—— 2005: Kielikäsityksestä kielenhuollon uusiin periaatteisiin. – Kielikello 2 s. 4–9.
Paunonen, Heikki 1996: Suomen kielen ohjailun myytit ja stereotypiat. – Virit- täjä 100 s. 544–555.
UrbaaniSanakirja. https://www.urbaanisana- kirja.com (10.4.2016).
Willemyns, Roland 2007: De-standard- ization in the Dutch language territory at large. – Christian Fandrych & Reinier Salverda (toim.), Variationandlanguage changeinGermaniclanguages s. 267–279.
Tübingen: Gunter Narr.
Aet Lees: Case alternation in five Finnic languages. Estonian, Finnish, Karelian, Livonian and Veps. Brill’s studies in lan- guage, cognition, and culture 13. Leiden:
Brill 2015. 414 s. isbn 978-90-04-29634-3 (sid.), 978-90-04-29636-7 (e-kirja).
Partitiivin, nominatiivin ja (genetiivi-) akkusatiivin vaihtelu on yksi itämeren- suomalaisten kielten kieliopillisen järjes- telmän monimutkaisimmista, kansain- välisessä lingvistiyhteisössä tunnetuim- mista ja etenkin suomen ja viron osalta myös perusteellisimmin tutkituista aihe- piireistä. Australiassa vaikuttava virolais- syntyinen kielitieteilijä Aet Lees on hiljat- tain (2015) julkaissut laajan tutkimuksen itämerensuomalaisten kielten kieliopillis- ten sijojen vaihtelusta objektin, predika- tiivin ja (Leesin terminologian mukaan) e-argumentin eli ns. eksistentiaalisub- jektin1 sijamerkinnässä. Leesin työn kes- keisenä kontribuutiona on tuoda kuvaan mukaan myös puhujamääriltään pienem-
1. Eksistentiaalisubjekti on mm. ISK:n (2004) käyttämä termi. Muita kyseisestä elementistä nykyfennistiikassa käytettyjä termejä ovat Helas- vuon (1996) sekä Helasvuon ja Huumon (2010) käyttämä e-NP sekä Nurmisen (2015) käyttämä eksistentiaalinomini. Elementin subjektiksi ana- lysoinnin ongelmallisuutta käsittelevät laajasti Helas vuo ja Huumo (2010).
mät itämerensuomalaiset kielet sekä ver- tailevan analyysin keinoin todeta eri kiel- ten systeemien yhtäläisyydet ja erot ja tar- kastella kielten kehitystä rinnakkain nii- den kirjakielen historian aikana.
Näkökulmat ja aineistot
Leesin tutkimuksessa on mukana sekä kontrastiivis-synkroninen että diakroni- nen näkökulma. Synkronisen tutkimuk- sen aineisto kattaa valikoiman Raama- tun tekstejä siten, että pääaineistona ovat Matteuksen evankeliumi ja Paavalin en- simmäinen kirje korinttilaisille. Aineis- ton teksteistä on ollut saatavilla eriaikai- sia käännöksiä suurimmalle osalle tarkas- teltavista kielistä, Matteuksen evankeliu- mista niille kaikille. Kieliopillisten sijojen vaihtelun diakronisessa, kielikohtaisessa tarkastelussa käytetään samojen tekstien eri-ikäisiä editioita ja käännöksiä. Lisäksi diakronisen tarkastelun tukena hyödyn- netään vaihtelevasti muita, kielikohtaisia aineistoja sikäli, kun niitä on ollut saata- villa. Suomen osalta mukana on uskon- nollisten tekstien rinnalla esimerkiksi Aleksis Kiven Seitsemänveljestä -romaa- nin alkuosan lukuja.
