukosella
riitti kuitenkin voimia ja sisua viedä tut- kimus päätökseen - vaikka kannustajia oli vähän. Tammikuussa 1982 hän saat- toi raivata työhuoneestaan Kanteletar- aineiston ja viedä teoksen käsikirjoituk- sen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan valmiina. Vuoden 1984 Kalevalan päivän kynnyksellä teos sitten ilmestyi.
Kaukonen on selvittänyt Kantelettaren kansanrunotaustan samaan tapaan kuin aikaisemmin Kalevalan molemmat pai- nokset, siis säe säkeeltä - ja säkeitä Kantelettaressa on 22 339, saman verran kuin Kalevalan vuoden 1849 laitoksessa.
Kanteletar-teokseen sisältyy myös tiivis selvitys Lönnrotin käytettävissä olleesta aineksesta ja Kantelettaren syntyvaiheis- ta, siis Lönnrotin luomistyöstä. Teoksen alkuun Kaukonen on liittänyt Lönnrotin Kantelettareen kirjoittaman alkulauseen näköispainoksen ja loppuun Jyrki Män- tylän ja Pertti Hallikaisen laatiman erit- täin hyödyllisen sana- ja nimihakemis-
IOTI.
Kaukosen teos on vankka perusta, jol- le tuleva Kanteletar-tutkimus voi turval- lisesti rakentaa. Kaukosen omin sanoin:
››Tämän teoksen tarkoituksena on ko- koonpanon selvittämisen avulla luoda perustaa Kantelettaren runouden syvälli- semmälle kirjallisuustieteelliselle ja es- teettiselle tutkimukselle» - Muihinkin suuntiin siitä toki saa virikkeitä.
Vuonna 1983 ilmestyi Aivi Gallén-Kal-
lelan suunnittelema komea Juhla-Kante- letar, edellisenä vuonna julkaistun Juhla- Kalevalan rinnakkaisteos. Siihen Väinö Kaukonen kirjoitti laajaa lukijakuntaa varten tiivistelmän Kante1etar-tutkimuk- sestaan, varmaotteisesti, omia käsityk- siään selvästi esiin tuoden. Lyhyt lainaus siitä: ››Yhtä vähän kuin Kalevala on ker- tovien runojen kokoelma, yhtä vähän on Kanteletar Lönnrotin uudestirunoilun takia aitojen, runonlaulajien esittämien kansanlaulujen kokoelma»
Kaukosen 60-vuotispäivän yhteydessä ei paljonkaan puhuttu hänen kahdesta sodanaikaisesta tutkimusretkestään ra- jantakaiseen Karjalaan _ eikä hän niitä itsekään ole esitellyt. Heti sodan jälkeen ilmestynyt 10-sivuinen artikkeli ››Kaleva- la-Dichtung im heutigen Viena›› (Mittei- lungen des Vereins für finnische Volks- kunde n:o 1-2/1944) on ainoa hiukan yksityiskohtaisempi kuvaus noista mat- koista. ja sitäkään harva tuntee tai muis- taa. Vasta viime vuosina Kaukosen mat- kat ovat tulleet tunnetuiksi, ennen muuta kuvista, joita on nähty kirjoissa ja lehdis- sä sekä eräillä paikkakunnilla myös Suomen valokuvataiteen museon järjes- tämässä näyttelyssä ››Karjalan runoky- 1iä››. Runsaasti näitä kuvia sisältyy Kale- valan juhlavuoden aattona ilmestynee- seen upeaan teokseen ››Kansanrunon Kauko-Karjalaa ja Kalevalan synty››.
Väinö Kaukosen kirjoittama teksti ja- kautuu kolmia: ››Vienan väljillä vesillä››,
››Kiitehenjärven runokylissä›› ja ››Poh- jois-Aunusta astelemassa››. Näitä seutuja
seurailee myös teoksen kuvitus.
