Veikko Ruoppila 75-vuotias
Elokuun 8. paivana taytti 75 vuotta apu
laisprof essori Veikko Ruoppila. Han on syntynyt Lammilla kellosepan poikana,
Katsauksia paassyt ylioppilaaksi v. 1926 Suomalaisesta normaalilyseosta ja suorittanut filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopis
tossa v. 1931 paaaineinaan suomen kieli ja itamerensuomalaiset kielet. Filosofian toh
toriksi han vaitteli jatkosodan aikana v.
1943 aiheenaan kotielainten nimitykset suomen murteissa. Helsingin yliopiston suomalaisen filologian apulaisprofessoriksi Ruoppila nimitettiin v. 1959, ja han jai virasta elakkeelle v. 1974 hoidettuaan manta vuotta viransijaisena myos suomen kielen professuuria.
Veikko Ruoppilan hartioille on salytetty runsaasti tehtavia ja luottamustoimia, myos Kotikielen Seuran piirissa. Han oli seuran toimimiehia jo 30-luvulta lahtien ja vuosina 1960-70 Virittajan paatoimitta
jana; vuonna 1976 hanet kutsuttiin seuran kunniajaseneksi. Vuosikymmenet han toi
mi Suomalaisen kirjallisuuden edistamis
varojen valtuuskunnan sihteerina, samoin mm. Sanakirjasaation hallituksen ja val
tuuskunnan sihteerina seka ylioppilastut
kintolautakunnan jasenena. - R.E. Nirvi on esitellyt 60 vuotta tayttaneen Veikko Ruoppilan elamantyota Virittajassa 1967.
Ruoppilan julkaisutoiminta on ollut laa
jaa ja monitahoista. Mainittakoon tassa vain hanen vaitoskirjansa ja sen jatko-osa ( 1974), »Ayramoismurteiden aannehisto
ria» ( 1955), »Etela-Karjalan murreopas»
(1956), »Unto Seppa.sen tyylista» (1958),
»Suomalainen murrelukemisto» (Pentti Soutkarin kanssa 1959) seka sanastomaan
tieteellinen toistasataa murresanakarttaa sisaltava »Kalevala ja kansankieli» (1967).
Oppikoulujen aidinkielenopetuksessa on useina painoksina kaytetty Mattilan
Maenpaan-Ruoppilan »Sananiekkaa»
1960-luvulta lahtien. Lisaksi Ruoppila on julkaissut runsaasti tieteellisia artikkeleita ja kirjoituksia eri tahoilla. Mainittakoon tuoreimmista vain eraita kirkollisia sanoja, rakennustermeja, kl-ja kr-yhtymaa, Vaino Linnan murresanastoa, Kalevalaa, yliop
pilasaineita ja oikeakielisyytta koskevat ar
tikkelit. Virittajaa Ruoppila on avustanut erityisen ahkerasti, niin etta hanen kir
joitustensa maara tassa aikakauslehdessa lahentelee jo sataa.
301
NKatsauksia
Veikko Ruoppila tunnetaan erityisesti sanaston tutkijana, onomasiologina, suo- malaisen sanastomaantieteen uranuurta- jana. Sanastomaantieteellisessa tutkimuk- sessaan kotielainten nimityksista han paa- tyi merkittavaan kielihistorialliseen linjan- vetoon: kantasuomi oli jakautunut ita- ja lansimurteeseen, joista edellisen jatkajia ovat vepsa, karjala ja suomen itamurteet, jalkimmaisen muut itamerensuomalaiset kielet. Toiseksi Ruoppila tunnetaan suo- men kaakkoismurteiden spesialistina, joka esim. Ayramoismurteiden aannehistorial- laan on merkittavasti edistanyt itamurtei- den tutkimusta ja vaikuttanut mm. mlll- naiskarjala-kasitteen vakiintumiseen.