Asetelma mahdollistaa sekä suoran kontrastiivisen vertailun että yleisem-
Virolainen näkökulma itämerensuomalaisten kielten
kieliopillisiin sijoihin
män tilastollisen tarkastelun, jonka luo- tettavuutta tosin paikoin heikentää se, että eräistä tarkasteltavista ilmiöistä on vain muutamia esiintymiä. Aiemman itämeren suomalaisten kielten kieliopil- listen sijojen vaihteluun keskittyvän tut- kimuksen painopiste on ollut vahvasti vi- rossa ja suomessa sekä nykykielten että vanhan kirjakielen osalta. Karjalan, liivin ja vepsän tarkastelu taas on ollut vähäi- sempää, mitä puutetta käsillä oleva tut- kimus nyt korjaa. Leesin analyysi kiinnit- tää periaatteessa tasapuolisesti huomiota kaikkiin tarkasteltaviin kieliin, mutta tra- dition ja selvästi myös tekijän taustan vuoksi päähuomion saa viro, jonka ai- neistot käydään läpi tarkkaan ja yksityis- kohtaisesti. Suomea tarkastellaan suur- piirteisemmin ja puhujamääriltään pie- nempiä sukukieliä vielä suppeammin, mikä johtuu osaksi pienempien kielten aineistojen koosta ja saatavuudesta. Viron osalta asetelma onkin sikäli kiinnostava, että Virossa on tarkastelujakson alkuvai- heissa ollut rinnakkain etelä- ja pohjois- viron kirjakieli, joista jälkimmäinen on sittemmin syrjäyttänyt edellisen.
Työn rakenne ja käsittelyn kulku Leesin tutkimus etenee niin, että alussa esitellään tutkimuksen yleiset tavoitteet ja taustat (luku 1) sekä kuvattavat aineis- tot (luku 2). Näiden jälkeen käsitellään perusteellisesti objektin sijanvaihtelu- ilmiöitä niin, että ensin tarkastellaan nyky kielten systeemejä teoreettisesti (luku 3), sitten edetään synkroniseen, tuoreimpia raamatun käännöksiä käsit- tävään tarkasteluun (luku 4) ja lopuksi yleiseen diakroniseen tarkasteluun (luku 5). Luvussa 6 tarkastellaan erikseen pas- siiveiksi tai (mm. virolaisessa kieliop- pitraditiossa) impersonaaliksi kutsuttu- jen konstruktioiden objektin sijamerkin- tää; luvussa 7 objektin sijaa analysoidaan vielä verbimuodoittain. Näin erikseen tulevat käsitellyiksi esimerkiksi impera-
tiivi-, infinitiivi- ja partisiippimuotojen objektit.
Luvussa 8 tarkastelu siirtyy kopula- lauseisiin ja predikatiivin sijanvaihte- luun, joka laaja-alaisena ilmiönä esiin- tyy vain nykysuomessa. Luvussa 9 kes- kitytään sijan määräytymiseen eksisten- tiaalilauseiden ja niiden lähikonstruktioi- den ai noassa NP-argumentissa, jota Lees siis kutsuu e[ksistentiaali]-argumentiksi.
Luku 10 kokoaa yhteen keskeiset tulok- set ja esittää niistä päätelmät ja pohtii lo- puksi vielä kiinnostavasti mahdollisia tu- levaisuuden kehitystrendejä etenkin vi- ron (mutta ei valitettavasti suomen) argu- menttien sijamerkinnässä.
Teoksen painopiste on objektin sijan- vaihtelussa, jota kuvataan perusteellisim- min: objektia käsittelevät luvut 3–7 käsit- tävät noin 300 sivua, kun taas predika- tiivin sijaa käsittelevä luku 8 on laajuu- deltaan vain hiukan yli 20 sivua ja e-ar- gumenttia käsittelevä luku 9 runsaat 40 sivua. Predikatiivin osalta epätasapaino selittyy sillä, että predikatiivin laaja-alai- nen sijanvaihtelu koskee vain tuoreimpia suomen kielen aineistoja; muissa tarkas- telluissa kielimuodoissa vaihtelua esiintyy lähinnä eräiden pronominien käytöissä.
Myös levikiltään laajempaa e-argumentin sijanvaihtelua käsitellään kuitenkin sel- västi objektia yleisluontoisemmin.
Tyyliltään predikatiivia ja e-argu- menttia koskevat luvut ovat objekti lukuja helppo lukuisempia, sillä ne on kirjoitettu ongelmalähtöisemmästä näkö kulmasta ja niissä käydään enemmän keskustelua aiem man tutkimuskirjallisuuden kanssa kuin objektin sijanvaihtelua koskevissa luvuissa. Objektiluvut puolestaan ovat melko raskaslukuisia, sillä ne on kirjoi- tettu perinteiseksi luonnehdittavaan, ai- neiston kokonaisesittelyyn pyrkivään eikä niinkään ongelmalähtöiseen tyyliin.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esiintymien määrät esitellään osa-aineisto kerrallaan taulukkojen ja esimerkkien avulla. Tähän perusteellisuuteen nähden
teoreettista pohdintaa on suhteellisen vä- hän, ja luku-urakan raskautta lisää se, että metatekstiä ei käytetä juuri lainkaan.
