1 -a .u r-i /C o tfu .
Alkuperäinen Kuusaan rautatiesilta. Pienet kaaret poistettiin 20-luvulla ja iso kaari siirrettiin Tarvaalaan 60-luvun alussa. Nykyistä siltaa o d o tta a kanavan takia parin metrin nosto.
Tarinoita radan varrelta
Juhani Aho kuvasi Rautatie-kirjassaan Matin ja Liisan junamatkan Lapinlahdelta Alapitkän asemalle. Siinä se on kuvaus laukaalaisenkin mökinmiehen ja vaimon suurelle maailmanihmeel- le vuosisadan vaihteessa.
Rautatie saapui Laukaa
seen kuusi vuotta aikai
semmin kuin Savon rata Lapinlahdelle. Venäjän valta rakensi Suomen rataverkkoa. Tatsuuna- miehet puhuivat ruotsia.
Uusi aika oli alkanut.
Poikittaisrata Haapamäeltä Jyväskylään ja edelleen Suolahteen valmistui 1898. Kirjassaan Tahko, legenda jo eläessään, kirjailija Kauko Kare kertoo Suolahden radan ensimmäisistä matkustajista. Lauri G um m erus, sittem m in Lauri Tahko Pihkala, oli Pihtiputaan kirkkoher
ran poika. T ahko kertoo: M e lähdet
tiin velimies R ukin kanssa Jyväsky
län lyseoon lukemaan. Siskoplikka lähti mukaan köksäksi.Tultiin Putaalta alkumatka hevospelillä ja sitten Viitasaarelta laivalla Sumiai- siin, josta oli maantie Jyväskylään.
Markalla yövyttiin Kuusaassa Häyrisen kaupalla. Kauppiaan poika E ino oli m inulle luokkakaveri, kertoo Tahko. Ilta ongittiin koskesta lohia ja aamulla oli tarkoitus jatkaa vuokrahevosella kaupunkiin. K ui
tenkin kauppias sanoi, että aamulla
tulee kokeilujuna ajamaan Kuusaan sillalle ja hyvässä lykyssä pääsette junalla Jyväskylään.
N iin sitten kävi, kun kauppias puhui veturim iehille kou lu poik ien asian, päästiin kyytiin. Junassa oli kaksi veturia ja yksi vaunu. Silta kesti p ain on ja m e pääsim m e näin ensimm äisinä Suolahden radan matkustajina junalla Jyväskylään.
Laukaan läpi kulkevalla radalla veturit ja ju n a olivat pieniä kooltaan.
Tavarajunassa korkeintaan k ym m en kunta vaunua ja postijunassa kaksi matkustaja-, yksi p osti- ja yksi kon d u k töörin vaunu. Veturi jo i vettä ja söi koivuhalkoja. N iveliin läm m it
täjä ruuttasi öljyä. Liikenne pyöri rautateillä kotim aisin voim in .
30-luvulla oli liikenteessä m o o t torivaunu, jolle kansa antoi nimeksi M otti. M o tti liikennöi Jyväskylästä
22
Suolahteen, Petäjävedelle ja H anka
salmelle. M oottoriv a u n u oli edeltäjä sinisille "lättähatuille” ja lähiaikoina Espanjasta tuleville ja ostetuille nykyaikaisille kiskoautoille.
T u on vanhan m oottorivau n un kohtalo oli ikävä. Jyväskylästä oli lähetetty tavarajuna Haapamäelle. Se ajeli tavallista hiljem m in ja perään lähetetty m oottoriva u n u saavutti tavarajunan M öy k y n m ä en tunnelis
sa. Tunneli oli savua täynnä ja niin m oottorivau n u jysäytti tavarajunan perään kovalla vauhdilla. M ottia ajoi veturinkuljettaja R autiokoski ja k on du k töörin ä oli Tatu Puukko.
K um painenkin loukkaantui pahoin, mutta henki säilyi. M o tti oli tunne
lin seinillä yksin laudoin. Siihen lop p u i se tarina.
