158
Auttaako Arkiähky arjen ähkyyn?
Jussi T. Koski (2008). Arkiähky. Taudinkuvaa&ajankuvaa. Kirja- paja.
J
ussi T. Koski aloittaa kirjansa toteamalla, ettei hän aio varsinai- sesti määritellä otsikon arkiähky- käsitettä. Kyseessä on hänen mukaansa huokoinen käsite, joka ei luonteeltaan ole tarkoin mää- riteltävissä. Tämä on erittäin hyvä, lupaava ja täsmällinen läh- tökohta kirjalle, sillä sama tilan- nehan koskee monia muitakin mielenkiintoisia ja tärkeitä käsit- teitä. Käsitteen määrittelemisen vaatimus on usein pakollista, ul- koa opittua liturgiaa, joka pikem- min estää asian todellista jäsen- tämistä kuin edistää sitä.Mutta jollain tavalla käsittei- tä on hahmotettava, myös tällais- ta uutta ja näköjään hyvin tietoi- sesti lanseerattavaa käsitettä.
Käsite voi olla tarkoituksellises- ti moniselitteinen ja ristiriitainen, eikä tässä ole välttämättä mitään negatiivista. Sellainen käsite voi toimia nimenomaan virikkeenä, joka haastaa lukijan tai vastaan- ottajan pohtimaan itse.
Kosken käsiteluomus näyttäi- si sisältävän ristiriitaisen suh- teen arkeen. Alussa on voima- kas ylistys: arki on se, jossa kaikki loppujen lopuksi olennainen ta- pahtuu ja jossa asiat ratkaistaan.
Toisaalta arki on erilaista rutinoi- tumista ja sinänsä täysin epä- olennaisiin pikkuongelmiin sot- keutumista. Arkiähky kumpuaa siis siitä, että ihminen tuskastuu arkipäivän ongelmiin ja haluaa jotain toisenlaista, mutta samal- la on suorastaan intohimoisesti arjessa kiinni ja tajuaa, että sille ei loppujen lopuksi ole vaihto- ehtoa.
Kosken kirjoittamistapa on linjassa sen kanssa, miten hän suhtautuu aiheeseensa ja luoma- ansa käsitteeseen. Myös kirjoit- taminen on huokoista, monessa- kin mielessä. Siinä on ilmaa, sär- miä ja ristiriitaisuuksiakin. Koski on aiemmissakin teoksissaan kokeillut tietokirjoittamisen pe- rinteisiä rajoja, ja tämä linja jat- kuu. Pohtivan ja paljolti jutuste- levan perustekstin lomaan mah- tuu monenlaista tavaraa, aforis- tisia kiteytyksiä, puhdasta kielel- listä leikittelyä, itseironisia dia- logeja ja ylipäätään monenlaisia tekstikatkelmia. Ajoittain teksti on hyvin tajunnanvirtamaista, ajoittain hyvin tavallista asia- proosaa. Esipuhe tulee vastaan vasta pitkällä matkan varrella jaa loppumatkasta lukija kohtaa vie- lä useita muitakin esipuheita tai niiden luonnoksia eri versiois- saan. Kielellä ilottelun mehukas- ta antia on esimerkiksi pitkä lu- ettelo, joka koostuu pelkästään erilaisista yhteiskunta-loppui- sista yhdyssanoista kuten Inno- vaatioyhteiskunta, Kerää leimo- ja- yhteiskunta jumiyhteiskunta, jumiyhteiskunta, jumiyhteiskun- ta ja niin edelleen.
Itse asiassa tätä toisentyyp- pistä materiaalia, leikittelyä ja kokeilua olisi saanut olla enem- mänkin, se on tässä kirjassa mie- leen jäävää antia. Taitavaa on myös tapa, jolla aiemman info- ähky-kirjan ainesta tuodaan esil- le uudessa yhteydessä. Samalla kirja kuitenkin osoittaa, ettei pelk- kä hupailu tai rajojen rikkominen sinänsä olisi pitkän päälle kovin
kiinnostavaa, ellei siihen sitten- kin yhdy vankkaa ja vahvaa asi- antuntemusta. Myös kirjoittami- sen helppous on mahdollista vain silloin kun tuntee asiansa ja Koski tuntee maailman, josta hän kirjoittaa, asiantuntijaorga- nisaatiot, kokoukset ja kaiken sen touhun. Teoreettisena taus- tana taas tulee esiin 1900-luvun filosofian suuri klassikko Hans- Georg Gadamer.
Älyttömiä käyttöohjeita
Luovan työn suhde arkipäivän pikkuseikkojen järjestämiseen on kirjan varsinaista ydintä. Ar- kipäivä taas tarkoittaa tappelua digivastaanottimen virittämisen kanssa ja muita samanlaisia pie- niä asioita, joista elämässä ja myös tässä kirjassa helposti nou- see mahdottoman suuri numero.
