Runoilijan sadetta - Scriptum-muisteloita · DIGI

loita

Scri ptum-muistel,

Kun

puhun

Scriptumista,

on

kuin puhuisin omasta lapsesta. Kovasti ei kehtaa kehua, mutta moittiakaan ei halua.

Kuulun

yhdistyksen perus tajajä- seniin, siksipä

olen ollut

^kaikessa

mukana. Tuttua on - viisuntekijää,lai- naten - riemujen rikkaus

ja

surujen

surnrnA,.

Yi

²⁷ vuotta on piskuinen yhdistys pysynyt hengissä. Alun kaikkivoipaisuu- den funne vaihtui vähitellen realistisek- si itsekriittisyrydeksi, ail<a ajoin hengissä pysymisen taiteiluksi, sitten rauhaisaksi omien rajojen tunnistamiseksi ^ja tun-

nustamiseksi,

keskinkertaisuuden viiltävään totuuteen suostumiseksi ja lopulta toivoksi siita, ettayhdistys vielä

jal<saa olla keidas l<aipaavalle.

Jos tarkast ellaan Scriptumin saavut- tamia tuloksia, niitä lryllä töyryy: neljä antologiaa, yksi runo-cd, usea runoku- vaelma tai -esitys, yli kymmenen vuotta kestänyt luovan kirjoittamisen ohj aus

ammattiosaajien johdolla. Lähes 2O

kirjailij avierailua.

Yhdistyksen oma matl<a Edith Söder- granin ja Anna Ahmatovan jalanjdljille Raivolaar\ Kellomäelle ja Pietariin oli

suoras taan huikea seikkailu, pååmdd- ränämme rnma,

jota

ei ole.

Lisäksi osallistuimme Manuscript-

63 :n j a Lounais-Suomen kirj ailij oiden järjestämille matkoille, nekin jotain sellaista, mitä ei löydy rnatkaoppai- den sivuilta.

Semin aarejakin on ^j ärjestetty, tee- moina unet, _{myytit ,} tarinat _ia hiljainen tieto.

'llhdistys on kannustanut ^jäseni ddn itsenäiseen tekemiseen. Niinpä kuusi scriptumlaista

on

julkaissut _oman teoksen, muutarrra

intoutunut

luo- maan omia hyvinkin poikkitaiteellisia esityksiä. Näytelmäkäsikirj oituksia on syntynyt, ^s amoin valolmvan iytteLyitä, jne.

Runopiknikit ia jåsenten kodeissa vietetyt runoillat ovat luoneet yhteen- kuuluvuuden tunnetta

ia

^parhaim-

millaan tuollaisina hetkinä olemme päässeet tilaa;fr, jota voinee ilmaista

sanalla

flo*.

Meneryksiäkin on ollut: rnonet ^jd- senistämme ovat jo siirtyneet ikuisiin runokyliin iauseat ovat opiskelun, työn tai eldkkeelle siirtymisen myötä muut- taneet eri puolille ^Suomea.

Vaikka uskolliset jäsenet ovatkin olleet toiminnassamme hengessä mu- l<ana, p aikkalmnnalle ^{jäänyt S} criptum- joukko on huvennut hupenemistaan.

Kun nykyajan kiihkeä rytmi ^lisäk- si vaatii itse kultakin monenmoista jaksamista ja osallistumista, ei yhdis- tystoiminnalle vdlttämättä, jää ^ail<aa ja voimia.

Koska myös Internetin kautta saa

niin kritiikkiä lmin löytää julkaisuka- naviakin, ei yhdistys kaikkien mielestä ehkä ^endd ole samassa mielessä

tar

peellinenkaan

kuin

perustamisensa aikoihin.

Omalta osaltani voin sanoa, ,että

ensin Scriptum pelasti minut

_ia

lopulta jouduin

pelastautumaart Scriptumilta.Hymiön tähän perään Lyllä sopii laittaa.

Kun kauan sitten muutin Huittisiin ja olin nelissdkymmenissä "yht'äkkiä"

rlaaatalon emäntå ja kolmen pienen lapsen

äiti,

tanritsin todella jotain henkistä vinroitusta selvitäkseni arjen touhukka asta tosielämästä. Kuin ylhääl- ta annettuna tuli sitten Scrptum. Se oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Lisäksi tarvittiin ymmärtdväinen aviopuoliso, ioka ^raivasi

tjJraa omast a ail<ataulu st aan lastenhoi- dolle ja vaimon lailttuuririennoille.

Aluksi hallituksen jäsenenä, vuodes- ta L987 yhdistyksen puheenj oh tajana, sain ideoida _ia toteuttaa ideoita. Tosin johtajaksi en ole kovin sopivaatyyppiä,..

Minulla on isosisko-oireyh tymi ^j a siihen liittyen olen varsin kehno delegoimaan.

Mutta ideoita pddni Lyllä hurisi.

Lopulta sitten piti todellakin ^pelas- tautua Scriptumilta. Aloin jo mielestäni toistaa itseäni ia ^ns. kisavdsymystä oli

selvds

ti

havaittavissa. Monen vuosi-

Edith Södergran -puistossa Raiuolassa

kokouksen alLa

olin

ojentelemassa puheenjohtajan nuijaa muille, mutta

aina vain tulin ylipuhutuksi.

Vasta tuoreen isoäitiyteni myötä löy- sin viime keväänä pdtevdn syyn irrot- tautua puheenjohtajan tehtdvistä. Pieni lapsenlapseni Veera Alisa, jolle haluan antaa aikaani, hellytti hallituksen ^jä- senetkin ia niinpä "kylq'ien etsiiåt"

tarttuivat toimeen javallan mainio pu- heenj ohtaja löyryikin, Olavi Pelton€n, taitava kirj o it taja ja yhdis tys to iminnas - sakin paljon kokemusta hankkinut. Hä- nelle annan kunnon onnenpotkun ^ja samalla muistelen kiitollisin ajatuksin Scriptumin "isää" Veikko Moisiota, jo suureen Tuntemattomaan siirtynyttä yhdistyksemme perust ajaa.

Ai että miksikö otsikko on

^Ru-

noilijan

sadetta?

Nuo

sanat sanoi puolisoni.

Kun

erdänd aamuna tu-

lin

postilaatikolta ja kerroin, miten sataa, mieheni lausahti:

Runoilijan sadetta.

Hänen äänessdån kuulin hyväksyrän sdvyn ja silmissä

oli

pil- ke, joka valaisi päiväni. Runolla on aina tilaa ja tehtävä meidän ^talossa.

Ritua Ytti

Huitlisten _Joulu

2006

35