Virittäjä 1/2005 148
voitaneen yhdistää toisiinsa myös ilman
’kulkusta’. Tämä on kuitenkin hyvin pitkäl- ti tulkintakysymys.
Jarvan väitöskirja on tukeva empiirinen puheenvuoro vaikeaksi koetusta etymolo- gisesta ongelmasta. Väitöskirja osoittaa sen, että ekpressiivisten sanojen tutkimus vaatii käsittämättömän pitkiä tutkimuspuh- teita ensin sana-arkistossa ja sen jälkeen työpöydän ääressä. Kaoottisilta vaikuttavia sanaryppäitä ja niiden sisäisiä vaikutussuh- teita ei voi tutkia ja analysoida oman kieli- kompetenssinsa perusteella. Ekspressiivi- sanojen merkitykset ovat moninaisia mut- ta eivät sattumanvaraisia. Laajoja aineisto- ja systemaattisesti tarkastelemalla päästään kyllä selvyyteen siitä, mitkä merkitystyy- pit ovat tyypillisiä ekspressiivisille sanoil- le ylimalkaan ja mitkä taas tiettyjä äänne- yhdistelmiä, sanokaamme vaikka fonestee- meja, sisältäville sanoille. Merkitykset ei- vät siis ole kaoottisia, eivät myöskään sa- nojen väliset morfologiset suhteet eikä niis- sä esiintyvä runsas variaatio.
Ekspressiivisanoja voidaan siis tutkia vain empiirisesti ja suurilla aineistoilla.
Tämä edellyttää aineiston rajaamista muil- la tavoin. Jarva on tehnyt oivallisen rajauk- sen tarkastelemalla neljän venäläisperäisen
lainasanan ympärillä vellovaa ekspressii- vistä ainesta. Venäläisperäisyyden ja eks- pressiivisyyden suhteen selittäminen ja to- distaminen jatkumoksi on työn oivallinen tieteellinen anti. Tulevat ekspressiivisano- jen tutkijat voivat nyt hyödyntää Jarvan me- todologisia avauksia, ja tällä hankalalla sa- nastontutkimuksen alalla näyttääkin olevan edessä sangen valoisa tulevaisuus.
ULLA-MAIJA KULONEN
Sähköposti: ulla-maija.kulonen@helsinki.fi LÄHTEET
ITKONEN, TERHO 1977: Karjalais-suomalai- nen suksiretki. – Kielen ja kulttuurin kentältä; Igor Vahroksen 60-vuotis- juhlakirja. Neuvostoliittoinstituutin vuosikirja 25 s. 27–50. Helsinki:
Neuvostoliittoinstituutti.
SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymo- loginen sanakirja. Kotimaisten kiel- ten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Helsinki: Suomalai- sen Kirjallisuuden Seura ja Kotimais- ten kielten tutkimuskeskus 1992–
2000.
tämerensuomalaisten kielten morfosyn- taksin tutkimus on rikastunut monipuo- lisella ja laaja-alaisella tutkimuksella: jou- lukuussa 2003 Helsingin yliopiston suoma- lais-ugrilaisessa laitoksessa puolusti väitös-
kirjaansa Finnic adpositions and cases in change Riho Grünthal. Grünthalin tutkijan- luonteessa yhdistyvät teoreettinen syvälli- syys, avarakatseisuus ja laaja kielten tun- temus. Tämä on itämerensuomalaisten Riho Grünthal Finnic adpositions and cases in change. Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimi- tuksia 244. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 2003. 235 s. ISSN 0355-0230.