Teoksen pohjana ovat sotavuosina 1942 ja 1943 tehdyt Karjalan-matkat. So- tatoimialueella työskenteli jatkosodan aikana muutamia muitakin tutkijoita, useimmat luvalla, jonka opetusministe- riön 11. joulukuuta 1941 perustama val- tion tieteellinen Itä-Karjalan toimikunta oli hankkinut. Tutkijoita ei kuitenkaan päästetty Repolan-Paatenen linjan poh- joispuolelle siitä syystä, että siellä ei ollut yhtenäistä rintamalinjaa, oli vain yksit- täisiä kenttävartioita ja tukikohtia, ja
partisaanivaara oli siis suuri. Näin ollen suomalaisten miehittämä Länsi-Viena pysyi tutkijain ulottumattomissa. Mutta Väinö Kaukonen, Vanhan Kalevalan ko- koonpanon selvittäjä, joka oli tarkkaan perehtynyt Lönnrotin ja muiden runon- kerääjien matkoihin, halusi nyt itsekin nähdä noita samoja seutuja ja tutkia, vie- läkö rahvaan parissa runo eli. Ainoa mahdollinen matkustusluvan antaja oli päämaja. Onneksi Kannaksella sijain- neen 2. divisioonan ylin johto, komentaja kenraalimajuri A.E.Martola ja esikun- tapäällikkö everstiluutnantti Adolf Ehrn- rooth, ymmärsivät alaisensa luutnantti Kaukosen suunnitelman tärkeyden ja puolsivat hänen anomustaan päästä Vie- naan. Päämajasta saapui komennusmää- räys. ja syyskuun puolivälissä 1942 Väi- nö Kaukonen oli toiveidensa maassa Vienassa. Rykmentin komentopaikalla Vuonnisen seudulla hänelle annettiin apumieheksi haukiputaalainen maanvilje- lijä, Uhtuan synnynnäinen korpraali Teppo Alanko.
Tutkimusmatkailijalla ja hänen apulai- sellaan oli sotatilan vaatimat varusteet:
kummallakin selässä konepistooli ja sii- hen kaksi täysinäistä lipasta, divisioonas- ta saatu sissimuona, asianmukaiset puki- neet sateen ja kylmän varalle, kamera, muistiinpanovälineet ja muu tarpeellinen, mutta ei mitään tarpeetonta. Kaukonen oli Helsingistä saanut matkaa varten melkoisen määrän teetä, joka haastatte- luissa osoittautuikin mainioksi kielen kirvoittajaksi. - Vihollisen vilkkaan partioinnin takia matkamiehet pyrkivät aina käyttämään vesitietä, sillä veneellä liikkuen yllätysvaara oli vähäisempi kuin maataipaleita kulkien, näin Kaukonen muisteli.
Ensimmäinen matka, kuukauden pitui- nen, kulki reittiä Vuonninen (kylä autio) - Ponkalahti (autio) - Mölkkö (autio) - Pirttilahti (jossa oli ensimmäinen, tu- loksekas työpaikka) -- Vuokkiniemi - Tollonjoki - Kivijärvi - Latvajärvi. Tu- loksena oli kalevalanmittaista runoa noin 5500 säettä, muutamia satuja, taikoja ja
tietoja runonlaulajasuvuista. Parhaita lau- lajia ja loitsujen taitajia olivat Malisen runonlaulajasukuun kuuluva 67-vuotias Okahvie Antipin Pirttilahdessa (lauloi mm. harvinaisen Väinämöisen tuomio -runon), Kostamuksen synnynnäinen 87- vuotias Iro Peksujev Vuokkiniemessä ja 70-vuotias Anni Tenisova Tollonjoella.
Anni Tenisova siirtyi kesällä 1944 Suo- meen, ja täällä häntä myöhemmin nau- hoitettiinkin paljon. Hyväksi sadunkerto- jaksi osoittautui Petri Lesonen Kivijärven
kylässä.
Tämä onnistunut matka oli seuraavan siemen. Kesällä 1943 Kaukonen retkeili kenttäkeruissa kolmatta kuukautta. Hän ulotti nyt matkansa paljon laajemmalle alalle kuin edellisellä kerralla. Reitti oli kaksiosainen. Petroskoin ja Karhumäen kautta Kaukonen matkasi ensin Seesjär- ven rannalle suureen Paatenen kylään.
Siellä hän työskenteli toista viikkoa. Paa- tenesta hän sai matkakumppaniksi alueen valistusupseerin Sakari Niemisen, joka oli mukana aina Porajärven kyliin asti. Seu- raava työpaikka oli Sellinjärven rannalla sijaitseva kyläryhmä. Täällä samoin kuin Paatenessa siviiliväestö oli jäänyt kyliin.
Vähemmän karjalaista rahvasta oli seu- raavissa kylissä, joihin Kaukosen matka eteni. Näitä olivat Jänkäjärvi ja Porajär- ven pohjoiskylät Himolaa ja Lupasalmea myöten. Heinäkuun puolivälissä Kauko- nen jätti Pohjois-Aunuksen seudut. Saa- liikseen hän oli saanut paljolti toisenlaista perinnettä kuin Vienasta: loitsuja, tšas- tuskoja, sekä hää- että kuolinitkuja, us- komuksia ynnä runsaasti valokuvia.