Päiväm otti Suolahteen sai m elkoisen kannatuksen Laukaan, Kuusaan ja Vatian liikennepaikoilta.
Suolahdessa oli viinakauppa ja M o tti pysähtyi sopivasti puolisen tuntia kauppalassa kunnes lähti jälkiään pitkin takaisin Jyväskylään.
V uosik ym m en ien varrella on rautateitten ym päristöön löytynyt m ieliinjääneitä ihmisiä. Niistä ja m on en m onista asioista oli joku n en vuosi sitten tarkoitus kertoa kyläkir- jassa. H anke kuitenkin kuivui k o k o o n kylätoim ikunnan valtahen- kilöiden tahdosta. Kirjoittajan olisi pitänyt olla esimerkiksi yliopiston maisteri Jyväskylästä eikä kyläläinen kirjoittelija, sanoi kylätoim ikunta.
H anke jäi.
Kuusaassa radan varressa asui Kolisevan M aija. M aija oli ystävälli
nen ihm inen niille, jotka olivat ystävällisiä M aijalle. H ä n kulki pitkin rataa valkoisesta aivinasta tehty säkki selässään. Säkkiä kannat- teli olkapäällä oleva keppi. N äin M aija teki ostosm atkansa noin neljän kilom etrin päässä olevaan Häyrisen kauppaan.
Kolisevan M aijalla oli musta raamattu. Se oli merkki siitä, että hän tiesi asioista, joista eivät kaikki tienneet, ei lähestulkoonkaan. M aija oli nähnyt unen. O li hyvin sum ui
nen aamu. Läpinäkymättömässä sumussa juoksi radalla valkoinen hevonen.
M aija kertoi unensa kaupassa ihm isten kuullen. H uom enissa levisi tieto: Itälahden valkoinen hevonen oli päässyt laitumelta irti, m ennyt radalle ja jäänyt junan alle.
V altion Rautatiet oli erittäin suuri halkojen kuluttaja. Esim.
Kuusaan asemapäällikkö osti lähitie- n oolta halkoja 1 5 0 0 -2 0 0 0 k u u tio
metriä vuodessa. H a lot ajettiin asemalle lähinnä hevospeleissä ja lastattiin junanvaunuun osoitteena Vaasa, H elsinki, Tam pere tai Laukaa, jossa oli vetureiden tarvetta varten vesitorni ja halkoliiteri.
Viinikaisen Kosti kertoi olleensa kerrankin talvella ajossa, kun lähes kolm ekym m entä hevosta veti halkoja Vatianjärven yli talvitietä Hiidenvuoresta, M ultam äestä ja Anttospohjasta.
Laukaassa ostajana toim ineita puutavarayhtiöitä oli pitkästi toista kym m entä. Vähäisempään päähän ei kuulunut Puutavaraliike Pekkanen M yllymäeltä. Pekkasen työnjohtaja
na Laukaassa toim i ensin Vertti A h o n e n ja sittem m in Oskari M äk e
lä. N ykyisin kirkolla asuva Oskari on 92-vuotias tervaskanto. H än kertoo:
E nsim m äinen jo h to ty ö Pekkasella oli linjalastuu Vatian pysäkin lähellä.
Puutavaraa oli ajettu pitkin radan vartta p in oih in , josta ne lastattiin suoraan vaunuihin. T yö oli kiireistä, sillä matkustajajunien väliin jäi m uutam a tunti lastuuaikaa, kunnes puutavarajuna piti ajaa linjalta pois.
Pestasin Suolahdesta 35 jätkää ja ostin niille työkaluja, vaan pakkasi- vat istuksimaan vaunujen alla tupakoimassa. Sanoin, Oskari, jos ei työ ala maittaa, en osta junalippua takaisin Suolahteen vaan saatte kävellä. Se auttoi, ja halkojuna tuli täyteen lastiinsa ajallaan.
Nykyään tunnetaan niinsanottu Pekkasen paperi. Paperin tekijä on puutavaraliikemies Pekkasen poika.