Suomalaisen lukijan huomiota kiinnit- tää epäsuhta tutkimustraditioltaan vah- vimpien ja puhujamääriltään suurimpien kielten, siis viron ja suomen, käsittelyssä.
Suomen tarkastelu on selvästi niukem- paa kuin viron perusteellinen ja yksityis- kohtainen analyysi. Esimerkiksi objektin sijan vaihtelun diakroniaa käsittelevä luku 5 sisältää 40 sivua viron ja vain 10 sivua suomen aineistojen kuvausta, mitä ei näh- däksemme voi selittää aineistojen saata- vuudella eikä tradition puutteella. Paino- piste asettuu näin ollen vahvasti viroon, ja juuri viron käsittely onkin selvästi asian- tuntevinta. Suomen aineistojen käsittely- kin on sinänsä pätevää, mutta viroon ver- rattuna suppeahkoa.
Aineiston käsittely on johdonmukaista ja järjestelmällistä sekä synkronisessa että diakronisessa tarkastelussa niin, että eri kielten käsittelyn epäsuhdasta huolimatta myös merkityksellisiä erontekoja on esi- tetty. Objektin sijanvaihtelussa systemaat- tinen eronteko persoonapronomineihin ja muihin nomineihin on onnistunut ja mo- derni ratkaisu, jonka tapaista on noudat- tanut myös esimerkiksi Helasvuo (2001).
Eri verbikonstruktiotkin on otettu tarkas- telussa hyvin huomioon. Myös taulukot on esitetty johdonmukaisesti joka osa-ai- neistosta, ja niiden esittämät lukumäärät ovat havainnollisia. Toisaalta voi miettiä, ovatko kaikki taulukot välttämättömiä.
Virossa ja Suomessa vanhoissa raamatun- käännöksissä ja editioissa valtaosa teks- teistä on kopioita edeltävistä versioista.
Muutokset voivat olla vähäisiä; nämä vä- häiset muutokset olisi ollut ehkä havain- nollisempaa esittää esimerkkeinä kuin taulukon muodossa.
Ongelmia lähteiden kanssa?
Lähteiden käytön osalta voi huomaut- taa, että Lees ei ole onnistunut kaikilta
osin hyödyntämään aiempia tutkimuksia.
Tästä seuraa, että huomattava osa tekijän esiin tuomista seikoista on ilman korpus- analyysiakin ennestään tuttuja niille, jotka ovat joko itse käyneet läpi laajem- pia aineistoja tai tutustuneet syvemmin aiempiin tutkimuksiin kieliopillisten si- jojen vaihtelusta itämerensuomalaisissa kielissä. Esimerkiksi vepsän sijanvaih- telusta löytyy paljonkin tietoa Kettusen lause opillisesta tutkimuksesta (1943: 45–
50, 80–84, 88–119), mutta tähän on Leesin kirjassa viitattu äärimmäisen vähän. Sa- moin sivulla 175 (otsikon PersonalPassive alla) viittaus Lehtisen (1984, 1985) ansiok- kaisiin tutkimuksiin puuttuu kokonaan, vaikka niihin on viitattu muissa yhteyk- sissä (s. 208).
Aineistossa esiintyy myös ilmiöitä, jotka tekijältä ovat jääneet kommentoi- matta kenties puutteellisen tiedon vuoksi.
Esimerkiksi sivulla 182 ei ole mainin- taa vanhan kirjasuomen ablatiiviagen- tista, vaikka ablatiiviagentti esiintyy esi- merkissä 6.49a ja vaikka tietoja tällaisista agenteista löytyy muun muassa Häkkisen teoksesta (1994: 360), joka on lähdeluet- telossa mukana. Lisäksi passiivisen predi- kaatin yhteydessä tavattava paikallissijai- nen agenttiadverbiaali on tuttu itämeren- suomalaisten kielten tutkijoille (ks. Ket- tunen 1943: 295, 335). Kielikohtaisten ai- neistojen laajuuksien epätasaisuudelle ei voi mitään, mutta tekijän olisi ollut hyvä enemmän rikastuttaa esityksiään aiem- mista tutkimuksista saatavilla tiedoilla.