TUTKIMUS ITÄMERENSUOMALAISTEN KIELTEN MORFOSYNTAKSISTA
I
149 kielten tutkijalle oivallinen yhdistelmä, ja väitöskirjassa näitä vahvoja puolia on käy- tetty onnistuneesti hyväksi. Tekijä hyödyn- tää tutkimuksessaan paitsi itämerensuoma- laisten kielten sekä niihin vaikuttaneiden kielten historian ja rakenteen tuntemustaan myös laajaa perehtyneisyyttään typologi- seen tutkimukseen sekä nykyisiin lingvis- tisiin teorioihin. Tuloksena on systemaat- tinen kokonaisuus, jossa itämerensuoma- laisten kielten sija- ja adpositiojärjestel- mien kautta tarkastellaan kielijärjestelmäs- sä tapahtuvia prosesseja. Keskeiseksi tut- kimuskohteeksi on valittu nominaaliset ad- verbiaalisten merkitysten ilmaisukeinot:
paikkaa, välinettä ja tilaa ilmaisevat sija- muodot sekä pre- ja postpositiot. Kielistä lähempään tarkasteluun on valittu erityi- sesti kaksi voimakkaan vieraskielisen vai- kutuksen alla olevaa mutta uhanalaisuudel- taan ja typologiselta tyypiltään erilaista kieltä: vepsä ja liivi. Niiden muotokeinois- sa tapahtuneiden muutosten perusteella selvitetään kielensisäisten ja kieltenvälis- ten tekijöiden toimintaa. Valinta on onnis- tunut, sillä näin on mahdollista seurata eri- laisten muutosten vaikutuksia erityyppisis- sä kielissä. Grünthal käsittelee aihettaan laajasti, sillä työ koskee myös muita itä- merensuomalaisia kieliä, erityisesti viroa ja suomea.
Ongelmat, joihin tekijä etsii vastauksia itämerensuomalaisia kieliä tarkastelemalla, ovat yleisteoreettisia: yksittäisten muotojen muutoksen ja systeemin pysyvyyden suh- de ja tässä suhteessa ilmenevien ristiriito- jen ratkaisumallit; kieliopin eri osien erilai- nen herkkyys vieraille vaikutteille, vieraan vaikutuksen asema kielisysteemissä, analo- gian rooli kielenmuutoksissa, kielikohtais- ten ja universaalien tendessien suhde, pro- sessien luonne typologisesti erilaisissa sukukielissä; uusien kielellisten muotojen syntymisen ja merkityksenmuutosten me- kanismit. Kaikkiaan työ liittyy morfosyn-
taksia koskevan tutkimuksen yleislingvis- tiseen kontekstiin.
Tekijä rakentaa työn teoreettista taustaa tuomalla esiin viimeaikaisen tutkimuksen erityisesti itämerensuomalaisten kielten, kielitypologian, kielihistorian, kielen muu- toksen ja kielikontaktien alalta. Keskeinen on Lyle Campbellin ja Alice C. Harrisin (1995) kehittelemä jako uudistavaan (inno- vative) ja säilyttävään (preservative) re- analyysiin. Grünthal kypsyttelee oppositio- ta edelleen ja asettaa samalla kyseenalaisek- si sen, että kielen muutos etenee aina yksi- suuntaisena. Myös W. Croftin, A. Aikhen- valdin, R. Dixonin, Esa Itkosen, J. Bybeen, J. Greenbergin, R. Lassin, T. Givónin, R.
Anttilan ja B. Heinen näkökulmat tulevat työssä esiin. Grünthalin tutkimus ei kuiten- kaan asetu mihinkään olemassa olevaan teorettiseen kehykseen, vaan tekijä on muo- dostanut oman teoreettisen näkemyksensä.
Tutkimus on ennen muuta kvalitatiivinen ja perustuu eri kielistä eri lähteiden pohjalta kerättyyn aineistoon ja esimerkkimateriaa- liin mutta myös tutkijan omaan kielentun- temukseen. Erityiseen — jossakin määrin myös kvantitatiiviseen — tarkasteluun otet- tujen liivin ja vepsän materiaali on peräisin 1900-luvun alussa julkaistuista teksteistä.
Työ koostuu seitsemästä luvusta. Kol- me ensimmäistä ja osin myös neljäs luku esittelevät tutkimuskohteen lisäksi työn teo- reettisia lähtökohtia. Näitä seuraa empiiri- sen materiaalin analyysi. Luvussa 4 analy- soidaan itämerensuomen pre- ja postposi- tiolauseketta, luvussa 5 vepsän sijajärjestel- män muuttumista ja luvussa 6 kielikontak- tien valossa vepsässä ja liivissä tapahtuneita muutoksia. Luku 7 kokoaa tulokset.