Esimerkit käännösohjelmien tar- joamista absurdeista käyttöoh- jeista, kännykkäoperaattorien tarjouksista ja muista tämän päi- vän kummallisuuksista ovat ai- toja ja osuvia, sellaisiin on vai- kea olla törmäämättä. Tarinat tar- joavat samaistumisen mahdolli- suuden, mutta juuri tuttuuden vuoksi nämä ehkä vähän narsis- tisestikin kerrotut tarinat vähitel- len menettävät mielenkiintonsa.
Jää miettimään, mitä kirja sitten- kään saa mielenkiintoisista ainek- sistaan irti.
Kosken eräs keino arjesta sel- viytymiseen on äärimmäinen ra- tionalisointi: kun ostaa monet lenkkitossut kerralla, tarvitsee ostaa niitä harvemmin ja aika säästyy luovempaan työhön.
Tässä on jotain ristiriitaista: ar- jen rutiineista ollaan toisaalta viehättyneitä, mutta sitten ne
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN AIKUISKASVATUS 2/2009
159
kuitenkin pitäisi ylemmyyden- tuntoisesti hoitaa pois mahdol- lisimman helposti. Lenkkitossu- esimerkki ei ole edes kovin edus- tava sikäli, että kirjan perusteel- la arki ja sen ongelmat ovat voit- topuolisesti erilaisten teknisten laitteiden kanssa näpräämistä ja tekniikan arkisiin ongelmiin tör- mäilyä. Ja tottahan on, että tek- niikan kummallisuudet säätele- vät arkipäiväämme hyvin paljon, mutta sittenkin tällainen näkö- kulma arkeen on oikeastaan aika kapea.
Tärkeä keino on myös huu- mori. Kirja tarjoaa paljon luovia oivalluksia arkipäivästä ja sen kielestä. Koski leikkii mielellään sanoilla ja pystyy käyttämään hyväksi kaikenlaista sattumoisin eteen tulevaa materiaalia. Ehkä- pä arjen kiireen tuottamasta äh- kystä selviääkin juuri sillä, että ei ota sitä liian vakavasti vaan näkee sen absurdiuden. Eihän arjesta selviytymiseen mitään varsinaista reseptiä voi ollakaan, sitä on vain elettävä.
Sivistys ja arki
Silti kirjasta jää kaipaamaan jo- tain enemmän. Koski tuo Gada-
merin esille tyylikkäästi, ilman minkäänlaista filosofisilla ter- meillä keikarointia. Hän ei yritä esittää mitään varsinaista teori- aa, jota sitten jotenkin sovellet- taisiin arkipäivään. Sen sijaan hän muistuttaa, että meillä on myös sivistystä korostava perin- ne, joka voisi tarjota syvyyttä ja pysähtymisen mahdollisuutta arkipäivän latteuksien ja turhan höösäämisen keskellä. Koski esittää purevia huomiota pinta- kulttuurista, jossa kaikki latistuu samanlaiseksi kiireiseksi mös- söksi. Hän muistuttaa pysähty- misen, harkinnan, terveen järjen, kuuntelemisen ja aidon läsnä- olon tarpeellisuudesta Kritiikin ja sopeutumisen suhde jää kui- tenkin askarruttamaan – tarvi- taanko pysähtymistä sittenkin vain siksi menestyttäisiin vielä paremmin?
Arkiähky jää loppuun saakka ristiriitaiseksi ideaksi – mikä näyt- tää olleen tarkoituskin. Kirja on taitavasti rakennettu, mutta eri- tyisen klassikon aineksia siinä ei taida olla. Erilaista materiaalia ja inspiroivia ideoita on, mutta ehyempää näkemystä tai linjaa jään itse kaipaamaan.
Aivan lopussa Koski itsekin pohtii jonkinlaisen ohjelmanju- listuksen tai luovien ihmisten luokan yhteisen linjan tarpeelli- suutta. Ja löytää sen vaatimuk- sesta, että kauppojen on oltava aina auki.
Vaatimus tuntuu olevan täy- sin ristiriidassa esimerkiksi Ga- damerin edustaman, perinteitä, eroja ja vivahteita kunnioittavan ajattelun kanssa. Kun toisaalla neuvotaan, että välillä on syytä olla pois verkosta ja katkaista info- ja arkiähkyä tuottava kom- munikaatio, niin miksemme voi tehdä jotain myös kauppaähkyl- le? Jos kerran tekniikan hölmöyk- siinkin loppujen lopuksi pitää sopeutua, niin miksei voi reilusti myöntää, että kaupat voivat ja niiden itse asiassa pitäisikin olla välillä myös kiinni?
Arjen ja pyhän eron lopulli- nen tuhoaminen, kaiken alistami- nen kaupassakäynnille, sehän juuri on arkipäivän tuhoamista.
Sillä tavoin kaikesta ajasta tulee samanlaista mössöä, mitä kirja itse toisaalla ankarasti arvoste- lee.
Eero Ojanen
2/2009 AIKUISKASVATUS NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