Paikoin tekijällä on ollut ilmeisesti on- gelmia fennististen lähteiden saatavuu- dessa. Esimerkiksi sivun 216 lopussa vii- tataan Jaakko Leinon (2005) artikkeliin toisen käden lähteiden kautta. Fennis- tiikan tuoreemmista lähteistä puuttuvat suomen vanhan kirjakielen sijanvaihte- lua tarkastelevat Forsman Svenssonin tut- kimukset (esim. 1989 ja 2001). Nesessiivi- rakenteiden analyysissa hyödyllinen lähde olisi ollut Laitinen (1992), ja sijan- vaihtelun ”pragmasyntaksin” analyysissa
Vilkuna (1992). Lähdeluettelosta puuttu- vat myös kieliopillisten sijojen vaihtelun semantiikkaa tarkastelevat Huumon (1997 ja 2006) työt sekä DeSmitin (esim. 2011, 2015) tuoreet tutkimukset suomen van- han kirjakielen syntaksista ja argument- tien sijamerkinnästä (viimeisenä mainittu ei ehkä ilmestymisajankohtansa vuoksi ole ehtinyt tulla huomioon otetuksi).
Toisaalta täytyy korostaa, että aiempiin teorioi hin suhteuttaminen ja niiden poh- timinen aineiston valossa ei ole Leesin päätavoitteena; etenkin objektin käsitte- lyn osalta kyseessä on sillä tavoin perin- teinen tutkimus, että pääpaino on aineis- ton tarkastelussa.
Kokonaisarvio
Leesin teoksen keskeiseksi ansioksi voi mainita sen kattavuuden kolmessakin mielessä. Ensinnäkin siinä tarkastellaan viiden itämerensuomalaisen kielen kieli- opillisten sijojen vaihtelua rinnakkain.
Toiseksi tutkimus kattaa kaikki kolme keskeistä NP-argumenttia, joissa vaihte- lua esiintyy. Kolmanneksi vertaileva tar- kastelu ulotetaan myös kyseisten kielten kirjakielen historiaan, jota perinteisesti on totuttu tarkastelemaan yksi kieli ker- rallaan.
Kuten edellä olemme todenneet, Leesin teoksen painopiste asettuu vah- vasti viron kahden historiallisen kirja- kielen (etelä- ja pohjoisviron) tarkaste- luun. Nähdäksemme tutkimuksella on- kin eniten uutta tarjottavaa juuri viron osalta. Suomen kirjakielen historian tar- kasteluun se ei tuo juurikaan sellaista uutta tietoa, jota ei aiempi tutkimus jo olisi selvittänyt. Fennistilukijalle teok- sen mielenkiinto onkin juuri sen tarjoa- massa laajassa näkökulmassa lähisuku- kielten sukulais ilmiöihin. Tältä osin teos toimii puutteistaan huolimatta tuoreena ja helposti saatavilla olevana kokonaisesi- tyksenä kieliopillisten sijojen vaihtelusta suomen lähisukukielissä. Näin se tarjoaa
lähi sukukielten taustaa suomen kieliopil- listen sijojen vaihtelusta kiinnostuneille tutkijoille.
Tuomas Huumo Nobufumi Inaba etunimi.sukunimi@utu.fi
Lähteet
De Smit, Merlijn 2011: The polypersonal passives of Old Finnish. – Finnisch-Ugri- scheMitteilungen 34 s. 51–73.
—— 2015: Marked subjects in Old Finnish.
Internal and contact-induced chan- ge. – JournalofLanguageContact 8 s.
299–340.
Forsman Svensson, Pirkko 1989: Sub- jektin, objektin ja predikatiivin sijoista vanhassa kirjasuomessa ja nykysuomes- sa. – Heikki Nyyssönen & Olli Kuure (toim.), XVkielitieteenpäivätOulussa 13.–14.5.1988s. 55–64. Acta Universita- tis Ouluensis. Humaniora B 14. Oulu:
Oulun yliopisto.
—— 2001: Partitiivipredikatiivi varhaisnyky- suomen kynnyksellä. – Helena Sulkala &
Leena Nissilä (toim.), XXVIIkielitieteen päivätOulussa19.–20.5.2000s. 46–54.
Acta Universitatis Ouluensis. Humanio- ra B 41. Oulu: Oulun yliopisto.