Veikko Ruoppila on pitempaan kuin kukaan muu ollut aktiivisesti mukana Suomen murteiden sanakirjan hankkeessa - perati 44 vuotta (1932-76). Hanen kouliintunut kasialansa ja esikuvallinen tyonsa ovat jattaneet pysyvan jaljen kan- sankielen sanakirjaan, ja ta.ma suurhanke on myos pitkalle viitoittanut hanen tutki- jantietaan. Kenttakeraajana han oli vuo- desta 1932 alkaen, Sanakirjasaation assis- tenttina vuosina 193 7-48, leksikografina vuodesta 1949 seka vanhempana leksiko- grafina ja apulaisjohtajana vuosina 195 7- 76. Seuraavassa pyrin muutamin sitaatein valaisemaan ta.man pitkan linjan miehen alkutaivalta tutkijanaja erityisesti sanasta- jana. Siihen, etta hamalaisesta Ruoppilas- ta tuli Karjalan tutkija, oli sattumallakin osansa. Vastavalmistunut maisteri teki va- lintansa lahtiessaan neljaksi vuodeksi kent- tatyohon Lemille - kotoiset hamalais- murteet olivat jo sanastajansa saaneet.
»Suunnitelmat saivat kuitenkin toisen kaanteen joulukuussa 1931. Osakuntien jarjestamien sananparsien keruukilpailu- jen yhteydessa jouduin muutamia kertoja
kaymaan Sanakirjasaation toimistossa, jo- ka tuolloin sijaitsi Suomalaisen Kirjalli- suuden Seuran talon III kerroksessa, ja nailla kaynneilla tutustuin myos prof. Ra- polan lahimpiin miehiin, maistereihin Lauri Hakuliseen ja Kustaa Vilkunaan.
Na.ma viittasivat mahdollisuuteen aloittaa pitkaaikainen sanastonkeruujollakin keruu- kohteeksi valitulla paikkakunnalla. Neuvot-
302
teluissa kavi ilmi, etta useissa pitajissa oli- vat tyot jo kaynnissa tai juuri alkamassa;
Perniossa oli Vilho Myrsky, Hameenkyrossa Ilmari Kohtamaki, Hattulassa Urho Tuomola, Hollolassa Katri Virta, Iitissa Aino Oksanen, Konginkankaalla Helmi Helminen, Utajarvella Jaakko Kemila, Ristijarvella Tahvo Luosto. Kotipitajaani Lammia lahinna olivat naista alueellisesti ja murteellisestikin VI, VII ja VIII keruu-
piirin edustajiksi valitut Hattula, Hollola ja Iitti. Katse oli siis kaannettava kauem-
maks~ itselle oudompia murteita kohti.» (»Lemi sanastonkeraajan tyokenttana», Suomi 121: 2 s. 35.)
Ruoppilalle avautui nain IX keruupiiri, Lemin pitaja. Viisi vuosikymmenta sitten murteenkeraaja oli nykyhetken mahdolli- suuksiin verrattuna kadehdittavassa ase- massa: »Ei tarvinnut kysella, miten riihi ahdettiin tai vilja puitiin entisaikaan, silla riihet lampisivat pitkin syksya ja varsta- puinti aloitettiin jo aamuyosta. Paikalliset tuuli- ja vesimyllyt tekivat jyvista jauhoja, mutta kun niissa ei ollut kuorimalaitteita, oli akanat erotettava seulalla ennen leipo- mista. Maito lypsettiin puiseen lypsinkap- paan ja siiviloitaessa kaytettiin viela ylei- sesti puusiivilaa. Kesa.Ila tehtiin sadoittain lehtivihkoja, jotka haasioitiin metsaan ja syotettiin talven mittaan lehmille ja lam- paille. Kevaalla juoksutettiin pihakoivuis- ta 'mahalaa', mita kaytettiin poytajuoma- na ja annettiin karjallekin. N uotta oli viela yleinen pyydys; syksyisin vedettiin raapyk- sia, ahvenia ja kiiskeja, kevaisin jaan alta kuoreita. N uottakoppolit rannoilla olivat edelleenkin kaytossa, eivat lahoavia muis- toja entisesta elamasta. » (Mts. 40.)