Palattuaan takaisin Petroskoihin Kau- konen matkusti Kuhmoon ja sieltä edel- leen Vienan puolelle Sappovaaraan. Kii- tehenjärven rannalla olevissa kylissä ja Miinoassa hän työskenteli toista viikkoa, apunaan taas edellisen matkan oiva kumppani Teppo Alanko. Osalla matkaa oli mukana myös valokuvaaja Vilho Uo- mala. Kaukonen kävi kaikissa Kiitehen- järven kylissä, joissa oli asukkaita: Nak- rislahdessa, Nykyttilässä, Jehrimänvaa- rassa, Sappovaarassa, Munankilahdessa
ja Tetriniemessä. Välillä hän pistäytyi pa- riksi päiväksi Miinoaan. Muistiinpanoihin kertyi mm. Lemminkäisen virttä, Neitsyt Marian virttä, häävirsiäja paljon loitsuja.
Tapasipa Kaukonen pari sellaistakin ru- nontaitajaa, joilta K. F. Karjalainen oli v.
1894 kirjoittanut runoa, nimittäin Miino- assa 74-vuotiaan Jehhimäirii (eli Riikorii) Mikon ja Nakrislahdessa 86-vuotiaan Jup- lan Outin eli Outi Nykäsen. Outia oli haastatellut myös tanskalainen folkloristi F. Ohrt v. 1896. ››Outi taisi vanhoilla päi- villään vielä parikymmentä runoa ja loit- sua. Niitä varhaisimpiin verratessa häm- mästyy Outin muistin tarkkuutta. Esim.
Meren kosijat ja Toivoisinko taattoni tu- levan -runoissa vuosikymmenet ovat ku- luttaneet pois vain muutaman säkeen››, Kaukonen ihmetteli.
Akonlahden seuduilta Kaukonen mat- kasi kiertoteitse eräisiin ensimmäisen matkansa kyliin ja haastatteli osaksi sa- moja hyviksi tietämiään kertojia kuten Vuokkiniemessä Iro Peksujevia, Tollon- joella Anni Tenisovaa ja Kivijärvessä Pet- ri Lesosta. Uusiakin tietomiehiäja -naisia löytyi, mm. vuokkiniemeläinen Mari Kyyrönen, jota minäkin olen myöhemmin paljon haastatellut sekä Ruotsissa että Suomessa.
Näiden kahden sodanaikaisen keruu- matkan tulokset ovat huomattavan suu- ret. Noin viideltäkymmeneltä henkilöltä Kaukonen kirjoitti 127 eeppistä runoa (monet lyhyitä katkelmia), lyyrisiä lauluja 142 ja loitsuja 226, kaikkiaan noin 12000 säettä. Lisäksi hän pani paperille joitakin hää- ja kuolinitkuja, uskontoon ja usko- muksiin liittyvää perinnettä ja - mikä olikin hänen matkojensa toinen tarkoitus - tietoja runonlaulajasuvuista. Mutta yksi matkojen tärkeä tulos ei ilmene muistiinpanoista: se että tällöin Väinö Kaukonen itse näki, kuuli, koki ihmiset, asumukset, kylät, niiden maantieteellisen sijainnin, luonnon - karjalaisen perin- teen miljöön. Tällä on ollut arvaamatto- man suuri merkitys hänen kirjallisessa työssään.
Kaukosen Karjalan-matkojen muistiin-
panot ovat koneella puhtaaksi kirjoitet- tuina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa.
väkirjat ovat hänellä itsellään. Teoksessa
››Kauko-Karjalaa ja Kalevalan synty» hän on jonkin verran raottanut ovea näiden retkien tapahtumiin, mutta kirjan teksti- osan pääpaino on toisaalla: Lönnrotin matkoissa ja niiden merkityksessä Kaleva- lan synnylle sekä 1890-luvun maineikkai- den kareliaanien (Gallénin. Sparren. Wik- strömin. Inhan ja Karjalaisen) retkissä.
jotka Kaukonen on asettanut oikeisiin paikallisiin yhteyksiin. Sen sijaan teoksen runsaan kuvituksen painopiste on vuosien 1942-43 karjalaiskylissä ja niihin jäänees- sä rahvaassa.