Oskari M äkelän mukaan Pekkanen
Rautatieläisiä Jyväskylän asemalla 20-luvun puolivälissä, Eturivissä toinen vasemmalta asemamies Aleksander Kolu. (isäni)
23
osti kaikenlaista puutavaraa, jon ka välitti kotim aahan tarvitsijoille, m utta m yös ulkom aille. Egyptin parru oli käsin veistettyä, silkavasta kangasmännystä. Se oli hiukan lankkum ainen, esim. 2 x 3 tuumaa tai 3 x 5 tuumaa. Sensijaan saksan- parru oli käsin veistettyä m yöskin, mutta neliskanttista, kuten 4 x 4 tai
6
x6
tai jo p a1 0
x10
tuumaa.Englantiin m eni kaivospuuta, sahoille tukkeja, rullatehtaille ja vaneritehtaille koivua jne.
Tarinoita radan varrelta on m onta. A ntero K oskinen Lemettiläs- tä m uistelee aseman puutavaralaanille kerääntyneen korttisakin jokakesäi
sestä pelihim osta. Korttipesä oli sivullisen vaikeasti löydettävissä.
Poikaset hakivat korttim iehille Topeliuksen kaupasta kaljaa ja hampparimakkaraa. Peli saattoi jatkua yhtäkyytiä useita vuorokausia.
Kerran oli naapurukset L eipäpoh- jalta m ukana pelissä. Kävi niin, että toiselta oli rahat lop p u n eet ja pisti peliin kokolailla uudet pieksunsa. Ja hävisi ne lähimmälle naapurilleen.
O li se näky, kertoo A ntero. Edellä m enee Leipäpohjalle se, jok a pieksut voitti. H änellä o n voittokengät olkapään yli heitettynä. Perässä marssii paljasjaloin pieksunsa hävin
nyt mies. Voittaja ei h en n on u t antaa hävinneen kävellä edes kotimatkaa entisillä kengillään. Elämä on kovaa.
Rautatieasemat toim ivat kylän nuorisolle ja vanhem m illekin keskinäisenä tapahtumispaikkana.
M en tiin passaamaan junia. Kesäise
nä sunnuntai-iltana saattoi latform u olla täynnään Kuusaassakin seudun ihmisiä. P olkupyöriä oli makasiinin seinusta ruuhkaan asti. Siinä sitä sitten junien m entyä passasi kysäistä tyttöä rungolle tai tavaratelineelle kyytiin. Ja lähtihän se tyttö, tietysti lähti.
Pyörämiehissäkin oli oikein hurjia kaahareita, nopeusajajia, vauhtihirm uja. Niillä oli useasti käännetty ohjaustanko alaspäin, musta housunlahje oli pyykkipojalla kiinnitetty, ettei m ene ketjun väliin ja lippalakin lippa oli niskan p u olel
la. Se oli ajan korttelirallia.
Radanvarren m aito lähetettiin matkustajajunan k on d u k töörin
Topeliuksen kauppa Laukaan asemalla.
vaunussa etupäässä Jyväskylään.
Vuosisadan alkupuolella oli m elk oi
set määrät tinkim aitohinkkejä m enossa kaupunkiin. Esim. meiltä Rantalasta lähetettiin m aitoa pääasi
assa rautatieläisille Jyväskylään.
Tinkiläisiä oli toista kym m entä. N e käytiin kerran kuussa rahastamassa.
Isoisäni Ranta-Jussi toim i kaupunki- m iehenä ja oli kuulem an mukaan melkoisessa tuiskeessa, kun takaisin Kuusaaseen saapui.
M y ö h e m m in m aitojen lähetys suuntautui Jyväskylän meijereille.
M annilan kartanosta, Sammallah- desta, Leinolan, Ränssin ja Kuusaan taloista kertyi päivittäin m aitoa 6 0 - 100 litraa. Samaa määrää lähti Laukaasta.