Silti sanastaja ei tuolloinkaan paassyt helposti tavoitteisiinsa. Na.in voi paatella ensimmaisen kenttatyovuoden keruuker- tomuksesta, jonka Ruoppila lahetti Sana- kirjasaatiolle tammikuussa 1933: »Luodes- sani katsauksen vuoden 'saavutuksiin' mi- nun on myonnettava, etta ne monessa suh- teessa eivat ole niin hyvat kuin olisi suota- vaa. Sanastajan tyossa on kaksikin puolta, mitka nipin napin mahtuvat inhimillisen kyvyn rajojen sisapuolelle: se on vaikea ja velvoittava. Taakkaa on s,alytetty molem-
mille hartioille yllin kyllin, usein tuntuu silta etta liiankin paljon, varsinkin silloin, kun yhtakkia huomaa aivan kuin salaman valossa antamansa ja jo lopullisena pita
mansa tiedon raikean puutteellisuuden.
Saa todeta mielipahakseen, ettei voi luot
taa itseensa eika toisiin. Mutta mikas aut
taa; on vain pyrittava eteenpain ja samalla toivottava, etta hyva onni ottaisi sanasta
jan pojakseen ja veisi hanet suuremmitta kommelluksitta paamaaraan. »
Jo kentalla Ruoppilaa askarruttivat etaalla haamottavan kansankielen sanakir
jan toimitusperiaatteet. Han nayttaa ta
junneen jo silloin, mitka leksikografian pulmat ovat edessa ja miten tarkeaa olisi ajoissa laatia normit. ormeja olisi hanen mielestaan pitanyt testata jo kentalla (ke
ruukertomus 1934): »Silla nahdakseni on varsin merkityksellista, etta tyon ollessa viela etupaassa keruuasteella koetetaan jo laatia joitakin normeja: naiden kaytan
toon soveltuvaisuutta voi talloin kukin ke
raaja tyossaan tutkia seka samalla harkita niiden mahdollista modifioimista. Olen varma siita, etta jos sellaisia ensiarvoisia kysymyksia kuin miten paljon Kansankie
len sanakirjaan pitaa mahduttaa asiatie
toutta, miten hakusanat on normalisoita
va, missa maarin on otettava mukaan yh
dyssanoja ja johdannaisia, ei ajatella edes osapuilleen loppuun ennen kuin artikkelei
ta ruvetaan kirjoittamaan, niin homogee
nisyytta on vaikea saavuttaa.»
Veikko Ruoppilan sanastustyo tuotti erinomaisen saaliin: 40 aktiivisen tyokuu
kauden tuloksena oli noin 32 000 laadukas
ta sanalippua Lemin murteesta. Sanastus
tyossa ilmenivat Ruoppilan synnynnaiset tutkijanlahjat, hanen tarkka kielellisten, kansa- ja luonnontieteellisten seikkojen ha
vaintokykynsa seka vankka kansanelaman ja -ihmisten tuntemuksensa. Han on jatka
nut kenttatyota myohemminkin, sanasta
nut mm. Hollolan ja Lammin murretta seka erityisesti Viipurilaisen osakunnan lukuisilla kotiseuturetkilla siirtovaen mur
retta. Kaikkiaan han on merkinnyt muis
tiin 58 142 sanatietoa, jotka han on luovut
tanut Suomen murteiden sanakirjan ko
koelmiin.
Katsauksia Virittajan lukijat tuntevat Veikko Ruoppilan monipuoliset ansiot kielentut
kijana ja -vaalijana, yliopistonopettajana ja murresanakirjan uranuurtajana. Tun
nemme ha.net myos olemukseltaan lampi
man inhimillisena, vakaana ja luotettava
na miehena, joka aina on ollut valmis edis
tamaan yleista etua ja auttamaan muita.
Virittaja esittaa 75-vuotiaalle tutkija
veteraanille, entiselle paatoimittajalleen, Kotikielen Seuran pitkaaikaiselle toimi
miehelle ja kunniajasenelle sydamelliset onnentoivotuksensa.
jAAKKO S,vuLA
303
N
