Jokainen neliömetri ja lapionpisto · DIGI

Jokainen neliömetri

ja lapionpisto

raollaan kun satuin

käymään Lauttakylässä. Pujahdin sisään, ja enkös vain nähnyt siellä professori

Lauri

Leppäsen järjestelemässä näyttelytilaa veistoksilleen. Kun pääsin puhe-etäisyydelle tämän

Nanhialla

syntyneen

taiteilijan

kanssa, sanoin hänelle: Omistan

minäkin

yhden

Teidän

taideteoksenne. Leppänen kävi ute- liaaksi

ja

kysyi: Minkä? Vastasin niin kuin tosi on: Minulla on Jat- kosodan muistomitali ! - Professori hymyili.

Jatkosodan muistomitalin toisel-

la

puolell

a on

kuvattuna Suomemme leijona ("Veri usein on talj

asi tahrannut, ei

^häpeä

ikänänsä") ja toista puolta koristaa miekka tammenlehvineen. Itsenäi- syytemme signaaleita.

S

amalla aukiolla on

myös luonnonkivi, jossa on paikallisen suojeluskunnan

ja

lottien kokoon- tumispaikasta muistuttava korko- kuva ja teksti. Täällä opeteltiin ai- kanaan maanpuolustuksen alkeita ja oltiin luomassa tuiki välttämätön-

tä Tälvisodan henkeä.

Vuonn a 1979 valmistunut presi-

dentin patsas kuuluu aukion koko- naisuuteen. Kauko Räikkeen luona

Risto Ryti katsoo tyynenä ja

harkitsevana. Palautuu mieleeni

S öörnäisten vankilas sa jumalanpal-

velus, johon osallistuivat

ns.

sotarikollisina tuomitut. Lauloin Evankelisen Ylioppilasliiton kuo-

rossa, ju-alanpalveluksen

papillisista tehtävistä vastasi silloi- nen pastori Toivo Salminen. Siinä- kin katkelma maarrrrne menneisyyt- tä. Risto

Ryti

tovereineen olivat

sij aiskärsijöitä.

Ja tuossa on kirkkomme! Rakas

Kaija,

jonka torni

silmien iloksi näkyy moneen suuntaan. Kirkko on rukouksen tyyssija, paikka jossa kumarramme ihmissuvun suurta Vapahtajaa. Sen likellä on tuhansi- en ihmisten viimeinen lepopaikka.

Rinteeseen sijoitettu sankarihauta

on erityisen

vaikuttava. Ylinnä enkelihahmo siunaa isänmaan puo- lesta kaatuneita Huittisten poikia.

Kotiseutumme jokainen _neliö-

metri

^eläa

ja

hengittää. Jokainen lapionpisto on kulttuurim aata.

Eino Lehtis aarl Vuosikymmenten mentyä olen

jälleen huittislainen. On ollut ver- rattoman mieluisaa hypätä polku- pyörän selkäät

ju

l4hteä katsele- maan eri puolille miltä tämän päi- vän Huittinen näyttää. Kokemuk-

set ovat valoisia: hyvät tiet

risteilevät, asunnot

ja

pihat ovat siistejä, on noussut teollisuutta ja

jukiöia

rakennuksia. Silmälle on

yllin kyllin

ruokaa. Kulttuurimai- sema peltoineen ja jokineen näyt- täytyy joka ilmansuunnalta. Ja tai- vas on korkea ja uljas.

Hyvin miellyttävää on seisahtua

pikku aukiolle, joka on Huittisten kirkon edessä. Siinä kohtaavat toi- sensa todella kaukainen historia, itsenäisyyden 80 vuotta ja nykypäi- vä.

Muinaisen Egyptin

kansan- huoltoministeri Joosefin oppien

mukaan aukion laidassa

on viljamakasiini. Aikaisempi puret- tiin pois ja tehtiin tilalle aivan vuo- sisatamme alussa tämä nykyinen.

Ripovuoren kalliosta saadut

kivi-

seinät ovat kuin linnoituksen. Jyh- keä talo ^!

Vuosia sitten makasiinin ovi oli

Huittisten museon aukiolla moni asia muistuttaa Suomen itsenäisyyden vaiheista.