Pääosa teoksen paristasadasta kuvasta on TK-kuvaaja Vilho Uomalan ja Väinö Kaukosen otoksia. Todellinen sensaatio ovat kirjan värikuvat. Uomala ja Kauko- nen olivat saaneet v. I943 käyttöönsä Ag- fan väridiapositiivifilmiä. ja Kaukosella olikin kesän 1943 matkallaan kaksi kame- raa, toinen värikuvia varten. Matkan ainoalaatuisuuden oivaltaen hän otti ku- via runsaasti. usein samasta kohteesta pa- ri kolme eri valotusajalla. Näin kertyi vä- ridioja nelisensataa. Filmit lähetettiin Saksaan kehitettäviksi. ja kuukausien odotuksen jälkeen ne tulivatkin sieltä ta- kaisin läpi sodan melskeen. Enimmän osan kuva-aineistostaan Kaukonen luo- vutti Kansallismuseoon. Vilho Uomalan kuvat jäivät hänelle itselleen ja ovat nyt perikunnan omistuksessa.
››Kansanrunon Kauko-Karjalaa ja Ka- levalan synty» ei siis sisällä Kaukosen so- danaikaisten tutkimusretkien kuvausta.
Niiden matkojen vaiheita, tapaamisia.
elämyksiä kuvaavaa kirjaa jäämme odot- tamaan. Sellainen kuuluukin hänen lähi- aikojen työsuunnitelmiinsa.
Kun rajantakainen Karjala sodan jäl- keen alkoi suomalaisille tutkijoille taas avautua. Kaukonen oli innokkaasti tut- kimusmatkoja puuhaamassa. Kahdesti hän lähti itsekin matkaan. kesällä 1966 Aunukseen ja 1968 Vienaan.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen tie- Matkojen päi-~
teellis-tekninen yhteistoiminta on nykyi- sin sangen monipuolista. Se on alun alka- en ulottunut myös humanistisille aloille.
Väinö Kaukonen on ollut siinä mukana pitemmän ajanjakson kuin kukaan toi- nen. Hänet kutsuttiin yhteistyösopimusta valmistelevan neuvottelukunnan sihtee- riksi vuoden 1955 alussa. ja kun sopimus monipolvisten neuvottelujen jälkeen voi- tiin allekirjoittaa 16. elokuuta 1955 ja ase- tettiin pysy/vä yhteistyötoimikunta. pyfyf- dettiin Kaukonen toimikunnan suomalai- sen puolen pääsihteeriksi. Tässä toimessa hän oli vuoteen l958.jolloin siirtyi toimi- kunnan jäseneksi; jäsenenä hän oli vuo- teen 1976 ja toimi samalla v. 1970 perus- tetun kirjallisuuden ja kansanrunouden työryhmän puheenjohtajana. Kaukosen kokemusta. neuvottelutaitoa. joskus nä- ennäisesti pieniinkin yksityfiskohtiin ulot- tuvaa aktiiviutta saavat kansallisia aiheita tutkivat humanistit paljosta kiittää. Tyy- dytystä on varmaan hänelle itselleenkin tuottanut se. että yhteistoiminta on saa- nut ilmeisen tarkoituksenmukaiset. kiin- teät muodot. Merkittäviä tuloksia on jo saatu aloillamme: tutkijoiden matkoja.
symposiumeja. materiaalin vaihtoa. Kun yhteistoimintasopimuksen 20-vuotispäi- vän lähestyessä Suomen osasto päätti kir- joituttaa työn historiikin. se pyydettiin Väinö Kaukoselta. Hänen laatimansa
››Kaksi vuosikymmentä tieteellis-teknillis- tä yhteistoimintaa Suomen ja Neuvostolii- ton välillä» (128 sivua. 1975) on tarkka tietolähde tämän monipuolisen. kansain- välisessä mielessä harvinaislaatuisen toi- minnan synnyfstä ja vaiheista kohti va- kiintumista.
Myös Unkariin Väinö Kaukonen oli sodan jälkeen ovea avaamassa määrätie- toisesti, vakaumuksellisesti. Sen jälkeen kun Suomen ja Unkarin välillä v. 1959 uudelleen solmitun kulttuurisopimuksen perusteella asetettiin suomalais-unkarilai- nen kulttuurikomitea. Kaukonen on ollut siinä mukana hyfvin aktiivisti. vuosina 1967-73 Suomen alakomitean puheen- johtajanakin. Myös Suomi-Unkari-yfstä- vyysseurassa. joka s_vnt_vi v. 1950. hän on
toiminut koko ajan. Näissä merkeissä hän on monesti vieraillut Unkarissa. usein samalla esitelmöiden omalta työalaltaan.