Lähtökohtia ja aineistoa esittelevistä luvuista ensimmäinen, lyhyt johdantoluku, tutustuttaa lukijan tutkimusongelmiin, ai- neistoon ja työn kulkuun. Toisessa luvussa (»Contrasting the Finnic languages») on vertaileva ja erittäin havainnollinen yleis-
150 katsaus itämerensuomalaisiin kieliin, niiden esiintymisalueisiin, historiaan, kehitysoloi- hin sekä nominien morfologiaan. Sijajärjes- telmien ja paradigmojen kompakti esitys taulukoissa 2.2 ja 2.3 (sivuilla 27 ja 29) antaa tulevaan analyysiin tutustumiselle selkeät perustiedot. Työn lähtöoletuksiin sisältyy kielenmuutokseen vaikuttavien te- kijöiden keskinäisen riippuvuuden ja riip- pumattomuuden dialektiikka, jota työssä testataan valittujen kielten materiaalin pe- rusteella.
Kolmannessa luvussa (»Erosive and preservative strategies in morphosyntactic change») tekijä tuo esiin oman näkökul- mansa kielenmuutosten tutkimukseen. Teo- ria lähtee Campbellin ja Harrisin (1995) uudistavan ja säilyttävän reanalyysin oppo- sitiosta, jota Grünthal nimittää kuluttavan (erosive) ja säilyttävän muutoksen vasta- kohdaksi. (Säilyttävinä muutoksina tekijä pitää erityisesti niitä, jotka pyrkivät ylläpi- tämään olemassa olevaa systeemiä ja tasoit- tamaan kulumisen seurauksia.) Grünthal laajentaa tämän opposition morfosyntaktis- ten muutosten yleiseksi periaatteeksi ja katsoo, että kuluttavia muutoksia kompen- soivana mekanismina toimivat erityisesti analogiamuutokset. Kielenmuutosten ana- lyysin kautta tekijä kritisoi kieliopillistu- misteorian piirissä vallitsevaa näkökulmaa, jossa kielessä tapahtuvien muutosten katso- taan tapahtuvan aina tiettyyn suuntaan.
— Sivuhuomautuksena voi esittää, että myös kieliopillistumisteorian sisällä on jo luovuttu yhdensuuntaisuushypoteesin ab- soluuttisesta tulkinnasta.
Johdantolukuja seuraava analyysi pe- rustuu edellä esitettyihin lähtökohtiin. Nel- jännessä luvussa (»Finnic adpositional phrase») tarkastellaan perusteellisesti itä- merensuomalaisten kielten adpositiosys- teemejä sekä diakronisesta että synkroni- sesta näkökulmasta. Analyysi osoittaa, että itämerensuomessa pre- ja postpositioraken-
teisiin liittyy säännönmukaisuuksia, joista esitetään tiivistelmä taulukossa 4.4 (sivul- la 65). Tämäkin taulukko on sellainen, jo- hon lukija palaa yhä uudelleen. Erikseen Grünthal tarkastelee liivin adpositiolause- ketta. Sananmuotojen lyheneminen on lii- vin kielessä aiheuttanut sen, että genetiivi- ja nominatiivimuotoja ei aina voi erottaa toisistaan, mikä on yhdessä adpositioiden ja verbipartikkeleiden homonymian kans- sa lisännyt lauserakenteiden monitulkintai- suutta. Kuluttavien seurausten tasoittami- seksi, tässä tapauksessa adpositiorakenteen tunnistamisen takaamiseksi, ovat apuun tulleet muut ilmaisukeinot, ennen muuta sanajärjestyksen tiukentuminen. Liivin ad- positiolausekkeeseen liittyvien, systeemiä säilyttämään pyrkivien prosessien analyy- sin tekijä on esittänyt loogisesti ja tyylik- käästi.
Viides luku (»The evolution of Veps local case system») kuvaa vepsän sijajärjes- telmässä tapahtuneita muutoksia, joissa lyhenemisestä aiheutunut suuntaa ilmaise- vien (latiivisten ja separatiivisten) sijamuo- tojen sulautuminen on johtanut systeemiä palauttavan uuden separatiivisuffiksin -pAi syntyyn adposition pohjalta (vrt. suomen päin). Tässä tapauksessa uusi muotokeino on kaikista mahdollisista merkityksistä val- lannut ennen muuta paikan merkityksen, mikä on argumentti paikan merkityksen ensisijaisuuden ja lokalistisen hypoteesin puolesta. Prosessien analyysi on esitetty havainnollisten taulukoiden, kaavioiden ja runsaan esimerkistön avulla.