Helasvuo, Marja-Liisa 1996: Ollako vai eikö olla – eksistentiaalilauseen subjektin kohtalonkysymys. – Virittäjä 100 s.
340–356.
—— 2001: Syntaxinthemaking.Theemergen- ceofsyntacticunitsinFinnishconversati- on. Studies in discourse and grammar 9.
Amsterdam: John Benjamins.
Helasvuo, Marja-Liisa – Huumo, Tuomas 2010: Mikä subjekti on? – Vi- rittäjä 114 s. 165–195.
Huumo, Tuomas 1997: Partitiivisubjekti ja tilajatkumot. – Sananjalka39 s. 65–97.
—— 2006: Kvantiteetti ja aika I. Suomen objektin ja subjektin sijamerkintä nomi-
naalisen aspektin näkökulmasta.
– Virittäjä 110 s. 504 – 535.
Häkkinen, Kaisa 1994: Agricolastanyky- kieleen. Porvoo: WSOY.
ISK = Hakulinen, Auli – Vilkuna, Maria – Korhonen, Riitta – Koivisto, Vesa – Heinonen, Tarja Riitta – Alho, Irja 2004: Isosuomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura.
Kettunen, Lauri 1943: Vepsänmurteiden lauseopillinentutkimus. Suomalais-Ug- rilaisen Seuran toimituksia 86. Helsinki:
Suomalais-Ugrilainen Seura.
Laitinen, Lea 1992: Välttämättömyysja persoona.Suomenmurteidenneses- siivistenrakenteidensemantiikkaaja kielioppia. Helsinki: Suomalaisen Kirjal- lisuuden Seura.
Lehtinen, Tapani 1984: Itämerensuomen
passiivinalkuperästä. Suomi 129. Helsin- ki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
—— 1985. Vanhan persoonallisen passiivin jatkajiako? – Virittäjä 89 s. 270–289.
Leino, Jaakko 2005: Passiivin infinitii- vimuodot suomen murteissa. – Ilona Herlin & Laura Visapää (toim.), Elävä kielioppi.Suomeninfiniittistenrakentei- dendynamiikkaa s. 231–257. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Nurminen, Salla 2015: Lauseenaspektin ilmaiseminensuomenkielessä.Tutki- musolla-,tehdä-jatulla-verbillisistä tekstilauseistakäyttökonteksteissaan.–
AnnalesUniversitatisTurkuensisC 410.
Turku: Turun yliopisto.
Vilkuna, Maria 1992: Referenssijamääräi- syyssuomenkielistentekstientulkinnassa.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Nimet kaupunkikuvassa –
Innovatiivinen tutkimus Kööpenhaminan kaupunkinimistöstä
Line Sandst: Urbane stednavne – stor- byens sproglige dimension. En stilistisk- retorisk analyse af urbane stednavne i det københavnske byrum. København:
Københavns universitet, det humanistis- ke fakultet 2016. 306 s (+ liitteet 572 s.).
Kirja on luettavissa osoitteessa http://
static-curis.ku.dk/portal/files/157035935/
Ph.d._2016_Sandst.pdf.
Nimistöntutkimuksessa on 2000-luvulla paneuduttu entistä monipuolisemmin kaupunkiympäristön nimistöön. Suo- messa kaupunkinimistöä on kansain- välisestikin tarkasteltuna tutkittu melko laajalti, ja siinä ovat korostuneet epävi- rallisten paikannimien tutkimus ja sosio-
onomastinen lähestymistapa (ks. Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2012: 105–123). Niin ikään kaupungeissa keskeistä kaupallista nimistöä on Suomessa tutkittu (ks. esim.
Sjöblom 2006).
Muissakin pohjoismaissa kaupunki- nimistö on ollut tutkimuksen koh- teena (ks. esim. Johansson 2007; Berez- kina 2016). Tuorein pohjoismainen tut- kimus tulee Tanskasta, jossa Line Sandst helmi kuun lopussa 2016 puolusti väitös- kirjaansa Kööpenhaminan yliopistossa.
Aiheena ovat Kööpenhaminan paikan- nimet ja keskeisimpänä tutkimusmene- telmänä stilistis-retorinen analyysi.
Sandst keskittyy väitöskirjassaan fyy- sisessä kaupunkikuvassa näkyvään ni-