Väinö Kaukonen on patriootti. ja vuo-
sien kuluessa hänestä on tullut myös kova paikallispatriootti. Vaikka onkin käynyt koulunsa Helsingissä, hän on juuriltaan kuopiolainen. Äiti Iida Maria Kemiläinen oli seudulla kuuluisan Ukko (Olli) Istolai- sen sukua. Isä, tehtailija ja liikemies Antti Kaukonen (1867-1931) oli monitoimi- nen, kaukokatseinen mies, joka on mer- kittävästi vaikuttanut mm. Kuopion kau- pungin sähkölaitoksen perustamiseen ja Kuopion kauppakamarin syntyyn; häntä pidetään Suomen kaupunkiliiton syntysa- nojen lausujana, ja jo vuonna 1911 hän toimi yliopiston saamiseksi Kuopioon.
Muuan kuopiolainen on kirjoittanut teh- tailija Kaukosesta: ››Hänellä oli erittäin hyvä esiintymiskyky ja sujuva puhetaito, jota hän ahkerasti käyttikin kaupungin- valtuustossa ja muissa hallintoelimissä, joissa hän oli mukana. Antti Kaukonen oli kunnallismies, joka kaikella tarmol- laan ja hellittämättömästi ajoi asioita, jotka katsoi oikeaksi ja puolusti omak- sumaansa kantaa» Nämä isän ominais- laatua kuvaavat sanat sopivat mielestäni hyvin myös poikaan Väinö Kaukoseen.
Yhä nykyään Väinö Kaukonen vierai- lee syntymäkaupungissaan Kuopiossa ja esittelee nykykuopiolaisille kaupungin ri- kasta kulttuurihistoriaa. Syntymäkau- punkinsa 200-vuotisjuhlaan hän kirjoitti kokoavan katsauksen ››l800-luvun Kuo- pio ja kansallinen kulttuuri›› (SKS 1982), ja Kuopio on runsaasti esillä myös 60-si- vuisessa kirjasessa ››Kansallista nousua kohti: piirteitä Lönnrotin ja Snellmanin yhteistyöstä» (Snellman-instituutin julkai- suja 3, 1985).
Vuonna 1979 ilmestyi Kaukosen koko- naisesitys ››Lönnrot ja Kaleva1a›› lähinnä
hänen Helsingin yliopistossa ja muissakin yliopistoissa pitämiensä luentojen pohjal- ta. Teos on julkaistu myös unkariksi (v.
1983), ja lähiaikoina valmistuu painosta sen englanninnos. Näin ovat Kalevalan ulkomaisetkin harrastajat saaneet luotet- tavan ja melko yksityiskohtaisen oppaan Kalevalan ja Kantelettaren syntyvaiheisiin ja niiden vastaanottoon Suomessa ja muu- alla. Kirjan ilmestymisen jälkeen tekijä on samoja asioita käsitellyt kymmenissä esi- telmissä ja lehtiartikkeleissa, uusiakin nä- kökohtia esiin tuoden. Muista aihealoista mainitsen vielä, että Kaukonen on lehti- kirjoituksissaan esitellyt Kalevalan kään- täjiä ja kuvittajia ja siten tuonut näitä merkkihenkilöitä suomalaisen lukijakun- nan tietoon.
Mennyt vuosi, Kalevalan l50-vuotis- muistolle omistettu, oli Väinö Kaukosen aktiiviuden varsinainen huippuvuosi. Sil- loin hän piti peräti puolensataa juhlavuo- den teemaan liittyvää esitelmää ja luen- toa, enimmät niistä eri puolilla Suomea, mutta väsymättä hän liikkui myös ulko- mailla Ateenaa, Wieniä ja Madridia myö- ten. Artikkeleita hän kirjoitti viitisen- kymmentä ja antoi lehdistölle auliisti lau- suntoja. Tätä toimeliaisuutta ihmetellen tulee kysyneeksi, miten se on ymmärret- tävissä, kun tietää sentään Ka1evala-eks- perttimme syntymävuoden olevan 1911.
››Hänellä on hyvät geenit» ei riitä vas- taukseksi, ei myöskään hänen kadehdit- tava keskittymiskykynsä. Hellittämättö- mässä aherruksessa on tarvittu lisäksi hy-
vää työvirettä. Siihen Väinö Kaukonen tuntuu nyt ikämiehenä päässeen, kun hä- nen suurenmoiset Kalevala- ja Kanteletar- tutkimuksensa ovat valmistuneet ja saa- neet niille kuuluvan arvostuksen.
PERTTı VIRTARANTA