Kauppatavarat tulivat suurelta osalta junan kyydissä asemille, josta kauppiaat ne ajallaan hakivat pois.
Laukaasta sai hakea paitsi kirkonky
län niin m yös Valkolan ja K oiviston kauppiaat. Kuusaa oli osoitteena Äijälän, Kuusaan ja K onneveden lentäville kauppiaille. Lentäville siksi, kun m iehet olivat Varis, N ärhi ja Sirkka.
Jyväskylästä aamulla n oin kello 9 tuleva juna oli postijuna. Se toi lehdet, kirjeet ja paketit. Asemara
kennuksessa oli postitoim isto niin Laukaassa kuin Kuusaassa. A sem a-
päällikön rouva toim i p ostifröökynä- nä. Illalla yhdeksän juna vei lähtevän postin mukanaan. Jos pisti kirjeen vaikkapa perjantai-iltajunaan, niin Helsingissä se oli lauantaiaamuna jaossa. T änä päivänä perjantaina jätetty kirje jaetaan Helsingissa aikaisintaan tiistaina.
Tänään ajaa neljä n oin k ilom et
rin mittaista tavarajunaa dieselin vetämänä koh ti Äänekoskea ja Suolahtea. N eljä pitkää junaa palaa
24
takaisin Jyväskylään. Raaka-aine on reissussa m uuttunut valmiiksi paperiksi, selluksi, lankuiksi, vanee- riksi. Laukaan asemilla ei matkusta
jaliikennettä ole. M uistoissa o n se mahtava n uoru u den aika, jo llo in kaikki oli niin suurta ja k ok em a ton ta.
M uistiin o n jäänyt radanvarsitari- na, kun evakkojuna jätti Kuusaan asemalle kerrankin kym m enkunta härkävaunua ihm isineen, eläimi- neen, tavaroineen, rehuineen.
Yhdestä vaunusta purkautui Jaakko N euvosen perhe, 5 lasta vai olik o
6
.N euvoset jäivät Kuusaaseen. Jaakko osti aikaa m yöten Mansnerukselta M ajala-nim isen rantapaikan Vatian- järven rannalta.
N euvoset, Jaakko emäntineen kulkivat töissä Jyväskylässä vu osi
kym m enet. A am ujuna oli asemalla varttia vaille kuusi. Sitä ennen oli lypsetty ja syötetty lehmä, hiihdetty talvipimeässä järven yli pari k ilom et
riä Kuusaan asemalle. T öissä päivä ja takaisin junalla kotiin. Puoli kuusi oltiin Kuusaassa, h iihto jäätä m yöten tai kesällä veneellä, navettatyöt, ruuanlaitto, kotityöt, lapset. N o ih in aikoihin oli lauantaikin työpäivä, kesälomaa sai kaksi viikkoa.
Joskus käy näin.
M o n i o n lähtenyt asemalta kohti suurta maailmaa onnistum aan, rikastumaan tai tullakseen lyödyksi, torjutuksi. M o n i o n nähnyt viim ei
sen kotim aisem ansa junan ikkunas
ta. Paluu m on elle valkoisessa lauta- arkussa. M o n e t ovat lähtijöiden ja tulijoiden tarinat.
Siihen Kolisevan M aijan m ök in viereen rakensi tytär miehensä kanssa om an m ökkinsä. M etsätyö
m iehen koti oli kooltaan 2,5 metriä
kertaa neljä metriä. Siinä oli tupa ja kamari, kivestä uuni ja lintulauta, lapsia m ahtui neljä.
Isänmaa tarvitsisi m etsätyö
m iehen hengen. Aikanaan M aijalta lop p u i maallinen taival ja lop p u i M aijan M ö k k i, Koliseva. M aijan tyttären ja m etsätyöm iehen koti asuttiin lop p u u n . Sitäkään ei enää ole. Toisen m ök in raunioilla kasvaa tuom i, toisen pihjala.
Juna ajaa siitä läheltä.
Leppäveden asema vuonna 1907
25