Kuudes luku (»Language contact and morphosyntactic change») kuvaa etelävep- sän prolatiivi-komitatiivin ja liivin trans- latiivi-komitatiivin kautta sijamuotojen syntyä ja monimerkityksisyyttä, jossa tär- keä rooli on kontaktikielten (tässä tapauk- sesa venäjän ja latvian) konstruktioiden analogialla. Etelävepsän prolatiivisuffik- si -(d)mu(d) on kehittynyt postpositiosta,
151 joka pohjoisemmissa kielimuodoissa esiin- tyy edelleen muodossa möto ~ möte ~ mede (vrt. suomen myöten) ja on sittemmin alka- nut ilmaista myös komitatiivista merkitys- tä, esikuvanaan ilmeisesti venäjän instru- mentaali, jolla on molemmat merkitykset.
Muissa vepsän kielimuodoissa nämä kaksi merkitystä pidetään eri muodoilla selvästi erossa toisistaan. Liivin translatiivin (ks- suffiksin) reanalyysi translatiivi-komitatii- viksi perustuu liivin translatiivirektioisen preposition pa-rakenteen analogiaan latvian (akkusatiivi-)instrumentaalirektioisen pa ~ par -rakenteen kanssa: prepositioon liitty- vän substantiivin sijat ovat liivissäkin alka- neet kantaa myös komitatiivista merkitys- tä. Kummassakin tapauksessa muutokset ovat tapahtuneet sijasysteemin perifeerises- sä osassa, joka ei kuulu itämerensuomalais- ten kielten perusrakenteeseen ja jossa myös muissa maailman kielissä tapahtuu erityyp- pisiä liikahduksia. Grünthalin esitys tästä kehityksestä on selkeä, looginen ja hyvin havainnollistettu.
Viimeinen luku kokoaa tulokset lyhyes- ti yhteen. Se osoittaa, että tekijän teoreetti- nen kehys on toimiva ja auttaa ymmärtä- mään sitä kirjavaa kuvaa, joka kielten mor- fosyntaksin muuttumisesta muodostuu.
Kielissä tapahtuvat kuluttavat ja säilyttävät muutokset vaikuttavat toisiinsa ja aiheutta- vat muutoksia kieliopissa. Kielen perus- rakenteet, kuten itämerensuomalaisten kiel- ten suunnanilmausten kolmijako, eivät tai- vu helposti ulkoisille vaikutteille. Kielen si- säisten, asteittaisten muutosten vuoksi myös perusrakenteiden tasapaino voi kui- tenkin häiriintyä; näitä häiriöitä systeemi
pyrkii korjaamaan. Muutoksille altistuvat helpoimmin perifeeriset adverbiaaliset funktiot: komitatiivisuus, instruktiivisuus, translatiivisuus. Liivin ja vepsän osalta ke- hitystä on tukenut myös vahva vieraan kie- len vaikutus.
Riho Grünthalin väitöskirja ei ole ke- vyttä luettavaa; teksti on tiivistä ja vaatii todellista syventymistä. Hajamielisellä se- lailulla lukija ei tavoita asian ydintä. Niil- le, joilla on aitoa teoreettista kiinnostusta morfosyntaksissa tapahtuvien prosessien ymmärtämiseen, teos tarjoaa vakuuttavan ja loogisen analyysin riippumatta siitä, tuntee- ko tutkittavia kieliä vai ei. Siksi on hyvä, että työ on englanninkielinen ja ottaa siten huomioon kansainvälisen yleisön. Tosin Grünthalin teoreettinen kehys poikkeaa jos- sakin määrin kieliopillistumisteoriasta, mutta vaihtoehtoisten teorioiden kilpailua on aina ollut ja tulee aina olemaan. Nyky- näkökulmasta on erityisen ilahduttavaa, että Grünthalin akateemisessa toiminnassa yh- distyvät itämerensuomalaisten kielten tun- temus ja yleislingvistinen ajattelu.
HELLE METSLANG
Sähköposti: helle.metslang@helsinki.fi Suomennos: Minna Jaakola
LÄHTEET
CAMPBELL, LYLE – HARRIS, ALICE C. 1995:
Historical syntax in cross-linguistic perspective. Cambride studies in lin- guistics 74. Cambridge: Cambridge University Press.
